2010-luku oli 2000-luvun toinen vuosikymmen, joka alkoi 1. tammikuuta 2010 ja päättyi 31. joulukuuta 2019.
Vuosikymmenen aikana ilmastonmuutos tuli entistä näkyvämmäksi. Maapallon ilmaston keskilämpötila nousi noin 0,25 astetta. Ilmaston lämpenemiseen liittyvät äärimmäiset sääilmiöt lisääntyivät ja ilmastokriisi tuli entistä laajemmin ihmisten tietoisuuteen ja poliittiseen puheeseen.[1][2][3][4][5][6]
Älypuhelimet yleistyivät ja sosiaalisen median suosio kasvoi entisestään. Naisten asema ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet edistyivät etenkin länsimaissa. Populismi nousi eri puolilla maailmaa.[1][2][3][4][5][6][7]
Tasa-arvo
Feminismi ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet edistyivät 2010-luvulla. Seksuaalisen häirinnän vastainen Me Too -kampanja levisi maailmanlaajuiseksi ilmiöksi vuonna 2017. Muun muassa elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin ja koomikko Bill Cosbyn seksuaalirikokset nostettiin julkisuuteen ja heidät tuomittiin rangaistuksiin.[7] Suvaitsevaisuus seksuaalivähemmistöjä kohtaan kasvoi etenkin länsimaissa, joista useat laillistivat vuosikymmenen aikana samaa sukupuolta olevien avioliiton, mukaan lukien Suomi ja Yhdysvallat.[8][9] Sen sijaan Venäjällä seksuaalivähemmistöjen asemassa tapahtui notkahduksia, kun siellä säädettiin tasa-arvoa ja sananvapautta rajoittavia lakeja.[10] Etenkin Yhdysvalloissa transsukupuolisten oikeudet nousivat keskustelunaiheeksi.[7]
Eurooppa
Euroopan unionin laajeneminen hidastui, koska vain Kroatia liittyi jäseneksi 2013. Latvia ja Liettua ottivat käyttöön euron 2014 ja 2015. Euroopan pakolaiskriisi vuonna 2015 antoi voimaa sellaisille oikeistopopulistisille ja äärioikeistolaisille ajatuksille, jotka olivat aiemmin olleet marginaalissa.[11]
Iso-Britannia päätti Brexit-kansanäänestyksessä erota Euroopan unionista kesäkuussa 2016. Eroprosessi neuvotteluineen vei vuosia, ja ero astui lopulta voimaan tammikuun lopulla 2020. Boris Johnsonin konservatiivit voittivat Britannian parlamenttivaalit vuonna 2019.[11]
Venäjän presidenttinä jatkoi Vladimir Putin. Vuosina 2008–2012 Putin oli pääministeri ja presidenttinä oli Dmitri Medvedev. Vuoden 2011 vaalien jälkeen Venäjällä levisi protesteja, jotka hallinto tukahdutti. Venäjästä tuli vuosikymmenen aikana entistä itsevaltaisempi maa.[12] Putin pyrki hajauttamaan ja heikentämään Euroopan unionia.[13] Venäjä lietsoi kahtiajakoa länsimaiden väestössä massiivisilla informaatiosotakampanjoilla. Venäjän trolliarmeija on yhdistetty muun muassa Donald Trumpin nousuun Yhdysvaltain presidentiksi vuoden 2016 vaaleissa sekä saman vuoden Brexit-äänestykseen.[14]
Ukrainan vallankumous 2014 kaatoi vuodesta 2010 presidenttinä toimineen Viktor Janukovytšin. Venäjän painostuksen vuoksi Janukovytš aikoi vetäytyä vapaakauppahankkeesta Euroopan unionin kanssa, mikä sai kansan kaduille.[11] Vuonna 2014 alkoi Itä-Ukrainan sota, jossa Ukrainan hallitus ja Venäjän perustaman nukkehallituksen joukot ottavat aseellisesti yhteen. Sodan alussa Venäjän joukot miehittivät Krimin niemimaan sekä useita alueita Itä-Ukrainasta.[15] Krimin valtaus oli ensimmäinen kerta toisen maailmansodan jälkeen, kun Euroopan valtiorajoja muutettiin aseiden voimalla.[16] Venäjä oli suunnitellut näiden alueiden haltuunottoja jo vuosia ennen sotaa, varsinkin kun Ukraina oli lähentynyt länttä ja Euroopan unionia. Ukraina alkoi saada aseapua länsimailta. EU:n talouspakotteet Venäjää vastaan jäivät vähäisiksi.[15] Ukrainan uusi presidentti Petro Porošenko hävisi vuoden 2019 presidentinvaaleissa Volodymor Zélenskyille, joka lupasi korruption kitkemistä maasta.[11]
Ranskan presidenttinä oli 2012–2017 François Hollande, joka ei pyrkinyt epäsuosion vuoksi toiselle kaudelle. Uudeksi presidentiksi valittiin vuonna 2017 poliittista keskustaa edustava Emmanuel Macron.[11]
Espanjan kuningas Juan Carlos I luopui kruunusta vuonna 2014 poikansa Felipe VI:n hyväksi. 1970-luvulta hallinneen kuninkaan viime vuosia varjostivat skandaalit.[11] Katalonian maakuntaparlamentti antoi vuonna 2017 itsenäisyysjulistuksen Espanjasta suurten mielenosoitusten jälkeen. Espanja ei suostunut vaatimuksiin ja pidätti johtavia katalaanipoliitikkoja.[11]
Pohjois-Amerikka
Occupy Wall Street -protestit alkoivat syksyllä 2011 New Yorkissa. Rahavaltaa vastustavat mielenosoitukset levisivät useisiin maihin, mutta liike kuihtui nopeasti.[11] Black Lives Matter -liike nousi Yhdysvalloissa vastustamaan mustien kokemaa poliisiväkivaltaa.[17]
Demokraattien ehdokas Hillary Clinton hävisi vuoden 2016 presidentinvaalit republikaanien Donald Trumpille.[11] Trump tuli presidentiksi vuonna 2017. Kaudellaan Trump muun muassa nimitti Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen kolme konservatiivista tuomaria.[18] Poliittinen kahtiajako syveni Yhdysvalloissa ja etenkin Yhdysvaltain republikaaninen puolue liikkui 2000-luvulla enemmän oikealle. Demokratian vinoumina ilmenivät äänestäjien rekisteröitymisen vaikeuttaminen, senaatin päätösten jarruttaminen ja vaalialueiden uudelleensiirtely.[17]
Lähi-itä
_مظاهرات_بانياس_جمعة_الغضب_-_29_نيسان_2011.jpg)
2010-luvun alkua leimasi erityisesti vuonna 2010 alkanut arabikevät, Tunisiasta alkanut Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa vaikuttanut laaja protestien sarja demokratian, ihmisoikeuksien ja vapaiden vaalien puolesta. Merkittävimpiä alueella vallasta syöstyjä hallitsijoita olivat Egyptin presidentti Hosni Mubarak ja Libyan Muammar Gaddafi. Myös Tunisian ja Jemenin hallitukset syrjäytettiin. Myös muissa alueen valtioissa oli protesteja. Syyriassa puhkesi sisällissota maan hallituksen ja opposition välillä. Myös Libyassa sisällissota jatkui Gaddafin syrjäyttämisen jälkeen.[11]
Arabikevättä seurasi ”islamistiseksi talveksi” nimetty reaktio loppuvuodesta 2011, kun islamistiset liikkeet nousivat valtaan eri puolilla arabimaailmaa.[19] Egyptissä vapaissa vaaleissa suurimmaksi ryhmittymäksi nousi islamistinen Muslimiveljeskunta, jonka edustajasta Mohammed Mursista tuli maan presidentti vuoden 2012 vaaleissa. 3. heinäkuuta 2013 Egyptin armeija syrjäytti Mursin ja muslimiveljeskunta julistettiin terrorijärjestöksi. Arabikevään kokeneista maista demokraattinen kehitys sai jatkuva vain Tunisiassa.[11]
Irakin sota julistettiin virallisesti päättyneeksi vuonna 2010, ja viimeiset Yhdysvaltojen joukot poistuivat [Irak]]ista joulukuussa 2011.[20] Vuonna 2011 al-Qaedan perustaja Osama bin Laden löydettiin ja surmattiin piilopaikkaansa Pakistanissa.[21]
Joulukuussa 2014 Nato ilmoitti taistelutoimien Afganistanissa olevan ohitse 13 vuoden jälkeen, vaikka maassa olikin useita tuhansia sotilaita maan armeijan tukena.[22] Kokonaisuutena syyskuun 11. päivän iskuista alkanut terrorisminvastainen sota kuitenkin jatkui.
Vuonna 2013 Isis-järjestö sai merkittävän jalansijan Syyrian sisällissodassa. Kesäkuussa 2014 Isis eteni Irakissa lähelle Bagdadia ja julisti 29. kesäkuuta 2014 hallitsemilleen alueilla islamilaisen kalifaatin. Isisin julmuudet ja avoin provokaatio, kuten panttivankien mestaus ja tämän videointi ja julkaisu saivat Yhdysvallat lähettämään joukkoja Irakiin valtion asevoimien ja kurditaistelijoiden avuksi. Yhdysvaltain joukot aloittivat elokuussa laajamittaiset ilmaiskut. Venäjä ilmoitti 30. syyskuuta 2015 tulleensa Syyrian hallituksen tueksi sisällissodassa.
Turkki siirtyi Recep Tayyip Erdoğanin johtamana etenevästi kohti islamismia ja toiveet sen EU-jäsenyydestä hiipuivat. Heinäkuussa 2016 Turkissa tapahtui armeijan vallankaappausyritys, joka kukistettiin nopeasti. Sen seurauksena Erdoğanin hallinto sai syyn erottaa tuhansia virkamiehiä ja tuomareita. Vallankaappaukseen syylliseksi Turkissa nimettiin Yhdysvalloissa maanpaossa elävän Fethullah Gülenin johtama salaliitto.
Jemenissa vuonna 2004 alkanut šiialaisten huthien kapina laajeni kun arabikevään myötä maata pitkään hallinnut Ali Abdullah Saleh syrjäytettiin 2011. Syyskuussa 2014 huthit valtasivat maan pääkaupungin Sanaan. Saudi-Arabia useiden muiden arabimaiden tuella aloitti sotatoimet Jemenissa maaliskuussa 2015 Iranin tukemia šiialaisia vastaan. Iran oli YK:n julistamien eriasteisten pakotteiden kohde vuodesta 2006 lähtien koskien sen ydinohjelmaa.
Afrikka
4. heinäkuuta 2011 syntyi uusi valtio, kun Etelä-Sudan itsenäistyi Sudanista kansanäänestyksen tuloksena.[23] Maassa alkoivat pian eri osapuolten väliset taistelut. Etelä-Sudanin sisällissota kesti yli kuusi vuotta joulukuusta 2013 helmikuuhun 2020 ja vaati lähes 400 000 kuolonuhria.
Malissa maan pohjoisosan tuaregit kapinoivat tammikuusta 2012 lähtien. Tappioiden jälkeen maan armeija syrjäytti presidentti Amadou Toumani Tourén. Kesällä islamistinen ryhmittymä kuitenkin otti vallan pohjoisosassa maata. Ranska aloitti sotilasoperaation maassa alkuvuodesta 2013.
Keski-Afrikan tasavalta ajautui kaaokseen, kun Séléka-liikkeen kapinalliset valtasivat pääkaupunki Banguin 23. maaliskuuta 2013 ja syrjäyttivät presidentti François Bozizén.[24] Vallan kaapannut Michel Djotodia ilmoitti Sélékan hajottamisesta ja entiset pääasiassa muslimeja olevat sélékat hajaantuivat maaseudulle ryöstelemään, raiskaamaan ja tappamaan. Maan kristitty valtaväestö muodosti anti-balaka-joukot suojakseen. Nämä hyökkäsivät myös muslimisiviilejä vastaan.
Latinalainen Amerikka
Venezuelassa alkoi tapahtua vuonna 2014 runsaasti mielenosoituksia presidentti Nicolás Maduron sosialistihallitusta vastaan.[11] Epäonnistuneen hallinnon seurauksena maa ajautui hyperinflaatioon ja kriisiin: demokratian taso heikkeni, väkivaltarikollisuus lisääntyi ja pula perustarvikkeista kuten elintarvikkeista ja lääkkeistä paheni.
Brasilian presidentiksi tuli vuonna 2019 oikeistolainen Jair Bolsonaro. Bolsonaro vastusti Amazonin alueen suojelua ja alkuperäiskansojen oikeuksia.[11]
Terrori-iskut
22. heinäkuuta 2011 norjalainen äärioikeistolainen Anders Behring Breivik teki tuhoisan pommi-iskun Oslossa ja ammuskeli Utøyan saarella tappaen yhteensä 77 ihmistä.[11]
Islamismiin ja Isis-järjestöön liittyvä terrorismi lisääntyi Euroopassa. 7. tammikuuta 2015 rynnäkkökiväärein aseistautuneet miehet hyökkäsivät Charlie Hebdo -lehden toimitukseen Pariisissa. Motiivina oli, että lehti oli julkaissut pilakuvia islamin profeetta Muhammedista. Marraskuussa 2015 Pariisissa tapettiin kuudessa paikassa eri iskuissa 132 ihmistä ja 368 ihmistä haavoitettiin. Heinäkuussa 2016 Nizzassa tunisialaistaustainen mies ajoi kuorma-auton väkijoukkoon surmaten 85.
Venäjän asevoimien ohjus ampui alas Malaysia Airlinesin lennon 17 Ukrainassa. 298 ihmistä kuoli. Vuonna 2018 Venäjän agentit yrittivät tappaa venäläisen entisen vakoojan Sergei Skripalin hermomyrkyllä Englannissa, jolloin sivullinen henkilö kuoli. Länsimaiden reaktiot tapauksiin jäivät vähäisiksi.[25]
Orlandon yökerhoammuskelussa 2016 aseistautunut mies hyökkäsi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattuun orlandolaiseen yökerhoon. Tekijän ampumiin luoteihin kuoli 49 ihmistä ja 53 haavoittui. Lokakuussa 2017 Las Vegasin ammuskelussa kuoli 58 ihmistä ja 527 haavoittui. Isku oli Yhdysvaltojen tuhoisin yksittäisen tekijän tekemä joukkomurha.
Maailmanlaajuisen vuonna 2007 alkaneen finanssikriisin päätyttyä vuonna 2009 euro ajautui syvään velkakriisiin, joka levisi useisiin valtioihin.
Kreikan hallitus ilmoitti, että maa oli vaikeuksissa valtionvelkansa maksamisessa. Vuonna 2010 Kreikan valtiontalouden pelastamiseksi hyväksyttiin suuri tukipaketti.[26] Tämän takia Kreikassa jouduttiin järjestämään säästötoimia, jotka puolestaan johtivat suuriin mielenosoituksiin ympäri maata. Vuoden 2015 alussa maahan tuli vasemmistolaisen Aléxis Tsíprasin johtama hallitus. Tsípraskaan ei onnistunut irtautumaan niin sanotun troikan eli Kansainvälisen valuuttarahaston, Euroopan keskuspankin ja Euroopan komission sanelemasta säästöpolitiikasta. Euromaiden valtiovarainministerit hyväksyivät Kreikan kolmannen, 86 miljardin euron suuruisen tukipaketin elokuussa 2015.[27]
12. tammikuuta 2010 suuri maanjäristys Haitissa tuhosi pääkaupunki Port-au-Princen ja aiheutti lähes 300 000 kuolonuhria. Suuria maanjäristyksiä oli samana vuonna myös Chilessä ja tiibetiläisten itsehallintoalueella Qinghain maakunnassa Luoteis-Kiinassa. 11. maaliskuuta 2011 maanjäristys iski Japaniin aiheuttaen tuhoisan tsunamin ja vakavan ydinvoimalaonnettomuuden. Nepalin maanjäristys 25. huhtikuuta 2015 vaati lähes 9 000 kuolonuhria ja saattoi lähes kolme miljoonaa ihmistä humanitaarisen avun tarpeeseen. Voimakkaimmaksi maalle iskeneeksi ja supertaifuuniksi nimetty Taifuuni Haiyan surmasi Filippiineillä yli 10 000 ihmistä marraskuussa 2013.
20.4.2010 BP:n öljynporauslautta Deepwater Horizon räjähti Meksikonlahdella. Räjähdyksen jälkeen merenpohjalle noin 1 500 metrin syvyyteen romahtaneesta porausputkesta alkoi vuotaa raakaöljyä mereen.
Suuri määrä Puolan johtoa, muiden muassa presidentti Lech Kaczyński sai surmansa Smolenskin lento-onnettomuudessa 10.4.2010.[11] Muita huomattavia lento-onnettomuuksia olivat Malaysia Airlinesin lento 370 8.3.2014, Malaysia Airlinesin lento 17 17.7.2014 ja Germanwingsin lento 9525 24.3.2015.
Vuonna 2014 Länsi-Afrikassa puhkesi laaja ebolaepidemia, joka aiheutti yli 11 000 kuolonuhria. Loppuvuonna 2019 Kiinan Wuhanissa alkoi levitä uusi koronavirus covid-19, joka aiheutti vuoden 2020 puolella satojatuhansia kuolonuhreja vaatineen pandemian.
4. heinäkuuta 2012 ilmoitettiin, että Higgsin bosoni on hyvin todennäköisesti löydetty CERNissä.[28] Löytö todistaisi Higgsin kentän olemassaolon.
Elokuussa 2012 NASA:n Mars Science Laboratory -luotain laskeutui Marsin pinnalle mukanaan Mars-mönkijä Curiosity. Luotain tutki planeetan ilmastoa ja geologiaa.
15. toukokuuta 2013 ilmoitettiin, että ihmisen kantasoluja oli ensimmäistä kertaa onnistuneesti kloonattu.[29]
Joulukuussa 2013 Kiinan ensimmäinen kuuluotain Chang’e 3 laskeutui onnistuneesti Kuun pinnalle ja Kiinasta tuli kolmas Kuun pinnan saavuttanut maa.
ESA:n Rosetta-luotain saavutti ensimmäisenä avaruusaluksena komeetan. New Horizons -luotain ohitti Pluton heinäkuussa 2015.
Ensimmäinen täydellinen kasvojensiirto tehtiin Espanjassa 2010. Suomessa ensimmäinen osittainen kasvojensiirto tehtiin 2016.[30]
Gravitaatioaaltojen löytö vahvistettiin alkuvuodesta 2016. Havainnointi tehtiin LIGO-laboratoriossa.
Aiemmilla vuosikymmenillä alkanut digitaalinen vallankumous jatkui edelleen voimakkaasti. Internet-yhteydet nopeutuivat ja puhelinten toiminnot kasvoivat.[31] Vuonna 2012 yli kolmasosa maailman väestöstä käytti internetiä ja lähes koko maailman väestö käytti matkapuhelimia.[32][33] Älypuhelimet halpenivat siten että halvemmissakin malleissa oli graafinen käyttöliittymä, kosketusnäyttö ja mahdollisuus asentaa ladattavia sovelluksia. Älypuhelimiksi laskettujen laitteiden myynti ohitti peruspuhelimet vuonna 2011 Länsi-Euroopassa.[34] Matkapuhelimella käytettiin myös internetiä ja otettiin valokuvia.[31]
Aiempi kännyköiden markkinajohtaja suomalainen Nokia menetti asemiaan siinä määrin, että se myi 2013 matkapuhelinliiketoimintonsa Microsoftille. Puhelinten valmistus siirtyi pääasiassa Koreaan, sittemmin myös Kiinaan. Käyttöjärjestelmänä yleistyi ilmainen Linux-pohjainen Android. Erityisesti Applen iPhone-puhelimet ja Samsungin valmistamat puhelimet olivat suosittuja.
Sosiaalisen median suosio kasvoi entisestään. Suosittuja puhelinsovelluksia olivat muun muassa WhatsApp, Instagram, Snapchat, Airbnb ja Pokémon Go. Uusi ilmiö oli tubettaminen eli videoiden luominen omaan YouTube-kanavaan. Videot olivat suosittuja erityisesti nuorison keskuudessa ja tunnetuista tubettajista tuli vaikuttajia[35].
Internetin nopeutuminen mahdollisti myös tv-tasoisen kuvan suoratoiston. Suoratoistopalvelu Netflix tuli myös Suomeen vuonna 2012. Tv-sarjojen kuluttajat saattoivat katsoa ohjelmia haluamanaan ajankohtana ja ahmia kokonaisia kausia kerralla. Videovuokraamoista monet katosivat.[4]
2010-luvun alussa taulutietokoneet alkoivat yleistyä tavallisten kotitietokoneiden ja kannettavien tietokoneiden rinnalle. Myydyimmäksi taulutietokoneeksi nousi Applen iPad.[36] Myös sähkökirjat ja niiden lukulaitteet nousivat suosioon vuosikymmenen alussa.
Sosiaalisesta mediasta tuli tärkeä viestinnän ja myös manipuloinnin väline. Trollaus, maalittaminen, piittaamattomuus totuudesta, valemediat ja informaatiovaikuttaminen nousivat esille.[3][4][37][38][2][5]
- Pääartikkeli: 2010-luvun kirjallisuus
Nobelin kirjallisuuspalkinnon saivat muun muassa valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitš ja brittiläinen Kazuo Ishiguro. Brittiläisen E. L. Jamesin eroottista romaania Fifty Shades of Grey myytiin maailmanlaajuisesti 150 miljoonaa kappaletta. Yhdysvalloissa teos toi BDSM-aiheen valtavirran tietoisuuteen.[7] Muita vuosikymmenen myyntimenestyksiä olivat Suzanne Collinsin Nälkäpeli -sarja (2008–2010) sekä Gillian Flynnin jännitysromaani Kiltti tyttö (2012).
- Pääartikkeli: 2010-luvun musiikki
Pop, rap, r&b ja elektroninen tanssimusiikki olivat erityisen suosittuja tyylilajeja 2010-luvulla. Rockin suosio jatkui aiempaa pienimuotoisempana.[39][40] Korealainen popmusiikki eli k-pop sai suosiota eri puolilla maailmaa. Suoratoistopalvelut, kuten Spotify, lisäsivät suosiotaan 2010-luvulla[41]. CD-levyjen myynti laski. Vastapainona vinyylilevyt saivat jonkin verran uutta suosiota.
2010-luvulla erityisen suosittuja kevyen musiikin artisteja ovat muun muassa Adele, Avicii, Beyoncé, Justin Bieber, Miley Cyrus, Lady Gaga, Ariana Grande, Bruno Mars, Katy Perry, Rihanna, Ed Sheeran ja Taylor Swift. Suosittuja pop-yhtyeitä olivat brittiläinen One Direction, korealainen BTS ja yhdysvaltalainen Maroon 5. Menestyneitä rap- ja hip hop -artisteista olivat muun muassa Drake, Nicki Minaj ja Kanye West. Jotkut menneinä vuosikymmeninä menestyneet rocktähdet ja -yhtyeet nousivat uudelleen suosioon, kuten Metallica sekä vuonna 2016 edesmennyt David Bowie.
Monet taiteilijat käsittelivät posthumanismia, ihmiskeskeisen ajattelun kyseenalaistavaa ajatussuuntausta. Sekä taiteessa että tieteessä puhuttiin eläinten ottamisesta huomioon entistä monipuolisemmin. Ihmiskeskeisyyden kyseenalaistamiselle antoivat pontta ilmastonmuutos ja muut ekologiset uhat.[42] Ekokriittinen taide käsitteli ihmisen luontosuhdetta, mitä kutsuttiin myös antroposeenin estetiikaksi, ekokatastrofin todellisuuteen havahtumiseksi uuden vuosituhannen alussa.[43]
Tieteis-, fantasia- ja supersankarielokuvia tehtiin 2010-luvulla paljon. 2010-luvun maailmanlaajuisesti eniten vuoden aikana tuottaneet elokuvat ovat Toy Story 3 (2010), Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 (2011), The Avengers (2012) jatko-osineen, Disneyn Frozen – huurteinen seikkailu (2013), Transformers – Tuhon aikakausi (2014), sekä Tähtien sota -elokuvat Star Wars: The Force Awakens (2015) ja Star Wars: The Last Jedi (2017).
Parhaan elokuvan Oscar-palkinnon on 2010-luvulla saaneet elokuvat Kuninkaan puhe (2010), The Artist (2011), Argo (2012), 12 Years a Slave (2013), Birdman (2014), Spotlight (2015), Moonlight (2016), The Shape of Water (2017), Green Book (2018) ja Parasite (2019).
2010-luvun menestyneimpiä televisiosarjoja olivat muun muassa Breaking Bad (2008–2013), Downton Abbey (2010–2015), Game of Thrones (2011–2019)[7], Girls (2012–2017)[7], Orange Is the New Black (2013–2019), House of Cards (2013–2018), Better Call Saul (2015–), Stranger Things (2016–) sekä Twin Peaks: The Return (2017). Tositelevisiosarja Kardashianit teki Kim Kardashianista popkulttuuri-ilmiön[7]. Vuonna 2010 alkanut ruotsalainen draamakomediasarja Solsidan sai paljon katsojia Suomessakin, samoin ruotsalais-tanskalainen rikossarja Silta (2011–2018).
Vuosikymmenen alussa suostuiksi nousivat Dota-verkkopelin kloonit. Näistä menestyneimpiä olivat League of Legends (2009) ja Dota 2 (2013). World of Tanks nousi vuoden 2010 julkaisunsa jälkeen yhdeksi suosituimmista nettipeleistä. Suosituin ensimmäisen persoonan ammuntapeli oli Counter-Strike: Global Offensive (2012). Battle royale -tyyppiset pelit kuten PlayerUnknown’s Battlegrounds nousivat suureen suosioon vuodesta 2017 lähtien. Fortnite-peli saavutti yli 200 miljoonaa pelaajaa.
Vuonna 2014 julkaistusta korttipelistä Hearthstone tuli menestyneimpiä verkkopelejä.[44] Vuonna 2011 julkaistu Minecraft oli suosituimpia videopelejä. Suosituimmat pelikonsolit olivat PlayStation 4 ja Xbox One. Tietokonepelien suoratoistoon netissä tarkoitettu Twitch.tv-palvelu avattiin 2011. Amazon osti sen 2014. Elektroninen urheilu keräsi paljon katsojia.
Talviolympialaiset järjestettiin 2010 Vancouverissa, 2014 Sotšissa ja 2018 Pyeongchangissa. Kesäolympialaiset pidettiin 2012 Lontoossa ja 2016 Rio de Janeirossa.
Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 2010 Etelä-Afrikassa, jossa Espanjan jalkapallomaajoukkue voitti mestaruuden, 2014 Brasiliassa, jolloin Saksasta tuli mestari ja 2018 Venäjällä, jolloin Ranskasta tuli mestari. Jääkiekon maailmanmestaruuskultaa Ruotsi voitti kolmesti, Suomi, Venäjä ja Kanada kahdesti.
Lewis Hamilton voitti Formula 1 -maailmanmestaruuden vuosikymmenen aikana viisi kertaa ja Sebastian Vettel neljä kertaa. Runsaasti olympia- ja MM-kultamitaleja voittaneita urheilijoita ovat muun muassa uimari Michael Phelps, juoksija Usain Bolt, hiihtäjä Marit Bjørgen ja voimistelija Simone Biles. Koripallon tärkeimpiä supertähtiä olivat LeBron James, jalkapallon Lionel Messi ja Cristiano Ronaldo sekä tenniksen Serena Williams, Roger Federer, Novak Đoković ja Rafael Nadal. Yhdysvalloissa Megan Rapinoe oli naisten jalkapallon tähti.
Venäjä tuli tunnetuksi valtiollisesta doping-ohjelmastaan ja maa suljettiin toistuvasti ulos kansainvälisistä suurtapahtumista, joskin venäläiset urheilijat saattoivat osallistua niihin ilman kansallistunnuksia.[11]
Kristillinen oikeisto voimistui Yhdysvalloissa, jossa väestörakenteen muutos ja sekularisaatio vaikuttivat liberaalien arvojen nousuun. Eurooppaan kohdistunut konservatiivinen kristillinen vaikuttamistoiminta kasvoi merkittävästi vuosikymmenen aikana. Lobbaajat pyrkivät vaikuttamaan sukupuolten tasa-arvoon ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin.[45][46]
Maapallon ilmaston keskilämpötila nousi vuosikymmenen aikana noin 0,25 astetta. Ilmaston lämpenemiseen liittyvät äärimmäiset sääilmiöt lisääntyivät huomattavasti.[6] 2010-luvulla usea vuosi oli lämpimin koskaan maapallolla mitattu vuosi. Näistä vuosi 2016 oli kaikkein lämpimin.[47]
Vuonna 2016 voimaan astunut Pariisin ilmastosopimus oli kaikkien aikojen ensimmäinen sopimus, joka sitoo lähes kaikkia maailman maita tavoitteessa vähentää kasvihuonepäästöjä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.[48]
- Pääartikkeli: Suomi 2010-luvulla
Suomessa koettiin talouden ”menetetty vuosikymmen” vuosina 2008–2018. Vuonna 2008 alkaneen taantuman jälkeen Suomen talous kasvoi samoihin lukemiin vasta vuonna 2018.[49][50]
Suomen suurimmat puolueet olivat kokoomus, keskusta ja sosialidemokraatit. Eduskuntavaaleja Suomessa järjestettiin vuonna 2011, 2015 ja 2019. Vuosikymmenen alussa Suomen johdossa olivat keskustan johtamat hallitukset. Vuonna 2011 aloitti kokoomusjohtoinen Kataisen hallitus, joka sisälsi myös SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreät. Stubbin hallitus toimi lyhyen aikaa samalta pohjalta, mutta ilman vihreitä. Keskustan Juha Sipilän johtama keskusta-oikeistolainen Sipilän hallitus toimi vuosina 2015–2019. Perussuomalaiset menestyi vuosikymmenen aikana eduskuntavaaleissa ja nousi vuonna 2015 hallituspuolueeksi. Vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen hallituksen muodostajaksi tuli SDP.
Vuoden 2012 presidentinvaaleissa Sauli Niinistö valittiin Tarja Halosen seuraajaksi Suomen tasavallan presidentiksi. Vuoden 2018 presidentinvaaleissa Niinistö valittiin toiselle kaudelleen vuoteen 2024 asti.
Vuonna 2019 bruttokansantuote oli noin 205 miljardia eli vain kolmisen prosenttia korkeampi kuin nousukauden lopussa vuonna 2008.[51] Suomen valtionvelka kasvoi 106 miljardiin euroon.[52] Suomen vienti palautui taantumaa edeltävälle tasolle vasta vuonna 2018.[53][54] Työttömyysaste oli vuonna 2015 9,4 prosenttia, mutta vuonna 2019 se oli laskenut kuuteen prosenttiin.[55][56]
Työllisyyteen vaikutti talouden rakennemuutos. Metsä- ja metalliteollisuuden suhteellinen osuus supistui 2000-luvulla. Aiemmin Suomen taloudelle tärkeä Nokia menetti asemansa matkapuhelinvalmistajana vuosikymmenen alussa.[57][58] Palvelusektori kasvoi ja toimialan työpaikat keskittyivät kaupunkiseuduille.[59] Vuosikymmenen lopussa yksityiset palvelut vastasivat yli puolesta Suomen bruttokansantuotteesta ja noin 70 prosenttia bruttoarvonlisäyksestä tuli palveluista.[60] Viennin arvosta 33 prosenttia oli palveluita, esimerkiksi informaatiotekniikan alalta.[54] Suomi oli maailman yhdeksänneksi globalisoitunein maa vuonna 2017.[61]
Väestön ikääntyminen jatkui ja syntyvyys laski selvästi.[62] Suomen väestönkasvu oli verkkaista 3,2 prosentin suuruisena. Viiden ja puolen miljoonan asukkaan raja ylittyi vuonna 2016.[63] Vuodesta 2016 lähtien väestönkasvu oli kokonaan maahanmuuton varassa.[62] Suomessa oli vuonna 2019 yli 423 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä eli noin kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä.[64][65]
Suomalaisten asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan muuttuivat entistä myönteisemmiksi.[66] Esimerkiksi Helsinki Pride -kulkueen osallistujamäärä kasvoi vuoden 2010 viidestätuhannesta osallistujasta vuoden 2018 sataan tuhanteen.[67] Samaa sukupuolta olevien avioliiton mahdollistama avioliittolaki tuli voimaan vuonna 2017.[68] Uskonnottomuus lisääntyi ja kirkosta eroaminen kasvoi. Jumalaan uskovien määrä lähes puolittui vuosituhannen vaihteesta.[69][70][71]
Ban Ki-moon, YK:n pääsihteeri (2007–2016)- António Guterres, YK:n pääsihteeri (2016–)
Abu Bakr al-Baghdadi, Irakiin ja Syyriaan julistetun islamilaisen kalifaatin kalifi
Hamid Karzai, Afganistanin presidentti (2001–2014)
José Luis Rodríguez Zapatero, Espanjan pääministeri (2004–2011)- Mariano Rajoy, Espanjan pääministeri (2011–2018)
- Pedro Sánchez, Espanjan pääministeri (2018–)
José Manuel Barroso, Euroopan komission puheenjohtaja (2004–2014)- Jean-Claude Juncker, Euroopan komission puheenjohtaja (2014–2019)
- Ursula von der Leyen, Euroopan komission puheenjohtaja (2019–)
Mahmud Ahmadinežad, Iranin presidentti (2005–2013)- Hasan Ruhani, Iranin presidentti (2013–)
Benjamin Netanjahu, Israelin pääministeri (2009–2021)
Silvio Berlusconi, Italian pääministeri (2008–2011)- Mario Monti, Italian pääministeri (2011–2013)
- Matteo Renzi, Italian pääministeri (2014–2016)
- Giuseppe Conte, Italian pääministeri (2018–2021)
Hu Jintao, Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri (2003–2013)- Xi Jinping, Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri (2013–)
Kim Jong-il, Pohjois-Korean johtaja (1994–2011)- Kim Jong-un, Pohjois-Korean johtaja (2011–)
Raúl Castro, Kuuban presidentti (2008–2018)
Muammar Gaddafi, Libyan diktaattori (1969–2011)
Nicolas Sarkozy, Ranskan presidentti (2007–2012)- François Hollande, Ranskan presidentti (2012–2017)
- Emmanuel Macron, Ranskan presidentti (2017–)
Fredrik Reinfeldt, Ruotsin pääministeri (2006–2014)- Stefan Löfven, Ruotsin pääministeri (2014–2021)
Angela Merkel, Saksan liittokansleri (2005–2021)
Bašar al-Assad, Syyrian presidentti (2000–)
Benedictus XVI, paavi (2005–2013)- Franciscus, paavi (2013–)
Hugo Chávez, Venezuelan presidentti (1999–2013)- Nicolás Maduro, Venezuelan presidentti (2013–)
Dmitri Medvedev, Venäjän presidentti (2008–2012)- Vladimir Putin, Venäjän presidentti (2012–)
Elisabet II, Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar (1952–2022)- Gordon Brown, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri (2007–2010)
- David Cameron, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri (2010–2016)
- Theresa May, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri (2016–2019)
- Boris Johnson, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri (2019–2022)
Barack Obama, Yhdysvaltain presidentti (2009–2017)- Donald Trump, Yhdysvaltain presidentti (2017–2021)
Malala Yousafzai, rauhanaktivisti- Greta Thunberg, ilmastoaktivisti
- Edward Snowden, tietovuotaja
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
