Aikajana orjuuden lakkauttamisesta

Tämä on aikajana orjuuden ja maaorjuuden lakkauttamisen historiasta.

Aikajana

Antiikin aika

Vuosi	Hallinnollinen alue	Tietoa
500-luku eaa	Antiikin Ateena	Ateenalainen valtiomies Solon sääti, ettei isillä enää ollut oikeutta myydä lapsiaan orjiksi eikä maksukyvyttömiä velallisia enää myyty orjiksi.[1]
200-luku eaa	Maurya-valtakunta, Intia	Hallitsija Ašoka kielsi orjakaupan ja määräsi, että orjia oli kohdeltava säädyllisesti. Hän ei kuitenkaan lakkauttanut pakkotyötä.[2]
221–206 eaa	Qin-dynastia, Kiina	Toimenpiteet maata omistavien aristokratian poistamiseksi ja vapaiden talonpoikien säädyn synty johtivat orjuuden lakkautukseen. Samalla maaorjuus lakkautettiin. Osa kansalaisista joutui kuitenkin pakkotyöhön, muun muassa Kiinan muurin rakennustyömaalla ja muissa yleisissä töissä.[3]
326 eaa	Rooman tasavalta	Eräiden tietojen mukaan Lex Poetelia Papiria -nimisessä laissa säädettiin, ettei maksukyvyttömiä velallisia enää voitu ottaa orjiksi, mutta heidät voitiin velvoittaa tekemään työtä velkojalle, kunnes velka tulee täten maksetuksi.[4][5]
9–12 eaa	Xia-dynastia, Kiina	Keisari Wang Mang kielsi orjuuden Kiinassa.[6][7]

Keskiaika

Päivämäärä	Hallinnollinen alue	Tietoa
509	Irlanti	Orjuus (tai ainakin orjakauppa) lakkautettiin, mutta palautettiin 800-luvulla.[8][9]
590–604	Länsi-Rooman valtakunta	Paavi Gregorius I kielsi juutalaisilta kristittyjen orjien omistamisen.[10]
600-luku	Frankkien valtakunta	Chalon-sur-Saônen neuvosto (644–655) kielsi pitämästä kristittyjä orjina.[11]
741–752	Rooma	Paavi Pyhä Sakarias kielsi kristittyjen orjien myynnin muslimeille, osti kaikki venetsialaisten kauppiaiden Roomassa omistamat orjat ja vapautti heidät.[12]
840	Karolingien keisarikunta	Pactum Lotharii -sopimuksessa Venetsia lupautui lopettamaan kristittyjen orjien ostamisen ja heidän myymisensä pakanoille.[13] Orjakauppa Mustallamerellä runsastui kuitenkin jälleen 1200-luvulla, jolloin venetsialaiset ostivat pääasiassa Venäjän markkinoilta muun muassa siperialaisia, kaukasialaisia, keskiaasialaisia, taraarilaisia ja ruteenilaisiaorjia.[14]
	Venetsian tasavalta
873	Kristikunta	Paavi Johannes VIII julisti, että kristittyjen orjuuttaminen oli synti. Kristityt orjat määrättiin vapautettaviksi.[15]
~900	Bysantin valtakunta	Keisari Leo VI kielsi vapaaehtoisen itsensä orjuuttamisen. Vapaaehtoiseen orjuuteen perustuvat sopimukset määrättiin mitätöitäviksi ja molemmat sopijaosapuolet rangaistavaksi ruoskimalla.[16]
922	Länsi-Frankia	Koblenzin neuvosto kehotti lopettamaan kristittyjen orjuuttamisen ja myynnin.[17]
960	Venetsian tasavalta	Doge Pietro IV Candiano kielsi kansankokouksen yhteydessä orjakaupan.[18]
1080	Englannin kuningaskunta	Vilhelm Valloittaja kielsi myymästä ketään kristittyä orjaksi ulkomaille, varsinkaan pakanoille.[19]
1100	Normandian herttuakunta	Maaorjuus lakkautettiin.[20]
1102	Englannin kuningaskunta	Lontoon kirkkoneuvosto kielsi orjakaupan ja maaorjuuden. ”Älköön tästä edespäin kukaan osallistuko Englannissa laajalle levinneeseen ja pahamaineiseen kauppaan, jossa miehiä ostetaan kuin eläimiä.”[17]
1160	Norjan kuningaskunta	Gulating kielsi talonorjien myynnin ulkomaille.lähde?
1171	Irlanti	Armaghin neuvosto päätöksellä kaikki saaren englantilaiset orjat määrättiin vapautettaviksi.[17]
1214	Korčula	Kaupunginhallinto sääti lain, Statuta et leges civitatis et insulae curzulae, joka sisälsi myös määräyksiä orjakaupan lopettamiseksi.[21]
1218	Aragonian kruunu	Barcelonassa perustettiin kerjäläisveljestö mercedarialaiset, jonka tavoite oli lunastaa vapauteen muslimien orjuuttamat köyhät kristityt.[22]
1220	Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta	Tärkein saksalainen keskiajalta peräisin oleva oikeudellinen säädös ja lakikirja Sachsenspiegel tuomitsi orjuuden.[23]
1245	Aragonian kruunu	Kuningas Jaakko I kielsi juutalaisia omistamasta kristittyjä orjia. Juutalaisilla oli kuitenkin edelleen oikeus omistaa muslimi- ja pakanaorjia.[24]
1256	Bologna	Liber Paradisus -julistus kielsi orjuuden ja maaorjuuden, kaikki orjat Bolognan alueella määrättiin vapautettaviksi.[25]
1274	Norjan kuningaskunta	Maalaissa (Landslova) mainittiin enää aiemmat orjat. Tästä on päätelty, että orjuus oli kielletty jo aiemmin.lähde?
1315	Ranskan kuningaskunta	Kuningas Ludvig X teki yrityksen maaorjuuden poistamiseksi kruunun hallitsemilla alueilla, missä ei kutenkaan vielä täysin onnistuttu.[26]
1335	Ruotsi	Maunu Eerikinpoika kielsi orjuuden Ruotsissa (ja tuolloin Ruotsiin kuuluneen nykyisen Suomen alueella).[27] Orjien tuominen maahan kiellettiin kuitenkin virallisesti vasta vuonna 1813.[28] Ruotsin Karibian siirtokunnassa Saint Barthélemyn saarella harjoitettiin kuitenkin orjakauppaa vuosina 1785–1839.[29]
1347	Puolan kuningaskunta	Orjuus lakkautettiin. Aikaisemmin orjina oli pidetty sotavankeja ja heidän jälkeläisiään.[30]
1368	Kiina	Ming-dynastian ensimmäinen keisari Hongwu kielsi useimmat orjuuden muodot. Vain keisariperheen jäsenillä oli oikeus omistaa orjia. Myöhemmät Ming-dynastian hallitsijat sallivat esimerkiksi velkaorjuuden, johon kotitalouksia määrättiin lisäveroilla.[7][31]
1416	Ragusan tasavalta	Orjuus ja orjakauppa kiellettiin.[32]
1435	Kanariansaaret	Paavi Eugenius IV kielsi kristittyjen pitämisen orjina Kanariansaarilla ja määräsi sikäliset orjat heti vapautettaviksi. Kieltoa rikkovia uhattiin ekskommunikaatiolla, kirkosta karkottamisella.[33] Ei-kristittyjen guanchit sitä vastoin pysyivät edelleen orjina.[34]
1477	Kastilian kruunu	Isabella Katolilainen kielsi orjuuden uusissa siirtokunnissa.[35]
1480	Galician kuningaskunta	Katolinen majesteetti lakkautti maaorjuuden.[36]
1486	Aragonian kruunu	Kuningas Ferdinand II lakkautti karolingiselta kaudelta periytyneen maaorjuuden Kataloniassa.[37]
1493	Kastilian kruunu	Isabella Katolilainen kielsi amerikkalaisten alkuperäiskansojen orjuuttamisen, lukuun ottamatta niitä, joiden katsottiin syyllistyneen vihamielisyyteen tai kannibalismiin.[35][38][39]

1500–1700 (varhainen uusi aika)

Päivämäärä	Tietoa	Hallinnollinen alue
1500-luvun alussa	Eurooppa, Amerikka	Varsinainen orjuus, joskaan ei maaorjuus, oli hävinnyt lähes kaikista Euroopan maista. Samoihin aikoihin kuitenkin eurooppalaisten perustamissa siirtomaissa pantiin alulle uusi laajat mittasuhteet saanut orjuuden ja samalla orjakaupan muoto. Seuraavien vuosisatojen aikana useita miljoonia afrikkalaisia kuljetettiin orjiksi Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Karibianmeren saarille.[26]
1503	Kastilian kruunu	Amerikan alkuperäiskansojen sallittiin matkustaa Espanjaan vain omasta tahdostaan.[40]
1512–1513		Espanjan kruunu sääti Burgosin lait, joiden tarkoitus oli kieltää intiaanien pitäminen orjuudessa. Voimassa pysyneen Encomienda-järjestelmästä tuli kuitenkin käytännössä uusi orjuuden muoto.[41]
1518	Espanja	Keisari Kaarle V myönsi Laurent de Gouvenot'lle yksinoikeuden kuljettaa afrikkalaisia orjia Amerikkaan, minkä tarkoituksena oli myös lopettaa intiaanien orjuus.[42]
1528		Kaarle V kielsi intiaanien kuljettamisen Eurooppaan, jopa heidän omasta tahdostaan, yrittääkseen rajoittaa heidän orjuuttamisensa.[43]
1537	Uusi maailma	Paavi Paavali III:n bulla Bulla sublimis Deus sic dilexit humanum, et infra kielsi intiaanien käytön orjina Amerikan mantereella.[44]
1542	Espanja	Lain muutokset kielsivät orjakaupungit Amerikassa. Intiaanien orjuudesta luovuttiin, mutta se korvattiin muilla pakkotyön muodoilla. Afrikkalaisten orjuus jatkui. Encomienda-järjestelmään tehtiin muutoksia.[34]
1550–1551		Valladolidin polemikeassa väiteltiin Amerikan alkuperäiskansojen luontaisista oikeuksista.[45]
1552lähde?		Bartolomé de las Casas, joka oli kerran puolustanut afrikkalaisten orjien tuontia tapana suojata alkuperäiskansoja, tuomitsi myös afrikkalaisten orjuuden.[46]
1570	Portugalin kuningaskunta	Kuningas Sebastian I kielsi alkuperäiskansojen orjuuttamisen Brasiliassa sallien vain vihollisten orjuuttamisen. Jesuiitat, joiden lähetyssaarnaajat olivat suoraan yhteydessä brasilialaisiin heimoihin, vaikuttivat tähän lakiin suuresti.lähde? Samaan aikaan maahan alettiin kuitenkin tuoda runsaasti afrikkalaisia orjia.[47]
1574	Englannin kuningaskunta	Viimeiset jäljellä olevat maaorjat vapautettiin kuningatar Elisabet I:n käskystä.[48]
	Filippiinit	Orjuus kiellettiin Espanjan kuninkaan antamalla asetuksella.[49]
1588	Liettuan suuriruhtinaskunta	Kolmas Liettuan statuutti kielsi orjuuden, sotavankeja lukuun ottamatta.[50]
1590	Japani	Toyotomi Hideyoshi kielsi orjuuden.[51]
1595	Portugalin kuningaskunta	Kiinalaisten orjien kauppa kiellettiin.[52]
1624	Portugalin kuningaskunta	Kiinalaisten orjuuttaminen kiellettiin.[53]
1648	Osmanien valtakunta	Devshirme eli kristittyjen lasten pakko-ottaminen ja houkutteleminen armeijaan lopetettiin.[54]
1649	Moskovan Venäjä	Venäläisten orjien myyminen muslimeille kiellettiin.[55]
1679	Moskovan Venäjä	Tsaari Fjodor III muutti kaikki pelto-orjat maaorjiksi.[56][57]
1683	Espanjan Chile	Espanjan kruunu lopetti mapuchien orjuuden.[58]
1687	Espanjan Florida	Brittiläisistä siirtokunnista Etelä-Carolinasta ja Georgiasta Floridaan paenneet orjia alettiin vapauttaa siilä ehdolla, että heistä tuli lojaaleja Espanjan alamaisia ja että he kääntyivät katolilaisuuteen.[59]

1700–1800 (myöhäinen uusi aika)

Päivämäärä	Hallinnollinen alue	Tietoa
1706	Englannin kuningaskunta	Korkein oikeus päätti, että kaikki englannin maaperälle tuodut orjat oli vapautettava. Käytännössä orjien maahantuonti ja kauppa kuitenkin jatkui.[60][61]
1712	Espanja	Moriskot karkotettiin.[62]
1723	Venäjän keisarikunta	Pietari Suuri lakkautti kotitalousorjat varsinaisesta orjuudesta ja saattoi heidät sen sijaan maaorjuutta vastaavaan asemaan.[63]
1723–1730	Kiina, Qing-dynastia	Keisari Yongzheng antoi joukon määräyksiä, joiden tarkoituksena oli lopettaa orjuus. Monet yhteiskuntaryhmät pysyivät kuitenkin edelleen alistetussa asemassa 1900-luvulle saakka.[64]
1735	Georgian provinssi	Orjuus kiellettiin Georgiassa. Myöhemmin kielto kuitenkin kumottiin vuoden 1751 alusta lukien.[65]
1746	Valakia	Maaorjuus lakkautettiin.[66]
1749	Moldavia	Maaorjuus lakkautettiin.[66]
1761	Portugalin kuningaskunta	Pombalin markiisi kielsi orjien tuonnin mannermaalle.[38]
1766	Marokko	Sulttaani Muhammad III osti vapaaksi kaikki muslimiorjat Sevillasta, Cádizista ja Barcelonasta.[67]
1771	Savoiji	Maaorjuus lakkautettiin.[67]
1772	Englannin kuningaskunta	Somersettin tapaus määräsi, ettei orjaa ei voitu pakottaa siirtolaisiksi Englantiin. Tämä tapaus johti siihen, ettei orjia voitu Englannin lainsäädännön mukaan pitää Englannissa eikä Walesissa, ja vapautti loput 10 000–14 000 enimmäkseen kotipalvelijoina toiminutta orjaa Englannissa ja Walesissa.[68]
1773	Portugalin kuningaskunta	Kuningas Joosef I vahvisti Pombalin markiisin uuden asetuksen, jonka mukaan oli vapautettava neljännen sukupolven orjat[38] sekä kaikki orjille asetuksen voimaantulon jälkeen syntyvät lapset.[69]
1774	Bengali	Kuvernöörin määräyksillä nro 9 ja 10 kiellettiin orjakauppa ilman kirjallista asiakirjaa ja sellaisten henkilöiden myynti, jotka eivät ennestäänkin olleet orjia.[70]
1775	Pennsylvania	Philadelphiassa perustettiin Pennsylvanian abolitioseura, Amerikan ensimmäinen abolitionistinen eli orjuuden poistamista vaatinut järjestö.[71][72]
1775–1783	Yhdysvallat	Transatlanttinen orjakauppa kiellettiin tai keskeytettiin Amerikan vallankumouksellisen sodan aikana. Tämä oli osa 13 siirtokunnan politiikkaa, joka kieltäytyi tuonnista Britanniasta, koska se yritti katkaista kaikki taloudelliset siteet Britannian kanssa sodan aikana.lähde?
1777	Madeira	Orjuus lakkautettiin.[73]
	Vermontin tasavalta	Uusi perustuslaki kielsi orjuuden.[73]
1778	Skotlanti	Skotlannin korkein siviiliasioiden tuomioistuin, Court of Session, totesi tuomiossaan, että Skotlannin laki ei tunne orjuutta, minkä vuoksi maahan Jamaikasta tuotu orja Joseph Knight oli vapautettava.[74]
1780	Pennsylvanian osavaltio	Säädettiin orjuuden vastainen laki, joka vapautti lapsiorjat. Laista tuli malli muille orjuuden kieltäneille Pohjoisvaltioille.[75]
1780–1785	Kroatia	Maaorjuus lakkautettiin.[76]
1781	Itävallan arkkiherttuakunta	Keisari Joosef II lakkautti maaorjuuden Böömissä ja Määrissä.[26]
1782	Itävallan arkkiherttuakunta	Keisari Joosef II lakkautti maaorjuuden saksalaisilla perintömaillaan.[26]
1783	Baden	Maaorjuus lakkautettiin.[67]
	Massachusettsin osavaltio	Osavaltion korkein oikeus kielsi orjuuden perustuslain vastaisena. Orjuuden kielto lisättiin osavaltion perustuslakiin.[77]
	Venäjän keisarikunta	Orjuus lakkautettiin Krimin kaanikunnassa.[78]
	Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta	Habsburgien monarkki keisari Joosef II määräsi orjuuden lakkautettavaksi Bukovinassa.[79]
1784	Connecticutin osavaltio	Orjuus lakkautettiin vaiheittain.[75]
	Rhode Islandin osavaltio	Orjuus päätettiin lakkautettaa vaiheittain.[80]
1786	Uusi Etelä-Wales	Kuvernööri Arthur Phillip ei hyväksynyt orjuutta koskevaa politiikkaa pian perustettavalle siirtokunnalle.[81]
1787	Ison-Britannian kuningaskunta	Sierra Leone perustettiin Amerikassa vapautettujen orjien uudeksi kotimaaksi.[82]
		Orjakauppaa vastustava Abolitionistinen seura perustettiin.[73]
	Kolmetoista siirtokuntaa	Siirtokuntien kongressi sääti Luoteisalueen säännöksen, joka muun muassa kielsi orjuuden tuolloin Luoteisterritorioksi nimitetyllä alueella.[83]
1788	Ison-Britannian kuningaskunta	Sir William Dolbenin aloitteesta säädettiin laki, jolla rajoitettiin Britannian lipun alla purjehdineissa laivoissa kuljetettavien orjien lukumäärää.[84]
	Tanska-Norja	Maaorjuuden tapainen stavnsbånd-järjestelmä lakkautettiin.[26]
1789	Ranskan kuningaskunta	Maaorjuus lakkautettiin lopullisesti.[26][48]
1791		Toisen sukupolven orjat vapautettiin siirtomaissa.[85]
1792	Tanska-Norja	Atlantin ylittävän orjakauppa kiellettiin 1803 , mutta orjuus jatkui Tanskan siirtomaissa vuoteen 1848.[86]
	Saint Helena	Orjien tuonti saarelle kiellettiin vuonna 1792, mutta siellä asuneet yli 800 orjaa vapautettiin vasta vuonna 1827, kuusi vuotta ennen kuin Britannian parlamentti kielsi orjuuden siirtomaissa.[87]
1793	Saint-Domingue (nyk. Haiti)	Orjuus kiellettiin ensin (29. elokuuta) siirtokunnan pohjoisosassa ja myöhemmin samana vuonna (31. lokakuuta) saman vuoden lokakuussa myös sen eteläosassa.[88]
	Ylä-Kanada	Orjien maahantuonti kiellettiin.[89]
1794	Ranskan ensimmäinen tasavalta	Orjuus lakkautettiin sekä mannermaalla että siirtomaissa.[90]
	Yhdysvallat	Orjien tuonti ja vienti amerikkalaisissa laivoissa kiellettiin.[91]
	Puola-Liettua	Kościuszkon kansannousun aikana annetussa Połaniecin julistuksessa myönnettiin maaorjille henkilökohtainen vapaus sekä huomattavat kansalaisvapaudet kaikille talonpojille.[92]
1798	Ranskan ensimmäinen tasavalta	Orjuus kiellettiin Maltalla sen jälkeen, kun Napoleon oli miehittänyt saaret.[93]
	Sveitsi (Helvetian tasavalta)	Maaorjuus lakkautettiin.[67]
1799 New Yorkin osavaltio	Lainsäädäntö vapautti kaikki orjat, myös lapsiorjat.[94]
	Skotlanti	Orjien käyttö hiilikaivoksissa kiellettiin.[95]

1800–1829

Päivämäärä	Hallinnollinen alue	Tietoa
1800	Yhdysvallat	Yhdysvaltain kansalaisilta kiellettiin sijoitukset ja työsuhteiden luominen kansainvälisessä orjakaupassa.[96]
1802	Ranskan ensimmäinen tasavalta	Napoleon I palautti orjuuden siirtomaihin.[97]
	Ohion osavaltio	osavaltion perustuslaki kielsi orjuuden.[98]
1803	Tanska-Norja	Tanskalaisten osallistuminen Atlantin orjakauppaan kiellettiin.[99]
	Kanada	Orjakauppa lakkautettiin.[100]
1804	New Jerseyn osavaltio	Orjuus kiellettiin, ja ensiksi vapautettiin kaikki lapsiorjat.[75]
	Haiti	Orjuus lakkautettiin itsenäisyysjulistuksen jälkeen.[73]
1804–1813	Serbia	Maaorjuus lakkautettiin.
1804	Schleswig-Holstein[67]
1805	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	Alahuone sääti lain orjuuden kieltämiseen mutta ylähuone kumosi sen.
1806	Ruotsin Pommeri	Maaorjuus lakkautettiin.[101]
1807	Yhdysvallat	Yhdysvaltain presidentti Thomas Jefferson allekirjoitti orjakaupan vastaisen lain, joka esti orjien tuonnin seuraavan vuoden alusta lähtien.[91]
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	Orjakauppa kiellettiin imperiumin alueella, mutta käytännössä sitä edelleen harjoitettiin, vaikkakin laittomasti.[91]
	Preussin kuningaskunta	Maaorjuus lakkautettiin.[102]
	Varsovan herttuakunta	Perustuslaki kielsi maaorjuuden.[102]
	Yhdysvallat	Kansainvälinen orjakauppa kiellettiin.[103]
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	Aloitettiin orjakauppiaiden vastainen operaatio Länsi-Afrikan rannikolla. Royal Navy vapautti vuoteen 1865 mennessä noin 150 000 orjaa.[104]
1808	Yhdysvallat	Orjakaupan vastainen laki astui voimaan.[103]
	Baijerin kuningaskunta	Maaorjuus lakkautettiin.[67]
1810	Uusi-Espanja	Miguel Hidalgo y Costilla julisti orjat vapaiksi. Kun hänen valtansa ei kuitenkaan ulottunut koko Meksikon alueelle, suuressa osassa maata orjuus jatkui edelleen.[105]
1811	Brittiläinen imperiumi	Säädettiin laki, jonka mukaan orjakauppa oli kaikkialla imperiumin alueella katsottava törkeäksi rikokseksi.[106]
	Espanja	Orjuus lakkautettiin Espanjan siirtomaissa lukuun ottamatta Kuubaa, Puerto Ricoa ja Santo Domingoa.[97]
	Chile	Orjakauppa kiellettiin ja säädettiin, ettei silloisten orjien vastedes syntyviä lapsia enää saatu pitää orjina.[47]
1813	Uusi-Espanja	Meksikon itsenäisyysjohtaja José María Morelos y Pavón laati Sentimientos de la Nación -nimisen julistuksen, jonka 15. kohdan mukaan orjuus oli kiellettävä.[107]
	Argentiina	Orjakauppa kiellettiin ja säädettiin, ettei vastedes syntyviä lapsia enää saatu pitää orjina.[47]
1814	Alankomaat	Orjakauppa lakkautettiin.[108]
1815	Ranska (satapäiväinen keisarikunta)	Napoleon lopetti orjakaupan.[109]
	Portugalin kuningaskunta	Orjakauppa kiellettiin Päiväntasaajan pohjoispuolella vastineeksi Yhdistyneen kuningaskunnan maksamalle 750 000 Englannin punnan maksulle.[110]
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	Wienin kongressissa hyväksyttiin julkilausuma, jonka mukaan orjakauppa loukkaa ihmisyyden ja siveellisyyden periaatteita.[111]
	Portugalin kuningaskunta
	Ruotsi-Norja
	Ranska
	Itävallan keisarikunta
	Venäjän keisarikunta
	Espanja
	Preussin kuningaskunta
1816	Vironmaan kuvernementti	Maaorjuus lakkautettiin.[67]
1817	Venezuela	Simon Bolivar julistaa kaikki orjat vapaiksi.[112]
	Kuurinmaan kuvernementti	Maaorjuus lakkautettiin[67]
	Espanja	Ferdinand VII allekirjoitti päiväkäskyn, joka kielsi orjien tuonnin Espanjan siirtomaista vuodesta 1820 lähtien[112] vastineeksi 400 000 punnan maksusta Britanniasta.[112]
	Württembergin kuningaskunta	Maaorjuus lakkautettiin.[67]
	New Yorkin osavaltio	Asetettu määräajaksi 4. heinäkuuta 1827, jolloin kaikki entiset orjat oli vapautettava.[113]
	La Plata	Perustuslaissa ilmaistiin tuki orjuuden poistamiselle, mutta sitä ei kielletty.[112]
1818	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	Sopimus lakkautti orjakaupan.[114]
	Espanja
	Portugalin kuningaskunta	Sopimus lakkautti orjakaupan.[114]
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
	Ranska	Ludvig XVIII:n edellisenä vuonna säätämä laki orjakaupan kieltämisestä tuli voimaan.[100]
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	Sopimus lakkautti orjakaupan.[114]
	Alankomaat
	Illinois	Osavaltion perustuslaki kielsi orjuuden eräin poikkeuksin. Shawneen seudun suolakaivoksissa saatiin kuitenkin edelleen käyttää työvoimana muista osavaltioista, pääasiassa Kentuckystä tuotuja orjia.[115]
1819	Ylä-Kanada	Siirtokunnan oikeuskansleri John Robinson julisti kaikki Ylä-Kanadan mustat asukkaat vapaiksi.[116]
	Havaiji	Havaijin kapu-järjestelmä poistettiin ʻAi Noan aikana, ja kauwā-orjaluokka vaputettiin makaʻāinanan välillä [117]
	Liivinmaan kuvernementti	Maaorjuus lakkautettiin.[67]
1820	Espanja	Vuonna 1817 säädetty orjakaupan lakkauttaminen astui voimaan.[118]
	Hessenin suurherttuakunta	Maaorjuus lakkautettiin.[67]
	Mecklenburg-Schwerinin suurherttuakunta	Maaorjuus lakkautettiin.[67]
	Meksikon ensimmäinen keisarikunta	Afrikkalaisten orjien maahantuonti kiellettiin.[85]
	Yhdysvallat	Vuoden 1819 Adams-Onís-sopimuksen mukaisesti Floridasta tuli Yhdysvaltojen territorio. Tärkein syy oli Espanjan kyvyttömyys tai haluttomuus vangita ja palauttaa pakenevia orjia.
		Hyväksyttiin Missourin kompromissi. Sen mukaan Yhdysvaltoihin vuonna 1804 liitetyssä Louisianan territoriossa orjuus oli sallittu vain leveyspiirin 36°30′ eteläpuolella lukuun ottamatta tuolloin osavaltion aseman saanutta Missouria, jossa orjuus säilyi, vaikka se sijaitsi mainitun leveyspiirin pohjoispuolella.[119]
	Peru	Orjakauppa poistettiin ja ryhdyttiin toteuttamaan suunnitelmaa orjuuden poistamiseksi asteittain.[112]
	Indianan osavaltio	Osavaltion korkein oikeus vahvisti ennakkotapauksen (Polly vs. Lassalle), jonka nojalla orjat osavaltion alueella oli vapautettava.[120]
1821	Kolumbia, Ecuador, Peru ja Venezuela	Orjakauppa kiellettiin ja säädettiin, ettei vastedes syntyviä lapsia enää saatu pitää orjina.[47]
1822	Liberia	Liberia perustettiin vapautettujen amerikkalaisten orjien uudeksi kotimaaksi. Seuraavien vuosikymmenien aikana sinne muutti noin 16 400 vapautettua orjaa.[121]
	Kreikka	Orjuuden kielto kirjataan Kreikan perustuslakiin vuonna 1823 Kreikan itsenäisyysodan aikana.[122]
	Haiti	Jean Pierre Boyer valloittaa Espanjan Haitin ja poistaa siellä orjuuden.
1823	Chile	Orjuus lakkautettiin.[73][47]
1824	Keski-Amerikan liittovaltio	Orjuus lakkautettiin.[85]
	Meksiko	Orjakauppa kiellettiin.[47]
1825	Uruguay	Orjien tuonti lopetettiin.[47]
1827	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	Kahden välinen sopimus lakkauttaa orjakaupan. [114]
	Ruotsi-Norja
	New Yorkin osavaltio	Viimeiset orjat vapautetaan.[113]
	Saint Helena	Yli 800 asuvaa orjaa vapautetaan vaiheittain saarella, noin kuusi vuotta ennen kuin Britannian parlamentti antoi säädöksen orjuuden kieltämiseksi kaikissa siirtomaissa.[87]
1829	Meksiko	Viimeiset orjat vapautetaan juuri kun ensimmäinen osittain afrikkalaistaustainen presidentti Vicente Guerrero astuu virkaan.[73]

1830–1849

Päivämäärä	Hallinnollinen alue	Tietoa
1830	Meksikon ensimmäinen tasavalta	Orjien maahantuonti kiellettiin.[123]
	Osmanien valtakunta	Sulttaani Mahmud II antoi määräyksen orjien vapauttamiseksi.[124]
1831	Bolivia	Säädettiin, ettei vastedes syntyviä enää saatu pitää orjina. Laki ei koskenut tätä ennen syntyneitä orjia.[47]
	Hannoverin kuningaskunta	Maaorjuus lakkautettiin.[67]
1832	Kreikan kuningaskunta	Orjuus poistettiin itsenäisyyden myötä.
1833	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	Säädettiin laki orjuuden lakkauttamisesta siirtomaissa. Se tuli voimaan seuraavana vuonna, jolloin vapautettiin noin 700 000 orjaa Länsi-Intiassa, 20 000 Mauritiuksella ja 40 000 Etelä-Afrikassa.[125]
1835	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	Orjakauppa lakkautettiin kahdenvälisillä sopimuksilla.[114]
	Ranska
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
	Tanska
	Serbian ruhtinaskunta	Säädettiin perustuslaki, joka muun muassa lakkautti orjuuden.[126]
	Peru	Presidentti Felipe Santiago Salaverryn asetuksella laillistettiin uudelleen orjakauppa muista Latinalaisen Amerikan maista.[73]
1836	Portugalin kuningaskunta	Pääministeri Sá da Bandeira kielsi trasatanttisen orjakaupan.[127]
	Texasin tasavalta	Orjuus laillistettiin jälleen maan itsenäistyttyä.[128]
1837	Espanja	Orjuus poistettiin emämaassa, mutta jatkui edelleen siirtomaissa.[112]
1838	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	Kansainvälinen orjuuden vastainen järjestö, The British and Foreign Anti-Slavery Society perustettiin Lontoossa.[129]
1839	Englannin Itä-Intian kauppakomppania3	Intialaisten sopimustyöläisen rekrytointi ulkomaille kiellettiin, mutta kielto kumottiin jo kolmen vuoden kuluttua.[130]
1840	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	Kahdenvälinen sopimus lakkautti orjakaupan.[114]
	Venezuela
1841	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	Monenvälinen sopimus lakkauttaa orjakaupan.[73][111]
	Ranska
	Venäjän keisarikunta
	Preussin kuningaskunta
	Itävallan keisarikunta
	Afrikka	David Livingstone lähti Afrikkaan tutkimusmatkailijana ja lähetyssaarnaajana. Häntä motivoi erityisesti pyrkimys tehdä loppu orjakaupasta,[131] jota hän nimitti maailman avoimeksi haavaksi.[132]
1842	Portugalin kuningaskunta	Britannia ja Portugali tekivät uuden kahdenvälisen sopimuksen orjakaupan lopettamiseksi.[133]
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
	Englannin Itä-Intian kauppakomppania	Laki kieltää intialaisten sopimustyöläisten rekrytoinnin.[112]
	Paraguay	Lainmuutoksella orjuus lakkautettiin asteittain.[112]
	Uruguay	Orjuus lakkautettiin.[134]
1843	Uruguay	Orjakauppa lakkautettiin kahdenvälisillä sopimuksilla.[114]
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
	Meksiko
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
	Chile
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
	Bolivia
	Moldova	Valtion omistamat orjina pidetyt romanit vapautettiin.[135]
1846	Tunisia	Orjuus poistettiin Ahmad I ibn Mustafa Beyn säädöksellä.[136]
1847	Osmanien valtakunta	Orjien tuonti Afrikasta kiellettiin.[137][138]
	Pennsylvanian osavaltio	Orjuus lakkautettiin kokonaan ja viimeisetkin orjat vapautettiin.[75][139]
	Ruotsin Saint-Barthélemy	Viimeiset orjat vapautetaan Saint-Barthélemyn saarella.[140]
	Osmanien valtakunta	Orjakauppa Afrikasta lakkautettiin.[138]
	Tanskan Länsi-Intia	Annettiin kuninkaallinen käsky, jonka mukaan naisorjista syntyvät lapset olivat vapaita ja orjuus oli täydellisesti poistettava 12 vuoden kuluessa. Tyytymättömyys aiheutti orjakapinan Saint Croixissa seuraavana vuonna.[140]
1848	Itävallan keisarikunta	Maaorjuus lakkautettiin.[26]
	Unkarin kuningaskunta	Maaorjuus lakkautettiin.[141]
	Tanskan Länsi-Intia	Kuvernööri Peter von Scholte julisti kaikkien orjien välittömän ja täydellisen vapautuksen yrittäessään lopettaa orjien kapinan.[73][140]
	Ranskan toinen tasavalta	Orjuus lakkautettiin Ranskan siirtomaissa.[142]
		Ranskan laivasto kaappasi L’Elizia -nimisen brasilialaisen orjia kuljettaneen laivan. Orjat vapautettiin Gabonissa, jossa he perustivat Librevillen.[143]
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	Orjakauppa lakkautettiin kahdenvälisillä sopimuksilla.[114]
	Masqat
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
	Persianlahden emiirikunnat
	Illinois	Osavaltion uusi perustuslaki kielsi lopullisesti orjuuden ja pakkotyön muutoin kuin rikoksesta tuomittuna rangaistuksena.[115]

1850–1899

Päivämäärä	Hallinnollinen alue	Tietoa
1850	Brasilian keisarikunta	Merellä tapahtuva orjakauppa lopetettiin.[47]
1851	Brasilian keisarikunta	Kahdenvälinen sopimus Uruguayn ja Brasilian välillä oikeuttaa paenneiden orjien palauttamisen Uruguaysta. Brasilialaiset, jotka omistivat maata Uruguayssa saivat oikeuden pitää orjat.[144]
	Uruguay
	Kolumbia	Orjuus lakkautettiin. Muutamia vuosia oli ollut voimassa laki, jolla orjuus oli lakkautettu vain osittain. Presidentti José Hilario López pakotti 21. toukokuuta kongressin hyväksymään täydellisen lakkauttamisen. Entiset orjien omistajat saivat korvauksen valtion liikkeelle laskemisessa joukkovelkakirjalainoissa.[145]
	Ecuador	Orjuus lakkautettiin.[146]
1852	Havaijin kuningaskunta	Orjuus lakkautettiin.[147]
	Lagos	Kahdenvälinen sopimus kielsi orjakaupan ja ihmisuhrit.[148]
1853	Argentiina	Orjuus lakkautettiin uuden perustuslain tullessa voimaan.[149]
1854	Peru	Orjuus lakkautettiin.[47]
	Venezuela	Orjuus lakkautettiin.[47]
	Osmanien valtakunta	Tšerkessiläisten ja georgialaisten orjien kauppa kiellettiin.[150]
1855	Moldavia	Orjuus lakkautettiin.[151]
1856	Valakia
1857	Yhdysvallat	Yhdysvaltain korkein oikeus ratkaisi tapauksen Dred Scott vastaan Sandford selittämällä, ettei kongressilla ollut valtaa kieltää orjuutta millään alueella ja että vuonna 1820 tehty Missourin kompromissi oli perustuslain vastainen.[152] Päätös merkitsi myös, etteivät vapaatkaan mustat voineet olla Yhdysvaltain kansalaisia, vaikka joissakin osavaltioissa, muun muassa Massachusettsissa, heillä jo oli kansalaisoikeudet ja myös äänioikeus.[153]
	Egypti	Afrikkalaisten orjien kauppa kiellettiin.lähde?
1858	Osmanien valtakunta	Afrikkalaisten orjien kauppa kiellettiin.[150]
1859	Alabama	Viimeinen Atlantin ylittänyt orjalaiva, Clotilde, saapui Alabamaan.[154]
	Venäjän keisarikunta	Kazakeilta kielletään orjien omistaminen.[155]
1860	Yhdysvallat	Abraham Lincoln valittiin Yhdysvaltain presidentiksi, minkä seurauksena useat etelävaltiot, joissa yhä oli orjia, erosivat liittovaltioista ja maa ajautui sisällissotaan.[156]
1861	Venäjän keisarikunta	Aleksanteri II lakkauttu maaorjuuden Venäjällä.[142]
1862	Yhdysvallat	Kahdenvälinen sopimus lakkautti orjakaupan.[114]
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
	Tonga	Maaorjuus lakkautettiin.[157]
	Espanjan Kuuba	Orjakauppa lakkautettiin.[73]
	Kalmukia	Maaorjuus lakkautettiin
1863	Alankomaat	Orjuus lakkautettiin Guianassa ja Antilleilla ja sopimustyöläisten värväyssysteemi lakkautettiin Itä-Intiassa.[158]
	Yhdysvallat	Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln antoi vapautusjulistuksen, jossa hän julisti kaikki orjat vapaaksi konfederaation hallitsemilla alueilla.[159]
	Chathamsaaret	Orjuus lakkautetttiin[160]
	Islannin kuningaskunta	Vistarband-järjestelmä lakkautti maaorjuuden
1864	Kongressi-Puola	Maaorjuus lakkautettiin.[161]
1864–1871	Georgia	Maaorjuus lakkautettiin.
1865	Yhdysvallat	Orjuus poistettiin Yhdysvalloista Yhdysvaltain perustuslain kolmennellatoista lisäyksellä lukuun ottamatta rikoksista tuomittuja orjia. Jäljellä olleet 40 000 orjaa vapautettiin.[162]
1866	Intiaaniterritorio	Orjuus lakkautettiin Yhdysvaltain liittohallituksen ja ”viiden intiaaniheimoalueen” kanssa solmituissa sopimuksissa (Cherokee, Choctaw, Chickasaw, Muscogee ja Seminole).[163]
1867	Yhdysvallat	Vuoden 1867 laki kielsi intiaanien orjuuttamisen New Mexicon alueella.[164] Alkuperäiskansojen orjuus Alaskassa poistettiin sen jälkeen, kun alue ostettiin Venäjältä vuonna 1867.[165]
1868	Espanjan Kuuba	Carlos Manuel de Céspedes ja muut itsenäisyysjohtajat vapauttivat orjat ja julistivat Kuuban itsenäisyyden kymmenen vuoden sodan alkaessa.
1869	Portugalin kuningaskunta	Orjuus lakkautettiin Portugalin siirtomaissa.[166]
1871	Brasilia	Säädettiin, ettei tästedes syntyviä enää saanut pitää orjina. Laki ei koskenut ennen sen säätämistä syntyneitä orjia.[47]
	Osmanien valtakunta	Orjakauppa kriminalisoitiin.lähde?
	Japanin keisarikunta	Han-järjestelmä tai japanilainen feodalismi lakkautettiin.[167]
1873	Puerto Rico	Orjuus lakkautettiin.[168]
	Sansibarin sulttaanikunta	Sopimus orjakaupan lakkauttamisesta.[114]
	Madagaskar
	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
1874	Kultarannikko	Orjuus lakkautettiin.[169]
1879	Bulgarian ruhtinaskunta	Orjuus poistettiin itsenäisyyden myötä. Perustuslain mukaan kaikki orjat, jotka saapuivat Bulgarian alueelle, vapautettiinn välittömästi.[170]
1882	Osmanien valtakunta	Orjuus lakkautettiin kokonaan.[171][172]
1885	Belgian Kongo	Kansainvälisellä sopimuksella kiellettiin orjakauppa ja kaikkisen yhteydessä olevat toimet Kongo-joen laaksossa.[111]
1886	Espanjan Kuuba	Orjuus lakkautettiin. [73]
1888	Brasilian keisarikunta	Orjuus lakkautettiin.[47] [142]
1890	Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	Allekirjoitettiin orjakaupan vastustamiseksi Brysselin sopimuskirja, jonka säännökset koskevat muun muassa orjien ryöstön estämistä, orjakaupan valtateiden sulkemista ja sotalaivojen oikeutta tarkastaa ja valvoa orjakaupasta epäiltyjä laivoja.[111]
	Ranska
	Saksan keisarikunta
	Portugalin kuningaskunta
	Kongon vapaavaltio
	Italian kuningaskunta
	Espanja
	Alankomaat
	Belgia
	Itävalta-Unkari
	Ruotsi-Norja
	Tanska
	Yhdysvallat
	Osmanien valtakunta
	Sansibar
	Persia
1894	Korea	Orjuus lakkautettiin, mutta käytäntö jatkui aina vuoteen 1930.[173]
	Islannin kuningaskunta	Maaorjuutta muistuttanut vistarband-järjestelmä lakkautettiin.[174]
1895	Egypti	Orjuus ja orjakauppa lakkautettiin Egyptin ja Ison-Britannian välisellä sopimuksella.[175]
	Formosa (Taiwan)	Orjuus lakkautettiin sen jälkeen kun saari oli liitetty Japanin alueisiin.lähde? Myöhemmin, toisen maailmansodan aikana japanilaiset kuitenkin kaappasivat lukusia taiwanilaisia naisia lohtunaisiksi eli käytännössä seksiorjiksi.[176]
	Italian Somalimaa	Ensimmäiset orjat vapautettiin.[177]
1896	Madagaskar	Orjuus lakkautettiin.[166]
1897	Sansibarin sulttaanikunta	Orjuus lakkautettiin.[178]
	Siam	Orjuus lakkautettiin.[179]
	Kambodža	Orjuus lakkautettiin. Ranskan siirtomaavalta oli tosin jo kaksi kertaa aikaisemminkin (vuosina 1877 ja 1884) yrittänyt saada orjuuden lakkautetuksi, mutta vasta kolmannella yrityksellä vuonna 1897 sen voidaan katsoa onnistuneen.[180]
1899	Ndzuwani	Orjuus lakkautettiin.[181]

1900–nykyaika

Päivämäärä	Hallinnollinen alue	Tietoa
1900	Guam	Orjuus lakkautettiin.[182]
1901	Saksan Itä-Afrikka (Tanganyika)	Orjuus päätettiin lakkauttaa vaiheittain. Uusien orjien ottaminen ja järjestäytynyt orjakauppa kiellettiin; orjan myyminen yksityisesti oli kuitenkin toistaiseksi sallittua. Orjille vuonna 1905 tai myöhemmin syntyneet lapset olivat vapaita.[183]
1902	Saksan Kamerun	Orjuus päätettiin asteittain lakkauttaa.[184]
1903	Ranskan Länsi-Afrikka	Päätettiin, ettei ketään ollut virallisesti katsottava orjaksi. Tämä merkitsi muun muassa, että karanneita orjia ei enää viranomaisten toimesta palautettu omistajilleen.[185]
1905		Orjien myynti, vaihto ja lahjoittaminen kiellettiin. Yli miljoonaa orjaa jätti isäntänsä. Käytännössä monet pysyivät kuitenkin edelleen orjuutta muistuttavassa, joskin lievemmässä epävapauden tilassa.[185]
	Siam (nyk. Thaimaa)	Orjuus lakkautettiin.[186]
1906	Kiina (Qing-dynastia)	Orjuus poistettiin 31. tammikuuta 1910 alkaen. Aikuiset orjat muutetaan palkatuiksi työntekijöiksi ja alaikäiset vapautetaan 25-vuotiaana.[63]
	Barotsemaa	Orjuus lakkautettiin.[187]
1908	Osmanien valtakunta	Nuorturkkilaisten vallankumous hävitti šerkessinaisten avoimen orjakaupan Istanbulista.[188]
	Kongon vapaavaltio	Orjuus lakkautettiin.[189]
1915	Brittiläinen Malaijia	Orjuus lakkautettiin.[190]
1917	Brittiläinen Intia	sopimustyöläisjärjestelmä lakkautettiin.[191]
1921	Bosnia ja Hertsegovina	Maaorjuus lakkautettiin alueen liittyessä Jugoslaviaan.[192]
1923	Marokko	Orjakauppa kiellettiin.[193]
	Afganistan	Orjuus lakkautettiin.[194]
	Hongkong	Säädettiin laki Mui tsai -järjestelmän eli kantoninkiinalaisten naisten kotiapulaisten orjuuden poistamiseksi.[195]
1924	Irak	Orjuus lakkautettiin.[196]
	Turkki	Orjuus lakkautettiin.[197]
1926	Nepal	Orjuus lakkautettiin.[198]
	Kansainliitto	Tehtiin kansainvälinen yleissopimus orjuuden ja orjakaupan poistamiseksi.[199]
	Brittiläinen Burma	Orjuus lakkautettiin.[189][190]
1927	Britannia	Tehtiin Jeddan sopimus, jolla Britannia tunnusti Hijazin ja Nejdin itsenäisyyden ja johon sisältyi myös orjakaupan lakkauttamista tarkoittava artikla.[200]
	Hijazin kuningaskunta
	Nejdin sulttaanikunta
1928	Alabaman osavaltio	Viimeisenä Yhdysvaltain osavaltiona Alabamassa lakkautettiin rangaistusvankien vuokraaminen pakkotyöhön (Convict lease).[201]
	Persia (Pahlavin dynastia)	Orjuus lakkautettiin.[166]
	Sierra Leone	Paikallisen afrikkalaisen eliitin harjoittama kotimaan orjuus lakkautettiin.[202] Vaikka alue oli perustettu vapautettujen orjien kotimaaksi, paikallisten orjuuden käytännöt olivat edelleen yleisiä maaseutualueilla 1970-luvulle asti.
1935	Etiopia	Italian armeijan kenraali Emilio De Bono julistaa orjuuden loppuneeksi.[203]
1936	Pohjois-Nigeria	Orjuus lakkautettiin.[204][205]
	Betšuanamaa
1937	Bahrain	Orjuus lakkautettiin.[166]
1941	Yhdysvallat	Presidentti Franklin D. Roosevelt allekirjoitti asetuksen numero 3591, jolla lopullisesti lakkautettiin rangaistusvankien vuokraaminen pakkotyöhön (Convict lease).[201]
1942	Etiopia	Orjuus lakkautettiin.[166]
1948	Yhdistynyt kansankunnat	Yleiskokous hyväksyi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Sen 4. artiklan mukaan kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.[206]
1949	Kuwait	Orjuus lakkautettiin.[166]
1952	Qatar	Orjuus lakkautettiin.[207]
1959	Bhutan	Orjuus lakkautettiin.[208]
1960	Niger	Orjuus lakkautettiin.[209]
	Mali	Ensimmäinen presidentti Modibo Keita teki orjuuden tosiasiallisesta poistamisesta hallituksen tärkeän tavoitteen.[210] Hänen pyrkimyksensä kuitenkin hylättiin suurelta osin Moussa Traorén (1968–1991) diktatuurin aikana.[211]
1962	Saudi-Arabia	Orjuus lakkautettiin.[207]
	Jemen (nyk. Pohjois-Jemen)	Orjuus lakkautettiin.[207]
1963	Sopimusvaltiot (nyk. Yhdistyneet arabiemiirikunnat)	Orjuus lakkautettiin. Muissa emiirikunnissa paitsi Abu Dhabissa se oli lakkautettu jo vuonna 1956.[212]
1966[213]	Yhdistyneet kansakunnat	Tehtiin kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus. Sen 8. artiklassa kielletään orjuus ja orjakauppa.[214]
1967	Etelä-Jemen	Orjuus lakkautettiin.[215]
1970	Oman	Orjuus lakkautettiin.[216]
1981	Mauritania	Orjuus lakkautettiin virallisesti, mutta käytännössä se jatkui edelleen.[217]
1992	Pakistan	Orjuus lakkautettiin.[166]
1995	Mississippin osavaltio	Mississippin lainsäätäjät äänestivät yksimielisesti Yhdysvaltojen perustuslain kolmennentoista lisäyksen ratifioimisen puolesta sen jälkeen kun osavaltion toimihenkilö huomautti, ettei niin ollut koskaan tehty. Mississippi oli liittovaltion viimeinen osavaltio, joka teki niin. Osavaltion virkamiehet eivät kuitenkaan lähettäneet vaadittavia asiakirjoja valtionrekisteriin.[218]
2003	Niger	Orjuuden kieltämisestä otettiin säännös maan rikoslakiin. [209]
2007	Mauritania	Orjuuden kieltämisestä otettiin säännös maan rikoslakiin.[217]
2010	Saharan demokraattinen arabitasavalta	Orjuus kriminalisoitiin.[219]
2013	Mississipin osavaltio	Kolmannentoista lisäyksen ratifiointi laillistettiin.[218]
2017	Tšad	Orjien pito kriminalisoitiin.[220]
2018	Coloradon osavaltio	Kielsi vankilanväestön palkattoman pakkotyön.[221]

Lähteet

1. Placelière, Roberte: ”Orjat”, Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa: Miten Ateenan suuruuden aikana elettiin, s. 51. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. WSOY, 1972. ISBN 951-0-00183-X
2. Religions and the abolition of slavery – a comparative approach (PDF) web.archive.org. Viitattu 24.1.2025.
3. The Earth and Its Peoples: A Global History, s. 165. Cengage Learning, 2009. ISBN 9780618992386
4. A. Arthur Schiller: Roman Law: Mechanisms of Development, s. 209–. Walter de Gruyter, 1978. ISBN 978-90-279-7744-1 Teoksen verkkoversio.
5. Livius: ”VIII.28”, History of Rome. The Perseus Digital Library.
6. Encyclopedia of Antislavery and Abolition, s. 155. Greenwood Publishing Group. ISBN 9780313331435
7. Encyclopedia of Slave Resistance and Rebellion, s. 420. Google Books. Teoksen verkkoversio.
8. Thomas Cahill: How the Irish Saved Civilization, s. 110, 148. New York: Knopf Doubleday Publishing Group, 1995. ISBN 0-385-41849-3 Teoksen verkkoversio.
9. Junius P. Rodriguez: The Historical Encyclopedia of World Slavery, s. 368. Santa Barbara, Kalifornia: ABC-CLIO, 1997. ISBN 0-87436-885-5 Teoksen verkkoversio.
10. Slave Trade Jewish Encyclopedia. Viitattu 24.1.2025.
11. Paul Fouracre, Richard A. Gerberding: Late Merovingian France: History and Hagiography, s. 640–720. Manchester University Press, 1996. ISBN 0-7190-4791-9 , p. 97–99 & 111.
12. Alban Butler: ”St. Zachary, Pope and Confessor”, The Lives of the Fathers, Martyrs, and Other Principal Saints. Vol. III. James Duffy, 1866. Teoksen verkkoversio.
13. Treaty of Pavia, 840 (‘Pactum Lotharii’) (englanniksi kääntänyt Jenny Benham) jembenham.wordpress.com. Viitattu 25.1.2025.
14. Jukka Korpela: ”Orjat ja orjakauppa idässä”, Idän orjakauppa keskiajalla, s. 66. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2014. Teoksen verkkoversio.
15. Heinrich P. Denzinger: Compendium of Creeds, Definitions, and Declarations on Matters of Faith and Morals, s. 229. Santa Francisco, California: Ignatius Press, 2012. ISBN 978-0-89870-746-5
16. D. Karampelas (ed.): Novel 59 of Leo VI the Wise, s. 68–69. Patakis Publishers, 2008.
17. Medieval Sourcebook: Decrees on Sale of Unfree Christians, c. 922-1171 Fordham University. Viitattu 27.1.2025.
18. Doge Pietro Candiano Find a Grave. Viitattu 25.1.2025.
19. Medieval Sourcebook: William the Conqueror: Sale of Slaves in England, c. 108 Fordham University. Viitattu 27.1.2025.
20. Lucien Musset, Jean-Michel Bouvris, Véronique Gazeu: Sept essais sur des Aspects de la société et de l'économie dans la Normandie médiévale (Xe - XIIIe siècles). Cahier des Annales de Normandie, 1988, 22. vsk, nro 22, s. 3–140.
21. The Statute of the town and island of Korčula from 1214 Korcula.net. Viitattu 27.1.2025.
22. James William Brodman: Ransoming Captives in Crusader Spain: The Order of Merced on the Christian-Muslim Frontier. University of Pennsylvania Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
23. Jürgen Georg Backhaus (toim); Hans A. Frambach: ”Liberation of the Serfs: The End of Forced Labour”, The Liberation of the Serfs, s. 33. Google Books, 2012. Teoksen verkkoversio.
24. Norman Roth: Jews, Visigoths & Muslims in Medieval Spain: Cooperation and Conflict, s. 160–161. Leiden: Brill.
25. Le Immagini del Liber Paradisus Archivio di stato di Bologna. Viitattu 27.1.2025. (italiaksi)
26. ”Orjuus”, Tietosanakirja, 6. osa (Mandoliini–Oulunsalo), palsta 1606–1608. Tietosanakirja Oy, 1914. Teoksen verkkoversio.
27. Maunu Eerikinpoika Biografia-Sampo. Viitattu 27.1.2025.
28. John Roach, Jürgen Thomaneck: Police and Public Order in Europe, s. 256, 293. Taylor & Francis, 1985. ISBN 9780709922421 Teoksen verkkoversio.
29. Kirja-arvio: Kun Ruotsi lähti mukaan orjakauppaan MTV. Viitattu 27.1.2025.
30. Samuel Augustus Mitchell: A general view of the world: comprising a physical, political, and statistical account of its grand divisions ... with their empires, kingdoms, republics, principalities, &c.: exhibiting the history of geographical science and the progress of discovery to the present time ... Illustrated by upwards of nine hundred engravings …, s. 335. H. Cowperthwait & Co., 1859. Teoksen verkkoversio.
31. Encyclopedia of Antislavery and Abolition, s. 155. Greenwood Publishing Group, 2011. ISBN 9780313331435
32. Laudend Simmons: Dubrovnik makes 601 years since abolishing slavery. Total Croatia, 27.1.2017. Artikkelin verkkoversio.
33. Papal Encyclicals Online: Sicut Dudum.Against the Enslaving of Black Natives from the Canary Islands Papal Encyclicals Online. Viitattu 30.1.2025.
34. David Eltis, Keith Bradley, Paul Cartledge: The Cambridge World History of Slavery: Volume 3, AD 1420 – AD 1804, s. 142–143–326–327–331–332–333–602. Cambridge University Press, 2011. ISBN 978-0-521-84068-2
35. Sánchez Galera, Juan y Sánchez Galera, José María: Vamos a contar mentiras. Madrid, México, Buenos Aires, San Juan, Santiago, Miami: Edaf, 2012.
36. Stanley G. Payne: A History of Spain and Portugal. Madison: University of Wisconsin Press, 1973.
37. Sentencia de Guadalupe (1486) Archivo de la Corona de Aragón. Viitattu 30.1.2025.
38. Robin Blackburn: The overthrow of colonial slavery, 1776-1848. Verso, 1988.
39. Pope praises Queen Isabella’s early fight against slavery aleteia.org. Viitattu 30.1.2025.
40. Mira Caballos, Esteban: El envío de indios americanos a la península Ibérica: aspectos legales (1492–1542). Studia Historica, Historia Moderna, 1999, nro 20, s. 201–215. Artikkelin verkkoversio. (espanjaksi)
41. Encomienda Britannica. Viitattu 30.1.2025.
42. The Asiento Slave System Begins Aaregistry.org. African American Registry. Viitattu 30.1.2025.
43. J. A. Piquerass: La esclavitud en las Españas, s. 258. Los Libros de la Catarata, 2020. ISBN 978-84-8319-659-5 Teoksen verkkoversio.
44. Heinrich Denzinger: Compendium of Creeds, Definitions, and Declarations on Matters of Faith and Morals, s. 367–368. Santa Francisco, Kalifornia: Ignatius Press, 2012. ISBN 978-0-89870-746-5
45. The La Casas – Sepúlveda Controversy: 1550–1551 sfsu.app.box.com. Viitattu 30.1.2025.
46. ”Las Casas, Bartolomeo de”, Iso tietosanakirja, 7. osa (Koulu–Lokit), palsta 841. Otava, 1936.
47. Thomas Fujiwara, Humberto Laudares, Felipe Valencia Caicedo: ”Slavery in South America”, Tordesillas, Slavery and the Origins of Brazilian Inequality, s. 6. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
48. ”Slavery: Disappearance of Serfdom, France, England, Italy, Germay, Spain”, Encyclopaedia Britannica (9. ja 10. painos), 12. osa. Encyclopædia Britannica, Inc., 1902. Teoksen verkkoversio.
49. Tatiana Seijas: Asian Slaves in Colonial Mexico: From Chinos to Indians, s. 36. Google Books. Teoksen verkkoversio.
50. The Second and Third Lithuanian Statues Orbis Lituaniae. Viitattu 30.1.2025.
51. James Bryant Lewis: Frontier Contact Between Choson Korea and Tokugawa Japan, s. 31–32. Taylor & Francis, 2003. ISBN 9780203987322 Teoksen verkkoversio.
52. Maria Suzette Fernandes Dias: Legacies of slavery: comparative perspectives, s. 71. Cambridge Scholars Publishing, 2007. ISBN 1847181112 Teoksen verkkoversio.
53. Gary João de Pina-Cabral: Between China and Europe: person, culture and emotion in Macao, s. 114–115. Berg Publishers, 2002. ISBN 0-8264-5749-5 Teoksen verkkoversio.
54. Devshirme, the recruitment of Christian children by the Ottoman Empire to become soldiers and officials Magazine Cultural Independiente. Viitattu 3.2.2025.
55. Mikhail Kizilov: Journal of Early Modern History, 2007, nro 1. Artikkelin verkkoversio.
56. Richard Hellie: Slavery in Russia, 1450–1725. Sixteenth Century Journal, 1987, 18. vsk, nro 1. Artikkelin verkkoversio.
57. Abbott Gleason (toim.); Richard Hellie: ”Slavery and serfdom in Russia”, A Companion to Russian History, s. 110. John Wiley & Sons. ISBN 9781444308426
58. Jaime Valenzuela Márquez: ”Esclavos mapuches. Para una historia del secuestro y deportación de indígenas en la colonia”, Historias de racismo y discriminación en Chile, s. 234–236. Rafael Gaune, Martin Lara, 2009. (espanjaksi)
59. Discover the Incredible Story of America's First Free Black Settlement foridahistoriccoast.com. Viitattu 3.2.2025.
60. Helen Tunnicliff Catterall: Judicial Cases Concerning American Slavery and the Negro, Vol. I: Cases from the Courts of England, Virginia, West Virginia, and Kentucky. Carnegie Institution of Washington, 1926. Teoksen verkkoversio.
61. V.C.D. Mtubani: African Slaves and English Law. PULA Botswana Journal of African Studies, Marraskuu 1983, 3. vsk, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
62. Antonio Domíguez Ortiz, Bernard Vicent: Historia de los moriscos. Vida y tragedia de una minoria, s. 265. Alianza Editorial, 1993.
63. Ways of Ending Slavery Britannica.com. Viitattu 3.2.2025.
64. China's Long Road to Abolishing Slavery The World of Chinese. Viitattu 3.2.2025.
65. Slavery in Colonial Georgia New Georgia Encyclopedia. Viitattu 3.2.2025.
66. Neagu Djuvara: Între Orient și Occident. Țările române la începutul epocii moderne, s. 276. Humanitas publishing house, 2009. ISBN 978-973-50-2490-1
67. David Eltis (toim.); Shane O'Rouce: ”The Emancipation of Serfs in Europe, Table 18.1”, Cambridge World History of Slavery vol 4: AD 1804–, s. 428. Cambridge University Press, 2016. Teoksen verkkoversio.
68. Edmund Heward: ”Lord Chief Justice for 32 years”, Lord Mansfield: A Biography of William Murray 1st Earl of Mansfield 1705–1793, s. 141. Chichester: Barry Rose (publishers) Ltd., 1979. ISBN 0-85992-163-8
69. Oliveira e Costa: ”Pombal e o esclavagismo, Apendice documental”, Revista de Faculdade de Letras, s. 171–175. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio. (portugaliksi)
70. Andrea Major: Slavery, Abolitionism and Empire in India, 1772-1843, s. 52–55. Liverpool University Press, 2012. ISBN 978-1-84631-758-3 Teoksen verkkoversio.
71. Abolitionis Penncylvania Encylopedia. Viitattu 6.2.2025.
72. Founding of Pennsylvania Abolition Society www.pbs.org. Viitattu 6.2.2025.
73. Robert William Fogel, Stanley L. Engerman: Time on the Cross: The Economics of American Negro Slavery, s. 33–34. Little, Brown and Company, 1995. Teoksen verkkoversio.
74. Slavery: The Joseph Knight case National Records of Scotland. Viitattu 8.2.2025.
75. A Leon Higginbotham, Jr.: In the Matter of Color: Race & the American Legal Process, s. 310. Oxford University Press, 1978.
76. Hrvatska enciklopedija enciklopedija.hr. Viitattu 6.2.2025. (kroatiaksi)
77. A Leon Higginbotham, Jr.: In the Matter of Color: Race & the American Legal Process, s. 91. Oxford University Press, 1978.
78. Historical survey > Slave societies
79. Viorel Achim, The Roma in Romanian History, Central European University Press, Budapest, 2004. ISBN 963-9241-84-9, p. 128
80. Slavery in Rhode Island slavenorth.com. Viitattu 8.2.2025.
81. Britton (ed.) 1978, p. 53
82. ”Sierra Leone”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–Sukulaisuus), s. 6211. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9
83. Northwest Ordinance: Primary Documents in American History Yhdysvaltain kongressin kirjasto. Viitattu 6.2.2025.
84. The Dolben's Act of 1788 World History Commons. Viitattu 6.2.2025.
85. Apuntes sobre la abolición esclavitud en España web.archive.org. Viitattu 6.2.2025. (espanjaksi)
86. The Historical encyclopedia of world slavery, Volume 1 By Junius P. Rodriguez
87. St Helena - East India Company Rule, 1821–1834 Friends of St. Helena. Viitattu 6.2.2025.
88. Haïti: Émancipation des esclaves Digithègue MJP. Viitattu 6.2.2024. (ranskaksi)
89. Historical Narratives of Early Canada: An Act to Prevent the Furhter Introduction of Slaves Upper Canada History. Viitattu 6.2.2025.
90. David B. Gaspar, David P. Geggus: A Turbulent time: the French Revolution and the Greater Caribbean, s. 60. Indiana University Press, 1997. ISBN 0-253-21086-0 Teoksen verkkoversio.
91. The Abolition of The Slave Trade New York Public Library. Viitattu 30.1.2025.
92. Proclamation of Połaniec: the 228th Anniversary of the Proclamation of Połaniec of 7 May 1794 polishhistory.pl.
93. Charles Xuereb: Slavery in Malta. Times of Malta, 10.4.2007. Artikkelin verkkoversio.
94. David N. Gellman: Emancipating New York: The Politics of Slavery and Freedom, 1777–1827, s. 2, 215. LSU Press, 2008. Teoksen verkkoversio.
95. Thomas Erskine May: The Constitutional History of England (1760–1860) (sivut 274–275) Last Relics of Slavery. 1895. New York: A. C. Armstrong and Son. Viitattu 3.7.2017.
96. An Act in Addition to the Act Intituled "An Act to Prohibit the Carrying on the Slave Trade from the United States to any Foreign Place or Country." The Avalon ProjectLillian Goldman Law Library. Yale Law School. Viitattu 1.2.2025.
97. Henry Hobhouse: Seeds of Change: Six Plants That Transformed Mankind, s. 111. Sidwick & Jackson, 2005. ISBN 9780283992261
98. Constition of the State of Ohio, 180 (Article VII, Bill of Rights, Sec. 2) dircost.unito.it. Viitattu 1.2.2025.
99. The Colonialism of Denmark-Norway and Its Legacies Nordics Info. Aarhus University. Viitattu 1.2.2025.
100. Abolition of Slavery: Chronology of Abolitions Société de plantation, histoire & mémoires de l'esclavage à La Réunion. Viitattu 8.2.2025.
101. Martin Seppel: The Semiotics of Serfdom: How serfdom was perceived in the Swedish conglomerate state, 1561–1806. Scandinavian Journal of History, 2020, nro 45:1. doi:10.1080/03468755.2019.1612466 Artikkelin verkkoversio.
102. Edward R. Kantowicz: Polish-American politics in Chicago, 1888–1940, s. 6. University of Chicago Press, 1975. ISBN 978-0-226-42380-7 Teoksen verkkoversio.
103. Eric Foner: Forgotten step towards freedom. New York Times, 30.12.2007. Artikkelin verkkoversio.
104. Sailing against slavery BBC.
105. Signos históricos scielo.org.mx. Viitattu 8.2.2025.
106. Office of Registry of Colonial Slaves and Slave Compensation Commission: Records discovery.nationalarchives.gov.uk. Viitattu 8.2.2025.
107. Sentimientos de la Nación Museo de las constituticiones. Viitattu 10.2.2025.
108. The Slave Trade zeeuseankers.nl. Viitattu 8.2.2025.
109. Napoleon's Decree Abolishing the Slave Trade The Napoleon Series. Viitattu 8.2.2025.
110. "Blacks in Latin America", Microsoft Encarta 98 Encyclopedia. Microsoft Corporation.
111. ”Orjakauppa”, Tietosanakirja, 6. osa (Mandoliini–Oulunsalo), palsta 1604. Tietosanakirja Oy, 1914. Teoksen verkkoversio.
112. APUNTES sobre la ABOLICIÓN ESCLAVITUD EN ESPAÑA Universitat d'Alcant. Viitattu 3.2.2025. (espanjaksi)
113. A Leon Higginbotham, Jr.: In the Matter of Color: Race & the American Legal Process, s. 146–147. Oxford University Press, 1978.
114. Chronological Table of the Statutes. (vuoden 1959 painos) Her Majesty's Stationery Office, 1959.
115. Slavery In Illinois: How and Why the Underground Railroad Existed Freedom Trails: Legacies of Hope. 2004. Illinois Freedom Trail. Viitattu 14.2.2025.
116. From Slavery to Emancipation Ministry of Public and Business Service Delivery, Ontario. Viitattu 8.2.2025.
117. Stephanie Seto Levin: The Overthrow of the Kapu System in Hawaii. Journal of the Polynesian Society, 1968, nro 77, s. 402–430. Wellington, Uusi-Seelanti: publisher=Polynesian Society. Artikkelin verkkoversio.
118. Slavery- A Timeline BBC. Viitattu 8.2.2025.
119. Missouri Compromise Britannica. Viitattu 8.2.2025.
120. Polly Strong Slavery Case Indiana Historical Bureau. Viitattu 10.2.2025.
121. Markku Kujala: ”Liberia”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (Kriminologia–Makuaisti), s. 3704. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9
122. Kreikan perustuslaki vuodelta 1823, 9. artikla hellenicparliament.gr. Viitattu 8.2.2025. (kreikaksi)
123. Alwyn Barr: Black Texans: A History of African Americans in Texas, 1528–1995, s. 14. University of Oklahoma Press, 1996. ISBN 9780806128788 Teoksen verkkoversio.
124. So novel in its character from any thing known": Ottoman Antislavery Policy Under Mahmud II? University of New Hampshire. Viitattu 1.2.2025.
125. Paul Finkelman, Joseph C. Miller: Macmillan Encyclopedia of World Slavery I, s. 293. Macmillan, 1949. Teoksen verkkoversio.
126. Fight for freedom of Serbian people still ongoing Serbian hallitus. Viitattu 10.2.2025.
127. Slavery: The Crossed Paths of the British and Portuguese bhsportugal.org. Viitattu 14.2.2025.
128. Constitution o the Republic of Texas, 1836; General Provisions, sec 9 wheretexasbecametexas.org. Viitattu 10.2.2025.
129. James Heartfield: The British and Foreign Anti-Slavery Society, 1838–1956, A History. Oxford University Press, 2017. ISBN 9780190491673 Teoksen verkkoversio.
130. Fort William Legislative Departement, the 2nd December, 1842. Supplement to Calcutta Gazette, 10.12.1842. Artikkelin verkkoversio.
131. ”Livingstone, David”, Iso tietosanakirja, 7. osa (Koulu–Lokit), palsta 1328–1329. Otava, 1934.
132. Lauri Heikkilä: Kolonialismia vai tutkimusmatkailua? – 150 vuotta sitten Afrikan syvyyksissä sanottiin legendaariset sanat. Suomenmaa, 10.11.2021. Artikkelin verkkoversio.
133. Slavery, Treaties api.parliament.uk. Viitattu 10.2.2025.
134. Afro-Uruguay: A Brief History blackpast.org. Viitattu 8.2.2025.
135. [https://rm.coe.int/wallachia-and-moldavia-factsheets-on-romani-history/16808b19be Wallachia and Moldavia] Project Education of Roma Children in Europe. Viitattu 10.2.2025.
136. Junius P. Rodriguez: Slavery in the Modern World: A History of Political, Social, and Economic Oppression, s. 429. ABC-CLIO, 2011. Teoksen verkkoversio.
137. Yavuz Erler: How effective was the Ottoman legislation on the slavery of women in the Ottoman Balkans? Eastern Mediterranean University, 2006.
138. Ehûd R. Tôledānô: Slavery and Abolition in the Ottoman Middle East, s. 11. University of Washington Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
139. On this date: Pennsylvania abolishes slavery (sort of) Watch Now. Viitattu 10.2.2025.
140. Thomas Read Rootes Cobb: ”Abolition of Slavery in Great Britain, Sweden, Denmark, and France”, An Inquiry Into the Law of Negro Slavery in the United States of America. To which is prefixed, an Historical Sketch of Slavery, s. cxcii. T. & J. W. Johnson & co.; Savannah, W. T. Williams, 1858. Teoksen verkkoversio.
141. March Laws Britannica. Viitattu 10.2.2025.
142. Olli Alho: ”Orjuus”, Otavan suuri ensyklopedia, 7. osa (Optiikka–Revontulet), s. 4923. Otava, 1979. ISBN 951-1-05468-6
143. Libreville, Gabon (1848- ) African American Past. Viitattu 27.1.2025.
144. New Frontiers of Slavery: Slavery, Frontier, and Diplomatic Relations: Brazil-Uruguay, 1840-1860 Project Muse. Viitattu 10.2.2025.
145. Hermes Toat Oinzón: La manumisión de esclavos en Colombia, 1809- 1851, Aspectos sociales, económicos y políticos. Credencial Historia, 21.7.2017, nro 59. Artikkelin verkkoversio. (espanjaksi)
146. Esclavitud - Historia del Ecuador.Enciclopedia Del Enciclopedia del Ecuador. Viitattu 14.2.2025.
147. Helen Wong, Ann Rayson: Hawaii's Royal History, s. 101. Honolulu: Bess Press. ISBN 978-0-935848-48-9 Teoksen verkkoversio.
148. Robert Smith: ”Appendix A”, The Lagos Consulate 1851-1861, s. 135–137. Macmillan, 1979. ISBN 9780520037465
149. Robert J. Cottrol: The Long, Lingering Shadow: Slavery, Race, and Law in the American Hemisphere, s. 121. University of Georgia Press, 2013. Teoksen verkkoversio.
150. Damian A. Pargas, Juliane Schiel: The Palgrave Handbook of Global Slavery Throughout History, s. 536. Palgrave acmillan Springer International Publishing, 2023. ISBN 978-3-031-13260-5 Teoksen verkkoversio.
151. Mihail Kogălniceanu: Dezrobirea ţiganilor, ştergerea privilegiilor boiereşti, emanciparea ţăranilor. Biblioteca Romaneasca, 1891. Teoksen verkkoversio. (romaniaksi)
152. Legislation Declared Unconstitutional CQ Press. Viitattu 14.2.2025.
153. Paul Finkelman: Scott v. Sandford: The Court's Most Dreadful Case and How It Changed History. Chicago-Kent Law Review, Joulukuu 2006, 82. vsk, nro 1, s. 37–38. Artikkelin verkkoversio.
154. Was Cudjo Lewis the last African enslaved in this country? Jim Crow Museum. Viitattu 15.2.2025.
155. http://src-h.slav.hokudai.ac.jp/sympo/97summer/galiev.html (Arkistoitu – Internet Archive)
156. Reino Koro: ”Yhdysvallat, historia”, Otavan suuri ensyklopedia, 10. osa (Turgenev–Öljytalous), s. 8065. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9
157. Emancipation Day public holiday on 3 June Matangi Tonga Online. Viitattu 15.2.2025.
158. Finkelman and Miller, Macmillan Encyclopedia of World Slavery 2:637
159. The Emancipation Proclamation National Archives. Viitattu 15.2.2025.
160. Denise Davis, Māui Solomon: ”Moriori – The impact of new arrivals”, Te Ara: The Encyclopedia of New Zealand, s. 4. Ministry of Culture and Heritage, 2005. Teoksen verkkoversio.
161. Juliusz Bardach, Boguslaw Lesnodorski, and Michal Pietrzak, Historia panstwa i prawa polskiego, > |Warsaw: Paristwowe Wydawnictwo Naukowe, 1987, pp. 389–394
162. Michael Vorenberg, Final Freedom: The Civil War, the Abolition of Slavery, and the Thirteenth Amendment (2004)
163. Alton Hornsby, Jr.: A Companion to African-American History, s. 117. John Wiley & Sons, 2008. ISBN 9781405137355
164. Slavery in New Mexico National Park Service, U.S. Department of the Interior. Viitattu 1.2.2025.
165. Leland Donald: Aboriginal Slavery on the Northwest Coast of North America, s. 244. University of California Press, 1997. ISBN 9780520918115 Teoksen verkkoversio.
166. Key Dates in the Chronology of Abolitions memorial.nantes.fr. Viitattu 14.2.2025.
167. Abolition of the Han Samurai Archives. Viitattu 19.2.2025.
168. Slavery Ended in Puerto Rico 150 Years Ago. Examine the Island’s History from Spanish Colony to US Territory New York Public Library. Viitattu 19.2.20250.
169. Suzanne Miers and Richard L. Roberts, The End of slavery in Africa (1988) p. 79
170. First Bulgarian Constitution – the Legal-Political Foundation of a Free Independent State challengingthelaw.com. Viitattu 19.2.2025.
171. Kate Fleet: Slavery in the Ottoman Empire and Its Demise, 1800–1909. Middle Eastern Studies, 1998.
172. Y. Hakan Erdem: Slavery in the Ottoman Empire and Its Demise, 1800–1909. Springer, 1996.
173. Junius P. Rodriguez: The Historical Encyclopedia of World Slavery, s. xxiii. Santa Barbara, Kalifornia: ABC-CLIO, 1997. ISBN 0-87436-885-5 Teoksen verkkoversio.
174. TIL that until its abolishment in 1894, up to 1 out of every 4 people in Iceland was held in 'Vistarband'. A status similar to serfdom reddit.com. Viitattu 19.2.2025.
175. Treaty no. 16/1895: Convention between Great Britain and Egypt for the suppression of slavery and slave trade UK Treaties Online. Foreign, Commonwealth and Development Office. Viitattu 19.2.2025.
176. The dark history of Japan's Confort Women during WW II theweek.com. Viitattu 19.2.2025.
177. Dan van Lehman, Omar Eno: ”Social Impact of Slavery”, The Somali Bantu: Their History and Culture, s. 8. Washington DC: Center for Applied Linguistics, The Cultural Orientation Resource Center, 2003. Teoksen verkkoversio.
178. Swahili Coast: East Africa's Ancient crossroads National Geographic. National Geographic. Viitattu 19.2.2025.
179. Chris Baker, Phongpaichit Pasuk: A History of Thailand, s. 61. Cambridge University Press, 2009. doi:10.1017/CBO9781139194877 ISBN 9781139194877
180. The abolition of slavery, a legacy of French colonialism. Khmer Times, 1.5.2023. Artikkelin verkkoversio.
181. A Stamp a Day stampaday.wordpress.com. Viitattu 19.2.2025.
182. Affairs in America. Cyclopedic Review of Current History Sivu = 54, 1901, nro 10. Current History Co. Artikkelin verkkoversio.
183. Suzanne Miers: Slavery in the Twentieth Century: The Evolution of a Global Problem, s. 40. AltaMira Press, 2003. ISBN 9780759103405 Teoksen verkkoversio.
184. Andreas Eckert: ”Slavery in Colonial Cameroon, 1880s to 1930s”, Slavery & Abolition, s. 137. Routledge, 2016. Teoksen verkkoversio.
185. Martin A. Klein: The Concept of Honour and the Persistence of Servility in the Western Soudan. Cahier d'Études Africaines, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio.
186. King Chulalongkorn Day 2023 Königlich Thailändisches Generalkonsulat München. Viitattu 14.2.2025.
187. The ends of slavery in Barotseland, Western Zambia (c.1800-1925) kar.kent.ac.uk. 2014. Viitattu 20.2.2025.
188. Reuben Levy: The Social Structure of Islam. Cambridge University Press, 1957. ISBN 9780521091824 Teoksen verkkoversio.
189. Cheikh A. Babou: The Journal of African History, 2007, nro 48, s. 490–491. Cambridge University Press.
190. International Abolition and Anti-Slavery Timeline American Abolitionists and Anti-Slavery Activits. Viitattu 20.2.2025.
191. The Legacy of Indian migration to European colonies. The Economist, 2.9.2017. Artikkelin verkkoversio.
192. Bosnia and Herzegovina in the Yugoslav kingdom Britannica. Viitattu 20.2.2025.
193. Zahra Babar (toim.); Matt Buechler, Kyung Joon Han: ”Integrating African Migrants? Gauging citizen opposition to migrant resettlement in Morocco's Casablanca region”, Mobility and Forced Displacenemt in the Middle East, s. 169. Oxford University Press, 2020. ISBN 9780197531365 Teoksen verkkoversio.
194. History of Western Civilisation II: Afganistan: Afgan-Soviet Relations cources.lumenlearning.com. Viitattu 20.2.2025.
195. Mui Tsai - Little Sister gwulo.com. Viitattu 20.2.2025.
196. John Winterdyk, Benjamin Perrin, Philip Reichel: Human Trafficking: Exploring the International Nature, Concerns, and Complexities, s. 21. Routledge, 2012. ISBN 9781032477596
197. Junius P. Rodriguez: Encyclopedia of Emancipation and Abolition in the Transatlantic World, s. 1329. Routledge, 2015. Teoksen verkkoversio.
198. Slavery in Nepal Is Finally Abolished; More Than 55,000 Are Freed From Bondage. The New York Times, 30.8.1926. Artikkelin verkkoversio.
199. Orjuutta koskeva, Genèvessä 25 päivänä syyskuuta 1926 tehty kansainvälinen yleissopimus Finlex, valtiosopimukset. Viitattu 20.2.2025.
200. British Empire and Hejaz: Treaty of Friendship and Good Understanding, signed at Jeddah, May 20, 1027, and Exchange of Notes relating thereto, Jeddah, May 19/21, 1927 (7. art.) League of Nations, Treaty Series. Viitattu 20.2.2025.
201. Time.graphics time.graphics. Viitattu 20.2.2025.
202. House of Commons – International Development – Memoranda 3.6.2006. Publications.parliament.uk. Viitattu 14.2.2025.
203. Barker, A. J., The Rape of Ethiopia 1936, p. 36
204. The End of Slavery bbc.co.uk. Viitattu 14.2.2025.
205. Slaves or workers? Relations between Bushmen, Tswana, and Boers in the Kalahari tandfonline.com. Viitattu 14.2.2025.
206. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus Suomen YK-liitto. Viitattu 25.1.2025.
207. Religions: Slavery in Islam 7.9.2007. BBC. Viitattu 6.2.2025.
208. T. Wangchuk: Change in the land use system in Bhutan: Ecology, History, Culture, and Power. Nature Conservation Section, 1995. Teoksen verkkoversio.
209. Niger slavery: Background. The Guardian, 27.10.2008. Artikkelin verkkoversio.
210. Bellah Histories of Decolonization, Iklan Paths to Freedom: The Meanings of Race and Slavery in the Late-Colonial Niger Bend (Mali), 1944–1960. International Journal of African Historical Studies, 2011, 44. vsk, nro 1. Artikkelin verkkoversio.
211. Baz Lecocq: The Bellah Question: Slave Emancipation, Race, and Social Categories in Late Twentieth-Century Northern Mali. Canadan Journal of African Studies / Revue Canadienne des études africaines, 2005, 39. vsk, nro 1. doi:10.1080/00083968.2005.10751309 Artikkelin verkkoversio.
212. T. F. Brenchley: FO 371/179785, s. 8. Lontoo: Arabian Department, Foreign Office, 1964. Teoksen verkkoversio.
213. Asetus kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä siihen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamisesta Finlex. Viitattu 25.1.2025.
214. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus Finlex. Viitattu 25.1.2025.
215. Suzanne Miers: Slavery in the Twentieth Century, s. 352. Rowman Altamira, 2003. ISBN 9780759103405 Teoksen verkkoversio.
216. Suzanne Miers: Slavery in the Twentieth Century, s. 347. Rowman Altamira, 2003. ISBN 9780759103405 Teoksen verkkoversio.
217. Mauritanian MPs pass slavery law 9.8.2007. BBC News. Viitattu 6.2.2025.
218. Mississippi Ratifies 13th Amendment, 130 Years After its Adoption Equal Justice Initiative calendar.eji.org. Viitattu 20.2.2025.
219. ”Slavery”, Human rights in Tindouf refugee camp, s. 64. Human Rights Watch, 2014. ISBN 978-1-62313-1654 Teoksen verkkoversio.
220. 2018 Trafficking in Persons Report - Chad UNHCR. Viitattu 20.2.2025.
221. Colorado banned forced prison labor 5 years ago. Prisoners say it's still happening www.npr.org. Viitattu 20.2.2025.