Vehnä
viljalaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Vehnä eli leipävehnä (Triticum aestivum) on vehnien sukuun kuuluva itsepölytteinen eli kleistogaami suosittu viljalaji.
Remove ads
Vehnänjyvistä tehdään jauhamalla ja seulomalla erilaisia tuotteita: valkoista ydinjauhoa, hiivaleipäjauhoa, valkaisematonta grahamjauhoa mannasuurimoita, kuskusta sekä puurohiutaleita ja vehnäleseitä[1].
Vehnäjauhoista leivotaan muun muassa leipää, makeita leivonnaisia, pizzapohjia ja piirakoita. Siitä valmistetaan myös pastaa.
Remove ads
Vehnänviljelyn historia
Leipävehnän lähisukulaisia ovat yksijyvävehnä (Triticum monococcum) ja emmervehnä (Triticum turgidum), jotka ovat maailman vanhimpia viljelyskasveja. Molempien villimuotoja kasvaa Lähi-idässä, missä niitä alettiin viljellä jo 10 000 vuotta sitten.[2][3]
Nykyisin eniten viljelty vehnälaji, leipävehnä (Triticum aestivum), on ilmeisesti syntynyt emmervehnän ja Kaspianmeren ympäristössä sekä Keski-Aasiassa luonnonvaraisena kasvavan heinälajin Aegilops squarrosa risteytymänä.[3] Arkeologisten todisteiden mukaan sitä on viljelty ainakin jo kuudennella vuosituhannella eaa.[3][1] Antiikin Roomassa leipä oli perusravintoa ja aikuinen mies söi kilon vehnäleipää päivässä.[4]
Lounais-Suomessa vehnää on viljelty jonkin verran jo vuosisatoja, mutta sen viljely yleistyi Suomessa vasta 1900-luvulla.[5] Sotien jälkeen vehnä alkoi syrjäyttää ohran ja rukiin asemaa.[6]
Remove ads
Käyttö
Vehnä on Suomen yleisin leipävilja. Sitä käytetään myös tärkkelyksen ja alkoholin tuotantoon sekä eläinten rehuksi.[7]
Vehnänviljely nykyisin
Vehnä on riisin ja maissin ohella yksi maailman kolmesta eniten viljellystä viljalajista, ja vuosittain sitä tuotetaan maailmassa noin 600 miljoonaa tonnia. Se on eniten viljelty viljalaji lauhkeassa vyöhykkeessä, kuten suuressa osassa Eurooppaa, Yhdysvaltojen pohjoisosissa, Kanadassa, Pohjois-Kiinassa ja myös eteläisellä pallonpuoliskolla esimerkiksi Argentiinassa. FAO:n tilastoissa vuosilta 2002–2004 vehnä oli maailman selvästi laajimmalla alalla (yli 200 miljoonaa hehtaaria) viljelty viljalaji.[8]
Suomessa viljellään kahdentyyppisiä vehnälajikkeita, syysvehniä ja kevätvehniä. Syysvehnät kylvetään syksyllä ja ne talvehtivat oraana. Kevätvehnät kylvetään vasta keväällä. Vuonna 2019 syysvehnän viljelyala Suomessa oli 39 501 hehtaaria ja kevätvehnän 166 110 hehtaaria.[9] Vuonna 2019 sadot olivat syysvehnällä 222,3 miljoonaa kiloa ja kevätvehnällä 679,3 miljoonaa kiloa.[10] Vuotuinen vehnäsato oli vuonna 2019 noin 902 miljoonaa kiloa.[11] Suomessa vehnän viljely rajoittuu pääasiassa maan lounaisosiin, koska vehnä tarvitsee pidemmän kasvukauden kuin ohra ja kaura ja on myös maaperän suhteen vaativa kasvatettava.[12] Syysvehnän pohjoisraja on Etelä-Suomessa, kevätvehnää viljellään suotuisilla paikoilla Oulun läänin korkeudelle asti.[13]
Ravintosisältö
Energiaravintoaineet
Valkoisissa vehnäjauhoissa on sataa grammaa kohden 1 408 kJ (336 kcal) energiaa. Hiilihydraatteja on 70 %, rasvaa 1,2 % ja proteiineja 10,2 %.[14]
Suojaravintoaineet
Vehnästä valmistetun elintarvikkeen suojaravintoaineiden määrä riippuu siitä, mitä jyvän osia tuotteeseen on käytetty. Vehnän ydinosa sisältää B-ryhmän vitamiineja, erityisesti riboflaviinia, niasiinia ja pantoteenihappoa. Täysjyvävehnä sisältää kuitenkin enemmän kivennäisaineita kuin valkoinen vehnäjauho, johin käytetään pelkästään jyvän ydinosaa.[15]
Remove ads
Terveysvaikutukset
Osa väestöstä saa vehnästä oireita. Vehnäintoleranssi voidaan diagnosoida veren transglutaminaasin, vehnänalkioagglutiinin, gliadiinin, gluteiinin ja gluteiiniin liittymättömän vehnäproteiinien IgG- ja IgA- paneeleiden perusteella.[16]
Valkoisen eli puhdistetun vehnän runsaan nauttimisen on havaittu olevan terveydelle haitallista. Esimerkiksi vuonna 2021 julkaistun lähes 150 000 osanottajan väestötutkimuksessa havaittiin, että päivittäin yli 350 grammaa valkoisesta vehnästä valmistettuja tuotteita nauttivilla oli 27 prosenttia suurempi kokonaiskuolleisuus ja 33 prosenttia enemmän sydän ja verisuonisairauksiin liittyviä tapahtumia kuin alle 50 grammaa päivässä nauttivilla. Valkoisen vehnän runsas nauttiminen lisäsi myös koholla olevan verenpaineen riskiä. Täysjyvävehnän määrillä ei kuitenkaan havaittu olevan merkittävää yhteyttä edellä mainittuihin terveysongelmiin. Tutkimus oli poikkeuksellisen huolellisesti laadittu, koska siinä otettiin huomioon myös osanottajien koulutus, tulotaso, vyötärönympärys, painoindeksi, muu ruokavalio, tupakointi, alkoholin käyttö, liikunnan määrä ja sairaudet.[17]
Yhdysvaltalainen sydänlääkäri William Davis kirjoitti vuonna 2014 julkaistussa Eroon vehnästä -kirjassaan, että vehnän syönti aiheuttaisi lihavuutta, diabetesta, keliakiaa ja monia muita sairauksia. Muun muassa ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on kritisoinut kirjassa esitettyä näkemystä siitä, että täysjyvävehnä olisi yhtä epäterveellistä kuin valkaistu vehnä.[18][19]
Remove ads
Vehnäaltistukset
Vehnään liittyvät altistukset voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään[20]:
- Autoimmuunisairaudet kuten keliakia, ihokeliakia ja ataksia
- Gluteeniherkkyys (vehnäherkkyys)
- Vehnä- ja vilja-allergiat, jotka oireilevat astmana, ruoka-allergiana, iho-oireina tai anafylaktisena rasitusreaktiona.
Vehnä ei sovi keliakiaa sairastaville sisältämänsä gluteenin eli viljan valkuaisen takia. Gluteeni tuhoaa keliaakikon suolinukkaa, mikä häiritsee ravintoaineiden imeytymistä.[21]
Gluteeniherkät eli gluteeni-intoleranssista kärsivät ihmiset saavat gluteenista vatsaoireita, mutta heidän suolinukkansa ei vaurioidu. Gluteeniherkkyys on paljon yleisempää kuin keliakia, siitä kärsii eri maissa arviolta 10–30 prosenttia väestöstä. Oireiltaan gluteeniherkkyys on lähellä ärtyvän suolen oireyhtymää, ja niin kutsuttu FODMAP-ruokavalio helpottaa oireita.
Altistuksista harvinaisin on vehnäallergia. Vehnäallergia ei ole gluteeniallergiaa, eikä siihen liity suolinukan madaltumista. Oireet ovat tyypillisiä allergisia oireita suolistossa ja iholla.[21]
Myös vähähiilihydraattista dieettiä noudattavat välttelevät vehnän käyttöä.lähde?
Remove ads
Vehnän tuholaisia
- Elokirva (Metopolophium dirhodum)
- Hesseninsääski (Mayetiola destructor)
- Kahukärpänen (Oscinella frit)
- Tähkäsääski (Sitodiplosis mosellana)
- Vehnäsääski (Contarinia tritici)
- Viljakirva (Sitobion avenae)
- Viljakukko (Oulema melanopus)
Katso myös
- Vehnäpelto ja sypressejä, Vincent van Gogh, öljyväri, 1889
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads