valtio Etelä-Aasiassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Pakistanin islamilainen tasavalta (urduksi اسلامی جمہوریۂ پاکستان, Islāmī Jumhūriya Pākistān, engl. Islamic Republic of Pakistan) eli Pakistan (urduksi پاکستان, engl. Pakistan) on valtio Etelä-Aasiassa. Sen naapurivaltioita ovat idässä Intia, lounaassa Iran, lännessä Afganistan ja koillisessa Kiina. Maan pääkaupunki on Islamabad. Pakistanin pohjoisosa sijaitsee Himalajan vuoristossa ja rajoittuu etelässä Arabianmereen.
| Pakistanin islamilainen tasavalta اسلامی جمہوریۂ پاکستان (Islāmī Jumhūriya Pākistān) Islamic Republic of Pakistan |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | islamilainen tasavalta | ||
| Presidentti Pääministeri |
Asif Ali Zardari Shehbaz Sharif |
||
| Pääkaupunki |
Islamabad (1 108 872 as.) |
||
| Muita kaupunkeja | Karachi (9 269 265 as.), Lahore (8 000 000 as.), Faisalabad (2 000 000 as.) | ||
| – josta sisävesiä | 3,1 % | ||
| Väkiluku (2023) | 241 499 341 [1] (sijalla 5) | ||
| – väestötiheys | 273,8 as. / km² | ||
| – väestönkasvu | 1,57 % [1] (2011) | ||
| Viralliset kielet | urdu ja englanti | ||
| Valuutta | Pakistanin rupia (PKR) | ||
| BKT (2013) | |||
| – yhteensä | 574 mrd. USD (PPP) [1] (sijalla 28) | ||
| – per asukas | 3 100 USD | ||
| HDI (2019) | 0,557 [2] (sijalla 154) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 21,8 % [1] | ||
| – teollisuus | 23,6 % [1] | ||
| – palvelut | 54,6 % [1] | ||
| Aikavyöhyke | UTC+5 | ||
| – kesäaika | ei käytössä | ||
| Itsenäisyys Britanniasta Tasavalta |
14. elokuuta 1947 23. maaliskuuta 1956 |
||
| Lyhenne | PK | ||
| – ajoneuvot: | PK | ||
| – lentokoneet: | AP | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+92 | ||
| Tunnuslause | Iman, Ittehad, Tanzeem -Unity, Discipline and Faith - Yhtenäisyys, kurinalaisuus ja usko | ||
| Kansallislaulu |
”Pak sarzamin shad bad (Siunattu olkoon pyhä maa)” |
||
|
|
|||
| Edeltäjä(t) |
 Pakistanin dominio(1947–1956)  Brittiläinen Intia(1858–1947) |
||
Pakistan on väkiluvultaan maailman viidenneksi suurin maa ja yksi ydinasemaista. Pakistanissa on maailman toiseksi suurin muslimiväestö. Pakistan syntyi, koska muslimit halusivat islamilaisen valtion Intian niemimaalle ja eroon itsenäistyvästä Intiasta. Pakistan on sen jälkeen ollut useissa konflikteissa hinduenemmistöisen Intian kanssa.
Nimi Pakistan muodostettiin alueen maakuntien nimien etukirjaimista.[3] Nämä ovat Punjab (P), Afghania (A), Kašmiri (K), Sind, eli Indus, (I) ja Belutšistan (-STAN). Maan nimen kehitettiin Choudhry Rahmat Alin johdolla vuonna 1933 julkaistussa Now or Never -pamfletissa. Lisäksi maan nimi voidaan kääntää urdusta suomeksi muotoon "puhdas maa".[4]
Pakistan jakaantuu kolmeen maantieteelliseen alueeseen: pohjoisen ylänköön, Belutšistanin tasankoon ja Indusjoen laaksoon, joka muodostuu suunnilleen Punjabin ja Sindhin alueista. Kiinasta alkava Indusjoki kulkee Pakistanin halki ja laskee Arabianmereen. Punjabin nimi tarkoittaa viiden virran maata, nämä viisi virtaa ovat Induksen lisäksi Jhelum, Chenab, Ravi ja Sutlej, joka kulkee enimmäkseen Intian puolella.[5]
Pakistanin pohjoiset ja läntiset alueet ovat vuoristoisia. Pohjoisessa sijaitsevat Pakistanin osa Hindukušista ja Himalajasta. Pakistanin hallussa olevat alueet Kashmirissa sisältävät osan maailman korkeimmista vuorista, mukaan lukien K2. Kaakossa Pakistanin raja Intian kanssa kulkee Tharin autiomaan halki. Läntinen Belutšistan Iranin ja Afganistanin rajalla on aavikkoylänköä, jota ympäröivät matalat vuorijonot. Punjabin maakunta ja osa Sindhiä on hedelmällistä ja tärkeää maatalousmaata.[5]
Pakistanin ilmastoa dominoi Aasian monsuuni-ilmiö. Maassa on kolme vuodenaikaa: kylmä kausi lokakuusta helmikuuhun, kuuma kausi helmikuusta kesäkuuhun ja sadekausi kesäkuusta lokakuuhun.[6][7]
Pakistanissa on 28 kansallispuistoa.[8] Kasvillisuus ja eläimistö ovat erityisen monimuotoisia maan vuoristoisissa osissa, jossa villieläimet liikkuvat alppiniityillä, pensastoissa ja lauhkean ilmaston metsissä. Näillä vaikeakulkuisilla alueilla tavataan esimerkiksi lumileopardeja. Himalajan reunuskukkuloiden metsät jäävät monin paikoin lähinnä pensaikoiksi, ja niillä elää keskikokoisia kasvinsyöjiä, kuten goraaleja. Induksen laaksosta on luonnonvarainen kasvillisuus hävitetty viljelysten alta, mutta sellaiset eläimet kuin kanit ja sakaalit ovat sopeutuneet ympäristöön. Kaikkiaan Pakistanissa arvioidaan elävän 188 nisäkäslajia, 174 matelijalajia, 16 sammakkoeläinlajia, 525 kalalajia ja 666 lintulajia, joista osa on muuttolintuja.[9]
Pakistania uhkaavat monenlaiset luonnonmullistukset. Niistä tuhoisimpia ovat trooppiset syklonit, kuivuuskaudet, maanjäristykset, tulvat ja maanvyöryt. Quettan alueella on ollut tuhoisia maanjäristyksiä 1931, 1935 ja 1991. Lokakuussa 2005 Pakistania koetteli tuhoisa maanjäristys, jossa 6700 ihmistä sai surmansa.[10][5] Vuosina 2010 ja 2022 monsuunisateiden aiheuttamat tulvat vaikuttivat miljoonien ihmisten elämään.[11][12]
Yksi maailman vanhimmista sivilisaatioista, Indus-kulttuuri vallitsi nykyisessä Pakistanissa ainakin 5 000 vuotta sitten. Pakistaniin kuuluvalta Belutšistanin alueelta on löytynyt jäänteitä maanviljelystä, kotieläimistä ja dreijalla tehdyistä ruukuista. Kahden oman aikansa suurkaupungin, Harappan ja Mohenjo-Daron jäänteissä on merkkejä kehittyneestä teknologiasta, kaupunkisuunnittelusta ja vesihuollosta. Ne liittyvät harappalaiseen kulttuuriin (2500-1600 eaa.)[13]
Sen jälkeen alueelle on tullut maahanmuuttajina ja valloittajina arjalaisia, persialaisia, kreikkalaisia, skyyttejä, arabeja, afgaaneja ja turkkilaisia.[1] Taksilan kaupunki Punjabissa, Silkkitien varrella Indus- ja Hydaspes-jokien välissä kehittyi kulttuurin ja talouden keskukseksi. Se perustettiin 500-luvulla eaa. ja kukoisti 100-luvulta 400-luvulle jaa.[14] Arabit hyökkäsivät Intiaan 700-luvulla, ja tämän jälkeen maahan tunkeutui vuosisatojen kuluessa monia muita islaminuskoisia kansoja. Nuoren Muhammad bin Qasimin johdolla Umaijadit valtasivat Sindhin 711 ja perustivat sinne arabivaltion. 1200-luvulla turkinsukuiset valloittajat perustivat Delhin sulttaanikunnan. 1400-luvulla suurelta osin islamilaisten hallitsema Intia oli hajanainen. Valta vaihtui Delhissä väkivaltaisesti: yli puolet sulttaaneista päätti valtakautensa salamurhan uhreina.[15][16]
Suurmogulien valtakunta kukoisti 1500- ja 1600-luvuilla. Britit alkoivat dominoida aluetta 1700-luvulla.[1] Nykyisestä Pakistanista ja osasta Intiaa tuli 1526–1707 suurmogulien valtakunnan osa. Vahvin suurmogulien hallitsijoista oli eri uskontoja suvainnut Akbar.[17]
Vasco da Gama löysi 1400-luvun lopulla meritien Intiaan. Eurooppalaiset alkoivat 1500-luvulla perustaa maan rannikolle siirtokuntia. He alkoivat lopulta taistella keskenään Intian omistuksesta. Vuosien 1753–1763 suuressa siirtomaasodassa Englanti voitti Ranskan ja valloitti vuoteen 1853 mennessä koko Intian lukuun ottamatta muutamia pieniä rannikkoalueita, jotka yhä olivat Ranskan tai Portugalin hallinnassa. Brittiläistä Intiaa hallitsi Brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania.[18]
1800-luvun puoliväliin mennessä nykyisen Pakistanin alueet olivat Brittiläisen kauppakomppanian hallussa. 1800-luvun alussa Sindhiä hallitsivat islaminuskoiset Talpur-päälliköt, jotka alistettiin Britannialle 1843. Mogulien kukistuttua vallan Punjabissa olivat ottaneet sikhit. Britit kävivät heitä vastaan kaksi sotaa, joista jälkimmäisen tuloksena 1847 he saivat Punjabin ja Kashmirin valtaansa.[19] Etelämpänä Intiassa tapahtui 1857–1858 suuri Sepoy-kapina, jonka englantilaiset kukistivat raa’asti.[20] Punjabista värvätyt sotilaat taistelivat brittien puolella kapinan kukistamiseksi.[19]
Vaikka Intia ei ollut itsenäinen valtio, se julistettiin vuonna 1876 keisarikunnaksi, ja kuningatar Viktoriasta tuli sen keisarinna. Hänen jälkeensä Ison-Britannian kuninkaat olivat samalla Intian keisareita vuoteen 1947 saakka. Intialle myönnettiin itsehallinnollisiakin oikeuksia, muttei siirtomaaisännistä siltikään Intiassa pidetty. Maahan virisi itsenäisyysliike 1800-luvun puolivälistä alkaen.[21]
Pakistanin dominio itsenäistyi 14. elokuuta 1947 brittien alaisuudesta. Brittiläinen Intia jaettiin hindujen Intiaan ja muslimien Pakistaniin, minkä yhteydessä Pakistaniin siirtyi Intiasta kahdeksan miljoonaa muslimia, eli niin sanotut Muhajir-pakolaiset.[22] Alkuaan Itä-Pakistanina tunnettu Bangladesh kuului vuoteen 1971 Pakistaniin, vaikka se oli Intian itäpuolella. Se itsenäistyi Intian tuella oman itsenäisyyssotansa jälkeen.[23]
Intia ja Pakistan (sekä osin Kiina) ovat vuosia kiistelleet Kashmirista. Intia ja Pakistan kävivät sotaa alueesta vuosina 1947, 1965 ja 1971.[23] Vuoden 1966 elokuussa Intian puolustusministeri Y. B. Chavan ilmoitti Pakistanin aseistautuvan Kiinan avustamana, mikä aiheutti vakavan uhan Intian turvallisuudelle.[24] Maan politiikassa ovat vaihdelleet sotilasdiktatuurin ja siviilihallinnon kaudet.
Vuonna 1977 kenraali Muhammad Zia ul-Haq kaappasi vallan presidentti Zulfikar Bhuttolta. Zia kielsi puolueet, otti käyttöön islamilaisen lain ja hirtätti Zulfikar Ali Bhutton syytettynä erään tämän poliittisen vastustajan murhasta. Vuoden 1984 kansanäänestyksen jälkeen sotatilalaki peruutettiin ja Zia hallitsi kuolemaansa saakka, vuoteen 1988. Zian jälkeen maata hallitsivat lyhytaikaiset hallitukset. Vuoden 1988 vaaleissa voitti Pakistanin kansanpuolueen Benazir Bhutto. Hänet erotettiin kyvyttömänä ja korruptoituneena 1990. Seuranneissa vaaleissa voitti Nawaz Sharifin muslimiliiga. Sharif erotettiin 1993, jonka jälkeen Bhutto palasi pääministeriksi. Vuoden 1997 vaaleissa Sharif palasi valtaan. Vuonna 1998 Pakistan vastasi Intian ydinkokeisiin omalla kuuden kokeen sarjallaan ja joutui kauppasaartoon ja asevientikieltoon. Sharif yritti erottaa armeijan komentaja Pervez Musharrafin, joka kaappasi vallan verettömästi 12. lokakuuta 1999. Musharrafista tuli muodollisesti presidentti 20. kesäkuuta 2001.[25]
Musharraf liittyi Yhdysvaltain rinnalla terrorisminvastaiseen sotaan ja sai kansainvälistä hyväksyntää. Kun Pakistanin ydinpommiohjelman johtajan Abdul Qadeer Khanin paljastettiin alkuvuodesta 2004 välittäneen ydinteknologiaa Iraniin, Pohjois-Koreaan ja Libyaan, siitä ei seurannut suurempaa kansainvälistä reaktiota. Pakistan otettiin jälleen kansainyhteisön jäseneksi toukokuussa 2004.[25]
Musharraf selvisi lukuisista kaappausyrityksistä ja muodosti sotilas- ja siviilihallinnon välimuodon. Hän jatkoi presidentin viran ohella armeijan komentajana ja järjesti 2002 kansanäänestyksen, jolla hänet nimitettiin presidentiksi vielä viideksi vuodeksi. Vaalien jälkeen hän nimitti Zafarullah Jamalin johtaman hallituksen erinäisistä itseään tukevista ryhmistä. Syksyllä 2007 maanpaossa Dubaissa ollut oppositiojohtaja Bhutto palasi Pakistaniin. Hänet murhattiin joulukuussa 2007.[25]
Marraskuussa 2007 Musharraf julisti maahan jälleen poikkeustilan, nimellisesti väkivaltaisuuksien vuoksi. Korkein oikeus aikoi juuri tutkia hänen valintansa laillisuutta. Kauan jatkuneen poikkeustilan vuoksi kansainyhteisö sulki Pakistanin jälleen toimintansa ulkopuolelle.[26] Kesäkuun 2008 vaaleissa oppositiopuolueet Muslimiliiga-Nawaz (PML-N) Pakistan Peoples Party (PPP) voittivat ja aloittivat yhdessä Musharrafin viraltapanon. Hän ilmoitti 18. elokuuta 2008 eroavansa. Musharrafin seuraajaksi valittiin Bhutton leski Asif Ali Zardari.[25]
Menetettyään tärkeän liittolaisen Musharrafin terrorismin vastaisessa sodassa Yhdysvallat laajensi Afganistanissa käymäänsä sotaa Pakistanin puolelle ja teki maahan ilmaiskuja miehittämättömillä koneilla sekä erikoisjoukkojen iskun Angoor Adaan Waziristanissa syyskuussa 2008. Vastineeksi runsaille siviiliuhreille Pakistan esti Yhdysvaltain Afganistanin joukkojen huollon.[27] Toukokuussa 2011 Yhdysvaltain erikoisjoukot surmasivat Osama bin Ladenin Abbottabadissa.[28]
Pakistanin korkein oikeus pakotti heinäkuussa 2017 Nawaz Sharifin eroamaan parlamentista ja siten myös pääministerin tehtävästä. Syynä olivat korruptioepäilyt, jotka Sharif kiisti.[29]
Pakistanin parlamenttivaaleissa heinäkuussa 2018 vaalivoiton sai entisen krikettitähden Imran Khanin PTI-puolue, jonka tärkeimmät haastajat olivat entisen pääministerin, vankilassa korruptiosyytteistä istuneen Nawaz Sharifin Muslimiliiga sekä Bhuttojen puolue PPP.[30] PTI sai 116 maan parlamentin 272 paikasta ja uudeksi pääministeriksi tuli Imran Khan, joka sai pienempin liittolaispuolueidensa kanssa enemmistön parlamenttiin. Khania on syytetty maan vaikutusvaltaisen armeijan suosikki-ehdokkaaksi. Pakistanin seremonialliseen presidentin virkaan valittiin syyskuussa 2018 PTI-puolueen Arif Alvi, joka seurasi Mamnoon Hussainia tämän viisivuotiskauden päätyttyä.[31]
Pakistanin pitkäaikaiset ja läheiset suhteet Kiinan kanssa ovat Khanin aikana vielä syventyneet sekä taloudellisesti että strategisesti. Suhteet Intiaan ovat perinteisesti olleet kehnot. Pakistanin suhteet Yhdysvaltoihin ovat parantuneet pääministeri Imran Khanin valtakaudella.[32] Maaliskuussa 2022 Yhdysvaltain Bidenin hallinto kuitenkin kehotti syrjäyttämään Khanin, kun hän oli vieraillut Moskovassa. Khanin jälkeen pääministeriksi nousi Shehbaz Sharif armeijan tuella.[33]
.jpg)
Pakistanin valtionpäämies on presidentti, jonka vuonna 1999 käyttöön otetun perustuslain mukaan valitsee valitsijamieskollegio, joka koostuu senaatista, kansalliskokouksesta ja neljän maakunnan parlamenteista. Presidentillä ei ole kovin paljon poliittista valtaa, mutta hän on asevoimien ylipäällikkö. Presidentin kausi on viisi vuotta. Vuonna 2013 presidentiksi valittiin Mamnoon Hussain.[34] Hän seurasi tehtävässä Asif Ali Zardaria, joka valittiin presidentiksi vuonna 2008.[1] Vuodesta 2024 Pakistanin presidenttinä on ollut Asif Ali Zardari. Hän seurasi tehtävässä Arif Ali, joka valittiin presidentiksi vuonna 2018.[31]
Parlamenttiin (Majlis-e-Shoora) kuuluvat presidentti, satapaikkainen senaatti, jonka paikat jaetaan maakuntien, pääkaupungin ja liittovaltion heimoalueiden kesken, ja 342-paikkainen kansalliskokous. Molemmissa kamareissa vajaa viidennes paikoista on varattu naisille ja uskonnollisille vähemmistöille. Senaattoreiden kausi on kuusi vuotta, ja osa vaihtuu aina kolmen vuoden välein. Kansalliskokouksen kausi on viisi vuotta. Pääministeri on yleensä kansalliskokouksen suurimman puolueen johtaja. Presidentti nimittää hallituksen pääministerin ehdotuksesta.[1]
Merkittävimmät poliittiset ryhmittymät ovat:
Asevoimilla, joihin kuuluu 1,5 miljoonaa miestä, on merkittävä vaikutusvalta Pakistanin politiikassa. Armeijan kuluihin käytetään 30–40 % budjetista ja asevoimien liiketoiminnan arvo on arvioiden mukaan noin kuusi miljardia dollaria.[35]
Pakistanin ydinaseohjelman aloitti vuonna 1972 silloinen energiaministeri, tuleva presidentti Zulfiqar Ali Bhutto. Ohjelma sai vauhtia Intian ydinkokeiden jälkeen. Vuonna 1985 Pakistan kykeni tuottamaan asekelpoista uraania, ja vuonna 1986 sen arveltiin tuottaneen tarpeeksi materiaalia ydinaseeseen. Vuonna 1998 Pakistan ilmoitti tehneensä kuusi onnistunutta ydinkoetta. Pakistanin on arvioitu tuottaneen tarpeeksi materiaalia 24-55 ydinkärkeen.[36]
Heinäkuussa 2018 pidettyjen parlamenttivaalien tärkeimmät poliittiset ryhmät olivat populistinen, krikettitähti Imran Khanin vuonna 1996 perustama Pakistan Tehreek-I-Insaf PTI-puolue, jota kutsutaan myös Oikeuspuolueeksi sekä ennen vuoden 2018 vaaleja maata hallinnut Pakistanin Muslimiliiga (PML-N) ja keskusta-vasemmistolainen Pakistan People's Party PPP, jossa on ollut poliitikkoja Bhutton suvusta kolmessa sukupolvessa. Vaaleissa voitti PTI.[30]
3. helmikuuta 2023 Pakistan esti pääsyn Wikipediaan, koska Wikimedia Foundation ei poistanut Pakistanin jumalanpilkaksi tulkitsemaa sisältöä.[37]
Pakistanin lait mahdollistavat kuolemantuomion. Kuolemantuomio voidaan langettaa vähemmistöuskontojen edustajille jumalanpilkasta.[38] Open Doors -järjestön World Watch -listauksen mukaan kristityt kokevat Pakistanissa äärimmäistä vainoa. Järjestön mukaan kristityt ja erityisesti islamista kristityiksi kääntyneet kokevat vainoa kaikilla elämän osa-alueilla. Järjestön mukaan kristittyjä pidetään muslimeja alempiarvoisina ja heille annetaan töitä, joita pidetään alhaisina, likaisina ja kunniattomina. Kristityt tytöt ovat vaarassa joutua sieppausten ja raiskausten uhreiksi. Heidät saatetaan pakottaa kääntymään islamiin ja menemään naimisiin vainoajiensa kanssa.[39][40]
Pakistan on jaettu provinsseihin, alueisiin ja Pakistanin hallinnoimiin alueisiin kiistellyssä Kashmirissa.[41]
Provinssit:
Territoriot:
Pakistanin hallinnoimat osat Kashmiria:
Pakistan on köyhä ja kehittymätön maa, joka on kärsinyt vuosikymmenten ajan sisäpoliittisista kiistoista ja ulkomaisten sijoitusten vähäisyydestä.[1] Taloudellisesti Pakistan on ollut Intiaa jonkin verran menestyksekkäämpi, vain 6 % väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, kun Intiassa yli viidennes.[42]
Kaksi viidesosaa väestöstä elää edelleen maatalouden varassa, mutta maatalouden osuus on enää yksi viidennes taloudesta.[1] Vientituotteista tärkeimpiä ovat tekstiilit ja asusteet, jotka tuovat yli puolet maan vientituloista. Yksipuolinen vientiteollisuus tekee maasta herkän suhdannevaihteluille.[1]
Pakistan on panostanut energiasektorin kehittämiseen viime vuosikymmeninä. 91 miljoonaa ihmistä lisää on saatu sähköverkon piiriin vuosina 1990–2010, mutta 51 miljoonaa on edelleen ilman sähköä. Noin viidennes tuotetusta sähköstä menee hukkaan infrastruktuurin ongelmien takia.[43] Pääosa uusista voimaloista on tehty käyttämään fossiilisia polttoaineita; vesivoiman osuus on 17 %, aurinkoenergian 6 % ja tuulienergian vain yksi prosentti.[44]
Pakistanissa on 148 lentokenttää, joista viidellätoista on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Rautatietä on lähes 7 800 km. Tärkeimmät satamat ovat Karachin kaksi satamaa Karachin satama ja Muhammad Bin Qasimin satama.[1] Edullisin, vaikka ei aina kovin mukava tapa liikkua kaupungista toiseen ovat linja-autot. Yhtiöitä on monia ja useissa kaupungeissa on monta linja-autoasemaa.[45]
Heinäkuussa 2021 Pakistanin väkiluvuksi arvioitiin noin 225 miljoonaa, mikä on kuudenneksi suurin maailmassa. Väestö kasvaa 1,573 % vuodessa. 36 % pakistanilaisista elää urbaanissa ympäristössä.[1]
Pakistanin puhutuimmat kielet ovat pandžabi, jota puhuu 48 % väestöstä, sindhi 12 %, siraiki 10 %, paštu 8 % ja urdu 8 %. Yleisimmät uskonnot ovat sunnalaisuus 75 % ja šiialaisuus 20 %.[1]
Etnisistä ryhmistä suurin on punjabit, joihin kuuluu 44,7 % väestöstä. Pataaneita on 15,4 %, sindhejä 14 %, sariakeja 8,4 % ja muhajirejä 7,6 %.[1]
Urdu ja englanti ovat virallisia kieliä, englanti on Pakistanin sivistyneistön lingua franca.[1] Urdu on lähestulkoon samaa kuin hindi, mutta muun muassa uskonnolliset sanat ovat korvattu arabialaisilla lainasanoilla. Pakistanin pohjoisosissa puhutaan myös baltia (tiibetiksi: སྦལ་ཏིའི་སྐད, yksi ladakhin murteista་), šinaa, burušaskia, vahania ja khowaria.[46]
Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,1 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 96 000 henkeä. Vuosittaisten AIDS-kuolemien määrä oli kasvussa. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 20 000 henkeä, mutta sitä sai vain murto-osa heistä, noin 600 henkeä.[47]
Koska pääosa pakistanilaisista on muslimeita, sianlihaa ei syödä ja paastokuukausi ramadan näkyy ruokakulttuurissa. Pakistanin ruokakulttuuri pohjautuu pitkälti Pohjois-Intian keittiöön, jolle ominaisia ovat voimakkaat maustesekoitukset, masalat. Lisukkeista yleisimmät ovat basmatiriisi, naan-leipä sekä chapati, joka on pannulla paistettu ohut vehnäleipä. Erilaiset kevyet kasviscurryt ovat yleisiä varsinkin punjabin maakunnassa, ja maan länsiosissa nähdään enemmän liharuokia. Myös pakistanilais-kiinalainen fuusioruoka on yleistynyt 2010 luvulla. Maitopohjaista teetä eli chaita tarjotaan lähes kaikilla aterioilla.[46]
Runous on tärkein kirjallisuuden muoto, ja suurta runoilijaa Faiz Ahmad Faizia (1911–1984) muistetaan kansallisella juhlapäivällä.[46]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lainsäädäntö muuttunut merkittävästi. Tiedon arvo on historiallinen |
Jopa 80 prosenttia Pakistanin vankiloissa olevista naisista on tuomittuina raiskaussyytöksistä, joita he eivät ole kyenneet todistamaan oikeiksi. Väärästä raiskaussyytöksestä on Pakistanissa rangaistuksena kivitys, raipaniskuja tai vankilaa. Raiskauksen todistamiseen vaaditaan neljän silminnähneen aikuisen muslimimiehen todistus, jos tekijä ei myönnä tekoa. Naiset ja ei-muslimit eivät ole todistajiksi kelpaavia.[48]
Pakistanin peruskoulutus on kriisissä. Vaikka perustuslaki takaa kaikille perusopetusta, suuri osa lapsista ei käy koulua. Lapsista, jotka ikänsä puolesta kuuluisivat luokille 1–6, viidennes ei käynyt koulua vuonna 2017. Keskiluokilla 6–8 kävi puolet ikäluokasta, ja vuosikursseja 9–12 vain vajaa kolmannes ikäluokasta. Ilman koulututusta jää enemmän tyttöjä kuin poikia.[49]
Niistäkään jotka kouluun pääsevät, kaikki eivät opi edes perusasioita. Koulujen tehottomuutta kuvaa se, että puolet koulua käyvistä 6–16-vuotiaista ei osaa lukea edes kokonaista lausetta ja vain kolmannes kykenee lukemaan kokonaisen tarinan. Niistä lapsista, jotka eivät käy koulua, neljännes selviää tarinan lukemisesta. Madrasat täyttävät pienen osan koulutusvajeesta.[50]
Karachin yliopisto on perustettu vuonna 1951. Vuonna 2019 yliopistossa oli yli 24 000 opiskelijaa ja 700 opettajaa, jotka jakaantuvat kuuden tiedekunnan 52 laitokseen.[51]
Pakistan on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1948. Sen joukkueeseen on kuulunut 15–55 urheilijaa. Maa on saanut kymmenen mitalia, niistä kahdeksan maahockeystä ja yhden nyrkkeilystä ja painista.[52]
Pakistanin jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kilpailujen eikä Aasian-mestaruuskilpailujen lopputurnaukseen. Syyskuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 170. Maassa on 720 jalkapalloseuraa, joissa pelaa 64 400 rekisteröityä pelaajaa.[53]
Pakistan on voittanut 19 British Open Squash turnausta ja 14 World Open. Tunnettuja pakistanilaisia pelaajia ovat Jahangir Khan ja Jansher Khan.
Pakistanin suosituin urheilulaji on kuitenkin kriketti, jossa maa voitti maailmanmestaruuden vuonna 1992.[54][55]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
.svg)
