Franciscus (paavi)
katolisen kirkon 266. paavi vuosina 2013–2025 From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Franciscus[1] (oik. Jorge Mario Bergoglio, esp. [ˈxorxe ˈmaɾjo βerˈɣoɣljo], 17. joulukuuta 1936 Buenos Aires – 21. huhtikuuta 2025 Vatikaani[2]) oli argentiinalainen pappi ja katolisen kirkon paavi 2013–2025.
Remove ads
Bergoglio toimi Buenos Airesin arkkipiispana vuodesta 1998 paaviksi valitsemiseensa asti. Kardinaalin arvon hän sai vuonna 2001. Hänet valittiin paavi Benedictus XVI:n seuraajaksi 13. maaliskuuta 2013. Franciscus oli Vatikaanin virallisten luetteloiden mukaan 266. paavi. Hän oli paavina sekä ensimmäinen jesuiitta ja eteläamerikkalainen että ensimmäinen ei-eurooppalainen 700-luvulla eläneen Gregorius III:n jälkeen.[3][4][5]
Vuonna 2014 Franciscus pyysi Argentiinan viranomaisia uusimaan hänen Argentiinan passinsa ja henkilökorttinsa, mutta siten, että hänet esitettäisiin niissä yksityishenkilönä. Paavin virkansa puolesta Franciscus oli myös Vatikaanin kansalainen.[6][7]
Remove ads
Perhetausta ja varhaiset työkokemukset
Jorge Bergoglio syntyi viisilapsiseen perheeseen, jonka isä oli rautatietyöläinen Mario José Bergoglio (ital. [berˈgɔʎʎo]) ja äiti Regina María Sivori. He olivat italialaisia ja lähtöisin Piemontesta, Luoteis-Italiasta.[8][9][10][11] Paavi Franciscuksen perheen Argentiinaan-muuton taustalla oli italialaisen fasismin nousu.[12][13]
Nuorena Bergoglio työskenteli muun muassa yökerhon ovivahtina.[14][15]
Remove ads
Kirkollinen ura
Kahden jesuiittapapin tapaus Argentiinan sotilasjuntan aikana (1976–1983)
Kirjassaan El silencio (’hiljaisuus’) argentiinalainen vasemmistoaktivisti ja tutkiva journalisti Horacio Verbitsky väitti silloisen Argentiinan jesuiittojen johtajan Bergoglion vetäneen suojelunsa pois, kun papit Francisco Jalics ja Orlando Yorioky kieltäytyivät lopettamasta slummeissa vierailemistaan.[16][17] Viranomaiset vangitsivat heidät sittemmin. Bergoglio kirjoitti samoihin aikoihin Francisco Jalicsin veljelle: ”Olen lobannut hallitusta monta kertaa, jotta he vapauttaisivat veljesi. Toistaiseksi meillä ei ole ollut menestystä. En ole kuitenkaan vielä menettänyt toivoa siitä, että veljesi vapautettaisiin pian”.[18] Heidät vapautettiin viiden kuukauden kuluttua.
Bergoglion elämäkerran kirjoittaja Serge Rubin kirjoittaa tämän tehneen paljon ihmisten suojelemiseksi juntan aikana.[19] Toimittaja Horacio Verbitsky on tunnetusti lähellä Argentiinan presidentti Cristina Fernandez de Kirchneria, joka on taistellut silloisen kardinaali Bergoglion kanssa homoliitoista ja sosiaalipolitiikasta.[20][21] Vatikaani väitti syytösten olevan vasemmiston harjoittamaa antiklerikalistista mustamaalauskampanjaa.[22][23]
Sotilasjuntan 1970-luvulla sieppaama ja kiduttama pappi Francisco Jalics kertoi vuonna 2013, että hän oli vuosia sitten tehnyt sovinnon kardinaali Bergoglion kanssa.[24]
Vuoden 2005 konklaavi
Bergoglio ei ollut vuoden 2005 konklaavissa ennakkosuosikki, eli niin kutsuttu papabile, vaikkakin hänet oli mainittu mahdollisena vaihtoehtona uudeksi paaviksi. Konklaavin jälkeen julkisuuteen ilmestyi kuitenkin muistikirja, jonka sanottiin olevan yhden konklaavin osallistuneen kardinaalin laatima.[25] Kirjan sisältämäksi väitettyä tekstiä julkaistiin italialaisessa Limes-lehdessä 23. syyskuuta 2005. Muistikirjan sanotaan sisältävän tietoja konklaavin kulusta ja äänestysmääristä. Mikäli kirja on aito, on sen laatinut kardinaali rikkonut konklaavin sääntöjä, jotka ankarasti kieltävät vastaavanlaiset muistiinpanot. Toisaalta tilanne ei olisi ainutlaatuinen, sillä vastaavanlaisia muistiinpanoja tunnetaan muun muassa vuoden 1914 konklaavista[26].
Muistikirjan mukaan Joseph Ratzingerin päävastustaja konklaavissa ei ollut yleisten tietojen mukaisesti kardinaali Carlo Maria Martini, vaan Buenos Airesista konklaaviin saapunut kardinaali Bergoglio. Muutenkin muistikirja on konklaavista esitettyjä yleisiä arvioita vastaan, sillä monien tahojen mukaan kolmannesta maailmasta tuleva kardinaali ei ollut missään vaiheessa lähelläkään paaviksi nousemista. Lisäksi muistikirjassa väitetään, ettei Bergoglio olisi halunnut paavinvirkaa ja olisi ehkä saattanut kieltäytyä siitä voittaessaan konklaavin.[25]
Paavina
Bergoglio valittiin paaviksi vuoden 2013 konklaavissa 13. maaliskuuta 2013.[29] Hän otti paavinimekseen Franciscus kunnioittaakseen Franciscus Assisilaista, keskiajalla elänyttä italialaista munkkia, joka tunnettiin erityisesti köyhien auttajana.[30] Franciscus puolustikin paavina voimakkaasti heikompiosaisia. Hän otti myös kantaa kansainväliseen politiikkaan, ja syyskuussa 2015 hänestä tuli ensimmäinen paavi, joka on pitänyt puheen Yhdysvaltain kongressille.[31]
Vierailullaan Yhdysvalloissa syyskuussa 2015 Franciscus ilmoitti julkaisevansa pop-rock-albumin, joka sisältää hänen puheitaan.[32] Paavi Franciscus oli Twitterissä ja Instagramissa.
Paavikautensa alussa Franciscus ilmoitti toimivansa paavina vain muutaman vuoden ajan, mutta siitä huolimatta maaliskuussa 2023 juhlittiin hänen paavikautensa 10-vuotisjuhlaa.[33] Vaikka Franciscus ei viimeisinä vuosinaan enää puhunut eläköitymisestä, hänen arveltiin jäävän eläkkeelle sitten kun hänen ”työnsä Vatikaanissa on tehty”. Syksyllä 2023 Franciscus tuli nimittäneeksi valtaosan kirkon kardinaaleista, mikä tarkoittaa, että seuraavassa konklaavissa on todennäköistä, että hänen seuraajakseen valitaan hänen linjaansa jatkava uusi paavi.[34]
Remove ads
Opetukset
Paavi Franciscus tuli tunnetuksi yhteiskunnan hylkiöiden ja köyhien auttajana.[35] Kun hänet nimitettiin kardinaaliksi, hän sai satoja argentiinalaisia antamaan lentolippuihin tarkoitetut rahansa köyhille sen sijaan, että olisivat matkustaneet Roomaan juhlistamaan nimitystä.[36] Vuonna 2001 Bergoglio muun muassa kävi AIDS-potilaiden hoitokodissa ja suuteli ja pesi heidän jalkojaan kiirastorstai-perinteen mukaisesti. Muina vuosina hän kävi muun muassa vankiloissa ja sairaaloissa.[37][38][39]
Franciscus varoitti globalisaatiosta, joka ei kunnioita kulttuureja: ”Sellainen globalisaatio, joka yhdenmukaistaa, on pohjimmiltaan imperialistinen”. Hän lisäsi vielä, että kulttuurinen monimuotoisuus on säilytettävä. ”[Globalisaatio] on lopultakin tapa orjuuttaa ihmisiä.”[20]
Franciscus arvosteli kapitalismia ja tuomitsi Néstor Kirchnerin hallinnon ”moraalittomaksi ja laittomaksi”, koska se salli tuloerojen kasvaa.[40] Paaviksi tulonsa jälkeen Franciscus jatkoi kritiikkiä sanomalla vapaiden markkinoiden luoneen tyrannian, jossa ihmisiä arvostetaan heidän kulutuskykynsä mukaan. Paavin mukaan rahan tuli ”palvella, ei hallita”.[41]
Franciscus vastusti aborttia,[40] eutanasiaa,[40] samaa sukupuolta olevien avioliittoa[40] sekä naispappeutta[42] ja kannatti latinalaiseen riitukseen kuuluvien katolisten pappien naimattomuutta.[42] Heinäkuussa 2013 Franciscus julisti merkittävän kannanoton toteamalla hyväksyvänsä homopapit katolisen kirkon työntekijöiksi. Paavin mukaan homoseksuaaliset teot ovat synti, ei homoseksuaalisuus itsessään.[43] Joulukuussa 2023 Franciscus hyväksyi samaa sukupuolta olevien parien epävirallisen siunaamisen katolisessa kirkossa.[44]
Franciscus tuomitsi Gazan sodan ja siitä seuranneen humanitaarisen katastrofin. Hänen mukaansa kyse ei ollut sodasta, vaan terrorismista. Viimeisessä kirjassaan paavi lainasi asiantuntijoita, joiden mukaan Gazassa tapahtuu kansanmurha.[45]
Terveydentila
Paavilla oli median mukaan ollut useita terveyshuolia, muun muassa ennen keuhkoputkentulehdusta[46].
Franciscus joutui sairaalahoitoon 14. helmikuuta 2025, koska hän oli kärsinyt hengitysvaikeuksista useiden päivien ajan. Paavilla diagnosoitiin keuhkokuume, ja hän joutui kriittiseen tilaan. Hänelle annettiin hengitysoireiden vuoksi useiden päivien ajan lisähappea, ja anemian vuoksi tehtiin verensiirtoja.[47]
Remove ads
Kuolema
Paavi kuoli pääsiäismaanantaina 21. huhtikuuta 2025 kello 7.35 (CEST). Paavin terveys oli huonontunut aikaisemmin kello 5.30, jolloin hän menetti tajuntansa.[48] Hänen lääkärinsä kutsuttiin paikalle ja hänelle todettiin aivohalvaus. Vatikaanin mukaan paavi oli vaipunut koomaan ja hän kuoli aivohalvaukseen ja sitä seuranneeseen peruuttamattomaan sydämen vajaatoimintaan.[49][50]
Kuolinpäivää edeltävänä pääsiäissunnuntaina Franciscus esiintyi julkisesti Urbi et orbi -siunausta varten ja tavatakseen ihmisiä Pyhän Pietarin aukiolla. Paavin puheen piti kardinaali, koska Franciscus ei vointinsa vuoksi siihen kyennyt.[51][52]
Hautajaiset
Paavi Franciscuksen hautajaiset pidettiin lauantaina 26. huhtikuuta 2025 Roomassa kello 10.00. Hautajaismessua johti kardinaali Giovanni Battista Re. Paavi ilmaisi testamentissaan haluavansa tulla haudatuksi Vatikaanin ulkopuolella Roomassa olevaan Santa Maria Maggioren basilikaan. Paavi halusi tulla haudatuksi yksinkertaisessa arkussa.[53] Viimeksi paavi Leo XIII on haudattu Vatikaanin ulkopuolelle vuonna 1903.[54]
Paavin hautajaisiin osallistui iso joukko eri valtioiden ja kansainvälisten organisaatioiden edustajia, kuten Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, Suomen presidentti Alexander Stubb, Britannian pääministeri Keir Starmer sekä prinssi William, Ranskan presidentti Emmanuel Macron, Euroopan parlamentin puhemies Roberta Metsola ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi.[55][56][57]
Seuraajan valinta
Uuden paavin valintaa varten kirkon kardinaalit kokoontuivat Vatikaaniin eri puolilta maailmaa Vuoden 2025 konklaaviin, joka aloitti toimintansa 7. toukokuuta. Kirkon yli 250 kardinaalista vain 133 osallistui äänestykseen, sillä vain alle 80-vuotiaat kardinaalit ovat äänioikeutettuja. Valkoinen savu merkkinä siitä, että seuraaja on valittu, nähtiin 8. toukokuuta.[58][59] Uudeksi paaviksi valittiin yhdysvaltalainen Robert Francis Prevost, joka käyttää paavina nimeä Leo XIV.[60]
Remove ads
Dokumenttielokuva Franciscuksesta
Wim Wenders on ohjannut paavista dokumenttielokuvan Pope Francis: A Man of His Word, joka sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla keväällä 2018.[61]
Kunnianosoitukset
Andien kondorin ritarikunta (Bolivia, 2015)[62]
Hymyn ritarikunta (Puola, 2016)[63]
Presidential Medal of Freedom with distinction (Yhdysvallat, 2025)[64]
.svg){kind=small}
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads