Sarajevo
Bosnia ja Hertsegovinan pääkaupunki From Wikipedia, the free encyclopedia
Sarajevo (Сарајево) on Bosnia ja Hertsegovinan pääkaupunki ja maan suurin kaupunki. Vuoden 2013 väestönlaskennassa sen asukasluku oli noin 355 000.[1]
| Sarajevo Grad Sarajevo Град Сарајево |
|
|---|---|
 |
|
 lippu |
 Vaakuna |
 Sarajevon sijainti Bosnia ja Hertsegovinassa |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Bosnia ja Hertsegovina |
| Kantoni | Sarajevo |
| Perustettu | 1461 |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Benjamina Karić (2021–) |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 141,5 km² |
| Korkeus | 518 m |
| Väkiluku (2013) | 355 170[1] |
| – Väestötiheys | 2 202,9 as./km² |
| – Metropolialue | 555 210 |
| Postinumero | 71000 |
| Suuntanumero(t) | +387 (33) |
Sarajevo sijaitsee Bosnia ja Hertsegovinan keskiosissa. Sen koordinaatit ovat 43°52′ pohjoista leveyttä ja 18°25′ itäistä pituutta. Kaupunki on rakennettu viidensadan metrin korkeudella merenpinnasta olevaan Sarajevon laaksoon ja sitä reunustaville kukkuloille, Miljacka-joen molemmille rannoille. Joki virtaa kaupungin läpi idästä länteen. Alue on vuoristoista ja metsäistä.
Sarajevoa ympäröivät vuoret ovat suosittuja vaellus- ja hiihtokohteita. Ne kuuluvat Dinaarisiin alppeihin, vuorijonoon, joka kulkee Kroatian, Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbian läpi. Kaupungin ympärillä olevista vuorista viisi suurinta ovat:
- Bjelašnica (2 067 metriä)
- Igman (1 502 metriä)
- Jahorina (1 913 metriä)
- Trebević (1 627 metriä)
- Treskavica (2 088 metriä)
Ilmasto
Sarajevossa vallitsee mannerilmasto, johon kuuluvat lämpimät kesät (noin 35 °C:n lämpötilat eivät ole epätavallisia) ja kylmät, yleensä lumiset talvet. Vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu, jonka keskilämpötila on noin 19 °C, kylmin puolestaan tammikuu, −1 °C. Vuotuinen sademäärä on 932 mm. Sateisinta on marraskuussa (94,2 mm) ja kuivinta helmikuussa (67 mm). Keskimääräinen ilmanpaine on 942,3 mbar.[2]
Sarajavolla on pitkä historia, sillä sen läheltä on löytynyt todisteita neoliittisesta Butmirin kulttuurista. Roomalaiset puolestaan rakensivat nykyisen Ilidžan alueelle kylpyläkaupungin. Gootit asettuivat alueelle myöhemmin ja slaavit 600-luvulla.[3]
Nykyisen Sarajevon kaupungin perustamisajankohtana pidetään vuotta 1461[4], jolloin ottomaanihallitsija Isa-beg Ishaković muutti Brodac-nimisen kylän pääkaupungiksi rakentamalla sinne muun muassa moskeijan (Carova Džamija eli Keisarinmoskeija), torin, kylpylän ja kuvernöörin linnan (Saray), josta kaupunki sai nykyisen nimensä. Näiden rakennustöiden ansiosta Sarajevo kasvoi nopeasti alueen suurimmaksi kaupungiksi.
1500-luvulla kaupunki kasvoi. Hallitsija Gazi Husrev-begin aikana rakennettiin suurin osa nykyistä vanhaakaupunkia. Sarajevosta tuli Istanbulin jälkeen Balkanin tärkein kaupunki. Se tuli tunnetuksi lukuisista moskeijoistaan: 1500-luvun puolivälissä niitä oli kaupungissa jo yli sata. 1660-luvulla Sarajevon väkimäärän arvioidaan olleen yli 80 000.lähde? Eugen Savoijilaisen joukot polttivat kaupungin vuonna 1697.[3] Kaupunki jälleenrakennettiin, mutta se ei saavuttanut aikaisempaa loistoaan ja Travnik sai pääkaupungin aseman.
Vuonna 1878 kaupungin valtasi Itävalta-Unkari. Tulipalossa suuri osa kaupungin keskustaa paloi, ja jälleenrakennus johti ainutlaatuiseen sekoitukseen länsimaista ja itämaista arkkitehtuuria. Itävalta-Unkarin hallintoaikana Sarajevo teollistui, länsimaistui ja uudenaikaistui. Muun muassa latinalaiset aakkoset otettiin käyttöön.
Sarajevosta tuli 1900-luvun alussa Bosnian serbien vastarintaliikkeen Nuoren Bosnian keskuspaikka. Sen vastarinta kärjistyi 28. kesäkuuta 1914, kun Bosnian serbi Gavrilo Princip salamurhasi siellä Itävalta-Unkarin kruununperillisen, arkkiherttua Frans Ferdinandin ja hänen vaimonsa Sophien ”Sarajevon laukauksissa”, jotka johtivat lopulta ensimmäiseen maailmansotaan.[3]
Ensimmäinen maailmansota koetteli kaupunkia, ja neljän verisen sotavuoden jälkeen Sarajevosta tuli osa Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa, jonka nimi myöhemmin muutettiin Jugoslaviaksi. Toisessa maailmansodassa Sarajevon valtasivat saksalaiset. Sodan jälkeen Sarajevo kasvoi ja teollistui voimakkaasti. Uusia kommunistityyppisiä lähiöitä rakennettiin vanhastakaupungista länteen. Voimakkainta kasvu oli 1980-luvun alussa, sillä vuoden 1984 talviolympialaiset pidettiin Sarajevossa. Olympialaiset olivat menestys ja matkailu elinkeinona kasvoi.
Jugoslavian liittotasavallan jouduttua sisällissotaan serbijoukot piirittivät Sarajevon 6. huhtikuuta vuonna 1992. Seurannut Sarajevon piiritys oli nykyajan pisin piiritys ja se kesti syyskuuhun 1995 asti. Piiritys aiheutti suurta tuhoa kaupungille. Kaupunki oli jatkuvan kranaattitulen kohteena ympäröiviltä kukkuloilta, ja tuskin ainoakaan rakennus säästyi vaurioilta. Jälleenrakennustyöt aloitettiin heti sodan jälkeen, ja suurin osa kaupungista on saatu kunnostettua.
Maansa ja kantoninsa pääkaupunkina Sarajevo on Bosnia ja Hertsegovinan hallinnollinen keskus. Kaupunki on muodostettu neljästä kunnasta, jotka ovat Centar (keskusta), Novi Grad (uusi kaupunki), Novo Sarajevo (uusi Sarajevo) ja Stari Grad (vanhakaupunki). Sarajevolla on oma kaupunginvaltuusto, johon valitaan jokaisesta kunnasta seitsemän valtuutettua, jotka valitaan kunnanvaltuustojen jäsenistä. Bosniakeilla, kroaateilla ja serbeillä jokaisella pitää olla vähintään viidesosa paikoista.[5]
Kaupunginvaltuustoon tehtäviin kuuluu muun muassa pormestarin valitseminen. Pormestarilla on kaupungissa toimeenpanovalta.[5] Vuonna 2021 pormestariksi valittiin yksimielisesti Benjamina Karić.[6]
Sarajevon talous kukoisti 1980-luvulla teollisuuden kehityksen ja olympialaisten ansiosta. Sodan jälkeen talous on toipunut nopeasti ja kasvanut huimaa vauhtia. Kaupungissa harjoitetaan mm. elintarvike-, tekstiili-, huonekalu-, auto- ja metalliteollisuutta. Suurin osa viennistä menee Saksaan, Isoon-Britanniaan, Serbiaan ja Montenegroon.
Matkailu on Sarajevossa jatkuvassa kasvussa ja kaupungin tärkeimpiä elinkeinoja. Olympialaisten tuoman kuuluisuuden ja talviurheilumahdollisuuksien paranemisen vuoksi Sarajevon kauniit vuoret ovat suosittu talviurheilukohde. Kaupungissa on puolisen sataa hotellia ja paljon muita pieniä majapaikkoja. Erityinen ryhmä ovat sotamatkailijat, jotka tulevat Sarajevoon katsomaan sisällissodan jälkiä ja tapahtumapaikkoja.
Suurin osa Sarajevon ulkopuolelle suuntautuvasta liikenteestä kulkee kaupungista länteen, jossa sijaitsevat maan tärkeimmät kaupungit. Myös rautatie tulee kaupunkiin lännestä päin. Sarajevon päärautatieasema on kaupungin pohjoisosassa. Päivittäisiä junayhteyksiä on Zagrebiin, Zenicaan, Budapestiin, Banja Lukaan, Dobojin, Belgradiin, Mostariin ja Pločeen. Sarajevosta Keski-Eurooppaan vievä moottoritie on paikoin huonokuntoinen, vaikka sitä on viime aikoina kunnostettu.
Sarajevon kansainvälinen lentokenttä Međunarodni Aerodrom Sarajevo sijaitsee kaupungin lähellä lounaassa Ilidzan esikaupunkialueella. Se avattiin 2. kesäkuuta vuonna 1969. Sarajevon piirityksen aikana lentokenttää käytettiin humanitäärisen avun tuontiin sekä ulkomaisten lehtimiesten ja poliitikkojen kuljetukseen. Lentokenttä vaurioitui sodan aikana pahasti. Vuonna 1996 se avattiin taas siviililiikenteelle.
Hankalan maaston, tilanahtauden ja jalankulkijoita suosivan kaupunkisuunnittelun vuoksi Sarajevosta on melkoisen vaikeaa löytää pysäköintipaikkoja etenkin kesäisin, kun matkailijat lisäävät kaupungin väkimäärää. Jalan pääsee helposti paikasta toiseen, sen sijaan pyöräily ei ole kovin yleistä. Julkiset liikennevälineet ovat hyvät. Sarajevossa liikennöi kuusi raitiovaunu-, neljä johdinauto- ja yhdeksän linja-autolinjaa. Sarajevo sai säännöllisesti liikennöivän raitiotien vuonna 1885, ensimmäisenä kaupunkina Euroopassa.
Sarajevon suurimmat etniset ryhmät ovat bosnialaiset (77,4 %), serbit (12 %) ja kroaatit (7,5 %). Sarajevon asukkaat ovat perinteisesti hyvin ylpeitä kaupungistaan. Kuuluisia sarajevolaisia ovat mm. Nobel-palkinnonsaajat Ivo Andrić ja Vladimir Prelog.
Uskontojen kirjo on Sarajevossa suuri. Kirkot, moskeijat ja synagogat ovat aina olleet ja ovat siellä edelleenkin vierekkäin. Kaupunki on tästä saanut lempinimen pieni Jerusalem. Tosin viimeisen sodan jälkeen mm. kreikkalaiskatoliset kirkot ovat joutuneet ilkivallan kohteeksi.[7]
- Sotien jälkeen jälleenrakennettu kaunis vanhakaupunki
Baščaršija-aukio
Sebilj, turkkilainen suihkulähde
Alifakovacin hautausmaa
- Museoita ja kulttuuria
Kansalliskirjasto
Bosnia ja Hertsegovinan Kansallisteatteri
Kuvataideakatemia
- Kirkkoja ja moskeijoita
Husrev Beg -moskeija
Keisarinmoskeija
- Urheilua
Koševon olympiastadion
Skenderijan urheilukeskus
- Muuta
Latinalainen silta (Franz Ferdinandin salamurhan tapahtumapaikka)
Bijela Tabija linnoitus
- Torsti, Pilvi: Sankarimatkailijan Slovenia, Kroatia & Bosnia ja Hertsegovina. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-01-0048-3
- Virtala, Timo: Sarajevo ja sen ympäristö. Turku: Savukeidas, 2013. ISBN 978-952-268-066-2
- Zlatan päiväkirja
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
