Yhdysvaltain kongressitalo
Yhdysvaltain kongressin rakennus From Wikipedia, the free encyclopedia
Yhdysvaltain kongressitalo (engl. United States Capitol) on Yhdysvaltain kongressin rakennus, joka sijaitsee maan pääkaupungissa Washingtonissa Capitol Hill -kukkulalla National Mall -puiston ja Pennsylvania Avenue -kadun itäisessä päässä.[1] Siellä kokoontuvat Yhdysvaltain edustajainhuone ja senaatti. Talo on valmistunut useassa vaiheessa 1800-luvulla, ja sen uusklassinen arkkitehtuuri heijastaa antiikin Kreikan ja Rooman tyyliä. Rakennuksessa on merkittävä taidekokoelma.
| Yhdysvaltain kongressitalo | |
|---|---|
| United States Capitol | |
 |
|
| Sijainti | Washington DC, Yhdysvallat |
| Valmistumisvuosi |
1800 (ensimmäinen vaihe) 1866 (nykyinen ulkoasu) |
| Suunnittelija |
William Thornton Benjamin Henry Latrobe Charles Bulfinch Thomas U. Walter |
| Käyttäjä | Yhdysvaltain kongressi |
| Korkeus | 88 m |
| Kerrosluku | 5 |
 |
|
1 Washington-monumentti, 2 Valkoinen talo, 3 Lincolnin muistomerkki, 4 Jeffersonin muistomerkki, 5 Kongressitalo
Kongressitalo on osa Washingtonin laajaa United States Capitol -kompleksia.
Kongressitalossa on nykyisin käytössä viisi kerrosta. Talon pituus on 229 metriä, suurin leveys 107 metriä ja pohjapinta-ala noin 1,6 hehtaaria. Kerrosalaa on lähes 7 hehtaaria ja huoneita 540. Talon korkeus katolla oleva patsas mukaan lukien on 88 metriä.[2]
Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat valiokuntien kokoustilat sekä kongressissa työskentelevien virkamiesten toimitilat. Lisäksi kerroksessa on lukuisia nykyisin lähinnä turistikohteina toimivia tiloja. Hall of Columns (”pylväiden käytävä”) on nimensä mukaisesti käytävä täynnä suuria marmoripylväitä ja Brumidin käytävät ovat koristeellisia käytäviä, jotka on nimetty niiden seinämaalaukset toteuttaneen italialaisen Constantino Brumidin mukaan. Ensimmäisessä kerroksessa on myös Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vanha oikeussali (Old Supreme Court Chamber), joka oli oikeuden käytössä vuosina 1810–1860,[2] sekä talon krypta, jonka lattiaan on kuvattu kompassi sen merkiksi, että kongressitalo on Washingtonin katunumeroinnin keskipiste.[3]
Toisessa kerroksessa sijaitsevat edustajainhuoneen (eteläinen siipi) ja senaatin (pohjoinen siipi) istuntosalit sekä kongressin ylimpien toimihenkilöiden toimistot. Rotunda on talon keskellä pääkupolin alapuolella sijaitseva pyöreä huone, jossa on useita tunnettuja maalauksia Yhdysvaltain historiasta. National Statuary Hall (”kansallinen patsassali”) on entinen edustajainhuoneen istuntosali, jossa on nykyään esillä osavaltioiden kongressille lahjoittamia patsaita eri merkkihenkilöistä.[2] Tähän National Statuary Hall Collection -kokoelmaan kuuluu yhteensä 100 patsasta, kaksi jokaista osavaltiota kohden. Patsaista nykyään vain 35 on itse patsassalissa ja muut on sijoitettu muualle rakennukseen.[4] Alkuperäisen 13 siirtokunnan 26 patsasta ovat nykyään kryptassa.[3] Toisessa kerroksessa on myös senaatin vanha istuntosali (Old Senate Chamber), joka on nykyisin museoitu.[2]
Kongressitalon kolmannessa kerroksessa sijaitsevat tasanteet, joilta kansalaiset ja toimittajat voivat seurata edustajainhuoneen ja senaatin kokoontumisia. Lisäksi kerroksessa on lukuisia toimistoja ja valiokuntien kokoushuoneita.[2]
Kongressitalon neljännessä kerroksessa sekä kellarikerroksessa on pelkkiä toimistoja, konehuoneita ja muita vastaavia tiloja.[2]
Kongressitalolla on oma pieni metro Capitol Subway System, jolla senaattorit ja edustajainhuoneen jäsenet voivat turvallisesti kulkea kongressin käytössä olevista viereisten kortteleiden toimistorakennuksista istuntosaleihin. Vuonna 1909 käyttöön otettu vanhin linja yhdistää kongressitalon ja Russell Senate Office Buildingin. Toinen linja yhdistää talon Dirksen ja Hart Senate Office Buildingeihin ja kolmas Rayburn House Office Buildingiin.[5]
Alkuperäinen rakennus
Kongressitalon sijaintipaikan, silloisen Jenkins Hill -kukkulan, valitsi vuonna 1791 Washingtonin asemakaavan suunnitellut ranskalainen arkkitehti Pierre Charles L’Enfant, jonka oli alkujaan tarkoitus suunnitella myös itse rakennus.[1][6][7] Presidentti George Washington kuitenkin erotti L’Enfantin vuonna 1792 tämän kieltäydyttyä yhteistyöstä hallintorakennusten toteuttamisesta vastanneen komission kanssa.[1][6] Presidentti Washingtonin ja ulkoministeri Thomas Jeffersonin aloitteesta kongressitalosta järjestettiin samana vuonna suunnittelukilpailu, jonka voittajalle luvattiin palkinnoksi 500 dollaria ja tontti pääkaupungista. Määräaikaan mennessä saapuneista 17 ehdotuksesta yhtäkään ei pidetty soveliaana.[6][8] Lokakuussa 1792, neljä kuukautta kilpailuajan päättymisen jälkeen, saapui kuitenkin vielä yksi ehdotus Brittiläisellä Länsi-Intialla asuneelta lääkäriltä William Thorntonilta, jolla ei ollut arkkitehdin koulutusta. Jefferson piti Thorntonin suunnitelmaa vaikuttavana, joten presidentti Washington ja rakennuskomissio valitsivat sen toteutettavaksi.[1][6] Jefferson halusi talon keskukseksi kupolikattoisen pyöreän rotundan Rooman Pantheon-temppelin tapaan, mitä jo L’Enfant oli kaavaillut.[8][7] Talon peruskivi muurattiin presidentti Washingtonin läsnäollessa 18. syyskuuta 1793.[1][6]
Koska pääsuunnittelija Thorntonilla ei ollut kokemusta tai tietämystä rakennustekniikasta, kongressitalon rakennustöitä valvomaan oli asetettava toinen arkkitehti. Ensin tehtävää hoiti suunnittelukilpailussa toiseksi tullut Stephen H. Hallet, mutta hänet erotettiin jo vuonna 1794, koska hän yritti muuttaa Thorntonin suunnitelmaa omin päin. Halletin seuraajana vuosina 1795–1798 toiminut George Hadfield erotettiin lopulta samasta syystä, minkä jälkeen tehtävään astui Valkoisen talon suunnitellut irlantilainen James Hoban, joka oli jo sitä ennen valvonut Halletin ja Hadfieldin toimia.[9][1][6] Hobanin johdolla saatiin valmiiksi senaatin käyttöön tarkoitettu pohjoissiipi, jossa kongressi kokoontui ensi kerran 17. marraskuuta 1800.[1][6] Rakennustöitä jatkettiin arkkitehti Benjamin Henry Latroben johdolla vuosina 1803–1813.[6] Edustajainhuoneen tiloina toimiva eteläsiipi valmistui vuonna 1807. Latrobe noudatti ulkoisesti Thorntonin suunnitelmaa, mutta muutti sisätiloja.[1] Pohjoissiipi kärsi rakennusvirheistä, joten Latrobe rakennutti sen sisäosat pääosin uudelleen ja puratti samalla alkuperäisen senaatin istuntosalin. Latroben pohjoissiipeen suunnittelemat korkeimman oikeuden ensimmäinen istuntosali ja senaatin uusi sali (nykyinen vanha sali) valmistuivat vuonna 1810.[10][11] Hän suunnitteli eräisiin tiloihin korinttilaisia pylväitä, joiden veistoskoristelu jäljittelee tupakanlehtiä ja maissintähkiä.[1]
Brittijoukot ryöstivät kongressitalon ja sytyttivät sen tuleen vuoden 1812 sodan aikana 24. elokuuta 1814, mutta rankkasade sammutti liekit ja pelasti rakennuksen täydelliseltä tuholta.[1][6] Korkeimman oikeuden sali säilyi vahingoittumattomana,[10] mutta muut tilat piti rakentaa uudelleen. Latrobe palasi johtamaan uudelleenrakennustöitä vuonna 1815, mutta erosi kaksi vuotta myöhemmin viivästysten ja kasvavien kustannusten vuoksi. Seuraavana arkkitehtina oli vuosina 1818–1829 Charles Bulfinch.[1][6] Latroben suunnitelmien mukaan uudelleenrakennetut istuntosalit valmistuivat vuonna 1819, missä yhteydessä senaatin vanha sali sai nykyisen kokonsa ja muotonsa.[11][12] Latrobe oli yhdistänyt talon etelä- ja pohjoissiivet väliaikaisella puukäytävällä, jonka tilalle Bulfinch suunnitteli uuden keskiosan.[1][6] Talon keskikohtaan rakennettiin Thorntonin alkuperäisen idean mukaisesti vuosina 1818–1824 Bulfinchin suunnittelema rotunda, jonne sijoitettiin neljä taiteilija John Trumbullilta tilattua maalausta Yhdysvaltain historian tärkeistä hetkistä.[13] Rotundan päälle valmistui vuonna 1824 kuparilla verhoiltu puinen kupoli.[14] Bulfinchin aikana valmistui myös talon krypta vuonna 1827.[3]
Myöhemmät laajennukset ja muutokset
.jpg)
Osavaltioiden määrän lisääntymisen vuoksi alkuperäinen kongressitalo kävi 1800-luvun puoliväliin mennessä liian pieneksi kasvaneille edustajainhuoneelle ja senaatille.[1] Kongressi järjesti vuonna 1850 suunnittelukilpailun talon laajennuksesta. Suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Thomas U. Walter, joka päätti käyttää laajennusten julkisivuissa marmoria aiemman hiekkakiven sijaan.[6] Eteläsiiven laajennus valmistui vuonna 1857 ja pohjoissiiven vuonna 1859.[1] Niissä sijaitsevat myös edustajainhuoneen ja senaatin nykyiset istuntosalit.[15][16] Korkein oikeus siirtyi vuonna 1860 käyttämään senaatin vanhaa istuntosalia.[11] Hall of Columns -käytävä valmistui eteläsiipeen vuonna 1856.[17]
Walterin laajennukset yli kaksinkertaistivat rakennuksen pituuden, joten mittasuhteiden muuttumisen vuoksi hän halusi korvata kupolin suuremmalla.[6] Hänen joulukuussa 1854 laatimansa suunnitelma paljon korkeammasta kupolista herätti niin paljon innostusta, että kongressi myönsi pikavauhtia määrärahan sen toteuttamiseen.[14] Valurautainen kupoli rakennettiin vuosina 1856–1866. Rakennustyöt keskeytettiin sisällissodan alkuvaiheessa vuonna 1861, jolloin rakennus muutettiin pääkaupunkia suojelleiden sotilaiden kasarmiksi ja sairaalaksi, mutta töitä jatkettiin presidentti Abraham Lincolnin vaatimuksesta jo seuraavana vuonna sodasta huolimatta.[1][6][14] Walter käytti kupolin esikuvana Rooman Pietarinkirkkoa[1] ja sisäpuolen osalta Pariisin Panthéonia, jossa on päällekkäin sisempi ja ulompi kupoli.[14] Kupolin katolle lisättiin vuonna 1863 kuvanveistäjä Thomas Crawfordin kuusimetrinen pronssiveistos Statue of Freedom (”Vapaudenpatsas”).[1] Walterin erottua vuonna 1865 työn saattoi päätökseen Edward Clark.[14]
Laajennuksen yhteydessä kongressitaloon hankittiin uusia näyttäviä taideteoksia. Constantino Brumidi maalasi pohjoissiiven laajennusosan käytävien eli nykyisten Brumidin käytävien seinille vuosina 1857–1859 koristeelliset seinämaalaukset rakennustöitä johtaneen Montgomery C. Meigsin pyynnöstä.[18] Käytöstä pois jäänyt edustajainhuoneen vanha istuntosali muutettiin vuonna 1864 patsassaliksi (National Statuary Hall), johon sijoitettiin kahden jokaista osavaltiota edustaneen kuuluisan henkilön patsaat (1930-luvulla osa suureksi kasvaneesta patsaskokoelmasta siirrettiin muihin tiloihin). Kupolin sisäkattoon valmistui vuonna 1865 Brumidin maalaama suuri fresko Apotheosis of Washington (”Washingtonin apoteoosi”).[1] Kupolin rakentamisen yhteydessä rotundaa korotettiin, ja Brumidilta tilattiin seinän yläosaa kiertävä veistosmainen seinämaalaus Frieze of American History (”Amerikan historian friisi”). Hän aloitti sen vuonna 1877, mutta kuoli kolme vuotta myöhemmin, jolloin työtä jatkoi Filippo Costaggini. Friisi valmistui vuonna 1889, mutta siihen jäi vielä yhdeksän metrin aukko, jonka taiteilija Allyn Cox täytti uusilla maalauksilla vuonna 1953.[13] Cox maalasi vielä 1970-luvulla lisää historiallisia tapahtumia esittäviä seinä- ja kattomaalauksia eteläsiiven käytäville, jolloin Brumidin käytävien vastinpariksi saatiin Coxin käytävät.[19]
Edward Clark jatkoi Capitolin arkkitehtina vuoteen 1902. Hänen aikanaan tehtiin vielä joitain muutoksia, joista tärkein oli marmoristen terassien rakentaminen talon pohjois-, etelä- ja länsisivuille vuosina 1884–1892[14], samalla kun ympäristöä muutettiin maisema-arkkitehti Frederick Law Olmstedin suunnitelmien mukaan.[6] Korkein oikeus muutti pois kongressitalosta vuonna 1935, jolloin sen oma rakennus valmistui lähistölle.[1] Kongressitalon itäistä julkisivua jatkettiin vuosina 1959–1960 kymmenmetrisellä laajennusosalla, jonka suunnitteli arkkitehti J. George Stewart.[1][6] Tässä yhteydessä itäinen portiikki rakennettiin uudelleen jäljitelmänä alkuperäisestä. Alkuperäiseen portiikkiin kuuluneet pylväät pystytettiin vuonna 1984 United States National Arboretum -puistoon National Capitol Columns -nimiseksi ympäristötaideteokseksi.[20] Kongressitalon pitkään käyttämättöminä olleet korkeimman oikeuden ja senaatin vanhat istuntosalit muutettiin museoiksi vuosina 1975 ja 1976.[10][11] Vuonna 2008 talon yhteyteen valmistui maanalainen matkailijakeskus (Capitol Visitor Center).[1]
Perinteet
Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaiset pidettiin kongressitalon edustalla ensi kerran kolmannen presidentin Thomas Jeffersonin astuessa virkaan vuonna 1801, ja perinne on jatkunut näihin päiviin asti. Vuonna 1865 murhatun presidentti Lincolnin ruumis asetettiin ennen hautajaisia nähtäville rotundaan. Sama kunnia on myöhemmin annettu noin 30 henkilölle.[1]
Itäsivu
Kongressitalon rotunda
Kansallinen patsassali
Capitol Plaza
Senaatti
Edustajainhuone
George W. Bushin toiset virkaanastujaiset vuonna 2005.
John F. Kennedy pitämässä Kansakunnan tila -puhetta edustajainhuoneessa vuonna 1963.
Kongressitalon vierailukeskus
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
