Siirtomaavallan purkautuminen
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Remove ads
Siirtomaavallan purkautuminen eli dekolonisaatio tarkoittaa Euroopan valtioiden muualla maailmassa omistamien siirtomaiden itsenäistymistä, mikä tapahtui useassa vaiheessa. Yhdysvallat itsenäistyi jo vuonna 1776, ja suurin osa Latinalaisen Amerikan valtioista 1800-luvulla. Aasian ja Afrikan siirtomaiden itsenäistyminen alkoi pääosin toisen maailmansodan jälkeen ja huipentui 1950–1960-luvuilla. Jotkin entiset siirtomaat kuuluvat yhä entisiin emämaihinsa niin sanottuina merentakaisina alueina, kuten esimerkiksi Ranskan Guayana.
ei YK:n jäsenvaltiot
merentakaiset alueet
Remove ads
Nykyiset siirtomaat
Yhdistyneet Kansakunnat määrittelee Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan "luvussa XI: julistus ei-itsehallintoalueista" "ei-itsehallinnon alueiksi" "alueiksi, joiden kansa ei ole vielä saavuttanut täysimääräistä itsehallintoa. "—kolonialismin nykyaikainen määritelmä[1].Toisen maailmansodan päätyttyä akselivaltojen antautuessa vuonna 1945 ja kahden vuosikymmenen kuluttua 1900-luvun jälkipuoliskolle yli kolme tusinaa "Aasian ja Afrikan valtiota saavutti autonomian tai suoran riippumattomuuden" Euroopan hallintovallasta[2]. Vuodesta 2020 lähtien XI luvun mukaisen jaon piiriin kuuluu edelleen 17 aluetta[3]
Yhdistyneiden kansakuntien ei-itsehallintoalueet
Remove ads
Siirtomaavallan purkautuminen
Amerikassa
Kansallisuusaate kasvoi Amerikan siirtomaissa 1700- ja 1800-luvuilla. Siirtomaiden tyytymättömyys isäntävaltioihin aiheutti lukuisia kapinoita. Niin kutsutut Bostonin teekutsut vuonna 1775 käynnistivät Amerikan vallankumouksen, jossa Yhdysvallat syntyi voitettuaan Ison-Britannian Yhdysvaltain vapaussodassa 1783. Kanadassa siirtomaavallan purkautuminen tapahtui ranskalaisten siirtokuntien jäädessä häviölle briteille, muodollisesti Kanadaa johtaa edelleen Britannian lähettämä kenraalikuvernööri.
Haitilla mustat orjat nousivat kapinaan Ranskan vallankumouksen heikentämää miehittäjää vastaan. Tämä johti saaren mustat vallankumoukseen ja saari itsenäistyi 1804. Vastatoimena Napoleon lähetti kymmeniä tuhansia sotilaista miehittämään Haiti uudestaan, epäonnistuen tässä. Länsimaat asettivat Haitin vuosikymmeniksi saartoon ja Ranska vaati ja sai satojen miljoonien dollareiden (1800-luvun rahan arvossa) korvaukset laskemistaan menetyksistä. Haitin joukot auttoivat muuta Etelä-Amerikkaa aloittamaan vapaustaistelunsa eurooppalaista kolonialismia vastaan.
Espanjan siirtokuntien vapaustaistelu kasvoi Etelä-Amerikan itsenäisyyssodiksi vuosina 1808–1825 ja Meksikon vapaussodaksi vuosina 1810–1821, mitkä sodat päättivät Espanjan siirtomaavallan Amerikassa. Brasiliassa kansallismieliset nousivat kapinaan ja Portugalin kuninkaan poika Pedro I tuki heitä. Brasilia itsenäistyi 1822 ja Pedro I:stä tuli Brasilian keisari. Kaikissa Etelä-Amerikan maissa valta on 1900-luvun loppuun asti pysynyt valkoisella vähemmistöllä. Vasta 2000-luvulla alkuperäisamerikkalaisia on noussut maiden johtoon.
Amerikan dekolonisaatio
Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista
Aasiassa ja Oseaniassa
Yhdysvallat oli jo luopunut siirtomaistaan, kuten Filippiineistä. Samaa vaadittiin Britannialta muun muassa Intiassa. Aluksi brittihallinto ei halunnut luopua maasta, mutta Mahatma Gandhin johtama itsenäisyysliike ja sen järjestämä passiivinen vastarinta johtivat lopulta vuonna 1947 brittien vetäytymiseen ja Intian ja Pakistanin itsenäistymiseen.
Ranska halusi palauttaa valtansa Japanin siltä viemiin Kaukoidän siirtomaihin, mikä johti vuonna 1946 Indokiinan sotaan, jossa Ranskan sotatoimien päärahoittajana toimi Yhdysvallat. Sota päättyi vuonna 1954 Ranskan tappioon ja entisen Indokiinan alueelle kolmesta eri kansasta syntyi kolme "uutta" valtiota: Laos, Vietnam ja Kambodža. Vietnamin yhdistyminen vei vielä 20 vuotta sotaa Yhdysvaltoja vastaan, jossa sodassa kuoli noin viisi miljoonaa vietnamilaista. Yhdysvaltojen vastarinta levitti sodan kaikkiin kolmeen maahan.
Oseaniassa siirtomaavallan purkautumista tapahtui Australian ja Uuden-Seelannin itsenäistyessä. Tyynenmeren saarivaltioista osa on edelleen alueen ulkopuolisten maiden vallassa.
Aasian dekolonisaatio
Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Oseanian dekolonisaatio
Euroopassa
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Euroopan dekolonisaatio
Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista
Afrikassa
aina itsenäiset valtiot
- Pääartikkeli: Siirtomaavallan purkautuminen Afrikassa
Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Saksa menetti siirtomaansa Afrikassa, mutta ne siirtyivät Kansainliiton kautta lähinnä Britannian alusmaiksi (esim. Namibia ja Tanganjika). Suuri talouslama heikensi Euroopan maiden kykyä pitää siirtomaansa valtansa alla niiden kansojen siirtyessä eri asteiseen vastarintaan pyrkimyksenä vapautua eurooppalaisesta kolonialismista.
Ennen toista maailmansotaa itsenäisiä valtioita Afrikassa olivat vain Liberia, Egypti, Etiopia ja Etelä-Afrikka. Näistä Liberia oli Yhdysvalloista muuttaneiden entisten mustien orjien alue, jossa tulokkaat ottivat vallan maan alkuperäisasujilta muuttaen maan kielen ja kansakunnan nimen. Westminsterin säädöksellä Britannia julisti eräitä siirtomaitaan vapaaksi vuonna 1931, muun muassa Etelä-Afrikka sai näin muodollisen itsenäisyyden ilman omaa toimintaa vapauden saamiseksi. Egypti tuli muodollisesti itsenäiseksi vuonna 1922, mutta eli käytännössä brittien miehittämänä ja ohjaamana Nasserin hallintoon asti. Etiopia on käytännössä ainoa Afrikan valtio, joka ei joutunut alistumaan eurooppalaiselle kolonialismille, tosin Italia pystyi 1800-luvun lopun Etiopian valloitusyritystensä epäonnistumisen "korjaamisena" moderneilla aseilla miehittämään maa 1940-luvulla viideksi vuodeksi.
Siirtomaiden vapautuminen Afrikassa alkoi toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1951, kun Libya itsenäistyi. Seuraavana itsenäistyi Kultarannikko vuonna 1957, jonka nimi muuttui Ghanaksi. Nigeria itsenäistyi 1960, Sierra Leone ja Tanganjika vuonna 1961 myöhemmin Tansania. Uganda itsenäistyi vuonna 1962, Kenia vuonna 1963, Malawi ja Zambia vuonna 1964, Gambia vuonna 1965, Lesotho ja Botswana 1966 sekä Swazimaa 1968. Vapautuminen ei kaikissa maissa sujunut ongelmitta kuten Belgian Kongossa, jossa puhkesi kuuden vuoden sota ja Nigeriassa jossa alkoi Biafran sota. Viimeisinä itsenäistyivät Guinea-Bissau 1974, Mosambik 1975, Angola 1975 jossa syttyi sisällissota, Djibouti 1977, Zimbabwe 1980, Namibia 1990 sekä Eritrea 1993.
Afrikan dekolonisaatio
Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista
;_Flag_of_the_Democratic_Republic_of_the_Congo_(1964–1966).svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Remove ads
Itsehallintoalueet
Ei-itsenäiset entiset siirtomaat joilla on erityisaseman osa
.svg){kind=small}
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads