uhanalainen nisäkäslaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Munkkihylje (Monachus monachus) on Välimerellä ja sen ympäristössä elävä uhanalainen hyljelaji. Se on yksi alkeellisista munkkihylkeistä.
| Munkkihylje | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Hylkeet Phocidae |
| Suku: | Munkkihylkeet Monachus |
| Laji: | monachus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Monachus monachus |
|
| Katso myös | |
Munkkihylje on 2,5–3-metrinen ja jopa 300 kilon painoinen. Naaraat ovat koiraita suurempia. Väri vaihtelee alueittain hieman. Selkä on yleensä tummanharmaa tai ruskehtava. Toisinaan rinnasta alavatsalle ulottuu suuri valkeankellertävä alue. Poikanen on musta. Aikuisen karva on korkeintaan 5 senttiä pitkä. Takaevät ovat myös karvaiset.
Munkkihylje elää vain laikuttaisesti Välimerellä ja Afrikan luoteisrannikolla. Sen yksilöt ovat keskittyneet kolmeen populaatioon. Itäisellä Välimerellä tärkeimmät asuinalueet ovat Joonian- ja Egeanmeren saarilla sekä Kreikan, Turkin ja Kyproksen rannikoilla. Mustastamerestä munkkihylkeen uskotaan kadonneen vuonna 1997, mutta Marmaranmeressä elää vielä joitakin yksilöitä. Afrikan rannikolla lajia tavataan vain Ras Nouadhiboun niemimaalla ja Madeiran saaristossa.[1]
Munkkihyljettä tavattiin aiemmin huomattavasti laajemmalla alueella. Sen levinneisyysaleusiin kuuluivat koko Välimeri, Mustameri, Kanariansaaret, Madeira ja Azorit sekä Afrikan luoteisrannikko ja Pyreneiden niemimaan Atlanttin puoleinen rannikko.[1]
Munkkihylje suosii rauhallisia rannikkovesiä.
Munkkihylje liikkuu vaihtelevan kokoisissa ryhmissä. Se oleskelee mieluiten alueilla, joissa on kallioluolia. Se myös viihtyy rauhallisilla rannoilla. Munkkihylje saalistaa yleensä pimeällä, jolloin se etsii nukkuvia eläimiä. Ruokalistalle kuuluu pääjalkaisia ja kaloja. Munkkihylje lisääntyy kesällä. Ne parittelevat vedessä, mutta poikasen ne synnyttävät johonkin suojaisaan paikkaan kuten kallioluolaan. Poikanen pystyy uimaan parin viikon ikäisenä ja emo vieroittaa poikasen 6–8-viikkoisena. Tämän jälkeen poikanen pysyy emon seurassa pari vuotta, mikä on hylkeelle paljon. Sukukypsyyden poikanen saavuttaa 3–4-vuotiaana. Hylje voi elää 30-vuotiaaksi.
Munkkihylje on vaarantunut laji, ja sen kanta on alle tuhat yksilöä. Määrä on kuitenkin ollut 1990-luvulla käynnistettyjen suojelutoimien ansiosta nousussa.[1] Sitä ennen laji oli vähentynyt huomattavasti huippuajoista. Suurin syy vähenemiseen on liiallinen häirintä rakentamisen ja muun ihmistoiminnan takia. Kalastajat pitävät hyljettä uhkana elinkeinolleen, koska se repii verkkoja ja syö niistä kaloja. Usein munkkihylkeet myös hukkuvat verkkoihin. Hylkeen tilannetta ovat pahentaneet turismi, saastuminen ja kalakantojen heikentyminen. Turismin lisääntyminen estää usein naaraiden lekottelun rannalla, eikä niiden elimistössä siksi muodostu riittävästi sikiölle välttämätöntä D-vitamiinialähde?. Munkkihylkeitä on pyritty suojelemaan rauhoittamalla rantoja ja perustamalla suojelualueita. Kreikan saaristoon on perustettu niitä varten suojelualue, jolla ne voivat rauhassa lisääntyä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
