Pääsiäinen
kristinuskon vuosittainen juhla, jota vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen juhlana From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Remove ads
Pääsiäinen on vuosittainen kristillinen juhla, jota vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi.[1] Ensimmäistä pääsiäispäivää eli pääsiäissunnuntaita vietetään kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, minkä vuoksi pääsiäisen ajankohta vaihtelee eri vuosina välillä 22. maaliskuuta – 25. huhtikuuta.[2]
Pääsiäinen on kristinuskon vanhin ja tärkein juhla. Sitä alettiin viettää 100-luvulla.[3] Pääsiäistä edeltää kirkoissa hiljainen viikko, jonka sisältö on Kristuksen kärsimyskertomuksessa. Hiljainen viikko huipentuu pitkäänperjantaihin, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivään. Itse pääsiäinen alkaa sunnuntaina, jolloin juhlitaan Jeesuksen ylösnousemusta ja josta alkaa pääsiäisviikko. Suomessa pitkäperjantai, pääsiäissunnuntai ja maanantai eli toinen pääsiäispäivä ovat virallisia pyhäpäiviä.[4] Pääsiäisviikolla järjestetään konsertteja, joissa esitetään erityisesti klassista uskonnollista musiikkia. Konsertit pidetään useimmiten kirkoissa ja niissä esitetyt teokset on laadittu usein pääsiäistä varten, mistä tunnetuimpana esimerkkinä J. S. Bachin passiot.
Ihmiset eri kulttuureissa ovat juhlineet keväällä talvesta pääsemistä ja luonnon heräämistä eloon jo esikristillisinä aikoina.[5][6][7] Jäniksiä ja munia on pidetty hedelmällisyyden ja kasvun vertauskuvana ja ne esiintyvät nykyisessäkin pääsiäiskuvastossa.[8][9] Pääsiäiseen on liitetty muitakin heräävän elämän vertauskuvia kuten narsissit, keltaiset pääsiäistiput ja hiirenkorvalle puhkeavat pajunkissat. Suomalaiseen pääsiäisperinteeseen ovat kuuluneet muun muassa mämmin syönti, pääsiäismunien maalaaminen, pajunvitsoilla virpominen ja rairuohon kasvattaminen.[10][7][11][12]
Remove ads
Sanan alkuperä ja muita nimityksiä
Suomen kielen sana pääsiäinen tunnetaan Mikael Agricolan kirjoituksista 1500-luvulta. Luultavasti sanaa on käytetty suomenkielisessä kristillisessä perinteessä jo ennen Agricolaa.[13] Sana tarkoittaa paastosta ”pääsemistä”, eli pääsiäistä edeltävän neljänkymmenen päivän paaston päättymistä. Lisäksi tämä ’pääseminen’ on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, ylösnousemukseen liittyväksi siirtymiseksi kuolemasta elämään, kristikunnan pääsystä synneistä tai pääsyä talvesta.[14]
Monissa kielissä pääsiäisen sana lienee johdettu hepreankielisestä kevätjuhlan nimestä pesah: esimerkiksi latinaksi pascha, venäjäksi pasha, kreikaksi paskha ja ruotsiksi påsk.[15] Suomen lähisukulaiskielissä pääsiäisen nimityksenä on karjalassa murteesta riippuen joko äijäpäivä tai äijypäivy[16] (’suuri päivä’), vepsässä äipäiv[17] ja virossa lihavõtted, joka viittaa syömiseen paaston jälkeen. Myös unkarissa käytetty nimitys húsvét viittaa samaan kuin vironkielinen nimitys.[13]
Pääsiäisen englanninkielisen nimen Easter ja saksankielisen nimen Ostern on sanottu tulevan anglosaksisesta jumalattaresta nimeltä Eostre, jonka kunniaksi vietettiin juhlia huhtikuussa.[18][6][19] Toisen selityksen mukaan nimi juontuu muinaisyläsaksan sanasta eostarum, joka liittyy itään ja aamunkoittoon. Yhden oletuksen mukaan syynä on kirkkolatinan termi alba, joka tulkittiin pääsiäisen yhteydessä sanaksi eostarum.[20] Toisen spekulaation mukaan sana liittyy päivien pitenemiseen keväällä.[21] Kolmannen oletuksen mukaan sana juontuu itäisestä rukoussuunnasta.[22]
Remove ads
Pääsiäisen ajankohta
- Pääartikkeli: Pääsiäisen laskeminen
Sanonta ”pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai” on vain viitteellinen, koska pääsiäisen ajankohta määräytyy kirkollisten taulukoiden pohjalta eikä tähtitieteen perusteella. Lisäksi ajankohdan laskemiseen käytetään tiettyjä yksinkertaistettuja oletuksia.[23][24]
Pääsiäisen ajankohdan laskemiseen on käytetty 19 vuoden mittaisia taulukoita, jotka määräävät, milloin kevään ensimmäinen täysikuu on – aikaisintaan kevätpäiväntasauksena 21.3. Tässä yhteydessä ajankohtaa laskettaessa käytettävät kevätpäiväntasaus ja täysikuu ovat muodollisia, taulukoituja päiviä, eivät todellisesti tähtitieteeseen pohjautuvia päiviä.[24] Matematiikan kehityttyä riittävästi pystyttiin taulukoiden rinnalle kehittämään kaavat, joilla pääsiäisen ajankohta on käytännössä helpompi laskea. Ensimmäisen menetelmän julkaisi Carl Friedrich Gauss vuonna 1800.[25]
Uuden testamentin evankeliumien perusteella on oletettu, että Jeesuksen kuoleman päivämäärä olisi perjantai 7. huhtikuuta vuonna 30 tai 3. huhtikuuta vuonna 33.[26] Se olisi tapahtunut pesah-juhlan aikoihin, joka alkoi juutalaisen kuukalenterin nisán-kuun 15. päivänä.[27] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesus vietti edellisen päivän iltana 12 oppilaansa kanssa pääsiäisateriaa[28] ja teloitettiin ristillä seuraavana päivänä, joka oli sapatin eli lepopäivän valmistuspäivä,[29] siis perjantai. Johanneksen evankeliumin mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui sen sijaan jo pääsiäisen valmistuspäivänä[30].
Varhaisimmat tiedot pääsiäisen vietosta ovat 100-luvulta, jolloin viikoittaisen ylösnousemusjuhlan, sunnuntain, rinnalle tuli vuosittain vietettävä pääsiäisjuhla.[3] Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325 pääsiäispäivän vietto päätettiin yhtenäistää yhdelle yhteiselle sunnuntaille läpi kristikunnan, mutta ilmeisesti tarkan päivämäärän laskemisesta ei päätetty itse kokouksessa vaan myöhemmin Aleksandriassa. Joka tapauksessa pääsiäisen ajankohdan yhtenäistäminen vei kristikunnassa vielä satoja vuosia. Silti vähitellen, Nikean päätösten pohjalta, pääsiäispäiväksi vakiintui kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai, joka on aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta.[24]
Ajanlaskun uudistus Länsi-Euroopassa vuosina 1582–1753 säilytti samat periaatteet ja pääsiäispäivän edelleen välillä 22.3.–25.4. Paavin istuimelta lähtöisin ollut ajanlaskun uudistus herätti vastustusta protestanttisissa maissa, joissa lykättiin gregoriaanisen kalenterin käyttöönottoa. Kun uudistuksia vihdoin alettiin hyväksyä 1700-luvun alussa, päätettiin eräissä protestanttisissa maissa, että pääsiäinen lasketaan ajanlaskussa eri tavalla, niin sanotun parannetun kalenterin mukaisesti.[25] Järjestelmä jäi kuitenkin vähitellen lähes kokonaan käytöstä 1770-luvulle mennessä.[31]
Ortodoksiset kirkot ovat pitäytyneet pääsiäisen suhteen vanhassa ajanlaskussa (juliaaninen kalenteri), minkä takia itäisessä kristikunnassa pääsiäinen sijoittuu nykyisin välille 4.4.–8.5. Muista poiketen Suomen ortodoksinen kirkko viettää kuitenkin pääsiäistä samaan aikaan kuin gregoriaanista kalenteria käyttävä läntinen kristikunta.[32][23]
Ruotsissa ja Suomessa noudatettiin helmikuuhun 1753 asti pääosin juliaanista kalenteria. Vuodesta 1753 alkaen käytettiin gregoriaanista kalenteria, mutta pääsiäinen laskettiin parannetun järjestelmän mukaan.[33][25] Useimmiten poikkeava päivämäärä täsmäsi idän kirkkojen kanssa, mutta vielä vuonna 1845 pääsiäinen oli Suomessa viikkoa muuta Eurooppaa jäljessä.[34]
Jehovan todistajat eivät vietä pääsiäistä. Heidän mukaansa pääsiäinen ei perustu Raamattuun vaan pakanallisiin kevätjuhliin ja hedelmällisyyssymboliikkaan.[35]
Ajankohtia
- Pääartikkeli: Luettelo pääsiäisen ajankohdista
.jpg)
- Protestantit, katolilaiset ja Suomen ortodoksinen kirkko viettävät pääsiäistä gregoriaanisen kalenterin mukaan, muut ortodoksit kuin Suomen ortodoksit viettävät sitä juliaanisen kalenterin mukaan.[37]
Remove ads
Kristillisen perinteen pääsiäisen aika
Hiljainen viikko
- Pääartikkeli: Hiljainen viikko
Pääsiäistä edeltää palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina klo 18 pyhäajan alkaessa käynnistyvä viikko, jota läntisessä kristillisessä perinteessä nimitetään hiljaiseksi, kärsimys-, piina- tai pyhäksi viikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuoden kalenterissa hiljaisen viikon päivien nimitykset ovatː
- palmusunnuntai
- hiljaisen viikon maanantai
- hiljaisen viikon tiistai
- hiljaisen viikon keskiviikko
- kiirastorstai
- pitkäperjantai
- hiljainen lauantai[38]
Suomessa on kansanperinteessä hiljaisen viikon eri päiville omat nimensä. Nimillä on yhteys maatalousyhteiskunnan töihin.[39][14]
_Johannespassion,_William-Byrd-Ensemble,_Apostelchor,_Andreas_Schmidt-Adolf,_Erwin_Schütterle.jpg)
- palmu- eli virposunnuntai
- malkamaanantai
- tikkutiistai
- kellokeskiviikko (ei pidä sekoittaa tuhkakeskiviikkoon)
- kiirastorstai
- pitkäperjantai
- lankalauantai
Ortodoksisessa eli itäisessä perinteessä tuon viikon ja sen päivien nimitykset eroavat läntisestä perinteestä. Viikkoa itseään kutsutaan suureksi viikoksi. Kuusi seitsemästä päivästä ovat nimiltään myös ”suuria”.[40]
Hiljaisen viikon aikana kirkoissa seurataan Jeesuksen kärsimystietä. Kiirastorstaina muistetaan ehtoollisen asettamista. Kiirastorstain illasta alkaa triduum sacrum eli pyhä kolmen päivän aika, ristin ja ylösnousemuksen muistelu, joka ulottuu pääsiäispäivän iltaan.[41] Pitkänäperjantaina muistetaan Jeesuksen kuolemaa ihmiskunnan syntien sovittamisena sekä hänen hautaamistaan. Pitkänperjantain liturginen väri luterilaisessa kirkossa on musta.[42] Pitkääperjantaita seuraavana hiljaisena lauantaina muistetaan Jeesuksen haudassa oloa. Koska Jeesus nousi haudasta, liturginen väri vaihtuu luterilaisessa kirkossa mustasta valkoiseen. Pääsiäisen jälkeen paaston alusta lopetettu ylistyksen laulaminen jatkuu taas.[43][38]
Pääsiäisyön messu
Paastonaika päättyy pääsiäisyön messuun, joka on perinteisesti kristikunnan suurin jumalanpalvelus.[44] Pääsiäisyön messua viettävät muun muassa katoliset, ortodoksiset ja jotkut protestanttiset kirkot, mukaan lukien Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Pääsiäisyön jumalanpalveluksen perinne ulottuu 300-luvulle. Siihen liittyy pääsiäiskynttilän sytyttäminen, pääsiäiseen liittyvien tekstien lukeminen, kaste tai kasteen muistaminen ja ehtoollinen.[45][46] Suomessa perinne katkesi reformaation jälkeen mutta yleistyi jälleen 1900-luvun lopulla.[47][48]
Ortodoksisessa kirkossa liturgiaan kuuluu erityisesti ristisaatto, jossa kierretään kirkko ennen varsinaisen jumalanpalveluksen alkua. Liturgiassa lähes kaikki osuudet lauletaan. Evankeliumi luetaan usealla kielellä.[47][49]
Paasto päättyy
Ennen pääsiäistä vietetään suuren paaston eli pääsiäispaaston aikaa.[50] Paasto päättyy pääsiäisen jumalanpalvelukseen, jota vietetään eri kirkkojen tapojen mukaan joko pääsiäisyönä tai pääsiäisaamuna. Pääsiäistä seuraa helluntaihin saakka kestävä pääsiäisaika, jonka keskeisenä sanomana on Jeesuksen ylösnousemus.[51]
Ortodoksinen pääsiäisyöpalvelus alkaa aamupalveluksen aloittavalla ristisaatolla, joka kiertää kirkon ympäri. Ristisaatto pysähtyy kirkon ulko-oven eteen, jossa luetaan ensimmäinen ylösnousemusevankeliumi ja huudetaan ensimmäistä kertaa pääsiäistervehdys ”Kristus nousi kuolleista! – Totisesti nousi!” Tämän jälkeen kirkkokansa palaa tyhjään kirkkoon, joka symboloi Kristuksen tyhjää hautaa, ja varsinainen pääsiäisjuhlapalvelus alkaa. Pääsiäisen sanoma ilmoitetaan jumalanpalvelustekstien lisäksi myös joka pääsiäisenä luettavassa Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnassa.
Pääsiäisviikko
Pääsiäisviikko on pääsiäissunnuntaina, kansanperinteen mukaan sukkasunnuntaina alkava viikko päättyen ensimmäistä sunnuntaita pääsiäisestä edeltävänä lauantaina, tarkemmin kello 18 pyhäajan alkaessa. Viikon toisena päivänä, maanantaina, muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja häntä seuranneille naisille[52][4].
Remove ads
Pääsiäisen vieton perinteitä
- Pääartikkeli: Pääsiäisen perinteet
Koristeet
Pääsiäisenä perinteitä on ollut muun muassa askartelemalla valmistetut koristeet, kuten pääsiäismunat, pajunkissat ja rairuohot. Monet pääsiäisen perinteet liittyvät luonnonilmiöihin, kevääseen ja uuden elämän syntyyn, kuten munat ja pääsiäistiput, narsissit sekä pääsiäispuput[7][11].
Keskiajalla munien syöminen oli kristityiltä kiellettyä paaston aikana, joten niillä oli erityisasema pääsiäisaterialla. Lisäksi munia annettiin kymmenyksinä kirkolle.[53] Tiettävästi tapa kehittyi Euroopassa 900–1200-luvuilla.[54] 1200-luvun saksalaisessa runossa on viittaus punaisella ja mustalla koristeltuihin muniin. Saman vuosisadan puolalaisessa kronikassa sanotaan, että vanhoina aikoina puolalaisella rahvaalla on ollut tapana värjätä munia.[53] 1500-luvun Englannista on tietoa värjättyjen munien antamisesta lahjaksi pääsiäisenä.[55] 1600-luvun kirjoittajan mukaan silloisen Lähi-idän kristityt värjäsivät munia pääsiäisenä, ja kirjoittajan mukaan tapa oli tullut kristikuntaan Lähi-idän kristityiltä. Keskiajan tutkijat pitävät tätä selitystä epätodennäköisenä.[54]
Ensimmäinen tieto pääsiäisjäniksestä, joka piilottaa munia lasten etsittäväksi, on Saksasta 1600-luvulta.[56][57] Pääsiäismunajahdista ja jäniksen syömisestä pääsiäisenä on tietoa myös 1600-luvun Englannista. Pohjoisessa Euroopassa noitien on uskottu voivan muuttua jänikseksi. Jänis on ollut mahdollisesti ylösnousemuksen symboli kivikautisessa Euroopassa, sillä jäniksiä on haudattu yhdessä ihmisten kanssa. Antiikin aikana jänis oli rakkauden jumalolentojen Afroditen ja Eroksen symboli.[57]
Pääsiäisruoat
Länsisuomalaisessa talonpoikaisyhteiskunnassa perinteisiä pääsiäisruokia olivat mämmi, munamaito, verimakkarat, tuore leipä, lammaspaisti ja uunijuusto.[58][59][60] Nykyään Suomen pääsiäisruokiin kuuluu myös ortodokseilta periytynyt pasha. Nykyään suklaa ja siitä valmistetut suklaamunat ovat iso osa pääsiäistä[14].
Pääsiäismusiikki
Pyhien edellä ja niiden aikana järjestetään kirkoissa pääsiäismusiikkikonsertteja, joista tunnetuimpia ovat suuret kuoro- ja orkesteriesitykset kuten Johann Sebastian Bachin Matteus-passio ja Johannes-passio. Passion musiikki kuvaa kärsimystä ja toivoa.[61]
Pääsiäisnäytelmät
- Pääartikkeli: Pääsiäisnäytelmä
1970-luvulta lähtien Suomessa on alettu esittää pääsiäisnäytelmiä ja pääsiäisvaelluksia, joissa yleisö voi osallistua Kristuksen kärsimyskertomukseen.[62] Tunnetuin niistä on helsinkiläinen Via Crucis – Ristin tie.[63]
Virpominen
- Pääartikkeli: Virvonta
Itä-Suomessa ja Karjalassa perinteeseen kuuluu virpominen palmusunnuntaina ja palkan saaminen yleensä pääsiäissunnuntaina. Virvonta on tehty Jeesuksen matkan ja palmunlehvätervehdysten muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana.[64] Pääsiäisen perinteinen virpomisloitsu on: Virvon varvon, / tuoreeks, terveeks, / tulevaks vuueks, / vitsa sulle, palkka mulle![14] 1980-luvulta lähtien koko Suomessa on yleistynyt virpomis- ja noitaperinteen yhdistyminen, jossa pienet lapset kulkevat noidiksi tai muiksi pääsiäishahmoiksi pukeutuneina virpomassa palmusunnuntaina saaden heti palkkioksi makeisia tai vastaavaa.[64] Pohjanmaalla lapset käyvät virpomassa pääsiäislauantaina ja palkka saadaan virpomisen päätteeksi.[65] Suomalaisen virpomisperinteen taustalla on muinainen tapa karkottaa pahoja henkiä oksilla huitomalla, mikä myöhemmin yhdistyi kristilliseen palmunlehväperinteeseen.[66]
Pääsiäisnoidat
- Pääartikkeli: Pääsiäisnoita
Pääsiäisnoidat tunnetaan nykyään varhaisesta pääsiäisnoitailmiöstä muuntuneena lasten leikkinä, virpovien noitien perinteenä.[67] Historiallisesti pääsiäisnoidat eli trullit ovat erityisesti kotieläimiä kohtaan pahantahtoisiksi uskottuja olentoja tai näitä esittäviä ihmisiä.[68] Ruotsin kielessä troll tarkoittaa peikkoa ja nykyisin myös noitaa.[69] Uskottiin, että kotieläimet ovat pitkäperjantain ja lankalauantain illan aikana alttiina pahalle. Toisaalta tuolloin harjoitettiin nimenomaan tätä uskomusta vahvistavia menoja, kuten esimerkiksi leikattiin eläimistä karvoja ja nahanpaloja. Trulleina toimivat yhteisöstä syrjäytyneet naiset, jotka näin ilmaisivat naapureitaan kohtaan tuntemaansa kateutta.[68] Uskottiin, että pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain välisenä lauantaina Jumalan suojeleva vaikutus on pienimmillään ja silloin noidat pääsivät mellastamaan maailmassa. Siksi pääsiäislauantaina pelättiin noitia ja pahan karkottamiseksi muun muassa poltettiin pääsiäiskokkoja.[67] Nykyinen pääsiäisnoitaleikki on lasten viihteeksi kehitetty yhdistelmä pääsiäislauantain trulliperinnettä (pikkunoidaksi pukeutuminen) ja virpomisperinnettä (virpovitsat, onnentoivotus ja palkan vaatiminen). Etelä-Suomessa vastaava päivä on palmusunnuntai.[70]
Pääsiäiskokko
- Pääartikkeli: Pääsiäiskokko
Pohjanmaalla poltetaan paikoin pääsiäiskokkoja pääsiäislauantaina.[58] Aiemmin kokkoja poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi.[67] Itä-Euroopasta tunnetaan keväisiä tapoja, joissa talvesta puhdistaudutaan polttamalla vanhaa talvea esittävät asiat.[7]
Remove ads
Esikristilliset perinteet ja kevään juhlinta
Pääsiäisen kaltaisia perinteitä oli jo esikristillisellä ajalla, jolloin eri kulttuureissa juhlittiin kevään saapumista ja luonnon heräämistä. Kevätpäiväntasauksen aikaan sijoittuvat juhlat ovat olleet merkittäviä useissa muinaisissa kulttuureissa.[5] Jäniksiä ja munia on pidetty hedelmällisyyden ja uuden elämän vertauskuvana ja ne on yhdistetty kevääseen.[8][9][71][72][73]
Muna on vanha symboli. Afrikasta on löydetty 60 000 vuotta vanhoja kaiverruksin koristeltuja strutsinmunia.[74] Alkumuna-myytti esiintyy useissa kulttuureissa, mukaan lukien suomalais-ugrilaisessa muinaisuskossa.[12][73] Iranilaisessa kulttuurissa värjätyt munat liittyvät kevätpäiväntasauksen nawroz-juhlaan, jota on vietetty yli 2500 vuoden ajan. Slaavilaisten pääsiäismunien koristeiden on väitetty viittaavan esikristilliseen aikaan.[75] Joidenkin väitteiden mukaan pääsiäismunat olivat alun perin pakanallisia symboleita Euroopassa, mutta tästä ei ole vahvaa näyttöä.[72]
Anglosaksinen historiotsija Beda Venerabilis kirjoitti 700-luvulla Eostre-nimisestä jumalattaresta, jonka kunniaksi vietettiin juhlia huhtikuussa. Bedan mukaan Eostre antoi nimen huhtikuun anglosaksiselle nimelle ja tätä kautta kristillisen pääsiäisen englanninkieliselle nimelle Easter. Eostrea on epäilty pelkäksi Bedan väärinkäsitykseksi. Englannista tiedetään kuitenkin paikan- ja henkilönnimiä, jotka voisivat liittyä joko itäiseen ilmansuuntaan tai paikalliseen jumalattareen nimeltä Eostre.[76][77][78][79][19][80][81] Vaihtoehtoisen selityksen mukaan kuukauden nimi Eosturmonath tulee silmujen avautumiseen viittaavasta sanasta samalla tavoin kuin latinankielinen kuun nimi aprilis. Anglosaksien kuut oli nimetty tavallisesti luonnon ja maatalouden tapahtumien mukaan.[82] Kun kristitty hallitsija Kaarle Suuri käännytti mannermaan saksit, hän kronikoitsijan mukaan muutti latinankieliset kuukaudennimet germaanisiksi, myös huhtikuun ostarmanothiksi.[79]
Pääsiäisen saksankielisen nimen Ostern takana on spekuloitu olleen muinaisgermaaninen jumalatar nimeltä Ostara, jota anglosaksit olisivat kutsuneet Eostreksi. Vaihtoehtoisen oletuksen mukaan Ostern olisi peräisin anglosaksisilta lähetyssaarnaajilta.[19][83] Eostre on yhdistetty pääsiäisjänikseen spekulaatioissa, joiden mukaan jänis olisi ollut Eostreen liittyvä eläin. Arkeologisten löytöjen mukaan jänis oli osa kelttien mytologiaa Britanniassa, mutta jäniksen yhdistymisestä Eostreen ei ole näyttöä.[77]
Remove ads
Katso myös
- Ostara – uuspakanallinen kevätjuhla, johon yhdistyy pääsiäisen perinteitä
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads