Ghana
valtio Länsi-Afrikassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Ghanan tasavalta (engl. Republic of Ghana) eli Ghana on valtio Länsi-Afrikassa Atlantin valtamereen kuuluvan Guineanlahden rannikolla. Sen rajanaapureina ovat lännessä Norsunluurannikko, pohjoisessa Burkina Faso ja idässä Togo. Maa on entinen Britannian siirtomaa, jonka aikaisempi nimi oli Kultarannikko. Se itsenäistyi vuonna 1957 ensimmäisenä Saharan eteläpuolisen Afrikan siirtomaista.[6] Nykyisin maa tunnetaan erityisesti kaakaon, kullan ja maaöljyn[7] tuottajana.
| Ghanan tasavalta Republic of Ghana |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | presidentiaalinen tasavalta | ||
| Presidentti | Nana Akufo-Addo [1][2] | ||
| Pääkaupunki |
Accra (2 269 000 as.) |
||
| Muita kaupunkeja | Kumasi (1 773 000 as.) | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 238 533 km² [3] (sijalla 81) | ||
| – josta sisävesiä | 3,5 % | ||
| Väkiluku (2022) | 33 107 275 [4] (sijalla 44) | ||
| – väestötiheys | 103,9 as. / km² | ||
| – väestönkasvu | 2,23 % [4] (2022) | ||
| Viralliset kielet | englanti | ||
| Lukutaito | 76,6 % | ||
| Valuutta | cedi (GHS) | ||
| BKT (2021) | |||
| – yhteensä | 178 mrd. USD (PPP) [4] (sijalla 71) | ||
| – per asukas | 5 400 USD | ||
| HDI (2019) | 0,611 [5] (sijalla 138) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 33,7 % [3] | ||
| – teollisuus | 24,7 % [3] | ||
| – palvelut | 41,6 % [3] | ||
| Aikavyöhyke | UTC | ||
| – kesäaika | ei käytössä | ||
| Itsenäisyys – Yhdistyneestä kuningaskunnasta |
6. maaliskuuta 1957 |
||
| Lyhenne | GH | ||
| – ajoneuvot: | GH | ||
| – lentokoneet: | 9G | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+233 | ||
| Tunnuslause |
Freedom and Justice (”Vapaus ja oikeus”) |
||
| Kansallislaulu | ”God Bless Our Homeland Ghana” | ||
| Edeltäjä(t) |
 Ghana (Commonwealth realm)(1957–1960)  Brittiläinen Kultarannikko(1821–1957)  Ašanti(1670–1957) |
||
.svg)
- Pääartikkeli: Ghanan historia
Varhaiset vaiheet
Arkeologiset löydöt osoittavat, että rannikon laguuneilla ja jokisuissa on asunut kalastajia varhaiselta pronssikaudelta asti (noin 4000 eaa.), mutta näistä yhteisöistä on jäänyt vain vähän jälkiä. Maan keskiosat metsävyöhykkeen pohjoispuolelta lienee asutettu 3000–4000 vuotta sitten. Metsäalue säilyi harvaan asuttuna, kunnes alueelle levisivät metsämaahan soveltuvat viljelyskasvit banaani, maniokki ja durrat. Nykyiset kansat ovat asettuneet nykyisille asuinsijoilleen pääpiirteissään 1500-luvun loppuun mennessä.[8]
Ghanan tasavalta on saanut nimensä keskiaikaisesta Ghanan kuningaskunnasta. Siitä tuli osa Malin kuningaskuntaa 1200-luvun loppupuolella. Ghanan kuningaskunta sijaitsi noin 800 kilometriä nykyisestä Ghanasta pohjoiseen, Senegal- ja Niger-jokien välissä. Osalla nykyisistä ghanalaisista on esi-isiensä kautta yhteyksiä keskiaikaiseen Ghanaan.[9]
Eurooppalaiset yhteydet
Ghanan ensimmäiset kontaktit eurooppalaisten kanssa muodostuivat jo 1400-luvun lopulla, jolloin portugalilaiset saapuivat maan etelärannikolle ja rakensivat vuonna 1482 Elminan linnakkeen kauppa-asemakseen.[10]
Seuraavien vuosisatojen aikana maan etelärannikolla, jonka eurooppalaiset nimesivät Kultarannikoksi, oli portugalilaisten lisäksi muun muassa hollantilaisten, tanskalaisten, ruotsalaisten, saksalaisten ja englantilaisten tukikohtia. Maan tärkeimmäksi vallaksi kohosi kuitenkin 1600-luvun lopulta Ašanti-liitto, afrikkalainen kuningaskunta, jonka pääkaupunki oli Kumasi.[11]
Englannin hallitus otti englantilaiset kauppa-asemat Ghanassa kontrolliinsa vuonna 1821, ja 1844 fante-kansan päälliköiden kanssa tehty sopimus aloitti Ghanan muuttumisen Britannian siirtomaaksi, jonka nimenä oli Kultarannikko. Britit kävivät Ašanti-liittoa vastaan sarjan sotia vuosina 1826–1900, kunnes lopulta saivat hallintaansa koko kuningaskunnan alueen. Ensimmäisen maailmansodan tuloksena Saksan siirtomaana olleen Togon läntinen osa siirtyi brittien hallitsemaksi Kansainliiton mandaattialueeksi ja yhdistettiin Ghanaan kansanäänestyksen jälkeen vuonna 1957.[12]
Itsenäisyyden aika
Ghana itsenäistyi Kwame Nkrumahin johdolla 6. maaliskuuta 1957. Aluksi maa oli Commonwealth realm, jonka valtionpäämiehenä edelleen oli Britannian kuningatar Elisabet II, mutta vuonna 1960 se muutettiin tasavallaksi. Nkrumah ja hänen johtamansa Kansan konventtipuolue (Convention People’s Party, CPP) veivät maata kohti sosialismia ja julistivat maahan kansanäänestyksen jälkeen yksipuoluejärjestelmän vuonna 1964. Ghanan armeija ja poliisivoimat syrjäyttivät Kwame Nkrumahin kuitenkin vallankaappauksella 24. helmikuuta 1966 Nkrumahin ollessa valtiovierailulla Pekingissä. Vallankumoukselliset perustivat kansallisen vapautusneuvoston, jonka johtajaksi tuli kenraaliluutnantti J. A. Ankrah. Siviilihallinto palautui vaalien jälkeen vuosina 1969–1970, mutta 13. tammikuuta 1972 armeija kaappasi talouskriisin varjossa uudelleen vallan. Ignatius Kutu Acheampongin johtama sotilashallitus piti valtaa heinäkuuhun, jolloin Acheampongin syrjäytti armeijan esikuntapäällikkö Frederick Akuffo. Akuffon puolestaan syrjäytti 4. kesäkuuta 1979 väkivaltaisella kaappauksella armeijan aliupseerien ja nuorten upseerien muodostama Asevoimien vallankumousneuvosto (AFRC) johtajanaan Jerry John Rawlings. Syyskuussa 1979 AFRC luovutti vallan vaaleissa presidentti Hilla Limannille, joka osoittautui kuitenkin kyvyttömäksi kääntämään talouden vääjäämätöntä alamäkeä noususuuntaiseksi.[13][14]
Joulukuussa 1981 Rawlingsin johtama kaappaus syrjäyttikin siviilit jälleen vallan kahvasta. Rawlingsin johtama Väliaikainen kansallinen puolustusneuvosto hallitsi maata aina 1990-luvulle, jolloin kansainvälinen ja kotimainen painostus johti demokratian palauttamiseen. Ensimmäiset vaalit vuonna 1992 kohtasivat opposition boikotin ja vilppisyytöksiä. Vuoden 1996 vaaleihin oppositio kuitenkin osallistui, ja tarkkailijat pitivät niitä rehellisinä. Näissä vaaleissa Rawlings valittiin uudelleen presidentiksi ja hänen NDC-puolueensa sai ehdottoman enemmistön parlamenttiin. Vuonna 2000 Rawlings luopui perustuslain mukaisesti presidenttiydestä ja hänen seuraajakseen valittiin John Agyekum Kufuor. Kufuor valittiin jatkamaan myös vuoden 2004 vaaleissa.[13]
Vuodesta 2009 lähtien presidenttinä toimi John Atta Mills, joka voitti vaalit vain 40 000 äänen erolla. Valta oli nyt vaihtunut Ghanassa jo toistamiseen rauhanomaisesti ja demokraattisesti. Ghanan valtion poliittinen järjestelmä on eräs Afrikan vakaimpia ja toimivimpia. John Atta Mills kuoli äkilliseen sairauteen virkakautensa lopulla 24. heinäkuuta 2012. Hänen tehtäviään ryhtyi hoitamaan varapresidentti John Dramani Mahama.[15]
Mahama voitti joulukuun 2012 presidentinvaalit.[3] Vuoden 2016 vaaleissa presidentiksi valittiin Nana Akufo-Addo, joka aloitti virassaan tammikuussa 2017.[1][2]
Heinäkuussa 2022 uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan yli 200 ghanalaista olisi liittynyt koulutettavaksi jihadistissien terroristiryhmiin Sahelin alueella. Ghanan alueen on arveltu olevan erityisen otollinen aseellisten ryhmien soluttautumiselle pohjoisesta, koska epäviraillisia reittejä Burkina Fason rajan köngäsalueella on paljon.[16] Ghanan pohjoinen raja Burkina Fason kanssa on alue, jossa salakuljetusreitit ovat vakiintuneet ja jossa esiintyy laitonta kullanlouhintaa.[17]
Helmikuussa 2023 rikolliset yrittivät räjäyttää sillan räjähteillä Pohjois-Ghanassa alueella, josta hallitus pelkää jihadistisen sodan aiheuttaman väkivallan leviävän Burkina Fason rajan yli. Alue, jossa räjähdykset tapahtuivat on ollut pitkään kahden kilpailevan yhteisön keskellä ja asiantuntijat arvelevat että epävakaus anttaa jihadisteille mahdollisuuksia soluttautua Ghanaan. Maan puolustusministeri sanoi, että Ghanan yllä leijuvan terrorismin uhka Bawkun seudun kautta on todellinen.[17]
Ghanan puolustusjoukkoja Bawkussa on lisätty 50 sotilaasta 400:aan, ja alueelle lähetetään toinen 500 sotilan joukko. Ghana ajaa myös niin kutsuttua Accra-aloitetta vahvistaakseen turvallisuusyhteistyötä ja tiedustelutietojen jakamista Guineanlahden naapureiden ja Sahelin maiden välillä.[17]
Ghana on presidentillinen tasavalta, jossa ei ole pääministerin virkaa. Presidentti nimittää ehdokkaat ministereiksi, jotka parlamentti hyväksyy tai hylkää. Presidentin kausi on nelivuotinen, ja sama presidentti voi hallita korkeintaan kaksi kautta. Yksikamarisessa parlamentissa on 230 kansanedustajaa, jotka valitaan neljän vuoden vaalikausiksi. Vuonna 2008 valitussa parlamentissa suurimmat puolueet ovat National Democratic Congress (NDC, 114 paikkaa) ja New Patriotic Party (NPP, 107 paikkaa). Muilla puolueilla ja sitoutumattomilla on yhteensä yhdeksän paikkaa.[3]
Ulkopolitiikka
Ghana on Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) jäsen. Se perusti yhdessä Gambian, Guinean, Liberian, Nigerian ja Sierra Leonen kanssa West African Monetary Zonen (WAMZ), joka valmistelee yhteisvaluutta Econ käyttöönottoa. Sen toimeenpaneva elin West African Monetary Institute toimii Ghanassa Accrassa.[18] Ghana toimii aktiivisesti myös muissa alueellisissa järjestöissä, kuten Afrikan unionissa. Kansainvälisissä rauhanturvaoperaatioissa se on suurin afrikkalainen toimija. Se osallistuu YK:n rauhanturvaoperaatioihin yli 3 000 sotilaalla, joita on sijoitettu Afrikan eri kriisialueiden lisäksi Libanoniin.[19]
Aluehallinto
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Aluehallintouudistus 2020 |
Ghana jakautuu kymmeneen hallintoalueeseen (administrative region) ja nämä edelleen piirikuntiin (district). Piirikuntien määrä vaihtelee Greater Accran kuudesta Ashantin 21:een.[20]
Paikallishallinto perustuu piirikuntien valtuustoihin, jotka käyttävät korkeinta poliittista valtaa alueillaan. Valtuustossa on yksi vaaleilla valittu edustaja kustakin vaalipiiristä, alueen kansanedustajat äänioikeudettomina jäseninä ja lisäksi erityisjäseniä, jotka presidentti nimittää neuvoteltuaan paikallisten perinteisten johtohenkilöiden tai muiden sidosryhmien kanssa. Näitä erityisjäseniä voi olla korkeintaan kolmannes valtuustosta.[21]
| Hallintoalue | Pääkaupunki | Pinta-ala (km²) | Väkiluku (1.7.2010)[22] | Piirikuntia[20] |
|---|---|---|---|---|
| Ashanti | Kumasi | 24 389 | 4 839 100 | 21 |
| Brong-Ahafo | Sunyani | 39 557 | 2 257 300 | 19 |
| Central | Cape Coast | 9 826 | 1 864 100 | 13 |
| Eastern | Koforidua | 19 323 | 2 297 600 | 17 |
| Greater Accra | Accra | 3 245 | 4 358 300 | 6 |
| Northern | Tamale | 70 384 | 2 259 700 | 18 |
| Upper East | Bolgatanga | 8 842 | 1 001 900 | 8 |
| Upper West | Wa | 18 476 | 637 200 | 8 |
| Volta | Ho | 20 570 | 1 878 300 | 15 |
| Western | Sekondi-Takoradi | 23 921 | 2 558 100 | 13 |
Vapauksien kehitys
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Ghana on yksi Afrikan neljästä vapaasta maasta.[23] Maassa on vuodesta 1992 lähtien järjestetty kilpailevia monipuoluevaaleja, ja kahden suurimman poliittisen puolueen välillä on tapahtunut rauhanomaisia vallansiirtoja. Vaikka Ghanassa on suhteellisen vahvat tiedot kansalaisvapauksien puolustamisesta, naisten ja LGBT+-ihmisten syrjintä jatkuu. Oikeuslaitoksen riippumattomuudessa ja oikeusvaltion toteutumisessa on joitain heikkouksia, korruptio asettaa haasteita hallitukselle ja poliittinen väkivalta on kasvava huolenaihe.[23]
Suurin osa maasta on alavaa tasankoa ja ylänköä. Maan keskiosassa on jyrkkäreunainen Voltan allas, jossa Voltajärven suuri tekoallas sijaitsee. Tärkein joki on Volta. Maan korkein kohta on Afadjato (872 m).[3]
Kaksi kolmasosaa maasta on pensassavannin peitossa.[24] Sademetsää on jäljellä maan keskiosassa, pohjoisimmassa osassa taas on aavikkoa. Rannikkoa reunustavat laguunit ja mangrovealueet. Volta-joen estuaarin kosteikot ovat tärkeä alue linnuille ja kilpikonnille.[25]
Maan tärkeimmät kansallispuistot ovat Kakumin kansallispuisto, joka kattaa 357 neliökilometriä sademetsää ja Molen kansallispuisto, johon kuuluu 4 000 neliökilometriä savannia. Gbellen riistansuojelualueella voi nähdä virtahepoja ja elefantteja. Myös Kakumissa on elefantteja, samoin kuin bongoja, seitsemää eri apinalajia ja lukemattomia lintuja. Molessa elää leijonia, leopardeja, puhveleita, elefantteja, monia antilooppeja ja pieniä apinoita.[25]
Ilmasto
Ghanan ilmasto on lämmin ja trooppinen: päivälämpötilat ovat useimmiten yli 30 astetta. Rannikolla koetaan kaksi sadekautta (touko–kesäkuussa ja lokakuussa), sisämaassa vain yksi, touko–kesäkuussa. Kokonaissademäärä on rannikolla kuitenkin pienempi kuin sisämaassa. Tämä johtuu rannikkoa seurailevasta kylmästä merivirrasta ja ilmakehän kiertoliikkeestä.[26]
Afrikan vuoden 2007 tulvat koettelivat pahoin Ghanan pohjoisosia. Vuonna 2007 Ghanassa pitkään jatkuneet sateet olivat vieneet mukanaan kokonaisia kyliä. Tulvat olivat pahimmat 30 vuoteen ja tuhosivat suuren osan sadosta.[13]
Ilmastonmuutos
- Pääartikkeli: Ilmastonmuutos Ghanassa
Ilmastonmuutos vaikuttaa Ghanassa kohottamalla lämpötiloja ja merenpintaa sekä pienentämällä sademäärää. Rannikolla ilmastonmuutos aiheuttaa eroosiota. On odotettavissa, että ilmastonmuutoksen myötä Ghanan vuotuinen keskilämpötila nousee vuoteen 2080 mennessä 1,4–5,8 °C. Lämpötila nousisi etenkin maan pohjoisosassa. Vuotuinen sademäärä vähenee vuoteen 2040 mennessä 4 %, ja merenpinta kohoaa vuoteen 2100 mennessä 75–190 mm. Vaikka kokonaissademäärä pieneneekin, sade tulee odottamattomammissa ja rankemmissa kuuroissa.[27][28]
Ghanalla on monia merkittäviä luonnonvaroja. Kaivosteollisuuden pohjana ovat kulta, timantit, bauksiitti ja mangaani. Puu ja kala ovat merkittäviä luonnonvaroja, mutta niiden tuotanto on vähenemässä. Vuonna 2007 löydettiin öljyä.[19] Öljyvarojen hyödyntämistä suunnitellaan ja kehitetään Maailmanpankin tuella.[29] Öljylöydön määräksi on arvioitu 1,8 miljardia barrelia.[30]
Maanviljelys on edelleen suuri työllistäjä. Maataloustuotteista viennin kannalta merkittävin on kaakao. Myös kookospähkinöitä ja muita palmutuotteita sekä kahvia tuotetaan. Maataloustuotantoa on laajennettu ananaksiin, cashewpähkinöihin ja pippuriin. Kotimaista kulutusta varten kasvatetaan maniokkia, hirssiä, durraa, maissia, riisiä ja maapähkinöitä.[19]
Kaakao tuo 40 prosenttia maan vientituloista, ja se työllistää kaksi miljoonaa viljelijää. Lapsityövoiman käyttö on ollut yleinen ongelma kaakaonviljelyssä. Ongelmaa on yritetty ratkaista reilun kaupan kaakaon sertifioinnilla.[31]
Lapsia on töissä etenkin Brong Ahafo- ja Western-hallintoalueilla. Joiltakin lapsilta jää koulu kesken, kun he menevät nuorina kaakaoviljelmille töihin, toiset taas työskentelevät koulupäivän jälkeen vaarallisissa tehtävissä.[32]
Ghanan merkittävimmät vientituotteet ovat kaakao ja kulta, joiden avulla Ghana on alkanut vaurastua. Ulkomailla työskentelevien ghanalaisten kotiin lähettämät varat ovat myös merkittävä valuuttatulojen lähde.[19]
Liikenne
Ghanassa on 11 lentokenttää, joista seitsemän kiitotiet on päällystetty.[3] Kotokan kansainvälinen lentoasema Accrassa on ainoa, jossa on tullipalvelut. Muita suurehkoja lentoasemia ovat Tamalen, Kumasin, Takoradin ja Sunyanin lentoasemat.[33] Rautatietä on 947 kilometriä. Vesireittejä on 168 kilometriä Volta-, Ankobra-, Tano-joilla, ja yli tuhat kilometriä Volta-järven vesistössä.[3]
Naapurimaista pääsee maanteitse Ghanaan. Linja-automatka Burkina Fason Ouagadougousta Accraan kestää 24 tuntia, Norsunluurannikon Abidjanista 12 tuntia. Norsunluurannikosta tuleville on vaihtoehtoinen rajanylityspaikka Bolesa Baunaan, mutta sitä käyttävien täytyy ylittää Voltajoki kanootilla. Togon Aflaosta pääsee Accraan bussilla kolmessa tunnissa.[34]
Väestöjakauma
Vuonna 2007 arvioitiin, että ghanalaisista 38,2 prosenttia oli alle 15-vuotiaita, kun taas yli 65-vuotiaita oli vain 3,6 prosenttia. Aikuisväestön osuus oli siis 58,2 prosenttia. Vastasyntyneen elinajanodote on 59 vuotta.[3] Suurin uskonto on kristinusko. CIA:n tilastojen mukaan vuonna 2000 Ghanan väestöstä kristittyjä oli 68,8 prosenttia, muslimeita 15,9 prosenttia ja perinteisten heimouskontojen kannattajia 8,5 prosenttia. Kristittyihin on tässä laskettu 24,1 prosenttia, jotka kuuluvat helluntailaiseen tai karismaattisiin liikkeisiin.[3] Monet kristityiksi ja muslimeiksi laskettavat ihmiset kuitenkin noudattavat sellaisia heimouskontojen perinteitä, jotka eivät ole suoranaisessa ristiriidassa kristinuskon tai islamin kanssa. Vastaavasti eräät kristityt lahkot ovat sisällyttäneet toimintaansa afrikkalaisia elementtejä kuten rummutusta, tanssia ja hurmostiloja.[35]
Etnisistä ryhmistä suurimmat ovat akanit (44 %), mosit ja dagarit (16 %), ewet (13 %), ja gat (8 %).[36] Valtion tukemia kieliä on yhdeksän: adangme, akan, dagaare, dagbane, ewe, ga, gonja, kasem ja nzima.[37] Näiden yhdeksän lisäksi maassa puhutaan kymmeniä muita kieliä ja murteita. Vuonna 1999 ilmestyneessä artikkelissa Ghanan kielet jaetaan kymmeneen kieliryhmään.[38] Ethnologue: Languages of the World -teoksessa vuodelta 2009 listataan 79 Ghanassa käytettyä elävää kieltä, joiden joukossa on kaksi viittomakieltä.[39] Erot arvioissa kielten ja niiden puhujien lukumäärissä johtuvat ainakin osittain kielen ja murteen eron epämääräisyydestä; monissa lähteissä akanin tärkeimmät murteet ovat asante (ashanti), twi, ga, fante (fanti), brong (abron) ja akuape. Murteiden sijasta näistä puhutaan toisinaan erillisinä kielinä, ja akanista kieliryhmänä.[40][39]
| nimi | puhujia | vuosi | muuta |
|---|---|---|---|
| Abron | 1,05 milj. | 2009 | Lounaisosa |
| Akan | 8,3 milj. | 2004 | sis. ashante (2,8 milj.) , fante (1,9 milj), akuapem (555 000) |
| Dagaare | 700 000 | 2003 | Luoteisosa |
| Dagbani | 800 000 | 2004 | Tamaje ja Yendi |
| Dangme | 800 000 | 2004 | Kaakkoisosa |
| Ewe | 2,25 milj. | 2003 | Kaakkoisosa |
| Farefare | 820 000 | 2003 | Upper East ja kaupungit |
| Ga | 600 000 | 2004 | Kaakkoisosa, Accran rannikko |
| Konkomba | 500 000 | 2003 | Koillisosan rajaseutu |
Koulutus
Aikuisten koulutustaso nyky-Ghanassa on noussut nopeasti. Vuonna 2018 yli 15-vuotiaista 79 prosenttia osasi lukea. Aikuisista naisista lukutaitoisia oli 75, miehistä noin 84 prosenttia.[4] Vuonna 2000 yli 15-vuotiaista vain 57,9 prosenttia osasi lukea. Aikuisista naisista lukutaitoisia oli tuolloin alle puolet.[3] 2000-luvun alussa vähän yli 70 prosenttia lapsista aloitti peruskoulun, ja noin 60 prosenttia kävi sen loppuun.[41]
Ghanan koulutusjärjestelmää uudistettiin merkittävästi vuonna 1987, ja se on nykyisin yksi Länsi-Afrikan kunnianhimoisimmista. Peruskoulua vastaava kouluaste on ilmainen ja pakollinen. Koulutus muodostuu kuusivuotisesta ala-asteesta, kolmivuotisesta yläasteesta ja kolmivuotisesta lukiosta, jonka suoritettuaan opiskelija voi hakeutua ammattikouluun, opistoon tai yliopistoon. Vuonna 2007 järjestelmään lisättiin esikoulu nelivuotiaille ja neljäs lukiovuosi.[19]
Ylioppilastutkintoa vastaava lukion päättökoe suunnitellaan ja arvostellaan yhdessä viiden länsiafrikkalaisen valtion kesken (Ghana, Nigeria, Sierra Leone, Gambia ja Liberia). Vuonna 2004 lukion päättötutkinnon suoritti 90 000 oppilasta, mikä on yli kolme kertaa ennen 1980-luvun koulu-uudistusta saavutettu määrä. Noin kolmannes lukion lopettaneista saa jatko-opiskelupaikan.[19]
Ghanan yliopisto (UG) on perustettu vuonna 1948.[42] Se luetaan Afrikan kärkipään yliopistoihin.[43][44] Vuonna 2010 siellä oli lähes 30 000 opiskelijaa, joista noin kolmannes naisopiskelijoita.[45] Maan toinen tunnettu korkeakoulu, Kwame Nkrumahin luonnontieteen ja tekniikan yliopisto (KNUST), on perustettu vuonna 1952 teknilliseksi opistoksi. Se sijaitsee Kumasin laidalla.[46][44] Mainitsemisen arvoinen on myös Cape Coastin yliopisto.[47][48]
Ghana on väestöltään erittäin monipuolinen maa. Ghanan kulttuurissa on ollut jakoja maantieteellisesti ja väestöryhmittäin, mutta kulttuurit ovat sittemmin jossain määrin sulautuneet. Englanti on maata yhdistävä virallinen kieli, vaikka se ei ole juuri kenenkään äidinkieli.[35]
Pohjoisosassa näkyvät vaikutteet Sahelin kansoista ja islamista, ja sikäläisissä kylissä on vaikuttavaa saviarkkitehtuuria. Kumasin kaupunki on ašanti-kansan keskus, ja ašantien kuningas pitää edelleen vastaanottoa joka kuudes sunnuntai. Etelässä rannikon kalastajat pitävät yllä muinaisen Fanten valtakunnan perinteitä.[49]
Accran ympäristössä elävän ga-heimon modernia perinnettä ovat erityiset ruumisarkut, jotka muotoillaan vainajan harrastusten ja mieltymysten mukaan. Arkku voi olla auton, urheilujalkineen tai vaikka lempijuomapullon muotoinen.[50] Perinne on alkanut 1950-luvun loppupuolella.[51] Eric Adjetey Anang on yksi tunnetuimmista taiteilijoista.
Joukkotiedotusvälineiden toiminta on Ghanassa varsin vapaata, ja Kansainyhteisön lehdistöliitto on kuvannut Ghanan mediaa yhdeksi mantereen vähiten puolueellisista. Radio on edelleen suosituin viestintäkanava, vaikka television saatavuus kasvaa koko ajan. Yksityiset viestimet arvostelevat hallituksen politiikkaa reippaasti. Monien radiokanavien suosikkiohjelmia ovat ”kansanradio”-tyyppiset ohjelmat, joihin kuulijat saavat soittaa ja kertoa mielipiteitään. Monet yksityiset asemat ovat alueellisia. Valtiollinen yleisradioyhtiö Ghana Broadcasting Corporation (GBC) pyörittää maanlaajuista televisio- ja radioverkkoa. Noin kolmannes ghanalaisista pääsee internetiin, ja kännyköiden rooli tiedonvälityksessä on kasvamassa merkittäväksi.[15]
Ghanan, etenkin ašanti- ja ewe-kansojen perinteeseen kuuluu kente-kangas, joka kootaan kutomalla yksinkertaisissa kangaspuissa noin 10 senttimetriä leveitä suikaleita, jotka ommellaan kankaiksi. Materiaalin valmistus on työlästä ja vaatii erityisiä taitoja, joten se on alkujaan varattu lähinnä kuninkaallisten käyttöön ja muihin erikoistarkoituksiin. Perinteisillä kuvioilla on symbolisia merkityksiä: tyylitelty kanaemo kertoo vanhempien hoivasta, kullan kimallusta esittävä kuvio symboloi varakkuutta.[52]
Perinteinen Ghanassa valmistettu oluen tyyppinen juoma on nimeltään pito, joka vastaa suomalaista kotikaljaa. Pito tarjoillaan yleensä halkaistussa kalebassikurpitsan kuoressa.[53] Se tehdään hirssistä ja sisältää 2–3 prosenttia alkoholia. Pito on lähtöisin maan pohjoisosasta, mutta on levinnyt muuttoliikkeen myötä koko maahan.[54]
Maailmanperintökohteet
Unescon maailmanperintöluettelossa Ghanasta on kaksi kohdetta: Ašantien perinteiset rakennukset ja Ghanan linnoitukset ja linnat.[55]
Urheilu
Jalkapallo on maan suosituin urheilulaji. Vuoden 2010 maailmanmestaruuskilpailuissa Ghanan jalkapallomaajoukkue selviytyi puolivälieriin kaikkien aikojen kolmantena afrikkalaisena joukkueena ja oli päästä jopa välieriin hävittyään ottelun vasta rangaistuspotkuilla. Fifan rankingissa Ghana oli vuoden 2018 heinäkuussa sijalla 47.[56] Ghana on saavuttanut historiassaan neljä olympiamitalia, joista kolme on nyrkkeilystä ja yksi jalkapallosta.[57] Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa se on saavuttanut yhden hopea- ja yhden pronssimitalin.[58]
Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 Ghanalla oli ensimmäistä kertaa edustaja talviolympialaisissa: alppihiihtäjä Kwame Nkrumah-Acheampong.[59]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
