suomalainen teatterinjohtaja, suomenkielisen teatterin perustaja ja näytelmäkirjailija From Wikipedia, the free encyclopedia
Kaarlo Juhana (Karl Johan) Bergbom (2. lokakuuta 1843 Viipuri – 17. tammikuuta 1906 Helsinki)[1] oli suomalainen teatterinjohtaja, suomenkielisen teatterin perustaja ja näytelmäkirjailija. Bergbom perusti Suomalaisen teatterin, jonka nimi muuttui myöhemmin Suomen Kansallisteatteriksi, sekä Suomalaisen oopperan, joka toimi vuoteen 1879.
| Kaarlo Bergbom | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. lokakuuta 1843 Viipuri |
| Kuollut | 17. tammikuuta 1906 (62 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | näytelmäkirjailija, teatterijohtaja |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kaarlo Bergbom oli sukua kirjailija Fredrika Runebergille, jonka äiti oli omaa sukuaan Bergbom. Bergbomin isä Johan Erik Bergbom oli lakitieteen tohtori ja senaattori ja äiti Fredrika Juliana Roschier[2]. Nuori Bergbom opiskeli pianonsoittoa ja vieraili usein oopperaesityksissä ja konserteissa. Hän tuli ylioppilaaksi 1859, valmistui filosofian kandidaatiksi 19-vuotiaana 1863 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1868 aiheenaan Om det historiska dramat i Tyskland.
Bergbom, J. W. Calamnius, Jaakko Forsman ja Frithiof Perander perustivat 1865 Kirjallisen Kuukauslehden, jossa Bergbom julkaisi kirjallisuuskritiikkejä sekä novellit Julian (1867), Aarnihauta (1868) ja Sydämiä ihmistelmeessä (1869).
Helsingissä perustettiin 1869 Suomalainen Seura kehittämään suomenkielistä kulttuuria. Seura jakaantui draamalliseen, kirjalliseen ja soitannolliseen osastoon, ja Bergbomista tuli draamallisen osaston toinen johtaja. Vuosina 1869–1870 hän järjesti suomenkielisiä teatteri- ja oopperanäytäntöjä. Bergbom teki 1871 opintomatkoja Saksaan ja Pietariin. Eräältä matkalta lähettämässään kirjeessä hän kertoo nähneensä 40 oopperaa ja yhtä paljon puhenäytelmiä.
Suomalaisen teatterin perustamiskokous pidettiin Helsingissä, Nya Teaternin yläkerran ravintolassa 22. toukokuuta 1872. Kieliriitojen sävyttämä ilmapiiri Helsingissä sai Kaarlo Bergbomin tuomaan teatterinsa ”sisäänajettavaksi” rauhallisemmalle maaperälle. Suomalainen Teatteri aloitti toimintansa Porissa syksyllä 1872. Suomalainen Teatteri viipyi Porissa kaikkiaan seitsemän viikkoa, jona aikana se esitti Hotelli Otavan teatterisalissa koko repertuaarinsa. Bergbom toimi teatterin johtajana vuoteen 1905 saakka ja uhrasi sinä aikana kaikki voimansa teatterin hyväksi. Ohjelmiston valitseminen ja ohjaaminen olivat silloin kokonaan Bergbomin harteilla. Hän hankki ohjelmistoon tunnettua ulkomaista draamakirjallisuutta sekä toi näyttämölle sen ajan vähäisen suomenkielisen tuotannon. Bergbomilla oli apunaan sisarensa Emilie Bergbom (1834–1905), jonka huolena oli teatterin raha-asioiden hoitaminen ja puvuston hankkiminen.
Bergbom suunnitteli alusta asti Suomalaiseen teatteriin myös lauluosastoa. Ensimmäiseksi oopperaksi hän valitsi Gaetano Donizettin Lucia di Lammermoorin. Syksyllä 1873 julkistettiin tieto ensimmäisistä kiinnityksistä ja lauluosaston nimestä: Suomalainen ooppera. Bergbom ohjasi oopperaesityksiä ja johti taitavana pianistina harjoituksia. Suomalainen ooppera joutui lopettamaan toimintansa rahavaikeuksien takia 1879.
Bergbom kirjoitti itse suomen- ja ruotsinkielisiä näytelmiä ja novelleja, muun muassa näytelmät Pombal och jesuiterna (1863) ja Paola Moroni (1870). Neuvoillaan hän auttoi muun muassa Minna Canthia, Gustaf von Numersia ja Elvira Willmania.
Bergbomin kirjallisessa jäämistössä on myös näytelmä Liuksialan ruusu, samoin kuin muiden näytelmien ja novellien suunnitelmia, runoja ja niiden harjoitelmia.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
