japanilainen kirjailija From Wikipedia, the free encyclopedia
Yukio Mishima (jap. 三島 由紀夫, Mishima Yukio), oik. Kimitake Hiraoka (jap. 平岡 公威, Hiraoka Kimitake; 14. tammikuuta 1925 Shinjuku, Tokio – 25. marraskuuta 1970 Shinjuku, Tokio) oli japanilainen kirjailija, joka kirjoitti erityisesti vieraantumisesta ja toiseudesta.
| Yukio Mishima | |
|---|---|
| 三島 由紀夫 | |
.jpg) Mishima vuonna 1955. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kimitake Hiraoka |
| Syntynyt | 14. tammikuuta 1925 Shinjuku, Tokio, Japani |
| Kuollut | 25. marraskuuta 1970 (45 vuotta) Shinjuku, Tokio, Japani |
| Kansalaisuus | japanilainen |
| Ammatti | kirjailija, näytelmäkirjailija, runoilija |
| Kirjailija | |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Mishiman merkittäviä vaikutteita olivat markiisi de Sade ja Jean Genet. Henkilökohtaisesti Mishima arvosti suuresti Japanin keisarillista menneisyyttä sekä bushidōon kuuluvaa samuraietiikkaa. Mishima kirjoitti selostuksen Yamamoto Tsunetomon samuraiopin klassikkoon Hagakure. Hän koki hyvin henkilökohtaisesti häpeällisenä moraalisen alennustilan, johon Japanin omanarvontunto hänen mielestään oli joutunut sen jouduttua antautumaan toisessa maailmansodassa.
Kimitake Hiraoka syntyi Tokiossa vuonna 1925 varakkaaseen, arvostettuun samuraitaustaiseen perheeseen. Toisen maailmansodan jälkeen suvun arvostus tosin heikkeni. perheeseen. Hän oli lapsuudessaan monin tavoin eristäytynyt, sillä hänet erotettiin vanhemmistaan ja kasvatettiin isoäitinsä Natsun valvonnassa. Perinteisille arvoille omistautunut isoäiti vaikutti voimakkaasti nuoren Mishiman maailmankuvaan: hän tutustutti Mishiman klassiseen japanilaiseen kirjallisuuteen sekä samurai-eetokseen.[1][2]
Mishima sairasti lapsena paljon. Hän oli myös vieraantunut ikätovereistaan. Vaikea lapsuus mahdollisesti vaikutti Mishiman maailmankuvaan, ja kirjallisuus toimi hänen pelastuksenaan.[1][2]
Mishiman elämä muuttui merkittävästi vuonna 1944, kun Japani hävisi sodan. Hän alkoi kyseenalaistamaan kansallista identiteettiään ja yhteiskunnallisesti sekä poliittisesti tärkeinä pitämiänsä arvojaan. Sodanjälkeisten mullistusten aikana hän pohti myös, mikä yksilö on ja mikä hänen roolinsa on yhteiskunnassa. Sodan jälkeen hän julkaisi useita kirjoja, jotka yhdistetään hänen sodanjälkeisiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa.[1]
Kuitenkin vasta sodan jälkeen Mishima alkoi saada tunnustusta nousevana nuorena kirjailijana. Julkaisutaan teokset, kuten Kamen no Kokuhaku (1949) ja Ai no Kawaki (1950), hänen kirjoituksensa käsittelivät usein aiheita ja näkökulmia, joita japanilaisessa yhteiskunnassa pidettiin tuolloin tabuina tai välteltävinä asioina. Mishiman syvälliset psykologiset pohdinnat olivat monimutkaisia mutta kiehtovia, ja antoivat lukijoille paljon tulkittavaksi.[1]
Mishiman pohdinnat yksilöstä ja individualismista johtivat hänet tutkimaan taistelulajeja, filosofisia kysymyksiä sekä japanilaisia perinteitä.[1]
1960-luvulla Mishima perusti Tate no kai -nimisen puolisotilaallisen järjestön, johon kuului joitakin kymmeniä jäseniä. Tehtäväkseen järjestö ilmoitti keisarin suojelemisen.[3] Järjestö tarkkaili vuosina 1968 ja 1969 tapahtuneita laajoja vasemmiston mielenosoituksia. Mishima tuli siihen johtopäätökseen, että vuoden 1970 Yhdysvaltain ja Japanin välisen puolustussopimuksen uusiminen aiheuttaisi niin laajoja mielenosoituksia, että Japanin viranomaiset eivät voisi enää taata keisarin turvallisuutta. Tässä päätelmässään hän kuitenkin oli väärässä, sillä Japanin poliisi sai helposti pidettyä maan opiskelijaradikaalit aisoissa.[4]
Ei ole varmuutta siitä, milloin Mishima alkoi harkita itsemurhaa. Joka tapauksessa hän ja Tate no kai olivat osoittautuneet tarpeettomiksi, minkä lisäksi hän jäi vaille Nobelin kirjallisuuspalkintoa, sillä palkinnon sai hänen sijastaan hänen oppi-isänsä Yasunari Kawabata.[4]
25. marraskuuta 1970 Mishima saapui neljän muun Tate no kain jäsenen kanssa vierailulle Japanin itsepuolustusvoimien varuskunta-alueelle Ichigayassa. He tukkivat varuskunnan päällikön kenraali Kanetoshi Mashitan suun ja sitoivat tämän,[5] minkä jälkeen Mishima piti varuskunnan sotilaille puheen, joka sai näiden mielenkiinnon puutteen ja yläpuolella leijailevan poliisihelikopterin aiheuttaman metelin vuoksi huonon vastaanoton.[6] Mishima vetäytyi tämän jälkeen takaisin sisälle varuskunnan rakennukseen, missä yritti toisen Tate no kain jäsenen Masakatsu Moritan kanssa suorittaa seppuku-rituaali-itsemurhan. Kumpikaan ei kuitenkaan onnistunut siinä, ja joukkoon kuulunut Hiroyasu Koga joutui iskemään kummaltakin kaulan katki.[7][8]
Mishiman pääteoksena pidetään hänen vuosina 1965–1971 ilmestynyttä tetralogiaansa Hōjō no Umi (suom. Hedelmällisyyden meri), joka jäi hänen viimeiseksi työkseen.[9]
Mishima oli kirjallisen uransa lisäksi myös jossakin määrin aktiivinen elokuva-alalla. Hän esiintyi vuonna 1960 gangsterielokuvan sankarihahmona[3] ja kuvasi, tuotti ja näytteli pääosan elokuvassa itsemurhan tekevästä armeijan luutnantista vuonna 1965.[10]
Aatemaailmastaan huolimatta Mishima ei koskaan ollut ksenofobinen,[11] vaan hän oli säännöllisesti tekemisissä ulkomaisten kulttuurihenkilöiden kanssa ja puhui sujuvaa englantia.[3]
Mishiman itsemurhan syistä on esitetty useita eri teorioita. Yksi näistä on halu perinteiseen japanilaiseen kabuki-teatteriin kuuluvan rakastajien kaksoisitsemurhan (shinjū) toteuttaminen Moritan kanssa todellisessa elämässä. Teoriaa on kannattanut ainakin Mishiman ystävä ja kirjailija Henry Scott-Stokes. Toisena mahdollisuutena on mainittu Mishiman elinikäinen seksuaaliseksi miellettävä kiinnostus kuolemaan ja sen kauneuteen. Japanin pääministeri Eisaku Satō puolestaan kuvasi Mishimaa yksinkertaisesti ”mielipuoleksi”.[12]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
