Suurmogulien valtakunta

Suurmogulien valtakunta (pers. ‏‎دولتِ مغل) oli laajimmillaan suurinta osaa Intiasta sekä osia Afganistanista ja Persiasta hallinnut turkkilais-mongolialainen valtakunta, joka oli olemassa vuosina 1526–1857. Valtakunnan perusti timuridihallitsija Babur vuonna 1526 lyödessään Delhin sulttaanikunnan viimeisen hallitsijan Ibrahim Lodin^[1]. Sana moguli merkitsee mongolia; mogulit pitivät itseään mongolien jälkeläisinä sekä suvun isänpuoleisen kantaisän Timur Lenkin että Baburin äidin kautta. Mogulit olivat islaminuskoisia, mutta valtakunnan asukkaista suurin osa oli hinduja.

Hakusana ”Suurmoguli” ohjaa tänne. Suurmoguli on myös timantti.

Suurmogulien valtakunta مغلیہ سلطنت (Urduksi) Mug̱liyah Salṭanat
1526–1857
Valtiomuoto	Absoluuttinen monarkia
Hallitsija	Babur (1526–1530), Bahadur Shah II (1837–1857)
Pääkaupunki	Agra (1526–1540; 1555-1571) Fatehpur Sikri (1571–1585) Lahore (1586–1598) Agra (1598–1648) Shahjahanabad, Delhi (1648–1857)
Pinta-ala
– yhteensä	4 000 000 (1690) km²
Väkiluku	145 000 000 (1650)
Kielet	Uzbekki (äidinkieli), persia (hallinnon kieli), urdu
Valuutta	Rupia
Edeltäjä(t)	Delhin sulttaanikunta Rajput Bengalin sulttaanikunta Bhatin kuningaskunta
Seuraaja(t)	Maratin valtakunta Englannin Itä-Intian kauppakomppania, Brittiläinen Intia
Infobox OK

Valtakunnan perusalue oli valloitettu toisen mogulihallitsijan, Humayunin, aikana, mutta Akbarin aikana se kasvoi vielä huomattavasti. Akbarin pojanpoika Shah Jahan rakennutti vuosina 1630–1653 kuuluisan Taj Mahalin Agraan^[2].

Aurangzebin kuoltua vuonna 1707 valtakunta alkoi taantua ja teki tilaa hindujen maratien valtakunnalle^[1]. Moguleilla oli jonkin verran valtaa vielä 150 vuotta, kunnes britit hajottivat valtakunnan lopullisesti sepoykapinan jälkeen vuonna 1857^[1].

Suurmogulit

Babur

katso pääartikkeli Babur

Ensimmäinen suurmoguli Zahir-ud-Din-Mohammad Babur oli Timur Lenkin suora jälkeläinen, joka karkotettiin Samarkandista, mutta sai vallan Kabulissa 1504. Vuonna 1526 hän valtasi Delhin sulttaanikunnan pienellä mutta hyvinkoulutetulla ja -varustetulla armeijallaan käyttäen hyväkseen sulttaanikunnan sisäisiä ristiriitoja. Babur hallitsi vain viitisen vuotta ennen kuolemaansa 1530, eikä ehtinyt vakiinnuttaa valtakuntaa.

Humayun

katso pääartikkeli Humayun

Baburin kuoltua hänen poikansa Humayun (1530–1540 ja 1555–1556) pakeni Persiaan vuonna 1540 hävittyään sodan Sher Shah Surille. Sher Shahin aikana valtakuntaa yhtenäistettiin ja virkamieskoneisto kehitettiin. Vuonna 1555 Humayun sai takaisin vallan Delhissä, mutta kuoli kuuden kuukauden päästä.

Akbar

katso pääartikkeli Akbar

Humayunin aikainen kuolema jätti kruunun hänen kolmetoistavuotiaalle pojalleen Akbarille (hallitsi 1556-1605), jota pidetään suurmoguleista suurimpana. Hän laajensi valtakuntaa Kabuliin, Kashmiriin ja Bengaliin, sekä rakennutti pääkaupungin Agran lähelle. Akbar oli vapaamielinen ja oli lapsesta saakka ollut kosketuksissa Intian perinteisiin tapoihin. Hänen aikanaan vääräuskoisille langetettava vero lakkautettiin ja muslimien kuukalenteri korvattiin maanviljelyssä käyttökelpoisemmalla aurinkokalenterilla. Akbar perusti Din-i-Ilahi-uskonnon, joka oli sekoitus hindulaisuutta, sufi-islamia, zarathustralaisuutta ja kristinuskoa. Siitä tuli valtionuskonto Akbarin kuolemaan saakka. Nämä toimet aiheuttivat kiivasta vastustusta muslimioppineissa. Akbar loi virkakoneiston, joka pystyi tehokkaasti hallitsemaan laajaa aluetta ja hänen aikanaan valtakunta oli vauras ja kulttuuriltaan rikas.

Jahangir

katso pääartikkeli Jahangir

Akbarin seuraajien Jahangirin (hallitsi 1605–1627) ja Shah Jahanin (hallitsi 1628–1658) aika tunnetaan vilkkaasta taloudesta, kauniista maalauksista ja monumentaalisista rakennuksista. Jahangir nai Persian prinsessan, jonka hän uudelleennimesi Nur Jehaniksi, "maailman valoksi". Sen seurauksena monet persialaiset runoilijat, taiteilijat, tieteilijät ja virkamiehet muuttivat Intiaan. Ei-tuottavien virkamiesten kuten myös korruption määrä kasvoi, ja laaja persialaisedustus järkytti hovin puolueettomuutta. Jahangir piti hindujuhlista, mutta kannusti samalla massakääntymisiin islamiin. Hän vainosi jainalaisia ja jopa teloitti Guru Arjan Devin, sikhien viidennen pyhän opettajan, koska tämä kieltäytyi tekemästä muutoksia sikhien pyhään kirjaan. Teloituksella oli tosin myös poliittinen tausta. Nur Jehanin pyrkimykset varmistaa valtaistuin suosikkiprinssilleen johtivat Shah Jahanin kapinaan Jahangiria vastaan 1622. Samana vuonna persialaiset valtasivat Kandaharin Afganistanissa, mikä haittasi pahoin mogulien mainetta.

Shah Jahan

katso pääartikkeli Shah Jahan

Vuonna 1628 valtaannoussut Shah Jahan valloitti Deccanin ja Khaibarsolan takaiset maat. Sodat osoittivat mogulien sotilasmahtia, mutta tyhjensivät valtion rahakirstuja. Valtion muuttaminen sotakoneeksi mogulaatin feodalismia muistuttavassa järjestelmässä merkitsi aatelisten määrän ja talonpoikien taakan kasvamista. Laki ja järjestys ulotettiin laajalle alueelle, joka rohkaisi suurten kauppakeskusten, kuten Lahoren, Delhin, Agran ja Ahmedabadin kasvua. Shah Jahanin aika muistetaan kuitenkin parhaiten arkkitehtuurista, jossa tärkein yksittäinen uudistus oli hiekkakiven korvaaminen marmorilla. Shah Jahanin vaimonsa muistolle pystyttämä Taj Mahal oli vain yksi kauden hienoista rakennuksista. Shah Jahan siirsi pääkaupungin Agrasta takaisin Delhiin.

Aurangzeb ja valtakunnan rappio

katso pääartikkeli Aurangzeb

Valtakunnan suuruudenajan viimeinen hallitsija oli Aurangzeb, jonka viisi vuosikymmentä kestäneellä valtakaudella (1658–1707) valtakunta saavutti suurimman maantieteellisen laajuutensa, mutta samalla osoitti selviä merkkejä rappiosta. Byrokratia oli aiheuttanut korruptiota ja valtava armeija käytti vanhentunutta aseistusta ja taktiikoita. Aurangzeb ajautui lukuisiin pitkittyneisiin sotiin. Valtakunta kärsi useita vaikeita tappioita 27-vuotisessa sodassa marateja vastaan 1680-1707. Aurangzeb islamilaisti hallintoa, mikä johti kasvavaan kuiluun hallinnon ja alamaisten välillä. Mogulaatin kruunulla oli paljon tavoittelijoita, ja Aurangzebin seuraajien, ns. pienempien mogulien, kaudet jäivät yleensä lyhytaikaiseksi ja valtakunta kärsi suuria aluemenetyksiä. 1700-luvun puolen välin jälkeen mogulit hallitsivat enää Delhin ympäristöä. Dynastia kuitenkin säilyi aina vuoteen 1857, jolloin viimeinen moguli Bahadur Shah II joutui maanpakoon^[1].

Muita hallitsijoita

• Muhammad Azam Šah 1707
• Bahadur Šah I 1707–1712
• Jahandar Šah 1712–1713
• Farrukhsiyar 1713–1719
• Rafi ud-Darajat 1719
• Šah Jahan II 1719
• Mohammed Ibrahim 1719
• Muhammad Šah 1719–1748
• Ahmad Šah Bahadur 1748–1754
• Alamgir II 1754–1759
• Šah Jahan III 1759–1760
• Šah Alam II (ensimmäinen kausi) 1760–1788
• Šah Jahan IV 1788
• Šah Alam II (toinen kausi) 1788–1806
• Akbar II 1806–1837
• Bahadur Šah II 1837–1857

Nimi

Nimi moguli on arabialainen muoto sanan "mongoli" persialaisesta asusta. Mongolilla tarkoitettiin samaa kuin antiikin kreikkalaiset sanalla "barbaari". ^[3] Englannin kielinen nimitys "suurmoguli" (engl. Great mughals) vastaa kolmannen hallitsijan Akbarin kunnianimeä "Suuri". Myös sana akbar tarkoittaa arabian kielessä "suurta".

Lähteet

1. Mughal dynasty Encyclopædia Britannica. Viitattu 16.7.2013. (englanniksi)
2. Shah Jahan, Mughal Emperor India Net Zone. Viitattu 16.7.2013.
3. Schimmel, Annemarie: The Empire of the Great Mughals: History, Art and Culture, s. 15. London: Reaktion Books, 2004. Google books.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suurmogulien valtakunta Wikimedia Commonsissa