Esztergom
kaupunki Unkarissa From Wikipedia, the free encyclopedia
Esztergom [ˈɛstɛrgom], (saks. Gran, slovakiksi Ostrihom, kroatiaksi Ostrogon, lat. Strigonium) on kaupunki Pohjois-Unkarissa Komárom-Esztergomin läänissä Unkarissa,[2] 40 km Budapestistä luoteeseen.[2]
| Esztergom | |
|---|---|
 |
|
 lippu |
 vaakuna |
  Esztergom |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Unkari |
| Alue | Közép-Dunántúl |
| Lääni | Komárom-Esztergom |
| Seutukunta | Esztergom |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 100,35 km² |
| Väkiluku (2017) | n. 27 979 (arvio)[1] |
| – Väestötiheys | 308,2 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+1 |
| – Kesäaika | UTC+2 |
Kaupunki sijaitsee Tonavan mutkassa, joka muodostaa Esztergomin kohdalla valtionrajan Slovakian kanssa. Joen toisella puolella sijaitsee sisarkaupunki Štúrovo (unk. Párkány). Esztergomissa oli vuonna 2017 arviolta noin 27 979 asukasta[2] ja kaupungin pinta-ala on 100,35 neliökilometriä.[3]
Nykyään Štúrovo ja Esztergom ovat käytännössä kasvaneet yhteen. Esztergom sijaitsee Pilis- ja Börzsöny-vuoristojen välissä, länteen Visegrád-vuoristosta. Se erottaa toisistaan Unkarin pienen tasangon (Kis-Alföld) ja Unkarin ison alangon (Nagy-Alföld).[2]
Tonava ympäröi kaupunkia puolikaaren muotoisena ja jakautuu kahteen osaan, Tonavaan ja Pikku-Tonavaan, joiden väliin jää saari. Vanhakaupunki sijaitsee vuorella, jota lännessä rajoittaa joki, idässä taas vuori, joten asutus on sijoittunut pohjois-etelä -suuntaisesti. Vuoria tai kukkuloita on kaupungissa useita. Alueella on runsaasti järviä, ja lähistöllä Tonavaan virtaa runsaasti jokia ja puroja.[4]
Esihistoria
Esztergom on eräs Unkarin vanhimmista kaupungeista. Viimeisimpien arkeologisten kaivausten tulokset paljastavat, että Várhegy (Linnamäki) ja sen lähialueet ovat olleet asuttuja jääkauden lopulla 20 000 vuotta sitten.[5]
Ensimmäiset tunnetut asukkaat olivat kelttejä. Rooman vallan aikaan kaupungin paikalla oli linnoitettu siirtokunta Salvio Mansio ja paikkakunnalle rakennettu torni muodosti osan Rooman valtakunnan rajaa turvaavaa muuria eli limesiä. Keisari Marcus Aurelius oleskeli jonkin aikaa Salvio Mansiossa ja kirjoitti siellä filosofista teostaan, joka on suomennettu nimellä Itsetutkiskeluja (Ta eis heauton, noin vuosina 170–180).[4]
Kansainvaellusten jälkeen noin vuonna 500 Esztergomiin asettui asumaan slaaveja, jotka antoivat paikalle nimen Strěgom, joka on peräisin valvomista tarkoittavasta sanasta, sillä paikka ”valvoi” tärkeää Tonavan ylikulkupaikkaa. Nimen eri muodot viittaavat paikan merkitykseen viljamarkkinoina.[2]
Keskiaika
Unkarilaiset saapuivat alueelle 900-luvun alussa, ja Esztergomista tuli vuosisadan lopussa suuriruhtinas Gézan hallintopaikka. Vuonna 1000/1001 Tapani I kruunattiin Esztergomissa kuninkaaksi. Samana vuonna perustettiin Esztergomin arkkihiippakunta, joka oli kirkon keskusalue Unkarin kuningaskunnan aikana; Esztergomin arkkipiispalla oli arvonimi Unkarin priimas.[4][2]
Suuriruhtinaan asuinpaikka oli kukkulan pohjoispuolella. Kukkulan keskellä oli basilika, joka oli omistettu Pyhälle Adalbertille, joka legendan mukaan kastoi Pyhän Tapanin.[4] Pyhän Adalbertin kirkko oli Unkarin roomalaiskatolisen kirkon pään, Esztergomin arkkipiispan kotipaikka. Siihen mennessä kaupunkiin oli asettunut huomattava määrä käsityöläisiä ja kauppiaita.[5]
Tapani I kruunattiin Esztergomissa joko joulupäivänä 1000 tai 1. tammikuuta 1001.[2] Hänen hallituskautensa 1200-luvun alkuun saakka kaupungissa toimi maan ainoa rahapaja.[4] Samana aikana rakennettiin Esztergomin linna (turkiksi "Estergon Kalesi"). Se ei toiminut vain kuninkaallisena asuntona Esztergomin mongolipiiritykseen aikana vuonna 1241-1242, vaan myös Unkarin valtion, uskonnon ja Esztergomin läänin keskuksena. Esztergomin arkkipiispa oli Tapanin perustaman kymmenen hiippakunnan johtaja, joka oli vastuussa tärkeistä valtion tehtävistä ja yksinoikeutenaan kuninkaiden kruunaus.[2]
Kuninkaallisten palvelijoiden, kauppiaiden ja käsityöläisten asutuksesta Várhegy-linnavuoren juurella kehittyi Árpád-dynastian aikana merkittävä kaupunki ja maan talouselämän keskus. Ranskalaisen historioitsija Odo de Deuilin (Eudes de Deuil) mukaan, joka vieraili maassa toisen ristiretken aikana vuonna 1147, "Tonava kuljettaa useiden maiden talouden tuotteet ja aarteet Esztergomiin".
Kaupunginvaltuusto koostui kaupungin rikkaimmista kansalaisista, jotka olivat ranskalaista, espanjalaista, hollantilaista ja italialaista alkuperää olevia kauppiaita. Esztergomin vaakunaa käytettiin heidän sineteissään 1200-luvulla. Keisari Konrad II tapasi Géza II:n kaupungissa vuonna 1147. Toinen tärkeä tapaaminen pidettiin, kun Saksan keisari Fredrik I Barbarossa vieraili Béla III:n luona.[2] Heidän kanssaan matkustavat historioitsijat olivat kaikki yhtä mieltä Esztergomin rikkaudesta ja merkityksestä. Historioitsija Arnold Lyypekkiläinen kutsui Esztergomia unkarilaisten pääkaupungiksi ("quae Ungarorum est metropolis").
1200-luvun alussa Esztergom oli maan poliittisen ja taloudellisen elämän keskus. Tästä kertoo Nagyváradin kaniikki Rogerius Apulialainen, joka näki maan ensimmäisen tuhon Esztergomin mongolien hyökkäyksen ja piirityksen aikana vuonna 1242 ja kirjoitti siitä Carmen Miserabile -laulussaan ("Surullinen laulu"):
"koska ei ollut toista Esztergomin kaltaista kaupunkia. Unkarissa tataarit (Esztergomin mongolipiiritys) harkitsivat Tonavan ylittämistä leiriytyäkseen sinne", [mikä tapahtui heti Tonavan jäädyttyä]
Árpád-suvun aikainen pääkaupunki tuhoutui julmassa taistelussa. Vaikka säilyneiden asiakirjojen mukaan osa linnaan paenneista asukkaista selvisi ja alueelle asettui uusia asukkaita, jotka alkoivat pian rakentaa kaupunkia, kaupunki menetti johtavan roolinsa. Kuningas Béla IV luovutti palatsin ja linnan arkkipiispalle ja muutti asuinpaikkansa Budan linnaan. Béla IV ja hänen perheensä kuitenkin haudattiin Esztergomin Pyhän Neitsyn Marian fransiskaanikirkkoon, joka oli tuhoutunut mongolihyökkäyksen aikana ja jonka Béla IV rakennutti uudelleen vuonna 1270.[5]
Näiden tapahtumien jälkeen piispat rakennuttivat ja sisustuttivat linnan uudelleen. Kuninkaan kaupungin keskusta, jota ympäröivät muurit, oli edelleen kuninkaallisen vallan alainen. Useat luostarit palasivat tai asettuivat uskonnolliseen keskustaan linnavuorelle. Samaan aikaan kuninkaallisen kaupungin kansalaiset taistelivat kirkon laajentumista vastaan vaatiamalla takaisin oikeuksiaan kaupunkilaisina ja pitämällä ne. Árpád-suvun kukistumisen jälkeisinä kaoottisina vuosina Esztergomia kohtasi toinen onnettomuus kun vuonna 1304 Böömin kuningas Venceslaus II:n joukot miehittivät linnan ja ryöstivät sen. Seuraavina vuosina linnan omistivat useat henkilöt kuten kuningas Kaarle Robert ja hänen jälkeensä kuningas Ludvig I Suuri suosi kaupunkia.
1300- ja 1400-luvulla Esztergom koki tärkeitä tapahtumia, ja siitä tuli Budan ohella yksi Unkarin kulttuurin vaikutusvaltaisimmista akropoleista. Hovissa, joka muistutti Budan ja Visegrádin kuninkaallisia hovia, vieraili kuninkaita, tiedemiehiä ja taiteilijoita, kuten Ludvig I Suuri, keisari Sigismund Luxemburgilainen, kuningas Matias Corvinus, italialainen astrologi Martius Galeotti, Regiomontanus, kuuluisat tähtitieteilijät puolalainen Marcin Bylica ja Georg von Peuerbach, sekä paavin nuntius ja reformaattori Pier Paolo Vergerio. Kuningas Matiaksen historioitsija, italialainen runoilija ja humanisti Antonio Bonfini, ylistää teoksessaan kuninkaan opettajan, piispa János Vitézin työtä.[5] Tämä rakennutti kirjaston ja observatorion katedraalin viereen. Bonfini kirjoitti palatsista ja sen terassoiduista puutarhoista:
"Hän rakennutti linnaan tilavan salin ritareille. Sen eteen hän rakennutti upean loggian punaisesta marmorista. Salin eteen hän rakensi sibyllojen kappelin, jonka seiniä koristavat sibylloista tehdyt maalaukset. Ritarihuoneen seiniltä löytyi paitsi kaikkien kuninkaiden näköiset [muotokuvat], myös skyytti esi-isät. Hän rakennutti myös kaksikerroksisen puutarhan, joka oli koristeltu pylväillä ja käytävällä niiden yläpuolella. Kahden puutarhan väliin hän rakennutti punaisesta marmorista pyöreän tornin, jossa oli useita huoneita ja parveke. Hän antoi päällystää Pyhän Adalbertin basilikan lasitetuilla laatoilla."
Kuningas Matias Corvinuksen leski Napolin prinsessa Beatrix (1457–1508) asui Esztergomin linnassa vuosina 1490–1500.
Uusi aika
Seuraavan asukkaan, arkkipiispa Tamás Bakóczin (k. 1521) aikana kaupunkiin rakennettiin merkittäviä monumentteja. Vuonna 1507 arkkipiispa rakennutti Pyhän Adalbertin katedraaliin italialaisten arkkitehtien suunnitteleman Bakócz-hautakappelin, joka on Unkarin varhaisin säilynyt ja merkittävin renessanssirakennus.[5] Kappelin alttaritaulun veisti valkoisesta marmorista Andrea Ferrucci, fiesolelainen kuvanveistäjä vuonna 1519.
Mohácsin taistelun häviön aiheuttama osmanivalloitus vuonna 1526 toi taantuman myös aiemmin kukoistaneeseen Esztergomiin. Taistelussa kaatui Esztergomin arkkipiispa Tamás Bakócz. Vuosina 1526–1543, jolloin Unkarissa hallitsi kaksi kilpailevaa kuningasta, Esztergomia piiritettiin kuusi kertaa. Toisinaan se oli Ferdinand I:n tai János Szápolyain joukot, toisinaan osmanit hyökkäsivät. Lopulta vuonna 1530 Ferdinand I miehitti linnan. Hän asetti linnaan ulkomaalaisia palkkasotureita ja lähetti tuomiokapitulin ja piispakunnan Nagyszombatiin eli Trnavaan ja Pozsonyiin eli Bratislavaan. Tämän ansiosta osa aarteista, arkistosta ja kirjastosta on säilynyt.[5]
Vuonna 1543 sulttaani Suleiman Suuri hyökkäsi armeijoineen linnan kimppuun ja valtasi sen. Linna pysyi sen jälkeen Osmanien valtakunnan alaisuudessa vuoteen 1683 asti.[2]
Osmanien valtakunnan aika
Vuosina 1543–1683 Esztergom oli osa osmanien valtakuntaa, jolloin arkkipiispakunnan keskuspaikkana toimi Trnava.[2] Vuonna 1605 osmanit valtasivat takaisin linnan ja koko alueen hallintaansa ja säilyttivät valtansa vuoteen 1683 asti. Vaikka osmanit pääasiassa rakensivat linnaa ja linnoituksia, he rakensivat myös uusia rakennuksia, kuten moskeijoita, minareetteja ja hammam-kylpylöitä. Linnasta tuli osmanien valtakunnan ikoninen viimeinen linna, turkiksi "Estergon Kalesi", jota kuvasi matkakertomuksessaan turkkilainen tutkimusmatkailija Evliya Çelebi.[5]
Esztergomista (turkiksi Estergon) tuli useita maakuntia hallitsevan osmanien sancakin keskus ja merkittävä linna Osmanien valtakunnan luoteisrajalla, joka oli tärkein kohtaamispaikka ylängön kaivoskaupunkeihin sekä Wieniin ja Budaan kohdistuvien hyökkäysten estämiseksi. Vuonna 1594, epäonnistuneen mutta tuhoisan Vízivárosin piirityksen aikana taistelussa kaatui Unkarin ensimmäinen merkittävä runoilija Bálint Balassa.[6] Kaikkein tuhoisin piiritys oli vuonna 1595, kun kreivi Karl von Mansfeldin ja kreivi Mátyás Csesznekyn joukot valtasivat linnan takaisin, mutta voitosta maksettu hinta oli korkea. Suurin osa linnan ja kaupungin keskiajalla rakennetuista rakennuksista tuhoutui, ja vain asumiskelvottomat, savuavat rauniot olivat valloittajia vastassa.
1600–1800 -luku
Kun Puolan kuningas Juhana III Sobieskin joukkojen avulla Esztergom saatiin takaisin unkarilaisten haltuun vuonna 1683, oli kaupunki tuhoutunut piirityksessä, ja se piti asuttaa uudelleen. Unkarilaiset, slovakialaiset ja saksalaiset uudisasukkaat asuttivat tuhoutuneen alueen. Syntyi uusi kansallismaisema. Alueella, jossa oli aiemmin ollut 65 unkarilaista kylää, vain 22 kylää rakennettiin uudelleen.
Viimeisen kerran ottomaanien joukot hyökkäsivät Esztergomiin vuonna 1685. Seuraavan vuoden aikana valloitettiin myös Buda. Näissä taisteluissa katosi ratsuväen kapteeni János Bottyán, myöhemmin legendaarinen Rákóczin vapaussodan hahmo. Ferenc II Rákóczin kurutsit valloittivat kaupungin vuonna 1706. Kaikki vuosisadan lopulla uudelleen rakennettu tuhoutui ja poltettiin Ferenc Rákóczin pitkäkestoisen, mutta lopulta voitokkaan piirityksen aikana.
Vuonna 1708 Esztergom julistettiin kuninkaalliseksi vapaakaupungiksi. Vaikka jälleenrakennettu kaupunki sai ilmaiset kuninkaalliset oikeutensa, se oli kooltaan ja merkitykseltään vain varjo entisestä itsestään.[5]
Käsiteollisuus vahvistui ja vuonna 1730 Esztergomissa toimi 17 itsenäistä käsityöläistä. Viininviljelyllä oli myös suuri merkitys. Tänä aikana muodostui myös keskusta-alueen barokki-ilme ja Vízivároksen kaupunginsosa. Vanhankaupungin rakennuksille on ominaista talonpoikaisen barokkiarkkitehtuurin yksinkertaisuus ja maltillisuus. Kauneimmat rakennukset ovat keskustorin eli Széchenyi-aukion ympärillä.
Vuonna 1761 piispakunta sai linnan takaisin hallintaansa, ja arkkipiispa Sándor Rudnayn ajamana uuden uskonnollisen keskuksen jälleenrakentamisen prosessi pistettiin alulle.[7] Várhegyn (Linnavuoren) keskiosasta raivattiin pois, Pyhän Tapanin ja Pyhän Adalbertin kirkkojen rauniot uuden katedraalin tieltä. Vaikka suuret rakennustyöt ja arkkipiispan istuimen palauttaminen vuonna 1820[2] vaikuttivat merkittävästi, Esztergomin kehitysvauhti hidastui vähitellen ja uuden basilikan rakentaminen pysähtyi.
Vuosina 1822–1869 rakennettiin arkkitehtien Pál Kühnelin, János Páckhin ja József Hildin suunnitelmien mukaan uusklassinen basilika. Kirkko on Euroopan kolmanneksi suurin kirkkorakennus, joka näkyy kauas lähiympäristöön mäeltään, jossa on sijainnut ainakin kolme aikaisempaa kirkkoa. Keskiajalla basilikan paikalla oli Pyhän Adalbertin tuomiokirkko, joka oli omistettu Pyhän Tapanin opettajalle sekä Pyhälle Tapanille omistettu kirkko, joka valmistui vuonna 1010.[4][2] Yksi rakentamisprojektin suurista saavutuksista oli, että keskiaikaiseen Pyhän Adalbertin kirkkoon rakennettu renessanssiaikainen Bakócz-hautakappeli rakennettiin uudelleen 1 600 osasesta ja liitettiin osaksi 1800-luvun rakennusta. Tällä tavoin yksi Unkarin renessanssin arkkitehtuuriperinöän merkittävimmistä mestariteoksista säästyi jälkipolville.[7]
Vapaussodan aikana 1848–1849 sekä Lájos Kossuth että István Széchenyi oleskelivat Esztergomissa, ja kaupungin lähistöllä käytiin voittoisa taistelu itävaltalaisia vastaan.[4]
1900–2000 -luku
1900-luvun alkuun mennessä Esztergom saavutti merkityksensä kulttuuri- ja koulutuslaitostensa sekä hallinnollisena pääkaupunkinaan ansiosta. Kaupungin tilanne huononi vuoden 1920 Trianonin rauhan jälkeen, jonka jälkeen siitä tuli rajakaupunki ja se menetti suurimman osan aikaisemmasta alueestaan.[5]
Runoilija Mihály Babits vietti kaupungissa kesiään vuosina 1924–1941. Runoilijan asuintalo oli yksi maan kirjallisen elämän keskuksista ja hänellä oli merkittävä vaikutus Esztergomin henkiseen elämään.[8]
Esztergomissa oli yksi Unkarin vanhimmista juutalaisyhteisöistä. Heillä oli oma synagoga vuoteen 1050 mennessä. Kuningas Kaarle I lahjoitti yhteisölle tontin hautausmaaksi vuonna 1326. Vuoden 1910 väestönlaskennan mukaan 5,1 % asukkaista oli juutalaisia ja vuoden 1941 väestönlaskennassa oli mukana 1 510 juutalaista asukasta. Yhteisö piti omaa kouluaan vuoteen 1944 asti. Juutalaisten omistamat kauppaliikkeet määrättiin sulkemaan ovensa 28. huhtikuuta 1944 ja heidät suljettiin ghettoon 11. toukokuuta. Kauppaliikkeet luovutettiin ei-juutalaisille 9. kesäkuuta. Gheton vangit lähetettiin Komáromiin kesäkuun alussa ja kuljetettiin Auschwitziin 16. kesäkuuta 1944. Kaksi pakkotyöyksikköä, jotka koostuivat pääosin Esztergomin juutalaisia, joukkoteloitettiin Ágfalvan lähellä Itävallan rajaa tammikuussa 1945.
Neuvostoliiton joukot valloittivat kaupungin 26. joulukuuta 1944. Saksalaiset valtasivat heidän asemansa 6. tammikuuta 1945, ja menettivät ne lopulta 21. maaliskuuta 1945 Neuvostoliitolle. Toisessa maailmansodassa saksalaiset joukot räjäyttivät vetäytyessään vuonna 1944 Tonavan yli vievän vuonna rakennetun 1895 Mária Valéria-sillan, eikä sitä voitu käyttää vuoteen 2001 asti.[2] Slovakian puolella sijaitsevan Štúrovon ja Unkarin Esztergomin välillä liikennöi siihen asti lauttoja. Vuosina 2000–2001 kävelysilta rakennettiin uudelleen Euroopan unionin tuella, ja se toimii nykyään alueellisena rajanylityspaikkana. Se on yksi kolmesta Tonavan yli vievästä sillasta matkalla Budapestista Itävaltaan.[4]
Kaupungissa sijaitsee tärkeä arkisto ja museo, jossa on historiallisia asiakirjoja ja kuvia Unkarin kuningaskunnan ajoilta, erityisesti nykyisen Slovakian alueelta. Unicum liköörin alkuperäisreseptiä säilytetään Esztergomissa basilikan arkistossa.[4] Kulttuurisen merkittävyytensä perusteella Esztergom on päässyt ehdokkaaksi Unescon maailmanperintöluetteloon.[4] Kylpylöitä on ollut kaupungissa vuodesta1912 lähtien[5] ja vuonna 2005 kaupunkiin perustettiin kuumia vesihoitoja käyttäviä uusi terveyskylpylä.
Esztergom on ollut aina tärkeä kauppapaikka Tonavan varrella. Sen taloushistoriasta löytyy rahapajan lisäksi niin kaivosteollisuutta kuin koneteollisuuttakin sekä toisen maailmansodan jälkeen kehittynyttä auto-, elektronikka- ja optista teollisuutta.[2] Vuonna 2016 merkittävin työllistäjä oli Suzukin autotehdas.[4][5]
_1.JPG)
- Esztergomin basilika, vuosina 1822–1869 arkkitehtien Pál Kühnelin, János Páckhin ja József Hildin suunnitelmien mukaan rakennettu uusklassinen basilika. Kirkko on Euroopan kolmanneksi suurin kirkkorakennus ja sen esikuvana on ollut Pietarinkirkko. Sen sisäkorkeus on kupolin kohdalla 71,5 metriä, pinta-ala 5,600 m2, pituus 118 metriä ja leveys 49 metriä. Kupolin ulkokorkeus on 100-106 metriä maanpinnasta.[2]
- Vanha linna Várhegy linnavuorella, linnan museossa on esillä kuninkaallisen palatsin jäänteitä 1000–1100-luvuilta, joka oli sen merkittävin rakennusaika.[2] Pohjoisrondelissa Miklós Meloccon veistos Tapanin kruunaus.[4] Linnaa on viimeksi korjattu 1700-luvulla.[2]
- vanhaa asutusta yhdistänyt tunneli linnavuorella, Sötétkapu eli ”Pimeäportti”[4]
- Vízivárosin eli ”Vesikaupungin” kaupunginosa, jossa on kapeita ja kiemurtelevia nupukivikatuja ja -kujia moskeijoiden ja kylpylöiden raunioita turkkilaiskaudelta sekä hienoja barokkirakennuksia[2] ja arkkipiispan palatsi. Pääaukion madonnapatsas on pystytetty vuoden 1739 ruttoepidemian muistolle.[4]
- Kristillinen museo (Keresztény Múzeum) entisessä priimaksen eli arkkipiispan palatsissa, jonka on suunnitellut arkkitehti József Lippert 1880–1882, on vuodesta 1875[5] sijainnut Unkarin rikkain ja maailman kolmanneksi rikkain hiippakuntamuseo, jossa on merkittävä maalauskokoelma.[2] Museossa on keskiaikaisia puupaneelille tehtyjä maalauksia, puuveistoksia, italialaisia ja länsieurooppalaisia maalauksia sekä italialaisia, saksalaisia ja flaamilaisia käsitöitä, kuvakudoksia ja keramiikkaa 1200-1700 -luvuilta.
- Arkkihiippakunnan tuomiokirkon aarrekammiossa (Főszékesegyházi Kincstár) on esillä tekstiilejä ja keskiaikaista kultasepäntyötä,[2] esim. 1400-luvun puolivälistä peräisin oleva gotiikantyylinen Suki-ehtoollismalja eli kalkki, joka on valmistettu Pariisissa.[7]
- Runoilija Balassa Bálintin museo[2] sijaitsee barokkitalossa, joka on entinen Ezstergomin kaupungintalo
- Tonavan museo[2]
- Runoilija Mihály Babitsin museo[9]
Bamberg (Saksa) vuodesta 1992
Cambrai (Ranska) vuodesta 1992
Canterbury (Englanti) vuodesta 2004- Ehingen (Saksa) vuodesta 1992
Espoo (Suomi) vuodesta 1974
Gniezno (Puola) vuodesta 1994- Maintal (Saksa) vuodesta 1993
Mariazell (Itävalta) vuodesta 2002
Štúrovo (Slovakia) vuodesta 1991
Lähde:[10]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
