Aikajana orjuuden lakkauttamisesta

Tämä on aikajana orjuuden ja maaorjuuden lakkauttamisen historiasta.

Aikajana

Antiikin aika

Päivämäärä	Hallinnollinen alue	Tietoa
500-luku	Antiikin Ateena	Ateenalainen valtiomies Solon kielsi velkaorjuuden ja vapautti kaikki orjuutetut ateenalaiset.[1]
200-luku eaa	Maurya-valtakunta	Hallitsija Ašoka lakkautti orjuuden Intian niemimaalla.[2]
221–206 eaa	Qin-dynastia	Toimenpiteet maata omistavien aristokratian poistamiseksi ja vapaiden talonpoikien säädyn synty johtaa orjuuden lakkautukseen. Samalla maaorjuus lakkautetaan.[3]
326 eaa	Rooman tasavalta	Lex Poetelia Papiria kielsi asetuksella velkaorjuuden.[4][5]
9–12 eaa	Xia-dynastia	Keisari Wang Mang kielsi orjuuden Kiinassa.[6][7]

Keskiaika

Päivämäärä	Hallinnollinen alue	Tietoa
509	Irlanti	Orjuus (tai ainakin orjakauppa) päättyi, mutta palautui takaisin 800-luvulla.[8][9]
590–604	Rooma	Paavi Gregorius I kielsi juutalaisilta kristittyjen orjien omistamisen.[10]
600-luku	Frankkien valtakunta	Chalon-sur-Saônen neuvosto (644–655) tuomitsi kristittyjen orjuuden. [11]
741–752	Rooma	Paavi Pyhä Sakarias kielsi kristittyjen orjien myynnin muslimeille, osti kaikki venetsialaisten kauppiaiden Roomassa omistamat orjat ja vapautti heidät.
840	Karolingien keisarikunta	Pactum Lotharii -sopimuksessa Venetsia lupautui lopettamaan kristillisten orjien ostamisen ja heidän myymisensä muslimeille. Venetsialaiset kauppiaat siirtyivät myymään ja ostamaan slaavilaisia orjia.[12][13][14][15]
	Venetsian tasavalta
873	Kristikunta	Paavi Johannes VIII julistuksella kristittyjen orjuuttamisesta tuli synti. Kristityt orjat määrättiin vapautettaviksi.[16]
~900	Bysantin valtakunta	Keisari Leo VI kielsi vapaaehtoisen itsensä orjuuttamisen. Vapaaehtoiseen orjuuteen perustuvat sopimukset määrättiin mitätöitäviksi ja molemmat sopijaosapuolet rangaistavaksi ruoskimalla.[17]
922	Länsi-Frankia	Koblenzin neuvosto kehotti lopettamaan kristittyjen orjuuttamisen ja myynnin.[18]
960	Venetsian tasavalta	Doge Pietro IV Candiano kielsi kansankokouksen yhteydessä orjakaupan.
1080	Angevin valtakunta	Vilhelm Valloittaja kielsi kenen tahansa myymisen orjaksi ei-kristityille "pakanoille" Normandiassa ja Englannissa.
1100	Normandian herttuakunta	Maaorjuus lakkautettiin.[19]
1102	Englannin kuningaskunta	Lontoon kirkkoneuvosto kielsi orjakaupan ja maaorjuuden. "Älköön tästä edespäin kukaan osallistuko Englannissa laajalle levinneeseen ja pahamaineseen kauppaan, jossa miehiä ostetaan kuin eläimiä."
1120	Jerusalemin kuningaskunta	Nablusin neuvoston päätöksellä omistamansa orjansa raiskaava mies määrättiin kastroitavaksi. Toisen omistaman orjan raiskaava mies määrättiin kastroitavaksi ja karkotettavaksi.[18]
1160	Norjan kuningaskunta	Gulating kielsi talonorjien myynnin ulkomaille.
1171	Irlanti	Armaghin neuvosto päätöksellä kaikki saaren englantilaiset orjat määrättiin vapautettaviksi.[18]
1214	Korčula	Kaupunginhallinto sääti lain, joka kielsi orjuuden.[20]
1218	Aragonian kruunu	Barcelonassa perustettiin kerjäläisveljestö mercedarialaiset, jonka tavoite oli lunastaa vapauteen muslimien orjuuttamat köyhät kristityt.
1220	Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta	Tärkein saksalainen keskiajalta peräisin oleva oikeudellinen säädös ja lakikirja Sachsenspiegel kielsi orjuuden Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella.[21]
1245	Aragonian kruunu	Kuningas Jaakko I kielsi juutalaisia omistamasta kristittyjä orjia. Juutalaisilla oli kuitenkin edelleen oikeus omistaa muslimi- ja pakanaorjia.[22]
1256	Bologna	Liber Paradisus -julistus kielsi orjuuden ja maaorjuuden, kaikki orjat Bolognan alueella määrättiin vapautettaviksi.
1274	Norjan kuningaskunta	Maalaissa (Landslova) mainittiin enää aiemmat orjat. Tästä on päätelty, että orjuus oli kielletty jo aiemmin.
1315	Ranska	Kuningas Ludvig X julisti orjuuden kielletyksi. Julistuksen mukaan "kaikki Ranskan maaperälle astuvat orjat on vapautettava."[23]
1335	Ruotsi	Orjuus kiellettiin Ruotsissa (ja tuolloin Ruotsiin kuuluneen nykyisen Suomen alueella). Orjien tuominen maahan kiellettiin kuitenkin virallisesti vasta vuonna 1813.[24] Ruotsin Karibian siirtokunnassa Saint Barthélemyn saarella harjoitettiin kuitenkin orjuutta 1700- ja 1800-luvuilla.
1347	Puolan kuningaskunta	Kasimir III Suuren julistuksella vapautettiin kaikki ei-vapaat kansalaiset.[25]
1368	Ming Dynastia	Keisari Hongwu kielsi useimmat orjuuden muodot. Orjuus kuitenkin jatkui edelleen. Myöhemmät Ming-dynastian hallitsijat sallivat esimerkiksi velkaorjuuden, johon kotitalouksia määrättiin lisäveroilla.[26][27][7]
1416	Ragusan tasavalta	Orjuus ja orjakauppa kiellettiin.
1435	Kanariansaaret	Paavi Eugenius IV kielsi kristittyjen orjuuttamisen Kanariansaarilla. Kieltoa rikkovia uhattiin ekskommunikaatiolla, kirkosta karkottamisella.[28] Ei-kristittyjen guanchien orjuuttaminen kuitenkin sallittiin edelleen.[29]
1477	Kastilian kruunu	Isabella Katolilainen kielsi orjuuden uusissa siirtokunnissa.[30]
1479		Alcaçovanin sopimuksella kiellettiin kastilialaisten alusten purjehtiminen Kanariansaarten eteläpuolelle. Afrikan orjakaupasta tuli käytännössä Portugalin monopoli.[31]
1480	Galician kuningaskunta	Katolinen majesteetti lakkautti maaorjuuden.[32]
1486	Aragonian kruunu	Kuningas Ferdinand II lakkautti karolingiselta kaudelta periytyneen maaorjuuden Kataloniassa.
1493	Kastilian kruunu	Isabella Katolilainen kielsi amerikkalaisten alkuperäiskansojen orjuuttamisen, lukuun ottamatta niitä, joiden katsottiin syyllistyneen vihamielisyyteen tai kannibalismiin.[33][34]

1500–1700 (varhainen uusi aika)

Päivämäärä	Tietoa	Hallinnollinen alue
1503	Kastilian kruunu	Amerikan alkuperäiskansojen sallittiin matkustaa Espanjaan vain omasta tahdostaan.[35]
1512		Burgosin lait kieltää intiaanien orjuuttamisen Encomiendan asetuksella.
1518	Espanja	Kaarle V:n asetus afrikkalaisten orjien tuomisesta Amerikkaan Laurent de Gouvenot'n monopolin alaisuudessa, jolla yritetään ehkäistä intiaanien orjuutta.
1528		Kaarle V kieltää intiaanien kuljettamisen Eurooppaan, jopa heidän omasta tahdostaan, yrittääkseen rajoittaa heidän orjuuttamisensa. [36]
1530		Intiaanien täydellinen orjuuttaminen kielletään kaikissa olosuhteissa Espanjassa. Encomienda-järjestelmä kuitenkin jatkuu.
1537	Uusi maailma	Paavi Paavali III:n bulla Bulla sublimis Deus sic dilexit humanum, et infra kieltää intiaanien käytön orjina Amerikan mantereella.[37]
1542	Espanja	Lain muutokset kieltää orjakaupungit Amerikassa ja luopuu intiaanien orjuudesta, mutta korvaa sen muiden pakkotyön järjestelmien kautta. Afrikkalaisten orjuus jatkuu. Encomienda-järjestelmään tulee muutoksia.[29]
1549		Encomienda-järjestelmä kieltää pakkotyön käytön.
1550–1551		Valladolidin polemikea Amerikan alkuperäiskansojen luontaisista oikeuksista.
1552		Bartolomé de las Casas, joka oli kerran puolustanut afrikkalaisten orjien tuontia tapana suojata alkuperäiskansoja, tuomitsee myös afrikkalaisen orjuuden.
1569	Englannin kuningaskunta	Tuomioistuimet sallivat Cartwright-nimisen miehen tuoman venäläisen orjan pääsyn maahan ja katsovat, ettei kyseessä ole orja Britannian maaperällä[38].
1570	Portugali	Kuningas Sebastian I kieltää alkuperäiskansojen orjuuttamisen hallinnon alaisena sallien vain vihollisten orjuuttamisen. Jesuiitat jolla oli lähetyssaarnaajia, jotka olivat suoraan yhteydessä brasilialaisiin heimoihin, vaikuttivat tähän lakiin suuresti.
1574	Englannin kuningaskunta	Viimeiset jäljellä olevat maaorjat vapautettiin kuningatar Elisabet I:n käskystä.[39]
1574	Filippiinit	Orjuus kielletään kuninkaallisella asetuksella.[40]
1588	Liettuan suuriruhtinaskunta	Lain muutos kieltää orjuuden.[41]
1590	Japani	Toyotomi Hideyoshi kieltää orjuuden.[42]
1595	Portugali	Kiinalaisten orjakauppa kieletään.[43]
1609	Espanja	Moriskot, joista monet ovat maaorjia, karkotetaan Iberian niemimaalta, elleivät he suostu alistumaan orjiksi vapaaehtoisina[44].
1624	Portugali	Kiinalaisten orjuuttaminen kielletään.[45][46]
1649	Moskovan Venäjä	Venäläisten orjien myyminen muslimeille kieletään.[47]
1679	Venäjä	Tsaari Fjodor III muuttaa kaikki pelto-orjat maaorjiksi.[48][49]
1683	Espanjan Chile	Espanjan kruunu lopettaa mapuchien orjuuden.[50]
1687	Espanjan Florida	Kolmestatoista siirtokunnista tulleita orjapakolaisia vapautetaan Floridassa sillä ehdolla, että he kääntyvät katolilaisuuteen ja suorittavat neljän vuoden asevelvollisuuden.

1700–1800 (myöhäinen uusi aika)

Päivämäärä	Hallinnollinen alue	Tietoa
1703	Ottomaanien valtakunta	Kristittyjen lasten pakko ottaminen ja houkuttaminen armeijaan, joka tunnetaan nimellä Devşirme lakkautetaan.
1706	Englannin kuningaskunta	Korkein oikeus vapauttaa kaikki orjat, jotka saapuvat Englannin maaperälle. [51][52]
1712	Espanja	Moriskoja karkotetaan.[53]
1723	Venäjän keisarikunta	Pietari Suuri muuttaa kaikki talonorjat maaorjiksi tekemällä orjuudesta laittoman.[54]
1723–1730	Qing-dynastia	Yongzhengin vapautuksella pyritään vapauttamaan kaikki orjat vahvistaakseen itsevaltaista hallitsijaa sellaisella sosiaalisella tasoituksella, joka luo erittelemättömän luokan vapaita aiheita valtaistuimen alle. Vaikka nämä uudet määräykset vapauttivat valtaosan orjista, varakkaat perheet jatkoivat orjatyön käyttöä 2000-luvulla.[55]selvennä
1732	Georgian provinssi	Maakunta perustettiin ilman afrikkalaisten orjuutta toisin kuin naapuriprovinssi Caroliina. Vuonna 1738 James Oglethorpe varoitti tämän politiikan muuttamisesta, mikä "aiheuttaisi tuhansien kurjuuden Afrikassa."[56]Amerikan intiaanien orjuus oli kuitenkin laillinen kaikkialla, ja afrikkalaisten orjuus otettiin käyttöön myöhemmin vuonna 1749.
1746	Valakia	Maaorjuus lakautettiin [57]
1749	Moldavia	Maaorjuus lakkautettiin [57]
1761	Portugali	Pombalin markiisi kielsi orjien tuonnin mannermaalle[58]
1766	Marokko	Sulttaani Muhammad III osti vapaaksi kaikki muslimiorjat Sevillasta, Cádizista ja Barcelonasta[59]
1772	Englannin kuningaskunta	Somersettin tapaus määrää, että orjaa ei voi pakottaa siirtolaisiksi Englantiin. Tätä tapausta johti siihen että orjuuden edellytystä ei ollut Englannin lainsäädännön mukaan Englannissa ja Walesissa, ja vapautti loput kymmenestä neljääntoista tuhannesta orjasta tai mahdollisesta orjasta Englannissa ja Walesissa, jotka olivat enimmäkseen kotipalvelijoita. .[60]
1773	Portugali	Kuningas Joosef I vahvistaa Pombalin markiisin uuden asetuksen vapauttaa neljännen sukupolven orjat[61] ja jokainen orja äidin lapsi joka on syntyi asetuksen jälkeen.[62]
1774	Bengali	Kuvernöörin määräyksestä 9 ja 10 vuodelta 1774, joilla kielletään orjien kauppa ilman kirjallista asiakirjaa ja sellaisten henkilöiden myynti, joita ei vielä ole orjuutettu.[63]
1775	Pennsylvania	Abolitionistinen seura perustetaan Philadelphiassa. Se on ensimmäinen orjuuden vastainen seura Amerikassa.
1775–1783	Yhdysvallat	Orjakaupat Atlantilla kiellettiin tai keskeytettiin Amerikan vallankumouksellisen sodan aikana. Tämä oli osa 13 siirtokunnan olitiikkaa, joka kieltäytyi tuonnista Britanniasta, koska se yritti katkaista kaikki taloudelliset siteet Britannian kanssa sodan aikana.[64]
1771	Savoiji	Maaorjuus lakkautetaan.
1777	Madeira	Orjuus lakkautetaan.[65]
	Vermontin tasavalta	Uusi perustuslaki kieltää orjuuden.[65]
1778	Skotlanti	Orjuus julistetaan laittomaksi.
1780	Pennsylvanian osavaltio	Orjuuden vastaisnn laki säädetään, joka vapauttaa lapsiorjat. Laista tulee orjuuden kieltävä malli muille Pohjoisvaltioille.[66]
1780–1785	Kroatia	Maaorjuus lakkautetaan.[67]
1781	Itävalta	Maaorjuus lakkautetaan.
	Böömi
1783	Baden
	Massachusettsin osavaltio	Osavaltion korkein oikeus kieltää orjuuden perustuslainvastaisena. Orjuuden vastainen kielto merkitään osavaltion perustuslakiin[68]
	Venäjän keisarikunta	Orjuus lakkautetaan Krimin kaanikunnassa[69]
	Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta	Habsburgien monarkki keisari Joosef II määrää orjuuden lakkautettavaksi Bukovinassa. [70]
	New Hampshiren osavaltio	Orjuus lakkautetaan vaiheittain
1784	Connecticutin osavaltio	Orjuus lakkautetaan vaiheittain[71]
	Rhode Islandin osavaltio	Orjuus lakkautetaan vaiheittain
1786	Uusi Etelä-Wales	Kuvernööri Arthur Phillip ei hyväksy orjuutta koskevaa politiikkaa pian perustettavalle siirtokunnalle[72]
1787	Britannia	Sierra Leone perustetaan kotimaaksi vapautetuille orjille.
		Orjakauppaa vastustava Abolitionistinen seura perustetaan. [65]
	Kolmetoista siirtokuntaa	Siirtokuntien kongressi säätää Luoteisalueen säännöksen koskien uusien orjien kauppaa ja myyntiä.
1788	Britannia	Sir William Dolbenin lakialoite kielsi orjien tuomisen Britannian lipun alla purjehtivissa laivoissa.
	Tanska	Maaorjuuden tapainen stavnsbånd järjestelmä lakkautetaan
1789	Ranskan kuningaskunta	Viimeinen kartanotalouksien etuoikeus koskien talonpoikia kumotaan.[73]
1791		Toisen sukupolven orjien vapautuminen siirtomaissa.[74]
1792	Tanska-Norja	Atlantin ylittävän orjakauppa kielletään 1803 , mutta orjuus jatkuu Tanskan siirtomaissa vuoteen 1848.[75]
	Saint Helena	Orjien tuonti saarelle kiellettiin vuonna 1792, mutta yli 800 asuvan orjan vaiheittainen vapauttaminen tapahtui vasta vuonna 1827, joka oli vielä noin kuusi vuotta ennen kuin Britannian parlamentti antoi säädöksen orjuuden kieltämiseksi siirtomaissa.[76]
1793	Saint-Domingue	Kielletään orjuus saaren pohjoisosassa ja saman vuoden lokakuussa saaren eteläosassa.
	Ylä-Kanada	Lakkauttaa orjien tuonnin.
1794	Ranskan ensimmäinen tasavalta	Orjuus lakkautetaan sekä mannermaalla että siirtomaissa.[77]
	Yhdysvallat	Kieltää amerikkalaisten laivoissa orjien tuonnin ja viennin.[64]
	Puola-Liettua	Kościuszkon kansannousun aikana annetussa Połaniecin julistuksessa poistettiin osittain maaorjuus Puolassa ja annettiin huomattavat kansalaisvapaudet kaikille talonpojille.
1798	Ranskan ensimmäinen tasavalta	Orjuus kiellettiin Maltalla sen jälkeen, kun Napoleon oli miehittänyt saaret.[78]
	Helvetian tasavalta	Maaorjuus lakkautetaan.
	Batavian tasavalta	Maaorjuus lakkautetaan mutta käytännössä vasta vuonna 1811 Code Civilin lain mukaisesti
	New Yorkin osavaltion	Lainsäädäntö vapauttaa kaikki orjat, myös lapsiorjat.[79]
	Skotlanti	Kieltää orjuuden kaikissa hiilikaivoksissa.[80]

1800–1829

Päivämäärä	Hallinnollinen alue	Tietoa
1800	Yhdysvallat	Yhdysvaltain kansalaisilta kielletään sijoitukset ja työsuhteiden luominen kansainvälisessä orjakaupassa.
1802	Ranskan ensimmäinen tasavalta	Napoleon I palauttaa orjuuden siirtomaihin.[81]
	Ohion osavaltio	osavaltion perustuslaki kieltää orjuuden.
1803	Tanska-Norja	Atlantin orjakaupan lakkauttaminen
	Ala-Kanada	Orjuus lakkautetaan
1804	New Jerseyn osavaltio	Kieltää orjuuden ja ensi töikseen vapauttaa kaikki lapsiorjat.[82]
	Haiti	Orjuus lakkautettiin itsenäisyysjulistuksen jälkeen.[65]
1804–1813	Serbia	Maaorjuus lakkautetaan
1804	Schleswig-Holstein
1805	Britannia	Alahuone sääti lain orjuuden kieltämiseen mutta ylähuone kumosi sen.
1806	Ruotsin Pommeri	Maaorjuus lakkautetaan.
1807	Yhdysvallat	Yhdysvaltain presidentti Thomas Jefferson allekirjoitti orjakaupan vastaisen lain, joka estää orjien tuonnin.
	Britannia	Lakkauttaa orjakaupan imperiumin alueella
	Preussin kuningaskunta	Maaorjuus lakkautetaan. [83]
	Varsovan herttuakunta	Perustuslaki kieltää maaorjuuden. [83]
	Preussin kuningaskunta	Maaorjuus lakkautetaan [83]
	Mecklenburg	Maaorjuus lakkautetaan
	Yhdysvallat	Kieltää kansainvälisen orjakaupan.[84]
	Britannia	Aloittaa orjakauppiaiden vastaisen operaation Länsi-Afrikan rannikolla. Royal Navy vapauttaa vuoteen 1865 mennessä noin 150 000 orjaa.[85]
1808	Yhdysvallat	Orjakaupan vastainen laki astuu voimaan. [84]
	Baijeri	Maaorjuus lakkautetaan
1810	Uusi-Espanja	Miguel Hidalgo y Costilla julistaa orjat vapaiksi. Meksikon itsenäisyyssodassa orjuuden kieltäminen on ensi askel uuden kansakunnan syntyyn.
1811	Britannia	Orjakaupasta tehtiin törkeä kuljetus, josta rangaistaan sekä brittejä että ulkomaalaisia.
	Espanja	Orjuus lakkautetaan siirtomaissaan lukuun ottamatta Kuubaa, Puerto Ricoa ja Santo Domingoa.[81]
	Chile	Kongressi vapauttaa kaikki orjien lapset.
	Brittiläinen imperiumi	Orjakaupasta tulee rikos.
1812	Nassaun herttuakunta	Maaorjuus lakkautetaan
	Vanha Suomi	Maaorjuus lakkautetaan
1813	Uusi-Espanja	Itsenäisyysjohtaja José María Morelos y Pavón julistaa orjuuden poistetuksi Sentimientos de la Nación -asiakirjassa.
	La Plata	Vapauttaa kaikki lapsi- ja maaorjat
1814	Alankomaat	Orjakauppa poistettiin.
	La Plata	Orjat julistetaan vapaiksi Montevideon miehityksen jälkeen kaikki nykyajan Uruguayn alueella syntyneet orjat julistetaan vapaiksi.
1815	Ranskan ensimmäinen tasavalta	Napoleon lopettaa orjakaupan.
	Portugali	Orjakauppa kiellettiin Päiväntasaajan pohjoispuolella vastineeksi Yhdistyneen kuningaskunnan maksamalle 750 000 Englannin punnan maksulle.[86]
	Britannia	Wienin kongressin kahdeksan voittajamaata julistavat orjuuden vastaisen linjan.[87]
	Portugali
	Ruotsi-Norja
	Ranska
	Itävallan keisarikunta
	Venäjän keisarikunta
	Espanja
	Preussin kuningaskunta
1816	Vironmaan kuvernementti	Maaorjuus lakkautetaan
1817	Venezuela	Simon Bolivar julistaa kaikki orjat vapaiksi. [59]
	Kuurinmaan kuvernementti	Maaorjuus lakkautetaan
	Espanja	Ferdinand VII allekirjoittaa päiväkirjan, joka kieltää orjien tuonnin espanjalaisissa omistuksissa vuodesta 1820,[59] vastineeksi 400 000 punnan maksusta Britanniasta.[59]
	Württemberg	Maaorjuus lakkautetaan
	New Yorkin osavaltio	Asetettu päivämääräksi 4. heinäkuuta 1827, jolloin kaikki entiset orjat vapautettiin syvennyksestä.[88]
	La Plata	Perustuslaki tukee orjuuden poistamista, mutta ei kiellä sitä.[59]
1818	Britannia	Sopimus lakkauttaa orjakaupan.[89]
	Espanja
	Portugali	Sopimus lakkauttaa orjakaupan. [89]
	Britannia
	Ranska	Orjakauppa kiellettiin.
	Britannia	Sopimus lakkauttaa orjakaupan[90]
	Alankomaat
	Ranska	Orjakauppa lakkautetaan
1819	Ylä-Kanada	Orjat vapautetaan vapaiksi kansalaisiksi.
	Havaiji	Havaijin kapu-järjestelmä poistetaan ʻAi Noan aikana, ja kauwā-orjaluokka vaputetaan makaʻāinanan välillä [91]
	Liivinmaan kuvernementti	Maaorjuus lakkautetaan
1820	Espanja	Orjakaupan lakkauttaminen vuonna 1817 astuu voimaan..[92]
	Meksikon ensimmäinen keisarikunta	Igualan suunnitelma vapauttaa syntyneet orjat
	Yhdysvallat	Vuoden 1819 Adams-Onís-sopimuksen mukaisesti Floridasta tulee Yhdysvaltojen territorio. Tärkein syy oli Espanjan kyvyttömyys tai haluttomuus vangita ja palauttaa pakenevia orjia.
	Espanja
	Peru	Orjakaupan poistaminen ja orjuuden asteittaista lopettamista koskevan suunnitelman toteuttaminen[59]
	Indianan osavaltio	Osavaltion korkein oikeus vapauttaa lähes kaikki orjat osavaltion alueella.
	Espanja	Laki vuoden 1817 orjakaupan poistamisesta astui voimaan ssa[93]
1821	Suur-Kolumbia	Vapauttaa lapsiorjat.[94]
1822	Liberia	Ensimmäinen kotimaa vapautetuille orjille perustetaan
	Kreikka	Orjuuden kielto kirjataan Kreikan perustuslakiin vuonna 1823 Kreikan itsenäisyysodan aikana..[95]
	Haiti	Jean Pierre Boyer valloittaa Espanjan Haitin ja poistaa siellä orjuuden.
1823	Chile	Orjuus lakkautetaan.[65]
1824	Keski-Amerikan liittovaltio	Orjuus lakkautetaan.
	Meksiko	Uusi perustuslaki lakkauttaa orjuuden.
1825	Uruguay	Orjien tuonti lopetaan
1827	Britannia	Kahden välinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [89]
	Ruotsi-Norja
	New Yorkin osavaltio	Viimeiset orjat vapautetaan.[96][97]
	Saint Helena	Yli 800 asuvaa orjaa vapautetaan vaiheittain saarella, noin kuusi vuotta ennen kuin Britannian parlamentti antoi säädöksen orjuuden kieltämiseksi kaikissa siirtomaissa.[98]
1828	Illinoisin osavaltio	Osavaltion korkein oikeus kieltää sopimustyöläisten käytön[99]
1829	Meksiko	Viimeiset orjat vapautetaan juuri kun ensimmäinen osittain afrikkalaistaustainen presidentti Vicente Guerrero astuu virkaan.[65]

1830–1849

Päivämäärä	Hallinnollinen alue	Tietoa
1830	Meksikon ensimmäinen tasavalta	Presidentti Anastasio Bustamante yrittää poistaa orjuuden. Lakin kiertämiseksi anglosaksiset teksasilaiset julistavat orjat sopimustyöläisiksi kotipalvelijoiksi.[100]
	Uruguay	Orjuus lakkautetaan
	Ottomaani imperiumi	Sulttaani Mahmud II lakkauttaa valkoisen orjakaupan
1831	Bolivia	Orjuus lakkautetaan.[65]
	Hannover	Maaorjuus lakkautetaan
1832	Saksi	Maaorjuus lakkautetaan
	Kreikan kuningaskunta	Orjuus poistettiin itsenäisyyden myötä.
1833	Britannia	Orjuus lakkautetaan siirtomaissaan. [101]
1834		Orjuuden kieltävä laki siirtomaissa vapauttaa noin 700 000 orjaa Länsi-Intiassa, 20 000 Mauritiuksella ja 40 000 Etelä-Afrikassa. [102]
	Havaiji	Maaorjuus lakkautetaan
1835	Britannia	Kahden välinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [89]
	Ranska
	Britannia
	Tanska
	Serbia	Orjuus lakkautetaan.
	Peru	Presidentti Felipe Santiago Salaverryn asetuksella laillistetaan orjakauppa uudelleen muista Latinalaisen Amerikan maista. [103]
1836	Portugali	Pääministeri Sá da Bandeira kieltää Atlanin orjakaupan sekä orjien tuonnin ja viennin päiväntasaajan eteläpuolella sijaitsevista Portugalin siirtokunnista tai satamiin.
	Texasin tasavalta	Orjuudesta tuli jälleen lailliseksi itsenäisyyden jälkeen
1837	Espanja	Orjuus kieletään siirtomaidensa ulkopuolella[59]
1839	Britannia	Kansainvälinen orjuuden vastainen järjestö perustetaan Lontoossa.
	Englannin Itä-Intian kauppakomppania	Intialaisten sopimustyöläisen rekrytointi kieletään
1840	Britannia	Kahdenen välinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [89]
	Venezuela
1841	Britannia	Monenvälinen sopimus lakkauttaa orjakaupan.[65]
	Ranska
	Venäjän keisarikunta
	Preussin kuningaskunta
	Itävallan keisarikunta
1842	Portugali	Kahden välinen sopimus kieltää portugalilaisten orjalaivojen merenkulun päiväntasaajan eteläpuolella.
	Britannia
	Englannin Itä-Intian kauppakomppania	Laki kieltää intialaisten sopimustyöläisten rekrytoinnin[59]
	Paraguay	Laki muutos Orjuus lakkautetaan asteittain[59]
1843	Uruguay	Kahden välinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [89]
	Britannia
	Meksiko
	Britannia
	Chile
	Britannia
	Britannia
	Bolivia
1844	Moldova	Mihail Sturdza Maaorjuus lakkautetaan.
1845	Britannia	36 Royal Navyn sotalaivaa partioi maailman meriä orjakaupan ehkäisemiseksi.
1846	Tunisia	Orjuus poistettiin Ahmad I ibn Mustafa Beyn säädöksellä. [104]
1847	Osmanien valtakunta	Orjien tuonti Afrikasta kieletään. [105] [106]
	Pennsylvanian osavaltio	Viimeinen orja vapautetaan.[66]
	Ruotsin Saint-Barthélemy	Viimeiset orjat vapautetaan Saint-Barthélemyn saarella. [107]
	Pennsylvanian osavaltio	Orjuus lakkautetaan. [108]
	Osmanien valtakunta	Orjakauppa lakkautetaan Afrikasta [109]
	Tanskan Länsi-Intia	Kuninkaallinen käsky, joka määräsi naisorjista syntyneiden lasten vapauden ja orjuuden täydellisen poistamisen 12 vuoden jälkeen. Tyytymättömyys aiheuttaa orjakapinan Saint Croixissa seuraavana vuonna. [107]
	Unkarin kuningaskunta	Orjuus lakkautetaan
1848	Itävallan keisarikunta	Maaorjuus lakkautetaan.[110][111][112]
	Tanskan Länsi-Intia	Kuvernööri Peter von Scholte julisti kaikkien orjien välittömän ja täydellisen vapautuksen yrittäessään lopettaa orjien kapinan. [65][107]
	Ranskan toinen tasavalta	Gabon perustetaan vapautetuille orjille.
	Britannia	Kahden välinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [89]
	Masqat
	Britannia
	Persianlahden emiirikunnat

1850–1899

Päivämäärä	Hallinnollinen alue	Tietoa
1850	Brasilian keisarikunta	Merellä tapahtuva orjakauppa kriminalisoidaan piratismina.
1851	Brasilian keisarikunta	Kahdenvälinen sopimus Uruguayn ja Brasilian välillä oikeuttaa paenneiden orjien palauttamisen Uruguaysta. Brasilialaiset, jotka omistivat maata Uruguayssa saivat oikeuden pitää orjat.
	Uruguay
	Uuden-Grenadan tasavalta	Orjuus lakkautetaan Vuosien lakien jälkeen, joiden tarkoituksena oli vain osittainen Orjuus lakkautetaan presidentti José Hilario López pakotti kongressin hyväksymään täydellisen lakkauttamisen 21. toukokuuta. Entiset orjien omistajat saivat korvauksen valtion liikkeelle laskemisessa joukkovelkakirjalainoissa.[113]
	Ecuador	Orjuus lakkautetaan[114]
1852	Havaijin kuningaskunta	Orjuus lakkautetaan. [115]
	Lagos	Kahden välinen sopimus kieltää orja- ja ihmisuhrikaupan.
1853	Argentiina	Orjuuden lakkautaminen uuden perustuslain tullessa voimaan.[116]
1854	Peru	Orjuus lakkautetaan. [65]
	Venezuela	Orjuus lakkautetaan.[65][94]
	Osmanien valtakunta	Tšerkessilasten orjakaupan lakkautaminen
1855	Moldavia	Orjuus lakkautetaan. [117]
1856	Valakia
1857	Yhdysvallat	Korkeimman oikeuden Dred Scott v. Sanford päätös toteaa, että mustat orjat ja heidän jälkeläisensä eivät voi saada Yhdysvaltain kansalaisuutta ja että orjilla ei ole oikeutta vapauteen, vaikka he eläisivät vapaina vuosia ajan
	Egypti	Afrikkalaisten orjakaupan lakkauttaminen
1858	Osmanien valtakunta	Afrikkalaisten orjakaupan lakkauttaminen Lähi-idässä, Balkanilla ja Kyproksella
1859	Atlantin valtameri	Atlantin orjakauppa lakkaa kokonaan.
	Venäjän keisarikunta	Kazakeilta kielletään orjien omistaminen.[118]
1860	Brittiläinen Intia	Sopimustyöläisten värväyssysteemi lakkautetaan
	Yhdysvallat	Viimeinen orja-alus Clotilda puretaan laittomasti Yhdysvaltojen alueella
1861	Venäjän keisarikunta	maaorjat vapautetaan.[119]
	Yhdysvallat	Abraham Lincoln valitaan Yhdysvaltain presidentiksi jonka seurauksena useat etelävaltioiden orjanomistaja valtiot eroavat liittovaltioista ja maa ajautuu sisällissotaan
1862	Yhdysvallat	Kahdenvälinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [89]
	Britannia
	Tonga	Maaorjuus lakkautetaan
	Espanjan Kuuba	Lakkauttaa orjakaupan. [65]
	Kalmukia	Maaorjuus lakkautetaan
1863	Alankomaat	Orjuus lakkautetaan Guianassa ja Antilleilla ja sopimustyöläisten värväyssysteemi lakkautetaan Itä-Intiassa[120]
	Yhdysvallat	Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln julistaa vapautusjulistuksessa kaikki orjat vapaaksi konfederaation hallitsemilla alueilla.
	Chathamsaaret	orjuus lakkautettu[121]
	Islannin kuningaskunta	Vistarband-järjestelmä lakkautta maaorjuuden
1864	Kongressi-Puola	Maaorjuuden lakkautetaan.[122]
1864–1871	Georgia	Maaorjuuden lakkautaminen
1865	Yhdysvallat	Orjuus poisteteaan Yhdysvaltain perustuslain kolmennentoista lisäyksen yhteydessä, lukuun ottamatta tuomittuja rikollisia orjia. Se koskee 40 000 jäljellä olevaan orjaan. [123]
1866	Intiaaniterritorio	Orjuus lakkautetaan Yhdysvaltain liittohallituksen ja "viiden intiaaniheimoalueen" kanssa solmituissa sopimuksissa (Cherokee, Choctaw, Chickasaw, Muscogee ja Seminole).[124]
1865	Texasin tasavalta	Orjuus lakkautetaan.
1867	Yhdysvallat	Vuoden 1867 laki kieltää intiaanien orjuuttamisen New Mexicon alueella. Alkuperäiskansojen orjuus Alaskassa poistettiin sen jälkeen, kun alue ostettiin Venäjältä vuonna 1867.[125]
1868	Espanjan Kuuba	Carlos Manuel de Céspedes ja muut itsenäisyysjohtajat vapauttavat orjat ja julistavat Kuuban itsenäisyyden kymmenen vuoden sodan alkaessa.
1869	Portugali	Kuningas Ludvig I Orjuus lakkautetaan siirtomaissaan ja territorioissa
1870	Yhdysvallat	Maaorjuus lakkautetaan Alaskassa sen jälkeen, kun alue oli ostettu Venäjältä
1871	Brasilia	Lapsiorjien vapauttaminen.[126]
	Ottomaanien valtakunta	Orjakaupan kriminalisointi.
	Japani	Han-järjestelmän tai japanilaisen feodalismin lakkautetaan.
1873	Puerto Rico	Orjuus lakkautetaan.
	Sansibarin sulttaanikunta	Sopimus orjakaupan lakkautamisesta. [89]
	Madagaskar
	Britannia
1874	Kultarannikko	Orjuus lakkautetaan. [127]
1879	Bulgarian ruhtinaskunta	Orjuus poistettiin itsenäisyyden myötä. Perustuslain mukaan kaikki orjat, jotka saapuvat Bulgarian alueelle, vapautetaan välittömästi.
1882	Osmanien valtakunta	Orjuus lakkautetaan kokonaan. [128][129]
1884	Kambodža	Orjuus lakkautetaan
1886	Espanjan Kuuba	Orjuus lakkautetaan. [65]
1888	Brasilian keisarikunta	Orjuus lakkautetaan. [130]
1890	Britannia	Brysselin orjuuden vastainen konferenssi lopettaa orjakaupan maalla ja merellä, erityisesti Kongon altaalla, Ottomaanien valtakunnassa ja Itä-Afrikan rannikolla.
	Ranska
	Saksan keisarikunta
	Portugalin kuningaskunta
	Kongon vapaavaltio
	Italian kuningaskunta
	Espanja
	Alankomaat
	Belgia
	Itävalta-Unkari
	Ruotsi-Norja
	Tanska
	Yhdysvallat
	Osmanien valtakunta
	Sansibar
	Persia
1894	Korea	Orjuus lakkautetaan mutta käytäntö jatkuu aina vuoteen 1930 [131]
	Islannin kuningaskunta	Maaorjuus lakkautetaan
1895	Egypti	Orjuus lakkautetaan[132]
	Formosa	Japanin miehitettyä Formosan johtaa orjuuden poistumiseen
	Italian Somalimaa	Ensimmäiset orjat vapautettiin.[133]
1896	Madagaskar	Orjuus lakkautetaan
1897	Sansibarin sulttaanikunta	Orjuus lakkautetaan
	Siam	Orjuus lakkautetaan.[134]
1899	Ndzuwani	Orjuus lakkautetaan

1900–nykyaika

Päivämäärä	Hallinnollinen alue	Tietoa
1900	Guam	Orjuus lakkautetaan[135]
1902	Saksan Kamerun	Orjuuden asteittainen poistaminen[136]
1903	Ranskan Sudan	Orjuus lakkautetaan.
1905	Ranskan Länsi-Afrikka	Orjuus poistettiin virallisesti. Vaikka jopa miljoona orjaa saa vapautensa, orjuus jatkuu käytännössä vuosikymmenien ajan sen jälkeen.
1906	Qing-dynastia	Orjuus poistettiin 31. tammikuuta 1910 alkaen. Aikuiset orjat muutetaan palkatuiksi työntekijöiksi ja alaikäiset vapautetaan 25-vuotiaana.[137]
	Barotsemaa	Orjuus lakkautetaan [138]
1908	Ottomaanien valtakunta	Nuorturkkilaisten vallankumous hävittää tserkeesinaisten avoimen orjakaupan Konstantinopolista.[139]
	Kongon vapaavaltio	Orjuus lakkautetaan
1912	Siam	Orjuus lakkautetaan.[140][141][142]
1915	Brittiläinen Malaiji
	Tanganjika
	Marokko
	Afganistan
1917	Brittiläinen Intia	sopimustyöläisjärjestelmä lakkautetaan
1918	Bosnia ja Hertsegovina	Maaorjuus lakkautetaan
1922	Marokko	Orjuus lakkautetaan. [141]
1923	Hongkong	Kantoninkiinalaisten naisten kotiapulaisten orjuuttaminen lakkautetaan
1923	Floridan osavaltio	pakkotyön lakkauttaminen
1924	Irak	Orjuus lakkautetaan.
	Turkki	Orjuus lakkautetaan.[143][144]
1926	Nepal
	Kansainliitto	Orjuuden vastainen konventio kieltää orjuuden sopimusvaltioiden kesken.
1926	Brittiläinen Burma	Orjuus lakkautetaan.[140]
1927	Hijazin kuningaskunta	Jeddan sopimus lakkauttaa orjakaupan.
	Nejdin sulttaanikunta
	Britannia
1928	Alabaman osavaltio	pakkotyö kielletään.
1928	Sierra Leone	Paikallisen afrikkalaisen eliitin harjoittama kotimaan orjuus lakkautetaan.[145] Vaikka alue perustettiin vapautettujen orjien kotimaaksi, paikallisten orjuuden käytännöt olivat edelleen yleisiä maaseutualueilla 1970-luvulle asti.
1929	Persia	Orjuus lakkautetaan.[146]
1935	Etiopia	Italian armeijan kenraali Emilio De Bono julistaa orjuuden loppuneeksi.[147]
1936	Pohjois-Nigeria	Orjuus lakkautetaan.[148][149][150]
	Betšuanamaa
1937	Bahrain
1941	Yhdysvallat	Presidentti Franklin D. Roosevelt allekirjoittaa asetuksen numero 3591, jolla poistetaan vankilaväestön palkaton pakkotyö.
1948	Yhdistynyt kansankunnat	Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (artikla 4) kieltää orjuuden maailmanlaajuisesti.
1949	Kuwait	Orjuus lakkautetaan [150]
1952	Qatar	Orjuus lakkautetaan.[151]
1959	Bhutan	Orjuus lakkautetaan.[152]
1960	Niger	Orjuus lakkautetaan.[153]
	Mali	Ensimmäinen presidentti Modibo Keita tekee orjuuden tosiasiallisesta poistamisesta hallituksen näkyvän tavoitteen. Hänen pyrkimyksensä kuitenkin hylätään suurelta osin Moussa Traorén (1968–1991) diktatuurin aikana.[154]
1962	Saudi-Arabia	Orjuus lakkautetaan.[155]
1962	Pohjois-Jemen	Orjuus lakkautetaan.[155]
1964	Yhdistyneet arabiemiirikunnat	Orjuus lakkautetaan.
1967	Etelä-Jemen	Orjuus lakkautetaan.[156]
1970	Oman	Orjuus lakkautetaan.[157]
1981	Mauritania	Orjuus lakkautetaan.[158][159]
1995	Mississippin osavaltio	Mississippin lainsäätäjät äänestävät yksimielisesti Yhdysvaltojen perustuslain kolmennentoista lisäyksen ratifioimiseksi sen jälkeen kun osavaltion toimihenkilö huomauttaa, ettei sitä ole koskaan ollut. Se on liittovaltion viimeinen osavaltiovaltio, joka tekee niin. Osavaltion virkamiehet eivät kuitenkaan lähetä vaadittavia asiakirjoja valtionrekisteriin.[160]
2003	Niger	säätää orjuuden osaksi rikoslakia.[154]
2007	Mauritania	säätää orjuuden osaksi rikoslakia.[161]
2010	Saharan demokraattinen arabitasavalta	Orjuus kriminalisoitiin[162]
2013	Mississipin osavaltio	Kolmannentoista lisäyksen ratifiointi laillistetaan. [160]
2017	Tšad	Orjuus kriminalisoitiin.
2018	Coloradon osavaltio	kieltää vankilaorjuuden.

Lähteet

1. Garland, Robert: Ancient Greece: Everyday Life in the Birthplace of Western Civilization, s. 13. Sterling. ISBN 978-1-4549-0908-8
2. Clarence-Smith, William: Religions and the abolition of slavery – a comparative approach (PDF) .lse.ac.uk. Arkistoitu 29.3.2017. Viitattu 28.8.2013.
3. It was replaced by forced labour to citizens (e.g. Great Wall and other big public working projects) The Earth and Its Peoples: A Global History, s. 165. Cengage Learning, 2009. ISBN 9780618992386
4. A. Arthur Schiller: Roman Law: Mechanisms of Development, s. 209–. Walter de Gruyter, 1978. ISBN 978-90-279-7744-1 Teoksen verkkoversio.
5. Livy, History of Rome VIII.28, "The Perseus Digital Library". Retrieved on May 10, 2007.
6. Encyclopedia of Antislavery and Abolition, s. 155. Greenwood Publishing Group, 2011. ISBN 9780313331435
7. Encyclopedia of Slave Resistance and Rebellion. Google Books. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.8.2013).
8. Cahill, Thomas: How the Irish Saved Civilization, s. 110,148. New York: Doubleday, 1995. ISBN 0-385-41849-3 Teoksen verkkoversio.
9. Rodriguez, Junius P.: The Historical Encyclopedia of World Slavery, s. 368. Santa Barbara, California: ABC-CLIO, 1997. ISBN 0-87436-885-5 Teoksen verkkoversio.
10. SLAVE-TRADE:Jewish Encyclopedia
11. Paul Fouracre, Richard A. Gerberding (1996), Late Merovingian France: History and Hagiography, 640–720, Manchester University Press,  ISBN 0-7190-4791-9, p. 97–99 & 111.
12. The Book of The Great History of Venice. 1997. pp. 19–20
13. Luthar, Oto: The Land Between: A History of Slovenia, s. 102. Frankfurt: Peter Lang, 2008. ISBN 9783631570111
14. Robinson, Jancis: The Oxford Companion to Wine. Oxford University Press, 17.9.2015. ISBN 9780191016073 Teoksen verkkoversio. (englanniksi).
15. Fine, Jr., John: When Ethnicity Did Not Matter in the Balkans: A Study of Identity in Pre-Nationalist Croatia, Dalmatia, and Slavonia in the Medieval and Early-Modern Periods, s. 38. Ann Arbor: University of Michigan Press, 2010. ISBN 9780472114146
16. Denzinger, Heinrich P.: Compendium of Creeds, Definitions, and Declarations on Matters of Faith and Morals, s. 229. Santa Francisco, California: Ignatius Press, 2012. ISBN 978-0-89870-746-5
17. Novel 59 of Leo VI the Wise, D. Karampelas (ed.), Legal History Resources, Patakis Publishers, 2008 [Δ. Καράμπελας (επιμ.), Πηγές Ιστορίας του Δικαίου, Εκδόσεις Πατάκη, 2008], p. 68–69
18. Medieval Decrees on Sale of Unfree Christians, c. 922-1171.Fordham University
19. Sept essais sur des Aspects de la société et de l'économie dans la Normandie médiévale (Xe - XIIIe siècles) Lucien Musset , Jean-Michel Bouvris , Véronique Gazeau -Cahier des Annales de Normandie- 1988, Volume 22, Issue 22, pp. 3–140
20. Korculainfo
21. Hans A. Frambach in Jürgen Georg Backhaus: "The Liberation of the Serfs", s. 33. Google Books, 31.5.2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.8.2013).
22. Roth, Norman (1994). Jews, Visigoths & Muslims in Medieval Spain: Cooperation and Conflict. Leiden: Brill. pp. 160–161.
23. Christopher L. Miller, The French Atlantic triangle: literature and culture of the slave trade, p.20.
24. Police and public order in Europe, s. 256, s. 293. Taylor & Francis, 1985. ISBN 9780709922421 Teoksen verkkoversio.
25. Samuel Augustus Mitchell: A general view of the world: comprising a physical, political, and statistical account of its grand divisions ... with their empires, kingdoms, republics, principalities, &c.: exhibiting the history of geographical science and the progress of discovery to the present time ... Illustrated by upwards of nine hundred engravings ... s. 335. H. Cowperthwait & Co., 1859. Teoksen verkkoversio (viitattu 1 .4.2012).
26. Disappearance of Serfdom. France. England. Italy. Germany. Spain. 1902encyclopedia.com. Viitattu 21 .3.2018.
27. Encyclopedia of Antislavery and Abolition, s. 155. Greenwood Publishing Group, 2011. ISBN 9780313331435
28. Sicut Dudum.Against the Enslaving of Black Natives from the Canary Islands.Pope Eugene IV Against the Enslaving of Black Natives from the Canary Islands - 1435. Papal Encyclicals Online
29. The Cambridge World History of Slavery: Volume 3, AD 1420 – AD 1804, s. 142–143–326–327–331–332–333–602. Cambridge University Press, 25.7.2011. ISBN 978-0-521-84068-2
30. Sánchez Galera, Juan y Sánchez Galera, José María. Vamos a contar mentiras. Madrid, México, Buenos Aires, San Juan, Santiago, Miami. Edaf, 2012
31. Piqueras, J.A. (2020) La esclavitud en las Españas. Los Libros de la Catarata, 258 pages.
32. Payne, Stanley G. (1973) A History of Spain and Portugal. Madison: University of Wisconsin Press.
33. Blackburn, Robin (1988) The overthrow of colonial slavery, 1776-1848. Verso, 560 pages.
34. Sánchez Galera, Juan y Sánchez Galera, José María. Vamos a contar mentiras. Madrid, México, Buenos Aires, San Juan, Santiago, Miami. Edaf, 2012
35. Mira Caballos, Esteban (1997). «El envío de indios americanos a la península Ibérica: aspectos legales (1492–1542)». Studia Historica, Historia Moderna (20): 201–215.
36. Piqueras, J.A. (2020) La esclavitud en las Españas. Los Libros de la Catarata, s. 258
37. Denzinger, Heinrich P.: Compendium of Creeds, Definitions, and Declarations on Matters of Faith and Morals, s. 367–8. Santa Francisco, California: Ignatius Press, 2012. ISBN 978-0-89870-746-5
38. 1902encyclopedia
39. Disappearance of Serfdom. France. England. Italy. Germany. Spain. 1902encyclopedia.com. Viitattu 21 .3.2018.
40. Asian Slaves in Colonial Mexico: From Chinos to Indians, s. 36. Google Books. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.5.2019).
41. Dembkowski, Harry E.: The union of Lublin, Polish federalism in the golden age, s. 271, s. 380. East European Monographs, 1982, 1982. ISBN 9780880330091 Teoksen verkkoversio.
42. Lewis, James Bryant. (2003). Frontier Contact Between Choson Korea and Tokugawa Japan, pp. 31–32.
43. Maria Suzette Fernandes Dias: Legacies of slavery: comparative perspectives, s. 71. Cambridge Scholars Publishing, 2007. ISBN 1847181112 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.7.2010).
44. Domínguez Ortiz, Antonio; Vicent, Bernard (1993) [1979]. Historia de los moriscos. Vida y tragedia de una minoría. Madrid: Alianza Editorial. p. 265.
45. Gary João de Pina-Cabral: Between China and Europe: person, culture and emotion in Macao, s. 114. Berg Publishers, 2002. ISBN 0-8264-5749-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.7.2010).
46. Gary João de Pina-Cabral: Between China and Europe: person, culture and emotion in Macao, s. 115. Berg Publishers, 2002. ISBN 0-8264-5749-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.7.2010).
47. KIZILOV, MIKHAIL (2007). Journal of Early Modern History. Leiden: Koninklijke Brill NV. 11: 16
48. Richard Hellie, Slavery in Russia, 1450–1725 (1984)
49. Hellie, Richard (2009). "Slavery and serfdom in Russia". In Gleason, Abbott. A Companion to Russian History. Wiley Blackwell Companions to World History. 10. John Wiley & Sons. p. 110. ISBN 9781444308426. Retrieved 2015-09-14.
50. Valenzuela Márquez, Jaime: ”Esclavos mapuches. Para una historia del secuestro y deportación de indígenas en la colonia”, Historias de racismo y discriminación en Chile, s. 234–236. Määritä julkaisija! (espanjaksi).
51. Catterall, Helen Tunnicliff. Judicial Cases Concerning American Slavery and the Negro, Vol. I: Cases from the Courts of England, Virginia, West Virginia, and Kentucky. Washington, D.C.: Carnegie Institution of Washington, 1926. accessed 2 October 2013.
52. V.C.D. Mtubani, African Slaves and English Law, PULA Botswana Journal of African Studies Vol 3 No 2 Nov 1983. Michigan State University (PDF) 24 February 2011
53. Domínguez Ortiz, Antonio; Vicent, Bernard (1993) [1979]. Historia de los moriscos. Vida y tragedia de una minoría. Madrid: Alianza Editorial. p. 265
54. Historical survey > Ways of ending slavery
55. Encyclopedia of Antislavery and Abolition, s. 156. Greenwood Publishing Group, 2011. ISBN 9780313331435 Teoksen verkkoversio.
56. Wilson, Thomas D., The Oglethorpe Plan: Enlightenment Design in Savannah and Beyond, Charlottesville, VA: University of Virginia Press, 2012. p. 130.
57. Djuvara, Neagu: Între Orient și Occident. Țările române la începutul epocii moderne, s. 276. Humanitas publishing house, 2009. ISBN 978-973-50-2490-1
58. Blackburn, Robin (1988) The overthrow of colonial slavery, 1776–1848. Verso, 560 pages.
59. Profa. Mª Magdalena Martínez Almira APUNTES sobre la ABOLICIÓN ESCLAVITUD EN ESPAÑA. (Arkistoitu – Internet Archive) (espanjaksi)
60. Heward, Edmund (1979). Lord Mansfield: A Biography of William Murray 1st Earl of Mansfield 1705–1793 Lord Chief Justice for 32 years. p. 141. Chichester: Barry Rose (publishers) Ltd.  ISBN 0-85992-163-8
61. Blackburn, Robin (1988) The overthrow of colonial slavery, 1776–1848. Verso, 560 pages.
62. Both decrees are published in a 1971 article by Oliveira e Costa (portugaliksi)
63. Andrea Major: Slavery, Abolitionism and Empire in India, 1772-1843, s. 52–55. Liverpool University Press, 2012. ISBN 978-1-84631-758-3 Teoksen verkkoversio.
64. Finkelman, Paul: The Abolition of The Slave Trade 2007. New York Public Library. Viitattu 25.6.2014.
65. Robert William Fogel and Stanley L. Engerman. Time on the Cross: The Economics of American Negro Slavery, 1995. Pages 33–34.
66. A Leon Higginbotham, Jr., In the Matter of Color: Race & the American Legal Process, Oxford University Press, 1978. p.310.
67. Hrvatska enciklopedija (kroatiaksi)
68. A. Leon Higginbotham, In the matter of color: race and the American legal process (1980) p. 91
69. Historical survey > Slave societies
70. Viorel Achim, The Roma in Romanian History, Central European University Press, Budapest, 2004. ISBN 963-9241-84-9, p. 128
71. Higginbotham, p. 310.
72. Britton (ed.) 1978, p. 53
73. 1911 Encyclopedia Britannica.
74. Profa. Mª Magdalena Martínez Almira APUNTES sobre la ABOLICIÓN ESCLAVITUD EN ESPAÑA. (Arkistoitu – Internet Archive) 30 August 2019 (espanjaksi)
75. The Historical encyclopedia of world slavery, Volume 1 By Junius P. Rodriguez
76. Friends of St Helena
77. David B. Gaspar, David P. Geggus, A Turbulent time: the French Revolution and the Greater Caribbean (1997) p. 60
78. Xuereb, Charles: Slavery in Malta. Times of Malta, 10 .4.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12 .2.2015.
79. David N. Gellman: Emancipating New York: The Politics of Slavery and Freedom, 1777–1827, s. 2, 215. LSU Press, 2008. Teoksen verkkoversio.
80. Thomas Erskine May: The Constitutional History of England (1760–1860) (sivut 274–275) Last Relics of Slavery. 1895. New York: A. C. Armstrong and Son. Viitattu 3.7.2017.
81. Hobhouse, Henry. Seeds of Change: Six Plants That Transformed Mankind, 2005. Page 111.
82. A Leon Higginbotham, Jr., In the Matter of Color: Race & the American Legal Process, Oxford University Press, 1978. p.310.
83. Kantowicz, Edward R.: Polish-American politics in Chicago, 1888–1940, s. 6. University of Chicago Press, 1975. ISBN 978-0-226-42380-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 30 .1.2012).
84. Foner, Eric. "Forgotten step towards freedom," New York Times. 30 December 2007.
85. Sailing against slavery. By Jo Loosemore BBC
86. "Blacks in Latin America", Microsoft Encarta 98 Encyclopedia. Microsoft Corporation.
87. Mark Jarrett: The Congress of Vienna and its Legacy, s. 144. Määritä julkaisija! ISBN 9781784530563 Teoksen verkkoversio.
88. Higginbotham, pp.146–47.
89. "Chronological Table of the Statutes" (1959 edition)
90. "Chronological Table of the Statutes" (1959 edition)
91. Levin, Stephenie Seto: The Overthrow of the Kapu System in Hawaii. Journal of the Polynesian Society, 1968, 77. vsk, s. 402–430. Wellington, NZ: Polynesian Society. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
92. Slavery- A Timeline bbc.co.uk.
93. Slavery- A Timeline bbc.co.uk.
94. Aguilera, Miguel: La Legislacion y el derecho en Colombia, s. 428–442. 14 Historia extensa de Colombia. Bogota: Lemer, 1965.
95. Greek Constitution of 1823, article 9 (kreikaksi)
96. Higginbotham, p.147.
97. Higginbotham, p.146–47.
98. Friends of St Helena
99. Dexter, Darrel: Slavery In Illinois: How and Why the Underground Railroad Existed 2004. Illinois Freedom Trail Commission. Arkistoitu 4.2.2016. Viitattu 6 .2.2016.
100. Alwyn Barr: Black Texans: A History of African Americans in Texas, 1528–1995, s. 15. Määritä julkaisija! ISBN 9780806128788 Teoksen verkkoversio.
101. Finkelman and Miller, Macmillan Encyclopedia of World Slavery 1]]:293
102. Finkelman and Miller, Macmillan Encyclopedia of World Slavery 1:293
103. Robert William Fogel and Stanley L. Engerman. Time on the Cross: The Economics of American Negro Slavery, 1995. Pages 33–34.
104. Junius P. Rodriguez: Slavery in the Modern World: A History of Political, Social, and Economic Oppression, s. 429. ABC-CLIO, 2011. Teoksen verkkoversio.
105. Erler, Yavuz. How effective was the Ottoman legislation on the slavery of women in the Ottoman Balkans?, 2006.
106. Ehûd R. Tôledānô: Slavery and Abolition in the Ottoman Middle East, s. 11. University of Washington Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
107. Cobb, Thomas Read Rootes. An Inquiry Into the Law of Negro Slavery in the United States of America]]: To which is Prefixed An Historical Sketch of Slavery, 1858. Page cxcii.
108. 1840 U.S. Census, Pennsylvania
109. Ehûd R. Tôledānô: Slavery and Abolition in the Ottoman Middle East, s. 11. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
110. Anderson, Kevin: Marx at the margins: on nationalism, ethnicity, and non-western societies, s. 77. University of Chicago Press, 15 .5.2010. ISBN 978-0-226-01983-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 30 .1.2012).
111. Smith, William Frank: Catholic Church Milestones: People and Events That Shaped the Institutional Church, s. 65. Dog Ear Publishing, marraskuu 2010. ISBN 978-1-60844-821-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 30 .1.2012).
112. Kamusella, Tomasz: Silesia and Central European nationalisms: the emergence of national and ethnic groups in Prussian Silesia and Austrian Silesia, 1848-1918, s. 73. Purdue University Press, 2007. ISBN 978-1-55753-371-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 30 .1.2012).
113. Tovar Pinzón, Hermes: La manumisión de esclavos en Colombia, 1809- 1851, Aspectos sociales, económicos y políticos. Revista Credencial, .11.1994. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.6.2020. Arkistoitu 2.1.2021. (espanjaksi)
114. Esclavitud - Historia del Ecuador.Enciclopedia Del (espanjaksi)
115. Wong, Helen; Rayson, Ann: Hawaii's Royal History, s. 101. Honolulu: Bess Press, 1987. ISBN 978-0-935848-48-9 Teoksen verkkoversio.
116. Robert J. Cottrol: The Long, Lingering Shadow: Slavery, Race, and Law in the American Hemisphere, s. 121. University of Georgia Press, 2013. Teoksen verkkoversio.
117. Mihail Kogălniceanu, Dezrobirea ţiganilor, ştergerea privilegiilor boiereşti, emanciparea ţăranilor, 1891. (these dates) also decisive for privately owned gypsies, still remaining enslaved (romaniaksi)
118. http://src-h.slav.hokudai.ac.jp/sympo/97summer/galiev.html (Arkistoitu – Internet Archive)
119. Peter Kolchin, Unfree Labor (1987)
120. Finkelman and Miller, Macmillan Encyclopedia of World Slavery 2:637
121. Malline:Cite encyclopedia
122. Juliusz Bardach, Boguslaw Lesnodorski, and Michal Pietrzak, Historia panstwa i prawa polskiego, > |Warsaw: Paristwowe Wydawnictwo Naukowe, 1987, pp. 389–394
123. Michael Vorenberg, Final Freedom: The Civil War, the Abolition of Slavery, and the Thirteenth Amendment (2004)
124. Hornsby, Jr., Alton: A Companion to African-American History, s. 127. Määritä julkaisija! ISBN 9781405137355 Teoksen verkkoversio (viitattu 28.8.2013).
125. Leland Donald: Aboriginal Slavery on the Northwest Coast of North America, s. 244. Määritä julkaisija! ISBN 9780520918115 Teoksen verkkoversio.
126. Robert E. Conrad, The destruction of Brazilian slavery, 1850–1888 (1972) p. 106
127. Suzanne Miers and Richard L. Roberts, The End of slavery in Africa (1988) p. 79
128. Fleet, Kate. "Slavery in the Ottoman Empire and Its Demise, 1800–1909." Middle Eastern Studies. 1998.
129. Y. Hakan Erdem, Slavery in the Ottoman Empire and Its Demise, 1800–1909 (1998).
130. Finkelman and Miller, Macmillan Encyclopedia of World Slavery 1124
131. Junius P. Rodriguez: The Historical Encyclopedia of World Slavery, s. xxiii. ABC-CLIO, 1997. Teoksen verkkoversio.
132. Convention between Great Britain and Egypt 1895. Foreign & Commonwealth Office.UK Treaties Online
133. The Somali Bantu Their History and Culture
134. Baker, Chris and Pasuk Phongpaichit. A History of Thailand, Cambridge: Cambridge University Press, 2006, p. 61.
135. Affairs in America. Cyclopedic Review of Current History, 1901, 10: 1900. vsk. Current History Co. Artikkelin verkkoversio.
136. Slavery in Colonial Cameroon, 1880s to 1930s
137. Historical survey > Ways of ending slavery Britannica.com. Viitattu 28.8.2013.
138. The ends of slavery in Barotseland, Western Zambia (c.1800-1925)
139. Levy, Reuben (1957). The Social Structure of Islam. UK: Cambridge University Press.
140. International Abolition and Anti-Slavery Timeline
141. Cheikh A. Babou. The Journal of African History, 48: 490–491, Cambridge University Press 2007
142. Afghan Constitution: 1923 Afghangovernment.com. Viitattu 28.8.2013.
143. Rodriguez, Junius P.: Encyclopedia of Emancipation and Abolition in the Transatlantic World. Määritä julkaisija! ISBN 9781317471790 Teoksen verkkoversio (viitattu 17.5.2019).
144. Slavery in Nepal Is Finally Abolished; More Than 55,000 Are Freed From Bondage
145. The Committee Office, House of Commons: House of Commons – International Development – Memoranda 03.06.2006. Publications.parliament.uk. Viitattu 28.8.2013.
146. قانون منع خرید و فروش برده در خاک ایران و آزادی برده در موقع ورود به مملکت Iranian National Parliament. Arkistoitu 21.8.2017. Viitattu 8.12.2018. (persiaksi)
147. Barker, A. J., The Rape of Ethiopia 1936, p. 36
148. The End of Slavery BBC. Viitattu 28.8.2013.
149. Slaves or workers? Relations between Bushmen, Tswana, and Boers in the Kalahari
150. Chronologie des abolitions memorial.nantes.fr. Viitattu 3 .5.2019. Mémorial de l’abolition de l’esclavage (ranskaksi)
151. BBC – Religions – Islam: Slavery in Islam bbc.co.uk. Viitattu 21 .3.2018.
152. T Wangchuk Change in the land use system in Bhutan: Ecology, History, Culture, and Power Nature Conservation Section. DoF, MoA
153. Niger slavery: Background 28 .10.2008. Guardian. Viitattu 7 .10.2014.
154. Niger slavery: Background 28.10.2008. Guardian. Viitattu 7.10.2014.
155. BBC – Religions – Islam: Slavery in Islam bbc.co.uk. Viitattu 21 .3.2018.
156. Miers, Suzanne: Slavery in the Twentieth Century: The Evolution of a Global Problem. Määritä julkaisija! ISBN 9780759103405 Teoksen verkkoversio (viitattu 17.5.2019).
157. Miers, Suzanne: Slavery in the Twentieth Century: The Evolution of a Global Problem. Rowman Altamira, 21 .3.2018. ISBN 9780759103405 Teoksen verkkoversio (viitattu 21 .3.2018).
158. Disposable People
159. Mauritanian MPs pass slavery law. BBC News, 08-09.2007 accessdate=8.1.2011. Artikkelin verkkoversio.
160. Mississippi Ratifies 13th Amendment, 130 Years After its Adoption Equal Justice Initiative
161. Slavery's last stronghold. CNN.com (16 March 2012). Retrieved 20 March 2012.
162. Human rights in Tindouf refugee camp. Human Rights Watch