Mario Andretti
yhdysvaltalainen autourheilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Mario Gabriele Andretti (s. 28. helmikuuta 1940 Montona d'Istria, Italia[1][2][3][4]) on yhdysvaltalainen entinen kilpa-autoilija, joka saavutti menestystä niin Formula 1 -sarjassa kuin myös Pohjois-Amerikan kilpasarjoissa.[1]
| Mario Andretti | |
|---|---|
 Mario Andretti vuonna 2017. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. helmikuuta 1940 Montona d'Istria, Italia |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1968–1972, 1974–1982 |
| Talli(t) |
Lotus (1968–1969, 1977–1980) March (1970) Ferrari (1971–1972) Parnelli (1974–1976) Alfa Romeo (1981) Williams, Ferrari (1982) |
| Kilpailuja | 131 |
| Maailmanmestaruuksia | 1 (1978) |
| Voittoja | 12 |
| Palkintosijoja | 19 |
| Paalupaikkoja | 18 |
| Nopeimpia kierroksia | 10 |
| MM-pisteitä | 180 |
| Ensimmäinen kilpailu | Italian Grand Prix 1968 |
| Ensimmäinen voitto | Etelä-Afrikan Grand Prix 1971 |
| Viimeinen voitto | Hollannin Grand Prix 1978 |
| Viimeinen kilpailu | Las Vegasin Grand Prix 1982 |
| Aiheesta muualla | |
| www.marioandretti.com | |
Ura
Lapsuus- ja nuoruusvuodet
Mario Andretti syntyi Montona d'Istrian kaupungissa, Italiassa toisen maailmansodan alussa, minkä seurauksena hän vietti seitsemän ensimmäistä elinvuottaan yhdessä perheensä kanssa pakolaisleireillä.[1][3][4][5][6] Vielä sodan jälkeenkään ei Andrettin perhe pystynyt saavuttamaan tasapainoista elämää (heidän kotiseutunsa luovutettiin sodan jälkeen Jugoslavialle ja perhe joutui siirtymään pois kommunistialueilta Italiaan), joten vuonna 1955 Andrettit muuttivat Yhdysvaltoihin.[7][8] Mario ihaili italialaisia moottoriurheilijoita ja hänen varhaiset muistonsa liittyivät F1-mestari Alberto Ascariin ja legendaariseen Mille Miglia -ajoon.[1]
Stock Car, NASCAR ja urheiluautot
Perheen asettuessa Yhdysvaltojen Nazarethiin 1950-luvun puolivälissä Andretti työskenteli setänsä varikolla sekä aloitti itse kilpailemisen yhdessä veljensä Aldon kanssa pienissä amerikkalaisissa Stock Car- ja urheiluautosarjoissa 1940-luvulla valmistetulla Hudson Hornetilla.[3][4][9][10] Aldon ura päättyi kuitenkin aikaisessa vaiheessa vakavien kolarien aiheuttamiin vaurioihin.[3][4][9] Mario voitti Stock Car -(koppiauto)luokissa 21 kertaa.[9] 1960–1980-luvuilla hän osallistui United States Automobile Clubin järjestämiin Stock Car-kilpailuihin, joissa voitti kilpailuja vuosina 1967 sekä 1974–75.[5]
NASCAR:in koppiautoja Andretti kokeili ensimmäisen kerran vuonna 1966 ja vuotta myöhemmin voitti sarjassa Daytona 500-kilpailun.[4][11]
Sprint Car ja IndyCar
Koppi- ja urheiluautot eivät riittäneet Andrettin tavoitteiksi, koska hän oli pitkään haaveillut ajavansa avorenkaisten sarjassa.[5] Hän siirtyi ensin pienempiin Midget-autoihin, joilla kilpaili tiukalla aikataululla lähes sadassa kilpailussa 1960-luvun alussa (erikoisuutena kolmen kilpailun voitti kahdella eri radalla yhden päivän aikana).[4][5] Kilpakuskin paikat olivat osa-aikaisia, kunnes hänelle tarjottiin vakituisempaa ajopaikkaa USAC:n järjestämässä sarjassa vuonna 1964 ja jossa voitti useita kertoja.[5] Vuonna 1965 Andretti osallistui ensi kerran legendaariseen Indianapolis 500 -ajoon (lopputuloksissa oli kolmas), jonka hän voitti neljä vuotta myöhemmin (voitto oli hänen ainoa kyseisessä kilpailussa).[4][12][13] Voiton uusiminen ei onnistunut kertaakaan pitkän IndyCar-uran aikana, minkä seurauksena moottoriurheilussa muodostui Andrettin kolaroinneista ja läheltä piti-tilanteista käsite "Andretti-kirous" (engl. Andretti Curse), joka koski myös Andrettin perheenjäseniä.[14]
CART/Champ Car
1960-luvulla Andretti ajoi CART:ia sijoittuen ensimmäisessä kilpailussaan yhdenneksitoista vuonna 1964.[5][12][4] Tiivis yhteistyö Clint Brawnerin kanssa auttoi Andrettin ensimmäiseen CART-mestaruuteen heti seuraavana vuonna ja myös 1966.[4] Menestystä tuli myös vuonna 1967, vaikka hän ei voittanut kolmatta mestaruutta (tallipäällikkö Al Dean menehtyi samana vuonna, minkä seurauksena menetys oli henkisesti raskas Andrettille ja teknisen osaamisen osalta tallille).[3][4] Kolmannen mestaruuden hän ajoi yhdeksän voittonsa ansiosta ylivoimaisesti vuonna 1969.[4]
Formula 1
Andrettin ensimmäinen F1-kilpailu vuoden 1968 Italiassa peruuntui kilpailukiellolla, koska hän ja Bobby Unser olivat tuomariston mukaan aikaisemmin ajaneet 24 tunnin aikana ensin Yhdysvalloissa Hoosierin 100 mailin kilpailun ja lentäneet yölennolla Eurooppaan F1-osakilpailuun.[15] Andretti teki vakuuttavan F1-debyytin Lotus-tallin autolla vasta Watkins Glenin radalla ajetussa Yhdysvaltain GP:ssä saavuttaen välittömästi paalupaikan.[1][2][3] Itse kilpailu päättyi keskeytykseen kytkinrikon takia kierroksella 32.[16][17] Ensimmäiset MM-pisteensä ja samalla palkintokorokesijoituksensa Andretti saavutti Espanjan GP:ssä 1970 ajettuaan March-Ford-autolla kolmanneksi.[18] Ensimmäinen F1-osakilpailuvoittoonsa hän ajoi Ferrarilla kauden 1971 avauskilpailussa Etelä-Afrikan GP:ssä.[19][20][1] Siitä alkoi vaikeampi jakso, jolloin Andretti ei pystynyt näyttämään todellisia taitojaan kilpailukyvyttömillä autoilla ja tulokset jäivät heikoiksi.[2][3] Vuonna 1973 Andretti putosi hetkeksi pois F1-sarjasta, mutta pääsi taas seuraavalla kaudella mukaan kilpailuihin.[2][3]Vuosina 1969-1975 Andretti ei saanut paalupaikkoja.
Andretti siirtyi Lotus-talliin ja hänen tallitovereitaan olivat muun muassa ruotsalaiset Gunnar Nilsson ja Ronnie Peterson. Vuonna 1978 Andretti saavutti maailmanmestaruuden teknisiltä ominaisuuksiltaan vallankumouksellisella Lotus 79 -maaefektiautolla.[21] Maailmanmestaruus varmistui ristiriitaisesti kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa, kun Andretin mestaruuden lähin uhkaaja ja tallitoveri Peterson menehtyi Italian GP:ssä.[4][22] Maailmanmestaruuden jälkeen Andretti kilpaili F1-sarjassa epäsäännöllisesti pienin tauoin aina vuoteen 1982.[2][4][3]
Paluu amerikkalaissarjoihin
Andretti palasi takaisin CART/Champ Car-sarjaan 80-luvulla voitokkaasti (neljäs ja samalla viimeinen mestaruus 1984).[2][3][4] Andretti voitti useita kilpailuita nuoremmista vastustajista huolimatta, joista yksi oli Marion poika, Michael Andretti.[12] Vuoden 1987 Indy 500-kilpailussa Andretti oli ylivoimaisessa johdossa melkein koko kilpailun, kunnes tekninen ongelma moottorissa ja jousituksessa veivät häneltä voiton.[23] Mario Andretti osallistui myös urheiluautokilpailuihin ja voitti niissäkin, joten häntä pidetään nykyään yhtenä kaikkien aikojen monipuolisimmista kilpa-ajajista.[1][3][4] Mario Andretti oli 53-vuotias voittaessaan viimeisen Cart-kilpailunsa Phoenixissa vuonna 1993.[3][4][24] Kausi 1994 oli Andrettin viimeinen kausi kyseisessä sarjassa ja uran päättymisen kunniaksi kausi tunnetaan nimellä "Arrivederci Marioksi".[3] Hän yritti palata takaisin kilparadoille vuonna 2003, mutta osui Indy 500-harjoituksissa autonromuihin ja kolaroi autonsa (hän selvisi hengissä kolarista ja päätti lopettaa uransa).[4][25][26][27]
Kestävyysajot
Kestävyysajojen puolella Andrettin merkittävimmät tulokset olivat Sebringin 12 tunnin ajojen voitot vuosina 1967, 1970 ja 1972.[4][9] Andrettin kilpa-ajan uran suurimmaksi puutteeksi jäi kuitenkin Le Mansin 24 tunnin ajon voitto, jota hän ei koskaan saavuttanut.[4][28][29][30] [31][32][33][34][35] Vuonna 1995 hän oli lähellä voittaa kilpailun, kunnes pyörähti, osui ratavalliin ja joutui olemaan varikolla korjausten ajan puolisen tuntia (hän ajoi lopulta toiseksi).[3][4][2]
Muuta
Andertti on ainoa ihminen koskaan, joka on voittanut kaikki seuraavat kilpailut/sarjat: Indianapolis 500 -kilpailun (1969), Daytona 500 -kilpailun (1967), sekä Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden.[2] Andretti on toistaiseksi viimeinen yhdysvaltalainen, joka on voittanut F1-kilpailun (Hollannin Grand Prix 1978) ja kotikilpailunsa.[2]
Andrettin perheessä ja lähisuvussa on useita kilpa-autoilijoita, muun muassa Marion poika Michael ajoi F1-sarjassa vuonna 1993 McLarenilla ja pojanpoika Marco ajaa IndyCar Series -sarjassa.[2][4][36][37]
Andretti omistaa viinitilan Kalifornian Napa Valleyssä.[8]
Kunniajäsenyydet
- Motorsports Hall of Fame of America 1990 (luokkana Open Wheel eli avorenkaiset).[6]
- National Sprint Car Hall of Fame and Museum 1996.[5]
- International Motorsports Hall of Fame 2000.[7]
- Automotive Hall of Fame 2005.[38]
- Diecast/Model Car Hall of Fame 2012 (luokkana Automotive Legends eli moottoriurheilun legendat).[39]
F1-tilastot
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mario Andretti.
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.