Suomen Kansallisteatteri
Suomen kansallinen ammattiteatteri From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen Kansallisteatteri (alkuperäiseltä nimeltään Suomalainen teatteri) on vuonna 1872 perustettu, vanhin suomenkielinen ammattiteatteri. Se on taiteellinen teatteri, jonka tavoitteena on tarjota kaikille suomalaisille suomenkielistä teatteritaidetta. Ohjelmistossa ovat alusta alkaen vaihdelleet kotimainen draama, ulkomaiset näytelmät sekä klassikot.[1]
| Kansallisteatteri | |
|---|---|
| Suomalainen teatteri | |
 Suomen Kansallisteatteri |
|
| Osoite | Läntinen Teatterikuja 1 |
| Sijainti | Rautatientori, Kluuvi, Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | teatteri |
| Valmistumisvuosi | 1902 |
| Suunnittelija | Onni Tarjanne |
| Omistaja | Suomen Kansallisteatterin Osakeyhtiö |
| Runkorakenne | betoni |
| Julkisivumateriaali | Graniitti |
 |
|
Kansallisteatteri kuuluu teatteri- ja orkesterilain piiriin. Se on yhtiömuodoltaan osakeyhtiö. Teatterin suurin osakkeenomistaja on Suomen Kansallisteatterin Säätiö. Teatterirakennus sijaitsee Helsingin keskustassa Rautatientorin laidalla.[1]
Kansallisteatteri on kansallinen kulttuurilaitos ja sen toiminnan on tarkoitus ulottua kaikkiin kansalaisiin. Varhaisvuosinaan Suomalainen teatteri esiintyi paljonkin Helsingin ulkopuolella, esimerkiksi Porissa, Viipurissa ja Turussa. Nykyisin Kansallisteatterin vuonna 2010 perustettu Kiertuenäyttämö vie teatteria paikkoihin, joista katsojat eivät teatteriin pääse kuten sosiaalityön ja terveydenhuollon yksiköihin, vankiloihin ja vastaanottokeskuksiin. Kiertuenäyttämön tavoitteena on edistää terveyttä, hyvinvointia ja tasa-arvoa taiteen keinoin.[1]
Kansallisteatteri on Suomen kansallinen päänäyttämö. Siellä on esiintynyt useita merkittäviä näyttelijöitä, kuten Ida Aalberg, Arthur ja Selma Lundahl, Jalmari ja Joel Rinne, Uuno Laakso, Ella Eronen, Aku Korhonen, Tarmo Manni, Tauno Palo, Ansa Ikonen, Eeva-Kaarina Volanen, Jussi Jurkka, Hannes Häyrinen, Seela Sella, Pentti Siimes sekä Esko Salminen. Merkittävimpiä ohjaajia ovat olleet muun muassa Wilho Ilmari, Pekka Alpo, Edvin Laine, Esko Elstelä, Eugen Terttula, Arto af Hällström, Antti Einari Halonen, Mika Myllyaho, Laura Ruohonen, Kristian Smeds ja Paavo Westerberg.
Historia
Suomalainen Teatteri
Suomen Kansallisteatteri perustettiin 22. toukokuuta 1872 nimellä Suomalainen teatteri.[2] Ajatuksen oli esittänyt professori Fredrik Cygnaeus jo vuonna 1859, jolloin hän ylioppilaiden teatteriesityksiä nähtyään ehdotti, että maahan perustettava uusi ammattiteatteri voisi olla suomenkielinen. Kymmenen vuotta myöhemmin sai kantaesityksensä Aleksis Kiven näytelmä Lea, jota pidetään suomenkielisen näyttämötaiteen syntyhetkenä. Vuonna 1872 eräät talonpoikaissäädyn edustajat tekivät valtiopäiville esityksen, että muutamaa vuotta aikaisemmin käyttöön otetussa uudessa teatteritalossa ryhdyttäisiin esittämään myös suomenkielisiä näytelmiä. He protestoivat teatterille annettavaa julkista tukea, koska pitivät sen toimintaa pelkästään pääkaupungin ruotsinkieliselle sivistyneistölle suunnattuna. Helsingin yliopiston estetiikan dosentti Kaarlo Bergbom laati lehtikirjoituksen, jossa hän asettui tukemaan talonpoikia ja korosti, miten tärkeä olisi myös suomenkielinen valistavaa isänmaallista draamaa esittävä laitos.[3]
Pian tämän jälkeen uusi suomenkielinen ammattiteatteri perustettiin Helsingissä Kaarlo Bergbomin johdolla. Hänestä tuli myös sen ensimmäinen johtaja. Kieliriitojen repimän Helsingin sijaan Suomalainen Teatteri päätti aloittaa toimintansa Porissa. Se oli varakas kauppakaupunki, jossa suomen- ja ruotsinkielinen väestö tulivat keskenään hyvin toimeen. Lisäksi Porissa oli erilaista näyttämötoimintaa harrastettu jo vuosikymmenten ajan ja kaupungissa oli myös valmiina esiintymistilat Hotelli Otavan yläkerran salissa. Suomalaisen Teatterin ensimmäinen näytäntö esitettiin Hotelli Otavan tiloissa 13. lokakuuta 1872. Loppuunmyydyn tilaisuuden aloitti prologi Alkajaisnäytelmä, jota seurasivat J. L. Runebergin runosta Pilven veikko mukailtu kuvaelma sekä Sakari Topeliuksen näytelmät Saaristossa ja Sotavanhuksen joulu. Tilaisuus päättyi orkesterin soittamaan Maamme-lauluun. Näytännön jälkeisellä juhlaillallisella pitivät puheita muun muassa tehtailija Antti Ahlström sekä valtiopäivämies Edvin Avellan.[3] Teatterin ensimmäisiä näyttelijöitä olivat August Aspegren, Bruno Böök, Selma Heerman, Edvard Himberg, Amanda Kaarlonen, Ismael Kallio, Aukusti Korhonen, Lydia Lagus, Benjamin Leino, Arthur Lundahl, Solida Savolainen, Aurora Toikka, Selma Tötterman ja Oskari Vilho.[4]
Suomalainen Teatteri viipyi Porissa vielä loka–marraskuun ajan, jonka jälkeen se jatkoi matkaansa Tampereelle. Ohjelmistossa oli muun muassa Aleksis Kiven kirjoittama Kihlaus. Sen kantaesitys oli Porissa 25. lokakuuta ja myöhemmin näytelmää esitettiin myös Tampereella sekä Helsingissä.[5] Seuraavana vuonna Suomalainen Teatteri asettui pääkaupunkiin, josta se sai tilat vanhasta Arkadia-teatterista nykyisen eduskuntatalon läheisyydestä. Teatterin johtajana jatkoi Kaarlo Bergbom yhdessä sisarensa Emilie Bergbomin kanssa. Alkuvuosinaan se jaettu puhe- ja lauluosastoihin, joista ensin mainittu kiersi ahkerasti myös Helsingin ulkopuolella. Merkittäviä esiintymispaikkoja olivat muun muassa Pori, Viipuri, Turku ja Oulu.[6] Lauluosasto eli Suomalainen Ooppera aloitti näytöksensä Viipurissa marraskuussa 1873,[7] mutta se lakkautettiin taloudellisten vaikeuksien johdosta jo vuonna 1879.[6]
Uusi teatterirakennus ja nimenmuutos
Uusi teatterirakennus kohosi vuonna 1902 Rautatientorin varrelle. Arkkitehti Onni Törnqvist-Tarjanteen suunnittelema kansallisromanttinen talo rakennettiin Uudenkaupungin harmaasta graniitista, jota louhittiin muun muassa Lepäisten saaresta.[8] Uuden teatteritalon vihkiäisissä 9. huhtikuuta 1902 teatterin nimi vaihdettiin virallisesti Suomen Kansallisteatteriksi.[9] Rakennusta laajennettiin 1930-luvulla, ja 1954 valmistui rakennuksen takaosaan Pieni Näyttämö, jonka sisäänkäynti on Kaisaniemen puiston puolella. Uudisrakennuksen arkkitehteina toimivat Kaija ja Heikki Siren.
Kaarlo Bergbomin kaudella esitettiin suomalaisista kirjailijoista Aleksis Kiven ja Minna Canthin sekä maailmankirjallisuuden klassikoista Goethen, Molièren, Schillerin ja Shakespearen näytelmiä sekä oman aikansa teoksista muun muassa Henrik Ibsenin Nukkekoti. Teatterin johtajina ovat toimineet lisäksi muun muassa Eino Kalima (1917–1950), Arvi Kivimaa (1950–1974), Kai Savola (1974-1992) ja Maria-Liisa Nevala (1992–2010) ja apulaisjohtajina muun muassa Pekka Alpo, Wilho Ilmari, Jack Witikka, Eugen Terttula ja Lars Svedberg. Vuodesta 2010 lähtien Kansallisteatterin pääjohtajana on toiminut Mika Myllyaho.
Teatterinjohtajat
  |
Kaarlo Bergbom (1843–1906) Emilie Bergbom (1834–1905) |
1872–1906 |
| Jalmari Hahl (1869–1929) |
1905–1907 | |
.jpg) |
Adolf Lindfors (1857–1929) |
1907–1914 |
.jpg) |
Jalmari Lahdensuo (1880–1931) |
1914–1917 |
 |
Eino Kalima (1882–1972) |
1917–1950 |
 |
Arvi Kivimaa (1904–1984) |
1950–1974 |
| Kai Savola (s. 1931) |
1974–1991 | |
 |
Maria-Liisa Nevala (s. 1943) |
1992–2010 |
| Mika Myllyaho (s. 1966) |
2010– |
Näyttämöt
Kansallisteatterissa on neljä näyttämöä: Suuri näyttämö (954 paikkaa)[10], Pieni näyttämö (307 paikkaa)[11], Willensauna (154 paikkaa)[12] sekä Omapohja (80 paikkaa)[13]. Kansallisteatterin ohjelmisto levittäytyy myös joskus muihin tiloihin, kuten esimerkiksi lämpiöihin, harjoitushuoneisiin ja maalaamoon. Lisäksi Kiertuenäyttämöllä ja Lavaklubilla on omat ohjelmistonsa.
Suuri näyttämö
Suuri näyttämö sijaitsee Kansallisteatterin päärakennuksessa, ja sen sisäänkäynti on Rautatientorin puolelta. Katsomossa on yhteensä 885 paikkaa, jotka ovat jakautuneet permannon ja kahden parven kesken.[14] Näyttämöaukon leveys on 12 metriä ja näyttämötornin korkeus 19 metriä. Suuren näyttämön yhteydessä sijaitsee useiden Kansallisteatterin tunnettujen henkilökunnan edustajien muotokuvia.[10]
Pieni näyttämö ja Willensauna
Pieni näyttämö ja Willensauna sijaitsevat Kaisaniemen puiston puolella teatterirakennusta. Osoite on Bergbominkuja 2. Näyttämöistä Willensauna sijaitsee katutasossa ja Pieni näyttämö toisessa kerroksessa. Rakennus valmistui vuonna 1954 Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelemana.
Pientä näyttämöä oli suunniteltu jo Eino Kaliman aloitteesta, mutta vasta Arvi Kivimaan aikana suunnitelmat saivat tulta. Rakennuksen suunnittelija on Heikki Siren, jolta työ tilattiin 1950. Ehdoksi asetettiin, että rakennus täyttäisi tilan mahdollisimman tehokkaasti. Rakennus vihittiin pienen näyttämön käyttöön syyskuussa 1954, ja samaan rakennukseen tuli teatteriravintola. Ravintolan paikalle vuonna 1976 rakennettu Willensauna on saanut nimensä paikalla aikoinaan sijainneen kylpylähotelli Villensaunan mukaan.[15] Willensaunan suunnittelivat Heikki Siren ja Kai Savola.
Nykyisin pienellä näyttämöllä on 309 paikkaa[16] ja Willensaunassa 154.[17] Pienen näyttämön ohjelmisto rakentuu erityisesti klassikoille ja komedialle, Willensaunan puolestaan kokeilevalle ohjelmistolle ja lastenteatterille.
Omapohja
Omapohja sijaitsee varsinaista teatteritaloa vastapäätä Itäisellä Teatterikujalla. Näyttämö otettiin käyttöön vuonna 1987. Omapohja-nimi juontaa juurensa paikalla toimineesta matkustajakodista. Omapohjassa on 80 numeroimatonta paikkaa. Omapohja on tarkoitettu erityisesti kokeilevalle teatterille.[13] Omapohjan suunnittelivat Heikki Siren ja Kai Savola.
Ohjelmisto
Kansallisteatterissa on vuosittain noin 15 ensi-iltaa.[18]
Historiallisesti esitetyimpiä klassikoita ovat olleet muun muassa Shakespeare, Tšehov, Molière ja Gogol. Modernimmasta maailmankirjallisuudesta on esitetty muun muassa Samuel Beckettin, Bertolt Brechtin, Dario Fon, Ödön von Horváthin, Slawomir Mrozekin, Arthur Schnitzlerin, Arthur Millerin, Tennessee Williamsin, Marin Sorescun, Lájos Marotin, Yukio Mishiman ja Yasmina Rezan näytelmiä.
Teatterissa esitetään myös suomalaisia uusia näytelmiä. Ohjelmistossa on ollut esimerkiksi Heikki Ylikankaan, Kerttu-Kaarina Suosalmen, Reko Lundánin, Michael Baranin ja Pirkko Saision näytelmiä. 2000-luvun alun puhutuimpia suomalaisia näytelmiä ovat olleet esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistus sekä Kristian Smedsin ohjaama Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanin näytelmädramatisointi. Ohjelmistossa on aina myös lapsille suunnattuja näytelmiä.
Ohjaajia
- Pekka Alpo (1920–)
- Michael Baran (1992–)
- Aina Bergroth (dramaturgi, 2001–2017)
- Esko Elstelä (1974–1994)
- Antti Einari Halonen (1992–2011)
- Adam Hanuszkiewicz (1985–1987)[19]
- Arto af Hällström (1988–2015)
- Wilho Ilmari (1937–1957)
- Otmar Krejca (1985–1987)[19]
- Ritva Laatto (1956–1962)
- Edvin Laine (1953–1973)
- Esa Leskinen (2018–)
- Mika Myllyaho (2000–)
- Markus Packalén (1985–1987)[19]
- Veli-Matti Saikkonen (1965–1970)
- Ritva Siikala (1985–1987)[19]
- Eugen Terttula (1977–)
Näyttelijöitä
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
