Sen alueen, hyperbolisen sektorin pinta-ala, jota rajoittavat origosta pisteisiin (1, 0) ja (x, y) = cosh(t), sinh(t)) piirretyt janat ja mainitun hyperbelin kaari (oheisessa kuviossa punaisella merkitty alue), on nimittäin t/2[3] Tätä voidaan verrata yksikköympyrään, jolla on samankaltainen parametriesitys:
,
missä parametri t ilmoittaa samalla origosta pisteisiin (0,1) ja (cost, sin t) piirrettyjen janojen välisen kulman (radiaaneina). Näiden janojen ja ympyrän kehän välisen sektorin pinta-ala on tällöin t/2. Tämän analogian vuoksi edellä mainittua hyperbeliin liittyvää parametria t nimitetään myös hyperboliseksi kulmaksi.[3] (On kuitenkin huomattava, että nimestään huolimatta hyperbolinen kulma ei ole yhtä suuri kuin origosta pisteisiin (1, 0) ja (cosh t, sinh t) piirrettyjen janojen välinen kulma eikä siihen suoraan verrannollinen.)
Areafunktioiden nimet muodostetaan lisäämällä vastaavien hyperbolisten funktioiden nimien eteen sana area-. Täten esimerkiksi hyperbolisen sinin eli hyperbelisinin käänteisfunktio on areahyperbelisini ja hyperbolisen kosinin eli hyperbelikosinin käänteisfunktio areahyperbelikosini.[4] Myös nimityksiä areasini ja areakosini, sekä muiden funktioiden vastaavia nimityksiä, käytetään.[5]
ISO 80000-2-standardin mukainen merkintä areafunktioille alkaa etuliitteellä ar-, jonka jälkeen seuraa vastaavan hyperbolisen funktion lyhenne. Täten funktioiden lyhenteet ja nimet ovat:[4]
Joskus näkee käytettävän myös etuliitettä arc-, jota seuraa vastaavan hyperbolisen funktion nimi (esim. arcsinh, arccosh), samaan tapaan kuin tätä etuliitettä käytetään trigonometristen funktioiden käänteisfunktiolle eli arcusfunktioille.[6] Tätä on kuitenkin pidettävä virheellisenä, sillä arc on lyhenne latinan sanasta arcus, joka merkitsee kaarta, mutta toisin kuin arkusfunktiot, eivät areafunktiot suoranaisesti liity mihinkään kaareen, sen sijaan kylläkin tietyn alueen pinta-alaan (latinaksi ja myös englanniksi area), mihin myös nimitys areafunktio ja lyhenne ar- viittaavat.[7][8]
Joissakin teoksissa käytetään merkintää argsinh, argcosh, argtanh ja niin edelleen. Näissä etuliite arg on lyhenne latinan sanasta argumentum.[9] Monissa ohjelmointikielissä käytetään lyhempiä merkintöjä asihn ja acosh.
Areafunktioille voidaan käyttää myös merkintöjä sinh−1(x), cosh−1(x) jne.[10][11][12][13] Tämä vastaa käänteisfunktioille yleisemminkin käytettyä merkintää f-1(x). Tällöin on kuitenkin oltava tarkkana, ettei yläindeksiä -1 virheellisesti tulkita potenssiksi, sillä esimerkiksi sinh-1(x) eli arsinh(x) ei ole sama asia kuin sinh(x)-1 eli 1/sinh(x).
Reaalisillax:n arvoilla nämä ovat reaaliarvoisia funktioita, jotka on määritelty, kun näissä lausekkeissa esiintyvän logaritmin argumentti on positiivinen reaaliluku. Näin ollen:
Tätä voidaan käsitellä toisen asteen yhtälönä, jossa tuntemattomana on . Tällaisen yhtälön ratkaisut ovat:
Toinen näistä ratkaisuista, , on kuitenkin hylättävä, sillä se on kaikilla x:n arvoilla negatiivinen, kun taas eksponenttifunktion arvo on aina positiivinen. Näin ollen kysymykseen tulee vain arvo
,
ja areahyperbelisinin lausekkeeksi saadaan tämän logaritmi eli
Toisin kuin areahyperbelisini, tämä funktio ei ole bijektio[4], vaan se saa argumentin arvoilla x ja -x saman arvon, joka on aina suurempi tai yhtä suuri kuin yksi. Sen vuoksi areahyperbelikosinia ei määritellä koko funktion cosh(x) vaan sen rajoittuman käänteisfunktiona, missä x > 0.[1]
Samaan tapaan kuin edellä saadaan sen areahyperbelikosinille lauseke ratkaisemalla y yhtälöstä
.
Kertomalla yhtälö puolittain :llä saadaan
, josta edelleen
,
ja ratkaisemalla tästä toisen asteen yhtälöstä saadaan
Hyperbolisen kosinin tavoin areahyperbelisekantti eli funktio asech(x) = 1/cosh(x) saa argumentin arvoilla x ja -x saman arvon. Sen vuoksi areahyperbelisekantti (lat.area secans hyperbolicus) määritellään tämän funktion rajoittuman x>0 käänteisfunktiona. Sille voidaan johtaa lauseke
Tämän määrittelyjoukko on puoliavoin väli (0, 1].
Areafunktioille on voimassa seuraavat yhteenlaskukaavat, jotka voidaan todistaa edellä esitettyjen, logaritmiin perustuvien määritelmien ja logaritmien laskusääntöjen avulla:
Areafunktioille ovat voimassa myös seuraavat muunnoskaavat:
Kompleksimuuttujan funktiona areafunktiot ovat moniarvoisia funktiota, jotka ovat analyyttisia muualla paitsi äärellisessä määrässä pisteitä. Tämänlaatuisille funktiolle määritellään yleensä päähaara, toisin sanoen sellainen jatkuva yksiarvoinen funktio, joka arvot ovat samat kuin moniarvoisen funktion yhden haaran arvot sellaisella kompleksitason alueella, joka saadaan, kun tasosta poistetaan äärellinen määrä kaaria, tavallisimmin janoja tai puolisuoria. Sen valitsemiseksi, mikä näistä moniarvoisen funktion arvoista katsotaan pääarvoksi eli päähaaran arvoksi, määritellään tämä ensin yhdessä pisteessä ja jatkamalla tämän pisteen ympäristössä funktiota analyyttisesti. Mahdollisuuksien mukaan päähaara on kuitenkin parasta määritellä suoraa, viittaamatta analyyttisen jatkamiseen.
Esimerkiksi neliöjuuren päähaaran arvoksi määritellään yhtälön ratkaisuista (y) se, se, jolla on positiivinen reaaliosa. Näin saadaan yksiarvoinen analyyttinen funktio, joka on määritelty kaikkialla paitsi muuttujan negatiivisilla reaaliarvoilla (jolloin yhtälön molempien ratkaisujen reaaliosat ovat nollia). Jäljempänä merkinnällä tarkoitetaankin nimenomaan tätä päähaaran arvoa. Samaan tapaan logaritmin päähaaran arvoksi, jolle käytetään merkintää , määritellään se yhtälön ratkaisu x, jonka imaginaariosan itseisarvo on pienin. Tällöin se on määritelty kaikkialla paitsi muuttujan ei-negatiivisilla reaaliarvoilla, jolloin kahdella tämän yhtälön ratkaisulla on itseisarvoltaan yhtä suuri imaginaariosa.
Areafunktioiden päähaarat voidaan määritellä neliöjuuren ja logaritmifunktion päähaarojen avulla. Muutamissa tapauksissa funktioiden edellä esitetyt, logaritmeihin perustuvat määritelmät eivät riitä päähaaran määrittelemiseen, koska niiden määrittelyjoukot ovat liian suppeita ja yksi niistä jopa epäyhtenäinen.
Areahyperbelisinin päähaara
Areahyperbelisinin päähaara on
Neliöjuuren argumenttina on ei-positiivinen reaaliluku, jos ja vain jos z on imaginaariakselilla jommallakummalla väleistä [i, +i∞) tai (−i∞, −i].< Jos logaritmin argumentti on reaalinen, se on positiivinen. Niinpä tämä lauseke määrittelee areahyperbelisinille päähaaran, on määritelty ja jatkuva muualla paitsi edellä mainituilla imaginaariakselin osilla.[19]
Areahyperbelikosinin päähaara
Edellä on areahyperbelikosinille esitetty lauseke
Tämä ei kuitenkaan sellaisenaan kelpaa laajennettaessa funktiota kompleksitasoon, sillä lausekkeessa esiintyvän neliöjuuren päähaara ei ole määritelty, kun z on puhtaasi imaginaarinen. Sen vuoksi tämä neliöjuuri on jaettava tekijöihin, jolloin saadaan:
Tässä molempien neliöjuurten päähaarat ovat määritellyt, paitsi jos z on reaaliluku välillä (−∞, 1]. Jos logaritmin argumentti on reaalinen, z on myös reaalinen ja sillä on sama etumerkki. Niinpä tämä lauseke määrittelee areahyperbelikosinin päähaaran kaikkialla muualla paitsi reaaliakselin osuudella x<1.[19]
Areahyperbelitangentin ja -kotangentin päähaara
Logaritmien avulla esitettyjen määritelmien perusteella luonnolliset valinnat areahyperbelitangentin ja -kotangentin päähaaroiksi ovat:
Näissä kaavoissa esiintyvän logaritmin argumentti on reaalinen, jos ja vain jos z on reaalinen.
Funktion artanh lausekkeessa logaritmin argumentti on reaalinen ja välillä (−∞, 0], jos z on joko välillä (−∞, −1] tai [1, −∞). Funktiolla arcoth taas logaritmin argumentti on välillä (−∞, −1], jos ja vain jos z on välillä [-1, 1]. Niinpä nämä lausekkeet soveltuvat näiden funktioiden päähaarojen määritelmiksi. Epäjatkuvuuskohdat, joissa päähaara ei ole määritelty, ovat areahyperbelitangentilla puolisuorat (−∞, −1] ja [1, −∞), areahyperbelikotangentilla suljettu väli [-1, 1].[19]
Jotta funktioiden lukuarvot lähellä määrittelyalueesta pois suljettuja viivoja olisivat helpommin arvoitavissa, jotkut käyttävät näiden funktioiden päähaaroille seuraavia määritelmiä, vaikka jälkimmäinen niistä merkitseekin, että funktio saa poistuvan erikoispisteen arvolla z=0. Nämä kaksi eri tavoin määriteltyä areahyperbelitangentin päähaaraa poikkeavat toisistaan z:n reaaliarvoilla z > 1, areahyperbelikotangentin eri tavoin määritellyt päähaarat taas reaaliarvoilla .
Areahyperbelikosekantin päähaara
Areahyperbelikosekantin päähaara on
.
Tämä on määritelty, kun logaritmin ja neliöjuuren argumentit eivät ole negatiivisia reaalilukuja eivätkä nollia. Näin ollen neliöjuuren päähaara on määritelty, kun z ei ole imaginaariakselilla välillä [-i, i].[19] Logaritmin argumentti on reaalinen, kun z on nollasta poikkeava reaaliluku, jolloin logaritmin argumentti on positiivinen.
Näin ollen tämän funktion päähaara on määritelty muualla paitsi imaginaariakselilla välillä [-i, i]. Tähän väliin sisältyy erikoispiste z=0, jossa areahyperbelikosekantti ei lainkaan ole määritelty.
Areahyperbelisekantin päähaara
Areahyperbelisekantin päähaaran määrittämiseksi funktion määritelmässä esiintyvä neliöjuuri on jaettava tekijöihin samoin kuin areahyperbelikosininkin tapauksessa. Päähaaraksi saadaan:
Jos neliöjuuren argumenttin on reaalinen, on z reaalinen, ja tästä seuraa, että molempien neliöjuurten päähaarat ovat määritellyt, paitsi jos z on reaalinen ja on jommallakummalla puolisuorista (−∞, 0] tai [1, +∞). Jos logaritmin argumenttin on negatiivinen, on z myös reaalinen ja negatiivinen. Tästä seuraa, että areahyperbelisekantin päähaara on hyvin määritelty muualla paitsi reaaliakselin väleillä (−∞, 0] ja [1, +∞). Näistä väleistä edelliseen sisältyy myös funktion erikoispiste z= 0.
Graafinen esitys
Seuraavassa areafunktioiden päähaarojen graafisessa esityksessä rajaviivat, joilla päähaara ei ole määritelty, näkyvät kohtina, joissa kuvion väri vaihtuu epäjatkuvasti. Se seikka, että nämä rajaviivat kokonaisuudessaan näkyvät epäjatkuvuuskohtina, osoittaa, että funktioiden päähaaroja ei voida laajentaa enää laajemmalla alueella analyyttisiksi funktioiksi. Jotta ne olisivat jatkuvia ja analyyttisiä, niiden määrittelyjoukkojen ulkopuolelle on jätettävä vähintään nämä rajaviivat.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Inverse hyperbolic functions
Jan Gullberg:Mathematics: From the Birth of Numbers, s. 539.W. W. Norton & Company, 1997.”Another form of notation, arcsinhx, arccosh&n bsp;x, etc., is a practice to be condemned as these functions have nothing whatever to do with arc, but with area, as is demonstrated by their full Latin names,
Ilja N. Bronshtein, Konstantin A. Semendyayev, Gerhard Musiol, Heiner Mühlig:”Section 2.10: Area Functions”,[Handbook of Mathematics, s. 91.Berliini:Springer-Verlag, 2007.”"The name area refers to the fact that the geometric definition of the functions is the area of certain hyperbolic sectors ..."”ISBN 3-540-72121-5
Press, WH;Teukolsky, SA;Vetterling, WT;Flannery, BP:”Section 5.6. Quadratic and Cubic Equations”,Numerical Recipes in FORTRAN: The Art of Scientific Computing. 2nd painosCambridge University Press, 1992.ISBN0-521-43064-X