Sierra Leone
valtio Länsi-Afrikassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Sierra Leonen tasavalta (engl. Republic of Sierra Leone) eli Sierra Leone on valtio Länsi-Afrikassa Atlantin valtameren rannikolla. Sen rajanaapurit ovat Guinea pohjoisessa ja Liberia kaakossa. Sierra Leonessa on trooppinen ilmasto ja monipuolinen luonto, joka vaihtelee savanneista sademetsiin. Maan pinta-ala on 71 740 neliökilometriä ja väkiluku vuonna 2021 noin 7,5 miljoonaa. Sierra Leone on presidenttijohtoinen tasavalta, ja valtion johdossa on viisivuotiskausittain valittava presidentti. Hallituksen päämiehenä on pääministeriä vastaava Chief Minister.
| Sierra Leonen tasavalta Republic of Sierra Leone |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | presidentiaalinen tasavalta | ||
| Presidentti | Julius Maada Bio | ||
| Chief Minister | David Moinina Sengeh | ||
| Pääkaupunki |
Freetown (1 050 301 as.) |
||
| Muita kaupunkeja |
Bo (231 494 as.) Kenema (200 354 as.) Makeni (114 960 as.) |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 71 740 km²[1] (sijalla 118) | ||
| – josta sisävesiä | 0,2 % | ||
| Väkiluku (2021) | 7 548 702[2] (sijalla 113) | ||
| – väestötiheys | 105,2 as. / km² | ||
| – väestönkasvu | 2,33 %[3] (2014) | ||
| Viralliset kielet | englanti | ||
| Lukutaito | 48,1 % | ||
| Valuutta | leone (SLL) | ||
| BKT (2016) | |||
| – yhteensä | 5,1 mrd. USD[4] | ||
| – per asukas | 772 USD | ||
| HDI (2019) | 0,452[5] (sijalla 182) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 60,9 %[6] | ||
| – teollisuus | 5,8 %[6] | ||
| – palvelut | 33,3 &[6] | ||
| Aikavyöhyke | UTC | ||
| – kesäaika | ei käytössä | ||
| Itsenäisyys – Yhdistyneestä kuningaskunnasta |
27. huhtikuuta 1961 |
||
| Lyhenne | SL | ||
| – ajoneuvot: | ? | ||
| – lentokoneet: | 9L | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+232 | ||
| Tunnuslause | Unity, Freedom, Justice (suom. Yhtenäisyys, vapaus, oikeus) | ||
| Kansallislaulu | ”High We Exalt Thee, Realm of the Free” | ||
| Edeltäjä(t) |
 Sierra Leone (Commonwealth realm)(1961–1971)  Sierra Leonen siirtomaa ja protektoraatti(1808–1961) |
||
Sierra Leonesta vietiin Atlantin orjakaupan aikana tuhansia orjia Atlantin taakse. Sen pääkaupunki Freetown perustettiin Amerikasta vapautetuille orjille vuonna 1787. Sierra Leone oli Britannian siirtomaana vuodesta 1808 ja protektoraattina vuodesta 1896 aina itsenäistymiseensä vuonna 1961. Maa on toipumassa vuosina 1991–2002 kestäneestä sisällissodasta, joka vaati ainakin 50 000 ihmisen hengen. Sierra Leonen talous on kasvanut nopeasti sodan päättymisen jälkeen, mutta kasvua ovat hidastaneet vuoden 2014 ebolaepidemia ja seuraavana vuonna tapahtunut rautamalmin maailmanhinnan romahtaminen.
Sierra Leonen väestö jakautuu 15–20 etniseen ryhmään, joista suurimmat ovat temnet ja mendet. Englanti on maan ainoa virallinen kieli, ja sitä puhutaan virallisena kielenä kouluissa, valtionhallinnossa ja mediassa. Sierra Leone on kuitenkin monikielinen maa, jossa puhutaan miltei 25 kieltä.
- Pääartikkeli: Sierra Leonen maantiede
Pinnanmuodot ja vesistöt
Sierra Leone voidaan jakaa maantieteellisesti neljään alueeseen: rannikkotasankoon, sisämaan tasankoon, sisämaan ylätasankoon ja Sierra Leonen niemimaahan.[7] Rannikolla on sekä 8–40 kilometriä leveä rannikkotasanko että Sierra Leonen niemimaa, jossa nousee kolme rinnakkaista vuorijonoa rannikosta 200–1 000 metrin korkeuteen. Rannikkotasangolla on useita pieniä jokia ja estuaareja, joihin on muodostunut mangrovesoita.[8][7] Se on Länsi-Afrikan ainoa osaksi vuoristoinen rannikkoalue.[9]
Rannikkotasangon jälkeen maa kohoaa sisämaan tasankoon, joka on pinta-alaltaan noin puolet koko maan pinta-alasta.[7] Tasangon eteläosissa on mäkistä metsämaata, jossa yksittäiset kukkulat kohoavat yli 300 metriin.[8] Sierra Leonen koillisosa on osa Guinean ylätasankoa, joka on pääosin 300–600 metrin korkeudessa merenpinnasta.[7] Siitä nousee kuitenkin joitakin vuoristoja, kuten Loma- ja Tingivuoret.[8] Maan korkein kohta Loma Mansa (Bintumani) sijaitsee Lomavuorilla ja kohoaa 1 948 metriä merenpinnan yläpuolelle.[10][11]
Sierra Leonea halkovat useat joet, joista monet saavat alkunsa Guineasta Fouta Djallonin alueelta. Sieltä ne virtaavat lounaaseen Sierra Leonen halki kohti Atlanttia. Jokien keskijuoksulla on useita koskia. Sierra Leonen suurimmat joet pohjoisesta etelään ovat Kolenté, Kaba, Rokel, Gbangbaia, Jong, Sewa, Waanje, Moa ja Mano. Suurin valuma-alue on Sewajoella, 14 140 neliökilometriä.[8]
Ilmasto
Sierra Leonen ilmasto on trooppinen, jossa sadekausi on huhti–marraskuussa. Rannikon sademäärä on hyvin suuri, ja maaperää on huuhtoutunut vähitellen vuosien saatossa mereen.[9] Sateisimmat kuukaudet ovat kesäkuusta elokuuhun, vähiten sataa joulukuusta helmikuuhun. Atlantin rannikon Sherbron saaren Bonthessa sataa heinäkuussa keskimäärin 824 mm, sisämaan Kabalassa vain 386 mm. Lämpötilojen alueelliset erot eivät ole kovin suuria. Lämpimin kuukausi on maaliskuu, keskimääräinen ylin lämpötila on Bonthessa 33 °C ja Kabalassa 35 °C, ja viileimmän kuukauden eli elokuun keskimääräinen alin lämpötila Bonthessa 23 °C ja Kabalassa 21 °C.[12]
Luonto
Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman biodiversiteettitutkimus tunnisti Sierra Leonesta kuusi pääasiallista ekosysteemiluokkaa: metsät, vuoristot, savannit, viljelysmaat, makeanveden kosteikot ja merialueet rannikoineen. Luonnontilainen metsä peitti vuonna 1970 enää viisi prosenttia maa-alasta, kun sen osuus 1900-luvun alussa oli noin 60 prosenttia. Metsäkadon suuruutta ei vuonna 2014 julkaistussa monimuotoisuusraportissa osattu arvioida, mutta se arvioitiin silti merkittäväksi ympäristöuhaksi.[13]
Savannia on pääasiassa Sierra Leonen pohjois- ja koillisosissa, ja se peittää noin kolmanneksen maan pinta-alasta.[14] Kosteikkoja on puolestaan noin 4 840 neliökilometriä. Suometsiä on kaikkialla maassa, ja mangroveita rannikkoalueella.[15]
Sierra Leonessa elää 178 nisäkäslajia. Uhanalaisia ovat muun muassa valkohäntägueretsa, guineanruostegueretsa, dianamarakatti, guineansimpanssi, jentinkinsukeltaja-antilooppi, juovasulkeltaja-antilooppi, savanninorsu, jonka uskotaan jo lähes hävinneen Sierra Leonesta, afrikanmanaatti, kääpiövirtahepo ja leopardi.[16]
Sierra Leonen lintulajistoon kuuluu 632 lajia, joita tavataan siellä pysyvästi tai säännöllisesti. Maan kokoon nähden lajisto on melko monipuolinen.[17] Paikallisista lajeista suurin osa kuuluu Guinean–Kongon metsävyöhykkeen lajeihin. Lisäksi maassa elää 28 Sudanin–Guinean savannivyöhykkeen lajia.[18] Muuttolinnuista 146 lajia muuttaa Euroopan ja Välimeren sekä Afrikan välillä, kun taas 48 lajia ovat Afrikan sisällä muuttavia lajeja.[19]
Erilaiset luonnonsuojelualueet kattavat 2 941 neliökilometriä eli 4,1 prosenttia Sierra Leonen maapinta-alasta.[1] Vuoden 2016 alussa maassa oli neljä kansallispuistoa. Sierra Leonen vanhin kansallispuisto on maan pohjoisosassa 1 109,0 neliökilometrin laajuinen Outamba-Kilimin kansallispuisto.[20] Se on perustettu suojelemaan savannin eläimistöä, etenkin apinoita.[21] Vuonna 2007 perustettiin lähelle Liberian rajaa Golan sademetsäkansallispuisto (pinta-ala 750,0 km²).[20] Puisto jatkuu Liberian puolella Golan laajempana sademetsäalueena, ja yhdessä niiden on suunniteltu muodostavat yli 2 000 neliökilometriä kattavan, rajan ylittävän rauhanpuiston.[22] Vuonna 2013 perustettiin Lomavuorten kansallispuisto (332,01 km²) maan koillisosaan ja Läntisen alueen niemimaan kansallispuisto aivan pääkaupungin Freetownin eteläpuolelle (176,88 km²).[20][23]
- Pääartikkeli: Sierra Leonen historia
Varhaishistoria
Arkeologisista löydöistä on pääteltävissä Sierra Leonen alueen olleen asuttu tuhansia vuosia. Alueen asuttamisen on perinteisesti ajateltu tapahtuneen toisiaan seuraavina maahanmuuttoaaltoina, mutta kielten tutkimus osoittaa rannikon bulomien ja temnejen asuneen paikoillaan jo pitkään, kun taas sisämaan mendeä puhuvia kansoja on muuttanut alueelle satunnaisesti. Asujaimisto oli järjestäytynyt pieniksi itsenäisiksi kuningaskunniksi ja päällikkökunniksi. Salaseurat, kuten poro, toimivat alueella jo varhain.[24]
Islam tuli alueelle muslimikauppiaiden mukana. Eurooppalaisia löytöretkeilijöitä pysähtyi rannikolla jo 1400-luvulla. Laivat pysähtyivät nykyisen Freetownin lähelle Rokeljoen suuhun hakemaan juomavettä.[24]
Orjakauppa, vapautetut orjat ja siirtomaa-aika
Sierra Leonelle antoi sen nykyisen nimen portugalilainen tutkimusmatkailija Pedro de Sintra, joka kävi alueella noin vuonna 1462.[8] Ei tiedetä, onko nimen antamisen syynä ollut maan muoto vai ilmasto-olosuhteet. Joidenkin mukaan rannikkoalueet muistuttivat leijonan hampaita, kun taas toiset ovat esittäneet, että de Sintran mielestä vuoristoisen niemimaan yläpuolella olevat ukkoset kuulostivat aivan leijonan karjahdukselta.[25] Professori C. Magbaily Fylen mukaan kyseessä on saattanut olla väärinkäsitys, sillä Serra Lyoasta on hänen mukaansa puhuttu jo ennen kuin de Sintran retkikunta oli käynyt Sierra Leonen rannikolla. Maan nimeäjän henkilöllisyys olisi siis vieläkin pimennossa.[26]
Eurooppalaisia kauppiaita alkoi 1400-luvun loppupuolella tulla lähelle Freetownia.[8] Alkuun kauppaa tehtiin erityisesti kullalla ja norsunluulla, mutta 1550-luvulla tärkeimmäksi kaupan kohteeksi muodostuivat orjat. Vuosina 1668–1807 Buncensaarelta vietiin yli 50 000 orjaa.[27]
Sierra Leoneen perustettiin vuonna 1787 asutusalue 400:lle Englannista tulleelle vapaalle mustaihoiselle ihmiselle.[28] Samana vuonna maan viralliseksi nimeksi hyväksyttiin Sierra Leone. Englantilaiset merimiehet olivat 1500-luvulla kutsuneet maata Sierra Leoaksi, josta kehittyi 1600-luvulla Sierra Leone.[25] Englannista tuodut mustaihoiset asuttivat nykyisen Freetownin niemimaan, ja heihin liittyi 1790-luvulla kotimantereelle palanneita vapautettuja orjia Kanadan Nova Scotiasta.[29] Krioiksi tai kreoleiksi kutsutut paluumuuttajat kärsivät pahasti paikallisista olosuhteista ja sairauksista, ja paikallisen temneväestön vastarinta oli väkivaltaista.[30]
Freetownin alueesta tuli vuonna 1808 Britannian kruununsiirtomaa, ja sisämaa-alueista tuli vuonna 1896 brittien protektoraatti.[31] Britit eivät olleet aluksi kiinnostuneita sisämaasta, mutta ranskalaisten lisättyä toimintaansa Freetownin pohjoispuolella Britanniakin otti haltuunsa sisämaa-alueita.[32] Sierra Leonen siirtomaa ja protektoraatti käsitti siis kaksi erillistä hallintoaluetta, Freetownin ympäristön siirtomaan ja sisämaan protektoraatin.[33]
.jpg)
Britannian siirtomaahallintoa vastaan käytiin vain yksi suurempi yhteenotto, kun Bai Burehin johtama kapina käytiin vuonna 1898 niin sanotusta majaverosta.[8]
Britannia alkoi toisen maailmansodan jälkeen luopua Länsi-Afrikan siirtomaista.[8] Vuonna 1947 säädetty perustuslaki käynnisti prosessin kohti itsehallintoa.[34] Sierra Leoneen perustettiin ensimmäiset ministeriöt vuonna 1953, jolloin maan ensimmäiseksi pääministeriksi valittiin Sierra Leonen kansanpuolueen Milton Margai.[35]
Itsenäisyys
Vuonna 1961 brittien kruununsiirtomaa ja protektoraatti yhdistyivät, ja niistä muodostettiin itsenäinen Sierra Leonen valtio. Aluksi se oli Commonwealth realm, jonka valtionpäämies oli edelleen Britannian kuningatar Elisabet II. Talous kehittyi hyvin ensimmäisinä vuosina, ja valtio käytti rautamalmista ja timanteista saamansa tulot muun muassa koulutuksen kehittämiseen.[8]
Pääministeriksi tuli vuonna 1967 Siaka Stevens. Hän teki vuonna 1971 maasta tasavallan ja julisti vuonna 1978 maahan yksipuoluejärjestelmän.[8] Stevensin yksipuoluejärjestelmän aikana Sierra Leonessa vallitsi laaja korruptio, ja iso osa muun muassa timanttituotoista meni yksityishenkilöille.[36] Stevens jäi eläkkeelle vuonna 1985 ja nimesi seuraajakseen Joseph Saidu Momohin.[8]
Sisällissota
- Pääartikkeli: Sierra Leonen sisällissota
Sierra Leonen sisällissota käytiin vuosina 1991–2002. Sen osapuolina olivat vallankumousrintama RUF johtajanaan Foday Sankoh ja valtiollinen armeija johdossaan ensin Joseph Saidu Momoh ja vuoden 1992 sotilasvallankaappauksen jälkeen Valentine Strasser.[37]
Liberian sisällissota oli aiheuttanut levottomuuksia rajaseuduilla 1980-luvulta asti. Ennen Sierra Leonen sisällissotaa timanttivarojen huonosta hallinnasta ja korruptiosta johtui, että maa oli Yhdistyneiden kansakuntien tilastojen mukaan maailman köyhin. Sodan puhkeamiseen vaikutti sisäisten ongelmien lisäksi rajanaapurissa Liberiassa käyty sisällissota. Yksi sen osapuolen johtajista, Charles Taylor, tuki RUF:ia aiheuttaakseen Sierra Leonessa epävakautta. Sierra Leonen sisällissota alkoi vuonna 1991, kun hallituksen joukot kohtasivat raja-alueella sekä liberialaisen Charles Taylorin johtaman Liberian kansallisen isänmaallisen rintaman että Tayloria tukevan sierraleonelaisen vallankumousrintama RUF:n joukot. Sisällissotaa käyvät kapinallisjoukot rahoittivat toimintaansa ”veritimanteiksi” kutsutuilla laittomasti kaivetuilla timanteilla.[37]
Sodassa kuoli ainakin 70 000,[37] joidenkin lähteiden mukaan jopa yli 120 000 sierraleonelaista.[38] Kodeistaan joutui lähtemään yli kolmannes väestöstä, yli kaksi miljoonaa ihmistä.[37][38] Noin 490 000 ihmistä haki turvapaikkaa naapurimaista Liberiasta ja Guineasta. Ulkomaille lähteneistä sierraleonelaisista suurin osa on jo palannut kotimaahan, ja vuoden 2008 arvion mukaan pakolaisista asui ulkomailla 43 500 ihmistä.[39]
Sisällissodan jälkeen
Sisällissota päättyi vasta tammikuussa 2002. Sodan aikana valta vaihtui maassa monta kertaa. Rauhaa yrittivät tuoda maahan sekä länsiafrikkalaiset ECOMOG-joukot että YK:n Sierra Leone -operaatio, joka lopulta vuonna 2001 onnistui riisumaan aseista sekä RUF:ta että hallitusta tukevat sissit. YK antoi vuonna 2000 päätöslauselman, jolla se pyrki kieltämään timanttien kaupan ilman hallituksen myöntämää todistusta.[40]
Sisällissodan jälkeen vuonna 2002 presidentiksi valittiin Ahmad Tejan Kabbah. Hänen aikanaan perustettiin muun muassa Sierra Leonen erikoistuomioistuin. Tuomioistuimessa sai syytteen muun muassa Charles Taylor, joka tuomittiin vuonna 2012 Haagissa 50 vuodeksi vankilaan.[41][42]
Sierra Leonen talous on kehittynyt selvästi sisällissodan jälkeen. Siirtyminen takaisin monipuoluejärjestelmään on sujunut suhteellisen hyvin, ja vuonna 2007 valta siirtyi oppositiopuolueelle, kun Ernest Bai Koroma valittiin presidentiksi.[43][44]
Länsi-Afrikan ebolaepidemia
Sierra Leonen talouden kehitys koki pahoja takaiskuja 2010-luvulla, kun maahan julistettiin heinäkuussa 2014 Länsi-Afrikan ebolaepidemian takia hätätila. Lisäksi vuonna 2015 rautamalmin hinta maailmanmarkkinoilla romahti.[31][45] Puolitoista vuotta kestäneen ebolaepidemian vuoksi Sierra Leonessa kuoli lähes 4 000 ihmistä.[46]
Vuoden 2017 mutavyöryt
- Pääartikkeli: Sierra Leonen mutavyöryt 2017
Aamuyöllä maanantaina 14. elokuuta 2017 Sierra Leonessa tapahtui mutavyöryjä. Useita päiviä kestäneet rankkasateet olivat aiheuttaneet Freetownin ympäristössä tulvia, ja aamuyöllä 14. elokuuta vuorenrinne Freetownin suurkaupunkialueeseen kuuluvassa Regentissä sortui sateiden vaikutuksesta, jolloin kaupunkialueelle vyöryi suuri määrä vetistä maa-ainesta ja satoja taloja tuhoutui.[47][48] Mutavyöryjen vahvistettiin aiheuttaneen ainakin 499 ihmisen kuoleman, ja 19. elokuuta oli yhä kateissa satoja.[49] Kuolleista yli 150 oli lapsia. Mutavyöryjen vuoksi yli 20 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa tai menetti sen.[49][50]
Politiikka ja turvallisuus
26. marraskuuta 2023 asemiehet valtasivat Sierra Leonessa asevaraston, armeijan kasarmi ja vankiloita ja päästivät 2200 vankia pakosalle. Tapahtumissa kuoli 20. Hallituksen mukaan hyökkääjät olivat entisen presidentti Ernest Bai Koroman henkivartijoita. Tapahtumaa pidettiin vallankaappausyrityksenä. Ne ovat johtivat 13 sotilasupseerin pidätykseen ja Koroma kutsuttiin kuultavaksi ja häntä syytettiin maanpetoksesta.[51][52][53] Väkivaltaisuuksissa kuoli ainakin 19 ihmistä, joista 13 oli sotilaita. BBC:n mukaan hyökkääjät vapauttivat noin 2 000 vankia.[54] Kapinayrityksen on arveltu johtuvan poliittisesta epävakaudesta kesäkuun presidentinvaalien jälkeen, jossa prosessi ei ollut vapaa, oikeudenmukainen ja uskottava.[55]
Valtionjohto
Sierra Leone on presidenttijohtoinen tasavalta. Valtionpäämies on viisivuotiskausittain valittava presidentti. Perustuslaki rajoittaa presidentin valtakaudet kahteen. Presidentti on toimeenpanovallan johdossa, ja hän on myös asevoimien ylipäällikkö. Presidentin tärkein avustaja on varapresidentti, joka valitaan vaaleissa samalla äänestyslipulla kuin presidentti. Presidentillä on toimeenpanovalta, ja hän vastaa muun muassa ulkosuhteista, Sierra Leonen kansainvälisistä sopimuksista ja sodanjulistuksesta. Presidenttiä avustavat hänen tehtävissään ministerit ja apulaisministerit.[56]
Yksikamarisessa parlamentissa on 124 edustajanpaikkaa. Presidentinvaalien yhteydessä valitaan 112 edustajaa. 12 paikan jaosta aluepäälliköt äänestävät erillisissä vaaleissaan. Parlamentilla on lainsäädäntävalta, ja se voi tehdä lisäyksiä perustuslakiin.[56]
Vuoden 2018 presidentinvaalit voitti Julius Maada Bio. Hän astui virkaan 4. huhtikuuta 2018. Bio johti Sierra Leonea vuonna 1996, puolueenaan maan entinen sotilasjunttahallitus National Provincial Ruling Council (NPRC). Hän kuitenkin astui vapaaehtoisesti sivuun tehdäkseen tilaa maan presidentille Ahmad Tejan Kabbahille.[57][58]
Sierra Leonen perustuslaki takaa yleisen äänioikeuden ja oikeuden asettua ehdolle. Sisällissodan jälkeen käytyjä vaaleja on pidetty vapaina, rehellisinä ja läpinäkyvinä, ja vuoden 2018 vaalit pidettiin ilman YK:n tukea.[59] Köyhyys estää kuitenkin suurta osaa kansasta asettumasta ehdolle ja käymästä vaalikamppailua. Lisäksi mediaa on syytetty vaaleissa hallituksen suosimisesta.[60]
Puolueet
Monipuoluejärjestelmästä huolimatta Sierra Leonessa on käytännössä kaksipuoluejärjestelmä.[61] Maata hallitsevat All People’s Congress (APC) ja Sierra Leonen kansanpuolue (SLPP), mutta vuoden 2018 vaaleissa oli mukana kaikkiaan 17 puoluetta.[62] Kaksipuoluejärjestelmää ovat monet ryhmittymät ja yksilöt yrittäneet haastaa, mutta suosio on jäänyt pääosin varsin pieneksi. Entisen YK-diplomaatin Kandeh Yumkellan National Grand Coalition sai vuoden 2018 vaaleissa neljä paikkaa parlamentista ja useiden pienpuolueiden allianssi Coalition for Change kahdeksan paikkaa.[61]
APC ja SLPP eroavat toisistaan maantieteellisen ja etnisten jakolinjojen perusteella, mutta ne eivät juurikaan kilpaile keskenään erilaisten poliittisten ohjelmien suhteen.[59] APC:n kannatus on suurinta pohjoisilla alueilla sekä temnien ja limbojen parissa. SLPP on puolestaan etelän mendejen puolue. Itäisessä Konon piirikunnassa ja pääkaupunki Freetownin alueella puolueiden kannatus sen sijaan saattaa heilahdella enemmän.[63]
Oikeuslaitos
Tuomiovalta Sierra Leonessa on vuoden 1991 perustuslaissa säädetty oikeuslaitokselle. Oikeuslaitoksen riippumattomuus ei kuitenkaan toteudu täysin, sillä toimeenpanovalta pyrkii vaikuttamaan päätöksiin varsinkin korruptiotapauksissa.[62]
Oikeuslaitos muodostuu kolmesta pääoikeudesta, korkeimmasta oikeudesta, vetoomustuomioistuimesta ja poliisituomioistuimesta.[64] Korkeinta oikeutta johtaa ylituomari. Korkein alioikeuksista on poliisituomioistuin, jollainen on jokaisessa piirikunnassa. Paikallisoikeudet soveltavat tapaoikeutta Läntisen alueen ulkopuolella.[65]
Vapauksien kehitys
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Sierra Leonessa on järjestetty säännölliset monipuoluevaalit vuonna 2002 päättyneestä sisällissodasta lähtien. Oppositiopuolueet ovat kuitenkin kohdanneet poliisiväkivaltaa ja kokoontumisrajoituksia. Kansalaisryhmiä rajoittavat voimakkaat määräykset, ja hallituksen korruptio on edelleen yleistä. Muita pitkäaikaisia huolenaiheita ovat sukupuoleen perustuva väkivalta ja naisten sukupuolielinten silpominen.[62]
- Pääartikkeli: Sierra Leonen aluejako
Sierra Leone jakautuu aluehallinnon ylimmällä tasolla viiteen osaan.[66] Alueet jakautuvat edelleen yhteensä 16 piirikuntaan.[67] Piirikunnat jakautuvat päällikkökuntiin, joita johtavat päälliköt ja neuvostot. Piirikuntien neuvostoissa tehdään paikallisia päätöksiä, ja ne ovat suoraan keskushallinnon alaisuudessa. Päälliköiden valta on perinnöllistä, ja heillä on edelleen vaikutusvaltaa perinteiseen kulttuuriin ja oikeudellisiin asioihin, vaikka keskushallinto onkin vienyt heiltä suurimman osan hallinnollisesta vallasta.[8] Läntisellä alueella on päällikkökuntia vastaava paikallistason jako äänestysalueisiin.
Sierra Leonen alueet ja niiden hallintokeskukset ovat:[68][69]
| Maakunta tai alue[68] | Piirikunnat[68] | Sijainti | Hallinto- keskus |
Väkiluku (VL2021)[66] |
Osuus väestöstä (%, VL2021)[66] |
ISO 3166-2[70] |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Eteläinen maakunta | Bon, Bonthen, Moyamban ja Pujehunin piirikunta |  |
Bo | 1 830 881 | 24,3 | SL-S |
| Itäinen maakunta | Kailahunin, Keneman ja Konon piirikunta |  |
Kenema | 1 943 610 | 25,7 | SL-E |
| Luoteinen maakunta | Kambian, Karenen ja Port Lokon piirikunta |  |
1 186 050 | 15,7 | ||
| Läntinen alue | Läntisen alueen maaseutupiirikunta ja kaupunkipiirikunta (Freetown) |  |
Freetown | 1 271 330 | 16,8 | SL-W |
| Pohjoinen maakunta | Bombalin, Falaban, Koinadugun ja Tonkolilin piirikunta |  |
Makeni | 1 316 831 | 17,4 | SL-N |
| Sierra Leone yhteensä | 16 piirikuntaa | - | Freetown | 7 548 702 | 100,0 | SL |
- Pääartikkeli: Sierra Leonen talous
Bruttokansantuote ja talouden alat
Sierra Leonen talous on kasvanut voimakkaasti sisällissodan jälkeen. Parhaimmillaan bruttokansantuote kasvoi vuonna 2013 peräti 20,7 prosenttia. Tämän jälkeen maan talouteen on iskenyt usempia sokkeja: ebolaepidemia 2014–2016, rautamalmin maailmanhinnan romahdus 2015–2016 ja koronapandemia 2020. Vuonna 2015 bruttokansantuote laski peräti 21,1 prosenttia ja vuonna 2020 koronapandemian seurauksena 2,2 prosenttia. Talous on tästä lähtenyt taas nousuun, ja Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan talouskasvu oli vuonna 2022 noin 5,9 prosenttia.[71][72][73]
Alkutuotanto (maatalous, metsätalous, kalastus ja metsästys) on Sierra Leonen talouden kulmakivi, ja vuonna 2015 se tuotti 61,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se on kuitenkin pääosin pienimuotoista kotitarveviljelyä.[74] Omavaraismaatalous kattaakin noin puolet Sierra Leonen bruttokansantuotteesta, ja sektorilla työskentelee kaksi kolmasosaa väestöstä.[75] Riisiä kasvatti vuonna 2011 yli 90 prosenttia maata viljelevistä talouksista. Se on valtion taloudellisesti selvästi merkittävin kasvi, sillä sen osuus bruttokansantuotteesta samana vuonna oli yli 15 prosenttia. Monet kotitaloudet kasvattavat ruokakasvien välissä rahakasveja, kuten kahvia, kaakaota ja palmuöljyä. Kaakaon merkitys on niistä suurin.[76]
Sierra Leonen talouden veturi oli 2010-luvun alussa kaivosteollisuus. Vuosina 2011–2013 sen osuus bruttokansantuotteesta (BKT) nousi 4,3 prosentista 19 prosenttiin. Rautamalmin osuus kasvoi 0,2 prosentista 15,4 prosenttiin. Monet muuttivat maaseudulta työn perässä kaivoskeskuksiin. Ebolaepidemian ja raaka-aineiden kansainvälisen hinnan romahduksen takia rautamalmin osuus BKT:sta laski vuonna 2015 peräti 96 prosenttia ja timanttien osuus 19,1 prosenttia.[71] Vuonna 2009 yhdysvaltalainen, australialainen ja brittiläinen yhtiö ilmoittivat löytäneensä suuren merenalaisen öljyesiintymän Sierra Leonen aluevesiltä.[77] Titaanioksidia esiintyy Sierra Leonen maaperässä sekä ilmeniittinä että rutiilina. Sierra Leonen rutiiliesiintymät löydettiin vuonna 1954, ja Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2016 Sierra Leone oli maailman toiseksi suurin rutiilin tuottaja.[78][79][80]
Makrotalous
Sierra Leonen valtion budjetti on pahasti alijäämäinen.[81] Talouden epätasapainoon vaikuttavat ulkomaankaupan tulot ja menot sekä valuuttavarantojen vähyys. Valtion talous onkin melko pitkälti riippuvainen ulkomaisesta avusta.[82]
Sierra Leonen valtionvelka on vähentynyt paljon 2000-luvun aikana vaikeasti velkaantuneille köyhille maille suunnatun velkahelpotusten ja monenkeskeisen velkahelpotusaloitteen ansiosta. Vuonna 2014 maan velka oli 24,9 prosenttia bruttokansantuotteesta.[83]
Sierra Leone toimii aktiivisesti Länsi-Afrikan talousyhteisössä (ECOWAS) ja Manojoen unionissa (MRU).[84] Yhdessä Gambian, Ghanan, Nigerian ja Guinean kanssa Sierra Leone on perustanut West African Monetary Zonen (WAMZ), joka valmistelee yhteisvaluutta econ käyttöönottoa.[85][86]
Sisällissodan jälkeen on korruptio ollut polttava ongelma. Vuonna 2000 perustettiin korruptionvastainen yksikkö ACC, mutta se ei ole kyennyt ajamaan tuomioita korkeille virkamiehille. ACC:n toiminta on kuitenkin lisännyt tietoisuutta korruption vaaroista ja siitä kiinni jäämisen riskistä.[77]
Energia
Sisällissodan jälkeen maan infrastruktuuri oli huonossa kunnossa ja sähkökatkot yleisiä. Vuonna 2011 alle 10 prosenttia kotitalouksista oli kytketty sähköverkkoon. Monet yrittäjät tekevät sähköä huonotehoisilla dieselgeneraattoreilla. Ruoanvalmistus, lämmitys ja muut kotitaloustoimet perustuvat suurelta osin polttopuiden käyttöön. Bumbunan vesivoimalan ensimmäisen vaiheen valmistuminen vuonna 2009 ja kahden suuren dieseliä polttavan voimalan valmistuminen ulkomaisen tuen turvin vuosina 2010 ja 2011 paransivat sähkön saantia huomattavasti. Maassa olisi hyvät mahdollisuudet aurinko- ja vesivoiman käyttöön, mutta hyödyntäminen on alkutekijöissään.[87]
Liikenne
- Pääartikkeli: Sierra Leonen liikenne
Maantieliikenne on tavaroiden ja ihmisten liikkumisessa keskeisessä asemassa. Sen heikko kunto aiheuttaa kuitenkin ongelmia.[88] Vuonna 2011 tehdyn arvion mukaan Sierra Leonessa oli 11 555 kilometriä teitä, joista 1 031 kilometriä oli päällystettyä.[89] Tieverkko on keskittynyt erityisesti Läntiselle alueelle, jossa on 0,42 kilometriä teitä neliökilometriä kohden, kun Pohjoisessa maakunnassa niitä on vain 0,09 kilometriä. Maaseudun liikennettä haittaavat lisäksi teiden huono kunto ja liikennetoimijoiden vähyys. Kaupunkiliikennettä puolestaan vaivaavat ruuhkat ja toimimaton julkinen liikenne.[90]
Sierra Leoneen on huonot lentoyhteydet, sillä maahan lentäviä yhtiöitä on vain muutamia. Lisäksi Sierra Leonen päälentokenttä Lungin kansainvälinen lentoasema on sijainniltaan huono. Se on niemimaalla, jonka erottaa Freetownista kuusi kilometriä leveä lahti. Lentoasemalta pääsee nopeimmin Freetowniin helikopterilla tai vesitaksilla.[90] Uutta Mamaman kansainvälistä lentoasemaa on suunniteltu rakennettavaksi Port Lokon piirikuntaan kiinalaisten kanssa yhteistyössä. Suunniteltu lentoasema sijaitsisi maanteitse noin 60 kilometriä pääkaupungista itään.[91][92] Lentokenttähankkeen kritiikissä on ihmetelty suuren summan (400 miljoonaa dollaria) sijoittamista ulkomaiseen työvoimaan sen sijaan, että sillä parannettaisiin budjetiltaan alijäämäisen maan tunnettuja, keskeisimpänä pidettyjä kehityshaasteita.[92]
Sierra Leonessa on neljä satamaa. Niistä kolme on Sierra Leonen satamaviranomaisen alaisuudessa, ja Pepelin satama on vuokrattu African Mineralsille. Ulkomaankaupan kannalta tärkein satama on Freetownin Kuningatar Elisabet II:n satama.[93] Kauppalaivastoon kuuluu 215 alusta, joista 98 on ulkomaiden omistuksessa.[3] Jokiliikenteessä on 800 kilometriä vesiteitä, joista 600 kilometriä on ympäri vuoden liikennöitävissä.[94]
Sierra Leonen ainoaa toimivaa rautatielinjaa käytetään malmin kuljettamiseen Pepelin satamaan.[94] Rautatietä laajennettiin 2010-luvulla yli 85 kilometrillä Tonkolilin rautamalmikaivokselle.[95] Kiinalainen Shandong Steel hankki vuonna 2015 sekä kaivoksen että rautatietä pyörittävän yrityksen omistukseensa.[96] Valtion omistama rautatie, joka kuljetti matkustajia Freetownista Bon kautta Kenemaan ja Daruun (sivuraide Makeniin) suljettiin vuonna 1974. Maalla ei ole rautatieyhteyttä naapurimaihinsa Guineaan ja Liberiaan.[97]
Tietoliikenne
BBC Media Actionin vuonna 2016 julkaiseman tutkimuksen mukaan 53 prosenttia sierraleonelaisista omisti matkapuhelimen ja 83 prosentilla väestöstä oli mahdollisuus käyttää matkapuhelinta. Matkapuhelinten määrä on ollut 2010-luvulla selvässä nousussa, sillä maan tilastoviranomaisen mukaan vuonna 2008 matkapuhelimia oli 28 prosentilla väestöstä ja vuonna 2013 jo 55 prosentilla. BBC Media Actionin mukaan 52 prosenttia puhelimista oli peruspuhelimia, joilla ei ollut mahdollisuutta päästä internetiin.[98]
Vuonna 2016 Sierra Leonessa oli noin 160 000 internet-käyttäjää. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 2–2,5 prosentilla sierraleonelaisista on internet. Määrä on kasvanut suhteellisen hyvin, sillä vuonna 2010 käyttäjiä oli Sierra Leonessa vain noin 33 500 eli alle puoli prosenttia maan väestöstä.[99]
Sierra Leonessa asui vuoden 2021 väestönlaskennan mukaan 7 548 702 ihmistä.[2] Naisia oli vuoden 2015 tietojen mukaan noin 3,60 miljoonaa ja miehiä 3,47 miljoonaa.[68]
Sierra Leonessa elää 15–20 etnistä ryhmää.[100] Niistä suurimmat ovat temnet (35 % väestöstä), mendet (31 %), limbat (8 %) ja konot (5 %). Vapautettujen jamaikalaisten orjien jälkeläisiä kutsutaan krioiksi, ja heitä on noin 2 %.[3] Jokaisella ryhmällä on oma kieli, mutta lähes kaikki puhuvat lisäksi mendeä, temneä tai krioa.[100]
Muslimeita on 60 prosenttia, kristittyjä 10 prosenttia ja paikallisia heimouskontoja harjoittaa noin 30 prosenttia väestöstä.[3] Uskonnolla ei Sierra Leonessa ole erityisen suurta merkitystä etnisessä identiteetissä tai poliittisessa toiminnassa, ja monet pitävät uskontoa yksityisenä asiana. Kristittyjen ja muslimien väliset avioliitot ovat yleisiä, ja maassa toimii uskontojen välinen neuvosto, jonka tarkoituksena on lisätä eri uskontojen välisiä hyviä suhteita. Maan suuren muslimiväestön takia Sierra Leone kuuluu Islamilaiseen yhteistyöjärjestöön.[101]
Alhaisella inhimillisen kehityksen indeksillään (0,423) maa sijoittui YK:n kehitysohjelman (UNDP) 188 maan listalla vuonna 2014 vasta sijalle 181.[102] Lisäksi huomattavaa on, että Sierra Leonen epätasa-arvoon suhteutettu inhimillisen kehityksen indeksi oli vain 0,241. Indeksien erotus (41,7 %) on Sierra Leonessa maailman suurimpia ja kuvastaa Sierra Leonen yhteiskunnan erittäin suurta epätasa-arvoa alueellisesti ja sukupuolten välillä. Jälkimmäistä osoittaa myös maan sijoitus sukupuolten epätasa-arvoa kuvaavalla indeksillä mitattuna (gender inequality index).[102]
Vuosituhattavoitteet ja terveys
Sierra Leone ei saavuttanut YK:n vuosituhattavoitteita määräaikaan eli vuoteen 2015 mennessä.[103] 60 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan (1,25 dollaria/vrk) alapuolella, 70 prosenttia nuorista on työttömiä ja 41 prosenttia aikuisista on lukutaidottomia.[104] Aliravitsemuksen ja köyhyyden poistaminen ovat suurimpia haasteita. Myös kestävä kehitys ja terveydenhuoltoon liittyvät pyrkimykset jäivät osin toteutumatta. Maan lähtötason todettiin olleen haastava ja 11 vuotta kestäneen sisällissodan vaikeuttaneen tavoitteisiin pääsemistä määräajassa.[105][103]
Alle viisivuotiaiden lapsikuolleisuus oli Maailman terveysjärjestö WHO:n vuoden 2015 yhteenvedon mukaan erittäin korkea: 12,0 prosenttia.[106][107] Äitiyskuolleisuus oli elossa syntyneitä lapsia kohden 1,36 prosenttia (maailman korkein maakohtainen arvo 2015).[108] Koska sierraleonelaiset naiset synnyttivät elinaikanaan keskimäärin 4,8 lasta[109], keskimäärin joka 17. nainen kuoli äitiyden takia.[108] Malariaan kuoli vuosittain 102, HIViin 54 ja HIViin liittyvään tuberkuloosiin 43 ihmistä 100 000:a kohden.[110] Syntyvän lapsen elinajanodote oli 50,7 vuotta (2014).[102]
Aikuisista oli vuonna 2012 HIV-positiivisia 1,5 prosenttia.[3] CDC:n arvion mukaan ARVT-lääkitystä saa 3 660 henkeä, mutta lääkkeen tarpeessa arvioidaan olevan noin 20 000 henkeä (syksyllä 2010).[111] Lääkitystilanne oli parantunut, vuonna 2005 lääkettä sai alle kaksi prosenttia tarvitsijoista.
Vuosina 2014–2015 Sierra Leone oli yksi kolmesta Länsi-Afrikan ebolaepidemiasta pahimmin kärsineestä maasta.[112][113] Ebolaan kuoli Sierra Leonessa yhteensä 3 956 ihmistä. Ebolaepidemia todettiin päättyneeksi Sierra Leonessa marraskuussa 2015[114], ja päättyminen vahvistettiin taudin jälkiseurannan jälkeen maaliskuussa 2016.[115]
Sierra Leonessa matkustavan on syytä suojautua erittäin hyvin hyttysiltä, koska ne levittävät monia vakavia tauteja. Malarian riski on koko maassa erittäin suuri ympäri vuoden, ja alueella esiintyy enimmäkseen pahanlaatuista malariaa (P. falciparum). Matkailija tarvitsee aina Sierra Leoneen matkustaessaan malariaa vastaan estolääkityksen. Myös keltakuumetta esiintyy, ja matkailijoille suositellaan keltakuumerokotusta.[116] Lisäksi zikavirusta on alueella endeemisesti.[117]
Koulutus
- Pääartikkeli: Koulutus Sierra Leonessa
Sierra Leonessa on oppivelvollisuus kaikille lapsille noin 6-vuotiaasta 12-vuotiaaksi ensimmäisen asteen kouluasteella (verrattavissa Suomen ala-asteeseen) ja kolme vuotta toisen asteen kouluasteella, joka käydään ikävuosien 13–18 välillä (verrattavissa Suomen yläasteeseen), mutta sen toteutuminen kävi mahdottomaksi, koska kouluista ja opettajista on pulaa.
Vaikka koulutustilanne on parantunut sisällissodan jälkeen, vuoden 2011 tilastojen perusteella sierraleonelaislapsista kolmasosa ei käynyt koulua. Köyhyys oli suurin opetuksesta pois jäämisen syy. Sodan takia yleinen koulutustaso oli huono, sillä työikäisistä 54,6 prosentilla ei ollut virallista koulutusta ja vain 2,8 prosentilla oli ylemmän kouluasteen tutkinto.[118] Unescon mukaan yli 15-vuotiaita lukutaitoisia vuonna 2015 oli 48,1 prosenttia.[119] Vielä vuonna 2004 lukutaitoisia oli vain 34 prosenttia.[120]
Ebolaepidemia aiheutti koulutyössä yhdeksän kuukauden tauon. Koulut avattiin uudestaan huhtikuussa 2015. Tilastojen perusteella kouluihin palasi vuoden 2015 aikana ainakin 1,8 miljoonaa oppilasta. Määrä vastasi ennen epidemiaa koulua käyneiden oppiladen määrää.[121]
Vuoden 2017 alussa maassa toimi kolme yliopistoa.[122] Sierra Leonen yliopistoon kuuluu kolme korkeakoulutasoista osaa.[8] Njalan yliopisto on saanut alkunsa vuonna 1964 perustetusta korkeakoulusta (Njala University College), ja sillä on kampukset Njalan ja Bon kaupungeissa.[123] Lisäksi vuonna 2009 myönnettiin yliopiston asema Makenin yliopistolle.[124][122]
Huhtikuussa 2018 valittu presidentti Julius Maada Bio lupasi vaalikampanjassaan, että ala- ja yläkouluikäisten lasten kouluopetus aletaan kustantaa valtion varoin. Koululaisia Sierra Leonessa on 1,5 miljoonaa. Bio vahvisti 20. elokuuta 2018, että ilmainen opetus aletaan toteuttaa syksyllä.[125]
Arkikulttuuri
Alueen eri etnisten ryhmien välistä yhteistä kansallistunnetta ovat luoneet yhteinen historia kolonialismin aikana, krion kielen kehittyminen lingua francaksi ja kuuluminen yhteisiin sosiaalisiin mies- tai naisverkostoihin (etenkin miesten poro ja naisten sande).[100]
Ruokakulttuuri
- Pääartikkeli: Sierraleonelainen keittiö
Useimmille sierraleonelaisille riisi on perusruokaa, jota syödään päivittäin. Sen päälle laitetaan kasviksista, lihasta tai kalasta tehtyä kastiketta. Ruokaa valmistetaan useimmiten ”kolmen kiven liedellä” eli lähes avoimella nuotiolla, jonka päällä pata pysyy kivien varassa. Monissa kylissä tai suvuissa on ruokatabuja.[100]
Kirjallisuus
Sierraleonelaisella kirjallisuudella on taustansa kansan historiassa, sosioekonomisessa tilanteessa, luonnossa ja perinteisissä arvoissa. Vaikka maalla on rikkaat suulliset perinteet, kirjoitettu kaunokirjallisuus kehittyi oikeastaan vasta 1900-luvulla.[126] 1800-luvulla ilmestyi kuitenkin jo joitakin kirjallisia teoksia, kuten Africanus Hortonin kirjat ja pamfletit sekä A. B. C. Sibthorpen Sierra Leonen historiaa käsitellyt teos.[8]
Varhaisimpia kaunokirjailijoita olivat Adelaide Casely-Hayford, joka käsitteli runoissaan ensimmäisten joukossa Saharan eteläpuolista Afrikkaa ja Sierra Leonen yhteiskuntaa, sekä Crispin George ja Jacon Stanley Davis.[126] 1950-luvun puolivälissä Thomas Decker edisti krion kielen käyttämistä kirjallisuudessa, kokosi kansanrunoja, käänsi Shakespearea krioksi ja julkaisi omia runoja ja näytelmiä. Hänen ansiostaan krionkielinen kirjallisuus alkoi levitä.[127]
Sierraleonelainen näytelmäkirjailija Mohamed Sheriff palkittiin vuonna 2006 BBC:n kilpailussa.[128] Vaikka maassa ei ole yhtään varsinaista teatteria, näytelmät ovat suosittuja ja niitä esitetään toreilla ja aukioilla.[129][130]
Sierra Leonen sisällissotaa koskevaa kirjallisuutta on paljon. Näistä entisen lapsisotilaan Ishmael Beah’n muistelmat Leikin loppu on saanut laajaa huomiota.[131] Toinen tärkeä Sierra Leonen sisällissotaa koskeva teos on Black Man’s Grave: Letters from Sierra Leone, joka on kokoelma kirjeitä, joita sierraleonelaiset kirjoittivat sisällissodan aikana.[132]
Kuvataide ja käsityöt
- Pääartikkeli: Sierra Leonen taide
Historiallisesti sierraleonelainen visuaalinen taide on koostunut käsitöistä. Erilaisia tansseja varten on tehty usein puisia ihmis- tai eläinhahmoisia naamioita.[8] Tyypillinen sierraleonelainen koriste-esine on bundujen pitkulainen naamio, jolla on koristeellinen korkea kampaus ja useita kaularenkaita.[133]
Norsunluusta tehdyt veistokset ovat suosittuja erityisesti rannikon ja pohjoisosien sherbroilla (bullom) ja temneillä. Tunnettuja sierraleonelaisia veistoksia ovat myös nomoli-nimellä kutsutut vuolukivestä tehdyt ihmishahmot. Niitä käytetään nykyään rituaaleissa, joissa pyydetään hyvää satoa, mutta aikaisemmin niitä käytettiin todennäköisesti vainajien palvonnassa ja hedelmällisyysriiteissä.[8]
Sierra Leonen etelä- ja itäosien mendet ja konot kutovat puuvillasta vaatteita, joissa väreinä on käytetty sinistä, ruskeaa ja valkoista. Käsin tehdyt vaatteet ovat merkittäviä vaurauden symboleita, ja niitä käytetään erilaisissa seremonioissa ja rituaaleissa. Pohjoisen temnet puolestaan ovat tehneet värikkäitä solmuvärjättyjä vaatteita.[8]
Musiikki ja tanssi
- Pääartikkeli: Sierra Leonen musiikki
Sierra Leonen maaseudulla ovat suosittuja perinteiset kansanmusiikin muodot, mutta kaupungeissa alaa on vallannut myös länsimainen populaarimusiikki. Monet soittimet ovat yhteisiä monille kansoille. Esimerkiksi sangbai yhdistetään usein mendeihin, mutta sitä soittavat maan muutkin etniset ryhmät.[134]
Tanssi on kansainvälisesti tunnetuin sierraleonelainen taidemuoto. Sierra Leone National Dance Troupe sai kuuluisuutta jo New Yorkin maailmannäyttelyssä 1964–1965. Maan eri yhteisöillä on omat tanssityylit, ja monilla ryhmillä on myös seremoniallisia tansseja.[8] Eri rituaaleihin ovat liittyneet muun muassa limbojen Gbangani, mendejen Wunde ja temnejen Rabai.[133]
Kulttuuriperintö
Freetownissa sijaitsevat muun muassa Sierra Leonen kansallismuseo, jossa on historialliset, kansatieteelliset ja arkeologiset kokoelmat, ja Sierra Leonen kansallinen rautatiemuseo.[8] Sierra Leonessa on vuoden 1946 lain perusteella määritelty 18 kansallismonumenttia.[135]
Vuoden 2017 alussa Sierra Leonesta ei ollut vielä nimetty yhtään maailmanperintökohdetta, mutta maailmanperintökohteiden aielistalle oli vuonna 2012 nostettu kuusi kohdetta. Mukana olivat muun muassa Läntisen alueen niemimaan kansallispuisto, Golan sademetsäkansallispuisto, Tiwaisaari (Tiwai Island)[136] ja Buncensaari.[137]
Media
- Pääartikkeli: Sierra Leonen media
Sierra Leoneen perustettiin vuonna 1801 Länsi-Afrikan vanhin sanomalehti Sierra Leone Gazette. Vaikka Sierra Leonessa on pitkät sanomalehtiperinteet, lehdet eivät ole kovin suosittuja alhaisen lukutaidon takia. Freetownissa ilmestyy silti kymmeniä sanomalehtiä. Suurin osa näistä lehdistä on yksityisomistuksessa, ja ne suhtautuvat usein kriittisesti hallitukseen.[138]
Radio tuli Sierra Leoneen jo varhain, sillä vuonna 1934 perustettu Sierra Leonean Broadcasting Service (SLBS) oli Länsi-Afrikan ensimmäinen englanninkielinen radioasema. Se oli Sierra Leonen ainoa radioasema aina 1990-luvun loppuun asti, ja se on maaseudulla suosituin media, koska sitä lähetetään kansan kielellä.[139] SLBS yhdistettiin 2010 YK:n radioverkon kanssa, jolloin siitä tuli Sierra Leone Broadcasting Corporation (SLBC).[138] Televisio ei ole levinnyt kovin laajalle, sillä ihmisillä ei ole varaa ostaa televisiovastaanottimia.[140] Valtion omistama SLBC toimii radion lisäksi myös televisiossa.[138]
Sierra Leonen suosituin urheilumuoto on jalkapallo.[141][142] Jalkapalloseuroja on 24 ja niissä rekisteröityjä pelaajia 6 480.[143] Sierra Leone ei ole esiintynyt (2018 tai aiemmin) jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnauksissa.[144] Jalkapallon maailmanrankingissa Sierra Leone oli vuoden 2024 heinäkuussa sijalla 122.[145] Jalkapallon Afrikan-mestaruuskilpailujen (1957–2017) lopputurnaukseen Sierra Leone on selviytynyt kahdesti, mutta kummallakaan kerralla se ei onnistunut pääsemään alkulohkosta jatkokierroksille.[146][147] Kesällä 2016 maan jalkapallosarjat olivat yhä toipumassa kahden edellisen vuoden pelejä rajoittaneen ebolaepidemian vaikutuksista.[148] Maan oman joukkueen lisäksi maassa seurataan erityisesti maailmanmestaruuskilpailuja ja Englannin Valioliigaa.[141]
Sierra Leone on osallistunut ennen vuoden 2016 kisoja kymmenen kertaa kesäolympialaisiin vuodesta 1968, mutta ei ole kertaakaan yltänyt mitalisijoille.[149] Yleisurheilijoista maailmalla tunnetaan hyvin Ranskaa edustava 7-ottelija Eunice Barber, joka on syntynyt Sierra Leonessa mutta pakeni maasta sisällissodan aikana.[150]
Joukkuepalloiluista maassa paljon harrastettuja ovat olleet jalkapallon lisäksi koripallo ja baseball.[151] Brittien kulttuuriperintö näkyy maassa siinä, että kriketti on suosittua.[142] Vuonna 2016 Sierra Leone voitti kriketissä Afrikan kakkosdivisioonassa kultaa.[152]
Sierra Leonessa pelataan myös monia perinteisiä urheilulajeja ja pelejä. Wari-niminen lautapeli on suosittu lähes kaikkien etnisten ryhmien keskuudessa.[141]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
