Villi länsi

Villi länsi (engl. Wild West) tarkoittaa Yhdysvaltojen läntistä rajaseutua 1800-luvun loppupuolella, jolloin alueella vallitsi laittomuus.

Buffalo Billin villin lännen show’n juliste noin vuodelta 1899.

Nykyinen romantisoitu käsitys villistä lännestä perustuu vain osittain todellisuuteen.^[1] Villin lännen historia on osa americanaa, yhdysvaltalaista kansallisromantiikkaa. Villin lännen kuvaus eli western on kehittynyt kokonaiseksi elokuvan (lännenelokuvan), kirjallisuuden ja sarjakuvan lajityypiksi.

Määritelmä

Rajaseudun osavaltiot Yhdysvaltain kartalla.

Yleensä villillä lännellä viitataan ”rajaseudun” (frontier) uudisasuttajien elämään ajanjaksolla, joka ulottui Yhdysvaltain sisällissodasta 1861–1865 vuoteen 1890. Rajaseudulla tarkoitettiin kiinteästi asutetun alueen ”rajan” länsipuolista aluetta, josta kuka tahansa saattoi ilmaiseksi vallata itselleen tietyn kokoisen vapaan maa-alueen. Rajaseutuun kuului nykyisiä Texasin, Kansasin, Oklahoman, Nebraskan sekä Pohjois- ja Etelä-Dakotan osavaltioita vastaava alue.^[2]

Historia

Villin lännen asuttaminen

1700-luvulla britit olivat asuttaneet Pohjois-Amerikan itärannikkoa, mutta jo Appalakkien takana oli alkanut intiaanien asuttama alue.^[3] Alue tuli Yhdysvaltojen omistukseen 1803, kun silloin Louisianaksi kutsuttu alue ostettiin Ranskalta. Mississipin ja Tyynenmeren välinen alue oli eurooppalaisille täysin tuntematon ja kartoittamaton joitain hajanaisia kertomuksia lukuun ottamatta. Ensimmäisenä tutkimusretkikuntana aluetta lähti keväällä 1804 tutkimaan kahdeksi vuodeksi Lewisin ja Clarkin retkikunta.^[4] Merkittävää oli myös ensimmäisen uudisasukkaan Daniel Boonen (1734–1820) toiminta alueen tutkimisessa.^[5]

Ennen rautatietä nopein kulkuväline kaupunkien välillä lännessä olivat postivaunut. Rautatie yhdisti länsirannikon ja keskilännen vuonna 1869.^[6]

Rajaseudulle muutti paljon uudisasukkaita. He perustivat kaupunkeja, ”boomtowneja”, kulta- tai hopeakaivosten lähelle, tai karjaa tai puutavaraa välittävien rautatieasemien ympärille. Monet boomtownit muuttuivat nopeasti aavekaupungeiksi, kun kaivokset ehtyivät tai rautatieasema korvautui toisaalla paremmalla. Pisimpään säilyivät Dodge Cityn ja Abilenen kaltaiset karjakaupungit. Villin lännen kaupungeissa oli usein saluuna, johon cowboyt ja kaivosmiehet tulivat käyttämään rahojaan viinaan ja korttipeleihin.^[7]

Rauhattomuuden aika

Tombstonen kaupungin perustaja Ed Schieffelin vuonna 1880 otetussa valokuvassa.

Lain valvonta tällä harvaan asutulla alueella oli hankalaa. Niinpä väkivaltarikollisuutta ja sen seurauksena myös oman käden oikeutta esiintyi suhteellisen paljon. Riitoja ja erimielisyyksiä ratkaistiin kaksintaisteluin, joita kuvataan usein elokuvissa, mutta väijytys oli yleisempi tapa tappaa vastustaja.^[2]

Villissä lännessä toimi monia rikollisjoukkioita, jotka ryöstelivät karjaa, pankkeja, postivaunuja ja junia.^[8] Tunnetuimpia rikollisia ja muita pyssysankareita olivat esimerkiksi Billy the Kid, Daltonin veljekset, Doc Holliday, John Wesley Hardin, Jesse James ja Frank James, Butch Cassidy ja Sundance Kid. Tunnetuimpia lainvalvoja olivat esimerkiksi Wyatt Earp, Bat Masterson, Wild Bill Hickok ja Roy Bean. Kuuluisia naisia olivat esimerkiksi Calamity Jane, Pearl Hart ja Belle Starr.

Intiaanit joutuivat 1800-luvun loppupuolella siirtymään uudisasukkaiden tieltä yhä lännemmäs. Uudisasukkaiden ja intiaanien välillä oli paljon konflikteja etenkin 1880-luvulla. Alueella käytiin myös viimeiset intiaanisodat, joiden viimeinen taistelu käytiin Wounded Kneessä 1890. Ajan merkittävimpiä intiaanipäälliköitä olivat Geronimo ja Istuva Härkä. Yhdysvaltalaisista sotilaista muistetaan esimerkiksi George A. Custer, Kit Carson ja George Crook.^[9]

Rajaseudun sulkeminen

Hallitus julisti rajaseudun suljetuksi 1890, kun väestönlaskennan perusteella todettiin, ettei selvää kiinteän asutuksen rajaa enää ollut olemassa.^[2] Uusi rajaseutu (the last frontier) tosin avattiin Klondiken kultalöydön myötä Alaskaan vuonna 1896, ja sekin on toisinaan liitetty villin lännen käsitteeseen.^lähde?

Jälkimaine

Intiaanipäällikkö Istuva Härkä.

1800-luvun lopussa rajaseudun korvasivat kaupungit, karja, laajamittainen maatalous, kansallispuistot ja öljykentät. Kun ”vanha länsi” oli sivistetty, syntyi ”villin lännen” romanttinen legenda. Nimitys sai alkunsa villin lännen näytöksistä, joissa esiintyi tarkka-ampujia ja temppuratsastajia, ja joissa näyteltiin puhvelinmetsästystä, pyssytaisteluja ja ryöstöjä. Eräs tunnettu villin lännen näytös oli Buffalo Billin show, joka kiersi Amerikkaa ja Eurooppaa 30 vuoden ajan. Näytöksessä esiintyivät muun muassa Istuva Härkä ja Annie Oakley. Kiinnostusta villiin länteen kasvattivat myös halvat ja suositut ”lanttiromaanit”, joita miljoonat lukivat. Lisäksi jotkin varhaisimmista amerikkalaisista elokuvista olivat lännenelokuvia.^[10]

Villin lännen historia on osa americanaa eli yhdysvaltalaista kansallisromantiikkaa. Villin lännen kuvaus eli western on kehittynyt kokonaiseksi elokuvan (”lännenelokuva”), kirjallisuuden ja sarjakuvan lajityypiksi. Westernien tapa kuvata villiä länttä on perustaltaan historiallinen, mutta usein mukana on runsaasti liioittelua, romantisointia ja muita kuvitteellisia aineksia. Tyypillisiä villin lännen tarinoiden hahmoja ovat karjapaimenet, intiaanit, kullankaivajat, seriffit ja lainsuojattomat. Tapahtumapaikka on yleensä tomuinen kylä tai pikkukaupunki aavikolla, missä vesi, hevoset, karja, öljy tai kulta aiheuttavat kiistoja. Usein hahmot käyvät saluunassa, jossa kiistoja ratkotaan revolvereilla.

Katso myös

• Lännenkylä