Painoindeksi (engl. body mass index, BMI) on mitta-arvo, jonka avulla voidaan arvioida ihmisen painon ja pituuden suhdetta. Useimmin käytetyn kaavan mukainen painoindeksi on henkilön massa jaettuna pituuden neliöllä. Painoindeksin kehitti belgialainen Adolphe Quételet n. 1830–1850.[1] Sen korvaajaksi on ehdotettu vaihtoehtoisia painoindeksejä, jotka on tarkoitettu ottamaan paremmin huomioon ihmisten pituuserojen vaikutuksen painoon.
Painoindeksi lasketaan kaavalla:
![{\displaystyle \mathrm {painoindeksi} ={\frac {\mathrm {massa\,[kg]} }{(\mathrm {pituus\,[m]} )^{2}}}}](http://wikimedia.org/api/rest_v1/media/math/render/svg/16b5870ba9fa69485a9a338e68ae779945999b3a)
tai nelilaskimella näppäilemällä:
Painoindeksin yksikkö on kg/m2, joka tosin usein jätetään mainitsematta.
Esimerkiksi 70 kg painavan, 175 cm pitkän henkilön painoindeksi = 70 kg / (1,75 m · 1,75 m) ≈ 23 kg/m2, joten esimerkkihenkilö on normaalipainoinen.
Normaalin painoindeksin katsotaan sijoittuvan välille 18,5–25. Normaali painoindeksi merkitsee 160-senttimetrisille noin 48–64 kilon painoa, 170-senttimetrisille noin 54–72 kilon ja 180-senttimetrisille noin 60–81 kilon painoa.[3]
Suomessa keskimääräinen painoindeksi vuonna 2017 oli miehillä 26,4 ja naisilla 25,4. Koko maailman väestössä keskimääräinen painoindeksi oli miehillä 24,7 ja naisilla 24,4.[4]
Painoindeksi ei sellaisenaan sovi lihavuuden tai laihuuden arviointiin lapsille, vanhuksille, lyhytkasvuisille tai poikkeuksellisen lihaksikkaille.[2]
Koska keskenään yhdenmuotoisten ja samantiheyksisten kolmiulotteisten kappaleiden massat vertautuvat suhteessa kappaleiden dimensioiden kuutioon voidaan esittää kysymys, miksi kaavassa jakaja on pituuden neliö eikä kuutio. Syynä on se, että eri kokoisten ihmisten mittasuhteet poikkeavat toisistaan eri suunnissa. Nykyisin käytössä oleva indeksi on kokemusperäisesti havaittu käyttökelpoiseksi painon indikaattoriksi terveyden kannalta.[5]
Painoindeksin on esitetty havaitsevan heikosti lihavuutta, erityisesti indeksin keskivaiheilla. Koska kehon koostumus ei vaikuta painoindeksiin, tulokset liioittelevat lihavuutta lihaksikkailla ja vähättelevät lihavuutta vähemmän lihaksikkailla yksilöillä. Painoindeksi osoittaa normaalipainoa tai lievää ylipainoa yli puolella niistä, joiden rasvaprosentti on liian suuri.[6]
Ravitsemusterapian professori Ursula Schwabin ja dosentti Tiina Jääskeläisen mukaan painoindeksi on kuitenkin erinomainen seulontatyökalu ja perustuu vankkaan tutkimusnäyttöön. Se on tärkeä arvioitaessa sydän- ja verisuonisairausriskejä sekä tyypin 2 diabetes -riskejä. Ylipaino lisää riskiä moniin sairauksiin. Schwabin ja Jääskeläisen mukaan perusterveydenhuollon pitäisi tarjota enemmän elintapaohjausta. Laihduttamisesta puhuminen on tärkeää, mutta niiden, joilla ei ole ylipainoa, tulisi keskittyä painonhallintaan, kuten terveellinen ruokavalio ja kohtuullinen liikunta.[7]
Erään tutkimuksen mukaan paras eksponentti E ennustamaan rasvaprosenttia olisi haarukassa 2–2,5, kun BMI lasketaan .[8] Quetelet itse esitti toista potenssia aikuisille ja potenssia 2,5 lapsille. Jotkin tutkimukset viittaavat siihen, että saattaisi paremmin ennustaa painoa suhteessa pituuteen.[9]
Oxfordin yliopiston numeerisen analyysin professori Nick Trefethenin mukaan nykyinen laskutapa on epäonnistunut, koska se ei ota huomioon sitä, kuinka paljon enemmän massaa pitemmillä ihmisillä on luontaisesti. Hän esittää uutta kaavaa, jossa paino kerrotaan kertoimella 1,3 ja jaetaan pituudella potenssiin 2,5. Lukuja hän perustelee niin, että 1,3 on neliöjuuri luvusta 1,69, jonka hän on määritellyt ihmisten keskipituudeksi. Pituus taas korotetaan potenssiin 2,5, koska sen avulla saadaan tarkempi likiarvo terveen kehon todellisesta koosta ja muodosta. Trefethen painottaa kuitenkin, että hän on matemaatikko eikä suinkaan lääkäri. Hänen kaavansa ei pohjaa lääketieteelliseen tutkimukseen.[10]
Trefethenin kaava soveltuu yhtä hyvin normaalipituisten painon arviointiin kuin perinteinen, mutta se soveltuu myös pitkien ja lyhyiden henkilöiden painon arviointiin.[11] Esimerkiksi 70 kg painavan 175 cm pitkän henkilön painoindeksi Trefethenin kaavalla = 1,3 · 70 kg / (1,75 m2,5) ≈ 22 kg/m2,5, joten esimerkkihenkilö on normaalipainoinen.
Lasten ylipainon mittaamisessa painoindeksiä parempi mittari olisi vyötärönympäryksen suhde pituuteen, sillä se mittaa ainoastaan rasvan määrää eikä lihasmassaa, toisin kuin painoindeksi, joka mittaa molempia. Lasten kohdalla olisi tärkeää voida erottaa, johtuuko ylipaino rasvasta vai lihaksista, sillä lihasmassalla on terveydelle edullisia vaikutuksia.[12][13]
Keskimääräinen kuolleisuus on suurinta toisaalta alipainoisilla ja toisaalta myös hyvin lihavilla[14].
Lancet-lehden kirjallisuuskatsauksen mukaan terveellisin painoindeksi oli 22.5–25.[15]
Äärimmäinen hoikkuus on yhteydessä terveysongelmiin ja ennenaikaisen kuoleman riskiin. Jo normaalipainon alarajalle sijoittuva 19:n painoindeksi lisää esimerksi osteoporoosin riskiä[16]. Alipaino taas häiritsee naisten hormonitoimintaa yleensä niin pahasti, että kuukautiset jäävät pois[17].
Painoindeksin vaikutus elinajanodotteeseen riippuu ihmisen iästä, koska terveyden kannalta optimaalinen paino on suurempi vanhemmalla kuin nuoremmalla iällä. Yli 3,5 miljoonaa ihmistä käsittävän vuonna 2018 julkaistun väestötutkimuksen mukaan ne naiset, joiden painoindeksi oli neljäkymmenvuotiaana alle 18,5, kuolevat keskimäärin 4,5 vuotta nuorempana kuin ne naiset, joiden painoindeksi sijoittui 40-vuotiaana välille 18,5–24,9. Miehillä vastaava luku oli 4,3 vuotta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vain painon vaikutusta yli 5 vuoden päähän, jotta käänteinen kausaliteetti eli korkean kuolinriskin aiheuttama painonlasku ei niin pahasti vääristäisi tuloksia.[18]
Painoindeksi ei anna yksilötasolla tarkkaa kuvaa ihmisen rasvaprosentista, koska se ei kerro mitään lihasten ja rasvan keskinäisestä suhteesta. Väestötasolla on kuitenkin havaittu, että miehet, joiden painoindeksi on 40-vuotiaana yli 30, kuolevat keskimäärin 4,2 vuotta aikaisemmin kuin ne miehet, joiden painoindeksi sijoittui 40-vuotiaana välille 18,5–24,9. Naisilla vastaava luku oli 3,5 vuotta.[18]
Useimpien kuolinsyiden kohdalla väestötason keskimääräinen kuolemariski on pienin sillä väestöllä, johon kuuluvien yksilöiden painoindeksit sijoittuvat välille 21–25. Kyseinen painoindeksin optimivyöhyke kuvaa koko väestöä ja se on pienempi nuoremmalla väestöllä ja suurempi vanhemmalla väestöllä eli ihannepaino on alhaisempi nuorena kuin vanhana. Painoindeksin vaikutus kuolleisuusriskiin on myös suurempi nuoremmalla kuin vanhemmalla väestöllä.[18]
Ylipainoisilla (BMI 25-29,9) suomalaisilla esiintyy lähes kolme kertaa normaalipainoisia enemmän kakkostyypin diabetesta, lihavilla kahdeksankertaisesti ja vaikeasti lihavilla (BMI yli 35) kuusitoistakertaisesti. Vaikeasti lihavat sairastuvat lisäksi selvästi muita useammin sepelvaltimotautiin. Lihavuus moninkertaistaa polven ja lonkan nivelrikon riskin ja lisää selvästi kihdin esiintyvyyttä vanhuksilla. Lihavuus korreloi lisääntyneen sairastelun kanssa voimakkaimmin keski-ikäisillä miehillä.[19] Lihavuus lisää myös uniapnean, sappikivien ja naisten hedelmättömyyden riskiä. Vaikea lihavuus heikentää päivittäistä toimintakykyä ja siihen liittyy usein myös mielenterveysongelmia.[20] Lihavuus tai lihavuuteen liittyvät seikat lisäävät 55 prosentilla riskiä sairastua masennukseen.[21]
Vanhuuden painoindeksi
Vanhuudessa painoindeksin olisi hyvä sijoittua 24:n ja 30:n välille, koska se vähentää kuolleisuutta. Syynä pidetään sitä, että sairastuminen heikentää usein vanhusten ruokahalua, jolloin paksumpi rasvakudos ehkäisee liiallista rasva- ja lihaskudoksen katoa. Liika hoikkuus saattaa aiheuttaa myös hitautta, heikkoutta ja uupumusta. Hoikkuus ei sinänsä ole vaarallista vaan painon lasku. Hoikan ei kannata lihottaa itseään, ellei paino ole pudonnut nopeasti ja tahattomasti.[22]
- Body Volume Index (BVI)
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
