Honduras
valtio Väli-Amerikassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Hondurasin tasavalta (esp. República de Honduras) eli Honduras (esp. Honduras) on noin 9,3 miljoonan[6] asukkaan valtio Väli-Amerikassa. Sen rajanaapureita ovat Guatemala, El Salvador ja Nicaragua. Hondurasilla on meriyhteys sekä Tyynelle valtamerelle että Karibianmerelle. Maan pääkaupunki on Tegucigalpa. Maan espanjankielinen nimi República de Honduras tarkoittaa ”Syvänteiden tasavaltaa”, mikä juontuu Karibianmeren syvänteistä maan itäpuolella[7].
| Hondurasin tasavalta República de Honduras |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||
| Presidentti | Xiomara Castro | ||
| Pääkaupunki |
Tegucigalpa 14°6′N 87°13′W |
||
| Muita kaupunkeja | San Pedro Sula | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 112 090 km² [1] (sijalla 102) | ||
| – josta sisävesiä | ei merkittävästi | ||
| Väkiluku (2020) | 9 380 151 [2] (sijalla 93) | ||
| – väestötiheys | 83,29 as. / km² | ||
| – väestönkasvu | 1,74 % [1] (2020) | ||
| Viralliset kielet | espanjan kieli | ||
| Valuutta | lempira (HNL) | ||
| BKT (2015) | |||
| – yhteensä | 20,729 mrd. USD [3] (sijalla 107) | ||
| – per asukas | 2 567 USD [3] | ||
| HDI (2019) | 0,634 [4] (sijalla 132) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 13,0 % [5] | ||
| – teollisuus | 24,8 % [5] | ||
| – palvelut | 62,2 % [5] | ||
| Aikavyöhyke | UTC−6 | ||
| – kesäaika | ei käytössä | ||
| Itsenäisyys – Espanjasta |
Julistautui 15. syyskuuta 1821 |
||
| Lyhenne | HN | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+504 | ||
| Tunnuslause | Libre, Soberana e Independiente | ||
| Kansallislaulu | ”Tu bandera es un lampo de cielo” | ||
Sotilasvalta, korruptio, suuret tuloerot, rikokset ja luonnonkatastrofit ovat vaikuttaneet siihen, että Honduras on yksi Keski-Amerikan turvattomimmista ja vähiten kehittyneistä maista.[8] Esimerkiksi lokakuun 1998 hurrikaani Mitch surmasi arviolta yli 7 000 ihmistä ja saman verran katosi, ja aineelliset tuhot olivat hyvin merkittäviä kautta maan.[9]
Pohjoisessa Honduras rajoittuu Karibianmereen ja etelässä Fonsecanlahteen Tyynellä valtamerellä. Hondurasin naapurimaat ovat Guatemala, El Salvador ja Nicaragua. Valtion pinta-ala on 112 090 neliökilometriä.[1]
Valtion pinta-alasta 80 prosenttia on vuoristoista. Maan korkein kohta on Cerio las Minas 2849 metriä merenpinnan yläpuolella. Cerro Cangrejal on 2450 metrin korkuinen. Toimivia tulivuoria ei ole maan alueella monia. Vuoristoalueen lisäksi maassa on kaksi kapeaa, alavaa rannikkokaistaletta.[10][7]
Tärkein joki on 400 kilometriä pitkä Ulúa, joka laskee Karibianmereen Valle de Sulan laakson poikki. Sen lisäksi maassa on lukuisia muita jokia, joilla ei ole niinkään merkitystä kulkuväylinä vaan siksi, että jokilaaksot ovat suotuisaa viljelysmaata. Lago de Yojoa maan länsiosassa on tekojärvien ohella maan ainoa järvi. Vuoriston pohjois-etelä-suunnassa halkaiseva jokilaakso on savannia eikä sademetsää kuten pohjoisrannikko.[11][7]
Hondurasin sisäosien ilmasto on mantereisempi ja yöt ovat viileämpiä kuin rannikkoseuduilla. Karibianmeren rannikkokaistaleella sataa rannikon suunnan takia selvästi vähemmän kuin Belizessä tai Nicaraguassa. Sateet ajoittuvat talviaikaan, koska silloin pasaatituulet puhaltavat suoraan mereltä. Vuoristoalue peittää suuren osan maasta, ja siellä kasvillisuutena ovat luonnostaan tammi- ja mäntyvaltaiset metsät.[12][7]
Hondurasin kansallispuistoja kehitetään matkailukohteiksi. Maassa elää 700 lintulajia ja monia harvinaisia nisäkkäitä kuten Uuden maailman kierteishäntäapinoita, tapiireja ja suurista kissapedoista puumia ja jaguaareja.[13][7]
- Pääartikkeli: Hondurasin historia
Varhaishistoria ja espanjalaisvalta
Ennen eurooppalaisten tuloa Hondurasin alueella on asunut ihmisiä monista eri kulttuureista ja kieliryhmistä. Kehittynein kulttuuri oli mayoilla, jotka levittäytyivät nykyisen Hondurasin länsiosaan 400-luvulla. Sieltä he etenivät Rio Motaguan laaksoa pitkin. Keskeiseksi seremonialliseksi paikaksi muodostui Copán, jota kehitettiin yli kolmen vuosisadan ajan. Se hylättiin tuntemattomasta syystä noin vuonna 800.[14]Mayojen kanssa samaan aikaan elivät lencat, joilla oli ajoittaisista yhteenotoista huolimatta toimivat kauppasuhteet sekä mayojen kanssa että kolmansiin maihin nykyisen Panaman ja Meksikon alueita myöten.[15]
Kristoffer Kolumbus saapui Hondurasiin vuonna 1502 ja nimesi maan sen rannikon syvien vesien mukaan (esp. hondura, 'syvyys').[16] Jo Kolumbus julisti maan Espanjan omaisuudeksi, mutta käytännössä konkistadorit valtasivat maan vähitellen vuosien 1523–1537 aikana. He kilpailivat keskenään ja kohtasivat kovaa intiaanien vastarintaa.[15]
Honduras oli Espanjan vallan alla noin kolmesataa vuotta. Honduras ja muut Keski-Amerikan valtiot julistautuivat itsenäisiksi vuonna 1821. Maa oli vähän aikaa Meksikon keisarikunnan osa, ja se julistautui osaksi Keski-Amerikan liittotasavaltaa 1823.[17] Valtioliitto hajosi vuonna 1838. Hondurasin kansallissankari kenraali Francisco Morazán Quesada johti yrityksiä valtioliiton säilyttämiseksi.[15]
Río Plátanon biosfäärialueella on runsaat kaksisataa mayojen aikaista rauniota, ja alue kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Itsenäisyys ja Yhdysvaltojen taloudellinen valta
Honduras itsenäistyi kokonaan vuonna 1840.[18] Pääkaupunki siirrettiin vuonna 1880 Comayaguasta Tegucigalpaan.[19]
1800-luvun lopulla Hondurasin talous ajautui täysin yhdysvaltalaisten yritysten haltuun, jotka perustivat banaaniplantaaseja pohjoisrannikolle. Esimerkiksi vuonna 1913 maan banaanien ulkomaanviennistä kahta kolmasosaa hallitsi yhdysvaltalainen United Fruit Company. Ulkomainen pääoma, plantaasit, konservatiivinen politiikka ja alituiset vallankaappaukset hallitsivat Hondurasia 1900-luvun puoleenväliin asti.[20] Vuonna 1924 käytiin lyhyt sisällissota.[21] Vuosina 1932–1949 Honduras oli oikeistolaisen kansallispuolueen (PNH) ja kenraali Tiburcio Carías Andinon diktatuurin alaisena.[22]
Vuonna 1955 kahden autoritaarisen diktaattorin ja banaanityöläisten lakon jälkeen nuoret uudistajat kaappasivat vallan ja järjestivät perustuslakia säätävän kokouksen vaalit 1957. Kokous nimitti Ramón Villeda Moralesin presidentiksi ja muutti itsensä parlamentiksi kuusivuotiskaudelle. Liberaalipuolue hallitsi 1957–1963. Vuonna 1963 konservatiiviset upseerit estivät vaalit ja kaappasivat verisesti vallan. Asevoimat hallitsi vuoteen 1970 eversti Oswaldo López Arellanon johdolla.[15]
Vuonna 1969 Honduras kävi kuusi päivää kestäneen sodan El Salvadoria vastaan.[18] Tämän jalkapallosodaksi kutsutun sodan kimmokkeena oli jalkapallon MM-karsintaottelu, mutta maiden välit olivat jo erittäin tulehtuneet jo ennen ottelua laittomasta siirtolaisuudesta ja rajariidoista johtuen. Pian sodan jälkeen 1970 nimitettiin siviilipresidentti Ramón Cruz Uclés kansallispuolueesta. Hän ei kyennyt kokoamaan toimivaa hallitusta ja kenraali López kaappasi vallan taas 1972. López teki nyt jotain uudistuksia, muun muassa maauudistuksen, mutta sotilasvalta kaatui vuosikymmenen puolivälissä korruptioskandaaleihin. 22. huhtikuuta 1975 armeija vaihtoi presidentiksi eversti Juan Alberto Melgar Castron. Castro (1975–1978) ja kenraali Paz García (1978–1983) rakensivat maan nykyisen infrastruktuurin, kuten tiet ja viestintäjärjestelmät. Maa nautti myös nopeimmasta talouskasvustaan sen tuotteiden kysynnän ja ulkomaisen rahoituksen turvin.[15]
Vuonna 1974 Hurrikaani Fifi iski Hondurasiin tappaen tuhansia ja tuhoten koko kalastuslaivaston sekä 95 prosenttia banaanisadosta.[23]
Siviilihallinto ja sota Nicaraguaa vastaan
Nicaraguan diktaattorin Anastasio Somozan vallasta 1979 syösseen vallankumouksen ja El Salvadorin epävakauden vuoksi sotilashallitus luopui vallasta, ja hondurasilaiset valitsivat perustuslakia säätävän kokouksen vuonna 1980 ja parlamentin 1981. Uusi perustuslaki tuli voimaan 1982, ja presidentiksi nousi liberaalien Roberto Suazo Córdova. Suazo liittoutui Yhdysvaltojen kanssa, ja maahan virtasi talousapua ja sinne perustettiin leirejä elsalvadorilaisten joukkojen koulutukseen maan sisällissodan aikana. Presidentin lisäksi asevoimien komentaja kenraali Gustavo Alvárez käytti huomattavaa vaikutusvaltaa maan asioissa.[18] Vuonna 1982 Yhdysvaltain tukemat contrat käynnistivät hyökkäyksensä Nicaraguan sandinistihallitusta vastaan Hondurasin maaperältä. Kenraali Alvárez vastasi maassa lisääntyviin levottomuuksiin pidättämällä ammattiliittoaktiiveja ja vasemmistolaisten tukijoita. Alvárez syöstiin vallasta vuonna 1984 lisääntyvien anti-amerikkalaisten mielenosoituksen jälkeen. Yhdysvaltain perustamat koulutusleirit suljettiin, mutta hallitus jatkoi contrien tukea vastineeksi avokätisestä talousavusta.[18]
Vuoden 1985 vaalien lähestyessä liberaalipuolue tulkitsi vaalilakia asettamalla useita ehdokkaita vaaliin, ja kun heidän yhteinen äänimääränsä ylitti kansallispuolueen äänimäärän, puolue julisti eniten ääniä saaneen ehdokkaansa José Azcona del Hoyon voittajaksi. Armeijan tuella Azcona nousi presidentinvirkaan 1986. Tämä oli ensimmäinen siviilipresidenttien välinen rauhanomainen vallanvaihto yli 30 vuoteen. Ihmisoikeusrikoksista annettiin yleinen armahdus 1987, mutta vielä 1988 Amnesty Internationalin raportti syytti asevoimia ja oikeistolaisia kuolemanpartioita lisääntyvästä väkivallasta. Vasemmistosissit salamurhasivat kenraali Alvárezin tammikuussa 1989 Tegucigalpassa. Samana vuonna päästiin sopimukseen nicaragualaisten contrasissien aseistariisumisesta Hondurasissa.[18]
Yhteiskunnan demilitarisointi alkaa
Nationalistipuolueen Rafael Callejas valittiin presidentiksi ja hän aloitti kautensa tammikuussa 1990. Callejas aloitti uusliberaalin talouspolitiikan soveltamisen. Haagin kansainvälinen tuomioistuin vahvisti 1992 uuden rajan Hondurasin ja El Salvadorin välillä ja päätti näin vuodesta 1861 jatkuneen rajariidan.[24] Maan budjetin alijäämä räjähti ja elinkustannusten nousu ja syytökset hallituksen laajasta korruptiosta saivat äänestäjät valitsemaan liberaalipuolueen Carlos Roberto Reinan suurella enemmistöllä 1993. Hän pyrki vähentämään korruptiota ja armeijan valtaa ja lopetti yleisen asepalveluksen. Reinan kaudella alettiin tutkia 1980-luvun ihmisoikeusrikkomuksia ja korruptiota.[25]
Liberaalien valta jatkui kun Carlos Roberto Flores nousi presidentiksi 1998. Hän aloitti talousuudistukset pyrkien parantamaan maan kilpailukykyä ja pyrki turvaamaan maan köyhimpien kansalaisten aseman.[15] Flores perusti siviilien hallitseman puolustusministeriön ja siirsi poliisin asevoimien alaisuudesta siviileille.[26]
Lokakuussa 1998 hurrikaani Mitch tuhosi Hondurasia, surmasi yli 5 000 ja jätti 1,5 miljoonaa kodittomiksi.[15]
Kansallispuolueen Ricardo Maduro voitti 2001 presidentinvaalit. Hän laajensi jälleen poliisin ja asevoimien yhteistoimintaa ja lähetti välittömästi virkaan astuttuaan poliisien ja asevoimien yhteisyksiköt partioimaan kaduille. Maduro tuki myös vahvasti Yhdysvaltain terrorisminvastaista sotaa ja lähetti vuonna 2003 Irakin koalitioon 370 sotilasta. Honduras ratifioi myös Yhdysvaltain kanssa Yhdysvaltain-Keski-Amerikan vapaakauppasopimuksen (CAFTA), josta sai vastineeksi maan velkoja anteeksi. Honduras oli myös ensimmäinen Latinalaisen Amerikan maa, joka solmi Millennium Challenge Account -sopimuksen Yhdysvaltain kanssa.[15]
Zelayan presidenttikausi ja syrjäyttäminen
Liberaalien Manuel Zelaya voitti 27. marraskuuta 2005 presidentinvaalit niukasti.[15] Kautensa loppupuolella hän halusi kutsua koolle perustuslakia uudistavan kansankokouksen. Hondurasin korkein oikeus, parlamentti ja armeija syyttivät presidenttiä jatkokausien tavoittelusta ja tällä verukkeella syrjäyttivät hänet 28. kesäkuuta 2009. Presidentti haki turvapaikkaa Costa Ricasta.[27][28]
Ympäröivä maailma tuomitsi kaappauksen. Zelaya palasi Hondurasiin syyskuussa 2009 ja sai turvapaikan Brasilian suurlähetystöstä. Neuvottelut Zelayan ja Michelettin välillä eivät tuoneet tulosta. Virallisen virkakautensa päätyttyä Zelaya siirtyi maanpakoon Dominikaaniseen tasavaltaan.[29][30]
Vallankaappauksen jälkeen Honduras menetti Maailmanpankin ja Amerikan kehityspankin tuet, sekä Venezuelan ja Euroopan unionin kehitysavun. Ulkoinen tuki oli käsittänyt viidenneksen maan budjetista. Myös ulkomainen matkailu laski 70 prosenttia kaappauksen jälkeen.[31]
Honduras vuodesta 2009 lähtien
29. marraskuuta 2009 maassa pidettiin presidentinvaalit, joissa äänestysprosentti kohosi lähes 60 prosenttiin. Vaalit voitti konservatiivipuolueen Pepe Lobo.[32] Helmikuussa 2010 Maailmanpankki ilmoitti alkavansa jälleen myöntää maalle lainoja.[33] Vuonna 2010 Honduras solmi uudelleen diplomaattisuhteet 29 maahan. Yhdysvallat jatkoi avustusohjelmaansa. Totuuskomissio alkoi tutkia vuoden 2009 vallankaappausta.[18] Honduras erosi vuonna 2010 Venezuelan johtamasta Latinalaisen Amerikan vasemmistohallitusten taloudellisesta yhteistyöjärjestöstä ALBA, johon se oli liittynyt Manuel Zelayan valtakaudella vuonna 2008.[34]
Tammikuussa 2014 presidenttinä aloitti Juan Orlando Hernández, joka sai 36,9 % annetuista äänistä marraskuussa 2013 pidetyissä vaaleissa.[1] Hänet valittiin uudelle nelivuotiselle presidenttikaudelle voitettuaan myös seuraavat marraskuun 2017 presidentinvaalit.[35]
Vuoden 2017 presidentinvaaleista Hernandezia on syytetty vaalivilpistä, Vastaehdokas ei suostunut myöntämään tappiotaan ja myös Amerikan valtioiden järjestö OAS totesi vaaleissa olleen epäselvyyksiä. Yhdysvallat kuitenkin tunnusti Hernandezin voiton.[36]
Tammikuussa 2018 Hernandez vannoi virkavalansa toiselle presidenttikaudelleen. Maassa oli protesteja ja mielenosoituksia, Vastehdokas Salvador Nasralla ei tunnustanut edelleenkään vaalitulosta. Turvallisuusjoukot surmasivat levottomuuksissa ainakin 22 ihmistä. Kaksi vuotta aiemmin Hondurasin korkein oikeus oli äänestänyt lievennyksen maan perustuslaissa olleeseen kieltoon presidentin uudelleenvalinnasta. Äänestyksen ratkaisseiden tuomareiden sanottiin olevan saamastaan asemasta kiitollisuudenvelassa presidentti Hernandezille.[37]
Syksyllä 2019 Honduras avasi Jerusalemissa kaupallisen edustuston. Presidentti Hernandez oli itse läsnä avajaisissa ja hän sanoi edustuston avaamisen olevan ensimmäinen askel Hondurasin Israelin suurlähetystön siirtämisessä Tel-Avivista Jerusalemiin. Hän sanoi myös Hondurasin tunnustavan Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi.[38] Presidentti Hernandez sanoi joulukuussa 2019 Hondurasin pitävän tärkeinä kolmenvälisiä suhteita Yhdysvaltojen, Israelin ja tärkeiden Latinalaisen Amerikan liittolaisten välillä, joista hän mainitsi Panaman, Guatemalan, Kolumbian ja Brasilian.[39]
Syksyn 2021 presidentinvaalit voitti vasemmistolaista vapauspuoluetta edustava Xiomara Castro. Vaalit sujuivat rauhallisesti verrattuna vuoden 2017 vaaleihin, jolloin mielenosoituksissa kuoli 23 ihmistä. Valta on ollut oikeistolla vuodesta 2009 alkaen, jolloin Castron puoliso, presidentti Manuel Zelaya syrjäytettiin.[40]
Honduras on presidentillinen tasavalta, jossa ei ole pääministerin virkaa. Maan nykyinen perustuslaki on vuodelta 1982. Hondurasin presidentti valitaan nelivuotiskausille.[15] Yksi uudelleenvalinta on mahdollinen.[41] Juan Orlando Hernández vannoi virkavalansa 27. tammikuuta 2014.[42]
Parlamentti on yksikamarinen kansalliskongressi (esp. Congreso Nacional), jossa on 128 jäsentä. Parlamentin jäsenet valitaan suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskausille. Vaalipiireinä ovat departementit.[15] Ennen vuotta 1997 edustajat valittiin suoralla henkilövaalilla.[1]
Hondurasin puoluekenttää hallitsivat pitkään kansallispuolue ja liberaalipuolue. Maassa olikin käytännössä vallassa kaksipuoluejärjestelmä.[43] Vuoden 2013 parlamenttivaaleissa tilanne kuitenkin muuttui selvästi. Kansallispuolue sai 48 paikkaa, kun sillä oli ollut 71 paikkaa edellisessä parlamentissa.[44] Yhteensä kansallispuolueella ja liberaalipuolueella on 57 prosenttia kongressin paikoista, kun edellisellä vaalikaudella niiden osuus oli noin 90 prosenttia. Uusia vahvoja puoleita ovat sosialistinen Libre ja nuorten kaupunkilaisten suosiossa oleva Partido Anticorrupción (PAC).[45] Libre nousi 2013 toiseksi suurimmaksi puolueeksi saatuaan 37 paikkaa kongressiin. PAC sai 13 paikkaa.[46]
Hondurasissa on 18 departementtia. Pinta-alaltaan suurin on Olancho. Asukasluvultaan suurin on Francisco Morazán. Islas de la Bahía on sekä asukasluvultaan että pinta-alaltaan Hondurasin pienin departementti.[47][48]
|
|
 |
Talous
Honduras on alemman keskiluokan maa, jonka väestöstä yli 66 prosenttia elää köyhyydessä. Maaseudulla peräti viidesosa ihmisistä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Maailmanlaajuisen vuosien 2008–2009 talouskriisin jälkeen Hondurasin talous on jälleen alkanut kasvaa. Vuonna 201 bruttokansantuote kasvoi 3,7 prosenttia. Vaikka taloudessa on positiivisia merkkejä, sillä on joitakin isoja ongelmia. Maan taloudellinen epätasa-arvo on latinalaisen Amerikan suurin, ja maan murhamäärät ovat maailman suurimpia, vaikka väkivaltarikosten määrä on ollutkin laskussa 2010-luvulla.[49]
Iso osa työvoimasta saa edelleen tulonsa maanviljelystä, vaikka sen osuus bruttokansantuotteesta on vain kymmenes. Maataloudessa työvoimasta on 35,8 prosenttia. Teollisuudessa maan työvoimasta elantonsa saa 18,8 prosenttia työläisistä ja palvelualoilta 45,4 prosenttia.[5] Talous on paljolti riippuvainen Yhdysvaltain kaupasta ja toisaalta ulkomailla asuvien hondurasilaisten lähettämistä avustuksista.[50] Vuonna 2014 peräti 17 prosenttia bruttokansantuotteesta tuli varoista, joita hondurasilaiset lähettivät kotimaahansa noin 3,3 miljardin dollarin arvosta.[51]
Honduras jakaantuu talouden painopisteissä kahteen seutuun. Ylänköalueilla on omavaraisviljelyä, karjankasvatusta ja kaivosteollisuutta. Alankoalueiden talous perustuu pitkälti plantaasiviljelyyn.[52] Historiallisesti maassa on tuotettu lähinnä kahvia ja banaaneja, mutta 1900-luvun lopulla maan taloutta on pyritty monipuolistamaan. Maanviljelyssä myös melonit, ananakset, tupakka, puuvilla, palmut ja sokeriruoko ovat tärkeitä.[53] Katkarapuja ja hummereita viedään erityisesti Yhdysvaltoihin.[52]
Teollisuutta hallitsevat pienimuotoiset valmistuslaitokset. Maahan on avattu 1990-luvun lopulta lähtien kymmeniä ulkomaalaisten omistamia maquiladora-tehtaita.[52] Ne tuovat materiaalinsa verovapaasti ja tullitta Yhdysvalloista ja vievät tuotteet sinne takaisin.[15] Suurempaa teollisuutta on lähinnä San Pedro Sulan ja Tegucigalpan kaupunkialueilla.[52]
Energia
Honduras tuottaa yli puolet energiastaan fossiilisilla polttoaineilla. Vesivoiman käyttöä hankaloittaa El Niño -ilmiön aiheuttama vaihtelu vesivaroissa.[54]
Liikenne
Maantieliikenne on Hondurasin sisäisen liikenteen keskiössä. Tärkein maantie on Tyynenmeren San Lorenzosta Tegucigalpan ja San Pedro Sulan kautta Karibianmeren Puerto Corteziin. Pan-American Highwayyn kuuluva Inter-American Highway kulkee maan halki. Rautatiet kuljettavat lähinnä sahatavaraa ja maataloustuotteita.[52]
San Pedro Sulassa sijaitseva Ramón Villeda Moralesin kansainvälinen lentoasema on maan tärkein lentoasema. Tegucigalpan Toncontínin kansainvälinen lentoasema on huomattavasti pienempi, eikä se sovellu kovin hyvin isoille moderneille suihkukoneille.[52]
Hondurasin tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 maassa asui 9 380 151 ihmistä.[2] Noin 90 prosenttia asukkaista on espanjalaisten ja intiaanien jälkeläisiä mestitsejä.[52] Suurin alkuperäisasukkaiden ryhmä on lencat, joiden osuus vuoden 2013 väestönlaskennan mukaan oli noin 5,5 prosenttia väestöstä. Muiden ryhmien osuus on alle prosentti.[55] Lencoja asuu pääosin maan kaakkoisosassa lähellä Guatemalan rajaa. Koillis-Hondurasissa puolestaan elää pieniä määriä tolupaneja, miskitoja ja pechejä. Karibianmeren rannikolla puolestaan on Länsi-Intian tummaihoisia ja garifunia.[52]
Espanja on Hondurasin virallinen kieli.[52] Englantia puhutaan rannikoilla ja Karibianmeren saarilla. Myös joitain intiaanikieliä, kuten eräiden intiaanikielien sekoitusta garifunaa, puhutaan varsinkin pohjoisrannikon kylissä.[56]
Vuoden 2017 latinobarometri kyselyssä Hondurasin väestöstä 39 % on protestantteja, 37 % katolilaisia, 2 % edustaa muita uskontoja ja 21 % väestöstä on uskonnottomia.[57] Katolisten osuus on 1900-luvun ja 2000-luvun alussa pudonnut kaikkialla latinalaisessa Amerikassa, mutta Hondurasissa pudotus on ollut suurin prosenttiyksiköissä, sillä vielä vuonna 1970 katolisia oli 94 prosenttia väestöstä.[58] Monet katolisista ovat siirtyneet protestanttisiin seurakuntiin.[52]
Hondurasissa on oppivelvollisuus, ja peruskoulutus on ilmaista.[52] Monet perheet elävät kuitenkin köyhyydessä, minkä takia monet lapsista lopettavat koulunkäynnin auttaakseen perhettään toimeentulossa.[59]
Vuonna 2010 arvioitiin, että Honduras ei tule saavuttamaan kaikkia YK:n vuosituhattavoitteita vuoteen 2015 mennessä. Noin 60 prosenttia väestöstä elää edelleen köyhyysrajan alapuolella, ja 36 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä. Aliravittujen osuus on kuitenkin pienentynyt lupaavasti. Entistä useampi lapsi aloittaa koulunkäynnin, mutta moni jättää alakoulunkin kesken. Yläkoululaisista ja sitä vanhemmista tyttöjen osuus on jo yli puolet. Alle viisivuotiaiden kuolleisuus on pienentynyt 48:sta 30:een, mutta tavoite (16 kuollutta tuhatta elävänä syntynyttä kohti) jäänee saavuttamatta. Rokotusohjelmat etenevät hyvin. Äitiyskuolleisuuden seurantaan ei ole saatu kaikkia tarpeellisia tietoja. Hyvä uutinen on, että kätilön tai muun ammattilaisen läsnäolo synnytyksessä on nyt paljon yleisempää kuin 1990-luvun alussa. Malarian hallinnassa tavoite on saavutettu, hyttysverkkojen jakelu on vaikuttanut siihen paljon. Metsätuhoista ei ole tilastoja, mutta luonnonsuojelualueiden perustaminen on edennyt vauhdilla. Puhtaan juomaveden ja kelvollisen käymälän tavoite on saavutettu. Slummien asukkaiden määrä on kasvanut vuosina 1990–2009. Kiinteä puhelinlinja on noin joka kymmenennessä kodissa, maaseudulla vielä harvemmilla, mutta kännyköiden määrä on lisääntynyt rajusti. Alle prosentilla on oma internetliittymä, mutta jo 9 prosenttia voi käyttää internetiä, ja nettikahviloiden määrä on viisinkertaistunut 2000-luvulla.[60]
Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,7 prosenttia aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 28 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 12 000 henkeä, mutta sitä sai alle puolet heistä, noin 5 600 henkeä.[61]
Hondurasilaisten kansallistunne liittyy usein sen korostamiseen, että maa on erilainen kuin Yhdysvallat ja samantapainen kuin muut Latinalaisen Amerikan maat.[62]
Espanjalaisvalloituksen ja orjuuden jäljiltä monen hondurasilaisen esi-isissä on eurooppalaisia, afrikkalaisia ja alkuperäiskansojen edustajia. Erityistä on, että espanjankieliset joilla on paikallisia esi-isiä kutsuvat itseään ylpeästi intiaaneiksi (esp. indios), kun taas alkuperäiskansojen edustajia kutsutaan nimellä indígenas. Musiikki, kirjallisuus ja televisiosarjat yhdistävät Hondurasia espanjankieliseen yhteisöön.[62]
Pavut ja maissitortillat ovat ruokavalion perusta.[62]
Urheilu
Hondurasin jalkapallomaajoukkue on selviytynyt kolme kertaa MM-kilpailujen lopputurnaukseen, 1982, 2010 ja 2014. FIFA-rankingissa joukkue oli toukokuussa 2017 sijalla 68.[63]. Maassa on 227 jalkapalloseuraa ja niissä 61 300 rekisteröityä pelaajaa.[64] Olympialaisissa Honduras ei ole saanut mitaleita. Se on osallistunut vuodesta 1968 alkaen kesäolympialaisissa 1–5 lajiin: jalkapallo, yleisurheilu, uinti, judo, taekwondo, nyrkkeily, painonnosto, miekkailu, pöytätennis ja soutu. Vuoden 1992 talvikisoissa Albertvillessä sillä oli edustaja naisten murtomaahiihdossa.[65]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
