Paraguay
sisämaavaltio Etelä-Amerikassa From Wikipedia, the free encyclopedia
sisämaavaltio Etelä-Amerikassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Paraguayn tasavalta eli Paraguay on yli kuuden miljoonan asukkaan sisämaavaltio Etelä-Amerikassa. Se sijaitsee Paraguay-joen ympärillä, naapureinaan Brasilia koillisessa, Argentiina etelässä ja Bolivia luoteessa.[2]
| Paraguayn tasavalta República del Paraguay (espanjaksi) Paraguái Tavakuairetã (guaraniksi) |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||
| Presidentti | Santiago Peña | ||
| Pääkaupunki |
Asunción |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 406 750 km² [1] (sijalla 59) | ||
| – josta sisävesiä | 2,3 % | ||
| Väkiluku (2022) | 7 356 409[2] (sijalla 100) | ||
| – väestötiheys | 15 as. / km² | ||
| – väestönkasvu | 1,14 % (2022) | ||
| Viralliset kielet | espanjan kieli, guaranin kieli | ||
| Valuutta | Guaraní (PYG) | ||
| BKT (2020) | |||
| – yhteensä | 87.98 mrd. USD[2] (sijalla 94) | ||
| – per asukas | 12 300 USD | ||
| HDI (2019) | 0,728 [3] (sijalla 103) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 17,9 %[2] | ||
| – teollisuus | 27,7 %[2] | ||
| – palvelut | 54,5 %[2] | ||
| Aikavyöhyke | UTC−4 | ||
| – kesäaika | UTC−3 | ||
| Itsenäisyys – Espanjasta |
15. toukokuuta 1811 |
||
| Lyhenne | PY, PRY | ||
| – ajoneuvot: | PY | ||
| – lentokoneet: | ZP | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+595 | ||
| Tunnuslause | Paz y Justicia (Rauha ja oikeus) | ||
| Kansallislaulu | ”Paraguayos, República o Muerte” | ||
Entinen Espanjan siirtomaa on 35 vuoden sotilasdiktatuurin jälkeen siirtynyt demokratiaan. Paraguay on Latinalaisen Amerikan homogeenisimpiä maita: pääosa väestöstä on espanjalaisten ja guarani-intiaanien jälkeläisiä, ja espanja ja guarani ovat myös maan valtakielet. Maan suuret joet, Parana ja Paraguay, tarjoavat kulkuväylän ja vesivoiman lähteen.
Paraguay on sisämaavaltio, jonka rajanaapurit ovat lounaassa ja pohjoisessa Bolivia, koillisessa ja idässä Brasilia sekä kaakossa, etelässä ja lännessä Argentiina. Maantieteellisesti Paraguayjoki jakaa maan kahtia.[4] Itäistä puolta kutsutaan nimellä Paraneña, ja länsipuoli on Gran Chacon tasanko.[5] Maan korkein kohta, Cerro Pero, on 842 metriä korkea.[2]
Paraneña on noin 160 000 neliökilometrin laajuinen ja Brasilian ylängön jatke, jonka korkeus vaihtelee noin 50 metristä 760 metriin.[4] Korkeimmat kohdat ovat pääosin alueen itäosassa, josta maasto laskeutuu Paraguayjoen helposti tulvivaan alankoon.[6] Noin kaksi kolmasosaa Paraguaysta kuuluu Gran Chacoon, joka on hyvin tasainen alankoalue.[4]
Paraguayta halkovat kaksi suurta jokea ja useita niiden sivujokia. Paraguayjoki halkaisee maan kahteen osaan, ja sen tärkeimmät itäiset sivujoet ovat Apa, Aquidabán ja Tebicuary. Joet virtaavat suurelta osin hitaasti alankoalueilla, minkä takia ne meanderoivat. Niiden uoma muuttaa usein muotoansa, ja joet jättävät jälkeensä juoluoita.[7] Tärkein Chacolta Paraguayyn laskeva joki on Pilcomayo.[4] Paraná on Paraguayn toinen suuri joki, joka myös laskee Paraguayyn.[7]
Paraguayn ilmasto on maan itäisessä osassa pääosin subtrooppinen ja länsiosassa puolestaan trooppinen. Paraneña on kostea, ja se saa sateita melko tasaisesti ympäri vuoden. Kesä on lokakuulta maaliskuulle ja talvi toukokuulta elokuulle. Asunciónissa kylmin kuukausi on heinäkuu, jolloin keskilämpötila on 17 astetta ja tammikuu lämpimin, jolloin keskilämpötila on 29 astetta. Säätilaan vaikuttaa kuitenkin erityisesti kesäisin lämmin sirocco ja talvisin kylmä eteläinen pampero, ja pakkasta esiintyy vuosittain. Chacon puolella kausittaiset lämpötilaerot ovat huomattavasti pienempiä, vaikka talvi onkin hieman kylmempi. Sateet puolestaan keskittyvät kesään.[8] Paraguayjoen varrella maan koillisosassa vuosittainen sadanta on 1 400 millimetriä, kun Chacon puolella se on noin 760 millimetriä.[4]
Paraguayssa on 15 kansallispuistoa.[9] Cerro Corán kansallispuisto Brasilian vastaisella rajalla on niistä suurin. Ybycuin kansallispuisto ja Caazapan kansallispuisto tunnetaan linnuistaan kuten tukaaneista, papukaijoista ja kolibreista. Viidakon suojissa elää myös jaguaareja, mutta matkailija näkee niitä harvoin.[10]
Maan nimen merkityksestä on monia eri tarinoita. I tai Y merkitsee guaranin kielessä vettä ja jokea. Nimen alkuosa voi taas tarkoittaa joko palmun lehvästöä tai paikallista intiaaniheimoa. Siis payagua-intiaanien joki tai palmujen lehvästöjen halki virtaava joki,[11] tai mahdollisesti ”vesien lähde”.[12]
Jasuka Venda -vuorelta Ascunsionin pohjoispuolelta on tehty arkeologisia löytöjä 5 200 vuoden takaa. Siellä on samantyyppistä kalliotaidetta kuin Brasiliassa, Argentiinassa, Chilessä ja Boliviassa. Jasuka Venda on Tavyterâ Pai -guaranien kansanperinteessä paikka, jossa maailman luoja ja suuri isoisä ilmestyi maailmaan.[13]
Guaranit asuttivat Paraguay- ja Paranájokien välistä aluetta muutaman tuhannen vuoden ajan ennen eurooppalaisten tuloa. Heidän tapansa muistuttivat aika paljon sademetsäalueen asukkaiden tapoja. He olivat sotaisia puolinomadeja. Naiset viljelivät maissia, kassavaa ja bataattia, ja miehet metsästivät ja kalastivat. Gran Chacosta alettiin 1400-luvulla tehdä hyökkäyksiä guaranien alueelle. Guaranit kostivat ne ja kukistivat vastustajiaan. Heidän sotaretkensä ulottuivat lopulta aivan inkavaltakunnan rajoille.[14]
Domingo Martínez de Irala perusti ensimmäiset eurooppalaiset siirtokunnat vuosina 1536–1556. Asunciónista tuli pian Espanjan keskuspaikka Etelä-Amerikan kaakkoisosissa. Irala pyrki estämään portugalilaisten valtausyritykset, joten hän linnoitti Brasilian vastaisen rajan. Hän myös perusti sinne guaranikyliä, joista olisi mahdollista saada ruokaa, työvoimaa ja sotilaita. Samalla maahan syntyi guaranien ja espanjalaisten yhtenäisiä jälkeläisiä, joka synnytti hiljalleen varsin homogeenisen kansalliskulttuurin, jossa yhdistyvät paikalliset ja espanjalaiset tavat.[14]
Ensimmäiset jesuiitat saapuivat Paraguayhin 1588. Vuonna 1610 Espanjan kuningas Filip III julisti, että Paraguayn guarani-intiaaneja sai hallita vain sanan säilällä, ei väkivalloin. Kirkko salli jesuiitoille huomattavat toimintavapaudet. Jesuiittojen toiminnan tuloksena syntyikin eräs historian suurimmista yhteisöelämänmuodon kokeiluista: jopa 100 000 guarani-intiaania asutti kahtakymmentä siirtokuntaa Paraguayssa 1600-luvun puolivälissä.[15] Siirtokuntia uhkasivat kuitenkin portugalilais- ja hollantilaistaustaiset orjakauppiaat, jotka vangitsivat intiaaneja ja myivät heitä plantaaseille. Jesuiitoilla ei ollut, kuten ei myöskään guaraneilla, mahdollisuuksia puolustautua ennen kuin Perun varakuningas hyväksyi vuonna 1639 intiaaneille luvan kantaa aseita. Korkeasti koulutetut ja hyvin motivoituneet intiaanisotilaat karkottivat orjakauppiaat verisesti. Voitto merkitsi Paraguayn jesuiitoille kultaista aikaa. Elämä siirtokunnissa tarjosi guaraneille korkean elintason, suojapaikan orjakauppiailta sekä fyysistä ja sosiaalista turvaa. Siirtokunnat tulivat ajan kuluessa melko vauraiksi, ne veivät kauppatavaraa kaupunkeihin sekä varustivat oman intiaaniarmeijan.[15]
Menestyksensä vuoksi Paraguayn jesuiitat saivat paljon vihollisia. Vuosina 1720–1730 Paraguayn uudisasukkaat kapinoivat jesuiittojen etuja ja hallintoa vastaan. Kapina epäonnistui. Kapina oli kuitenkin ensimmäisiä vakavia yrityksiä siirtomaissa nousta Espanjan valtaa vastaan. Madridissa siihen suhtauduttiin vakavasti, ja kuningas Kaarle III päätti ottaa alueet tiukempaan hallintaan. Vuonna 1767 jesuiitat karkotettiin Espanjan kuninkaan käskystä Paraguaysta. Guaranit hylkäsivät lähetysasemat, ja ne joutuivat rappiolle.[15] Paraguay siirrettiin 1776 La Platan varakuningaskuntaan, minkä seurauksena Asunciónista tuli Buenos Airesin alainen.[14]
Paraguayn johtohenkilöt alkoivat paheksua vallan siirtymistä pois provinssista, eivätkä he hyväksyneet vuonna 1810 Argentiinan itsenäistymistä. Argentiinalainen kenraali Manuel Belgrano yritti asevoimin pakottaa Paraguay mukaan liittoon, mutta paraguaylaiset joukot ajoivat tunkeutujat pois. Pedro Juan Caballeron ja Fulgencio Yegrosin johdolla paikalliset syöksivät kuvernöörin ja julistivat itsenäisyyden 14. toukokuuta 1811.[14] Paraguay oli alkuun liitossa Argentiinan kanssa, mutta täyden itsenäisyyden se sai 12. lokakuuta 1813. Paraguayn johtoon nousi José Gaspar Rodríguez de Francia, joka toimi diktaattorin valtuuksin 1816–1840. Francia kielsi poliittisen toiminnan, vei kirkolta sen varallisuuden ja aseman sekä eristi maan vihamielisistä naapureistansa.[16]
Vuoden 1844 perustuslain jälkeen ensimmäiseksi presidentiksi tuli Carlos Antonio López, joka alkoi modernisoimaan maatansa. Hän keskittyi erityisesti asevoimien nykyaikaistamiseen, joten maahan kutsuttiin satoja ulkomaalaisia insinöörejä, hoitohenkilöstöä, tieteilijöitä ja neuvonantajia. Lópezin seuraajaksi nousi vuonna 1862 tämän poika Francisco Solano López, joka yliarvioi pahoin maansa sotilasvoiman. Tämä julisti maaliskuussa 1865 sodan Brasilialle, joka oli vallannut Uruguayn, ja tämän jälkeen vielä Argentiinalle, joka ei antanut lupaa Paraguayn joukoille hyökätä maansa halki Uruguayyn. Brasilia, Argentiina ja Brasilian nukkevaltio Uruguay solmivat kolmoisliiton.[17] Kolmoisliiton sodan (1864–1870) seurauksena Paraguayn asukasluku pieneni 525 000:sta 221 000:nteen. Maahan jäi vain noin 28 000 miestä. Se menetti myös ison osan alueistaan.[18]
Paraguayn uudelleenrakentamista hankaloittivat kiistat Bolivian kanssa. Bolivia oli menettänyt Tyynenmeren sodassa rannikkokaistaleensa ja tähysi nyt Paranán kautta merelle. Varsinainen Chacon sota alkoi vuonna 1932, vaikka rajalla oli ollut kahinoita sitä ennenkin. Rauha solmittiin 12. kesäkuuta 1935.[17] Paraguay sai Bolivialta suuria alueita Chacoa, mutta ei tavoittelemiaan öljykenttiä.[19]
.jpg)
Paraguayssa oli poliittisesti epävakaista ja vuosien 1948–1954 välillä kuusi presidenttiä syrjäytettiin sotilasvallankaappauksissa. Minkäänlaisia demokraattisia perinteitä maahan ei ollut muodostunut. Vuonna 1954 kenraali Alfredo Stroessner kaappasi vallan ja loi maahan autoritaarisen hallinnon. Maahan luotiin Stroessnerin ympärille jonkinlainen henkilökultti ja hänen kuvansa ja nimensä olivat laajasti esillä. Stroessner liittoutui konservatiivisen Colorado-puolueen kanssa.[20]
Stroessner piti valtaa aluksi Yhdysvaltain tuella, mutta suhteet Yhdysvaltoihin heikentyivät 1970-luvulla, jolloin Stroessner lähestyi autoritaarista Brasiliaa. Maat rakennuttivat muun muassa rajalleen valtaisan Itaipun padon. Paraguayn ihmisoikeusrikokset alkoivat saada 1980-luvulla kansainvälistä huomiota, mikä vaikeutti myös maan taloutta. Colorado-puolue hajaantui sisäisesti, ja Stroessner syrjäytettiin 3. helmikuuta 1989 kenraali Andrés Rodríguez Pedottin johdolla.[21]
Stroessnerinkin jälkeen asevoimat hallitsi maan politiikkaa muutaman vuoden ajan, mutta presidentin valtaa vähennettiin vuonna 1992 säädetyllä perustuslailla. Samana vuonna maassa säädettiin lehdistönvapaus, laillistettiin puolueet, kumottiin monia alistavia lakeja, ratifioitiin ihmisoikeussopimuksia ja vapautettiin loput poliittiset vangit.[22][23] Lehdistönvapaudessa Paraguay oli kuitenkin vuonna 2022 Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan 139 maasta sijalla 96.[24] Juan Carlos Wasmosy valittiin vuonna 1993 presidentiksi. Hän oli ensimmäinen siviilipresidentti sitten vuoden 1954.[22]
Paraguayn talous alkoi elpyä 2000-luvun alussa. Keskeisimpänä tekijänä oli soijapapu. Paraguay olikin vuosituhannen alussa maailman suurin soijapavun tuottaja. Talouskasvusta huolimatta työttömyys ja rikollisuus vaivasivat eikä hallitus pystynyt toteuttamaan tarvittavaa maareformia.[25]
Konservatiivinen Asociación Nacional Republicana eli Colorado-puolue hallitsi maata 61 vuoden ajan vuosina 1947–2008. 20. huhtikuuta 2008 järjestetyissä vaaleissa puolue kuitenkin syrjäytettiin ja valtaan nousi vasemmistolainen Alianza Patriótica por el Cambio (APC). Presidentiksi tuli entinen katolinen piispa Fernando Lugo.[26] Lugo syrjäytettiin kesäkuussa 2012, varapresidentti Federico Franco toimi maan presidenttinä vuoden 2013 vaaleihin asti.[27] Elokuussa 2013 presidentiksi valittiin Colorado-puolueen Horacio Cartes.[2]
Paraguayn presidentiksi valittiin elokuussa 2018 Mario Abdo Benítez, joka niin ikään edustaa Colorado-puoluetta.[28] Lempinimellä ”Marito” tunnettu presidentti lupasi jatkaa voimakkaaseen talouskasvuun johtanutta yritysystävällistä politiikkaa.[29]
Paraguay on presidenttijohtoinen tasavalta, jossa ei ole pääministerin virkaa. Paraguayn presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen päämies, ja hän nimittää hallituksen.[2] Paraguayn perustuslaki on vuodelta 1992, ja presidentti valitaan yksinkertaisen enemmistön turvin viisivuotiskaudelle. Vaaleissa ei järjestetä toista kierrosta. Vuoden 1992 perustuslaki korvasi diktaattori Alfredo Stroessnerin asettaman perustuslain, joka takasi Stroessnerin uudelleenvalinnan. Uusi perustuslaki rajasi presidentin vallan vain yhteen kauteen, ja se loi myös varapresidentin tehtävän.[30]
Kaksikamarinen parlamentti (Congreso) koostuu 80-jäsenisestä edustajainhuoneesta (Cámara de Diputados) ja 45-jäsenisestä senaatista (Cámara de Senadores). Edustajat valitaan samanaikaisesti presidentin kanssa suhteellisella vaalitavalla. Edustajainhuoneen jäsenet valitaan departementeittain ja senaattorit valtakunnallisesti, molemmat viiden vuoden kausiksi.[31]
Paraguayn politiikkaa on hallinnut 1900-luvun alusta saakka kaksi puoluetta, Colorado-puolue ja liberaalipuolue. Näistä Colorado-puolue on käytännössä ollut valtapuolue, kun liberaalit ovat joutuneet jäämään oppositioon.[30] Vuoden 1940 jälkeen vain vuonna 2008 liberaalien ehdokas, Fernando Lugo on valittu presidentiksi. Hänen kautensa jäi tehottomaksi, koska Coloradolla oli parlamentin enemmistö.[32] Vuoden 2018 vaaleissa presidentiksi valittiin Colorad-puolueen Mario Abdo Benítez. Puolue sai vaaleissa enemmistön myös edustajainhuoneesta. Vaikka Colorado- ja liberaalipuolue olivatkin edelleen vaaleissa suurimmat puolueet, monet pienemmät puolueet saivat lisäpaikkoja.[33]
Kumpikin Paraguayn pääpuolueista on varsin löyhiä liittoumia, ja niiden sisällä on monia suuntauksia. Kummallakin puolueella on lisäksi ongelmia korruption ja klientelismin kanssa.[34] Korruptio on laajalle levinnyttä, ja esimerkiksi vuonna 2019 ulko-, oikeus- ja sisäministerit joutuivat eroamaan erilaisten poliittisten skandaalien takia.[35]
Paraguayn lipussa on hieman eri kuvio toisella puolella.[36]
Senaatti ja presidentti valitsevat Paraguayn korkeimman oikeuden yhdeksän jäsentä perustuslain mukaisen tuomareiden neuvoston neuvojen mukaisesti. Korkeimman oikeuden tuomareiden virkakausi on viiden vuoden mittainen, mutta he voivat toimia useamman kauden. Korkeimman oikeuden päätöksien arvioidaan olevan epäjohdonmukaisia ja poliittisesti vaikuttuneita. Korkein oikeus nimittää myös alaoikeuksien ja maistraattien tuomarit.[30]
Paraguay on Latinalaisen Amerikan yhdentymisliiton jäsen ja vapaakauppavyöhyke Mercosurin perustajajäsen vuodesta 1991 yhdessä Argentiinan, Brasilian ja Uruguayn kanssa. Se toimii yhdessä muiden Mercosurin jäsenten kanssa myös monissa poliittisissa ja sosiaalisissa asioissa. Paraguay poikkeaa muista Etelä-Amerikan maista siinä, että se on tunnustanut Taiwanin mutta ei Kiinaa.[31]
Presidentti on asevoimien ylipäällikkö. Vuoden varusmiespalvelus on pakollinen kaikille 18-vuotiaille miehille. Vuodesta 1992 alkaen asepalveluksesta saa kieltäytyä omantunnonsyistä. Maavoimat on asevoimien suurin haara, sen vahvuus on noin 7 000 miestä. Ilmavoimissa on 1 200 miestä. Laivastossa on 2 000 miestä, johon kuuluu merijalkaväki.[31] Paraguay on sisämaavaltio, mutta sen laivasto partioi rajajokia pitkin ja on osallistunut sotatoimiin Kolmoisliiton sodassa 1860-luvulla.
Järjestäytynyt rikollisuus on ongelma, ja rikollisryhmät toimivat erityisesti Brasilian vastaisella rajalla.[33] Ciudad del Esten ja Pedro Juan Caballeron ympäristössä poliisi ei pysty estämään aseiden eikä huumeiden salakuljetusta eikä laitonta maahanmuuttoa. Alueella toimii muun muassa Brasilian suurin rikollisjärjestö Primeiro Comando da Capital sekä Comando Vermelho.[37]
Paraguay on jaettu 17 departementtiin (departamento) ja maan pääkaupunkiin. Departementit ovat jaettu edelleen piirikuntiin. Kuvernöörit ja departementtien valtuustot valitaan vaaleilla viiden vuoden välein.[30]
Departementit toimivat edustajainhuoneen vaalipiireinä.[31]
Paraguayn markkinataloudessa on merkittävä epävirallinen sektori. Epäviralliseen sektoriin kuuluu sekä maahantuotujen tuotteiden uudelleenvienti että tuhansien pienyritysten ja katukauppiaiden toiminta. Epävirallisen sektorin laajuuden vuoksi taloudelliset mittarit eivät yleensä ole tarkkoja. Suurin osa väestöstä elää maataloudesta, usein kattaen viljelyllään oman elantonsa.[2] Maanomistus on jakautunut erittäin epätasaisesti; sanotaan, että alle prosentti väestöstä omistaa yli 70 prosenttia viljelykelpoisesta maasta.[38]
Jesuiittojen ajoista alkaen tärkein myyntiin kasvatettu viljelyskasvi oli puuvilla. Soijapapu syrjäytti sen tärkeimpänä 1980-luvulla. Muita merkittäviä tulonlähteitä ovat olleet tupakan ja jossain määrin kahvin viljely, ja sokeriruoko, jonka on toivottu nousevan uuteen arvoon etanolin tuotannon kautta.[39]
Virallinen talous kasvoi vuosittain noin kolme prosenttia välillä 1995–1997, mutta bruttokansantuote laski hieman 1998–2000. Asukasta kohden laskettuna tulotaso on pysytellyt vuoden 1980 tasolla. Accion-järjestö arvelee Paraguayn heikon taloudelliseen menestyksen syiksi poliittista epävarmuutta, korruptiota, rakenteellisten uudistusten etenemättömyyttä, merkittäviä sisäisiä ja ulkomaanvelkoja sekä puutteellista infrastruktuuria.[40]
Vuonna 2012 tärkeimmät vientimaat olivat Uruguay, Brasilia, Argentiina ja Venäjä. Tuontia oli eniten Brasiliasta, Kiinasta, Argentiinasta ja Yhdysvalloista.[2]
Itaipun pato, jonka Paraguay jakaa Brasilian kanssa, on tällä hetkellä maailman toiseksi suurin vesivoimalaitos ja se tuottaa 95 % Paraguayn ja noin 25 % Brasilian kuluttamasta sähköstä.[41]
Merkittävimmät luonnonvarat |
Merkittävimmät vientituotteet |
Paraguayn liikennejärjestelmän tärkein osa ovat vesireitit Paraguay- ja Paraná-jokia pitkin Atlantin valtamerelle asti.
Vuonna 2013 Paraguayssa oli 799 lentokenttää, joista viidentoista kiitotiet oli päällystetty. Rautateitä oli käytössä enää 36 kilometriä. Maanteitä on vajaat 30 000 kilometriä, ja niistä noin puolet on päällystetty. Vesireittejä on 3 100 kilometriä, ja kauppalaivasto muodostuu 23 aluksesta. Satamakaupunkeja ovat Asunción, Villeta, San Antonio ja Encarnación.[2] Aiemmin maan tärkein rautatieyhteys oli Asunciónista Encarnacióniin maan kaakkoisosaan kulkenut Ferrocarril Carlos Antonio López, jota liikennöitiin höyryjunilla vielä 1990-luvulla. Rata perustettiin 1854. Se lakkautettiin 2003, ja pientä osaa siitä liikennöidään turisteja varten nimellä ”El Tren del Lago” joka toinen viikko.[42][43]
Etnisesti, kulttuurillisesti ja sosiaalisesti Paraguay on Latinalaisen Amerikan homogeenisimpiä maita. Noin 95 % väestöstä on espanjalaista alkuperää olevien ja guarani-intiaanien jälkeläisiä,[1] siis mestitsejä. Alkuperäisestä guarani-kulttuurista ei ole jäljellä juuri muuta kuin kieli, jota ymmärtää noin 90 prosenttia väestöstä. Noin 75 prosenttia paraguaylaisista puhuu espanjaa. Käytännön puhekielenä toimii kuitenkin yleensä jopará, espanjasta ja guaranista muodostunut sekakieli. Paraguayhin on muuttanut saksalaisia, japanilaisia, korealaisia, kiinalaisia, arabeja, brasilialaisia ja argentiinalaisia.[31]
Ylivoimainen enemmistö kansasta asuu itäisissä osissa, 160 kilometrin säteellä Asunciónista, joka on pääkaupunki ja suurin kaupunki. Läntinen osa, Chaco, kattaa 60 % pinta-alasta, mutta siellä asuu alle 2 % väestöstä. Vuonna 2002 paraguaylaisista 89,6 % kuului katoliseen kirkkoon, protestantteja oli 6,2 %.[2] Muiden uskontojen harjoittajien joukossa ovat noin 28 000 mennoniittaa.[44]
Vuonna 2012 HIV/AIDSia kantoi 0,2 % aikuisväestöstä eli 13 100 henkeä. Paraguayssa esiintyviä bakteeriperäisiä sairauksia ovat lavantauti, hepatiitti A ja bakteeriperäinen ripuli. Hyönteiset levittävät denguekuumetta.[2] Maaseudulla havaitaan myös Chagasin tautia. Paraguarin, Cordilleran ja Keski-Paraguayn departementeissa noin 25 % väestöstä kantaa sen aiheuttajaa veressään.[45][46]
Vuonna 2002 seitsemässä kaupungissa oli yli satatuhatta asukasta. Suuruusjärjestyksessä ne olivat:[47]
Paraguayssa toimii kymmenen yliopistoa. Niistä vanhin on vuonna 1889 perustettu Universidad Nacional de Asunción.[48][49] Asunciónissa toimivat myös yksityinen Universidad Columbia, katolisen kirkon ylläpitämä Universidad Catolica of Asunción, Universidad Americana ja Universidad Iberoamericana. Universidad del Cono Surilla on sivuosastoja myös muissa kaupungeissa, samoin Universidad del Nortella ja Universidad Tecnologica Intercontinentalilla. Ciudad del Estessä ja Pilarissa toimii omat yliopistonsa.[50]
Lukutaitoisia oli vuonna 2020 naisista 94 prosenttia ja miehistä 95 prosenttia. Vuonna 2005 koululaiset kävivät koulua keskimäärin 12 vuotta.[2] YK:n vuosituhattavoitteista todennäköisimmin toteutuvina pidettiin vuonna 2007 juuri koulunkäyntiin ja sukupuolten tasa-arvoon liittyviä tavoitteita.[51]
Paraguaylainen kirjailija Augusto Roa Bastos sai espanjankielisen maailman arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Cervantes-palkinnon vuonna 1989.[52] Hänet mainittiin usein myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana.[53]
Paraguayssa yleinen juoma on yrttitee yerba mate. Kuuman yrttiteen lisäksi maassa suositaan tereréksi kutsuttua kylmää juomaa, jossa yerba matehen sekoitetaan joko kylmää vettä tai hedelmämehua.[54]
Perinteisen ruokavalion perusta on ollut maniokki. Sen rinnalle on noussut maissi. Muita yleisiä ruokakasveja ovat pavut, maapähkinät, hirssi, bataatti ja riisi. Riisi ei ole yhtä merkittävät peruselintarvike kuin joissakin muissa eteläisen Amerikan maissa.[39]
Maassa on runsaasti sanomalehtiä ja radioasemia, ja niiden joukossa on myös opposition äänenkannattajia. Journalistit ilman rajoja -järjestö arvioi, että journalistit eivät oman turvallisuutensa takia uskalla paneutua kovin syvällisesti skandaaleihin, joissa on mukana poliitikkoja.[55]
Paraguaylainen kansanmusiikki yhdistää guaranien ja espanjalaisten perinteitä melodioihinsa, kun taas sanoitukset kuvaavat luontoa tai käyttävät luontoa vertauskuvina. Perinteinen guaranien soitin on eräänlainen harppu.[56]
Maassa on Unescon maailmanperintökohde, jonka muodostavat La Santisima Trinidad de Paranán ja Jesus de Tavaranguen jesuiittalähetysasemat.[57]
Jalkapallo on Paraguayn suosituin urheilulaji. Maan menestyneimpiin jalkapalloilijoihin kuuluvat Arsenio Erico, Aurelio González, Julio César Romero eli Romerito ja José Luis Chilavert. Paraguayn jalkapallomaajoukkue on voittanut kahdesti Copa Américan (1953 ja 1979). MM-kilpailuissa se on pelannut vuoteen 2014 mennessä kahdeksan kertaa, 1930, 1950, 1958, 1986, 1998, 2002, 2006 ja 2010. Paras sijoitus MM-kisoista vuoteen 2014 mennessä on pääsy puolivälieriin Etelä-Afrikan MM-kilpailuissa vuonna 2010.[58]
Paraguay on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1968 alkaen, paitsi vuonna 1980, jolloin se boikotoi Moskovan olympialaisia. Vuoden 2004 Ateenan kesäolympialaisissa Paraguay saavutti hopeaa jalkapallossa. Se oli maan kautta aikain ensimmäinen olympiamitali.[59]
Jalkapallon lisäksi suosittuja lajeja ovat tennis, koripallo, golf, yleisurheilu, shakki ja lentopallo. Paraguayssä syntyneisiin huippu-urheilijoihin kuuluvat tennispelaajat Víctor Pecci, Rossana de los Ríos ja Larissa Schaerer.[60]
