Pommerin sota

Pommerin sota käytiin vuosina 1757–1762 Ruotsin ja Preussin kuningaskunnan välillä Ruotsin Pommerin hallinnasta. Sota oli osa seitsenvuotista sotaa.

Pommerin sota
Osa seitsenvuotista sotaa
Pommerin kartta
Päivämäärä: 1757–1762 Paikka: Ruotsin Pommeri, nykyinen Saksa ja Puola Lopputulos: Status quo ante bellum
Osapuolet
Ruotsi	Preussin kuningaskunta
Komentajat
Augustin Ehrensvärd Mattias Alexander von Ungern-Sternberg Gustaf Fredrik von Rosen	Heinrich von Manteuffel Belling
Vahvuudet
20 000	ei tiedossa
Tappiot
joitakin tuhansia kuolleita

Ruotsi liittyi sotaan Venäjän, Ranskan ja Saksin puolelle vuonna 1757. Ruotsin sotatoimet etenivät huonosti ja sotatoimia johti sodan aikana viisi eri ylipäällikköä. Ruotsalaiset olivat tyytyväisiä, kun rauha saatiin aikaan Preussin kanssa vuonna 1762 ilman alueluovutuksia. Rauhanvälittäjänä toimi Ruotsin kuningatar Loviisa Ulriika, joka oli Preussin kuningas Fredrik II Suuren sisar.

Taustaa

Seitsenvuotinen sota syttyi Euroopassa vuonna 1756. Sodassa Preussi ja Iso-Britannia taistelivat Ranskan, Saksin ja Venäjän liittokuntaa vastaan. Ranska halusi Ruotsin mukaan sotaan ja lupasi taloudellista tukea, mikäli Ruotsi ryhtyisi sotaan Preussia vastaan ja lähettäisi 20 000 miehen armeijan Pommeriin. Preussin vastainen liittokunta vaikutti ylivoimaiselta ja Ruotsille näytti aukeavan mahdollisuus laajentaa Pommerin alueitaan. Lisäksi valtaneuvostossa enemmistönä olleet Hattujen edustajat halusivat nöyryyttää Ruotsin kuningatarta Loviisa Ulriikaa, joka oli Preussin kuningas Fredrik II Suuren sisar.

Ruotsi päätti liittyä mukaan sotaan. Nimellinen syy sodalle haettiin sadan vuoden takaa: Ruotsi vetosi siihen, että se oli Westfalenin rauhan takaaja. Ruotsin hallitusmuoto ei sallinut hyökkäyssotaa ilman säätyjen suostumusta, mutta valtaneuvosto käytti hyväkseen valtiopäivien hajaantuessa vuonna 1756 säätyjen antamaa kehotusta käyttää hyväkseen edullisia suhdanteita^selvennä. Valtaneuvosto julisti sodan Preussille kesällä 1757.

Sota

Ruotsin armeija siirrettiin Itämeren yli Ruotsin Pommeriin suuressa sekasorrossa^{kenen mukaan?}. Maajoukkojen varustamista oli lyöty laimin vuosien ajan, kun voimavarat oli suunnattu linnoituksiin ja merivoimiin. Armeijan huolto oli huonoa ja varustus puutteellista ja huonolaatuista. Lisäksi vuonna 1757 laillistetut akordit aiheuttivat pulaa kokeneista upseereista: akordissa eli viranostossa eroava upseeri sai myydä virkansa eniten maksavalle. Kun samaan aikaan mitään eläke- tai korvausjärjestelmää ei ollut upseerin kaatumisen varalta, erosivat ruotsalaiset upseerit palveluksesta sodan aikana joukoittain.

Preussin kuningas Fredrik pärjäsi sodassa odotettua paremmin ylivoimaista liittokuntaa vastaan. Ruotsin armeija ei päässyt etenemään Pommerista ja se oli pitkiä aikoja saarrettuina Pommerin linnoituksiin ja Rügenin saarelle. Ruotsin huonosti edennyttä sodankäyntiä vaikeuttivat taudit, nälkä ja kylmyys. Ruotsin ylipäällikkö vaihtui sodan aikana neljästi. Sodan rahoittamiseksi Ruotsi joutui painamaan lisää seteleitä ja ottamaan laittomia lainoja valtakunnan pankilta. Setelirahan määrä nousi sodan aikana kahdeksankertaiseksi, mikä ajoi talouden vakavaan kriisiin.

Säädyt kokoontuivat seuraaville valtiopäiville vuonna 1760, jolloin valtaneuvoston politiikan vastustajat nousivat runsaslukuisina esiin. Kiivaimpia vastustajia olivat niin sanotut nuoremmat myssyt. Hattuja arvosteltiin valtiopäivillä laajasti muun muassa laittomasta sodanjulistuksesta, harvainvallan ajamisesta, talouselämän holhouksesta ja säännöstelystä sekä voimassa olleesta pakkoyhteiskunnasta. Lisäksi Pommerista valtiopäiville saapuneet aateliset upseerit aiheuttivat ylimääräistä arvostelua^selvennä. Hattupuolue sai vaivoin pidettyä valta-asemansa tärkeimmissä elimissä. Kolme valtaneuvosta joutui eroamaan voimakkaan arvostelun takia.

Seuraukset

Sota päättyi vuonna 1762, kun kuningatar Loviisa Ulriikan välityksellä Ruotsi solmi rauhan Preussin kanssa Hampurissa ilman alueluovutuksia. Sodan seurauksena Ruotsin kuningasparin Aadolf Fredrikin ja Loviisa Ulriikan asema parani. Kuningasta nöyryyttänyt valtakunnan akti^selvennä kumottiin juhlallisesti ja aateli merkitsi pöytäkirjaansa sydämelliset kiitokset kuningattarelle rauhanvälityksestä.

Pommerin sodan seurauksena perunanviljely yleistyi Ruotsissa ja Suomessa.^[1]

Lähteet

• Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
• Suomen historian pikkujättiläinen, s. 303–305. WSOY, 1989. ISBN 951-0-14253-0

Viitteet

1. Lindqvist H: Potatis blev enda vinsten för Sverige i storkriget Aftonbladet. 2007. Viitattu 29.8.2017.