vuosina 1701–1918 olemassa ollut valtio From Wikipedia, the free encyclopedia
Preussin kuningaskunta (saks. Königreich Preußen) oli 18. tammikuuta 1701 Brandenburgin markkreivikunnasta ja Preussin herttuakunnasta muodostunut kuningaskunta, josta tuli vuonna 1867 Pohjois-Saksan liiton ja vuonna 1871 Saksan valtakunnan merkittävin osavaltio.
| Preussin kuningaskunta Königreich Preußen |
|||
|---|---|---|---|
1701–1918 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto |
absoluuttinen monarkia (vuoteen 1848) perustuslaillinen monarkia (vuodesta 1848) |
||
| osa | Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa | ||
| Kuningas |
Ensimmäinen: Fredrik I (1701–1713) Viimeinen: Vilhelm II (1888–1918) |
||
| Ministeripresidentti |
Ensimmäinen: Adolf Heinrich von Arnim-Boitzenburg (1848) Viimeinen: Maximilian von Baden (1918) |
||
| Pääkaupunki | Berliini | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 348 779 km² | ||
| Väkiluku (1910) | 40 169 219[1] | ||
| Viralliset kielet | saksa | ||
| Valuutta |
kultamarkka (1873–1914) paperimarkka (1914–1918) |
||
| Kansallislaulu | ”Preußenlied” | ||
| Edeltäjät |
Preussin herttuakunta Brandenburg-Preussi Ruotsin Pommeri Frankfurtin vapaakaupunki Nassaun herttuakunta Holsteinin herttuakunta Schleswigin herttuakunta |
||
| Seuraajat |
Preussin vapaavaltio Puolan tasavalta Danzigin tasavalta |
||
Preussin mahti perustui voimakkaaseen armeijaan. Valtion ytimenä oli Brandenburg, joka oli 1600-luvulla kasvanut sotilaallisen voimansa avulla. Kuningas Fredrik Vilhelm I:n kaudella (1713–1740) maan valtiontalous tervehdytettiin ja aikaisemman sotakauden velat maksettiin. Vahvatahtoinen maanomistaja-aateli (junkkeri) pakotettiin ryhtymään kuninkaan palvelukseen upseereina ja virkamiehinä. Hallinnosta tehtiin keskusjohtoinen ja kotimaista teollisuutta suosittiin merkantilismin periaatteiden mukaan. Preussin armeijan iskukyky parani entisestään, ja Preussin laskettiin olevan Euroopan neljänneksi vahvin sotilasmahti. Se valtasi osan Ruotsin Pommerista, jotta Oderjoen tullitulot saataisiin valtion kassaan.[2]
Kuningaskunnan huomattavin kuningas oli Fredrik Suuri. Hänen isänsä Fredrik Vilhelm I ohjasi poikaansa huolehtimaan hallitessaan vain rahasta ja armeijasta sekä siitä, että Preussin naapurimaat pyrkivät Preussin tuhoamiseen. 1700-luku oli kuitenkin valistuksen aikaa, ja Fredrik Suuresta kasvoi valistusaatteen kannattaja. Hallituskaudellaan vuosina 1740–1786 hän käytti valistusaatetta Preussin kehittämiseksi. Hän kutsui hoviinsa kuuluisia filosofeja ja oppineita. Suurin vaikutus aatteella oli oikeuslaitoksen uudistamisessa ja suvaitsevuuden lisääntymisessä. Maahan luotiin yhtenäinen lakikokonaisuus ja tarkat säännöt oikeusprosessin kulusta. Kidutus ja raaimmat rangaistukset poistettiin. Myös sananvapaus toteutettiin, mutta vapautta ei sallittu käytettävän politiikan alalla. Yhteiskuntaa ei haluttu uudistaa: talonpoikien maaorjuus jatkui, säätyjako oli jyrkkä ja Preussin kuninkaat hallitsivat itsevaltiaina ilman valtiopäiviä ja perustuslakia.[2]
Vuosina 1806–1807 Napoleonille kärsityn sotatappion jälkeen Preussin sotalaitosta uudistettiin, maaorjuus lakkautettiin, talouselämää vapautettiin ja kunnallinen itsehallinto perustettiin. Uudistustyön johtajina olivat ruhtinas von Hardenberg (vastuualueenaan talouselämän liberalisointi), paroni vom Stein (maaorjuuden lopettaminen, ministerijärjestelmän luominen), kenraali von Scharnhorst (asevelvollisuus ja uusi kurinpitojärjestelmä armeijaan) sekä sotamarsalkka von Gneisenau (armeijan johtamisjärjestelmä). Uudistukset johtivat Preussissa kansalliseen innostukseen, jota lisäsi filosofi Fichten isänmaallinen herätystoiminta.[3]
Vuonna 1834 perustettiin Preussin ja useimpien Saksan maiden kesken Saksan tulliliitto. Se oli ensimmäisen askel kohti Saksan poliittista ja taloudellista yhdistymistä. Esimerkiksi rautateiden määrätietoinen rakentaminen alkoi. Vuosina 1837–1839 rakennettiin Leipzigin ja Dresdenin rataosuus. [4]
Ruhtinas Otto von Bismarck nimitettiin Preussin pää- ja ulkoministeriksi 1862. Aluksi hän toteutti Preussin armeijan uudistamisen ja vei läpi siihen tarvitut veronkorotukset, vaikka niitä vastustettiin voimakkaasti. Tämän jälkeen Bismarck katsoi Preussin voivan ottaa johtoaseman Saksan yhdistämiseksi. Hän järjesti sodat Tanskaa vastaan 1864 ja Itävaltaa vastaan 1866. Näiden avulla hän muodosti saksalaisten valtioiden liittoutuman, johon Itävaltaa ei otettu mukaan. Ranskassa huomattiin Preussin vahvistuminen, mutta Bismarck ei epäröinyt käydä sotaan vahvempana pidettyä Ranskaa vastaan. Voitto Ranskan–Preussin sodassa merkitsi Saksan yhdistymistä vuonna 1871. Bismarck johti vahvalla otteella Saksan sisä- ja ulkopolitiikkaa vuoteen 1890 asti.[5]
Ranskan–Preussin sodassa 1870–1871 sekä Etelä- että Pohjois-Saksan valtiot yhtyivät Preussin johtamaksi liittoumaksi, ja sodan jälkeen ne yhdistyivät Saksan keisarikunnaksi. Preussin kuninkaasta Vilhelm I:stä tuli Saksan keisari. Preussilla oli Saksan keisarikunnassa muita osavaltioita voimakkaampi asema: hallitsija esiintyi arvonimellä ”Saksan keisari ja Preussin kuningas”, Saksan valtakunnankansleri oli yleensä samalla myös Preussin pääministeri, ja valtakunnan hallinto hoidettiin Preussin ministeriöiden kautta.
Kuningaskunta lakkasi, kun Saksasta tuli ensimmäisen maailmansodan jälkeen tasavalta, Preussin vapaavaltio. Muodollisesti Preussi oli olemassa valtiollisena osana vuoteen 1946 saakka, kunnes liittoutuneet miehittäjät lakkauttivat sen 1947.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
.svg)
.svg)
