Remove ads
Peruna (Solanum tuberosum) on koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluva kasvi, jonka mukulaa käytetään ravintona. Peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljelykasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 prosenttia ihmisravinnosta.[2]
| Peruna | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Solanales |
| Heimo: | Koisokasvit Solanaceae |
| Alaheimo: | Solanoideae |
| Tribus: | Solaneae[1] |
| Suku: | Marjakoisot Solanum |
| Laji: | tuberosum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Solanum tuberosum |
|
| Katso myös | |
Lajike ja vähäisemmässä määrin myös kasvuolosuhteet ja viljelytekniikka määräävät perunan keittotyypin eli sen, kuinka paljon perunassa on tärkkelystä ja kuinka voimakkaiksi solujen väliset kemialliset sidokset muodostuvat. Pieni tärkkelyspitoisuus ja tiiviit solujen väliset sidokset tuottavat kiinteän keittotyypin, suuri tärkkelyspitoisuus ja löyhät sidokset taas aiheuttavat jauhoisuutta. Jos peruna sisältää liian vähän tärkkelystä, siitä tulee vetinen.[3]
Remove ads
Perunan nimitys suomen kielessä tulee ruotsin sanasta päron, päärynä, sillä ruotsin kielessä on perunaa aikaisemmin kutsuttu maapäärynäksi, ruots. jordpäron. Maapäärynän lisäksi perunaa on pidetty myös maaomenana. Ranskankielinen sana pomme de terre samoin kuin hollannin kielen aardappel tarkoittavat maaomenaa.[4] Ruotsissa ensimmäiset perunat viljeltiin 1600-luvulla Uppsalan linnan puutarhassa maaomenina. Perunan ruotsinkielistä nimeä potatis käytti ensimmäistä kertaa Jonas Alströmer ja se perustuu juureksen englanninkielisen nimen monikkoon potatoes.[5]
Useissa eurooppalaisissa kielissä nykyiset perunaa tarkoittavat sanat kuten englannin potato, ruotsin potatis ja norjan potet sekä myös suomessa kansanomaisesti käytetty sana potaatti tulevat tainonkielisestä sanasta patata, joka kuitenkin tarkoittaa toista kasvia, bataattia (latinaksi Ipomoea batatas). Myös espanjan kielessä sana patata tarkoitti alkujaan bataattia.[4] Italian kielessä patata tarkoittaa perunaa.
Saksan kielen ja venäjän kielen perunaa tarkoittavat sanat Kartoffel ja kartofel (puhekielessä kartoška) tulevat italiankielisestä sanasta tartufolo, joka tarkoittaa tryffeliä. Espanjan kielen papa on lähtöisin Andeilla asuneiden intiaanien kielestä ja tarkoittaa mukulaa. Myös englannin kielessä perunaa on kutsuttu mukulaksi, tuber, tarkoittaen maan alla kasvavaa tryffelisienen mukulaa.[4]
Vanhan ruotsin kielen jordpäron- eli maapäärynä- nimityksen lisäksi Suomessa on perunaa kutsuttu myös nimillä: perna, pärinä, pääry, pääly, potaatti, pottu, omena, maaomena ja kartohka.[4][6]
Remove ads
Kasvutapa ja lehdet
Peruna on monivuotinen, pystyvartinen tai köynnöstävä ruohokasvi, joka kehittää lukuisia tärkkelyspitoisia maanalaisia mukuloita. Sen noin metrin korkuiseksi kasvava mehevähkö varsi[7] on toisinaan nelisärmäinen.[8]
Perunan vuorottaiset lehdet jakautuvat lyhyisiin lehtiruoteihin ja suurehkoon lehtilapaan. Parilehdykkäisesti jakautunut lehtilapa on 10–30 senttimetriä pitkä ja 5–15 senttimetriä leveä. Vastakkaiset tai vuorottaiset lehdykät ovat vaihtelevan kokoisia ja muotoisia ja ainakin jonkin verran karvaisia. Suuremmat lehdykät ovat puikeita tai pitkänpyöreitä, 2–10 senttimetriä pitkiä ja 1–6 senttimetriä leveitä, teräväkärkisiä ja herttatyvisiä, pienemmät puikeita tai pyöreitä, tylppäkärkisempiä ja noin 2–15 millimetriä leveitä.[8]
Ravintona käytettävät perunan mukulat kasvavat maan alla. Niiden kuori on useimmiten ruskea tai keltainen, mutta se voi olla myös violetti, punainen tai vaaleanpunainen. Sisältä peruna on usein vaalea, mutta on mahdollista, että se on sisältäkin kuoren värinen.lähde?
Kukat ja hedelmät
Perunan kukat kasvavat viuhkomaisissa kukinnoissa. Karvaiset kukintovarret ovat 5–15 senttimetrin mittaisia; kukkaperät ovat myös karvaisia ja noin 0,3–3,5 senttimetriä pitkiä.[8]
Perunan kukat ovat säteittäisiä ja viisiteräisiä; kehälehtikiehkura on kaksinkertainen. Kellomaisen, viisilohkoisen verhiön halkaisija on 1,5–2 senttimetriä. Verhiön liuskat ovat teräviä tai suippokärkisiä. Terälehdet ovat valkoisia tai sinisiä; 3,5–4 senttimetrin levyinen teriö on kaksi kertaa niin pitkä kuin verhiö. Keltaiset ponnet ovat erillisiä, pystyjä ja huokoisia.[8]
Peruna on lajikkeesta riippuen joko ristipölytteinen tai itsepölytteinen[9]. Perunoita kasvatetaan pääasiassa mukuloista, joten pölyttyminen ei ole viljelyn kannalta merkityksellistä.
Perunan hedelmä on kellertävänvihreä, kaksilohkoinen ja runsaasti siemeniä sisältävä marja[8], joka ei solaniinipitoisuutensa vuoksi sovellu ihmisravinnoksi.
Kasvutapa
Perunan lehti
Kukkia
Nuori mukula rönsyssä
Mukuloita
.jpg)
Remove ads
- Pääartikkeli: Perunalajikkeet
Käyttötarkoituksen mukaan erilaisia perunoita ovat elintarvikkeena käytettävä ruokaperuna (mukaan lukien varhaisperuna), perunavalmisteiden raaka-aineena käytettävä ruokateollisuusperuna, elintarvike- ja paperiteollisuuden käyttämä tärkkelysperuna sekä viljelyyn tarkoitettu siemenperuna.[10]
Perunaa voidaan lisätä siemenistä, tai suvuttomasti, jolloin siemenperunasta kasvaneet kasvit ovat geeneiltään emoperunan klooneja.[11] Perunasta on jalostettu tuhansia lajikkeita.[12] Esimerkiksi Suomessa perunanviljelypaikkakunta Tyrnävällä käytetään noin 40 perunalajiketta.[13] Suomen viljellyimmät ruokaperunalajikkeet vuonna 2022 olivat Annabelle, Melody, Solit, Afra, Colomba, Gala, Marabel, Lady Claire, Sunita ja Innovator.[14]
Ruokaperunalajikkeet on ryhmitelty kiinteämaltoisiin perunoihin, yleisperunoihin ja jauhoisiin perunoihin. Ne soveltuvat erilaisiin käyttötarkoituksiin. Kiinteissä perunoissa on vähän tärkkelystä, ne pysyvät keitettäessä hyvin ehjinä, joten ne sopivat keittämiseen ja salaatteihin. Jauhoisissa perunoissa on paljon tärkkelystä, ja ne soveltuvat parhaiten uuniperunoiksi tai muusiin. Yleisperunat ovat monikäyttöisiä.[15][16]
Remove ads
Perunan viljely aloitetaan idättämällä edellisen vuoden sadosta varastoituja siemenperunoita. Ne istutetaan kun maan lämpötila on vähintään +8 astetta. Taimet mullataan, kun varret ovat 15 cm korkeita. Talveksi varastoitavat perunat korjataan, kun perunanvarret menettävät ryhtinsä syksyllä.[17]
Suomessa perunat istutetaan yleensä toukokuun loppupuolella, ja sato korjataan viimeistään syys- ja lokakuun vaihteen aikoihin. Poikkeuksena ovat varhaisperunat, joista ensimmäiset, silloin vielä varsin pienikokoiset, saatetaan nostaa jo toukokuun lopulla.
Tuotanto eri maissa
Suomessa tuotetaan perunaa noin 19 650 peltohehtaarilla vuonna 2022.[18] Elokuussa 2009 perunasta tuottajalle tarjottu hinta oli noin 0,10–0,15 €/kg[19]
| Suurimmat perunantuottajamaat 2005 (1 000 kg)[20] | |
|---|---|
| Kiina | 73 036 500 |
| Venäjä | 36 400 000 |
| Intia | 25 000 000 |
| Ukraina | 19 480 000 |
| Yhdysvallat | 19 111 030 |
| Saksa | 11 157 500 |
| Puola | 11 009 930 |
| Valko-Venäjä | 8 185 000 |
| Alankomaat | 6 835 985 |
| Ranska | 6 347 000 |
| Yhdistynyt kuningaskunta | 6 300 000 |
| Kanada | 4 850 000 |
| Iran | 4 200 000 |
| Turkki | 4 170 000 |
| Romania | 3 985 000 |
| Bangladesh | 3 908 000 |
| Peru | 3 200 000 |
| Brasilia | 2 950 000 |
| Japani | 2 900 000 |
| Belgia | 2 653 949 |
Tuholaisia
Perunanviljelyssä on enemmän ongelmia kasvitaudeista kuin tuholaisista; kasvin myrkyllisyys suojaa sitä monilta tuholaisilta. Vaarallisimmista tuholaisista pitää Suomessa tehdä ilmoitus Ruokavirastoon. Näitä ovat koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata), keltaperuna-ankeroinen (Globodera rostochiensis) ja valkoperuna-ankeroinen (Globodera pallida).[21][22]
Perhoslajeista perunalla elävät ainakin:[23]
- pääkallokiitäjä (Acherontia atropos, Suomessa satunnainen harhailija)
- vaelluskatkoyökkönen (Agrotis ipsilon, Suomessa satunnainen harhailija)
- gammayökkönen (Autographa gamma)
- Helcystogramma convolvuli (ei Suomessa)
- varsiyökkönen (Hydraecia micacea)
- Keiferia lycopersicella (ei Suomessa)
- rantatarhayökkönen (Lacanobia oleracea)
- Loxura atymnus (ei Suomessa)
- Manduca quinquemaculata (ei Suomessa)
- tupakkakiitäjä (Manduca sexta, ei Suomessa)
- Phthorimaea operculella (ei Suomessa)
- Scrobipalpa aptatella (ei Suomessa)
- Symmetrischema tangolias (ei Suomessa)
Perunalla esiintyvät kirvalajit ovat Acyrthosiphon malvae, Aphis craccivora, Aphis fabae, Aphis frangulae, Aphis gossypii, Aphis nasturtii, Aphis solanella (ei Suomessa), Aphis spiraecola (ei Suomessa), koisokirva (Aulacorthum solani), Brachycaudus helichrysi, Macrosiphum euphorbiae, Myzus antirrhinii (ei Suomessa), Myzus ascalonicus, Myzus ornatus, Myzus persicae, Neomyzus circumflexus, Pemphigus-suvun lajit, Pseudomegoura magnoliae (ei Suomessa), Rhopalosiphoninus latysiphon (ei Suomessa), Rhopalosiphum rufiabdominale, Smynthurodes betae sekä Uroleucon compositae (ei Suomessa).[24]
Tauteja
Suomessa perunasyöpä, tummarengasmätä ja vaalearengasmätä ovat kasvitauteja, joiden leviäminen Suomeen pyritään estämään. Havainnoista pitää ilmoittaa Ruokavirastoon. [22]
Näiden lisäksi perunan merkittäviä tauteja ovat perunarutto, perunarupi, perunaseitti ja eräät virustaudit.[25]
- Harmaahilse
- Kuivamätä
- Kuorirokko (Spongospora subterranea)
- Känsärupi
- Lehtipolte
- Maltokaarivirus
- Märkämätä
- Perunarupi
- Perunarutto (Phytophthora infestans)
- Perunaseitti (Rhizoctonia solani)
- Perunasyöpä
- Punasilmätauti
- Rengasmätä
- Ruskolaikkuisuus
- Sydänmätä
- Tyvimätä
- Varsikuolio
- Y-virus
Remove ads
Ravintoarvot
| Keitetty kuorellinen peruna | |
|---|---|
 |
|
| Ravintosisältö/100 g | |
| Energiaa | 268 kJ (64 kcal) |
| Proteiinia | 1,60 g |
| Hiilihydraatteja | 13,2 g |
| sokereita | 0,50 g |
| fruktoosia | 0,30 g |
| glukoosia | 0,30 g |
| tärkkelystä | 12,7 g |
| Ravintokuitua | 0,80 g |
| Rasvaa | < 0,10 g |
| josta tyydyttynyttä | < 0,10 g |
| Vitamiinit | |
| A-vitamiini | 0,50 µg |
| B1, Tiamiini | 0,13 mg |
| B2, Riboflaviini | 0,02 mg |
| B3, Niasiini | 0,50 mg |
| B6, Pyridoksiini | 0,10 mg |
| B9, Foolihappo | 13,8 µg |
| B12, Syanokobalamiini | 0,00 µg |
| C-vitamiini | 5,50 mg |
| D-vitamiini | 0,00 µg |
| E-vitamiini | < 0,10 mg |
| K-vitamiini | 0,88 µg |
| Kivennäisaineet | |
| Rauta | 0,60 mg |
| Natrium | 0,80 mg |
| Suola | 2,20 mg |
| Kalium | 425,0 mg |
| Magnesium | 20,4 mg |
| Kalsium | 4,80 mg |
| Fosfori | 38,30 mg |
| Sinkki | 0,30 mg |
| Jodi | 0,80 µg |
| Seleeni | 0,50 µg |
| Lähteet | |
|
Ravintoarvojen lähde: [26] Fineli-tietokanta (elintarvikkeen tunniste: 28955) |
|
Peruna on suomalaisten tärkein C-vitamiinin lähde. Sata grammaa vastanostettua perunaa sisältää 20 milligrammaa C-vitamiinia, mutta C-vitamiinipitoisuus laskee varastoinnin aikana lopulta alle kymmeneen milligrammaan. Perunasta häviää kypsennyksen yhteydessä vielä 21–33 % (höyrytys), 33–63 % (uunissa tai pannulla paistaminen) tai 61–88 % (keittäminen).[27]
Peruna sisältää runsaasti kaliumia ja magnesiumia sekä jonkin verran myös rautaa ja kuitua[28]. Paistetussa perunassa on myös runsaasti folaattia[29]. Keitetyssä sitä on huomattavasti vähemmän, koska folaatti liukenee keitinveteen[30].
Perunan proteiini sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemaa yhdeksää välttämätöntä aminohappoa. Perunan proteiinipitoisuus on kuitenkin niin pieni, että tarvittaisiin yli kaksi kiloa kypsää perunaa, jos välttämättömät aminohapot pitäisi saada yksinomaan perunasta.[31]
Peruna sisältää noin 10–15 % tärkkelystä. Perunan glykeeminen indeksi riippuu lajikkeesta. Kypsennetyn perunan glykeeminen indeksi laskee 30–40 prosenttia, jos perunan annetaan jäähtyä kylmäksi. Jäähdytetyn perunan uudelleenlämmittäminen laskee vielä entisestään sen glykeemistä indeksiä, mutta laskun suuruus riippuu siitä, mikä lajike on kyseessä.[32]
Kulutus
Suomalainen söi keskimäärin 400 grammaa perunaa päivässä vuonna 1950, mutta enää 180 grammaa vuonna 2023. Perunan kulutuksen väheneminen johtui ennen kaikkea siitä, että riisi ja pasta ovat korvanneet perunaa.[33]
Perunoita syödään eniten Pohjanmaalla, ja vähiten Etelä- sekä Itä-Suomessa. Miehet syövät perunaa suhteessa useammin kuin naiset. Euroopan maista Suomen perunankulutus henkeä kohden on kahdeksas, Ruotsin viides. Ruotsalaiset söivät perunoita 2000-luvun alkupuolella 84 kiloa henkeä kohden. Eniten Euroopassa perunoita syödään Liettuassa ja Irlannissa, joissa perunankulutus oli miltei kaksinkertainen henkeä kohden Suomeen verrattuna.[34] Kaukoidässä ja Afrikassa perunankulutus on huomattavasti lisääntynyt.lähde?
Perunaruokien ja -tuotteiden valmistus
Perunaa syödään esimerkiksi keitettyinä, paistettuina, friteerattuna sekä muhennoksena. Jauhoisimmat perunalajikkeet suositellaan höyrytettäviksi, koska ne hajoaisivat keitettäessä.
Teollisuus jalostaa perunaa esimerkiksi ranskalaisiksi perunoiksi, perunalastuiksi eli sipseiksi, perunajauhoksi ja pikaperunamuhennokseksi. Perunan kokonaiskulutuksesta 23 prosenttia muodostuu Suomessa teollisista perunajalosteista[35].
Ympäristövaikutukset
Perunan hiili- ja vesijalanjäljet ovat huomattavasti pienempiä kuin esimerkiksi riisin tai pastan. Yhden peruna-annoksen tuottaminen kuluttaa energiaa vain kolmasosan pastaan ja viidesosan riisiin verrattuna. Vedenkulutus on vain puolet pastan ja kolmasosa riisin vedenkulutuksesta. Yhden peruna-annoksen vaatima viljelyala on vain 0,04 neliömetriä, kun pasta-annos vaatii 0,15 ja riisiannos 0,27.lähde?
Kylläisyysvaikutus
Vuonna 1995 tehdyssä australialaistutkimuksessa havaittiin, että keitettyjen perunoiden nauttimisen jälkeinen kylläisyysvaikutus kesti 2,7 kertaa pidempään kuin valkoisen pastan kohdalla. Vaikutus oli 2,3-kertainen valkoiseen riisiin verrattuna ja kaksinkertainen täysjyväleipään verrattuna. Kaikki ruoka-aineet lämmitettiin uudelleen kypsentämisen jälkeisen kylmäsäilytyksen jälkeen.[36]
Myrkyllisyys
Useimpien koisokasvien tavoin perunakin sisältää luonnostaan glykoalkaloidia (solaniiniglykosidit, kuten α-solaniini ja β-kakoniini), jotka ovat ihmiselle myrkyllisiä. Solaniinipitoisuutensa vuoksi sen maanpäälliset osat kuten lehdet ja marjat ovatkin syötäväksi kelpaamattomia ja kitkerän makuisia.
Solaniinia on runsaasti myös perunan useimpien Etelä-Amerikassa villeinä kasvavien lajikkeiden mukuloissa.[37] Sitä vastoin viljellyissä perunalajikkeissa sitä on vain mitättömän pieninä, vaarattomina pitoisuuksina.[37] Mukuloiden solaniinipitoisuus kuitenkin nousee selvästi, jos ne kesken kasvukauden joutuvat päivänvaloon, jolloin mukulat samalla vihertyvät valoa saaneilta osiltaan.[37]
Suomessa perunan keskimääräinen glykoalkaloidipitoisuus on 82 mg/kg, joskin uudet perunat, varhaisperunat, pienimukulaiset perunat tai varastoitaessa tai noston yhteydessä kolhiintuneet perunat saattavat sisältää huomattavasti suurempia pitoisuuksia. Pitoisuus vaihtelee myös merkittävästi eri lajikkeiden välillä. [38] Perunan glykoalkaloidin suurin sallittu pitoisuus on 200 mg/kg.[39]
Glykoalkaloidien hyödyntämistä mm. syöpä- ja kolesterolilääkkeissä sekä sairaalabakteerien torjunnassa tutkitaan parasta aikaa.[40]
Remove ads
Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien alueelta. Siellä sitä on varsinkin vuoristoalueilla viljelty jo tuhansien vuosien ajan.
Espanjalaiset valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan. Todennäköisesti Andeilta Espanjaan palanneet merimiehet käyttivät sitä samoin kuin maissia ravintonaan merimatkan aikana.[41] Varhaisin sitä koskeva kirjallinen maininta on peräisin Andeilla 1530-luvulla matkustelleelta Cieza de Léonilta.[42] Monista varhaisista maininnoista on kuitenkin vaikea päätellä, onko niissä tarkoitettu perunaa vai bataattia,[43] jota nykyäänkin kutsutaan myös "makeaksi perunaksi" (engl. sweet potato, ruots. sötpotatis). Bataatti tosin vaatii paljon lämpimämpää ilmastoa kuin peruna, minkä vuoksi sitä ei suurimmassa osassa Eurooppaa voida viljellä.[43]
Nykyisin pidetään todistettuna, että Kanarian saarilla perunaa viljeltiin kaupallisesti viimeistään vuonna 1567, jolloin se mainittiin erään sieltä Antwerpeniin lähteneen laivan rahtikirjassa, ja Espanjan mantereellakin sitä on viljelty jo vuonna 1570.[44]
Englannissa tunnetaan perimätieto, jonka mukaan Francis Drake olisi tuonut perunan Eurooppaan. Nykyiset tutkijat eivät kuitenkaan pidä tätä uskottavana, koska hän palasi Etelä-Amerikasta kotimaahansa Tyynenmeren kautta Hyväntoivonniemen ympäri, mikä kesti kaksi vuotta, eivätkä hänen kuljettamansa perunat olisi näin kauan pysyneet lisääntymiskykyisinä.[45]
Vielä tämän jälkeen pitkät ajat vain harvat ihmiset Euroopassa viljelivät tai söivät perunaa, jonka viljelys kohtasi varsin voimakasta vastustustakin. Varsinkin kirkollisissa piireissä levitettiin huhua, että kasvi olisi myrkyllinen tai muuten vahingollinen sielulle. Monet papit jopa kielsivät seurakuntalaisia viljelemästä perunaa sillä perusteella, ettei sitä mainittu Raamatussa eikä se siksi kelvannut ihmisravinnoksi.[46] Eräät herbalistit myös väittivät sen aiheuttavan spitaalia.[47] Väitteissä kasvin myrkyllisyydestä oli perääkin, sillä sen vihreät osat, myös vihertynyt mukula, sisältävät myrkyllistä solaniinia.
Kasvitieteilijät kuitenkin kasvattivat perunaa puutarhakasvina jo 1600-luvun alussa, mutta suurimmassa osassa Eurooppaa sitä alettiin vasta 1700-luvulla yleisesti viljellä peltomittakaavassa.[48] Monessa maassa asiaan vaikuttivat sodat ja myös hallitsijoiden päätökset.[49] Suuri merkitys oli Preussin kuningas Fredrik II Suuren vuonna 1744 antamalla määräyksellä, jonka mukaan virkamiesten oli jaettava ilmaisia siemenperunoita ja viljelyohjeita kaikkialla valtakunnassa.[50] Ranskassa perunan yleistymiseen vaikutti erityisesti farmaseutti Antoine-Augustin Parmentier, joka itse oli ollut seitsenvuotisen sodan (1756–1763) aikana kolme vuotta Preussin sotavankina, mutta pysynyt sen ajan hengissä ja terveenä nimenomaan perunan ansiosta. Ranskan suuren vallankumouksen 1789–1799 aikana häntä alettiinkin kunnioittaa sankarina, joka oli pelastanut kansan nälästä aikana, jolloin kaikesta muusta oli pulaa.[51]
Muutamissa osissa Eurooppaa, erityisesti Irlannissa peruna pian muodostui kasvavan väestön lähes ainoaksi päivittäiseksi ravinnoksi. Vuonna 1845 Irlantiin kuitenkin levisi perunarutto, joka tuhosi koko perunasadon. Seurauksena olikin katastrofaalinen nälänhätä.[52]
Ruotsiin peruna saapui 1655, jolloin lääkäri ja luonnontieteilijä Olof Rudbeck istutti perunaa Uppsalan kasvitieteelliseen puutarhaan. Hän tosin suositteli sitä sen kukkien vuoksi lähinnä koristekasviksi.[53] Kreivitär Eva Ekeblad kirjoitti Ruotsin tiedeakatemialle tutkielman siitä, miten perunaa voidaan käyttää viinan, perunajauhojen sekä puuterin valmistamiseen. Tämän ja keksintöjensä vuoksi hänet nimitettiin ensimmäisenä naisena tiedeakatemian jäseneksi.[5]
Perunan historia Suomessa
Suomessa perunoita on nähty ainakin 1720-luvun lopulta,[54][55] jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon saksalaisten peltiseppien mukana. Pommerin sodan jälkeen perunoita toivat Suomeen sodasta palanneet sotilaat.[56] Perunanviljelyä edisti erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita jokaisen saarnansa yhteydessä. Hän julkaisi myös opaskirjan perunan viljelystä vuonna 1773.[57] Peruna vei pian nauriin aseman suomalaisten tärkeimpänä viljelys- ja ruokajuureksena. Naurista on viljelty Suomessa jo esihistoriallisena aikana. Nykyisin peruna mielletään suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi.
Vuonna 1797 perustettu Suomen Talousseura korosti monissa yhteyksissä perunan tärkeyttä. Vuonna 1807 seura arvioi perunanviljelyn olevan jo niin laajaa, että toimenpiteitä sen edistämiseksi tarvittiin enää Savossa ja Karjalassa. Perunan yleistynyt käyttö viinanpolton raaka-aineena kasvatti sen suosiota entisestään.[58]
Suomessa on Perunantutkimuslaitos, joka toimi Hämeenlinnan Lammilla 1982–2011 ja sen jälkeen Seinäjoen Ylistarossa.[59]
Teollisten perunatuotteiden kulutus on kasvanut hiljalleen Suomessa. Syynä tähän on helppo- ja monikäyttöisyys. Nykyään lähes kolmasosa perunoista syödään Suomessa teollisena jalosteena.[60]
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads