Yhdysvaltain senaatti

Yhdysvaltain senaatti (engl. United States Senate) on Yhdysvaltain kaksikamarisen kongressin ylähuone.

Yhdysvaltain senaatti
Tyyppi
Tyyppi	ylähuone
Johto
Senaatin puheenjohtaja	J. D. Vance (R)
Enemmistöjohtaja	John Thune (R)
Vähemmistöjohtaja	Chuck Schumer (D)
Kokoonpano
Edustajia	100
Puolueet	Enemmistö (53)      Republikaanit (53) Vähemmistö (47)      Demokraatit (45)      Sitoutumattomat (2)
Vaalit
Viimeisimmät vaalit	5. marraskuuta 2024
Kokouspaikka
Yhdysvaltain kongressitalo, Washington D.C.
Kotisivut
http://www.senate.gov

Senaatilla on muutamia kongressin alahuoneelta eli Yhdysvaltain edustajainhuoneelta puuttuvia oikeuksia, kuten ratifioinnin ehtona olevien sopimusten hyväksyminen. Molemmat huoneet voivat esitellä lakiehdotuksia, mutta perustuslain mukaan senaatti ei voi kuitenkaan tehdä aloitetta veroja koskevista laeista. Tullakseen voimaan kaikki ehdotukset vaativat sekä edustajainhuoneen että senaatin hyväksynnän.

Senaatissa on sata jäsentä. Jokaista osavaltiota edustaa asukasmäärästä riippumatta kaksi senaattoria.^[1]

Puheenjohtaja

Yhdysvaltain varapresidentti on senaatin puheenjohtaja. Hän saa äänestää vain senaatin äänten mennessä tasan. Hänen poissa ollessaan virkaa hoitaa senaattorien keskuudesta valittu puheenjohtaja pro tempore,^[1] joka on tavan mukaan enemmistöpuolueen virkaiältään vanhin senaattori. Käytännön puheenjohtajan työ delegoidaan yleensä virkaiältään nuoremmille senaattoreille (toisinaan myös vähemmistöpuolueelle), jotta toimintatavat tulisivat heille tutuksi.^[2]

Senaattorien valinta

Kunkin senaattorin kausi kestää kuusi vuotta. Vaalit järjestetään joka toinen vuosi, ja senaattoreista valitaan kerralla kolmasosa. Senaattorit on jaettu kolmeen "luokkaan" (engl. class), ja kunkin osavaltion senaattorit kuuluvat joko luokkiin 1 ja 2, 1 ja 3 tai 2 ja 3: esimerkiksi vuonna 2000 valittiin ykkösluokan senaattorit, vuonna 2002 kakkosluokan senaattorit ja vuonna 2004 kolmosluokan senaattorit.

Osavaltioiden senaattipaikat on jaettu luokkiin niin, että kussakin luokassa on mahdollisimman lähelle sama määrä senaattoreita. Jotta uuden osavaltion mahdollisesti liittyessä Yhdysvaltoihin taataan, että senaatista valitaan jatkossakin kerralla kolmasosa, uuden osavaltion senaattoriparista ainakin toinen istuu alle kuusi vuotta ja toinen istuu häntä kaksi tai neljä vuotta vähemmän. Jos yhdessä luokassa on vähemmän senaattoreita kuin kahdessa muussa, yksi uusi senaattori tulee siihen luokkaan ja toisen senaattorin luokka valitaan kolikonheitolla; jos kahdessa luokassa on vähemmän senaattoreita kuin yhdessä, he tulevat noihin kahteen luokkaan ja kummankin senaattorin luokittelu päätetään kolikonheitolla.

Senaatin vaalissa koko osavaltio on yhtä vaalia. 44 osavaltiossa puolueet järjestävät esivaalit, joiden voittajat ovat ehdolla varsinaisessa vaalissa. Puolueen senaattoriehdokkaaksi valitaan useimmissa osavaltioissa eniten esivaalissa ääniä saanut ehdokas. Joissakin osavaltioissa järjestetään esivaalien toinen kierros, jos kukaan ehdokas ei saa enemmistöä annetuista äänistä. Yleisessä vaalissa senaattoriksi valitaan eniten ääniä saanut ehdokas (pluraliteettijärjestelmä). Kuudessa muussa osavaltiossa vaalitapa on erilainen:

• Georgiassa ja Louisianassa on käytössä kaksivaiheinen kierrosvaalitapa. Georgiassa kaksivaiheinen kierrosvaalitapa on sekä puolueen sisäisessä esivaalissa että varsinaisessa vaalissa. Louisianassa ei järjestetä puolueiden omia esivaaleja lainkaan, vaan kaikki ehdokkaat ovat samalla äänestyslipulla ensimmäisellä kierroksella puolueesta riippumatta. Kummassakin osavaltiossa järjestetään toinen kierros, jos kukaan ei saa äänten enemmistöä.
• Kaliforniassa ja Washingtonissa esivaalit ovat kaikille ehdokkaille yhteiset puolueesta riippumatta.
• Mainessa ja Alaskassa edustajat valitaan siirtoäänivaalitavalla järjestettävässä enemmistövaalissa, jossa äänestäjä asettaa ehdokkaat vaalilippuun paremmuusjärjestykseen. Jos kukaan ei saa enemmistöä ykköspaikoista, vähiten ykköspaikan ääniä saanut karsitaan ensimmäisessä laskennassa. Seuraavassa laskennassa lasketaan kakkospaikan äänet, ja jos kukaan ei saa niistäkään enemmistöä, vähiten kakkospaikan ääniä saanut karsitaan ja niin edelleen. Kussakin laskennassa karsitaan yksi ehdokas niin kauan, kunnes jollakulla ehdokkaista on laskennan päätteeksi enemmistö äänistä. Mainessa vaalitapaa käytetään sekä puolueiden sisäisissä esivaaleissa että varsinaisessa vaalissa. Alaskassa esivaalit ovat kaikille ehdokkaille yhteiset puolueesta riippumatta, ja neljä eniten ääniä saanutta ehdokasta etenevät varsinaiseen vaaliin.

Nykyiset senaattorit

• Tilanne lokakuussa 2024
• Nimen edessä oleva järjestysnumero tarkoittaa senaattorin luokkaa. Ensimmäisen luokan kongressikausi päättyy 2031, toisen 2027 ja kolmannen 2029.
• Suluissa oleva kirjain tarkoittaa senaattorin puoluetta: D = demokraatit, R = republikaanit, I = sitoutumaton (independent). DFL on Minnesotan paikallispuolue, joka on osa demokraattista puoluetta.

Alabama 2. Tommy Tuberville (R) 3. Katie Britt (R)

Alaska 2. Dan Sullivan (R) 3. Lisa Murkowski (R)

Arizona 3. Mark Kelly (D) 1. Ruben Gallego (D)

Arkansas 2. Tom Cotton (R) 3. John Boozman (R)

Kalifornia 2. Alex Padilla (D) 1. Adam Schiff (D)

Colorado 2. John Hickenlooper (D) 3. Michael Bennet (D)

Connecticut 3. Richard Blumenthal (D) 1. Chris Murphy (D)

Delaware 2. Chris Coons (D) 1. Lisa Blunt Rochester (D)

Florida 3. Marco Rubio (R) 1. Rick Scott (R)

Georgia 2. Jon Ossoff (D) 3. Raphael Warnock (D)

Havaiji 3. Brian Schatz (D) 1. Mazie Hirono (D)

Idaho 2. Jim Risch (R) 3. Mike Crapo (R)

Illinois 2. Dick Durbin (D) 3. Tammy Duckworth (D)

Indiana 3. Todd Young (R) 1. Jim Banks (R)

Iowa 2. Joni Ernst (R) 3. Chuck Grassley (R)

Kansas 2. Roger Marshall (R) 3. Jerry Moran (R)

Kentucky 2. Mitch McConnell (R) 3. Rand Paul (R)

Louisiana 2. Bill Cassidy (R) 3. John Kennedy (R)

Maine 2. Susan Collins (R) 1. Angus King (I)

Maryland 3. Chris Van Hollen (D) 1. Angela Alsobrooks (D)

Massachusetts 2. Ed Markey (D) 1. Elizabeth Warren (D)

Michigan 2. Gary Peters (D) 1. Elissa Slotkin (D)

Minnesota 2. Tina Smith (DFL) 1. Amy Klobuchar (DFL)

Mississippi 2. Cindy Hyde-Smith (R) 1. Roger Wicker (R)

Missouri 3. Eric Schmitt (R) 1. Josh Hawley (R)

Montana 2. Steve Daines (R) 1. Tim Sheehy (R)

Nebraska 2. Pete Ricketts (R) 1. Deb Fischer (R)

Nevada 3. Catherine Cortez Masto (D) 1. Jacky Rosen (D)

New Hampshire 2. Jeanne Shaheen (D) 3. Maggie Hassan (D)

New Jersey 2. Cory Booker (D) 1. Andy Kim (D)

New Mexico 1. Martin Heinrich (D) 2. Ben Ray Luján (D)

New York 3. Chuck Schumer (D) 1. Kirsten Gillibrand (D)

Pohjois-Carolina 2. Thom Tillis (R) 3. Ted Budd (R)

Pohjois-Dakota 3. John Hoeven (R) 1. Kevin Cramer (R)

Ohio 3. Jon Husted (R) 1. Bernie Moreno (R)

Oklahoma 2. Markwayne Mullin (R) 3. James Lankford (R)

Oregon 2. Jeff Merkley (D) 3. Ron Wyden (D)

Pennsylvania 3. John Fetterman (D) 1. Dave McCormick (R)

Rhode Island 2. Jack Reed (D) 1. Sheldon Whitehouse (D)

Etelä-Carolina 2. Lindsey Graham (R) 3. Tim Scott (R)

Etelä-Dakota 2. Mike Rounds (R) 3. John Thune (R)

Tennessee 2. Bill Hagerty (R) 1. Marsha Blackburn (R)

Texas 2. John Cornyn (R) 1. Ted Cruz (R)

Utah 3. Mike Lee (R) 1. John Curtis (R)

Vermont 3. Peter Welch (D) 1. Bernie Sanders (I)

Virginia 2. Mark Warner (D) 1. Tim Kaine (D)

Washington 2. Patty Murray (D) 1. Maria Cantwell (D)

Länsi-Virginia 2. Shelley Moore Capito (R) 1. Jim Justice (R)

Wisconsin 3. Ron Johnson (R) 1. Tammy Baldwin (D)

Wyoming 2. Cynthia Lummis (R) 1. John Barrasso (R)

Historia

Senaatti kokoontui ensimmäisen kerran 4. maaliskuuta 1789 New Yorkin Federal Hallissa. Vuosina 1790–1800 kongressi kokoontui Philadelphiassa, ja vuodesta 1800 se on kokoontunut Washingtonissa.^[1]

Vuonna 1856 demokraatteja edustanut kongressiedustaja Preston Brooks pieksi republikaaneja edustaneen senaattori Charles Sumnerin kävelykepillään senaatin istuntosalissa. Charles Sumnerin kepitys -niminen tapaus oli vähällä aiheuttaa senaattorin kuoleman.^[3]

Pukukoodi

Senaatissa työskentelevä henkilökunta on perinteisesti vaatinut senaattoreita noudattamaan pukukoodia, jonka mukaan miesten tulee noudattaa business attire -pukukoodia, eli heillä on oltavaa yllään puku ja solmio. Pukukoodi koskee myös vierailijoita. Enemmistöjohtaja Chuck Schumer kuitenkin ilmoitti 19. syyskuuta 2023, että "senaattorit saavat päättää, miten he pukeutuvat istuntosalissa. Minä tulen pitämään jatkossakin pukua". Erityisesti demokraattien ensimmäisen kauden senaattorin John Fettermanin pukeutuminen on herättänyt keskustelua pukukoodista. Fetterman suosii huppareita ja shortseja, joita hän on käyttänyt esimerkiksi tavatessaan presidentti Joe Bidenin.^[4][5][6] 27. syyskuuta 2023 senaatti kuitenkin äänesti aiemman pukukoodin käyttöönotosta. Pukukoodista tuli senaattoreita sitova, kun se oli aiemmin ollut vain epävirallinen käytäntö.^[7]

Perinteitä

Senaatilla on monenlaisia perinteitä. Näihin kuuluvat mm. seuraavat:^[8]

• karkkipulpetti^[9]
• senaatin papusoppa (senaatin keittiössä on joka päivä oltava tarjolla papusoppaa; yli satavuotinen perinne, jonka alkuperästä on lukuisia tarinoita)
• Senate Spouses -järjestö (senaattorien puolisoille tarkoitettu yhdistys)
• uusille senaattoreille jaettiin ns. Jeffersonin Raamattu vuodesta 1904 alkaen 1950-luvulle saakka.^[10]

Lähteet

1. Gill, Kathy: US Senate: Organization About.com: US Politics. Arkistoitu 17.8.2012. Viitattu 16.7.2015. (englanniksi)
2. Dana Bash: Hillary takes Senate gavel – for an hour Cnn.com AllPolitics. 24.1.2001. Viitattu 29.6.2010. (englanniksi)
3. The Caning of Charles Sumner C-SPAN Classroom. 2023. Viitattu 20.9.2023. (englanniksi)
4. Martel, Cate & Mastrangelo, Dominick: Senate dress code change draws GOP barbs toward Fetterman The Hill. 19.9.2023. Viitattu 20.9.2023. (englanniksi)
5. Breaking with tradition, U.S. senators may now wear pretty much whatever suits them National Public Radio. 19.9.2023. Viitattu 20.9.2023. (englanniksi)
6. Senate rules change to lift dress code stirs up controversy over Fetterman's attire CBS Pittsburgh. 18.9.2023. Viitattu 20.9.2023. (englanniksi)
7. In a Sartorial About-Face, Senate Reverts to Tradition on Its Dress Code The New York Times.
8. Traditions and Symbols United States Senate. 2023. Viitattu 17.12.2023. (englanniksi)
9. The Senate’s Candy Desk(s) United States Senate. 2023. Viitattu 17.12.2023. (englanniksi)
10. 1904 Edition National Museum of American History. 2023. Viitattu 17.12.2023. (englanniksi)

Kirjallisuutta

• MacNeil, Neil – Baker, Richard A.: The American Senate: An Insider’s History. Oxford: Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-536761-4

Aiheesta muualla

• Yhdysvaltain senaatin virallinen sivusto (englanniksi)