Postimerkki

Postimerkki on postilähetykseen kiinnitettävä todistus siitä, että postimaksu on maksettu ennalta. Postimerkissä on yleensä jokin koristeellinen kuva ja tieto postitusluokasta ja merkin arvosta. Postimerkin julkaisee jonkin maan virallinen postilaitos, joka kuuluu Maailman postiliittoon (UPU). Postimerkkien keräilyä kutsutaan filateliaksi.

Maailman ensimmäinen postimerkki, Musta Penny, 1840.

Kun postilähetys otetaan kuljetettavaksi, postimerkit mitätöidään – tavallisesti postileimalla. Leimasta ilmenevät lähetysaika ja -paikka. Leiman avulla varmistetaan, ettei postimerkkiä käytetä enää toistamiseen postipalvelun maksuksi.

Historiaa

Suomen ensimmäinen postimerkki 1856.

Maailman ensimmäinen postimerkki julkaistiin Englannissa 1840. Sitä nimitetään mustaksi pennyksi. Postimerkin keksijänä pidetään Rowland Hilliä. Keksintö ei ollut vain postimerkin näköinen liimoitettu (mutta ei vielä hammastettu) paperilappu vaan siihen liittyi myös ennakkomaksun idea ja postimaksujen yksinkertaistaminen. Siihen asti postimaksut olivat olleet hyvin monimutkaisia ja vastaanottaja oli maksanut ne suoraan postinkantajalle. Postimerkki yksinkertaisti tätä huomattavasti. Jo hieman ennen postimerkkiä alettiin käyttää ehiöitä. Nämä ovat postilähetyksen kääreitä, esimerkiksi kirjeitä tai kortteja, joihin postimerkkiä vastaava arvoleima on painettu valmiiksi. Yhdysvalloissa ensimmäiset postimerkit julkaistiin 1. heinäkuuta 1847. Merkkejä oli kaksi: viiden sentin merkki, jossa esiintyy Benjamin Franklin, sekä kymmenen sentin merkki jossa oli George Washington. Kummatkin merkit painettiin yksivärisinä, sillä niiden painaminen oli kaksivärisiä merkkejä halvempaa.^[1] Suomen ensimmäiset postimerkit, niin sanonut soikiomerkit, julkaistiin vuonna 1856. Ne olivat maksuarvoltaan 5 ja 10 kopeekkaa.

Vuonna 1874 perustettiin Maailman postiliitto järjestämään kansainvälistä postitoimintaa. Järjestö määräsi, että jäsenmaat saavat julkaista postimerkkejä vain todellisen käyttötarpeen mukaisesti eikä eläviä ihmisiä saanut ottaa postimerkkien aiheeksi. Jälkimmäistä sääntöä alettiin rikkoa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun poliitikoista tuli postimerkkien aiheita.^[2]

Toisen maailmansodan jälkeen muutamissa maissa — varsinkin pienissä arabivaltioissa — alkoi postimerkkien massatuotanto, koska toiminta havaittiin tuottoisaksi.^[2]

Kirjepostin määrä ja postimerkkien käyttö on vähentynyt 2000-luvulla uusien viestintävälineiden takia. Suomessa postimerkkejä ei enää voida käyttää pakettien postimaksuksi. Islanti on ilmoittanut, ettei maassa enää julkaista uusia postimerkkejä, koska niiden myynti on vähentynyt olennaisesti ja vanhoja merkkejä on varastossa riittämiin.^[2]

Ominaisuuksia

Yleensä postimerkki on paperinen suorakulmio, mutta muitakin materiaaleja ja muotoja on ollut aikojen kuluessa käytössä, kuten kolmionmuotoiset ja pyöreät postimerkit. Postimerkkejä on myös valmistettu metallifoliosta ja muovista. Nykyään postimerkeissä voi tavata erikoisuuksia, esimerkiksi raaputettavia pintoja, hajuja, kivipölyä tai nukkapintoja. Postimerkit valmistetaan isoissa arkeissa ja niiden toisistaan irrottamisen helpottamiseksi niissä on tavallisesti perforoimalla tehty rei’itys, jota sanotaan hammastukseksi. Postimerkin kiinnittämiseksi niissä on yleensä valmiina liima, joka kiinnittyy postilähetykseen kostutettuna. Nykyään yhä tavallisempia ovat tarrataustaiset postimerkit, jotka eivät vaadi kostutusta. Aikoinaan oli myös liimattomia postimerkkejä, jotka käyttäjä joutui itse liimaamaan (esimerkiksi Kiinassa vielä 1960-luvulla).

Postimerkkien kuva-aiheita voivat olla esimerkiksi merkkihenkilöt, sarjakuvahahmot, kasvit, maisemat yms.

Tärkeä postimerkin ominaisuus on väärentämättömyys, jonka varmistamiseksi aikojen kuluessa on käytetty erikoispapereita (esimerkiksi paperia, jossa on värillisiä soijakuituja, on käytetty Taiwanissa 1950–1970-luvulla), vesileimoja, erikoisia hammastuksia ja yleisessä käytössä olevia painomenetelmiä kehittyneempiä painomenetelmiä. Esimerkiksi Ruotsissa useimmat postimerkit ovat muiden arvopapereiden tapaan vielä käsin kaiverrettuja, vaikka useimmissa muissa maissa käytetään nykyään valokuvaukseen perustuvia painomenetelmiä, jotka ovat halvempia ja näyttävämpiä mutta joita on helpompi väärentää.^[3]

EUROPA-postimerkit

Suomalainen Europa-merkki vuodelta 1975.

Eurooppalaiset postit julkaisevat vuosittain samanaikaisesti yhden tai kaksi Europa-postimerkkiä (Eurooppa-merkit eli CEPT-merkit, ransk. Conférence européenne des administrations des postes et des télécommunications) jostain yhteisestä teemasta. Näissä merkeissä on virallinen Europa-logo, joka on PostEuropin rekisteröity tavaramerkki. Uusi tunnus, jossa on mukana symbolinen postilaatikon kuva, tuli käyttöön tammikuussa 2011.

Ensimmäisen kerran Europa-postimerkkejä julkaistiin syyskuussa 1956, jolloin kuusi eurooppalaista postihallintoa (Belgia, Saksa, Luxemburg, Italia, Ranska ja Hollanti) julkaisivat merkin samalla aiheella. Merkissä sana ”EUROPA” muodostaa tornin, jota rakennustelineet ympäröivät.

Osanottajien määrä on kasvanut: 1990-luvun loppupuolella mukana oli 57 maata. Vuodesta 2005 lähtien myös useat Euroopan ulkopuoliset maat ja postit, jotka eivät ole PostEuropin jäseniä, ovat julkaisseet vastaavia merkkejä.

Merkkien julkaisua koordinoi vuosina 1956–1959 posti- ja telehallintojen eurooppalainen konferenssi ja vuodesta 1960 vuoteen 1992 CEPT. Vuodesta 1993 lähtien merkkien julkaisemisesta on vastannut PostEurop.

Europa-postimerkit ovat suosittuja keräilykohteita kaikkialla maailmassa. Vuonna 2002 PostEurop järjesti ensimmäisen kerran kilpailun vuoden kauneimmasta Europa-merkistä (Best Europa Stamp). Vuoteen 2006 saakka parhaan merkin valitsivat eri postihallintojen edustajat PostEuropin kokouksessa. Vuodesta 2007 lähtien on järjestetty julkinen äänestys PostEuropin internet-sivustolla.

Omakuvapostimerkki

Klaus Welpin suunnittelemassa oma­kuva­posti­merkissä Mikael Granlund tekee maalin vuoden 2011 jääkiekon MM-kisoissa. (Alku­peräinen uutis­kuva Miĉail Kamaryt, Lehtikuva.)

Omakuvapostimerkki on postiyrityksen julkaisema postimerkki, jonka kuva-aiheen tilaaja voi suunnitella itse.

Katso myös

• Yleispostimerkki
• Luettelo merkittävistä postimerkeistä