Preussin–Itävallan sota

Itävallan ja Preussin sota eli seitsemän viikon sota käytiin seitsemässä viikossa vuonna 1866 Itävallan keisarikunnan ja Preussin kuningaskunnan ja niiden liittolaisten välillä. Sota päättyi Prahan rauhaan ja johti Preussin nousuun johtavaan asemaan Pohjois-Saksassa.

Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1866 sotaa. Preussi ja Itävalta sotivat toisiaan vastaan myös useissa 1700-luvun sodissa, kuten Itävallan perimyssodassa, seitsenvuotisessa sodassa ja Baijerin perimyssodassa.

Preussin–Itävallan sota
Preussi liittolaisineen sinisellä, Itävalta ja sen liittolaiset punaisella, kiistellyt alueet keltaisella
Päivämäärä: 14. kesäkuuta – 26. heinäkuuta 1866 Lopputulos: Preussin voitto Aluemuutokset: Holstein ja muita pieniä saksalaisvaltoita sekä osia Baijerista siirtyi Preussille, Venetsia ja Friuli siirtyivät Italialle Vaikutukset: Saksan liitto hajosi
Osapuolet
Preussi Liittolaiset: Italian kuningaskunta Braunschweig Mecklenburg-Schwerin Saksi-Coburg-Gotha Saksi-Altenburg Mecklenburg-Strelitz Oldenburg Anhalt Schwarzburg Waldeck Lippe Saksi-Lauenburg Lyypekki Bremen Hampuri	Itävallan keisarikunta Liittolaiset: Baijerin kuningaskunta Saksin kuningaskunta Hannoverin kuningaskunta Württembergin kuningaskunta Hessen-Kassel Baden Hessen-Darmstadt Nassau Saksi-Meiningen Reuss-Greiz Schaumburg-Lippe Frankfurt Liechtenstein
Komentajat
Helmuth von Moltke Eduard Vogel von Falckenstein	Ludwig von Benedek Baijerin prinssi Karl Theodor Alexander von Arentschildt

Tausta

Muodollisesti syynä oli Napoleonin sotien seurauksena Itävallan keisarikunnan syntyminen kukistuneen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan tilalle vuonna 1806.^[1][2] Sodan välitön syy oli Preussin halu liittää Holsteinin ruhtinaskunta itseensä. Itävalta ja Preussi olivat sotineet lyhyen sodan Tanskaa vastaan vuonna 1864 saadakseen enimmäkseen saksalaiset Schleswigin ja Holsteinin ruhtinaskunnat hallintaansa. Ennen lopullista päätöstä maiden kohtalosta Preussi otti Schleswigin hallintaansa ja Itävalta Holsteinin. Se tapahtui virallisesti elokuussa 1865 Gasteinissa solmitulla sopimuksella. Helmikuun 28. päivänä vuonna 1866 Preussin hallitus päätti pääministeri Otto von Bismarckin esityksestä ryhtyä neuvottelemaan Italian kanssa liitosta. Samalla se päätti yrittää saada Ranskan hallitsijalta Napoleon III:lta takuun siitä, että Ranska ei nousisi Preussia vastaan Preussin ja Itävallan välisen sodan mahdollisesti puhjetessa.^[3]

Sotatapahtumat

Huhtikuussa 1866 Preussi juonitteli Italian kanssa kahden rintaman sodan Itävaltaa vastaan saadakseen Holsteinin ja Italia Venetsian. Huhtikuun 8. päivänä Preussi ja Italia sopivat Berliinissä, että Italia julistaisi Itävallalle sodan heti, kun Preussi aloittaisi hyökkäyksensä. Seuraavana päivänä Bismarck jätti Itävallan johtamalle Saksan liitolle kirjelmän, jossa hän vaati liiton uudistusta ja yleisillä vaaleilla valitun saksalaisen parlamentin koolle kutsumista sitä suorittamaan. Ranskan takuuta Preussi ei saanut, koska Napoleon III väisti ehdotetun kirjallisen sopimuksen. Itävalta yritti pitää Italian pois sodasta myöntymällä viime hetkellä luovuttamaan Venetsian sille, mutta Italia liittyi silti sotaan Preussin rinnalla. Kesäkuun 15. päivänä Preussin joukot marssivat Hannoveriin ja Saksiin. Muodollisen sodanjulistuksen Preussi antoi kesäkuun 21. päivänä.^[3] Itävalta voitti taisteluja Italiaa vastaan, mutta hävisi ratkaisevan Königgrätzin taistelun Preussia vastaan heinäkuussa 1866.

Königgrätzin voiton jälkeen kuningas Vilhelm I olisi halunnut jatkaa sotaa, mutta taipui kuitenkin Bismarckin tahtoon. Bismarck ei halunnut nöyryyttää ja vielä vähemmän murskata Itävaltaa. Alustava rauhansopimus allekirjoitettiin Nikolsburgissa 26. päivänä heinäkuuta ja lopullinen rauhansopimus Prahassa 23. päivänä elokuuta.^[3][4]

Seuraukset

Sodan seurauksena Preussi sai Schleswig-Holsteinin, Hannoverin, Hessen-Kasselin, Nassaun ja Frankfurt am Mainin. Lisäksi Saksan liitto purkautui, ja Preussi perusti syksyllä uudelleen Pohjois-Saksan liiton, jossa Itävalta ei ollut mukana. Bismarckista tuli Pohjois-Saksan liiton liittokansleri.^[3]