Karjalohja

Karjalohja (ruots. Karislojo) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Uudenmaan maakunnassa. Vuoden 2013 alussa Karjalohja liitettiin Lohjan kaupunkiin. Karjalohjan ainoa taajama oli Karjalohjan kirkonkylä.^[3] Karjalohjan kaavoitetut alueet muodostavat nykyään Lohjan 102.^[4] kaupunginosan.

Karjalohja Karislojo
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Lohja
vaakuna	sijainti
Vuonna 1860 valmistunut Jean Wiikin suunnittelema Karjalohjan kivikirkko ja kirkonkylän läpi kulkeva Keskustie.
Sijainti	60°14′25″N, 023°43′05″E
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Helsingin seutukunta
Kuntanumero	223
Hallinnollinen keskus	Karjalohjan kirkonkylä
Perustettu	1614
Kuntaliitokset	Osa Sammattiin (1934)
Liitetty	2013
– liitoskunnat	Lohja Nummi-Pusula Karjalohja
– syntynyt kunta	Lohja
Pinta-ala	163,39 km² [1] (1.1.2012)
– maa	121,28 km²
– sisävesi	42,11 km²
Väkiluku	1 474  [2] (31.12.2012)
– väestötiheys	12,15 as./km² (31.12.2012)
Infobox OK

Kunta oli yksikielisesti suomenkielinen ja siellä asui ennen sen lakkauttamista 1 474 ihmistä,^[2] ja sen pinta-ala oli 163,39 km², josta 42,11 km² oli vesistöjä.^[1] Väestötiheys oli 12,15 asukasta/km². Karjalohjan kuntaliitosta edeltäneet naapurikaupungit olivat Lohja, Raasepori ja Salo., naapurikunnat puolestaan Sammatti, Lohjan kunta, Karjaa, Pohja, Kisko ja Suomusjärvi.

Historia

Kartta Lohjan kaupungin kuntaliitoksista. Karjalohja liittyi Lohjaan vuonna 2013 yhdessä Nummi-Pusulan kanssa.

Karjalohjan nimi muodostuu kahden vanhan suurpitäjän nimistä Karjaa ja Lohja. Karjalohjan vanhin asutus on sijainnut Lohjanjärven länsirannalla Iloniemen, Lohjantaipaleen, Pellonkylän ja Tallaan alueilla. Nimistön perusteella Ahtilan ja Immulan on asuttanut aikoinaan Lohjan suunnalta tullut väestö. Jotkin alueen paikannimet viittaavat Varsinais-Suomesta tulleeseen väestöön.^[5]

Ruotsinkielinen nimi Karislojo mainitaan ensi kerran 1400-luvun puolivälissä. Itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi Karjalohja muodostettiin 1614 mutta kappeliseurakuntana se oli ollut jo 1200-luvulla. Suuri osa nykyisistä Karjalohjan kylistä oli jo 1400-luvulla olemassa ja se oli yksi Raaseporin linnanläänin pitäjistä.^[6]

Itsenäinen seurakunta Karjalohjasta tuli 1614 sen erotessa Karjaasta. Karjalohjan eteläosa oli perinteisesti ruotsinkielistä.

Kuntaliitos

Karjalohja liittyi Lohjan kaupunkiin 1. tammikuuta 2013. Karjalohjan kunnanvaltuusto pyörsi aiemman kantansa maaliskuussa 2008, ja päätti aloittaa liitosneuvottelut.^[7] Karjalohjan kunnanvaltuusto hyväksyi kesäkuussa neuvotellun sopimuksen äänin 11–2.^[8] Lohjan kaupunginvaltuusto hyväksyi liittymisen 4. elokuuta 2008. Liitoksen ehtona on, että Lohja osallistuu Karjalohjan talousarvioiden hyväksymiseen ennen kuntaliitosta.^[9]

Luonto

Karjalohjalla sijaitseva Karkalin luonnonpuisto on yksi Etelä-Suomen hienoimmista lehtoalueista.^[10] Tämä Natura-kohde sijaitsee Karjalohjan itäosassa pitkän Lohjanjärveen pistävän niemen kärjessä ja se muodostaa monipuolisen kokonaisuuden, jossa on vanhaa metsää, lehtoja, kalkkikallioita, puustoisia soita, niittyjä ja rakentamattomia saaria. Alueella on poikkeuksellisen runsaasti uhanalaista lajistoa ja joitain lajeista tavataan ainoastaan Karkalissa.^[11]

Kulttuuri

Karjalohjan luonto- ja kyläidylli on kautta historiansa inspiroinut tunnettuja taiteilijoita. Muun muassa professori ja satusetä Zacharias Topelius asui perheineen Kukkasniemen huvilallaan, joka kuuluu yhä Karjalohjan kulttuurimaisemaan. Karjalohjalla Topelius kirjoitti muun muassa Maamme kirjan. Karjalohjan kulttuuriväkeen kuului aikoinaan myös taidemaalari-kirjailija-keksijä Sigurd Wettenhovi-Aspa.

Muita Karjalohjalla vaikuttaneita tai sieltä innoitusta hakeneita taiteilijoita ja tutkijoita ovat olleet muun muassa I. K. Inha, Mika Waltari, Hilda Käkikoski, Maija Karma ja Gustav Komppa.

Ruokakulttuuri

Karjalohja kuuluu ruokakulttuuriltaan uusimaalaiseen alueeseen. Perunanviljelyn yleistyttyä perunaa on hyödynnetty laajasti muun muasssa valmistamalla perunamakkaraa ja perunapuuroa. Uusimaalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat rosollit, piimäjuustot ja laatikot. Uusimaalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu myös marjaviinituotanto, puutarhamarjat ja niistä tehdyt jalosteet.^[12] Karjalohjan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla verimakkara tai veripalttu sekä perunajauhoista tehty pannukakku.^[13]

Murre

Karjalohjan alueella puhutun kielen perustana on Länsi-Uudenmaan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden itäryhmään. Karjalohjan murre muodostaa yhdessä Lohjan, Vihdin, Sammatin, Nummen, Pusulan, Karkkilan ja Pyhäjärven kanssa uusmaalaisten murteiden läntisen puoliskon eli Vihdin ryhmän.^[14]

Nähtävyyksiä

Karjalohjan kirjasto 2010.

Karjalohjan kirkko, joka paloi 1970-luvulla salamaniskusta, jäi raunioina pystyyn. Jäänteiden viereen rakennettiin ”lasikirkkona” tunnettu seurakuntatalo. 1990-luvulla vanhaa kirkkoa alettiin vähin erin korjata lahjoitusvaroin.

Työväenasuntoja Kärkelän ruukkialueella.

Karjalohjan vanhin koulurakennus, nykyinen Karjalohjan kirjasto, rakennettiin vuonna 1875, ja se on yksi kunnan tunnetuimmista rakennuksista. Karjalohjalla sijaitsevat myös muun muassa professori Gustav Kompan suunnittelema ja toteuttama Tammiston arboretum, joka on yksi Suomen lajirikkaimmista ja luonnonläheisimmistä puulajipuistoista^[15] sekä Kärkelän vanha ruukkialue.

Karjalohjan vaakuna

Karjalohjan vaakunan on suunnitellut Toivo Vuorela vuonna 1965. Vaakunassa on sinisessä kentässä kolmilehtinen haarusristin muotoinen kultainen koivunoksa, jonka yllä on kultainen kuusisakarainen tähti. Vaakunan aihe viittaa Zacharias Topeliuksen satuun Koivu ja tähti, jonka hän kirjoitti Karjalohjalla.^[16]

Tapahtumia

Heinäkuussa Karjalohjalla pidetään vuotuiset markkinat Puujärvipäivät. Samassa kuussa järjestetään myös Koivu ja Tähti -musiikkifestivaalit. Karjalohjan Kivikirkossa järjestetään vuosittain Elokuun konsertti, jonka taiteellisena johtajana toimii Heikki Orama. Vierailijoina ovat olleet muun muassa Helsingin kaupunginorkesteri, Tapiola Sinfonietta ja Norjan radion orkesteri.

Kylät

Näkymä Karjalohjan keskustiestä Fiskarsin suuntaan talvella 2008.

Näkymä Karjalohjan keskustiestä Sammatin suuntaan kesällä 1939.

Kirkko ja keskustie huhtikuussa 2010.

Härjänvatsa, Ilmoniemi, Immola, Karkali, Kattelus, Kourjoki, Kuusia, Kärkelä, Lohjantaipale, Lönnhammar (Linhamari), Maila, Makkarjoki, Murto, Mustlahti, Nummijärvi, Pappila, Pellonkylä, Pipola, Pitkälahti (Långvik), Puujärvi, Pyöli, Saarenpää, Sakkola, Suurniemi, Särkjärvi, Tallaa, Tammisto

Tunnettuja asukkaita

• Urho Kähönen (1910–1984), kansanedustaja (ml.)^[17]
• Hilda Käkikoski (1864–1912), kansanedustaja (suom.)^[17]
• Kai Lehtinen (s. 1958), näyttelijä ja ohjaaja^[18]
• Erkki Mantere (1918–2013), metsänhoitaja ja yritysjohtaja, metsäneuvos
• Suvi-Anne Siimes (s. 1963), kansanedustaja, vasemmistoliiton puheenjohtaja, toimitusjohtaja^[17]
• Tauno Tukkinen (s. 1938), kunnanvaltuutettu, filosofian kandidaatti, matematiikan ja fysiikan lehtori^[19]