valtio Pohjois-Amerikassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Amerikan yhdysvallat (engl. United States of America, lyh. USA[1]) eli Yhdysvallat on pääosin Pohjois-Amerikan keskiosassa sijaitseva perustuslaillinen liittovaltio, joka koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta liittopiiristä, Washington (DC):stä, sekä useista erillisalueista. Se on väkiluvultaan maailman kolmanneksi suurin valtio. Maapinta-alaltaan Yhdysvallat on maailman neljänneksi laajin valtio, vesialueet mukaan luettuna se on maailman kolmanneksi laajin.[9]
| Amerikan yhdysvallat United States of America |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | federalistinen, presidenttijohtoinen tasavalta | ||
| Presidentti Varapresidentti |
Joe Biden Kamala Harris |
||
| Pääkaupunki |
Washington, DC (658 893 as.) |
||
| Muita kaupunkeja |
New York (8 622 698 as.), Los Angeles (3 928 864 as.), Chicago (2 722 389 as.) |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 9 826 630 km² [1] (sijalla 41) | ||
| – josta sisävesiä | 6,764 % | ||
| Väkiluku (2020) | 331 449 281 [2] (sijalla 3) | ||
| – väestötiheys | 35 as. / km² [3] | ||
| – väestönkasvu | 0,6 % [4][5] (2018) | ||
| Viralliset kielet | ei ole, de facto englanti2 | ||
| Lukutaito | 99[1] | ||
| Valuutta | Yhdysvaltain dollari ($) (USD) | ||
| BKT (2024) | |||
| – yhteensä | 28 781,083 mrd. USD [6] (sijalla 1) | ||
| – per asukas | 85 370 USD [6] | ||
| HDI (2019) | 0,926[7] (sijalla 17) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 1,2 % | ||
| – teollisuus | 21,9 % [1] | ||
| – palvelut | 76,9 % | ||
| Aikavyöhyke | UTC−5 / UTC−10 | ||
| – kesäaika | UTC−4 / UTC−9 | ||
| Itsenäisyys Vapaussota Julistus Tunnustettu Perustuslaki |
1775–1783 4. heinäkuuta 1776 3. syyskuuta 1783 21. kesäkuuta 1788 |
||
| Lyhenne | US | ||
| – ajoneuvot: | USA | ||
| – lentokoneet: | N | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+1 | ||
| Tunnuslause |
E Pluribus Unum3 In God We Trust4 |
||
| Kansallislaulu | ”The Star-Spangled Banner” | ||
|
|
|||
| Edeltäjä(t) | Kolmetoista siirtokuntaa | ||
|
1. Sijaluku perustuu markkinahintaiseen bruttokansantuotteeseen. Ostovoimakorjatulla bkt:lla mitattuna Kiina on ollut maailman suurin kansantalous vuodesta 2014 alkaen. |
|||
Yhdysvaltain väestö on etnisesti ja sosioekonomiselta asemaltaan varsin moninainen: se on muotoutunut toisen vuosituhannen jälkipuoliskolla ensisijaisesti eurooppalaisista siirtolaisista ja toissijaisesti Afrikasta tuoduista orjista. Tuonnempana Yhdysvallat on saanut muuttovoittoa latinalaisesta Amerikasta ja Aasiasta.
Yhdysvallat on tasavalta ja liittovaltio. Kolmetoista Britannian siirtokuntaa perustivat liittovaltion 1700-luvun lopussa. Itsenäisyysjulistus annettiin 4. heinäkuuta 1776 ja maa tunnustettiin vapaussodan jälkeen vuonna 1783. Yhdysvaltain perustuslaki otettiin käyttöön 1787. Seuraavan vuosisadan aikana maa laajeni, mutta osavaltioiden erimielisyydet ajoivat maan sisällissotaan, joka käytiin vuosina 1861–1865. Toisen maailmansodan voittajavaltiona Yhdysvalloista tuli sotilaallisesti johtava länsimaa. 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Yhdysvalloista tuli maailman ainoa supervalta.[10][11]
Yhdysvaltojen bruttokansantuote on Kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan noin 28,8 biljoonaa dollaria vuonna 2024. Markkinahintaisena se on maailman suurin ja ostovoimakorjattuna Kiinan jälkeen toiseksi suurin.[6]
Yhdysvaltain kokonaispinta-ala on 9 826 630 km², mistä maata on 9 161 923 km² ja vettä 664 707 km². (Pinta-alaan lasketaan mukaan Yhdysvaltain ”manneralue” ja Alaska sekä Havaiji.)[1] Se on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin valtio.[12]
Mantereen sisäosia hallitsee laaja tasankoalue, joka ulottuu Meksikonlahdelta Kanadan rajalle ja sieltä Alaskaan. Se jaetaan kolmeen osaan: Atlantin ja Meksikonlahden rannikkotasankoihin, sisämaan Suuriin tasankoihin ja Kanadan kilpeen.[13] Suuri tasanko levittäytyy Kalliovuorten itäpuolella suunnilleen manteren puolivälissä. Sen koillispuolella on Keskilänneksi tai Maissivyöhykkeeksi kutsuttu alue, jonka maaperä ja ilmasto ovat suotuisia maanviljelylle, etenkin maissin kasvatukselle.[14]
Idässä Appalakkien vuorijono kulkee pohjois-eteläsuunnassa lähes koko Yhdysvaltojen poikki ja erottaa itärannikon sisämaan tasangosta. Lännessä Suuret tasangot päättyvät Kalliovuoriin, jotka muodostavat suuren osan läntisestä Yhdysvalloista. Vuoristo ulottuu pohjoisessa Kanadaan ja etelässä lähes Meksikoon asti. Keskiosassa Kalliovuoret muodostavat suuria pohjois-eteläsuuntaisia jonoja, joiden huiput kohoavat kahteen kilometriin. Pohjoisessa on yksittäisiä huippuja, jotka jatkuvat Alaskaan asti. Eteläisin osa, Coloradon laakio, on sedimenttikivien muodostama ylänköalue kilometrin verran tasankojen yläpuolella. Sitä halkovat monet rotkot, kuten Grand Canyon, hiekkaerämaat ja vulkaaniset huiput.[13]
Manner-Yhdysvaltain länsirannikko on osa Tyynenmeren tulirengasta, jolla esiintyy voimasta tektonista ja vulkaanista toimintaa ja 81 prosenttia maailman maanjäristyksistä.[15] Maanjäristykset voivat aiheuttaa suurta tuhoa, kuten San Franciscon maanjäristys 1906 tai Pitkäperjantain maanjäristys 1964 lähellä Anchoragea.[16]
Kanadan kilven alueella jääkauden muokkaamaa maisemaa pilkkovat lukuisat järvet; Minnesotan osavaltiota kutsutaan kymmenen tuhannen järven maaksi.[13] Isotjärvet Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla muodostavat maailman suurimman makeavetisen vesistön.[17] Yhdysvaltain pisimmät joet ovat Missouri ja Mississippi, joilla on myös laajimmat valuma-alueet, mutta suurin virtaama on Saint Lawrencessa sekä Ohio- ja Columbiajoissa Isojenjärvien alueella.[18]
Yhdysvaltojen suurella, maantieteellisesti monimuotoisella alueella esiintyvät lähes kaikki ilmastotyypit. Manneralueellakin koetaan ajoittain olosuhteita, jotka ovat yhtä kuumia kuin tropiikin aavikot tai yhtä kylmiä kuin napa-alueet. Sää voi myös muuttua nopeasti ja rajusti kaikkina vuodenaikoina.[19]
Suurin osa Yhdysvalloista sijaitsee keskileveysasteiden liikkuvien matalapaineiden reitillä. Ne tuovat rintamineen sateita ja nopeita lämpötilanmuutoksia etenkin maan koillisosaan. Polaaririntaman aaltoilujen mukaan Keskilännen tasangoille virtaa vuoroin arktista tai polaarista ilmamassaa pohjoisesta tai trooppista massaa Karibialta ja Meksikonlahdelta. Sen vuoksi talvella ja keväällä lämpötila voi muuttua yli 20 astetta muutamassa tunnissa. Tyynenmeren rannikolla ja muualla Kalliovuorten länsipuolella säänvaihtelut ja vuodenaikojen erot ovat paljon pienempiä.[19]
Rajuimpia sääilmiöitä ovat hurrikaanit, joita tulee sekä Atlantilta että Tyynenmeren puolelta. Hurrikaaneja esiintyy kesäkuusta joulukuuhun, eniten elo- ja syyskuussa.[20] Tuhoisia hurrikaaneja ovat olleet esimerkiksi Galveston vuonna 1900, Betsy vuonna 1952, Andrew vuonna 1992 ja Katrina vuonna 2005.
Paljon pienempiä, mutta myös tuhoisia ovat tornadot, joita esiintyy eniten Floridassa ja Suurten tasankojen alueella, jota kutsutaan nimellä Tornado Alley.[21] Se ulottuu Texasin pohjoisosista Kansasiin ja itään Tennesseehen.[22][23]
Yhdysvaltojen alue voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan kasvillisuuden perusteella: metsä-, ruohikko- ja pensasalueeseen. Metsät ovat alkujaan peittäneet maan itärannikon, länsirannikon keski- ja pohjoisosat, lännen ylänköalueet ja leveän vyöhykkeen maan pohjoisosassa. Ruohikko peitti maan sisäosat, missä sademäärä ei riitä metsän kasvuun, ja länsiosan sisämaassa oli pensaikkoa.[24] Ihminen on vaikuttanut kasvillisuuteen suuresti. Esimerkiksi maan kaakkoisosassa luontaiset sekametsät ovat väistyneet taloudellisesti tuottavampien havumetsien tieltä, ja tasankojen ja preerian ruohokasvit ovat suurelta osin eurooppalaista alkuperää.[24] Lähes 60 prosenttia maa-alueesta (Alaskaa lukuun ottamatta) on menettänyt pääosan alkuperäisestä kasvillisuudestaan.[25]
Eläimistö on monipuolinen, ja sen näyttävimpiä lajeja ovat valkopäämerikotka, hirvi, myskihärkä, karibu, ahma, biisoni, harmaakarhu, puuma ja susi.[26] Yhdysvaltojen manneralueella elää noin 460 matelija- ja sammakkoeläinlajia, joihin kuuluu alligaattoreita, kilpikonnia, liskoja, käärmeitä, sammakoita ja konnia.[27] Lintuja on tavattu yli 800 lajia.[28]
Yhdysvalloissa on 21 Unescon maailmanperintökohdetta. Niistä kaksitoista on suojeltu luontoarvojen takia, kuten Evergladesin, Yellowstonen ja Yosemiten kansallispuistot.[29] Maassa on kaikkiaan 417 kansallispuistoyksikköä, joita hallinnoi National Park Service.[30] Monet suojelualueet ovat kuitenkin liian pieniä, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi. Asutuksen leviäminen, kaivostoiminta ja öljynporaus pienentävät monien lajien elintilaa.[26]
Ennen eurooppalaisten tuloa Pohjois-Amerikkaa asuttivat intiaanit, joiden esivanhemmat olivat vaeltaneet sinne Beringinsalmen kautta vähintään 12 000 vuotta, mahdollisesti jopa 40 000 vuotta sitten.[31][32][33] Intiaanit jakautuivat kulttuurillisesti ja kielellisesti yli 300 heimoon.[34] Heimot harjoittivat biisonien, hirvien ja peurojen metsästystä. Myös maanviljelyä, kalastusta ja keräilyä harjoitettiin olosuhteiden salliessa.[35]
1500-luvun alussa eurooppalaiset alkoivat tutkia nykyistä Yhdysvaltain aluetta. Espanjalaiset perustivat nykyisen Yhdysvaltain alueen ensimmäiset siirtokunnat: Pensacolan 1559, Fort Carolinen 1564 ja St. Augustinen 1565.[36]
Järjestelmällinen siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan alkoi, kun Englannin kuningas Jaakko I perusti 1606 Lontoon ja Plymouthin kauppakomppaniat.[37] Britit perustivat 1607 nykyiseen Virginiaan Jamestownin siirtokunnan. Mayflower-laivalla Englannista lähteneet, uskonnollista vainoa paenneet siirtolaiset (engl. pilgrims, ”pyhiinvaeltajat”) perustivat Plymouthin siirtokunnan nykyiseen Massachusettsiin.[38] Paikalliset intiaanit auttoivat heitä selviytymään ja opettivat elintärkeän maissinviljelyn taidon.[39]
Vuonna 1626 hollantilaiset perustivat Uuden Amsterdamin kaupungin (nykyinen New York) Hudsonjoen suulle ja Orangen siirtokunnan joen yläjuoksulle. Englanti valtasi Hollannin siirtokunnat 1644. Ranskalaiset tutkivat ja asuttivat Isojenjärvien aluetta ja Mississippin vartta. Ranska menetti siirtomaansa Pohjois-Amerikassa seitsenvuotisessa sodassa 1763.[40]
,_by_John_Trumbull.jpg)
Vuonna 1760 Yhdysvalloissa oli 1 500 000 eurooppalaista, ja heidän määränsä kasvoi nopeasti. Englanti kiristi siirtokuntien verotusta.[41] Tämä johtui todennäköisesti tapahtumista toisella puolen maailmaan brittiläisessä imperiumissa: nälänhätä Bengalissa oli aiheuttanut työvoiman kadon ja Englannin Itä-Intian kauppakomppanian tulot olivat romahtaneet. Lontoon hallitus totesi komppanian olevan liian suuri kaatumaan ja tullakseen hätiin nosti verotusta muualla. Vuonna 1773 säädetty teelaki suututti Amerikan uudisasukkaat.[42] Siirtokuntien mukaan Britannialla ei ollut oikeutta verottaa siirtokuntia ilman näiden edustusta parlamentissa.[43] Vastalauseena siirtokuntalaiset heittivät niin sanotuilla Bostonin teekutsuilla 1773 tullista vapautetun teelastin mereen.[41]
Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776, mistä seurasi pitkä vapaussota Britanniaa vastaan.[44] Itsenäisyystaistelujen johtajia olivat George Washington, Sam Adams, Benjamin Franklin, Patrick Henry, John Adams ja Thomas Jefferson. Franklinin neuvottelema liittosopimus Ranskan kanssa toi lisävoimia amerikkalaisille.[43] Sota päättyi 1781, kun britit antautuivat Yorktownissa.[44]
Yhdysvalloissa oli aluksi kolmetoista osavaltiota, jotka liittoutuivat vuonna 1781 konfederaatioartikloilla.[45] Artiklat toimivat pohjana vuoden 1787 perustuslaille, jota täydennettiin vuonna 1791 kymmenellä ensimmäisellä lisäyksellä, joka tunnetaan nimellä Bill of Rights. Maan ensimmäinen presidentti oli George Washington.[44]
1776–1790 |
1791–1799 |
1800–1819 |
1820–1839 |
1840–1859 |
1860–1879 |
1880–1899 |
1900–1950 |
1959 |
Vuonna 1823 Monroen oppina tunnettu julistus kongressille vaati, että Euroopan valtiot pitäytyvät Amerikan mantereiden asioiden ulkopuolella ja vastaavasti Yhdysvallat ei puutu Vanhan maailman asioihin.[46]
Vuoteen 1848 mennessä Yhdysvaltain alue lähes kolminkertaistui. Uusille alueille siirtyi uudisasukkaita, ja vuosina 1837–1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Mississippijoen länsipuolelle. Vuonna 1848 Kaliforniasta löydettiin kultaa, ja alueelle alkoi suuri kultaryntäys.[47]
Vuodesta 1619[44] alkaen Pohjois-Amerikkaan oli rahdattu orjiksi yli kymmenen miljoonaa afrikkalaista. Orjuus oli 1800-luvulla Yhdysvaltojen suurimpia sisäisiä kiistakysymyksiä.[48] Lisäksi kiistoja aiheutti osavaltioiden ja liittovaltion suhde. Andrew Jacksonin presidenttikausilla muodostui kolme erilaista talousaluetta: kaupan ja teollisuuden pohjoinen, maanviljelijöiden länsi ja puuvillaplantaasien etelä. Sisäpolitiikassa pohjoinen ja länsi olivat yleensä liitossa.[49]
Ristiriidat johtivat Yhdysvaltain sisällissotaan 1861. Sodan voittivat pohjoiset osavaltiot, jotka estivät eteläisten osavaltioiden irtautumisen Yhdysvalloista. Orjuus lakkautettiin ja lähes neljä miljoonaa orjaa vapautettiin.[50]
Sisällissodan jälkeen Yhdysvaltoihin alkoi virrata yhä enemmän maahanmuuttajia. He työskentelivät teollisuudessa tai siirtyivät uudisasukkaiksi maan läntiseen osaan. Kehittyvän kapitalismin nurjana puolena ilmenivät suuryhtiöiden monopolien hyväksikäyttö, suuret tuloerot ja kaupunkien slummit.[51]
Lännessä oli ristiriitoja valkoisten uudisasukkaiden ja intiaanien sekä pientilallisten ja suurkarjankasvattajien välillä, ja rajaseudun vähäisen lainvalvonnan takia syntyi käsite ”villi länsi”.[52] Kun Yhdysvallat voitti sodan Espanjaa vastaan vuonna 1898, Puerto Rico, Guam ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvalloille.[53]
Ensimmäisessä maailmansodassa Yhdysvallat oli aluksi puolueeton, mutta liittyi ympärysvaltoihin huhtikuussa 1917. Taloudellisesti maa oli aikaisemmin ollut velkaa muille, mutta sodan vuoksi tilanne kääntyi toisinpäin. Myös kulttuurisesti Yhdysvallat astui maailmanvalloituksen tielle, ja sen hegemonia säilyi 1960-luvulle asti.[54]
Yhdysvaltojen talous kasvoi 1920-luvulla, mutta vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen alkoi 1930-luvun lama. Vuonna 1932 presidentti Franklin Roosevelt aloitti New Deal -suunnitelmansa, jolla hallitus osallistui talouteen laman lieventämiseksi.[55]
Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle joulukuussa 1941, kun Japani hyökkäsi Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Sodan lopulla Yhdysvallat pommitti Hiroshimaa ja Nagasakia ydinaseilla.[56] Toinen maailmansota oli kallis ja siinä kaatui puoli miljoonaa amerikkalaista.[57] Sota kuitenkin paransi Yhdysvaltain taloudellista asemaa, kun maan teollisuus kasvoi ja teknologiaa kehitettiin, ja sodan päättyessä Yhdysvalloissa oli yli puolet maailman teollisuustuotannosta.[58] Vuonna 1945 perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, jonka päämaja sijoitettiin New Yorkiin.[59]
Toisen maailmansodan jälkeen alkoi kylmä sota, jossa olivat vastakkain kaksi suurvaltaa: Neuvostoliitto ja sitä tukevat kommunistiset maat ja Yhdysvallat ja sitä tukevat kapitalistiset maat. Yhdysvallat osallistui Korean sotaan 1950–1953 ja Vietnamin sotaan 1964–1975. Lisäksi maa tuki Sikojenlahden maihinnousuyritystä Kuubaan ja oli mukana Kuuban ohjuskriisissä.[54] Neuvostoliittoa vastaan käytiin myös avaruuskilpaa. Presidentti Kennedy asetti Yhdysvaltain tavoitteeksi miehitetyn kuulennon, jonka teki Apollo 11 vuonna 1969.[60]
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat kaupungistui ja koki voimakkaan talouskasvun kauden. Kansalaisoikeusliike pyrki saamaan kaikille maan asukkaille kansalaisoikeudet ja lisäämään tasa-arvoa. Se taisteli erityisesti tummaihoisiin kohdistuvaa rasismia kohtaan.[60] Taloudellisesti Yhdysvallat sukelsi 1970-luvulla stagflaatioon, joka huipentui presidentti Carterin kauden inflaatioon ja suurtyöttömyyteen. Presidentti Reaganin kaudella aloitettu liberalisointi aloitti uuden kasvun.[61] Kylmä sota päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen 1991.[62]
1990-luvulla Yhdysvallat kävi Persianlahden sodan.[63] Presidentti Clintonin kaudella Yhdysvallat koki maan historian suurimman taloudellisen kasvun, johon vaikuttivat digitaalinen vallankumous ja internetin luomat uudet toimintamahdollisuudet.[54]
Vuonna 2001 syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen presidentti George W. Bush julisti terrorismin vastaisen sodan ja Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin.[64] Vuonna 2003 Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin ja syrjäytti diktaattori Saddam Husseinin.[65]
Vuonna 2008 Yhdysvaltojen talous romahti, mikä aloitti maailmanlaajuisen taantuman. Taloudelliset ongelmat jatkuivat presidentti Obaman kaudella.[66] Vuonna 2014 Yhdysvaltojen talous oli elpynyt suurimmilta osin.[67] Yhdysvallat solmi heinäkuussa 2015 Kuuban kanssa diplomaattisuhteet 54 vuoden tauon jälkeen.[68]
Vuosina 2009–2017 maan johdossa oli kaksi kautta historian ensimmäinen afroamerikkalainen presidentti, demokraattien Barack Obama. Presidentin keskeinen tavoite oli ajaa läpi lainsäädäntö kohtuuhintaisesta terveydenhuollosta. Niin sanottu Obamacare-uudistus hyväksyttiin maaliskuussa 2010. Obaman hallinto oli keskeisesti mukana neuvottelemassa kasvihuonekaasujen päästöjä leikkaavaa Pariisin ilmastosopimusta. Yhdysvallat allekirjoitti sopimuksen yhdessä 184 muun valtion kanssa joulukuussa 2015. Iranin ydinsopimusta ja suhteiden normalisointia Kuubaan pidetään Obaman hallinnon ulkopoliittisina saavutuksina.[69]
Obaman seuraajana tammikuussa 2017 aloittanut republikaani Donald Trump toteutti elokuussa 2017 Yhdysvaltain vetäytymisen Pariisin ilmastosopimuksesta[70] ja toukokuussa 2018 maan vetäytymisen Iranin ydinsopimuksesta.[71] Trumpin kauden aikana Yhdysvallat löi terroristijärjestö Isisin sekä neuvotteli uusiksi suuria kauppasopimuksiaan. Yritysveroa laskettiin, yritysten säätelyä purettiin, työttömyys laski, pörssikurssit nousivat ja maahanmuuttoa rajoitettiin. Toisaalta maassa jo pitkään vallinnut poliittinen kahtiajako syveni.[72]
Yhdysvallat on perustuslaillinen liittotasavalta, jonka hallinto määritellään perustuslaissa. Yhdysvallat koostuu osavaltioista, joita on nykyään 50. Osavaltioilla on rajoitettu itsehallinto, mutta liittovaltion laki ylittää osavaltioiden lait. Osavaltiot vastaavat muun muassa terveyspalveluista ja rikoslaista ja myöntävät kansalaisille erilaisia lupia, kuten ajokortin.[73] Yhdysvaltain perustuslaki noudattaa vallan kolmijako-oppia, joten liittovaltion hallinnossa on erotettu lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta.[1]
Liittovaltion lainsäädäntövaltaa pitää kongressi. Se on kaksikamarinen ja koostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneeseen kuuluu 435 jäsentä, ja sen kausi on kaksi vuotta. Senaatin kausi on kuusi vuotta, ja kolmasosa senaatin jäsenistä valitaan joka toinen vuosi kuusivuotiskaudelle.[1]
Toimeenpanovalta on presidentillä ja hänen hallinnollaan, joten presidentin asema liittovaltion johdossa on vahva. Presidentin toimikausi on nelivuotinen, ja hänet valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä. Nykyisenä presidenttinä toimii Joe Biden, joka vannoi virkavalansa tammikuussa 2021.[74] Presidentti voi veto-oikeudellaan estää kongressin hyväksymän lain voimaantulon, mutta riittävän yksimielinen kongressi voi kahden kolmasosan enemmistöllä kumota presidentin veton, jolloin laki tulee voimaan vetosta huolimatta.[75]
Tuomiovallan korkein, lakia tulkitseva elin on korkein oikeus, jossa on yhdeksän tuomaria.[76] Yhdysvalloissa on käytössä tapaoikeus, joten ennakkotapaukset ja lakien tulkinnat ovat tärkeässä asemassa. Oikeuslaitos vastaa myös perustuslain tulkinnasta.[77]
Yhdysvallat jaetaan 50 osavaltioon ja yhteen kongressin alaiseen liittopiiriin, Washington DC:hen.[78] Yhdysvaltoihin kuuluu lisäksi territorioita Karibianmerellä ja Tyynellämerellä. Niistä Puerto Ricolla ja Pohjois-Mariaaneilla on laajempi itsehallintosopimus Yhdysvaltain kanssa.[79]
Yhdysvaltain osavaltioilla on oma perustuslaki, hallitus ja lait. Eri osavaltioiden välillä on usein suuria eroja esimerkiksi omistusoikeuden, rikoslain, tuomioistuimien, terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen. Osavaltion korkein vaaleilla valittu viranomainen on kuvernööri. Jokaisessa osavaltiossa on myös parlamentti, joka Nebraskaa lukuun ottamatta on kaksikamarinen.[80] Osavaltioilla on oikeus säätää itse lakinsa, kunhan ne eivät riko liittovaltion perustuslakia. Korkein oikeus voi kumota osavaltioiden tai liittovaltion lakeja, jos ne rajoittavat ihmisten tai osavaltioiden perustuslaillisia vapauksia.[73]
Osavaltiot jakaantuvat piirikuntiin, joilla on omat valtuustonsa. Piirikuntia on 3 141.[81] Ne huolehtivat esimerkiksi infrastruktuurista, poliisi- ja pelastustoimesta sekä terveydenhuollosta.[80] Kaupungit on pääasiassa muodostettu piirikuntien sisälle, ja niillä on omat hallintoelimensä. Jotkin kaupungit, kuten San Francisco ja Philadelphia, ovat kasvaessaan yhdistyneet piirikuntaansa. Suuret kaupungit, kuten New York, Atlanta, Chicago, Dallas ja Houston, saattavat levittäytyä useamman piirikunnan alueelle. Piirikuntien ja kaupunkien roolit vaihtelevat eri osavaltioissa ja alueilla, sillä perustuslaki sallii osavaltioiden järjestää paikallishallinnon kunkin alueen erityispiirteisiin soveltuvalla tavalla.[82]
Intiaaniheimoilla on joitakin suvereeneja oikeuksia. Niillä on itsenäinen hallinto liittovaltion alaisuudessa, mutta yleensä osavaltioiden vaikutuksen ulkopuolella.[83] Heimojen kansalaisuus ja äänioikeus on yleensä rajattu vain alkuperäisten heimojen jälkeläisille, mutta heimot voivat määrätä jäsenyysvaatimukset vapaasti.[84]
Yhdysvalloissa on kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit.[85] Useimmissa osavaltioissa on käytössä brittiläisissä maissa tyypillinen enemmistövaalitapa.[86] Pääpuolueiden lisäksi itsenäiset ehdokkaat sekä muut puolueet, kuten vihreä puolue ja libertaaripuolue ovat keränneet äänestäjiä etenkin paikallisvaaleissa,[87] mutta liittovaltion tasolla lähes kaikki kuvernöörit, senaattorit ja kongressiedustajat kuuluvat jompaankumpaan pääpuolueeseen.[88] Vuonna 2019 ainoat poikkeukset ovat sitoutumattomat senaattorit Bernie Sanders ja Angus King.[89]
Yhdysvaltojen pääpuolueet ovat poliittisesti hajanaisempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä voi pitää lähinnä vaaleja varten rakennettuina ”sateenvarjo-organisaatioina” vailla yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta. Perinteisesti kuitenkin demokraatit ovat olleet vapaamielisempiä ja republikaanit konservatiivisempia.[90] Ideologisesti erottavimpiä tekijöitä löytyy sosiaalipolitiikasta, jotka nousevat tärkeiksi etenkin presidentinvaaleissa. Näitä ovat muun muassa demokraattien korostamat ihmisoikeudet, aborttikanta ja ilmastonmuutos, sekä republikaanien korostamat vapaa aseenkanto-oikeus, alhainen veroaste sekä kuolemanrangaistus.[91]
Yhdysvalloissa järjestetään liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistason äänestyksiä jatkuvasti ja edustajien lisäksi äänestyslipuissa kysytään yleensä lukuisia muita kysymyksiä. Vuoden 2010 vaaleissa oli 37 osavaltiossa yhteensä 160 lisäkysymystä, joiden aiheet vaihtelivat marihuanan käytöstä aborttiin ja tuloverotukseen.[92]
Vaikka Yhdysvaltojen perustuslaki erottaa valtion ja kirkon toisistaan, valtaosa amerikkalaisista haluaa johtajiensa olevan tunnustuksellisia kristittyjä. Vuonna 2004 tehdyn haastattelun mukaan 72 % vastaajista sanoi, että presidentillä pitää olla uskonnollinen vakaumus, mutta 65 %:n mielestä kirkon ei pitäisi asettua yhdenkään ehdokkaan puolelle.[93] Kun presidentti Obama ei maininnut Jumalaa kiitospäivän puheessa, media ja yleisö reagoivat voimakkaasti. Presidentin puheet loppuvat aina sanoihin ”God Bless You” (suom. Jumalan siunausta).[94]
Yhdysvaltojen taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen vaikutus on suuri, joten maan ulkopolitiikkaa seurataan tarkkaan ja siitä kiistellään paljon ympäri maailmaa. Yhdysvalloilla on yksi maailman laajimmista kansainvälisistä suhdeverkostoista: lähes jokaisessa maassa on Yhdysvaltain edustusto ja näillä puolestaan oma edustustonsa Washingtonissa. Erään mielipidekyselyn mukaan amerikkalaisten mielestä heidän lähimmät liittolaisensa ovat Britannia, Kanada, Australia, Israel ja Japani.[95]
Yhdysvallat on perustajajäsen useissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten Yhdistyneissä kansakunnissa, G8-ryhmässä, Kansainvälisessä valuuttarahastossa, Natossa ja Tyynenmeren puolustusliitossa ANZUSissa.[1] Yhdysvallat isännöi Yhdistyneiden kansakuntien päämajaa, joka toimii kansainvälisellä alueella New Yorkissa.[96]
Vuonna 2006 Yhdysvallat antoi kehitysapua 23,5 miljardia dollaria. Absoluuttisesti apu oli suurempi kuin millään muulla valtiolla, mutta suhteellisesti teollisuusmaiden pienimpiä, 0,18 % bruttokansantulosta. Kun yksityishenkilöiden lähettämä kehitysapu lasketaan mukaan, Yhdysvallat lähetti kehitysapuna 192 miljardia dollaria, mikä oli bruttokansantuloon suhteutettuna kuudenneksi eniten maailmassa.[97]
Kylmän sodan vuosina (1946–2000) Yhdysvallat sekaantui muiden maiden vaaleihin 81 kertaa.[98] Samoihin aikoihin (1947–1989) Yhdysvallat yritti vaihtaa jonkin toisen maan johtajat mieluisampiin salaisilla operaatioilla yhteensä 64 kertaa.[99] Yhdysvaltain käyttämiin menetelmiin kuuluivat johtajien salamurhayritykset, vallankaappausten rahoittaminen, toisinajattelijoiden tukeminen ja vallankumousten lietsominen.[99] Yhdysvallat sekaantui muiden maiden asioihin myös sotilaallisilla operaatioilla kaikkiaan 34 kertaa (1946–2002).[100]
.jpg)
Yhdysvaltain asevoimat koostuvat maavoimista, laivastosta, ilmavoimista ja merijalkaväestä. Asevoimia hallinnoi puolustusministeriö. Rannikkovartiostosta vastaa kotimaan turvallisuuden virasto Department of Homeland Security, mutta se siirtyy laivaston hallintoon sodan aikana.[101]
Yhdysvaltain asevoimien budjetti vuonna 2010 oli 419,3 miljardia dollaria, ja niiden palveluksessa oli kaikkiaan yli kolme miljoonaa henkeä.[102] Kansalliskaartin joukot käsittävät noin puolet armeijan taistelujoukoista ja kolmanneksen sen huoltojoukoista. Kansalliskaartin joukot osallistuvat koulutukseen kaksi viikkoa vuodessa ja sitoutuvat työskentelemään puolustusvoimille tarpeen vaatiessa.[103]
Yhdysvaltain puolustusvoimilla on yhteistyösopimuksia useiden maiden kanssa, ja ne ovat vahvasti läsnä muun muassa Tyynenmeren saarilla, Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa, Afganistanissa, Irakissa, Saksassa ja Atlantilla. Yhdysvalloilla on yhteensä 702 sotilastukikohtaa 132 eri maassa ja kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella.[104] Yhdysvalloilla on toiseksi eniten ydinaseita Venäjän jälkeen ja sillä on ydinasejakosopimukset Euroopan maiden, kuten Saksan ja Alankomaiden kanssa.[105]
Yhdysvaltain puolustusmenot ovat maailman suurimmat ja täysin omassa kokoluokassaan. Niiden osuus kansantuotteesta on neljä prosenttia.[106] Yhdysvallat on myös huomattava aseiden viejä. Maan osuus maailman virallisesta asekaupasta oli vuonna 2008 kongressin selvityksen mukaan noin 68 prosenttia. Yhdysvaltain aseteollisuuden tärkeimpiä asiakkaita olivat Arabiemiraatit, Afganistan, Saudi-Arabia, Taiwan ja Egypti.[107]
Yhdysvaltain vankiloissa oli vuonna 2013 yhteensä noin 2,3 miljoonaa vankia, mikä on selvästi enemmän kuin missään muussa maassa. Vankien osuus oli noin 0,91 prosenttia maan aikuisväestöstä.[108] Väkilukuun suhteutettuna Yhdysvalloissa oli Seychellien jälkeen maailman toiseksi eniten vankeja vuonna 2016.[109] Vankilaväestön määrä on nelinkertaistunut vuodesta 1980,[110] ja vankeinhoitoon käytettävät menot ovat kasvaneet kolminkertaisesti verrattuna julkiseen koulutukseen käytettäviin menoihin.[111] Maan korkea vankiluku johtuu laajalti ankaroituneista rangaistuksista ja kasvaneesta huumerikollisuudesta.[112] 1970-luvulla aloitetun huumeiden vastaisen sodan tarkoituksena oli pyrkiä pienentämään maan huumeongelmaa koventamalla huumerikoksista langetettavia rangaistuksia, mutta tosiasiassa maan huumeongelmat ja samalla rikos- ja vankiluvut ovat merkittävästi kasvaneet.[113][114][115][116] Myös psykiatrisen laitoshoidon korvaaminen avohoidolla on johtanut vankilaväestön kasvamiseen. Monet psykoosista ja muista mielenterveyden häiriöistä kärsivät ovat siis vankilassa aikaisemman psykiatrisen laitoshoidon sijaan.[117] Osavaltioiden vankiluvuissa on suuria eroja: vuonna 2013 Yhdysvaltain osavaltioista Louisianassa oli eniten (1,42 % aikuisväestöstä) ja Mainessa vähiten (0,35 % aikuisväestöstä) vankeja suhteessa väkilukuun.[108]
Useimmissa Yhdysvaltain osavaltioissa käytetään yhä kuolemanrangaistusta. Yhdysvallat on ainoita länsimaita, joissa yhä teloitetaan ihmisiä. Eniten kuolemanrangaistuksia määrätään etelävaltioissa, varsinkin Texasissa. Kuolemantuomion käyttö ei Yhdysvalloissa ole kuitenkaan väkilukuun suhteutettuna erityisen yleistä, sillä vuosien 1976–2010 välillä Yhdysvalloissa toimeenpantiin 1 268 teloitusta, ja vuonna 2010 teloitettiin yhteensä 46 tuomittua.[118]
Yhdysvalloissa on enemmän ampuma-aseita kuin asukkaita, ja siellä asekuolemia tapahtuu enemmän kuin missään muussa kehittyneessä maassa.[119]
Freedom House luokittelee Yhdysvallat vapaaksi valtioksi. Vuoden 2024 raportin mukaan Yhdysvallat on liittotasavalta, jonka asukkaat hyötyvät eloisasta poliittisesta järjestelmästä, vahvasta lainkuuliaisuustraditiosta, kestävästä sanan- ja uskonnonvapaudesta sekä laajasta määrästä muita siviilienvapauksia. Kuitenkin viimeaikoina sen demokraattiset instituutiot ovat kärsineet rapautumisesta, mitä kuvastaa poliittinen polarisaatio ja ääriliikkeiden toiminta, partisaanien paine vaaliprosesseissa, rikosoikeus- ja maahanmuuttojärjestelmien kaltoinkohtelu ja häirintä sekä kasvava eriävyys varallisuudessa, talousmahdollisuuksissa ja poliittisessa vaikutusvallassa.[120]
Yhdysvaltojen markkinahintainen bruttokansantuote, noin 28,8 biljoonaa dollaria vuonna 2024, on maailman suurin. Ostovoimalla mitattuna Yhdysvallat on maailman toiseksi suurin talous Kiinan jälkeen ja ennen Intiaa. Sen osuus maailmantaloudesta oli vuonna 2024 noin 16 prosenttia.[6] Maa on kolmannella sijalla YK:n inhimillisen kehityksen indeksin mukaan ja sen bruttokansantuote henkeä kohti on sukupolvesta toiseen ollut maailman korkeimpia.
Yhdysvaltain dollari on yleisin kansainvälisessä taloudessa käytetty rahayksikkö. Sen korkotasoa ohjaa 1913 perustettu itsenäinen keskuspankki Federal Reserve System.[121] Vuoden 2011 loppupuolella 62:ta prosenttia maailman valuuttavarannoista säilytettiin Yhdysvaltain dollareina.[122]
Yhdysvaltain vaihtotase on ollut vuodesta toiseen alijäämäinen; kansantalouden kokoon suhteutettuna alijäämä ei tosin ole poikkeuksellisen suuri: 2010-luvulla suhteellinen alijäämä vaihteli kahden ja kolmen prosentin välillä. 2010-luvun lopun tilanteessa vaihtotase oli ylijäämäinen viimeksi vuonna 1991, tuolloinkin vain aavistuksen verran eli noin 2,9 miljardia dollaria.[123]
Yhdysvallat on jäämässä monella mittarilla Kiinasta jälkeen, mutta maa säilyttänee taloudellisen supervalta-asemansa, sillä sen rahoitussektori on kehittyneempi ja palvelualat ovat kehittyneemmät. Lisäksi Kiinan taloudessa on tehottomuuksia eikä sen valuutta ole kansainvälisesti yhtä merkittävä[124].
Yhdysvaltain suuria luonnonvaroja alettiin hyödyntää voimaperäisesti 1800-luvulla. Maahanmuutto takasi työvoiman saannin ja kasvavat kotimaanmarkkinat. Yhdysvaltoihin kertyi suuria pääomia, joita sijoitettiin runsaasti ulkomaille. Yhdysvaltalaiset suuryhtiöt nousivat merkittäviksi toimijoiksi useiden maiden talouselämässä.[125]
Tammikuussa 2018 kiinalainen Dagong-luottoluokitusyhtiö laski Yhdysvaltojen luottoluokituksen luokkaan BBB+.[126]
Yhdysvaltain tärkein sektori on palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljäsosaa työvoimasta.[1] Maatalous tuottaa 1,2 % bruttokansantuotteesta, ja yhdessä metsä- ja kalatalouden kanssa se työllistää 0,7 % työvoimasta. Maatalouden pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, hedelmät ja vihannekset sekä puuvilla.[1] Karjatalous keskittyy ennen kaikkea Kansasin, Iowan, Nebraskan ja Teksasin osavaltioihin. Vuonna 2010 koko Yhdysvalloissa teurastettiin 33 miljoonaa nautaa, lähes miljoona vasikkaa, 114 miljoonaa sikaa ja 2,5 miljoonaa lammasta. Myös maitokarjaa, vuohia ja biisoneita kasvatetaan.[128] Ammattikalastajat toimivat sekä Atlantin että Tyynenmeren puolella. Tärkeimpiä saaliskaloja ovat turska, ahvenet, lohikalat, kampelakalat ja pienet sillikalat.[129]
Yhdysvalloissa on noin kolme miljoonaa neliökilometriä metsää. Maan itäosassa on enimmäkseen yksityisten omistamaa lehtimetsää, kun taas länsiosassa havumetsät ja julkinen omistus ovat tyypillisempiä.[130]
Yhdysvaltain alueella on esimerkiksi kulta-, öljy-, kivihiili- ja uraaniesiintymiä. Sen kivihiilivarat ovat yli neljänneksen koko maailman kivihiilivarannosta. Merkittävimmät teollisuustuotteet ovat kemikaalit, transistorit, lentokoneet, autot ja autojen osat, tietokoneet, tietoliikennevälineet ja lääkkeet.[1] Yhdysvaltain kauppatase on ollut negatiivinen 1960-luvulta asti.[131] Tärkeimmät vientimaat 2010 olivat Kanada (19 %), Meksiko, Kiina ja Japani. Tuonti oli suurinta Kiinasta (19,5 %), Kanadasta, Meksikosta, Japanista ja Saksasta.[1]
Vuonna 2010 Yhdysvalloissa kävi noin 60 miljoonaa vierailijaa ja se oli maailman toiseksi suosituin turistikohde.[132]
Vuonna 2011 Yhdysvaltojen suurimmat yritykset olivat[133]
Vuonna 2012 yleisin ammattiryhmä oli toimistotyöt joita teki 16 % työvoimasta, toiseksi yleisin myyntityöt (11 % työvoimasta). Yleisimmät yksittäiset ammatit olivat vähittäiskaupan myyjä ja kassatoimihenkilö.[127]
Yhdysvalloissa on verrattain vapaat työmarkkinat. Työttömyys oli ennen vuoden 2008 taantumaa pitkään pysynyt noin viidessä prosentissa,[135] mutta sen jälkeen se on ollut noin yhdeksän prosenttia.[136] Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus vaihtelee eri osavaltioissa noin 100 eurosta korkeintaan 1 400 euroon kuukaudessa bruttona. Korvausta maksetaan enintään kymmenestä viikosta puoleen vuotta.[137]
Syrjintä on Yhdysvalloissa tiukasti kielletty, mutta juuri muita lainsäädännöllisiä irtisanomisesteitä ei ole. Vuonna 2000 yksityissektorin työntekijöistä 7,2 % oli liittynyt ammattiyhdistyksiin.[138] Maassa on kymmeniä miljoonia laillisia ja laittomia maahanmuuttajia erityisesti Meksikosta, Väli-Amerikasta ja Aasiasta. Noin puoli miljoonaa eurooppalaista tutkijaa on muuttanut Yhdysvaltoihin ja vain murto-osa suunnittelee takaisin palaamista.[139]
Liittovaltio, osavaltio ja paikallishallitukset kuluttavat noin 24 % kansantuotteesta.[140] Yhdysvalloissa on liittovaltion tulovero sekä muutaman prosentin osavaltio- ja paikallistuloveroja. Alimmat tuloluokat eivät nykyään maksa lainkaan tuloveroja. Yritysverotus on Yhdysvalloissa hieman korkeampaa kuin OECD-maissa keskimäärin. Yhdysvalloissa ei ole arvonlisäveroa, mutta osavaltiot saattavat kerätä muutamien prosenttien myyntiveroa. Postimyynnissä ja Internetissä tapahtuvassa osavaltioiden rajojen ylittävässä kaupassa myynnit ovat toistaiseksi vapaita myyntiverosta. Osavaltio- ja paikallistasolla on omaisuus- ja kiinteistöveroja.[141][142]
Kansainvälisen työjärjestön mukaan Yhdysvalloissa on maailman toiseksi korkein tuottavuus työtuntia kohti.[143]
Vuonna 2005 keskivuosipalkka vaihteli Yhdysvalloissa koulutuksen mukaan niin, että pelkän high schoolin käyneiden keskipalkka oli noin 32 000 dollaria ja tohtorikoulutettujen 79 000 dollaria.[144] Maassa on melko suuret tuloerot. Vuonna 2007 niitä mittaava gini-kerroin oli 45,[1] mikä on maailman 41. suurin, Bulgarian ja Kamerunin välissä.[145] Kotitalouksien tulot vaihtelevat huomattavasti myös alueittain, amerikkalaisen mittapuun mukaan köyhästä Mississippistä rikkaaseen Marylandiin.[146] Vuonna 2011 köyhiä oli koko väestöstä yli 15 %, eli 46 miljoonaa henkilöä.[147][148] Köyhyys on tässä määritelty tietyn perhekoosta riippuvan, kuluttajahintaindeksillä vuosittain korjatun tulorajan mukaan.[149] Lisäksi 3,2 miljoonalla yhdysvaltalaisella on käytettävissään rahasumma, joka vastaa alle 53 euroa kuussa[150].
Yhdysvalloissa on 10–12 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa, jotka tulevat köyhistä maista kuten Meksikosta.[151] Globalisaation vastainen liike on vaatinut liittovaltiota puuttumaan siihen, että työpaikat siirtyvät Yhdysvaltojen korkean palkkatason vuoksi esimerkiksi Eurooppaan tai Aasiaan.[152] Toisaalta on huomautettu, että uusia työpaikkoja on syntynyt koko ajan ja köyhien maiden lisäksi myös amerikkalaiset hyötyvät muuttoliikkeestä.[152]
Auto on vaikuttanut merkittävästi Yhdysvaltain kaupungistumiseen ja se on useimpien pääasiallinen kulkuneuvo. Liittovaltio alkoi jo 1930-luvulla suunnitella moottoritiejärjestelmää, joka yhdistäisi eri osavaltioiden tärkeimmät kaupungit. Interstate Highway -järjestelmän ensimmäiset tieosuudet rakennettiin 1940-luvulla, mutta koko verkosto valmistui vasta 2000-luvun alussa. Järjestelmän pisin tie, Interstate 90 Seattlestä Bostoniin, on 4 860 kilometriä pitkä.[153] Ajoluvan myöntämisperusteet vaihtelevat osavaltioittain. Toisaalla ajokortti-ikä on 16, toisaalla 18 vuotta, ja joissakin osavaltioissa ajo-opetuksen voi aloittaa jo 14-vuotiaana.[154]
Rautateitä Yhdysvalloissa on 240 000 kilometriä. Niitä käytetään pääasiassa rahtiliikenteeseen ja henkilöliikennettä on asukaslukuun nähden varsin vähän. Pitkän matkan matkustajaliikennettä hoitaa Amtrak, ja monissa suurissa kaupungeissa on lisäksi lähijunaliikennettä. Pitkän matkan linja-autoyhtiöistä tunnetuin on Greyhound.[155] New Yorkin metro on yksi maailman käytetyimmistä maanalaisista liikenneverkostoista.[156]
Matkustajamäärillä mitattuna maailman 30:stä vilkkaimmasta lentoasemasta 17 on Yhdysvalloissa. Maailman vilkkain lentoasema on Hartsfield-Jackson Atlantassa.[157] Rahtimäärillä mitattuna maailman 30:stä vilkkaimmasta lentokentästä 11 on Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman toiseksi vilkkain Memphisin kansainvälinen lentoasema.[158] Kaikkiaan Yhdysvalloissa on 15 079 lentokenttää, enemmän kuin missään muussa maailman valtiossa.[1]
Yhdysvaltojen kauppalaivastoon kuuluu 418 alusta, ja lisäksi yli 700 muihin maihin rekisteröityä alusta on yhdysvaltalaisessa omistuksessa. Suurimmat rahtisatamat ovat Baton Rouge, Corpus Christi ja Houston. Vilkkain risteilyalusten lähtöpaikka on Miami.[1]
Yhdysvalloissa on vaikutettu pitkään tieteen kehitykseen. Thomas Edison kehitti muun muassa hehkulampun ja on yksi eniten patentteja saaneista ihmisistä.[159] Amerikan keksintösäätiön luettelossa suurista amerikkalaisista keksijöistä ja keksinnöistä ovat muun muassa Alexander Graham Bell (puhelin), Samuel Morse (lennätin), Henry Ford (liukuhihna), Robert Fulton (höyrylaiva), Jonas Salk (poliorokote) ja Wrightin veljekset (lentokone).[160] Myös monet muualta tulleet tutkijat, kuten Albert Einstein ja Kurt Gödel ovat luoneet olennaisen osan urastaan Yhdysvalloissa.[161][162]
Yhdysvallat kulutti 2000-luvun alkupuolella bruttokansantuotteestaan tutkimukseen ja kehitykseen 2,7 %, mikä oli enemmän kuin Kiinassa tai Euroopassa keskimäärin, mutta vähemmän kuin Japanissa tai Pohjoismaissa. EU on kirimässä kiinni Yhdysvaltojen etumatkaa sekä rahoituksen että tulosten osalta.[163]
Amerikkalaiset ovat saaneet eniten Nobel-palkintoja luonnontieteissä toisesta maailmansodasta lähtien, erityisesti fysiikan ja lääketieteen palkintoja.[164] Yhdysvallat on ollut myös avaruustutkimuksen johtavia maita, ja Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä kuun pinnalle Apollo 11 -lennolla heinäkuussa 1969.[165] Human Genome Project-projekti on ollut tärkeä askel kohti monien sairauksien, kuten syövän ja Alzheimerin taudin parantamista.[166]
Yhdysvaltain väkiluvuksi arvioitiin 1. heinäkuuta 2018 noin 327,2 miljoonaa asukasta. Väestönkasvu oli 0,6 % vuonna 2018.[4] Vuonna 1800 Yhdysvaltain väkiluvuksi ilmoitettiin 5,3 miljoonaa, vuonna 1850 noin 23 miljoonaa ja vuonna 1900 noin 76 miljoonaa. Väkiluku kasvoi yli 30 % joka vuosikymmen aina sisällissotaan asti. Sen jälkeen suhteellinen kasvu hidastui selvästi, mutta absoluuttinen väestömäärän lisäys pieneni vasta suuren laman vuosikymmenellä eli 1930-luvulla. Tuolloin väkiluku kasvoi seitsemisen prosenttia eli noin yhdeksän miljoonaa henkeä. Toinen maailmansota ei juuri verottanut Yhdysvaltain väestöä, ja väestönkasvu kiihtyi 1940- ja 1950-luvuilla. Vuonna 1950 väkiluku oli noin 150 miljoonaa. 1960–1980-luvuilla väestömäärän absoluuttinen lisäys pysyi melko vakiona, joten suhteellinen väestönkasvu hidastui. 1990-luvulla kasvu kiihtyi noin kolmeentoista prosenttiin. Määrällinen kasvu oli noin 33 miljoonaa, eli suurempi kuin yhdenkään aiemman vuosikymmenen saldo. Vuonna 2000 väkiluku oli noin 280 miljoonaa.[167] 2000-luvun taitteen jälkeen sekä suhteellinen että absoluuttinen kasvu on hidastunut. 2010-luvun lopulla väestönkasvu oli 0,6 %, eli noin kaksi miljoonaa henkeä vuodessa.[4]
Yhdysvaltain väkiluku ylitti sadan miljoonan rajan vuonna 1915. Kahden sadan miljoonan raja ylittyi 1967 ja kolmen sadan miljoonan raja lokakuussa 2006.[167][168] Yhdysvaltain väkiluku yli kolminkertaistui 1900-luvulla.[169] Kalifornia ohitti New Yorkin runsasväkisimpänä osavaltiona 1960-luvulla.[170]
Yhdysvaltain demografisena megatrendinä on ollut koillisten osavaltioiden väestöosuuden pienentyminen, jota vastoin läntisten ja eteläisten osavaltioiden väestöosuus on suurentunut. 2010-luvulla Kalifornian väestöosuus ei enää juuri kasvanut, Texasin ja Floridan nopea kasvu sen sijaan jatkui. 2020-luvun taitteessa Kaliforniassa elää noin 40 miljoonaa ihmistä, eli kaksin verroin enemmän kuin New Yorkin osavaltiossa. Myös Texas ja Florida ovat väestömäärältään New Yorkin osavaltiota suurempia. Hitaasti kasvava Pennsylvania ohitti Illinoisin viidenneksi suurimpana osavaltiona. Illinois on yksi harvoista osavaltioista, jonka väkiluku pieneni vuosina 2010–2018. Ohio säilytti asemansa seitsemänneksi väekkäimpänä osavaltiona, mutta nopeasti kasvavat Georgia ja Pohjois-Carolina hengittävät sen niskaan. Hitaan kasvun Michigan on pudonnut sijalle kymmenen, mutta toisaalta sen väestö nousi yli kymmeneen miljoonaan.[171]
Yhdysvalloissa vakituisesti asuvat ihmiset määrittelevät itse väestönlaskennan yhteydessä, mihin etniseen ryhmään kuuluvat. Väestönlaskentavirasto luokittelee ihmiset heidän ilmoitustensa perusteella kuuteen eri ”päärotuun” (race): valkoiset (caucasian), mustat ja afroamerikkalaiset, intiaanit ja eskimot, aasialaiset, Tyynenmeren saarten alkuperäisasukkaat ja viimeisenä luokkana ”jokin muu rotu”. Latinoihin (Hispanic) luetaan rotuun katsomatta henkilöt, joiden juuret ovat espanjankielisessä kulttuurissa.[172] Latinotaustaisia ihmisiä on yli viidennes Kalifornian, Texasin, Arizonan, Nevadan, Floridan ja Coloradon osavaltioiden asukkaista.[173]
Yhdysvaltain perustuslaki suojelee kaikkia uskontoja ja erottaa valtion uskonnosta.[174] Moni varhain Pohjois-Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista pakenikin Euroopan uskonnollisia vainoja. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan, Plymouthin kaupungin.[38] Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, esimerkkinä juutalaisten joukkopako natsi-Saksasta. Myös Yhdysvaltojen sisällä on paettu uskonnollista vainoa, esimerkiksi mormonit muuttivat Salt Lake Cityn seudulle, autiomaan keskelle.[175]
Vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain väestöstä 46,5 % on protestantteja, 20,8 % katolilaisia, 1,6 % mormoneja, 0,8 % Jehovan todistajia, 0,5 % ortodokseja, 0,4 % muita kristittyjä, 5,9 % muita uskontoja ja 22,8 % uskontokuntiin kuulumattomia.[176]
Yhdysvalloilla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Maassa on ajoittain keskusteltu englannin kielen virallistamisesta, mutta ehdotukset ovat kohdanneet vastustusta eivätkä kongressialoitteet ole menneet läpi.[177][178]
Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu kotikielenään englantia. Amerikanenglanti eroaa esimerkiksi brittienglannista sanastoltaan ja korostukseltaan. Espanja on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat etenkin latinalaisesta Amerikasta tulleet siirtolaiset ja näiden jälkeläiset. Yhdysvalloissa onkin viidenneksi eniten espanjankielisiä Meksikon, Kolumbian, Espanjan ja Argentiinan jälkeen.[179] Ranskaa puhutaan laajalti osissa Ranskan entisiä siirtomaa-alueita, Mainessa ja Louisianassa, joissa se on englannin ohella yhä käytössä osavaltioiden de facto virallisena kielenä.[180] Kiinan puhujia on noin kaksi miljoonaa ja muita yli miljoonan puhujan kieliä ovat saksa, vietnam ja tagalog.[181]
Ethnologue-kirjan mukaan Yhdysvalloissa on 176 elävää kieltä. Alkuperäisväestö ei useinkaan enää puhu heimonsa alkuperäistä kieltä. Navajon puhujia on eniten, vuonna 1990 heitä oli 149 000. Yli kymmenentuhannen puhujan intiaanikieliä ovat läntinen apašši, cherokee, chocktaw ja dakota.[182]
.jpg)
Yhdysvalloissa on useita merkittäviä kaupunkeja, joista New York, Los Angeles ja Chicago ovat niin sanottuja alfa-luokan maailmankaupunkeja.[183] Suurkaupunkeja hallitsevat ruutuasemakaavaan rakennetut pilvenpiirtäjäkeskustat.[170]
| Sija | Kaupunki | Osavaltio | Alue | Väkiluku 2014 (arvio) | ||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Kaupungissa[184] | Metropolialueella[185] | sija | ||||
| New York | New York | Koillinen | 8 491 079 | 23 632 722 | 1 | |
| Los Angeles | Kalifornia | Länsi | 3 928 864 | 18 550 288 | 2 | |
| Chicago | Illinois | Keskilänsi | 2 722 389 | 9 928 312 | 3 | |
| Houston | Texas | Etelä | 2 239 558 | 6 686 318 | 9 | |
| Philadelphia | Pennsylvania | Koillinen | 1 560 297 | 7 164 790 | 8 | |
| Phoenix | Arizona | Länsi (Lounas) | 1 537 058 | 4 489 109 | 13 | |
| San Antonio | Texas | Etelä | 1 436 697 | 2 328 652 | 27 | |
| San Diego | Kalifornia | Länsi | 1 381 069 | 3 263 431 | 17 | |
| Dallas | Texas | Etelä | 1 281 047 | 7 352 613 | 7 | |
| San José | Kalifornia | Länsi | 1 015 785 | 8 607 423 | 5 | |
Yhdysvaltain valtiollisen lääketiedeakatemian Institute of Medicinen mukaan Yhdysvallat on ainoa vauras teollisuusmaa, jolla ei ole yleistä, kaikille kansalaisille saatavilla olevaa terveydenhoitojärjestelmää.[186] Yhdysvaltain väestöstä noin 85 % on jonkin sairausvakuutuksen piirissä. Noin 60 prosentilla sairausvakuutus on työnantajan tarjoama.[187] Lisäksi esimerkiksi eläkeläisillä (Medicare) ja lapsilla (Medicaid) on liittovaltion tai osavaltion rahoittama sairausvakuutus. Noin 46 miljoonalla ihmisellä eli 15 % väestöstä, ei ole sairausvakuutusta.[188][189] Sairaalat ovat lain mukaan velvollisia hoitamaan kaikki hätätapaukset, mutta akuutin hengenvaaran poistuttua hoitovelvoite lakkaa.[190]
Vuonna 2004 julkinen sektori rahoitti terveydenhuollon kustannuksista 44 %, yksityiset vakuutukset 36 % ja potilasmaksut 15 %.[191] Yhdysvalloissa käytetään terveydenhuoltoon enemmän rahaa kuin missään muualla sekä absoluuttisesti että suhteessa bruttokansantuotteeseen tai asukaslukuun.[192] Terveydenhuoltoa on silti pidetty melko tehottomana.[193] Toisaalta Yhdysvallat on johtava maa biolääketieteellisessä tutkimuksessa ja käytti siihen väkilukuun suhteutettuna kolme kertaa enemmän rahaa kuin Eurooppa vuonna 2004.[194]
Maailman terveysjärjestön vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Yhdysvalloissa käytetään alkoholia 8,5 litraa aikuista kohti, mikä on suunnilleen saman verran kuin Kanadassa, Argentiinassa ja Thaimaassa.[195] Vuonna 2007 tehdyn selvityksen mukaan 74 % yhdysvaltalaisista oli ylipainoisia (painoindeksi yli 25). Luku on maailman yhdeksänneksi korkein; Yhdysvaltojen edellä on vain joukko Tyynenmeren saarivaltioita ja Kuwait.[196]
Yhdysvalloissa elinajanodote on 78,6 vuotta. Vuodesta 2014 alkaen kansalaisten elinajanodote on laskenut 0,3 vuodella. Kansainvälisessä tilastossa Yhdysvallat on 29. sijalla.[197]
Yhdysvalloissa koulutus on pääosin osavaltioiden vastuulla. Koulumainen opetus alkaa esikoulun jälkeen ja jaetaan kolmeen vaiheeseen: alakoulu, keskikoulu ja high school.[198] Koulutukseen liittyvät lait ja vaatimukset vaihtelevat osavaltioittain huomattavasti, mutta koulujen aloitusikä on yleisimmin kuusi vuotta. High school kattaa koululuokat 7–12 tai 8–12, ja se jaetaan joskus kahteen osaan.[199] Vuoden 2009 PISA-vertailussa yhdysvaltalaiset opiskelijat olivat lukutaidossa ja luonnontieteissä lähellä OECD-maiden keskitasoa,[200] mutta menestyivät matematiikassa selvästi keskiarvoa heikommin.[201]
Vuonna 2009 julkisissa kouluissa oli 49,4 miljoonaa oppilasta[202] ja yksityiskouluissa 4,7 miljoonaa. 68 % yksityiskouluista oli uskonnollisesti suuntautuneita.[203] Vuonna 2007 kotiopetuksessa oli 1,5 miljoonaa koululaista, mitä vanhemmat perustelivat tyytymättömyydellä koulun uskonnolliseen ja moraaliseen arvomaailmaan, ympäristöön tai opetuksen tasoon.[204]
Korkeakoulut ovat Yhdysvalloissa joko julkisia tai yksityisiä. Noin 70 % korkea-asteen opiskelijoista käy julkisia kouluja. Lukuvuosi julkisessa nelivuotisessa korkeakoulussa maksaa keskimäärin 15 000 dollaria, mutta yksityisessä kaupallisessa korkeakoulussa hinta voi olla kaksinkertainen. Useimmat päätoimiset opiskelijat saavat opintotukea, joka kattaa noin puolet kuluista.[205] Stipendejä voi saada paitsi opintomenestyksen, myös taiteellisen tai urheilulahjakkuuden tai johonkin vähemmistöryhmään kuulumisen perusteella.[206] Silti monet vanhemmat säästävät lastensa korkeakouluopintoja varten vuosien ajan.[207]
Enemmistö maailman parhaista yliopistoista on eri vertailujen mukaan yhdysvaltalaisia. Kärkisijoilla ovat Harvardin, Berkeleyn ja Stanfordin yliopistot.[208]
Vuonna 2007 vähintään 18-vuotiaista yhdysvaltalaisista noin 58 prosenttia oli avioliitossa, 6 prosenttia leskiä, 10 prosenttia eronneita ja 25 prosenttia ei ollut ollut koskaan naimisissa.[209]
Yhdysvalloissa tunnetaan käsite amerikkalainen unelma, ajatus maasta joka tarjoaa yhtäläiset menestymisen mahdollisuudet jokaiselle hänen kykyjensä ja saavutuksiensa mukaisesti, sosiaalisesta luokasta tai syntyperästä huolimatta. Amerikkalaisen unelman juuret voidaan nähdä jo Yhdysvaltain perustuslaissa, jonka mukaan kaikilla ihmisillä on yhtäläinen oikeus ”vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun”.[210]
Yhdysvaltojen kulttuurissa on huomattavia alueellisia eroja, vaikka sisäinen muuttoliike on voimakasta. Maan koillisosa on tiheästi asuttua ja kaupungistunutta. Keskilänsi on maanviljelysaluetta, ja alueen auto- ja terästeollisuus on taantunut. Lännen avariin maisemiin liittyy kansallisia myyttejä individualismista ja yksilön rajattomista mahdollisuuksista. Etelän valtiot on yhdistetty orjuuteen ja mustan väestön kansalaisoikeustaisteluun, mutta niitä leimaavat myös aurinkoinen ilmasto ja eläkeläisten yhteisöt. Kalifornian ja maan lounaisosien erityispiirteitä ovat espanjankielinen kulttuuri ja paikalliset ruokalajit.[45]
Villin lännen historia rikollisineen, pyssysankareineen, intiaaneineen ja karjapaimenineen on osa americanaa eli yhdysvaltalaista kansallisromantiikkaa.[211]
Yhdysvaltojen musiikki on kehittynyt maahanmuuttajien musiikkiperinteiden pohjalta, mikä on ominaista monikulttuuriselle maalle. Blues syntyi etelävaltioiden orjien keskuudessa, kun afrikkalaisen ja eurooppalaisen musiikin perinteet yhdistyivät. New Orleansissa syntyi 1900-luvun alussa jazz, jossa yhdistyivät orjien laulut, ragtime ja eurooppalainen torvisoitto. Bluesiin kehittyi rhythm and blues, joka yhdessä valkoisten country-musiikin kanssa synnytti rock and rollin 1950-luvulla.[212] Elvis Presleyn levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli miljardi kappaletta. Tämä tekee hänestä kaikkien aikojen myydyimmän artistin.[213] Yhdysvaltojen asema kevyessä musiikissa on edelleen vahva, ja musiikin vienti on Yhdysvalloista maailman kärkeä. Eniten American Music Award -palkintoja ovat saaneet Mariah Carey, Whitney Houston, Michael Jackson, Eagles ja Janet Jackson.[214]
Kun brittiläisen musiikkilehden asiantuntijat asettivat vuonna 2008 maailman sinfoniaorkesterit paremmuusjärjestykseen, 15 parhaan joukossa oli kuusi yhdysvaltalaista orkesteria: Chicagon, Clevelandin, Los Angelesin, Bostonin, New Yorkin ja San Franciscon sinfoniaorkesterit.[215] Yhdysvalloissa on 135 oopperataloa, joista vanhin ja suurin on New Yorkissa sijaitseva Metropolitan-ooppera.[216]
New Yorkin Broadwaylla on 39 teatteria, joista jokaisessa on ainakin 500 paikkaa.[217] Vuonna 2010 ne hankkivat yhteensä kymmenen miljardin dollarin tulot.[218]
Yhdysvaltojen rooli elokuvan historiassa on merkittävä. Ranskalaisten Lumièren veljesten ohella Thomas Edison kehitti varhaista tekniikkaa. 1920-luvulla suuret amerikkalaiset elokuvatuotantoyhtiöt loivat pohjan varsinaiselle elokuvateollisuudelle, Hollywoodista tuli elokuvan pääkaupunki ja äänielokuva vakiinnutti asemansa.[219] John Waynestä tuli 1940- ja 1950-luvulla kansallisen itseluottamuksen vertauskuva.[220] Marilyn Monroeta on sanottu maailman tunnetuimmaksi filmitähdeksi.[221] Walt Disneyn maailmankuulujen piirroselokuvien, sarjakuvien ja näytelmäelokuvien ympärille on kasvanut kokonainen mediaimperiumi.[222] 2010-luvulla Yhdysvalloissa tuotetaan maailman kolmanneksi eniten elokuvia Intian ja Nigerian jälkeen.[223]
Yhdysvalloissa on tuotettu lukuisia maailmanlaajuisia menestyselokuvia, kuten Tuulen viemää (1939), Tähtien sota (1977), Titanic (1997) ja Avatar (2009).[224] American Film Instituten vuonna 2007 valitsemat parhaat yhdysvaltalaiset elokuvat ovat Citizen Kane (1941), Kummisetä (1972) ja Casablanca (1942).[225]
1800-luvun taidemaalareista tunnetuin on Thomas Eakins, joka maalasi realistisia sisä- ja ulkokuvia amerikkalaisesta arkielämästä.[226] Eurooppalaista modernia taidetta esiteltiin Yhdysvalloissa laajassa näyttelyssä, joka kiersi New Yorkissa, Bostonissa ja Chicagossa vuonna 1913.[227] Näyttely rohkaisi myös yhdysvaltalaisia taiteilijoita, kuten Georgia O’Keeffeä, kokeilemaan uusia muotoja.[228] Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa syntyi uusia taidesuuntia, kuten Jackson Pollockin ja Willem de Kooningin edustama abstrakti ekspressionismi ja Andy Warholin pop-taide.[229][230] Monet modernin arkkitehtuurin suuret nimet ovat amerikkalaisia Frank Lloyd Wrightistä Frank Gehryyn.[231]
New Yorkia pidetään Pariisin, Lontoon ja Milanon ohella yhtenä neljästä muotimaailman pääkaupungista.[232] Tunnettuja yhdysvaltalaisia muotitaloja ja -suunnittelijoita ovat Vera Wang, Calvin Klein, Ralph Lauren ja Donna Karan.[233]
Itsenäinen, eurooppalaisesta kirjallisuudesta erkaantunut amerikkalainen kirjallisuus kehittyi 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. 1800-luvun merkittävimpien kirjailijoiden joukossa olivat Edgar Allan Poe, James Fenimore Cooper ja Herman Melville.[234][235][236] Humoristista tyyliä kehitti Mark Twain, joka oli ensimmäisiä itärannikon ulkopuolella syntyneitä suuria kirjailijoita.[237] Myös William Sydney Porter eli O. Henry oli kiinnostunut etäisten paikkojen elämästä ja murteista.[238]
1900-luvulla Yhdysvaltain kirjallisuuden merkitys osana maailmankirjallisuutta kasvoi. Tällöin oli vallalla yhteiskunnallinen kirjallisuus, jota edustivat muun muassa Theodore Dreiser, Jack London ja Upton Sinclair.[239][240][241] Maailmansotien välisen ajan huomattavimmat nimet olivat Ernest Hemingway ja William Faulkner, ja 1930-luvulla astui esiin John Steinbeck pula-ajan kuvauksillaan. Steinbeck, Faulkner ja Hemingway olivat pitkään Yhdysvaltain kirjallisuuden keskeiset hahmot, ja kaikki kolme saivat Nobelin kirjallisuuspalkinnon.[242][243][244] Sotien jälkeen näkyviä ovat olleet myös realismin edustajat, kuten Saul Bellow, J. D. Salinger ja Truman Capote.[245][246][247] Sotien jälkeen on noussut myös afroamerikkalaisten kirjallisuus, jonka tunnetuimpiin nimiin lukeutuvat James Baldwin, Richard Wright ja Ralph Ellison.[248][249][250] 1970-luvulla alkoi postmoderni liike, jonka nimiin kuuluvat muun muassa Paul Auster, Toni Morrison, Philip Roth ja Raymond Carver.[251][252][253][254]
Ralph Waldo Emerson ja Henry David Thoreau olivat amerikkalaisen filosofian uranuurtajia.[255][256] Sisällissodan jälkeen Charles S. Peirce, William James ja John Dewey olivat johtajia pragmatismin kehittämisessä.[257] 1900-luvulla Willard Van Orman Quine ja Richard Rorty kehittivät analyyttistä filosofiaa.[258][259]
TelevisioSuosituimmat tv-ohjelmat:
Katsotuimmat kanavat:
|
RadioSuosituimmat radio-ohjelmat:
Lehtimyyjä TV, 1958 Ronald Reagan radiokuuluttajana |
LehdistöSuurimmat sanomalehdet:
Suurimmat aikakauslehdet:
|
Yhdysvaltalaisessa keittiössä sekoittuvat eri kansallisuuksien perinteet, ja ruokalajit vaihtelevat osavaltioittainkin. Atlantin rannikolla syödään runsaasti kaloja ja äyriäisiä, kun taas Texasin karjankasvattajat syövät mureaa lihaa. Jambalaya on kotoisin New Orleansista.[276] Erityisesti kiinalaiset ja italialaiset siirtolaiset ovat kehittäneet uusia, amerikkalaisia versioita kotimaidensa ruokalajeista.[277]
Vuonna 2007 tehdyn laajan kyselytutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset kokivat seuraavat ruokalajit erityisen amerikkalaisiksi: hampurilaiset, barbeque-ruoka, leivitetyt rasvassa uppopaistetut kanapalat eli nugetit, makaroni-juustopaistos ja omenapiirakka.[278]
Liittovaltion tasolla on määritelty seuraavat yksitoista juhlapäivää. Ne ovat yleisiä vapaapäiviä, ja jos ne osuvat viikonloppuun, työntekijät saavat vastaavasti edellisen perjantain tai seuraavan maanantain vapaaksi.[279][280]
Näiden kymmenen päivän lisäksi monilla uskonnollisilla ja etnisillä ryhmillä sekä alueilla on omia juhlapäiviään.[281]
| Pvm | Suomenkielinen nimi | Englanninkielinen nimi | Huomautuksia |
|---|---|---|---|
| 1. tammikuuta | Uudenvuodenpäivä | New Year’s Day | Uusi vuosi alkaa ja perinteinen lomakausi päättyy. |
| tammikuun kolmas maanantai | Martin Luther Kingin päivä | Martin Luther King, Jr. Day | Edesmenneen kansalaisoikeusaktivistin muistoksi. Soul-tähti Stevie Wonderilla oli tärkeä rooli tämän päivän julistamisessa kansalliseksi juhlapäiväksi. |
| helmikuun kolmas maanantai | Presidenttien päivä | Presidents’ Day | Erityisesti George Washingtonin ja Abraham Lincolnin muistoksi. |
| toukokuun viimeinen maanantai | Kaatuneiden muistopäivä | Memorial Day | Palveluksessa kaatuneiden muistoksi, myös kesän alkamisen merkki. |
| 19. kesäkuuta | Juneteenth | Orjuutettujen afroamerikkalaisten vapautumisen muistoksi. | |
| 4. heinäkuuta | Itsenäisyyspäivä | Independence Day | |
| syyskuun ensimmäinen maanantai | Labor Day | ||
| lokakuun toinen maanantai | Kolumbuksen päivä | Columbus Day | Kristoffer Kolumbuksen kunniaksi |
| 11. marraskuuta | Veteraanipäivä | Veterans’ Day | |
| marraskuun neljäs torstai | Kiitospäivä | Thanksgiving | Kiitospäivää edeltävä päivä on tavallisesti vuoden ruuhkaisin päivä. Seuraava päivä on vuoden kiireisin ostospäivä, ”Musta perjantai”. |
| 25. joulukuuta | Joulupäivä | Christmas Day |
Yhdysvaltain suosituimmat joukkuelajit ovat amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo, jotka ovat kaikki myös syntyneet Yhdysvalloissa. Amerikkalainen jalkapallo on näistä katsotuin.[282][283] Amerikkalaisen jalkapallon mestaruusottelu, Super Bowl on yksi Yhdysvaltain suurimmista tapahtumista.[284] Suuri osa maailman parhaiten palkatuista urheilijoista on yhdysvaltalaisten joukkuelajien pelaajia.[285] Joukkuelajien rinnalla NASCAR-autoilu on suosittua, ja se onkin amerikkalaisen jalkapallon jälkeen toiseksi seuratuin laji televisiossa. Toinen suosittu autourheilusarja on Indy Racing League, ja sen Indianapolis 500 -tapahtumaa on ajettu vuodesta 1911.[286]
Yhdysvallat toimii isäntänä myös muille huomattaville urheilutapahtumille muun muassa golfissa ja tenniksessä (US Open). Uinti on maan menestyksekkäimpiä lajeja. Kolme suosituinta lautailuharrastusta – lainelautailu, rullalautailu ja lumilautailu – on luotu Yhdysvalloissa. Niistä järjestetään kansalliset kilpailut ja niiden yhteyteen on syntynyt laaja alakulttuuri.[287]
Yhdysvalloissa on isännöity kahdeksat olympiakisat. Maa on saanut kesäolympialaisissa eniten mitaleja kautta aikojen[288] ja talviolympialaisissa toiseksi eniten.[289] Uimari Michael Phelps on olympiahistorian eniten kultamitaleita saavuttanut urheilija. Hänellä 23 kultaa ja yhteensä 28 mitalia.[290]
Urheilulla on merkittävä asema myös yhdysvaltalaisissa yliopistoissa ja collegessa. Vuosittain noin 126 000 urheilijaa saa joko täyden tai osittaisen stipendin opiskeluja varten. Miesten suosituimmat yliopistolajit ovat amerikkalainen jalkapallo, koripallo, yleisurheilu, baseball ja jalkapallo ja naisten koripallo, yleisurheilu, lentopallo, softball ja jalkapallo.[291]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
