kotieläinlaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Vuohi eli kesyvuohi (Capra hircus[1] tai Capra aegagrus hircus) on märehtivä sorkkaeläin. Siitä saadaan maitoa ja lihaa.
| Vuohi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Nautaeläimet Bovidae |
| Alaheimo: | Vuohet Caprinae |
| Suku: | Capra |
| Laji: | Besoaarivuohi aegagrus |
| Alalaji: | hircus |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Capra aegagrus hircus |
|
| Katso myös | |
Vuohen kantamuoto kehittyi ilmeisesti Aasiassa tai Välimeren rannikoilla 11 miljoonaa vuotta sitten. Kreikasta ja Iranista on löydetty 8,2 miljoonaa vuotta sitten eläneen vuohen esimuodon Pachytragus crassicornusin fossiileja. Capra dalii -vuohen 1,77 miljoonaa vuotta vanha fossiili löydettiin Georgiasta.[2]
Kesyvuohi (Capra hircus tai Capra aegagrus hircus) on Kaukasuksella, Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä elävän besoaarivuohen (Capra aegagrus) alalaji.[3] Nykyisen käsityksen mukaan kesyvuohi kesytettiin noin 10 000 vuotta sitten Lähi-idässä hedelmällisen puolikuun alueella, mahdollisesti Ganj Darehissa Zagrosvuorilla.[4]
Vuohi saattoi olla ensimmäinen kesytetty karjaeläin. Karuissakin oloissa viihtyvä vuohi oli helppo kesyttää, se on lauhkea, ja siitä saatiin maitoa, lihaa, nahkaa, karvaa ja lantaa. Vuohi syö sellaisia kasveja, joita muu karja ei kykene sulattamaan. Se kestää myös äärimmäisiä lämpötiloja ja kuivuutta sekä pystyy liikkumaan pitkiä matkoja etsiessään ruokaa. Tämän ansiosta vuohesta tuli erityisesti köyhien ihmisten suosimaa karjaa. Vuohi saatiin myös vetämään lasteja ja kelkkoja, ja sitä alettiin käyttää vaihdon välineenä ja eläinuhrina jumalille. Kesytyksen myötä vuohen ruumiin ja sarvien koko pienenivät.[4]
Vuohi levisi Lähi-idästä maanviljelijöiden mukana muualle Aasiaan sekä Afrikkaan ja Eurooppaan. Kreikkaan vuohi tuotiin noin 7000 eaa., Italiaan ja Balkanille 6000 eaa., Ranskaan 5700 eaa., Iberiaan ja Keski-Eurooppaan 5400 eaa. sekä Britanniaan ja Skandinaviaan 4000 eaa. Libyassa vuohia oli 4800 eaa. ja Etelä-Afrikassa ajanlaskun alkuun mennessä.[5]
Kiinassa vuohen muinainen merkitys kotieläimenä näkyy kansanperinteissä: esimerkiksi kiinalaisessa horoskoopissa vuohelle on oma horoskooppimerkkinsä. Kiinalaisessa horoskoopissa vuohi on perusluonteeltaan diplomaattinen ja toiset huomioon ottava. Sosiaalisen luonteensa vuoksi vuohella tärkeä rooli ystävyyssuhteiden ja työilmapiirin ylläpitäjänä. Aasialaisissa kertomuksissa esiintyy myös tuomari Gao Yaon oikeamielinen yksisarvinen vuohi, joka toteutti tuomarin tuomiot iskemällä syylliset sarvellaan.[6]
Kristinuskon vaikutuksesta vuohiin alettiin suhtautua aiempaa kielteisemmin. Raamatusta on peräisin käsite syntipukki ja ajatus siitä, että viimeisellä tuomiolla ”langenneet vuohet erotellaan hyvistä lampaista”. Koska paholainenkin kuvattiin sarvekkaaksi ja pukinsorkkaiseksi, vuohia ei keskiajalla juurikaan arvostettu.
Eurooppalaiset löytöretkeilijät veivät vuohen mukanaan Amerikkaan. He istuttivat vuohta myös löytämilleen saarille ympäri maailmaa, jotta myöhemmät matkailijat saattaisivat käyttää sitä ravintonaan. Yksi näistä istutetuista vuohipopulaatioista toimi romaanihahmo Robinson Crusoen esikuvan Alexander Selkirkin ravinnonlähteenä Juan Fernándezin saarilla.[7] Villiintyneet vuohet muodostavat nykyisin suuria populaatioita seuduilla, joilla ei elä petoja. Esimerkiksi Australiassa niitä on useita miljoonia. Villiintyneet vuohet aiheuttavat paljon vahinkoa luonnolle, ja ne kilpailevat karjan kanssa ruoasta ja vedestä.[8] Niitä pidetäänkin yhtenä maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.[9]
Maailmassa on nykyisin 570 vuohirotua. Niistä 69 on jalostettu maidontuotantoon. Euroopassa ja Kaukasuksella on jalostettu 221 rotua, Aasiassa 183, Afrikassa 96 ja Pohjois-Amerikassa 6.[10]
Maailmassa oli vuonna 2011 noin 880 miljoonaa vuohta.[11] Eniten vuohia elää Kiinassa, Pakistanissa ja Nigeriassa. Vuohenmaitoa tuotetaan eniten Intiassa, Bangladeshissa ja Ranskassa. Intian ja Bangladeshin vuohenmaito käytetään lähinnä kotimarkkinoilla. Ranskassa vuohenmaidosta tehdään kutunjuustoa.[10]
Suurimpia vuohirotuja ovat muun muassa beetal ja angoravuohi, jotka voivat kasvaa yli 100 kilogramman painoisiksi. Länsiafrikkalainen kääpiövuohi jää alle 25 kilogramman painoiseksi.[12] Suomenvuohi painaa keskimäärin 40–70 kilogrammaa. Koiraat ovat suurempia kuin naaraat.[13]
Eri vuohiroduilla on erityyppiset ja eripituiset sarvet. Koirailla on suuremmat sarvet kuin naarailla.[14] Sarvet lähtevät otsaluusta ja taipuvat taaksepäin.
Vuohen hampaisto on kolmiosainen: neljä paria leikkaavia etuhampaita alaleuassa sekä kummassakin leuassa kolme paria välihampaita ja kolme paria jauhavia takahampaita. Vuohen notkean ylähuulen jakaa kahteen osaan ura, joka auttaa sitä nyhtämään ruohoa maanrajasta.[15]
Näkö on vuohen tärkein aisti. Vuohella on laaja näkökenttä, mutta aivan taakseen se ei näe. Vuohi erottaa liikkeen hyvin, mutta sen syvyysnäköalue on vain 20–60 astetta. Vuohet ovat myös likinäköisiä ja värinäöltään vain dikromaattisia. Vuohella on myös erinomainen kuulo ja laaja kuuloalue. Myös vuohen haju- ja makuaisti sekä tuntoaisti ovat erinomaiset.[16]
Vuohella on suorakulmaiset ja vaakasuuntaiset pupillit, joista on suurta hyötyä lajille sen laiduntaessa vuoristossa tai hankalassa maastossa. Pupillin koon muuttuessa pystysuunnassa silmä sopeutuu valon muutoksiin, pitäen samalla pupillin leveänä. Tämän ansiosta silmä on herkkä, mutta sen syvätarkkuus horisontin suunnassa on parempi.
Vuohella on hyvin kiipeilemiseen soveltuvat sorkat.[17]
Naarasvuohen utareessa on kaksi nänniä, joilla kummallakin on oma itsenäinen maitorauhasensa.[18]
Vuohet ja lampaat ovat lähisukulaisia. Ne pystyvät risteytymään, mutta niiden jälkeläiset eivät ole lisääntymiskykyisiä, koska vuohella ja lampaalla on eri määrä kromosomeja. Jotkin lammasrodut ovat hyvin vuohimaisia ulkonäöltään. Lampaat ja vuohet erottaa parhaiten siitä, että vuohen häntä on aina lyhyt eikä roiku alaspäin, kuten lampaan häntä. Lisäksi lampaalla ei ole koskaan partaa, kuten useimmilla vuohiroduilla on. Luonteeltaan vuohet ovat aktiivisempia ja itsenäisempiä kuin lampaat.[19]
Vuohi on märehtijä, joten se syö samoja rehuja kuin lehmä ja lammas. Tärkeimmät rehut ovat kuivattu tai säilötty heinä, laidun ja vilja, joita täydennetään valkuais- ja kivennäisrehuilla. Kerput eli kuivatut lehtiniput ovat vuohien herkkua, samoin juurekset, vihannekset ja hedelmät. Kutun ravinnontarve lisääntyy lypsymäärän myötä, samoin kuin lehmällä. Vedentarve vuohella on 4–15 litraa vuorokaudessa tuotosvaiheesta riippuen. Merisuolaa tai nuolukivi on oltava aina tarjolla.
Vuohen voi alkukantaisena ja jalostamattomana eläimenä ruokkia myös täysin kotovaraisesti, ilman teollisia rehuja. Silloin eläimen ruokavalio on suunniteltava tarkoin riittävän monipuoliseksi. Siihen voi kuulua heinän ja veden lisäksi erilaiset kotipuutarhan tuotteet, kuten porkkanat, lantut, omenat ja mehunkeitosta ylijäävä mäski. Havunoksat tarjoavat etenkin talvella tarpeellisia vitamiineja. Nuorten lehtipuiden kuorista vuohet saavat kivennäisiä, jäkälissä on varteenotettava määrä hiilihydraatteja ja hivenaineita. Vuohet syövät mielellään myös sieniä, metsämarjoja ja varpukasveja. Merileväjauhe on luonnollinen tapa täydentää kivennäisten saantia, ruokintakalkkia voi tarjoilla ainakin lypsävälle kutulle.
Vuohet ovat laumaeläimiä ja pysyttelevät toistensa seurassa. Vuohilaumaan voi muodostua pieniä ryhmiä. Yksinäinen vuohi stressaantuu voimakkaasti. Vuohilaumassa on tiukka arvojärjestys. Ylimpänä on yleensä vanha naaras. Parittelukauden aikana korkea-arvoisin uros astuu kaikki lauman naaraat. Arvojärjestykseen liittyvät riidat ovat laumassa yleensä harvinaisia. Usein riita johtuu uuden vuohen liittymisestä laumaan.[20]
Jotkin urosvuohet saattavat käyttäytyä aggressiivisesti ihmisiä kohtaan ja puskea, jos ne pitävät ihmistä laumansa alempiarvoisena jäsenenä. Tällaista käyttäytymistä ehkäistään opettamalla nuorille vuohille oikea arvojärjestys. Uhittelevan vuohen voi karkottaa esimerkiksi vesisuihkulla naamaan.[21]
Vuohet ovat älykkäitä, uteliaita, leikkisiä ja oppivaisia, ja niitä on helppo kouluttaa.[22]
Kuttu poikii ensimmäisen kerran noin vuoden ikäisinä. Kutut synnyttävät keväisin yleensä 1–3 kiliä kerralla.[23] Kutun tiineysaika on noin 150 päivää.
Poikimista seuraa herutuskausi. Tällöin kutut lypsävät eniten. Herutuskauden jälkeen maidontuotanto tasaantuu ja syksyä kohti vähenee. Syksyllä kutut astutetaan. Kutut voivat lypsää yhdellä poikimisella useamman vuoden, joten kaikkia kuttuja ei astuteta vuosittain.[24] Ennen poikimista on tunnutuskausi, jolloin kuttuja ei lypsetä lainkaan. Erikoisuutena vuohilla on yksilöitä jotka lypsävät yhdellä poikimisella koko loppuikänsä sekä yksilöt, jotka lypsävät vaikka niitä ei ole edes astutettu. Näiden maidontuotanto ei koskaan ole yhtä runsasta kuin herutuskauden kutuilla.
Vuohen elinikä on noin 10 vuotta, ja vanhimmat voivat elää jopa 20-vuotiaiksi.
Vuohet on määritelty ikäluokkiensa mukaan seuraavasti:
Yleisin tapa jakaa vuohet on erotella ne esiintymisalueensa mukaan seuraavalla tavalla:
Pohjoismaiset vuohet
Nuubian ryhmän vuohet
Alpiinisen ryhmän vuohet
Syyrian ryhmän vuohet
Kurdien ryhmän vuohet
Keski-Aasian untuvaryhmän vuohet
Kääpiövuohet
Intian ja muun Etelä- sekä Kaakkois-Aasian vuohet
Vuohia ryhmitellään myös koon mukaan jolloin jaotus on seuraava:
Jakopohjana voidaan käyttää myös ruumiinpainoa ja ulkonäköä (ruumiin rakenne ja muoto, korvien pituus, sarvien muoto).
Vuohen tärkein tuote on vuohenmaito. Siitä valmistetaan juustoja, joista tutuimpia ovat kutunjuusto ja feta. Juustojen lisäksi maidosta valmistetaan jonkin verran jogurttia ja voita. Vuohenmaito sopii joillekin lehmänmaidolle allergisille.[25]
Suomessa vuohet lypsetään yleensä käsin, mutta suuremmilla vuohitiloilla kutut lypsetään koneilla. Kutut ovat yleensä helposti lypsettäviä. Vuohi tuottaa kokoonsa nähden paljon maitoa, keskimäärin 3–4 kiloa päivässä. Maidon rasvapitoisuus on noin 3,5 prosenttia.[23] Parhaat kutut lypsävät yli 5 kiloa päivässä ja 1 000–1 500 kiloa vuodessa.[25]
Vuohenliha on vähärasvaista, vähäkalorista ja vähäkolesterolista. Se kypsennetään usein hitaasti, sillä se muuttuu sitkeäksi korkeissa lämpötiloissa.[26] Etenkin nuoren vuohen liha on hyvää, mutta vuohen merkitys lihantuottajana on vähäisempi kuin muiden kotieläinten. Vuohen nahkaa voidaan käyttää asusteisiin. Kun sen pitkiä karvoja kehrätään lampaanvillan joukkoon, saadaan lujempaa villalankaa kuin pelkästä lampaanvillasta. Aiemmin pukinkarvoista solmittiin jopa köysiä.[25]
Vuohilaumoja vuokrataan poistamaan maasta vaikeasti poistettavaa kasvillisuutta, jota hevoset ja naudat eivät syö. Vuohia voidaan käyttää myös kantamaan tarvikkeita vaikeakulkuisessa maastossa.[27]
Vuohia esiintyy monen kansan jumaltaruissa ja myyteissä. Azerbaidžanilainen syntymän jumalatar Albasty saattoi muuntua vuoheksi, mistä muistutetaan edelleen paikallisessa tavassa kietoa vuohenkarvasta tehty naru synnytysvuoteen päädyn ympärille. Hindujen tulen jumala Agni kuvattiin usein istumassa mustan vuohen selässä. Skandinaavinen jumala Thor matkusti vuohien vetämillä vaunuilla. Kreikkalaisessa mytologiassa vuohet olivat tärkeitä eläimiä Artemiille ja Junolle, ja roomalaisessa mytologiassa heidän vastineilleen Dianalle ja Heralle. Kreikkalainen paimenten jumala Pan oli osaksi vuohi, ja hänelle myös uhrattiin usein vuohia. Panin poikia olivat faunit, hekin osaksi vuohia. Ylijumala Zeusta imetti kuttu nimeltä Amaltheia, jonka sarvesta syntyi runsaudensarvi. Skandinaviassa on tunnettu joulukeijujen rekiä vetävä joulupukki, joka oli kirjaimellisesti urosvuohi. Nykyisinkin Gävlessä pystytetään ulos oljista tehty pukki jouluisin. Vuohi on aina ollut myös suosittu uhrieläin eri kulttuureissa ja uskonnoissa.[28]
Vuonna 2017 vuohia oli Suomessa yhteensä 5 278, ja vuohitiloja oli 145. Enemmistö vuohista sijoittuu Uudenmaan, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan ely–keskusten alueelle.[29] Vuohien lukumäärä väheni Suomessa 1970-luvulle asti, ja vähimmillään niitä oli ainoastaan noin 2 000. 1970-luvun loppupuolella vuohikanta Suomessa alkoi jälleen kasvaa. Yleensä yhdellä tilalla on vain muutama vuohi.[25]
Suomen tärkein vuohirotu on suomenvuohi.[30] Suomenvuohi on kevytrakenteinen ja keskikokoinen. Naaras painaa aikuisena keskimäärin 40 kilogrammaa, uros noin 50 kilogrammaa. Suomenvuohen karva on tiheää ja pitkää, varsinkin selässä ja reisissä. Väriltään suomenvuohi on valkoinen, harmaan musta tai kirjava. Se voi olla sarvellinen tai sarveton.
Suomalainen vuohikanta on pääosin kotimaista, vaikka joitakin sveitsiläisiä vuohia on tuotu maahan. Suomessa vuohen sanotaan olevan köyhän miehen lehmä, sillä se pystyy käyttämään ravinnokseen puiden ja pensaiden lehtiä, oksia ja silmuja paremmin kuin muut kotieläimemme. Se myös tuottaa kokoonsa nähden runsaasti maitoa. Vuohi kuitenkin syö hyvin tehokkaasti aluskasvillisuutta, joten laidunta tulee vaihtaa vuosittain eroosiovaaran vuoksi.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
