Niki Lauda

Andreas Nikolaus ”Niki” Lauda (22. helmikuuta 1949 Wien, Itävalta – 20. toukokuuta 2019^[2] Zürich, Sveitsi) oli itävaltalainen Formula 1 -kuljettaja, joka kilpaili MM-sarjassa vuosina 1971–1979 sekä 1982–1985. Hän voitti maailmanmestaruuden kolme kertaa, joista kaksi vuoden 1976 onnettomuuden jälkeen. Lisäksi kaudella 1976 hän oli MM-pisteissä toinen James Huntin jälkeen. Pisteitä Lauda saavutti 420,5, joka on enemmän kuin muilla 1970-luvun kuljettajilla. Hänen lempinimiään kilpauran aikana olivat ”Mouse” (hiiri) ja ”Rat” (rotta), jotka perustuivat hänen ulkoneviin yläetuhampaisiinsa, sekä ”Computer” (tietokone), joka viittasi hänen pidättyvään ja viileään olemukseensa.^[3]

Niki Lauda
Lauda vuonna 1982
Henkilötiedot
Syntynyt	22. helmikuuta 1949 Wien, Itävalta
Kuollut	20. toukokuuta 2019 (70 vuotta) Zürich, Sveitsi.[1]
Kansalaisuus	Itävalta
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet	1971–1979, 1982–1985
Talli(t)	March (1971–1972) BRM (1973) Ferrari (1974–1977) Brabham (1978–1979) McLaren (1982–1985)
Kilpailuja	177 (171 starttia)
Maailman­mestaruuksia	3 (1975, 1977, 1984)
Voittoja	25
Palkintosijoja	54
Paalupaikkoja	24
Nopeimpia kierroksia	24
MM-pisteitä	420,5
Ensimmäinen kilpailu	Itävallan GP 1971
Ensimmäinen voitto	Espanjan GP 1974
Viimeinen voitto	Hollannin GP 1985
Viimeinen kilpailu	Australian GP 1985
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ennen kuolemaansa hän toimi Mercedeksen F1-tallin puheenjohtajana. Laudan kuoleman jälkeen erikoisvalmisteinen urheiluauto T50 nimettiin hänen mukaansa ja auton suunnitteluun otettiin mallia tuulettimella varustetusta Brabham BT46B -autosta, jolla hän voitti kauden 1978 Ruotsin osakilpailun.^[4]

F1-ura

Uran alku

Niki Lauda aloitti F1-uransa Max Mosleyn johtamassa March-tallissa vuonna 1971. Uran alkutaival sujui vaatimattomasti, ja Lauda joutui luopumaan tallipaikastaan kauden 1972 jälkeen. Seuraavana vuonna hän kilpaili BRM-tallissa ja ajoi ensimmäiset MM-pisteensä sijoittumalla Belgian GP:ssä viidenneksi.^[5] Kauden päätteeksi hän seurasi tallitoveriaan Clay Regazzonia Ferrari-talliin. Kaudella 1974 Lauda sijoittui MM-sarjassa neljänneksi kerättyään 38 pistettä ja voitettuaan Espanjan ja Hollannin GP:t. Tallitoveri Regazzoni oli sarjassa toinen, ja Ferrari síjoittui autonvalmistajien tuloksissa toiseksi.^[6]Espanjan GP:ssä Niki Lauda sai ensimmäisen kolmesta hattutempustaan (paalupaikka, nopein kierros, voitto).^[7]

Ensimmäinen mestaruus ja onnettomuus

Vuonna 1975 Lauda voitti uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden 26-vuotiaana. Hän voitti kauden 14 osakilpailusta viisi: Monacon, Belgian, Ruotsin, Ranskan ja Yhdysvaltain GP:t. Hän keräsi 64,5 pistettä ja voitti toiseksi sijoittuneen Emerson Fittipaldin lähes 20 pisteellä. Ferrari voitti valmistajien mestaruuden.^[8]

Kauden 1976 yhdeksästä ensimmäisestä osakilpailusta Lauda voitti viisi: Brasilian, Etelä-Afrikan, Belgian, Monacon ja Britannian GP:t.^[9] Nürburgringillä 1. elokuuta hän joutui vakavaan onnettomuuteen: hän sinkoutui kostealta radalta ulos yli 200 km/h:n nopeudella, osui pylvääseen ja lensi ratapenkereeltä takaisin radalle auton syttyessä palamaan.^[10] Auton polttoainetankki oli lähes täynnä, koska tuolloin ajettiin vasta kilpailun toista kierrosta. Kanssakilpailijoiden Arturo Merzarion ja Guy Edwardsin avustuksella Lauda saatiin ulos palavasta autosta. Lauda ei menettänyt onnettomuudessa tajuntaansa, mutta hänen saamansa palo- ja hengitystievammat olivat siinä määrin vakavat, että hänelle annettiin sairaalassa viimeinen voitelu^[11]. Lauda selvisi hengissä ja palasi takaisin radalle vain 42 päivää onnettomuutensa jälkeen. Kauden 1976 mestariksi nousi James Hunt yhden pisteen erolla Laudaan tämän vetäydyttyä kahden ajokierroksen jälkeen kaatosateessa ajetusta kauden päätöskisasta, Japanin GP:stä^[12].

Lauda Saksan GP:n harjoituksissa kaudella 1976.

Toinen mestaruus ja poistuminen kilparadoilta

Kaudella 1977 Lauda voitti mestaruuden ylivoimaisesti, vaikka hän voitti vain kolme kilpailua: Etelä-Afrikan, Saksan ja Hollannin GP:t.^[13] Hän varmisti mestaruuden 2. lokakuuta Watkins Glenin GP:ssä, kun hän ajoi neljänneksi ja nousi 72 pisteeseen.^[13][14]. Kahteen viimeiseen osakilpailuun hän ei enää lähtenyt mukaan.^[13]

Kaudeksi 1978 Lauda siirtyi Brabham-talliin. Hän voitti Ruotsin ja Italian GP:t ja sijoittui lopputuloksissa neljänneksi 44 pisteellä, 20 pistettä Lotus-kuljettaja Mario Andrettille hävinneenä.^[15] Italian GP:n voitto oli poikkeuksellinen, sillä Lauda ei johtanut yhtään kierrosta. Vastaavanlainen tilanne on sattunut vain seitsemän kertaa F1:sen historiassa. Kaudella 1979 Lauda keräsi vain neljä MM-pistettä.^[16] Hän turhautui kilpailemiseen ja ilmoitti Kanadan osakilpailun vapaiden harjoitusten jälkeen lopettavansa uransa kesken kauden. Hän vetäytyi formuloista ja perusti keräämällään omaisuudella lentoyhtiön.

Paluu maailmanmestariksi

Vuonna 1982 Lauda oli jälleen mukana Formula 1 -sarjassa kauden avauskilpailusta lähtien. Hän ajoi McLaren-autoa solmittuaan rahakkaan sopimuksen. Hän voitti jo kolmannen paluunsa jälkeisen kilpailun Long Beachillä.^[17] Kauden toisen voittonsa hän ajoi Britannian GP:ssä ja sijoittui kauden lopputuloksissa viidenneksi 30 pisteellä.^[18] Kaudella 1983 Lauda keräsi McLarenillaan vain 12 pistettä ja sijoittui MM-sarjassa kymmenenneksi.^[19]

Kaudella 1984 Lauda voitti uransa kolmannen mestaruuden puolen pisteen erolla tallitoveriinsa Alain Prostiin. Hän on Prostin ohella ainoa vähintään kauden pituisen kilpailutauon jälkeen paluun tehnyt kuljettaja, joka on voittanut maailmanmestaruuden. Lauda voitti kauden aikana Etelä-Afrikan, Ranskan, Britannian, Itävallan ja Italian GP:t. Mestaruus ratkaistiin Portugalin GP:ssä Estorilissä, jossa Prost voitti, mutta Laudan nousu toiseksi Nigel Mansellin keskeytyksen jälkeen riitti tuomaan hänelle mestaruuden. McLaren voitti luonnollisesti myös valmistajien mestaruuden.^[20]

Lauda jatkoi Formula 1:ssä vielä vuoden 1985 mutta keskeytti suurimman osan kilpailuistaan ja voitti vain Hollannin GP:n, jossa hän oli 0,23 sekuntia tallitoveriaan Prostia nopeampi. Lauda keräsi viimeisenä kautenaan 14 pistettä ja sijoittui MM-tuloksissa kymmenenneksi, mutta McLaren voitti valmistajien mestaruuden.^[21]

Lauda ajoi urallaan 171 GP-kilpailua, joissa hän saavutti 25 voittoa, 24 paalupaikkaa ja 25 kilpailun nopeinta kierrosta. MM-pisteitä Lauda keräsi urallaan 420,5, minkä ennätyksen ohitti Alain Prost vuonna 1988.

F1-uran jälkeen

Lauda voitti kolmannen maailmanmestaruutensa McLarenilla kaudella 1984.

Kilpauransa päätyttyä Lauda ei jättänyt Formula 1 -piirejä. Hän toimi muun muassa Ferrari-tallin neuvonantajana ja Jaguar-tallin tallipäällikkönä. Hän toimi myös saksalaisen RTL-kanavan Formula 1 -asiantuntijana. Hän jakoi värikkäitä lausuntoja autoista, talleista ja persoonattomina pitämistään kuljettajista^{[22][23][24][25][26][27]}.

Lauda toimi Mercedeksen Formula 1 -tallin puheenjohtajana vuoden 2012 syksystä lähtien.^[28]

Niki Laudan poika Mathias Lauda ryhtyi myös kilpa-autoilijaksi. Kauden 2005 Mathias Lauda ajoi GP2-sarjassa. Kaudella 2006 hän kilpaili DTM-sarjassa. Lisäksi hän on ajanut A1-sarjassa, Speedcar Seriesissä ja Porsche Supercup -sarjassa. Nykyisin hän ajaa FIA WEC -sarjassa.

Formula 1 -saavutukset

Kausi	Talli	Voitot	Paalupaikat[29]	Nopeimmat kierrokset	Palkintosijat	Pisteet	Pistesija	Keskeytykset
1971	March	0	0	0	0	0	0	1
1972	March	0	0	0	0	0	0	3
1973	BRM	0	0	0	0	2	1	9
1974	Ferrari	2	9	3	5	38	6	8
1975	Ferrari	5	9	2	8	64,5	12	1
1976	Ferrari	5	3	4	9	68	10	3
1977	Ferrari	3	2	3	10	72	12	2
1978	Brabham	2	1	4	7	44	7	9
1979	Brabham	0	0	0	0	4	2	11
1982	McLaren	2	0	1	3	30	6	6
1983	McLaren	0	0	1	2	12	4	8
1984	McLaren	5	0	5	9	72	10	6
1985	McLaren	1	0	1	1	14	3	11
Yhteensä		25	24	24	54	420,5	73	78

Vuosi	Talli	Auto	Moottori	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	Sijoitus	Pisteet
1971	March Racing Team	March 711	Ford Cosworth V8	RSA	ESP	MON	NED	FRA	GBR	GER	AUT Kesk.	ITA	CAN	USA							NC	0
1972	March Racing Team	March 721	Ford Cosworth V8	ARG 11	RSA 7																NC	0
		March 721X	Ford Cosworth V8			ESP Kesk.	MON 16	BEL 12
		March 721G	Ford Cosworth V8						FRA Kesk.	GBR 9	GER Kesk.	AUT 10	ITA 13	CAN DSQ	USA NC
1973	Marlboro-BRM	BRM P160C	BRM V12	ARG Kesk.	BRA 8																18.	2
		BRM P160D	BRM V12			RSA Kesk.
		BRM P160E	BRM V12				ESP Kesk.	BEL 5	MON Kesk.	SWE 13	FRA 9	GBR 12	NED Kesk.	GER Kesk.	AUT DNS	ITA Kesk.	CAN Kesk.	USA Kesk.
1974	Scuderia Ferrari SpA	Ferrari 312B3	Ferrari flat-12	ARG 2	BRA Kesk.	RSA 16	ESP 1	BEL 2	MON Kesk.	SWE Kesk.	NED 1	FRA 2	GBR 5	GER Kesk.	AUT Kesk.	ITA Kesk.	CAN Kesk.	USA Kesk.			4.	38
1975	Scuderia Ferrari SpA	Ferrari 312B3	Ferrari flat-12	ARG 6	BRA 5																1.	64.5
		Ferrari 312T	Ferrari flat-12			RSA 5	ESP Kesk.	MON 1	BEL 1	SWE 1	NED 2	FRA 1	GBR 8	GER 3	AUT 6	ITA 3	USA 1
1976	Scuderia Ferrari SpA	Ferrari 312T	Ferrari flat-12	BRA 1	RSA 1	USW 2															2.	68
		Ferrari 312T2	Ferrari flat-12				ESP 2	BEL 1	MON 1	SWE 3	FRA Kesk.	GBR 1	GER Kesk.	AUT	NED	ITA 4	CAN 8	USA 3	JPN Kesk.
1977	Scuderia Ferrari SpA	Ferrari 312T2	Ferrari flat-12	ARG Kesk.	BRA 3	RSA 1	USW 2	ESP DNS	MON 2	BEL 2	SWE Kesk.	FRA 5	GBR 2	GER 1	AUT 2	NED 1	ITA 2	USA 4	CAN	JPN	1.	72
1978	Parmalat Racing Team	Brabham BT45C	Alfa Romeo flat-12	ARG 2	BRA 3																4.	44
		Brabham BT46	Alfa Romeo flat-12			RSA Kesk.	USW Kesk.	MON 2	BEL Kesk.	ESP Kesk.		FRA Kesk.	GBR 2	GER Kesk.	AUT Kesk.	NED 3	ITA 1	USA Kesk.	CAN Kesk.
		Brabham BT46B	Alfa Romeo flat-12								SWE 1
1979	Parmalat Racing Team	Brabham BT48	Alfa Romeo V12	ARG Ret	BRA Ret	RSA 6	USW Ret	ESP Ret	BEL Ret	MON Ret	FRA Ret	GBR Ret	GER Ret	AUT Ret	NED Ret	ITA 4					14.	4
		Brabham BT49	Ford Cosworth V8														CAN DNP	USA
1982	Marlboro McLaren	McLaren MP4B	Ford Cosworth V8	RSA 4	BRA Ret	USW 1	SMR	BEL DSQ	MON Ret	DET Ret	CAN Ret	NED 4	GBR 1	FRA 8	GER DNS	AUT 5	SUI 3	ITA Ret	CPL Ret		5.	30
1983	Marlboro McLaren	McLaren MP4/1C	Ford Cosworth V8	BRA 3	USW 2	FRA Ret	SMR Ret	MON DNQ	BEL Ret	DET Ret	CAN Ret	GBR 6	GER DSQ	AUT 6							10.	12
		McLaren MP4/1E	TAG V6t												NED Ret	ITA Ret	EUR Ret	RSA 11
1984	Marlboro McLaren	McLaren MP4/2	TAG V6t	BRA Ret	RSA 1	BEL Ret	SMR Ret	FRA 1	MON Ret	CAN 2	DET Ret	DAL Ret	GBR 1	GER 2	AUT 1	NED 2	ITA 1	EUR 4	POR 2		1.	72
1985	Marlboro McLaren	McLaren MP4/2B	TAG V6t	BRA Ret	POR Ret	SMR 4	MON Ret	CAN Ret	DET Ret	FRA Ret	GBR Ret	GER 5	AUT Ret	NED 1	ITA Ret	BEL DNS	EUR	RSA Ret	AUS Ret		10.	14

• 29 palkintosijaa (ilman voittoa)
• 12 voittoa ja nopeinta kierrosta (samassa GP:ssä)

Kuolema

Laudalle tehtiin keuhkonsiirtoleikkaus elokuussa 2018.^[30] Lauda kuoli 20. toukokuuta 2019 Zürichin yliopistollisessa sairaalassa,^[1] jossa hän oli dialyysihoidossa.^[31]

Lähteet

• Kärkkäinen, Juha: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96. Alfamer Oy, 1996. ISBN 951-9153-98-5
• Formula 1- legendat – Niki Lauda
• https://www.mercedesamgf1.com/en/mercedes-amg-f1/amg-f1-team/amg-f1-management/niki-lauda/ (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

1. Formula 1 legend Niki Lauda, who was immortalised by film Rush after surviving horrendous burns in a race crash before running his own airline, dies aged 70 – eight months after a lung transplant The Daily Mail. 21 May 2019. Viitattu 21 May 2019.
2. Entinen F1-kuljettaja Niki Lauda on kuollut HS.fi. 21.5.2019. Sanoma company. Viitattu 21.5.2019.
3. From 'The Iceman' to 'The Monza Gorilla' – the best nicknames in F1 history F1 News. 27.1.2017. Formula 1.com. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)
4. Legendary Brabham designer Gordon Murray names new hypercar after Niki Lauda Formula1.com. 23.2.2021. Formula One World Championship Limited. Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)
5. Kärkkäinen, s, 27
6. Kärkkäinen, s, 29
7. Niki LAUDA - Hat trick • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 22.9.2024.
8. Kärkkäinen, s, 30
9. Kärkkäinen, s. 32
10. Kärkkäinen, s. 30–31
11. Kärkkäinen, s. 31
12. Kärkkäinen, s. 31–32
13. Kärkkäinen, s. 33
14. Lounasheimo, Ilmo: Mitä Missä Milloin 1979, s. 417. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2
15. Kärkkäinen, s. 37, 39–40
16. Kärkkäinen, s. 47
17. Kärkkäinen, s. 64
18. Kärkkäinen, s. 68, 71
19. Kärkkäinen, s. 80
20. Kärkkäinen, s. 82–83, 85–88
21. Kärkkäinen, s. 81–96
22. Lauda haukkuu F1-autot leikkuupuimureiksi
23. Lauda laittaisi F1-kuskit DTM-hommiin
24. Lauda lyttää F1-sarjan nykykuskit
25. Lauda oikaisee puheitaan (Arkistoitu – Internet Archive)
26. Lauda syyttää Ferraria "spagettikulttuurista"
27. Niki Lauda avaruuslentäjäksi
28. Mercedes-Benz by Daimler AG: MERCEDES AMG PETRONAS – Niki Lauda www.mercedesamgf1.com. Arkistoitu 15.11.2016. Viitattu 14.11.2016.
29. STATS F1: Niki LAUDA – Fastests laps • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 19.8.2017. (englanniksi)
30. Uutta tietoa tehohoidossa olevan Niki Laudan tilasta – lääkäri tyrmäsi villin teorian yli 40 vuoden takaisesta onnettomuudesta iltalehti.fi. Viitattu 3.8.2018.
31. Niki Lauda, three-time Formula One world champion, dies aged 70 The Guardian. 21 May 2019. Viitattu 21 May 2019.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Niki Lauda Wikimedia Commonsissa

Kirjallisuutta

• Hamilton, Maurice: Niki Lauda — Formulalegendan elämäkerta, s. 381. Suomentanut Ukskoski, Petri. Minerva Kustannus, 2020. ISBN 9789523751057

Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit

1950-luku: 1950:  G. Farina 1951:  J. M. Fangio 1952:  A. Ascari 1953:  A. Ascari 1954:  J. M. Fangio 1955:  J. M. Fangio 1956:  J. M. Fangio 1957:  J. M. Fangio 1958:  M. Hawthorn 1959:  J. Brabham 2000-luku: 2000:  M. Schumacher 2001:  M. Schumacher 2002:  M. Schumacher 2003:  M. Schumacher 2004:  M. Schumacher 2005:  F. Alonso 2006:  F. Alonso 2007:  K. Räikkönen 2008:  L. Hamilton 2009:  J. Button

1960-luku: 1960:  J. Brabham 1961:  P. Hill 1962:  G. Hill 1963:  J. Clark 1964:  J. Surtees 1965:  J. Clark 1966:  J. Brabham 1967:  D. Hulme 1968:  G. Hill 1969:  J. Stewart 2010-luku: 2010:  S. Vettel 2011:  S. Vettel 2012:  S. Vettel 2013:  S. Vettel 2014:  L. Hamilton 2015:  L. Hamilton 2016:  N. Rosberg 2017:  L. Hamilton 2018:  L. Hamilton 2019:  L. Hamilton

1970-luku: 1970:  J. Rindt 1971:  J. Stewart 1972:  E. Fittipaldi 1973:  J. Stewart 1974:  E. Fittipaldi 1975:  N. Lauda 1976:  J. Hunt 1977:  N. Lauda 1978:  M. Andretti 1979:  J. Scheckter 2020-luku: 2020:  L. Hamilton 2021:  M. Verstappen 2022:  M. Verstappen 2023:  M. Verstappen

1980-luku: 1980:  A. Jones 1981:  N. Piquet 1982:  K. Rosberg 1983:  N. Piquet 1984:  N. Lauda 1985:  A. Prost 1986:  A. Prost 1987:  N. Piquet 1988:  A. Senna 1989:  A. Prost

1990-luku: 1990:  A. Senna 1991:  A. Senna 1992:  N. Mansell 1993:  A. Prost 1994:  M. Schumacher 1995:  M. Schumacher 1996:  D. Hill 1997:  J. Villeneuve 1998:  M. Häkkinen 1999:  M. Häkkinen