New York Post on kolmanneksitoista vanhin Yhdysvalloissa julkaistava sanomalehti ja vanhin niistä, jotka ovat ilmestyneet jatkuvasti päivittäin. Vuodesta 1976 lähtien se on kuulunut australialaissyntyisen miljardööri Rupert Murdochin News Corporationiin. Maaliskuun lopussa 2007 lehti oli yksi Yhdysvaltain kymmenestä suurimmasta sanomalehdestä[1].
| New York Post | |
|---|---|
 |
|
| Lehtityyppi | sanomalehti |
| Julkaisija | News Corp |
| ISSN | ISSN 1090-3321 ja 2641-4139 |
| Perustettu | 1801 |
| Päätoimittaja | Col Allan |
| Kotikunta | New York |
| Kotimaa | Yhdysvallat |
| Sivukoko | Tabloidi |
| Ilmestymistiheys | päivittäin |
| Kieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| OCLC | |
| www.nypost.com/ | |
Alexander Hamilton perusti lehden sijoittajaryhmän antaman noin 10 000 dollarin turvin syksyllä 1801 nimellä New-York Evening Post. Silloinen formaatti oli huomattavasti nykyisestä tabloidimallista eroava broadsheet. Hamiltonin lisäksi sijoittajiin lukeutui muita Federalistisen puolueen newyorkilaisia jäseniä, kuten Robert Troup ja Oliver Wolcott, joita Thomas Jeffersonin valinta presidentiksi ja Demokraattis-republikaanisen puolueen kasvava suosio tyrmistytti. Tapaaminen, jossa Hamilton ensimmäisen kerran hankki sijoittajia uutta lehteä varten, järjestettiin nykyään Gracie Mansionina tunnetulla maaseutuhuvilalla. Hamilton valitsi julkaisun ensimmäiseksi päätoimittajaksi William Colemanin. 1800-luvun kuuluisin New York Evening Postin päätoimittaja oli kuitenkin runoilija William Cullen Bryant. Lehti oli Bryantin päätoimittajakaudella niin arvostettu, että englantilainen filosofi John Stuart Mill esitti siitä ylistäviä sanoja 1864.
Vuonna 1881 Henry Villard otti Postin haltuunsa, ja 1897 johtoon tuli hänen poikansa Oswald Garrison Villard, joka oli perustamassa sekä National Association for the Advancement of Colored People -järjestöä että American Civil Liberties Unionia. Villard myi lehden 1918 sen jälkeen, kun laajalle levinneet syytökset saksalaissympatioista ensimmäisen maailmansodan aikana olivat vahingoittaneet myyntilukuja. Ostaja Thomas Lamont ei kyennyt selvittämään lehden talousvaikeuksia ja kauppasi sen 34 talous- ja uudistusmielisen poliittisen vaikuttajan muodostamalle yhteenliittymällä, jota johti Harvard Business Schoolin dekaani Edwin F. Gay ja jonka jäseniin kuului muun muassa Franklin Delano Roosevelt. Ladies Home Journalin julkaisija, konservatiivi Cyrus H. K. Curtis[2] hankki New York Evening Postin 1924 ja muutti sen hetkeksi ei-sensaatiohakuiseksi tabloidiksi vuonna 1933. J. David Stern osti lehden vuorostaan 1934 ja muutti nimen muotoon New York Post. Hän myös palautti lehden entiseen sivukokoonsa ja elvytti liberaalin linjan.
Dorothy Schiff hankki lehden omistukseensa 1939. Hänen aviomiehensä George Backer nimitettiin päätoimittajaksi ja kustantajaksi. Schiffin omistajakauden toisesta päätoimittajasta ja hänen kolmannesta aviomiehestään Ted Thackreystä tuli apulaiskustantaja ja -toimittaja Schiffin rinnalle 1942,[3] ja lehti muutettiin takaisin nykyiseen tabloidiformaattiinsa. James Wechsleristä tuli tämän jälkeen sekä uutisista että pääkirjoituksista vastaava päätoimittaja 1949. Hän luovutti uutisosaston 1961 Paul Sannille mutta jatkoi pääkirjoitussivun toimittamista vuoteen 1980 saakka. Schiffin omistajakauden aikana Post omistautui liberalismille ja tuki ammattiyhdistyksiä sekä sosiaalihuoltoa. Julkaisun sivuilla esiintyivät myös eräät aikansa suosituimmista kolumnisteista, kuten Drew Pearson, Eleanor Roosevelt, Max Lerner, Murray Kempton, Pete Hamill ja Eric Sevareid sekä teatterikriitikko Richard Watts, Jr. Vuonna 1976 Rupert Murdoch osti Postin 30 miljoonalla dollarilla[4]. Siinä vaiheessa Post oli New York Cityn ainoa päivittäin ilmestyvä iltapäivälehti. Schiffin omistajakauden aikana sen levikki oli kasvanut kahdella kolmasosalla.
Vaikka New York Post on menneisyydessä ollut vankkumaton liberalismin kannattaja, on se viime vuosina ottanut konservatiivisen näkökulman, mikä heijastelee Murdochin politiikkaa.
Murdoch toi lehteen The Sunin ja muiden omistamiensa brittitabloidien edustaman sensaatiohakuisen journalismin, jonka tyyppiesimerkki oli Postin kuuluisa uutisotsikko 15. huhtikuuta 1983: ”Päätön ruumis topless-baarissa” (”Headless Body in Topless Bar”). Post myös kierrätti The Sunin tunnettua ”Gotcha”-otsikkoa, joka viittasi tällä kertaa Abu Mus’ab al-Zarqawin kuolemaan eikä Argentiinan laivaston risteilijän ARA General Belgranon uppoamiseen Falklandin sodassa.
Liittovaltion asettamien tiedotusvälineiden keskittymistä rajoittavien säännösten takia Murdoch pakotettiin 1988 myymään New York Post 37,6 miljoonalla dollarilla uutisalaa tuntemattomalle kiinteistöpohatta Peter S. Kalikowille.[5] Kun Kalikow joutui vararikkoon 1993, lehteä hallinnoi väliaikaisesti rahoittaja Steven Hoffenberg,[5] joka myöhemmin myönsi syyllistyneensä arvopaperipetokseen[6]. Tämän jälkeen omistajana oli kahden viikon ajan Abe Hirschfeld, joka oli luonut omaisuutensa pysäköintihallien rakentamisella. Murdochin News Corporation osti Postin takaisin itselleen 1993, kun monet poliitikot olivat suostutelleet Federal Communications Commissionin myöntämään Murdochille pysyvän vapautuksen ristikkäisomistuksia koskevista säännöistä, jotka olivat pakottaneet hänet myymään lehden viisi vuotta aiemmin. Murdochin uudistetun johdon alaisuudessa lehti jatkoi konservatiivista toimituksellista linjaansa.
Helmikuussa 2009 lehti pääsi kansainvälisen huomion kohteeksi ja sitä vastaan protestoitiin, kun se oli julkaissut pilakuvan, jossa presidentti Obamaa verrattiin simpanssiin. Pilakuvassa poliisi on ampunut simpanssin ja toinen sanoo "nyt meidän on löydettävä joku toinen kirjoittamaan seuraava elvytyspaketti."[7]
New York Postin päivittäinen levikki romahti Schiffin aikakauden viimeisinä vuosina 1960-luvun lopun 700 000:sta noin 418 000:een. 2000-luvulla tapahtunut elpyminen nosti levikin 724 748:aan huhtikuussa 2007.[8] Osittain tämä saavutettiin alentamalla lehden hinta 50:stä 25 senttiin. Lokakuussa 2006 Post ohitti ensimmäisen kerran kilpailijansa New York Daily Newsin levikissä.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
