Suomessa sijaitseva valtatie Helsingistä Turkuun From Wikipedia, the free encyclopedia
Valtatie 1 eli Turunväylä on Helsingistä Turkuun johtava valtatie. Se on osa kansainvälistä E18-väylää. Tien pituus on 165,2 kilometriä. Tie kuuluu liikenne- ja viestintäministeriön määrittämiin maanteiden pääväyliin ja yleiseurooppalaiseen TERN-tieverkkoon.
|
||
| Valtatie 1 | ||
|---|---|---|
| Ykköstie, Tarvontie, Turunväylä | ||
 Valtatie 1 |
||
| Maa | Suomi | |
| Tieluokka | valtatie | |
| Omistaja | Suomen valtio | |
| Tienpitäjä | Väylävirasto | |
| Pituus | 165,2 km | |
| Alkupiste | Helsinki | |
| Reitti |
Espoo (20 km) Lohja (53 km) Salo (112 km) |
|
| Päätepiste | Turku (165,2 km) | |
| Päällyste | asfaltti | |
| Kaistaluku | vähintään nelikaistainen | |
| Katso myös | Valtatie 1 Commonsissa | |
Valtatie 1 on lukuun ottamatta Helsingin kaupungin alueella katuverkossa kulkevaa 5,8 kilometrin ja Turun päässä olevaa 2,5 kilometrin osuutta moottoritie, jonka viimeinen osa avattiin liikenteelle 28. tammikuuta 2009[1]. Tien avaamista viivästyttivät tunneleiden varotoiminnoissa ilmenneet ongelmat. Tien liikenne on varsin sujuvaa, lukuun ottamatta ajoittaisia ruuhkia Helsingissä.lähde?
Tie kulkee seuraavien maakuntien kautta: Uusimaa – Varsinais-Suomi.
Tie kulkee seuraavien kuntien kautta: Helsinki – Espoo – Kauniainen – Espoo (uudelleen) – Kirkkonummi – Vihti – Lohja – Vihti (uudelleen) – Lohja (uudelleen) – Salo – Paimio – Kaarina – Turku. Vilkkaimmillaan valtatie 1 on Kehä I:n ja Kehä II:n välillä, missä keskimääräinen liikennemäärä oli vuonna 2021 noin 70 000 ajoneuvoa vuorokaudessa[2].
Helsingin ja Turun välillä on kulkenut maantie 1300-luvun puolivälistä, jolloin Turusta Viipurin johtava Suuri rantatie muodostui.[3]
Vuoden 1938 tienumerointijärjestelmässä Helsingin ja Turun välinen valtatie nimettiin valtatieksi 1. Valtatien 1 rakentaminen oli eräs Suomen varhaisimmista valtatiehankkeista. Sen rakentaminen alkoi 1930-luvulla, ja uusi tie valmistui vaiheittain vuoteen 1951 mennessä. Valmistunut tie oli aikanaan hyvin uudenaikainen. Liikennemäärien kasvaessa tien suorituskyky ja turvallisuus kuitenkin heikkenivät, ja ennen moottoritieosuuksien valmistumista ykköstie oli ollut pitkään profiililtaan vanhanaikainen, mutkainen ja mäkinen, ruuhkainen ja vaarallinen. Pitkät mäet osoittautuivat ongelmallisiksi etenkin raskaalle liikenteelle, jota varten tielle rakennettiin 1960–70-luvulla erillisiä ryömintäkaistoja. Ryömintäkaistojen loppupäät osoittautuivat kuitenkin onnettomuusalttiiksi raskaan liikenteen liittyessä muun liikenteen sekaan. Liikenteen sujuvuuden parantamiseksi ryömintäkaistat muutettiin 1980-luvulla ohituskaistoiksi, mutta nekään eivät parantaneet liikenneturvallisuutta, vaan erityisesti kaistojen päätekohdat osoittautuivat hyvin onnettomuusalttiiksi. Tie kulki myös aivan Salon ydinkeskustan läpi 1970-luvun loppupuolelle saakka, kunnes valmistui säästöbudjetilla rakennettu, pohjoisreunalta ydinkeskustan ohittava mutta taajama-alueen läpäisevä ohikulkutie, jonka läpäisykykyä rajoittivat useat liikennevalot.[4]
Vuosien 1956 ja 2009 välisenä aikana rakennettiin Helsingin ja Turun välille vaiheittain moottoritie. Sen ensimmäinen osuus Helsingin Munkkiniemestä Espoon Gumböleen valmistui joulukuussa 1962. Moottoritie piteni Veikkolaan vuonna 1967 ja Lohjanharjulle 1971. Turun päässä oleva moottoritieosuus Turusta Paimioon valmistui vaiheittain 1990-luvulla ja Paimiosta Salon ohitse Muurlaan vuonna 2003. Viimeisenä valmistui varsin vaativan maaston läpi kulkeva osuus Lohjanharjulta Muurlaan. Muurlan ja Lahnajärven välinen osuus valmistui loppuvuodesta 2008. Tammikuussa 2009 valmistui viimeinen osuus Lahnajärven ja Lohjan välillä.[5] Sitä mukaa kuin moottoritien eri osat otettiin käyttöön, vanha ykköstie jäi rinnakkaistieksi, jonka numero alun perin oli 118. 1990-luvun puolivälin tienumerouudistuksessa rinnakkaistien numero "standardisoitiin" ja muutettiin seututieksi 110.lähde?
Tien alkupää Helsingissä kävi nopeasti ahtaaksi, ja vuonna 1956 aloitettiin Suomen ensimmäisen moottoritien rakentaminen Helsingin Munkkiniemestä Espoon Gumböleen, suunnilleen nykyiseen Kehä III:n liittymään saakka. Uusi, Tarvontieksi kutsuttu moottoritie valmistui 16. joulukuuta 1962. Nykyään sen nimenä on Helsingin, Espoon ja Kirkkonummen alueella Turunväylä. Moottoritietä jatkettiin Lohjanharjulle 1970-luvulle mennessä kolmessa osassa: Ensin vuonna 1967 rakennettiin 14 kilometrin osuus Veikkolaan, sitten neljän kilometrin osuus Veikkolan ohi ja tämän jälkeen Nummenkylään loppuosuus, joka valmistui 1971. Viimeiseen urakkaan kuuluivat myös Porintien alkuosuus Palojärven liittymästä ja Lohjan suuntaan erkaneva muutaman kilometrin moottoriliikennetieosuus. 10. syyskuuta 1977 tiellä avattiin maailman ensimmäinen automaattinen sääasema[6].
Tämän jälkeen moottoriteiden rakentaminen pysähtyi ykköstien osalta lähes 15 vuodeksi. Vuonna 1973 valmistui tosin lyhyt nelikaistainen katuosuus Kaarinan ja Turun välille ja vuonna 1977 valmistui Salon ohikulkutie. Salon ohitustietä oli aikanaan suunniteltu moottoritieksi, mutta talousvaikeuksien vuoksi päädyttiin halvempaan ratkaisuun. Salon keskustan pohjoispuolelle rakennettiin kaksikaistainen ohikulkutie, jonka sujuvuuskykyä rajoittivat useat liikennevalot.[4]
Moottoritien rakentamista jatkettiin 1990-luvulla Turun päästä. Ensimmäisenä valmistui Paimion ja Kaarinan välinen osuus 1990-luvun puolivälissä. Kaarinan ja Turun välinen osuus valmistui 1990-luvun lopulla ensin valtatien 10 liittymään saakka; viimeinen osuus, johon kuului Aurajoen ylittävä silta, valmistui 2000-luvun alussa. Muurlan ja Paimion välinen moottoritieosuus valmistui vuonna 2003.lähde?
Lohjanharjun ja Muurlan välisen moottoritieosuuden rakentaminen aloitettiin tammikuussa 2004. Sen ensimmäinen, 12 kilometriä pitkä osuus Lohjanharjulta Lohjalle avattiin liikenteelle 15. joulukuuta 2005. Hankkeeseen sisältyi yksi uusi eritasoliittymä, minkä lisäksi olemassa olevaa Hevoskallion eritasoliittymää parannettiin. Tätä osuutta ei kuitenkaan vielä liitetty valtatiehen.[7] Alun perin uusi tie oli tarkoitus avata kokonaisuudessaan liikenteelle 15. marraskuuta 2008.[8] Tunneliturvallisuusjärjestelmien testauksen vuoksi Lohjan ja Lahnajärven välisen osuuden käyttöönotto viivästyi runsaat kaksi kuukautta.[9] Ensimmäisenä otettiin käyttöön osuus Lahnajärveltä Muurlaan 19. marraskuuta 2008.[10] Lopulta 28. tammikuuta 2009 valmistui myös Lohjan ja Muurlan välinen moottoritieosuus.[11]
Uuteen osuuteen sisältyi kahdeksan eritasoliittymää ja seitsemän tunnelia, joiden yhteispituus on 5,1 kilometriä. Tunneleista pisin, Karnaisten tunneli, on 2,3 kilometriä pitkä ja Suomen toiseksi pisin maantietunneli. Koko Lohjanharju–Muurla-tien kustannusarvio oli 335 miljoonaa euroa, mikä sisälsi myös valtatiehen 25 kuuluvan Lohjan läntisen sisääntulotien. Tietä on rakennettu niin sanotulla elinkaarimallilla, jossa Tieyhtiö Ykköstie Oy rakensi tien ja myös vastaa tien kunnossapidosta vuoteen 2029 asti. Tien käyttöönoton yhteydessä myös osa vuonna 2005 valmistuneesta moottoritieosuudesta muutettiin valtatieksi 1. Kun uusi moottoritie avattiin liikenteelle, valtatiestä 1 tuli kokonaan vähintään nelikaistainen.
Kehä I:n ja Nihtisillan väliin avautui 2015 uusi liittymä, Turvesolmu.[12] Liittymästä etelään kulkeva Turveradantie johtaa Koivumankkaantielle.[13]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Pääkaupunkiseudulla tien kapasiteettia kasvatettiin merkittävästi vuoteen 2020. Ensin rakennettiin kolmannet kaistat Kehä I:ltä Kehä II:lle Kehä I:n parantamishankkeen yhteydessä. Toisessa vaiheessa kolmannet kaistat Kehä II:lta Kehä III:sta eteenpäin Histaan saakka. Kolmannessa vaiheessa kolmannet kaistat Histasta edelleen valtatie 2:n liittymään Palojärvelle saakka.lähde?
Espoon Kirkkojärven kohdalla tie on rakentamisen jälkeen painunut 1–2 metriä pehmeän savisen maaperän vuoksi, koska tietä ei aikanaan paalutettu. Vesi on noussut tielle 2011 ja 2017. Vuoden 2011 tulvimisen jälkeen tietä päätettiin nostaa ja painumisen estämiseksi tehdä betonipaalutus. Työ oli meneillään, kun lokakuussa 2017 vesi nousi tielle niin paljon, että toinen kaista kumpaankin suuntaan jouduttiin sulkemaan ja liikenne puuroutui jatkuvasti. Veden nousua tielle estettiin hiekkasäkkivallein.[14][15]
Valtatie 1:llä on useita merkittävän pituisia tietunneleita, joissa jokaisessa on useita hätäpoistumisteitä ja hätäpuhelimet.
Tunnelit on numeroitu seuraavasti:
| Nro | Tunneli | Kunta | Pituus metriä |
|---|---|---|---|
| 2 | Isokylän tunneli | Salo | 435 |
| 3 | Hepomäen tunneli | Salo | 250 |
| 4 | Lakiamäen tunneli | Salo | 480 |
| 5 | Tervakorven tunneli | Lohja | 575 |
| 6 | Pitkämäen tunneli | Lohja | 620 |
| 7 | Orosmäen tunneli | Lohja | 645 |
| 8 | Karnaisten tunneli | Lohja | 2 230 |
| 9 | Lehmihaan tunneli | Lohja | 265 |
Tunnelia nro 1 ei ole vielä rakennettu, vaan sen numero lienee varattu Turun kehätielle (osa E18:aa) Raision keskustan kohdille suunniteltuun tunneliin.[16] Lohjan alueen viisi tunnelia ovat ketjussa niin ettei niiden väleissä ole yhtään liittymää. [17]
Turunväylän varren pysähdyspaikkoja huoltamoineen ja ravintoloineen ovat muun muassa Lohjan sekä Salon ABC:t, Paimion Neste, Halikon Shell[18] ja Suomusjärven Neste Kivihovi[19]. Tienvarren kahviloita ovat lisäksi Halikon Shellin viereinen Design Hill[20] sekä Ykköspesä ja Haukanpesä tien molemmin puolin sijaitsevilla levähdysalueilla Saukkolassa[21]. Vähän kauempana moottoritiestä, vanhan ykköstien (nyk. seututie 110) varrella sijaitsevat Sammatin Kasvihuoneilmiö,[22] Lahnajärven taukopaikka[23] ja Muurlan lasi.[24]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
.svg){kind=small}
