valtiomuoto From Wikipedia, the free encyclopedia
Presidenttijohtoinen järjestelmä[1] (muita nimityksiä presidentialismi, presidentillinen järjestelmä, presidenttivaltainen järjestelmä, presidenttijohtoinen tasavalta, presidenttivaltainen tasavalta[2], presidenttijärjestelmä[3]) on yleisin tasavaltalaisen valtiomuodon järjestelmistä.
Presidenttijohtoisessa järjestelmässä on valtionpäämiehenä presidentti. Ylin toimeenpanovalta kuuluu periaatteessa yksin presidentille, mutta osan siitä hän yleensä delegoi ministereille. Ministerit ovat hänen neuvonantajiaan, jotka hän voi nimittää puoluepoliittisista aspekteista välittämättä. Usein hallitukseen kuuluu myös varapresidentti, joka astuu presidentiksi loppukaudeksi, jos siihenastinen presidentti kuolee kesken kautensa tai muuten tulee loppukaudeksi kykenemättömäksi hoitamaan siihenastista virkaansa. Pääministerin virkaa ei tavallisesti ole; harvemmin sekin saattaa olla olemassa, mutta myös pääministeriin pätee se, että toisin kuin parlamentarismissa, ministerin tulee nauttia presidentin, ei parlamentin luottamusta.
Presidentille on presidentillisissa maissa alistettu tyypillisesti sekä virkamiehistö että poliisivoimat (esim. Yhdysvalloissa liittovaltion poliisi FBI), jotka kaikki siis tavallaan suorittavat lakien täytäntöönpanoa presidentin puolesta.
Parlamentarismissa valtionpäämiehen ja hallituksen päämiehen asemat on yleensä erotettu toisistaan ja valtionpäämiehenä voi olla monarkki tai presidentti, mutta hallituksen päämiehenä pääministeri.
Presidenttijohtoisessa järjestelmässä presidentti on sekä valtion että hallituksen päämies. Sekä presidenttijohtoisessa järjestelmässä, että parlamentarismissa on lainsäädäntöelimenä parlamentti ja toimeenpanoelimenä hallitus.
Parlamentarismissa parlamentti kontrolloi hallitusta siten, että tämä tarvitsee parlamentin luottamuksen. Presidenttijohtoisessa järjestelmässä hallitus on riippumaton parlamentista, tosin osassa presidenttijohtoista järjestelmää soveltavista maista presidentti tarvitsee ministerinimityksilleen parlamentin hyväksynnän.
Presidenttijohtoisessa järjestelmässä huolimatta siitä, että presidentillä on laajat valtaoikeudet, ei presidentille yleensä ole myönnetty parlamentin hajotusoikeutta, kun parlamentarismissa presidentillä tai monarkilla voi olla myös parlamentin hajotusoikeus, vaikka hän yleisesti ottaen ei käyttäisikään laajaa poliittista valtaa.
Olennaista on myös se, että presidenttijohtoisessa järjestelmässä toimeenpanovaltaa käyttävän elimen hallituksen jäsenet (presidentti, ministerit ja suuressa osassa tapauksista myös varapresidentti) eivät voi olla samalla lainsäädäntövaltaa käyttävän elimen parlamentin jäseniä eli kansanedustajia, kun taas parlamentarismissa ministerit ovat tavallisesti kansanedustajia.[4]
Toisin kuin tavallisesti parlamentarismissa, presidenttijohtoisessa järjestelmässä ei tavallisesti ole pääministerin virkaa. Harvoissa presidenttijohtoisen järjestelmän maissa on myös pääministerin virka mutta myös pääministeriä koskee se, että toisin kuin parlamentarismissa, ministeri ei ole vastuussa parlamentille vaan vain presidentille.
Presidenttijohtoisen järjestelmän toimeenpanovalta ja lainsäädäntövalta on valittu kumpikin kokonaan eri vaalilla (toimeenpanovalta presidentinvaalilla ja lainsäädäntövalta parlamenttivaalilla), kun taas parlamentarismissa parlamentti valitsee hallituksen yleensä ainakin pääosin omasta keskuudestaan.
Näin ollen presidenttijohtoisessa järjestelmässä vallan kolmijako-oppi on viety pidemmälle kuin parlamentarismissa, lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta ovat toisistaan tiukemmin erilliset kuin parlamentarismissa.
Presidenttijohtoinen järjestelmä syntyi Yhdysvalloissa vuonna 1787 järjestetyn perustuslaillisen konventin myötä, jossa säädettiin Yhdysvaltain perustuslaki. Useimmat muut Amerikan maat itsenäistyessään perustivat perustuslakinsa Yhdysvaltain perustuslakiin.lähde? Edelleen presidentillinen järjestelmä on ominainen varsinkin Amerikan mantereelle, poikkeuksina Kansainyhteisön sisäpiiriin kuuluvat monarkiat Kanada ja Belize sekä semipresidentiaalinen tasavalta Guyana. Presidenttijohtoinen järjestelmä on käytössä myös monissa Afrikan ja Aasian maissa.
Esimerkiksi Ranskassa, Venäjällä ja Ukrainassa on käytössä semipresidentialismi (puolipresidentillinen järjestelmä), tasavaltalainen valtiomuoto, jossa on vaikutteita sekä parlamentarismista että presidenttijohtoisesta järjestelmästä. Myös Suomen järjestelmän katsotaan olleen semipresidentillisen vanhan valtiosäännön voimassaolon aikana (1919–2000). Semipresidentialismi eroaa laajemmasta parlamentarismista siinä, että presidentti on maan todellinen johtaja eikä pelkästään edustuksellinen valtionpäämies, presidenttijohtoisesta järjestelmästä siinä, että pääministerijohtoisen hallituksen on nautittava parlamentin luottamusta ja sen jäsenet (ministerit) ovat tavallisesti kansanedustajia. Semipresidentialismissa toimeenpanovalta on jaettu parlamentista riippumattoman presidentin sekä pääministerijohtoisen parlamentaarisen hallituksen kesken, kun se presidenttijohtoisessa järjestelmässä kuuluu yksin presidentille. Toisaalta semipresidentialismissa presidentillä voi olla myös oikeus hajottaa parlamentti.
Eräissä maissa, kuten Etelä-Afrikassa ja Botswanassa on käytössä presidenttijohtoinen puhdas parlamentarismi: samoin kuin yleensä presidenttijohtoisessa järjestelmässä presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johtaja eikä pääministerin virkaa ole, mutta toisin kuin presidentillisessä järjestelmässä, hallituksen (presidentin ja ministereiden) on nautittava parlamentin luottamusta.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
