Kataisen hallitus
Suomen 72. hallitus From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Kataisen hallitus oli Suomen tasavallan 72. hallitus. Se muodostettiin vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen ja toimi 22. kesäkuuta 2011 – 24. kesäkuuta 2014. Hallituksen pääministerinä toimi kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja siihen kuuluivat kokoomuksen lisäksi sosiaalidemokraatit, vihreät, ruotsalainen kansanpuolue ja kristillisdemokraatit sekä huhtikuuhun 2014 saakka vasemmistoliitto. Hallitus hajosi Kataisen jätettyä paikkansa kokoomuksen puheenjohtajana ja pääministerinä saatuaan paikan Euroopan komissiosta.
.svg){kind=small}
Remove ads
Hallitukseen osallistuvien puolueiden yhteenlaskettu paikkamäärä eduskunnassa oli 125 paikkaa (+ eduskunnan puhemies, joka ei saa äänestää), kunnes 30.6. hallitukselle epäluottamusta äänestäneet Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho erotettiin vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä[1][2] ja he muodostivat oppositioon kuuluneen vasenryhmän.[3] 25. maaliskuuta 2014 vasemmistoliitto ilmoitti eroavansa hallituksesta, koska puolue ei voinut hyväksyä hallituksen kehysriihiesitystä. Vasemmistoliiton eron jälkeen hallituksen vahvuus oli 112 edustajaa.[4]
Hallitus oli kahden suurimman puolueensa mukaan perustaltaan sinipunahallitus ja laajapohjaisena muistutti myös SDP-johtoisia Lipposen "sateenkaarihallituksia" 1995–2003 (Lipponen I ja II). Kyseessä oli 2000-luvun ensimmäinen kokoomusjohtoinen hallitus. Edellinen kokoomuslainen pääministeri oli Harri Holkeri vuosina 1987–1991, joka johti Holkerin hallitusta.
Pääministeri Katainen ilmoitti huhtikuussa 2014, ettei jatka kokoomuksen puheenjohtajana kesän puoluekokouksen jälkeen. Kokoomuksen puoluekokous valitsi kesäkuussa uudeksi puheenjohtajakseen Alexander Stubbin, joka sai tehtäväkseen muodostaa uuden hallituksen kesäkuun aikana. Presidentti Sauli Niinistö hyväksyi Kataisen eropyynnön 16. kesäkuuta ja pyysi Kataisen hallitusta jatkamaan toimitusministeristönä uuden valtioneuvoston nimittämiseen asti.[5] Stubbin hallitus aloitti 24. kesäkuuta 2014.
Remove ads
Hallitusohjelma
Yksi maailman suurimmista kaupallisista konsulttiyhtiöistä, yhdysvaltalainen McKinsey & Company värvättiin avustamaan hallitusohjelman laatimisessa.
Hallitusneuvottelut
Suurimman puolueen, kokoomuksen, puheenjohtaja Jyrki Katainen sai vaalien jälkeen tehtäväkseen tiedustella muiden puolueiden linjauksia ja kannanottoja liittyen politiikkaan, etenkin kokoomuksen suunnitelmiin verrattuna. SDP peräsi EU-asioissa tiukkaa vastuullisuutta sekä korosti pankkien ja sijoittajien asemaa velkakriisissä, ja ilmoitti hyväksyvänsä kriisissä olevien maiden tuen näillä ehdoilla.
Perussuomalaisille tarjottiin myös pääsyä hallitusneuvotteluihin. Toukokuussa perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti kuitenkin puolueensa jäävän oppositioon, koska hän ei voinut hyväksyä kokoomuksen ja SDP:n EU-politiikkaa ja Kreikan tukemista. Kokoomus ja SDP ilmoittivat pitävänsä ratkaisua vastuuttomana ja petoksena äänestäjiä kohtaan. Oppositioon jättäytymisensä jälkeen perussuomalaiset oli kuitenkin kannatusmittauksessa suurin puolue[6]. Kyselytutkimuksen mukaan 66 prosenttia puolueen kannattajista piti oppositioon jäämistä oikeana ratkaisuna ja vain 16 prosenttia olisi halunnut puolueen joustavan ja jatkavan hallitusneuvotteluja.[7]
Neuvotteluihin otettiin mukaan vihreät kun taas RKP oli Kataisen mukaan alusta alkaen mukana. Torstaina 12. toukokuuta Katainen ilmoitti haluavansa neuvotteluihin kokoomuksen lisäksi SDP:n, RKP:n, vihreät ja kristillisdemokraatit. Kristillisdemokraatit ilmoitti hyväksyvänsä hallitusehdot Päivi Räsäsen johdolla. Anni Sinnemäki luki vihreiden ehdoiksi uuden ydinvoimalaluvan poistamisen hallitusohjelmasta ja perusturvan korottamisen, mikä oli myös SDP:n ja vasemmistoliiton keskeinen vaatimus. RKP ei julkistanut ehtojansa hallitukselle.
Sittemmin hallitusneuvotteluihin pyydettiin SDP:n vaatimuksesta myös vasemmistoliitto. Ehtona vasemmistoliitto mainitsi tiukan EU-politiikan ja ilmoitti Kataiselle vastustavansa Portugalin tukipakettia. Vasemmistoliitto arvioi myös talousasioiden olevan haasteena mahdolliselle hallitusyhteistyölle.[8] Lopulliset hallitusneuvottelut käynnistettiin perjantaina 20. toukokuuta. Katainen uutisoi viikonlopun mittaan neuvottelujen vaikeuksien liittyvän eriäviin mielipiteisiin talouspolitiikasta, mutta muita mahdollisia esteitä yhteistyölle ei hänen mukaansa ollut. Samalla pohdittiin myös vihreiden esitystä liittyen vaalilain äänikynnysten muuttamiseen, jota vihreät kannatti ja SDP sekä kokoomus vastusti.[9]
SDP ja vasemmistoliitto vetäytyivät yllättäen hallitusneuvotteluista 1. kesäkuuta kokoomuksen kanssa syntyneiden erimielisyyksien vuoksi, minkä jälkeen Kataisen hallitustunnustelijana jatkaminen muuttui epävarmaksi.[10] Katainen pyysi keskustaa mukaan hallitusneuvotteluihin vasemmistopuolueiden paikalle, ja puolue vastasi pyyntöön myöntävästi 6. kesäkuuta. Vihreät ilmoittivat samana päivänä jättäytyvänsä hallitusneuvotteluista ja toivoi vasemmistopuolueiden paluuta.[11] Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti tuolloin harkitsevansa edelleen palaamista hallitusneuvotteluihin. Samalla media alkoi spekuloida vielä enemmän mahdollisuudesta, jossa SDP muodostaisi vasemmistopuolueiden ja perussuomalaisten kanssa kansanrintamahallituksen kokoomuksen jäädessä oppositioon.[12] Eduskuntaryhmien puheenjohtajat päättivät yksimielisesti 7. kesäkuuta, että Katainen saa jatkaa toistaiseksi hallitustunnustelijana. Katainen ilmoitti käyvänsä neuvotteluja hallituksen muodostamisesta kaikkien puolueiden kanssa ja totesi, ettei yksikään hallituspohja ollut vielä kaatunut.[13]
Soini vahvisti Yleisradiolle 10. kesäkuuta, etteivät perussuomalaiset ole mukana hallitusneuvotteluissa, vaan neuvotteluja jatketaan kokoomuksen, SDP:n, vasemmistoliiton, vihreiden, RKP:n ja kristillisdemokraattien kanssa. Sama kuuden puolueen pohja oli jo kertaalleen kariutunut edellisellä viikolla.[14] Jyrki Katainen vahvisti asian samana päivänä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa. Katainen ilmoitti, että hallitusneuvottelut pyritään saamaan päätökseen viikon sisällä.[15] Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki lisäsi myöhemmin, ettei vasemmistoliiton meno hallitukseen asti ollut vielä varmaa, vaan hallitusohjelman on täytettävä puolueen tavoitteet.[16]
Neuvotteluja jatkettiin 13. kesäkuuta puolueiden puheenjohtajien kesken, ja muut neuvottelijat tulivat mukaan seuraavana päivänä.[17] Torstaina 16. kesäkuuta Katainen kertoi, että joidenkin työryhmien osalta on vielä avoimena pieniä kysymyksiä.[18] Hallitusohjelma saatiin odotusten mukaisesti valmiiksi perjantaina 17. kesäkuuta, tasan kaksi kuukautta eduskuntavaalien jälkeen. Hallitusohjelma ja ministerisalkkujen jakautuminen puolueiden kesken julkistettiin samana päivänä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa. Ministerien määrää vähennettiin yhdellä, joten hallitukseen tuli 19 ministeriä. Kokoomuksella ja SDP:llä on kummallakin kuusi ministerisalkkua, vasemmistoliitolla, vihreillä ja RKP:llä kullakin kaksi salkkua ja kristillisdemokraateilla yksi, tosin tärkeä sisäministerin salkku.[19] Eduskunnan suorittaman pääministerivaalin jälkeen tasavallan presidentti Tarja Halonen nimitti Kataisen hallituksen virkaansa 22. kesäkuuta. Eronnut Kiviniemen hallitus istui tasan vuoden ajan.
Remove ads
Politiikkaa
Kunta- ja sote-uudistus
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: puuttuu tiivistelmä asiasta, pelkkä linkki ei tässä riitä |
- Pääartikkeli: Sote-uudistus
Puolivälin kehysriihi
Hallitus asettui tekemään ennalta sovitusti puolivälin kehysriihtään 21. maaliskuuta 2013. Taloustilanne oli hieman ennakoitua heikompi ja työmarkkinaratkaisut olivat avoimet. Kehysriihessä päätettiin laskea yhteisöveroa 4,5 prosenttiyksiköllä 20 prosenttiin.[20] Tämän arveltiin antavan mahdollisuuden työllisyyden kohentamiseen ja velkasuhteen kääntämiseen laskuun.[21] Vasemmistoliiton lähteistä ilmoitettiin jo 27.3. että kehysriihen ratkaisujen vaikutuksista on ristiriitaista tietoa sekä varaus, että tilannetta tarkastellaan uudelleen syksyn budjettiriihessä. Kyseessä on ollut puolueen mukaan sen verran vakava tietovaje, ettei puolue olisi hallituksessa ratkaisua hyväksynyt, mikäli vaikutukset olisivat olleet kehysriihen aikana tiedossa.[22] Asia koskee listaamattomien yritysten osinkojärjestelyissä tarkoitetuista porsaanreiistä. [23] Oppositiopuolue Perussuomalaiset kyseenalaisti veroratkaisut ja niistä tiedottamisen tuoreeltaan.[24] Suomen Keskusta olisi puolestaan halunnut useampia verotusportaita osingoille.[25] Puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä informoi eräitä ministereitä heti kehyspäätöksen jälkeen tuoreeltaan siitä, että listaamattomien yritysten suuromistajat saavat suuren verohyödyn päätöksestä.[26] Hallitus muutti päätöstä tältä osin sekä holding-yhtiöiden osalta. Vasemmisto olisi jättänyt hallituksen, ellei korjausta olisi tehty.[27]
Ministerit
Eduskuntavaaleja seuranneiden hallitusneuvottelujen lopputuloksena kokoomus ja sosialidemokraatit saivat hallitukseen kumpikin kuusi ministeriä. Vasemmistoliitto, vihreät ja RKP saivat kukin kaksi ministeriä ja kristillisdemokraatit yhden, jolloin ministereitä on yhteensä 19.[28] RKP nimesi ministerinsä heti 17.6., kokoomus ja sosialidemokraatit 18.6., vasemmistoliitto 19.6. ja vihreät sekä kristillisdemokraatit 20.6.[29]
Ensimmäinen ministerivaihdos tapahtui 5. heinäkuuta 2012, kun Stefan Wallin luopui RKP:n puheenjohtajuudesta ja samalla puolustusministerin tehtävistä. Häntä tehtävissään seurasi europarlamentaarikko Carl Haglund. Ennen eroilmoitusta oli noussut kohu hänen antamastaan poliittisesta ohjauksesta Dragsvikin varuskuntaa koskevassa asiassa.[30][31] 16. marraskuuta 2012 elinkeinoministeri Jyri Häkämies erosi tehtävistään siirryttyään Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi. Hänen tilalle valittiin kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori.[32] Vaalikauden puolessavälissä vuonna 2013, SDP kierrätti ministereitään nostaen Pia Viitasen asunto- ja viestintäministeriksi ja Susanna Huovisen peruspalveluministeriksi. Asunto- ja viestintäministerinä toiminut Krista Kiuru nimitettiin opetusministeriksi.[33]
Ministereistä Heidi Hautala, Jari Koskinen ja Carl Haglund eivät olleet hallituskauden aikana kansanedustajia. Hautala ja Haglund toimivat ministeriksi nimittämiseensä saakka Euroopan parlamentin jäsenenä, ja Koskinen toimi Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokunnan jäsenenä.[34] Myöhemmin Hautala jätti hallituksen valtionyhtiö Arctia Shippingin tekemän rikosilmoituksen poisvetämiseen liittyneen poliittisen ohjauksen herättämien kysymysten vuoksi.[35] Myöskään uusi valtiovarainministeri Antti Rinne ei ollut kansanedustaja.
Vasemmistoliiton ministerien jätettyä tehtävänsä kehysriihen vuoksi hallituspuolueet päättivät, ettei uusia ministerejä nimitettäisi, vaan tehtävät jaettiin kokoomuksen ja SDP:n istuville ministereille.[36] Kokoomus myönsi liikenneministerin tehtävät kuntaministeri Henna Virkkuselle.[37] SDP puolestaan jakoi osan ministeritehtävistä uudestaan: Asuntoministeri Pia Viitaselle lisättiin kulttuuri-, urheilu- ja nuorisoasiat sekä omistajaohjaus Veikkauksen osalta. Opetusministeri Krista Kiurulle siirrettiin viestintäasiat ja Susanna Huoviselle tasa-arvoasiat.[38]
Toukokuussa 2014 valtiovarainministeri Jutta Urpilainen hävisi SDP:n puoluekokouksessa puheenjohtajavaalit Antti Rinteelle.[39] Puheenjohtajavaihdoksen seurauksena Rinne nimitettiin valtiovarainministeriksi 6. kesäkuuta.[40]
Pääministeri Katainen ilmoitti huhtikuussa 2014, ettei jatka kokoomuksen puheenjohtajana kesän puoluekokouksen jälkeen, minkä myötä pääministerin tehtävät siirtyivät puolueen uudelle puheenjohtajalle.[41] Lisäksi ministerit Alexander Stubb, Henna Virkkunen ja Päivi Räsänen ilmoittautuivat ehdolle europarlamenttivaaleissa 2014. Myös Merja Kyllönen asettui ehdolle liikenneministerinä, mutta luopui ministerintehtävistään ennen vaaleja.[42] Virkkunen sekä Stubb valittiin Euroopan parlamenttiin, minkä myötä Virkkunen väistyi ministerin tehtävistään kesällä. [43] Stubb sen sijaan valittiin kokoomuksen puoluekokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi ja hän sai tehtäväkseen muodostaa uuden hallituksen kesäkuussa.[44]
Huomautuksia
- Stubb toimi ministerinä ulkoasiainministeriössä, valtioneuvoston kansliassa sekä valtiovarainministeriössä (EU:n budjettiosastoa koskevat asiat).
- Hautala toimi ministerinä ulkoasiainministeriössä ja valtioneuvoston kansliassa (valtion omistajaohjausosastolle kuuluvat asiat).
- Haavisto toimi ministerinä ulkoasiainministeriössä ja valtioneuvoston kansliassa (valtion omistajaohjausosastolle kuuluvat asiat).
- Räsänen toimi lisäksi ministerinä opetus- ja kulttuuriministeriössä (kirkollisasiat).
- Virkkunen toimi liikenne- ja viestintäministeriön lisäksi ministerinä valtiovarainministeriössä.
- Viitanen toimi opetus- ja kulttuuriministeriön lisäksi ministerinä ympäristöministeriössä.
- Häkämies toimi lisäksi ministerinä valtiovarainministeriössä.
- Ihalainen toimi lisäksi ministerinä sisäministeriössä (kotouttamisyksikön asiat).
- Guzenina-Richardson toimi ministerinä sosiaali- ja terveysministeriössä.
- Huovinen toimi ministerinä sosiaali- ja terveysministeriössä.
- Virkkunen toimi ministerinä valtiovarainministeriössä.
- Kiuru toimi liikenne- ja viestintäministeriön lisäksi ministerinä ympäristöministeriössä.
- Viitanen toimi liikenne- ja viestintäministeriön lisäksi ministerinä ympäristöministeriössä.
- Arhinmäki toimi lisäksi ministerinä sosiaali- ja terveysministeriössä (tasa-arvoasiat).
Remove ads
Kritiikki
Kataisen hallitusta toistuvasti syytettiin päätöksenteon puutteesta ja että se siirsi vaikeita asioita myöhemmäksi. Hallituksen kärkihankkeet kunta- ja sote-uudistus eivät onnistuneet toivotulla tavalla.[45]
Vasemmistoliiton Jyrki Yrttiahon ja Markus Mustajärven mielestä hallitusohjelma sisälsi erityisesti EU-tukikysymyksissä sellaisia linjauksia, että hallitukseen osallistuminen oli Vasemmistoliiton periaatteiden vastaista.[46]
Perussuomalaisten silloinen johtaja Timo Soini nimitti Kataisen hallitusta hyytelöhallitukseksi[47] ja sen hallitusohjelmaa sillisalaatiksi.[48]
Hallitus hyväksyi myyntipäätöksen Fortumin omistamien sähköverkkojen myynnistä Caruna-yhtiölle. Hallitus uskotteli että sähkön siirtohinta ei nouse.[49] Caruna kuitenkin teki päätöksen nostaa sähkön siirtohintaa 30 prosentilla.[50]
Remove ads
Välikysymykset
Kataisen hallituksen kaudella oppositio jätti yhteensä 17 välikysymystä.[51] Suomen Keskusta laati hallituskauden ensimmäisen välikysymyksen kuntien lähipalveluihin liittyen 16. syyskuuta 2011.[52] Perussuomalaiset eivät yhtyneet välikysymykseen, koska eivät saaneet olla valmistelemassa sen sanamuotoa. Myöhemmin samana vuonna perussuomalaiset esittivät hallitukselle välikysymyksen eurokriisin hoidosta. Välikysymyksessä kysyttiin muun muassa, onko hallitus varautunut euron mahdolliseen hajoamiseen ja hyväksyykö se eduskunnan budjettivallan siirron EU-komissiolle. Perussuomalaiset eivät tarjonneet välikysymystä allekirjoitettavaksi toiselle oppositiopuolueelle keskustalle.[53]
Helmikuussa 2012 perussuomalaiset jättivät välikysymyksen puolustusvoimien leikkauksista. Keskusta olisi Kimmo Tiilikaisen mukaan halunnut lähteä mukaan välikysymykseen, mutta perussuomalaiset eivät tähän suostuneet, koska keskusta oli aikaisemmin ollut valmis hyväksymään jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen. 22. helmikuuta keskusta jätti välikysymyksen hallituksen suunnittelemasta kuntauudistuksesta.[54] Maaliskuussa keskusta jätti hallitukselle välikysymyksen kotihoidon tuen tulevaisuudesta. Välikysymys oli vastaus uutisointiin siitä että hallitus saattaisi kehysriihessä leikata kotihoidon tuen keston kahteen vuoteen.[55]
Oppositio jätti ensimmäisen yhteisen välikysymyksen 13. huhtikuuta 2012. Välikysymys koski Suomen vastuiden kasvattamista eurokriisissä ja Suomen AAA-luottoluokituksen turvaamista.[56] Perussuomalaiset jättivät seuraavan välikysymyksen 8. kesäkuuta koskien tulevan EU-huippukokouksen asialistaa. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vastasi välikysymykseen toteamalla, että huippukokouksen valmistelu oli kesken eikä hallitus voinut ottaa lopullisesti kantaa asioihin.[57]
Maaliskuussa 2013 oppositio teki yhteisen välikysymyksen asuntopolitiikasta.[58] Syyskuussa 2013 oppositio teki välikysymyksen kotihoidon tuen muutoksesta, joka opposition mukaan on oikeasti leikkaus. Hallitus suunnittelee kotihoidon tuen kiintiöimistä äidille ja isälle. Jo helmikuussa 2012 kehysriihessä hallitus mietti kotihoidon tuen keston lyhentämistä kolmesta vuodesta kahteen vuoteen, ja tuolloin keskusta teki aiheesta välikysymyksen. Puolueen mukaan hankkeesta vetäydyttiin tuolloin juuri välikysymyksen takia.[59]
Helmikuussa 2014 oppositio eli perussuomalaiset, keskusta, vasenryhmä ja Muutos 2011 jätti välikysymyksen hallituksen kuntapolitiikasta. Opposition mukaan uudistuksen sisällöstä on kuulunut ristiriitaista tietoa, ja välikysymyksessä hallituspuolueet voivat selkiyttää linjaansa.[60] Huhtikuussa oppositiopuolueet jättivät yhteisen välikysymyksen hallituksen perhepolitiikasta ja lapsilisien leikkaamisesta.[61]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads