Kimitake Hiraoka (jap. 平岡 公威, Hiraoka Kimitake; 14. tammikuuta 1925 Shinjuku, Tokio – 25. marraskuuta 1970 Shinjuku, Tokio), kirjailijanimeltään Yukio Mishima (jap. 三島 由紀夫, Mishima Yukio), oli japanilainen kirjailija, joka kirjoitti erityisesti vieraantumisesta ja toiseudesta.
| Yukio Mishima | |
|---|---|
| 三島 由紀夫 | |
.jpg) Mishima vuonna 1955. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kimitake Hiraoka |
| Syntynyt | 14. tammikuuta 1925 Shinjuku, Tokio, Japanin keisarikunta |
| Kuollut | 25. marraskuuta 1970 (45 vuotta) Shinjuku, Tokio, Japani |
| Kansalaisuus | japanilainen |
| Ammatti | kirjailija, näytelmäkirjailija, runoilija |
| Kirjailija | |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Mishiman merkittäviä vaikutteita olivat markiisi de Sade ja Jean Genet. Henkilökohtaisessa elämässään Mishima arvosti suuresti Japanin keisarillista menneisyyttä sekä bushidōon kuuluvaa samurai-etiikkaa. Mishima kirjoitti kommentaarin Yamamoto Tsunetomon samuraiopin klassikkoon Hagakure. Hän koki hyvin henkilökohtaisesti häpeällisenä moraalisen alennustilan, johon Japanin omanarvontunto hänen mielestään oli joutunut sen jouduttua antautumaan toisessa maailmansodassa.
Tate no kai ja kuolema
1960-luvulla Mishima perusti Tate no kai -nimisen puolisotilaallisen järjestön, johon kuului joitakin kymmeniä jäseniä. Tehtäväkseen järjestö ilmoitti keisarin suojelemisen.[1] Järjestö tarkkasi vuosina 1968 ja 1969 tapahtuneita laajoja vasemmiston mielenosoituksia. Mishima tuli siihen johtopäätökseen, että vuoden 1970 Yhdysvaltain ja Japanin välisen puolustussopimuksen uusiminen aiheuttaisi niin laajoja mielenosoituksia, että Japanin viranomaiset eivät voisi enää taata keisarin turvallisuutta. Tässä päätelmässään hän kuitenkin oli väärässä, sillä Japanin poliisi sai helposti pidettyä maan opiskelijaradikaalit aisoissa.[2]
Ei ole varmuutta siitä, milloin Mishima alkoi harkita itsemurhaa. Joka tapauksessa hän ja Tate no kai olivat osoittautuneet tarpeettomiksi, minkä lisäksi hän jäi vaille Nobelin kirjallisuuspalkintoa, sillä palkinnon sai hänen sijastaan hänen oppi-isänsä Yasunari Kawabata.[2]
25. marraskuuta 1970 Mishima saapui neljän muun Tate no kain jäsenen kanssa vierailulle Japanin itsepuolustusvoimien varuskunta-alueelle Ichigayassa. He tukkivat varuskunnan päällikön kenraali Kanetoshi Mashitan suun ja sitoivat tämän,[3] minkä jälkeen Mishima piti varuskunnan sotilaille puheen, joka sai näiden mielenkiinnon puutteen ja yläpuolella leijailevan poliisihelikopterin aiheuttaman metelin vuoksi huonon vastaanoton.[4] Mishima vetäytyi tämän jälkeen takaisin sisälle varuskunnan rakennukseen, missä yritti toisen Tate no kain jäsenen Masakatsu Moritan kanssa suorittaa seppuku-rituaali-itsemurhan. Kumpikaan ei kuitenkaan onnistunut siinä, ja joukkoon kuulunut Hiroyasu Koga joutui iskemään kummaltakin kaulan katki.[5][6]
Tuotanto
Mishiman pääteoksena pidetään hänen vuosina 1965–1971 ilmestynyttä tetralogiaansa Hōjō no Umi (suom. Hedelmällisyyden meri), joka jäi hänen viimeiseksi työkseen.[7]
Mishima oli kirjallisen uransa lisäksi myös jossakin määrin aktiivinen elokuva-alalla. Hän esiintyi vuonna 1960 gangsterielokuvan sankarihahmona[1] ja kuvasi, tuotti ja näytteli pääosan elokuvassa itsemurhan tekevästä armeijan luutnantista vuonna 1965.[8]
Teoksia
- Tōzoku (1948)
- Kamen no Kokuhaku (1949)
- Aaltojen pauhu. ((Shiosai, 1954.) Englannin kielestä suomentanut Irmeli Nykänen) Helsinki: Otava, 1960.
- Kultainen temppeli. ((Kinkakuji, 1956.) Englannin kielestä suomentanut Sirppa Kauppinen) Helsinki: Otava, 1966 (2. painos 1983, ISBN 951-1-07435-0).
- Juhlan jälkeen. ((Utage no ato, 1960.) Englannin kielestä suomentanut Helvi Vasara) Helsinki: Otava, 1966.
- Kunnia on katkera juoma. ((Gogo no eiko, 1963.) Englannin kielestä suomentanut Eeva-Liisa Manner) Helsinki: Otava, 1971.
Henkilökuva
Aatemaailmastaan huolimatta Mishima ei koskaan ollut ksenofobinen,[9] vaan hän oli säännöllisesti tekemisissä ulkomaisten kulttuurihenkilöiden kanssa ja puhui sujuvaa englantia.[1]
Syy itsemurhaan
Mishiman itsemurhan syistä on esitetty useita eri teorioita. Yksi näistä on halu perinteiseen japanilaiseen kabuki-teatteriin kuuluvan rakastajien kaksoisitsemurhan (shinjū) toteuttaminen Moritan kanssa todellisessa elämässä. Teoriaa on kannattanut ainakin Mishiman ystävä ja kirjailija Henry Scott-Stokes. Toisena mahdollisuutena on mainittu Mishiman elinikäinen seksuaaliseksi miellettävä kiinnostus kuolemaan ja sen kauneuteen. Japanin pääministeri Eisaku Satō puolestaan kuvasi Mishimaa yksinkertaisesti ”mielipuoleksi”.[10]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
