From Wikipedia, the free encyclopedia
Laosin valtion juuret juontuvat 1300-luvulla syntyneeseen Lan Xangin kuningaskuntaan, joka käsitti laajimmillaan nykyisen Laosin alueen sekä osan Thaimaasta. Lan Xangin kukoistuskaudella maahan levisi buddhalaisuus.[1] Lan Xang hajosi kolmeksi kuningaskunnaksi vuonna 1690. Pienemmät ja heikommat kuningaskunnat jäivät siamilaisten ylivallan alle.[2][3]
Ranskalaiset valloittivat Vietnamin ja Kambodžan 1800-luvun puolivälissä, ja vuosisadan lopulla ranskalaiset ottivat haltuunsa myös Laosin ja ajoivat siamilaiset pois.[2] Vuonna 1917 Laosista tuli osa Ranskan Indokiinaa.[4]
Japani valloitti Ranskan Indokiinan toisessa maailmansodassa ja julisti maat itsenäisiksi. Japanin antauduttua Laosiin palasi ranskalaisvalta, mutta toisen maailmansodan jälkeen puhkesi Indokiinan sota ranskalaisten ja Vietnamin kommunistihallinnon välille. Vietminh tuki Laosiin perustettua Pathet Lao -vastarintaliikettä, joka lyöttäytyi yhteen siirtomaavaltaa vastustavien kommunistien kanssa. Ranskan jouduttua sodassa alakynteen ja vetäydyttyä Indokiinasta, Laos julistettiin itsenäiseksi vuonna 1954.[1]
Itsenäistymisensä jälkeen Laos ajautui mukaan Vietnamin sotaan, kun Pohjois-Vietnamin joukot käyttivät Laosin aluetta hyväkseen taistelussaan Etelä-Vietnamia ja Yhdysvaltoja vastaan. Laosista tuli maailman pommitetuin maa Yhdysvaltain pommituksissa, ja räjähtämättömät pommit ovat yhä suuri ongelma.[1]
Laosin alueen ensimmäiset asukkaat olivat austroaasialaisia metsästäjä-keräilijäkansoja, ennen kuin maanviljelystaito levisi nykyisen Laosin alueelle. Asukkaat käyttivät vuoristoisessa maassa kulkureitteinä sisävesiväyliä, joilla he kulkivat kanootein. Tärkein jokireitti oli Mekongjoki, jonka monet sivujoet tarjosivat varhaisille kauppiaille reitin syvälle sisämaahan, josta he ostivat kardemummaa, bentsoehartsia, sellakkaa ja monia elintarvikkeita.[5]
Thaimaan puolelta Ban Chiangista tehdyt pronssikautiset hautalöydöt ovat paljastaneet että alueella on harjoitettu maanviljelystä ainakin 1500-luvulta eaa. [6][7] Mekongin laaksoon kehittyi riisinviljelytaitoon perustuvia päällikkökuntia 100-luvulta jaa. alkaen. Merkittävää valtakeskus oli Sikhôttabong Mekongin varrella Xé Bangfai -joen suulla. Valtakeskus siirtyi länteen päin Champan valtakunnan syntymisen jälkeen vuonna 192. Toinen merkittävä valtakeskus oli mon-kansan Candapuri, joka sijaitsi nykyisen Vientianen paikalla.[5]
Nykyisen Laosin eteläosaa hallitsi Funanin Hindulais-buddhalainen kuningaskunta 100-luvulta alkaen.[8] Pohjoiseen osaan levisi monien Dvaravatin theravada-buddhalaisen kuningaskunnan vaikutus 600–700-luvuilla.[5] Funanin kuningaskunnan valtakautta alueella kesti 600-luvulle asti, jolloin se sulautui khmerien Chenlan valtakuntaan.[8][9] Legendan mukaan Chenla syntyi chameilta vallatulle alueelle nykyisen Laosin provinssin Champasakin alueelle. Valtakunta jakautui kahtia kuningas Jayavarman I:n kuoltua vuonna 681. Kiinalaiset kronikat kutsuvat jakaantunutta maata Maa-Chenlaksi ja Vesi-Chenlaksi. Maa-Chenla sijaitsi nykyisen Laosin eteläosassa ja Vesi-Chenla nykyisen Kambodžan alueella.[10][9]
Nykyisen Etelä-Kiinan Yunnanin alueelta lähteneet varhaiset siirtolaiset levittivät elinpiiriään etelään nykyisen Laosin alueelle 600–700-luvuilla.[5][4] Nykyisten Etelä-Kiinan, sekä Thaimaan ja Laosin pohjoisosiin syntyi Nanzhaon valtakunta. Yunnanin alueelle on jäljitetty tai-kansojen alkuperä, joihin myös lao-kansat kuuluvat.[11][12][13][14] Varhaisten thailaisia kieliä puhuneiden siirtolaisten levittäytyessä alueelle, mon-khmer-kieliä puhuneet kansat siirtyivät heidän tieltään vuorille.[4] Suuria lao-kansan hallintokeskuksia syntyi nykyisten Vientianen ja Luang Prapangin kohdille nykyisen Laosin pohjoisosissa.[15] Luang Prapangin kohdalla sijainnut valtakeskus tunnettiin nimellä Muang Sua vuoden 698 jälkeen, jolloin tai-prinssi Khun Lo perusti sinne valtakunnan pääpaikan Nanzhaon voimavarojen ollessa siirrettynä muualle. Khun Lo myönsi maan isälleen Khun Boromille, jota laolaisissa legendoissa pidetään lao-kansan esi-isänä.[5][16]
Nykyisen Laosin alue joutui 1100-luvulla Khmerien valtakunnan alaisuuteen. Khmerkuningas Jayavarman VII:n kuoltua 1219 valtakunta alkoi rappeutua. Vuonna 1283 khmervaltakunnan vaikutusvalta alueella oli jo vähentynyt siinä määrin, että mongolien hyökätessä kuningas Jayavarman VIII joutui maksamaan vasalliveroa Kublai-kaanin johtamalle Mongolivaltakunnalle.[17][18] Lännessä Khmervaltakunnan uhkaajaksi nousi thailainen Sukhothain kuningaskunta, joka kuningas Ramkamhaengin aikana laajensi alueitaan khmerien kustannuksella Laosin alueelle.[18]
Sukhothain valtakunnan heiketessä suuret lao-keskukset Vientianessa ja Luang Prapangissa luisuivat sen otteesta. Angkorin hovissa kasvanut tai-prinssi Fa Ngum perusti Luang Prapangin kaupungin liepeille Lan Xangin kuningaskunnan vuonna 1353. Hän oli nainut khmerkuninkaan tyttären, ja hänellä oli tukenaan 10 000 miehen vahvuinen khmerarmeija.[2][15][3]
Lan Xang, eli miljoonien elefanttien maa, koostui monesta pienestä vasallivaltiosta, joita yhdisti yhteisten vihollisten uhka.[2] Suurimmillaan Lan Xang hallitsi suurinta osaa nykyisestä Laosista ja Koillis-Thaimaasta. Tarinoiden mukaan Fa Ngum toi Angkorista mukanaan Phra Bangin, kultaisen buddhaa esittävän patsaan, jonka mukaan kaupunki sai nimekseen Luang Prapang, Kultaisen Buddhan kaupunki.[2][15][3]
Lan Xang ei koskaan päässyt alueella yhtä hallitsevaan asemaan kuin sen naapurimaat Lanna, Ayutthaya tai Đại Việt. Lan Xangia rasittivat jatkuvat sodat naapurimaita vastaan. Đại Việt valloitti Luang Prapangin vuonna 1478 ja kuningas Sainyachakkaphat joutui pakenemaan maasta. Kuninkaan veli Suvanna Bulang onnistui palauttamaan maahan laojen vallan vuonna 1479. 1500-luvulla Lan Xang joutui taas kärsimään burmalaisten ja thailaisten maahantunkeutumisista.[15]
Lan Xang säilyi pitkään itsenäisenä kokonaisuutena, mitä auttoi maan eristyneisyys. Maata ympäröivät läpipääsemättömät vuoret, jotka toimivat luonnollisena suojana. Etelästä päin Mekongjokea pitkin tultaessa oli myös kierrettävä Khonen putoukset maitse, ennen kuin päästiin taas jatkamaan jokea pitkin Vientianeen.[19]
.png)
Lan Xangin kuningaskunta ei lopulta pystynyt säilymään yhtenä kokonaisuutena, vaan se hajosi vuonna 1690 kolmeen osaan hallitsevan dynastian keskinäisten valtataistelujen vuoksi.[15][4] Maan eteläiseen osaan syntyi ChampasSakin kuningaskunta, keskistä osaa hallittiin Vientianesta ja pohjoisosaa Luang Prapangista.[2][3] Lao-kuningaskunnissa kehittyi keskinäisistä kiistoista huolimatta tunne laon kansan identiteetistä erotuksena tai-naapureihin. Kansan ylpeyttä vahvisti se, että lao-kansa piti hallussaan tarunomaista Smaragdibuddhan veistosta, joka oli veistetty jaspiksesta. Patsaan oli tuonut Chiang Maista Luang Prapangin kautta Vientianeen kuningas Setthathirat vuonna 1564.[19]
Pienemmät ja heikommat kuningaskunnat luisuivat yhä enemmän siamilaisvallan alle.[15] Burmalaisten ja siamilaisten perättäiset maahantunkeutumiset ajoivat lao-valtioita myös keskinäisiin kiistoihin. Vuonna 1771 Luang Prapang hyökkäsi Vientianeen, sillä Luang Prapangin kuningas koki Vientianen olevan osallinen burmalaisten hyökkäykseen vuonna 1765.[3]
Vuonna 1778 Taksinin armeijanssa palvellut kenraali Chakri, josta tuli myöhemmin Siamin kuningas Rama I, valloitti armeijoineen Vientianen. Valloittajat ryöstivät mukanaan Phra Bangin ja Smaragdibuddhan patsaan ja veivät ne Bangkokiin. Phra Bang on sittemmin palautettu Laosiin, mutta Smaragdibuddha on nykyisin nähtävillä Bangkokin Wat Phra Kaeon temppelissä.[2][19]
Vientiane ajautui Bangkokin hallinnon vasalliksi ja Luang Prabangissa taas pitivät valtaa burmalaiset. Luang Prabang vapautui burmalaisvallasta 1778, mutta tilalle tuli siamilaisten ylivalta. Siamilaiset käyttivät Vientianea hyväkseen alistaakseen myös pohjoisemman lao-valtion Luang Prabangin alaisuutensa. Vientiane tuki 1700-luvun lopulla siamilaisia estääkseen burmalaisia valtaamasta nykyisen Laosin ja Thaimaan pohjoisosia. Lao-kuningaskunnat joutuivat 1700-1800-luvun taitteessa yhä enemmän Rama I:n hallitseman Siamin valtakunnan vallan alle. Lao-valtioihin nähden ylivaltaa pitivät myös vietnamilaiset. Vietiane joutui maksamaan vasalliveroa sekä Bangkokiin että Vietnamin pääkaupunkiin Huếen[19]
Vientianen kuningaskunta katosi lopullisesti vuonna 1827. Vientianen vasallikuningas Chao Anoun tavoitteena oli yhdistää uudelleen kolme lao-kuningaskuntaa ja hän hyökkäsi Siamiin.[2][3] Sotaretki epäonnistui täysin, ja siamilaiset miehittivät Vientianen ja tuhosivat sen täysin. Siamilaiset myös tyhjensivät koko Mekongjoen itäpuolen väestöstä joukkosurmilla ja pakkosiirroilla.[20] Chao Anoun onnistui paeta Vietnamiin. Hän sai Vietnamissa tukea Nguyễn-dynastian keisarilta Minh Mạngilta ja hän lähti sotajoukkoineen takaisin Vientianeen. Sotilaat kuitenkin karkasivat ja Chao Anou pakeni pieneen Ruukkujen tasangolla sijainneeseen phuan-kansan Xieng Khouangin kuningaskuntaan.[2][21][22][23]
Xieng Khouangin pienen kuningaskunnan vaiheista tiedetään vain vähän.[21] Xieng Khouang maksoi vasalliveroa sekä siamilaisille että vietnamilaisille, ja maan kuningas joutui päättämään kummalle hän luovuttaisi Chao Anoun. Hän luovutti tämän siamilaisille, mikä suututti keisari Minh Mạngin. Minh Mạng lähetti sotilaansa vangitsemaan Xieng Khouangin kuninkaan ja tämä teloitettiin Huếssa vuonna 1832.[2][24][23]
1800-luvun puolivälistä lähtien nykyisen Laosin alueelle kohdistui merkittävä muuttoaalto, kun hmong-väestöä pakeni Kiinasta etelään. Hmongit asettuivat vuoristoiselle alueelle, joka soveltui parhaiten heidän harjoittamaansa riisinviljelyyn.[3][25]
Ranska valloitti siirtomaa-alueita Kaakkois-Aasiasta 1800-luvun puolivälistä lähtien ja vuoteen 1885 mennessä nykyisen Vietnamin ja Kambodžan alueet olivat ranskalaisten siirtomaahallinnon alaisuudessa.[2]
Siam pelkäsi että Ranskan hallinnoima Vietnam havittelee Laosin alueita, ja Siam valloitti varmuuden vuoksi Luang Prabangin vuonna 1885. Ranska varoitti Siamia loukkaamasta Vietnamin oikeuksia Luang Prabangissa ja Xieng Khouangissa. Kuningas Mongkut suostui siihen että Ranska nimittää Luang Prabangiin varakonsulin. Vuonna 1887 Luang Prabangissa aloitti varakonsulina Auguste Pavie. Pavie suostutteli kuningas Oun Khamia luopumaan vasalliudestaan Bangkokiin ja asettumaan sen sijaan Ranskan suojelukseen.[2]
Vuonna 1893 Ranska pakotti Siamin luopumaan Mekongin itäpuolisesta alueesta ja siamilaiset siirtokunnat häädettiin nykyisen Laosin eteläisistä ja keskisistä osista.[4][23][26] Laos yhdistyi jälleen yhdeksi alueeksi Ranskan siirtomaahallinnon alla. Ranska teki Laosista protektoraattinsa vuonna 1893 ja maan hallintokeskus tehtiin Vientianeen. Käytännössä Laosia hallittiin Vietnamista käsin.[2]
Ranskan vallan alla Laosiin muutti suuri määrä vietnamilaisia ranskalaisten tukemina. He toimivat hallintotehtävissä, poliiseina ja sotilaina, sekä suuremmissa kaupungeissa kauppiaina ja käsityöläisinä. Laosilaisille itselleen jäi riisinviljely. Vuonna 1943 puolet Vientianen väestöstä oli vietnamilaisia.[2] Ranskan vallan alla Laosin kehittäminen laiminlyötiin ja Ranska laajensi alueitaan 1890-luvulla Laosiin pohjimmiltaan strategisista syistä. Laos toimi ranskalaisille vain puskurivaltiona brittien siirtomaaimperiumia vastaan.[4][20] Ranskan vallan alla Laos oli suojassa siamilaisten valloituspyrkimyksiltä, mutta maan kansa kärsi ranskalaisten siirtomaahallinnon korkeasta verotuksesta.[4][2] Vuonna 1917 Laos liitettiin hallinnollisena alueena Ranskan Indokiinaan.[4]
Tyytymättömimpiä ranskalaishallintoon olivat vuoristoissa elävät laot, joilta vaadittiin Ranskan vallan alla suhteessa kovempia veroja, kuin mitä he olivat aiemmin joutuneet maksamaan lao-eliitille. Ensimmäinen kapina ranskalaisvaltaa vastaan Laosissa nähtiin vuonna 1901. Kapina nujerrettiin verisesti Savannakhetissa seuraavana vuonna, kun Ranskan armeija avasi tulen aseettomia ihmisiä vastaan, jotka olivat kerääntyneet Ranskan siirtomaavaltaa edustavien rakennusten ulkopuolelle. Välikohtauksessa sai surmansa arviolta 150 ihmistä.[27]
Ranskalaiset hyödynsivät siirtomaahallinnossaan Laosin periteistä valtarakennetta, nimittämällä kuningashuoneiden edustajia alempiin hallinnollisiin virkoihin. Näin säilyivät Laosin ruhtinaiden feodaaliset etuoikeudet, siirtomaahallinnon pitäessä todellista valtaa.[2][4] Ranskalaiset myös loivat näin perustan nykyiselle Laosille Paul Doumerin laatimilla uudistuksilla, järjestämällä hajanaisten ruhtinaiden hallitsemalle maalle yhtenäisen hallinnon Vientianeen.[20] Laosin harvalukuisen eliitin muodostivat 200 ruhtinasperhettä, ja vain eliitillä oli mahdollisuus kouluttautua.[27] Opiskelleesta eliitistä nousivat myös Laosin itsenäisyysliikkeen johtajat, prinssit Phetsarath, hänen veljensä Souvanna Phouma, sekä heidän velipuolensa Souphanouvong.[27]
Japani miehitti toisen maailmansodan aikana Vietnamin pohjoisosan Tonkinin vuonna 1940. Japanin kanssa yhteistyöhön suostunut Phibunin johtama Thaimaa valtasi osan Luang Prabangista ja Champassakista, jotka Thaimaa oli menettänyt Ranskalle vuosina 1902 ja 1907 solmimiensa sopimusten vuoksi. Phibun haaveili suur-Thaimaan luomisesta japanilaisten avustuksella.[28][29]
Ranskaa johtanut Vichyn hallitus ei noussut aseelliseen vastarintaan japanilaisia vastaan, vaan Ranska antoi Laosin luonnonvarat vapaasti japanilaisten käyttöön. Ranskan passiivisuus protektoraattinsa suojelemisessa aiheutti suuttumusta Laosissa. Korvatakseen Luang Prabangin kuninkaalle Sisavang Vongille menetetyt alueet ranskalaiset liittivät Luang Prabangin protektoraateiksi muita Laosin alueita.[28][29]
Japanilaiset yrittivät nostattaa Kaakkois-Aasiassa kansallistunnetta yllyttääkseen kaakkoisaasialaisia kansoja nousemaan siirtomaaisäntiään vastaan. Laosissa ei ollut järjestäytynyttä kansallismielistä liikettä, jonka kanssa japanilaiset olisivat voineet liittoutua Ranskan siirtomaavaltaa vastaan. Laosin eliitti oli hyvin lojaalia Ranskan hallinnolle, kun taas tavalliselle kansalle oli yhdentekevää kenen alamainen heidän kuninkaansa oli.[28]
Maaliskuussa 1945 japanilaiset suorittivat vallankaappauksen Ranskan Indokiinassa vangiten ranskalaiset virkamiehet. Japani julisti siirtomaakauden päättyneeksi Ranskan hallitsemilla alueilla ja se julisti Laosin, Vietnamin ja Kambodžan itsenäisiksi. Laosissa Sisavang vong ja hänen poikansa prinssi Savang Vatthana kieltäytyivät julistamasta Laosia itsenäiseksi ja he kehottivat laosilaisia vastarintaan japanilaisia vastaan. Japanilaiset miehittivät Luang Prabangin, jolloin Sisavang Vongin oli julistettavaa Laos itsenäiseksi huhtikuussa 1945. Japanilaismiehityksen jälkeen ranskalaisjoukot vetäytyivät Laosista Kiinan puolelle.[28]
Japanilaisten kanssa teki yhteistyötä Phetsarath, jonka johtamaan hallitukseen nimitettiin japanilaismyönteisiä virkamiehiä. Japani antautui liittoutuneille elokuussa 1945, ja tämän jälkeen Phetsarath julisti Vientianen maakunnan alueet itsenäiseksi Laosin kuningaskunnaksi syyskuussa 1945. Phetsarath ei ilmoittanut asiasta edes Luang Prabangin kuninkaalle Sisavang Vongille, eikä Champassakin kuninkaalle Boun Oumille, mutta hän ilmoitti myöhemmin syyskuussa 1945, että itsenäisyysjulistuksen piiriin kuuluisivat myös Luang Prabang ja Champassak. Sisavang Vong ja Boun Oum eivät hyväksyneet Phetsarathin itsenäisyysjulistusta, vaan hakivat tukea ranskalaisilta.[28][30][31]
Lokakuussa 1945 Laosiin muodostettiin siirtomaahallintoa vastustanut väliaikainen hallitus, joka tunnettiin nimellä Lao Issara, eli itsenäinen Laos. Kuningas Sisavang Vong kutsuttiin perustuslaillisen kuningaskunnan päämieheksi. Aluksi hän kieltäytyi, sillä piti hallitusta laittomana, mutta huhtikuussa 1946 hän suostui pyyntöön ja antoi kruunata itsenäisen Laosin perustuslailliseksi kuninkaaksi.[30]
Ranskalaiset joukot valtasivat Vientianen kaksi päivää Sisavang Vongin kuninkaaksi nimittämisen jälkeen. Lao Issaran jäsenet pakenivat ranskalaisia Thaimaan puolelle ja toukokuussa 1946 ranskalaiset valtasivat Luang Prabangin. Toukokuussa 1947 Laosin kuningaskunta julistettiin virallisesti kuuluvaksi Ranskan liittoon, ja maan johdossa jatkoi kuningas Sisavang Vong. Lao Issara jatkoi toimintaansa Thaimaan puolella, mutta se ei kyennyt horjuttamaan Ranskan valtaa Laosissa. Lopulta Lao Issara hajosi vuonna 1949.[30]
Ranska ryhtyi neuvottelemaan Lao Issaran oikeistosiiven kanssa, ja se myönsi Laosille vuonna 1949 rajoitetun itsehallinnon.[30][4] Oikeistosiiven johtohahmoihin kuuluivat Boun Oum, Phoui Sananikone ja Souvanna Phouma. Vasemmistolainen Souphanouvong taas erotettiin hajonneesta Laosin pakolaishallituksesta.[30]
Japanin hallinnon alaisuudessa oli syntynyt siirtomaahallintoa vastustanut kommunistisia vaikutteita saanut liike, jota oli johtanut prinssi Souphanouvong. Vietminhin tuella liike perusti Laosiin vastarintahallituksen kesällä 1950. Souphanouvong toimi hallituksen pääministerinä ja Kaysone Phomvihane puolustusministerinä. Laosin kommunistit perustivat Pathet Lao -liikkeen, joka katsoi edustavansa samaa linjaa kuin Lao Issara. Pathet Lao sai kannatusta vuoriston kansoilta, jotka eivät olleet lao-väestöä, mutta he muodostivat noin puolet Laosin väestöstä.[32][30][33]
Pathet Lao toimi maan koillisnurkasta käsin ja se ryhtyi aseelliseen taisteluun ranskalaismielistä hallintoa vastaan.[33][4] Ranska menetti kuitenkin mielenkiintonsa Laosia kohtaan, ja vuonna 1953 luopuivat kaikista vaatimuksistaan maan suhteen, sillä Ranskan huomio oli Vietnamissa ja Indokiinan sodassa. Ranska oli joutumassa ahtaalle sodassa ja se pyrki katkaisemaan Vietminhin yhteyden Vietnamin puolelta Laosin pohjoisosiin Pathet Laon hallitsemille alueille. Taistelut Vietnamin puolella siirtyivät lähelle Laosin rajaa, ja hävityn Điện Biên Phủn taistelun jälkeen Ranska vetäytyi Kaakkois-Aasiasta. Geneven rauhanneuvotteluissa Laosia edusti Souvanna Phouma. Souphanouvongia ei neuvotteluihin hyväksytty, vaikka Pathet Lao kontrolloi jo useita alueita Pohjois-Laosissa.[30] Geneven konferenssin lopputuloksena Laos saavutti täyden itsenäisyyden vuonna 1954.[34][35]
Vuonna 1956 hallituksen johtomiehenä toiminut Souvanna Phouma ryhtyi neuvottelemaan veljensä Souphanouvongin ja Pathet Laon kanssa. Neuvotteluissa päästiin kompromissiin ja muodostettiin koalitiohallitus. Pathet Laon joukot oli tarkoitus sulauttaa Laosin kuninkaalliseen armeijaan ja Souphanouvongin olla mukana Laosin hallituksessa. Yhdysvallat vastusti jyrkästi kommunistitaustaisen Souphanouvongin roolia hallituksessa.[36] Pian osoittautui että hallitusyhteistyö ei toiminut, sillä maan kuninkaallinen eliitti ei halunnut tehdä yhteistyötä kommunistien kanssa, eivätkä kommunistit suostuneet oikeistolaisia rojalisteja alempaan asemaan. Laos oli ajautunut sisällissotaan vuoteen 1960 mennessä. Tilannetta pahensi oikeistolaisia tukeneen Yhdysvaltojen väliintulo. Neuvostoliitto taas tarjosi tukeaan Pathet Laolle.[32]
Yhdysvaltain tavoitteena oli estää Kaakkois-Aasian maita ajautumasta kommunistisen hallinnon alle, ja sen tavoitteena oli estää dominoefekti, jossa yhden maan ajautuminen kommunistisen hallinnon alle saattaisi ajaa muidenkin maiden ajautumisen kommunistien valtaan. Vietnamin kommunistien toiminta oli uhkana sille että myös Laosissa valtaan pääsisivät kommunistit.[35]
Vietnamin sota levisi Laosin puolelle vuonna 1964, kun Yhdysvallat alkoi pommittaa Kambodžan ja Etelä-Vietnamin välillä kulkevaa Hồ Chí Minhin huoltotietä, joka kulki Laosin kautta. Reitti toimi Pohjois-Vietnamin armeijan eteläisten joukkojen huoltotienä, jonka Yhdysvallat pyrki katkaisemaan.[4][34][37] Yhdysvaltain pommittamat alueet olivat Pathet Laon hallitsemaa vyöhykettä, ja sadattuhannet siviilit pakenivat Pathet Laon hallitsemilta alueilta Vientianen hallituksen kontrolloimille alueille.[37] Yhdysvallat kylvi Laosiin yli 2 miljoonaa tonnia pommeja, ja Laosista tuli maailman tiheimmin pommitettu valtio. Kuitenkaan Yhdysvallat ei kyennyt katkaisemaan Pohjois-Vietnamin armeijan käyttämää huoltoreittiä.[37][35][4]
Yhdysvallat vähensi osallistumistaan Vietnamin sotaan ja vuoden 1973 jälkeen Pathet Laon joukot saavuttivat yliotteen taistelussa kuninkaallista hallitusta vastaan. Kun Vietnamin sota päättyi ja Etelä-Vietnam kukistui vuonna 1975, myös Pathet Lao otti vallan Vientianessa. Kuningas Sisavang Vatthana luopui kruunusta ja Pathet Laon johtajat perustivat Laosin demokraattisen kansantasavallan, joka samalla lopetti maan 600-vuotisen monarkian.[32][37][35][4][34]
Sodan jälkeen maata johtivat Kaysone Phomvihane pääministerinä ja Souphanouvong presidenttinä. Toisin kuin Vietnamissa, Laosissa valta siirtyi kommunistiselle Pathet Laolle vähitellen. Sodan jälkeen maa oli kaoottisessa tilassa ja Yhdysvaltain taloudellisen tuen loppuminen pahensi tilannetta. Kymmenet tuhannet laosilaiset pakenivat Mekong-joen yli Thaimaan puolelle, huomattava osa heistä koulutettua väestöä. Laos tuli 1970-luvun lopulla yhä enemmän riippuvaiseksi Vietnamista.[38]
Laos pysyi eristyneenä koko 1980-luvun, mutta Vietnamin uudistuspolitiikan myötä Laosissakin nähtiin jonkinasteista avautumista.[38][32] Vuonna 1986 Laos aloitti Neuvostoliiton esimerkin rohkaisemana talousuudistukset, jotka johtivat maan kohti markkinataloutta. Yhdysvaltain kaksikymmentä vuotta jatkunut kauppasaarto Laosissa päättyi vuonna 1995.[34] Maa hyväksyttiin ASEAN:in jäseneksi vuonna 1997, mutta sen poliittinen suuntaus ei ole vähittäisestä avautumisesta huolimatta radikaalisti muuttunut.[38]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
