Kastelórizo (kreik. Καστελόριζο; myös Kastellórizo, Καστελλόριζο) eli Megísti (kreik. Μεγίστη) on Kreikan saari, joka kuuluu Dodekanesian saariryhmään ja sijaitsee Välimeressä 3,7 kilometrin päässä Turkin rannikosta.[1] Se on yksi saariryhmän kahdestatoista pääsaaresta. Saaren pinta-ala on yhdeksän neliökilometriä ja rantaviivaa sillä on 19 kilometriä.[1] Hallinnollisesti saari kuuluu Megístin kuntaan, Ródoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Kastelórizo on Megístin kunnan pääsaari. Saaren pääkylä on myös nimeltään Kastelórizo eli Megísti.[2][1]
Kastelórizo
Καστελόριζο
Καστελόριζο
Näkymä Kastelórizon saaren ainoaan asutuskeskukseen Megístiin. Taustalla Turkin rannikkoa.
| Muut nimet |
Megísti (Μεγίστη) |
|---|---|
| Sijainti | |
| Saariryhmä | |
| Merialue | |
| Korkein kohta |
273 m |
| Pinta-ala |
9 km² |
| Asukasluku |
406 |
|---|---|
| Kieli |
Kastelórizolla oli asutusta jo neoliittisella kaudella, ja saari on ollut tämän jälkeen usean eri valtion alaisuudessa. Liviuksen mukaan saari oli jopa itsenäinen 300-luvulla eaa. Osmanien valtakuntaan Kastelórizo liitettiin 1500-luvulla, ja osmanihallinnon aikana saari sai erikoisoikeuksia ja se kehittyi sekä taloudellisesti että kulttuurisesti. Kastelórizolla oli 1900-luvun alussa peräti 15 000 asukasta, mutta vuosisadan alkupuoliskolla saarelta muutti huomattavia määriä siirtolaisia erityisesti Australiaan.
Kastelórizon saari tunnettiin antiikin aikana nimellä Megiste, nykykreikkalaisittain Megísti .[3][4] Nimi Megísti tarkoittaa ”suurinta”, ja Kastelórizo onkin ympäröivistä saarista kaikkein suurin.[3][4] Vaihtoehto on myös, että saari on saanut nimensä Homeroksen mainitseman Meges-nimisen henkilön mukaan.[4]
Nimi Kastelórizo puolestaan voi olla peräisin saarella sijaitsevasta antiikinaikaisesta hylätystä linnasta (ital. castello), joka on rakennettu pienelle punaiselle (ital. rosso) kalliolle.[1] Toisen lähteen mukaan saarella ei ole punaista kalliota.[4] Italiaksi saari on nimeltään Castelrosso[5] ja turkiksi puolestaan Meis.[6]
Kreikan saarten, kansantarujen ja kielitieteiden tutkija C. Papachristodoúlou on osoittanut, että linnaa tarkoittavat nimet castelli ja castellos ovat olleet hyvin tavallisia, mikä on käynyt ilmi bysanttilaishistorioitsijoiden, kuten Hesykhios Miletoslaisen ja Prokopioksen teksteistä.[4] Sana rizovoúni puolestaan tarkoittaa kukkulaa.[7]
Kastelórizo sijaitsee Dodekanesian saariston kaukaisimmassa ja eristyneimmässä kolkassa suunnilleen Kreikalle kuuluvan Ródoksen saaren ja Turkille kuuluvan Antalyan kaupungin puolivälissä. Lähellä Kastelórizoa sijaitseva ja Megístin kuntaan kuuluva Strongylín saari on koko Kreikan itäisin saari.[8] Saaren pinta-ala on 9 neliökilometriä ja rantaviivan pituus 19 kilometriä.[1] Ródoksen saari sijaitsee 116 kilometrin päässä Kastelórizolta länteen.[1] Kreikan pääkaupungin Ateenan kupeessa sijaitsevaan Pireuksen kaupunkiin on matkaa 328 meripeninkulmaa eli 607 kilometriä.[1] Turkin rannikolle on matkaa vain 3,7 kilometriä.[1]
Kastelórizo on vuoristoinen saari,[9] jonka korkein kohta on 273 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva Vígla (kreik. Βίγλα).[10] Kastelórizon saaren kallioperä on kalkkikiveä.[11]
Varsinaisia uimarantoja Kastelórizolla ei ole, mutta uimaan on mahdollista mennä esimerkiksi sataman läheisyydessä sijaitsevilta kallioilta.[9]
Hallinto ja kylät
- Pääartikkeli: Megístin kunta
Kastelórizo ja muutama pienempi lähisaari, kuten Ro, Strongylí ja Ágios Geórgios,[1] kuuluvat hallinnollisesti Megístin kuntaan.[12] Asukkaita Megístin kunnassa oli vuoden 2001 väestölaskennassa 430.[12] Pinta-alaa kunnalla on 12 neliökilometriä.[13] Megístin kunta kuuluu Ródoksen alueyksikköön[14] ja Etelä-Egean saarten alueeseen.[3]
Kastelórizon ainoa asutuskeskus on Kastelórizon eli Megístin kylä (492 asukasta), joka on rakennettu kahden lahden ympärille.[3][15] Kylä muodostuu Choráfian, Mandrákin ja Pigádian alueista.[9]
Ilmasto
Kuten muuallakin Dodekanesian saaristossa, ilmasto Kastelórizolla on tavallisesti lämmin ja kuiva. Kesäkuukausien aikana lämpötilat ovat keskimäärin 18–31 °C. Kastelórizolla puhaltaa koillisesta meltemi-tuuli.[16]
|
Kastelórizon ilmastotilastoa
Lähde: Flughafen Kastelorizo (KZS) flug.idealo.de. Viitattu 17.7.2009. (saksaksi) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Luonto
Kastelórizo sekä lähisaaret Strongylí ja Ro kuuluvat Natura 2000 -verkostoon.[3][17] Saarten muodostamasta Natura-alueesta 16 prosenttia on merialuetta. Kastelórizon saari on kallioinen, ja saaren sisäosissa on erittäin pieniä vesialueita. Kasvillisuus saarella on macchia- ja phrygana-pensastoa. Paikoin kallionrinteillä kasvaa myös esimerkiksi maksaruohoja.[17]
Kastelórizon ja sen lähisaarten kasvisto oli käytännössä tuntematon ennen vuosia 1973 ja 1974, jolloin sveitsiläinen kasvitieteilijä Werner Greuter ja E. Stamatiádou keräsivät alueen kasveja ja tekivät muistiinpanoja. Ennen tutkimuksia saarilta tunnettiin 23 luonnonkasvilajia. Greuterin ja Stamatiádoun tutkimuksissa Kastelórizolta löytyi yhteensä 424 putkilokasvilajia.[18]
Kastelórizolla elää paljon erilaisia lintuja, käärmeitä ja sammakkoeläimiä.[3] Merialueilla tavataan merisiilejä[19] ja erilaisia kaloja.[3] Kastelórizon pienillä sisäosien vesialueilla elää uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantuneeksi luokiteltu Lyciasalamandra luschani -niminen salamanteri. Tätä salamanteria tavataan Euroopan unionin alueella ainoastaan Kastelórizolla ja kahdella muulla Kreikan saarella.[17] Äärimmäisen uhanalainen[20] munkkihylje (Monachus monachus) puolestaan elää meren äärellä olevissa luolissa ja kallioisilla rannoilla.[3][17] Euroopan unionin alueella munkkihyljettä tavataan noin sadassa paikassa.[17]
Aikajana
Esihistoriasta osaksi Ródosta
Kastelórizolla tiedetään olleen asutusta jo neoliittisella kaudella eli nuoremmalla kivikaudella.[3] Kastelórizo otti yhdessä muiden Dodekanesian saarten kanssa osaa kreikkalaiseen mytologiaan kuuluneeseen Troijan sotaan.[21] Minolaisen ja mykeneläisen kulttuurin aikoina saari oli Kreetan kauppa-asema. Saari toimi myös väliasemana Kyproksen kanssa käydyssä kaupassa. Myöhemmin saaren asuttivat Pseudo-Skylaksin mukaan doorilaiset, jotka alkoivat kutsua sitä nimellä Megiste. Doorilaisten jälkeen saaren ottivat haltuunsa persialaiset. Rhodoslaiset komentajat, joita kutsuttiin nimellä epistatai, hallitsivat saarta 400-luvun puolivälistä eaa. eteenpäin. Näinä aikoina Kastelórizo oli turvallisen satamansa ja strategisen sijaintinsa ansiosta merkittävä välityskauppa-alue (ransk. entrepôt). Antiikin aikana saarella oli kaupunki, joka sijaitsi nykyisellä Palaiókastron kukkulalla. Sen nimi oli mahdollisesti Kisthene (tai vain Megiste).[22][23][24] Roomalaisen historioitsija Titus Liviuksen mukaan vuosina 333–304 eaa. kaupunki oli jopa itsenäinen. Tänä aikana Rhodoksen eparkian Sosikles rakensi saarelle linnoituksen, ja Kastelórizo löi Rhodoksella[4] myös omia rahojaan.[3] Rooman–Syyrian sodan aikana vuosina 192–188 eaa. Rooman kanssa liittoutuneet rhodoslaiset lähettivät erään Eudamoksen Kastelórizolle komentamaan 36 laivaa, joiden oli tarkoitus estää Hannibalin johtaman seleukidien laivaston pääsy Egeanmerelle. Eudamoksen laivasto löi Hannibalin Eurymedonin taistelussa vuonna 190 eaa., ja Hannibal laivastoineen saarrettiin Pamfyliaan.[4][25][26]
Rooman valtakunnan osasta osaksi osmanien valtakuntaa
Rhodoksen vallan jälkeen Kastelórizo, kuten muutkin nykyisen Dodekanesian saaret, liitettiin vuonna 146 eaa. Rooman valtakuntaan.[27] Länsi-Rooman hajoamisen jälkeen Kastelórizosta tuli muiden Rhodoksen lähisaarten tavoin osa Bysantin valtakunnan Provincia Insularumin eparkiaa.[3] Bysantin kauden puolivälissä Kastelórizon asutus oli Palaiókastrossa.[3] Bysanttilaiskaudella merirosvot tekivät Kastelórizolle hyökkäyksiään.[28] Johanniittain ritarikunta eli Pyhän Johanneksen hospitaalin sääntökunta Jerusalemissa otti saaren haltuunsa vuonna 1306. Noina aikoina saarelaiset hankkivat elantonsa merenkululla. Ritarikunta rakensi paikalle, jolla oli sijainnut Rhodoksen eparkian antiikin aikana rakentama linnoitus, uuden linnan, Castel Rosson. Tästä lähtien saarta kutsuttiin Château Rougeksi ja Castel Ruggioksi. Mamelukit saapuivat Jelal-el-Dinin[4] johdolla Egyptistä saarelle vuonna 1440 ja alkoivat orjuuttaa paikallisväestöä.[3] Kymmenen vuoden myöhemmin eli vuonna 1450 saaren otti haltuunsa Napolin kuningaskunta.[29] Napolin kuningaskunnan valtakauden aikana Kastelórizon linna, joka oli tuhoutunut mamelukkien valtakaudella,[4] rakennettiin uudelleen.[3]
Suleiman Suuri valtasi Ródoksen vuonna 1522, ja Kastelórizo liitettiin samana vuonna tai jo vuonna 1512[5] osmanien valtakuntaan. Osmanien valtakaudella Kastelórizo sai erioikeuksia ja kehittyi sekä taloudellisesti että kulttuurisesti[3]. Osmanit antoivat saaren hallinnon paikallisille iäkkäille ihmisille ja keräsivät verot saaren asukkailta[3]. Venetsia valloitti Kastelórizon vuosiksi 1570–1571 ja uudelleen vuosiksi 1659–1788. Aina osmanit palasivat takaisin valtaan.[29][3][30][31]
Heinäkuussa 1788 kreikkalainen mies nimeltä Lámpros Katsónis hyökkäsi yön turvin 1 150 miehensä kanssa yllättäen Kastelórizolle tarkoituksenaan ottaa saari haltuunsa. Heidän onnistui yllättää osmanit pommittamalla linnoitusta, jossa osmanit oleskelivat. Katsóniksen joukot surmasivat paljon osmaneja, ja kolmantena taistelupäivänä osmanit joutuivat antautumaan. Osmanit ottivat saaren valtaansa jälleen vuonna 1792.[4][32]
Vuosina 1821–1829 Kreikassa käytiin vapaussota, jonka seurauksena Kreikka irtautui osmanien valtakunnasta. Sodan aikana kastelórizolaismiehet lähettivät lapsiaan ja vaimojaan Ámorgoksen, Kárpathoksen ja Kásoksen saarille, sillä he pelkäsivät osmanien tappavan kristityt[32]. Vapaussodan aikana vuosina 1828–1833 Kastelórizo oli Kreikan hallinnassa, mutta sen jälkeen se joutui jälleen osaksi osmanien valtakuntaa.[29][3]
1890-luvulta nykypäivään
Kastelórizon kukoistuskausi sijoittuu noin vuosille 1890–1910, jolloin kastelórizolaiset kuljettivat kuunareillaan tavaraa, enimmäkseen puuta, Vähän-Aasian rannikolta Antiféloksesta (nyk. Kaş) ja Kalamákista (nyk. Kalkan). Höyryvoiman saapuessa kastelórizolaiset olivat laiminlyöneet laivojensa uudistamisen.[35], ja siksi saarelaiset katsoivat parhaaksi myydä laivansa briteille Gallipolin taistelua varten.[35] Taistelu, jota Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska kävivät osmanien valtakuntaa vastaan, kesti helmikuusta 1915 tammikuuhun 1916.[36] Kastelórizolla oli 1900-luvun alussa 15 000 asukasta.[37]
Saaren väestö perusti 1. maaliskuuta 1913 paikallisen väliaikaishallinnon, jota johti 14. maaliskuuta lähtien Ioannis Lakerdis. Väliaikaishallinto katkaisi välit osmanihallintoon. Väliaikaishallinto päättyi 1. elokuuta 1913, jolloin saari päätyi Kreikan hallintaan ja liitettiin Samokseen. Vasilios Tzavellas oli Kastelórizon kuvernööri 1. elokuuta 1913 lähtien helmikuuhun 1914, minkä jälkeen kuvernöörinä toimi syyskuuhun 1914 saakka Kostas Stavrakis. Odysseas Chorologas hoiti virkaa vuonna 1915 helmikuusta 28:nteen joulukuuta saakka. Ranska valloitti saaren 28. joulukuuta 1915, ja käytti sitä tukikohtanaan sotiessaan Syyriassa[31]. Ranska myi Kastelórizon 1. maaliskuuta 1921 Italialle. Italialaiset nimesivät saaren Castelrossoksi.[29][3] Joko vuonna 1926 tai toisen lähteen mukaan 1927 tapahtunut maanjäristys aiheutti tuhoa saarella.[3][38] Saari toimi 1930-luvun aikana ranskalaisten ja italialaisten vesilentokoneiden pääasiallisena välilaskupaikkana Lähi-itään suuntautuvilla lennoilla.[39]
Saari oli toisen maailmansodan aikana tärkeä sotilastukikohta.[3] Yhdistynyt kuningaskunta miehitti Kastelórizon 25. helmikuuta 1941, mutta muutaman päivän päästä Italia valloitti saaren takaisin itselleen.[40] Italia vetäytyi sodasta vuonna 1943, ja 9. syyskuuta 1943 – 5. syyskuuta 1947 saari oli Yhdistyneen kuningaskunnan hallussa. Britit käyttivät saarta täydennysasemanaan.[29][3] Liittoutuneet kuljettivat saaren väestöä pakolaisleireille Gazaan ja toivat sodan päätyttyä takaisin.[31] Saksan taistelukoneet pommittivat saarta 17. lokakuuta 1943,[29][3] ja miltei kaikki saaren talot tuhoutuivat.[30] Tuhoa aiheutti vielä satamassa 6. heinäkuuta 1944 tuleen syttynyt ja räjähtänyt polttoainevarasto.[3][39] Tulipalo tuhosi yli puolet saaren kaikkiaan 2 000 talosta.[39] Sodan jälkeen tehtyjen tutkimusten mukaan brittiläisupseerit olivat satunnaisesti syyllistyneet ryöstelyyn, esimerkiksi saaren asukkaiden ollessa pakolaisina Gazassa[31], mutta suurpalo oli kuitenkin luultavasti kreikkalaisten merirosvojen ryöstelyn ohessa joko tahallaan tai vahingossa aiheuttama.[39] Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus kuitenkin suostui 1950-luvun aikana maksamaan palossa kadonneet tavarat, vaikka syyllisistä ei ollutkaan tietoa.[39] Vasta kolmen vuosikymmenen kuluttua korvauksia alettiin maksaa, mutta niitä saivat ainoastaan 850 Ateenaan muuttanutta.[39] Sen sijaan saarelle jääneet ja Australiaan muuttaneet jäivät kokonaan ilman korvauksia.[39] Kreikkalaiset ottivat saaren hallintaansa 15. syyskuuta 1947, ja 22. maaliskuuta 1948 Kastelórizo liitettiin Kreikkaan.[29][3] Tällöin Kastelórizolla asui alle 700 asukasta.[39]
Monien peräkkäisten valloittajien aiheuttama poliittinen epävakaus sekä vuoden 1944 tulipalo[31] saivat aikaan massamuuton saarelta 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Muuttoliike suuntautui Australiaan ja Yhdysvaltoihin sekä Rodokselle ja Ateenaan. Australiassa siirtolaisia asuu nykyisin Queenslandin ja Länsi-Australian osavaltioissa, mutta enemmistö, noin 10 000 Kastelórizolta kotoisin olevaa, asuu Perthissä Länsi-Australiassa.[3][37] Kastelórizolaissukujuuret on myös Mick Michaelilla, joka toimi vuosina 1982–1988 Perthin pormestarina.[41] Pienimmillään väkiluku oli heti sodan jälkeen, kun saarella asui ainoastaan viisi perhettä.[31] He selvisivät turkkilaisten Kaşista lähettämillä ruokapaketeilla.[31] Kreikan hallitus pelkää nykyisin, että saari joutuu osaksi Turkkia, jos väki saarella yhä vähenee.[39]
Kastelórizon ainoa asutuskeskus Megísti muuttui täysin muun muassa saarelta pois suuntautuneen muuttoliikkeen, vuoden 1943 pommitusten, vuoden 1944 tulipalon sekä Kastelórizon eristäytyneisyyden vuoksi. Kuitenkin 1900-luvun jälkipuoliskolla talouden kehityksen myötä Megísti alkoi jälleen kasvaa.[3]
Vuonna 1964 annettiin yhdysvaltalaisten tukema julistus, jonka mukaan Kreikka antaisi Kastelórizon Turkille vastalahjana, jos Kreikka ja Kypros solmisivat liiton.[39] Kastelórizo ja Australiassa sijaitseva Perthin kaupunki solmivat ystävyyskaupunkisuhteet 10. elokuuta 1984 ja Perthin kaupungin virallinen valtuuskunta vieraili Kastelórizolla huhti-toukokuussa 2002.[41] Kastelórizon lentoasema aloitti toimintansa vuonna 1986.[42] Samaten saaren satamaa ruopattiin 1980-luvulla, että suuremmatkin alukset mahtuisivat sinne.[39] Saari sai julkisuutta vuonna 1991 valmistuneen italialaisen Mediterraneo-elokuvan myötä, joka kuvattiin saarella.[43][15] Elokuva sai vuonna 1992 muun muassa parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon.[44] Kastelórizo on toiminut osana kurdien pakotietä Kaşista Ateenan lähellä sijaitseville pakolaisleireille.[38] Kaş kutsui joulun aikana 1992 kaikki kastelórizolaiset Kaşiin ja järjesti heille kaksipäiväisen juhlan kiitokseksi pakolaisten välittämisestä eteenpäin.[38] Nykyisin Kastelórizon ja Kaşin suhteet ovat vieläkin paremmat, ja useat kastelórizolaiset tapaavat käydä Kaşissa ostoksilla.[38] Kastelórizo oli Euroopan unionin ainoa paikka, jossa 29. maaliskuuta 2006 tapahtuneen auringonpimennyksen saattoi havaita täydellisenä.[45]
Kastelórizolaiset ovat kautta aikojen elättäneet itseään kalastuksella ja merenkululla, ja saaren talous on kytkeytynyt mantereen puolella sijaitsevaan Lyykiaan. Vähän-Aasian rannikolta, jolla myös Lyykia sijaitsi, kastelórizolaiset saivat puuta laivanrakennuksen tarpeisiin. Saarelle, Mandrákiin, rakennettiin 1900-luvun puolivälissä telakka, jossa rakennetut laivat kulkivat Länsi-Euroopassa ja Mustallamerellä saakka.[3]
Kastelórizon ja koko Megístin kunnan talous perustuu nykyisin alkutuotantoon ja matkailuun.[8] Pääelinkeino on nykyisin pesusienten kalastus.[5] Lisäksi Kastelórizolla on jonkin verran viinirypäleiden ja oliivien viljelyä.[5] Kunnan asukkaiden tulot ovat alhaiset, ja väkiluku pienenee koko ajan.[8]
Saarella sijaitsee Kastelórizon lentoasema,[46] jonne lentää kreikkalainen Olympic Airlines.[47] Lentoasemalle on päivittäin lentoja heinä- ja elokuussa Rodokselta.[15] Lentomatka saarten välillä kestää 20 minuuttia.[15] Saarella liikennöi paikallisbussi sekä taksi.[15] Megístin kunnan mukaan Kastelórizolla ei ole julkista liikennettä.[1]
Saarella on myös luonnonsatama,[1] jota on kutsuttu parhaaksi Beirutin ja Pireuksen välillä.[48] ANES-laivayhtiö liikennöi satamasta lautalla kahdesti viikossa Rodokselle ja matka-aika on 7,5 tuntia.[15] Dodekanisos Seaways puolestaan liikennöi katamaraanilla saarelle Rodokselta kerran viikossa 2,5 tunnissa.[15] Kastelórizolta pääsee laivalla myös Turkin Kaşiin,[6] vaikka viime vuosina on kiistelty, onko saari laillinen saapumispaikka Kreikkaan ja Kreikasta pois.[15]
Kastelórizon satamasta järjestetään retkiä lähisaarille, kuten Strongylílle ja Rolle.[15]
Megístin kunnassa asui vuoden 2001 väestönlaskennassa 430 ihmistä, joista 406 Kastelórizolla.[12] Megístin kunnan mukaan Kastelórizolla on nykyisin 450 asukasta,[1] mutta joidenkin lähteiden mukaan vain 200–300.[37][49][50]
Vielä 1900-luvun alussa Kastelórizolla oli 15 000 asukasta, mutta heistä suurin osa muutti Australiaan. Saarelle jääneet ovat elättäneet itsensä enimmäkseen kalastuksella, sillä Kastelórizon maaperä on köyhää.[50] Kesien ajaksi Kastelórizon väkiluku kasvaa, kun saarelta lähteneiden jälkeläiset saapuvat sinne. He viettävät Kastelórizolla esimerkiksi perinteisiä häitä.[35] Kastelórizolaiset ovat ortodokseja,[50] mutta saarella on myös moskeija, joka oli käytössä vuoteen 1913 saakka.[3]
Kastelórizolla syntyi Geórgios Mávros (1909–1995), joka toimi Kreikan ulkoministerinä vuonna 1974 ja Kreikan europarlamentaarikkona 1980-luvulla.[51][52]
Kastelórizolla toimii Loúka Santrapén tuella rakennettu ja vuonna 1903 käyttöön vihitty Santrapeían koulu.[49] Koulu on tarkoitettu sekä tytöille että pojille.[16] Koulurakennus on uusklassisen Ateenan yliopiston jäljennös.[3] Santrapeían koulu sijaitsee Pyhän Konstantinuksen ja Pyhän Helenan kirkon vieressä.[49]
Nähtävyydet
Kastelórizolla sijaitsee paljon erilaisia nähtävyyksiä. Saaren sataman yläpuolella sijaitsevaan rinteeseen rakennettiin 1300-luvulla Johanniittain ritarikunnan linna. Linna sijaitsee punaisella kalliolla (Castello Rosso), ja koko Kastelórizo on mahdollisesti saanut nimensä tästä kalliolla sijaitsevasta linnasta. Ainoastaan osa linnan torneista ja osia ulkomuurista on yhä jäljellä. Linnan läheisyydessä on säilynyt Kreikan ainoa[48] kallioon louhittu lyykialaishauta 300-luvulta eaa.[53] Lähellä linnaa sijaitsee myös Pyhien Dimítrioksen ja Nikólaoksen kirkko.[54] Niin ikään sataman yläpuolella sijaitsee saaren suojeluspyhille Pyhälle Konstantinukselle ja Pyhälle Helenalle omistettu Pyhän Konstantinuksen ja Pyhän Helenan kirkko, joka on rakennettu 1835.[53]
Kastelórizon länsiosassa sijaitsee saaren antiikinaikaisen kaupungin paikka[24] Palaiókastro, jossa on säilynyt vesisäiliöitä ja suuri määrä rakennuksia. Palaiókastrossa sijaitsee 200-luvulta eaa. peräisin oleva doorilainen akropolis, josta on löytynyt Megísti-nimen mainitseva kaiverrus. Palaiókastrossa sijaitsee myös Ágios Geórgios tou Vounoún luostari, jonka sisällä on Ágios Charálampoksen[47] katakombi.[53] Palaiókastron läheisyydessä sijaitsevat myös Pyhän Kolminaisuuden ja profeetta Elian luostarit.[28]
Kastelórizolla, lähellä linnaa, sijaitsee myös Kastelórizon arkeologinen museo.[53] Siellä on esineitä hellenistiseltä, roomalaiselta ja bysanttilaiselta ajalta. Lisäksi museossa on kansanperinnekokoelma.[3] Vígla-vuorella sijaitsee mykeneläisen kulttuurin ajalta peräisin olevan kyklooppimuurin jäänteitä.[4]
Kastelórizon eteläosassa sijaitsee 75 metriä pitkä, 35 metriä korkea ja 40 metriä leveä luola, jota kutsutaan nimellä Parastás tai Fókiali. Luola tunnetaan myös ”sinisenä luolana”, sillä auringonvalon taittumisen vuoksi vesi luolassa näyttää syvänsiniseltä.[55][56] Luolassa asuu hylkeitä ja villejä kyyhkyjä.[53]
Arkkitehtuuri
Kastelórizon ainoa asutuskeskus Megísti on rakennettu kahden lahden ympärille. Muun muassa maailmansodat, valloitukset sekä 1920-luvun lopun maanjäristys muuttivat Megístiä täysin. Nykyisin Megísti muistuttaa muodoltaan amfiteatteria.[3]
Megístin tärkeimmät julkiset rakennukset, kuten kunnantalo sekä kasarmi ja tori, on rakennettu italialaistyylisiksi, ja Megístin koulu Santrapeía on uusklassisen Ateenan yliopiston jäljennös.[3]
Kastelórizon rakennukset ovat joko kaksi- tai kolmikerroksisia, ja niissä on esimerkiksi kapea julkisivu. Kaikki huoneet, kuten olohuone, makuuhuone, työhuone ja varasto ovat sisällä talossa, eikä saarella juuri ole puutarhoja.[3]
Juhlat
Kastelórizolla vietetään muutamia paikallisia juhlia. Pääsiäisen aikana Kastelórizolla on suuri juhla, joka kestää kolme päivää. Saaren nuoret tytöt laulavat ja tanssivat saaren kirkkojen etupihoilla Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Suojeluspyhimysten, Pyhän Helenan ja Konstantinuksen kunniaksi juhlitaan 21. toukokuuta, jolloin lapset sytyttävät suuria tulia, joita kutsutaan nimellä chalabounes. Profeetta Elian muistojuhlaa vietetään 20. heinäkuuta. Tällöin kastelórizolaiset hyppäävät vaatteet päällä mereen huutaen pyhimyksen nimeä. Samalla he yllyttävät muitakin tulemaan mukaansa. 26. heinäkuuta juhlitaan Pyhää Paraskevaa, ja Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen muistopäivä puolestaan on 15. elokuuta. Saaren vapautumista, Apelefthérosi, italialaismiehityksestä vuonna 1943 vietetään 13. syyskuuta. Loúka ja Anastasia Santrapén muistopäivä on 18. lokakuuta. Santrapét olivat suuria hyväntekijöitä. He rahoittivat Pyhän Yrjön kirkon ja paikallisen koulun rakennustyöt 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.[3][57][58]
Ruoka
Kastelórizolla syötäviä ruokia ovat esimerkiksi lihapullat, saitia eli riisiä tomaatin, mintun ja sipulin kanssa sekä salantroumasi eli täytetyt sipulit. Erityisesti pääsiäisen aikoihin saarella syödään riisillä täytettyä vuohta. Kastelórizolla syödään lisäksi erilaisia kaloja, kuten tonnikalaa ja miekkakalaa. Tavallisia makeita ruokia ovat esimerkiksi halva ja koutoumari eli pannulla käristetty leivonnainen, joka sisältää mausteneilikkaa, kanelia ja sokeria.[57]
Kastelórizolla on muutamia ravintoloita, tavernoja sekä baareja.[24][59] Saaren pienen koon vuoksi yöelämää ja muuta viihdettä ei juuri ole.[59]
Viestimet
Kastelórizolla toimii radioasema Radio Kastellorizo. Paikalliset sanomalehdet ovat Ta Nea tou Kastellorizou ja Foni tou Kastellorizou.[3]
Kastelórizon ollessa Ranskan valloittama julkaistiin saarella vuosina 1920–1921 postimerkkejä. Merkit olivat ranskalaisia tai ranskalaisen Levantin, joiden päälle oli painettu erilaisia merkintöjä, kuten B. N. F. CASTELLORIZO (kirjaimet B. N. F. lyhennys sanoista ”Base Navale Francaise”), O. N. F. Castellorizo (kirjaimet O. N. F. lyhennys sanoista ”Occupation Navale Francaise”) ja O. F. CASTELLORISO (kirjaimet O. F. lyhennys sanoista ”Occupation Francaise”).[60][61]
Italialaismiehityksen aikana julkaistiin postimerkkejä, joihin oli painettu merkintä CASTELROSSO.[60][61]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
