Jeesus (m.kreik. Ἰησοῦς, Iēsoûs; lat. Iesus; lähteenä aramean יֵשׁוּעַ, Yēšûa; noin 4 eaa. – 30 tai 33 jaa.), usein myös Jeesus Nasaretilainen tai Jeesus Kristus,[lower-alpha 2] on maailman suurimman uskonnon kristinuskon mukaan Jumalan Pojan tuleminen ihmiseksi ja Vanhassa testamentissa ennustettu messias eli Kristus, joka ristinkuolemallaan sovitti ihmisten synnit.[5][6] Uuden Testamentin evankeliumeissa hän on ensimmäisellä vuosisadalla Rooman hallitsemassa Juudeassa elänyt juutalainen rabbi.
| Jeesus | |
|---|---|
 Ikoni 500-luvulta. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | noin 4 eaa.[1] Betlehem, Herodeksen tetrarkia, Rooman valtakunta |
| Kuollut | 30 tai 33 jaa.[1] Golgata, Jerusalem, Rooman valtakunta |
| Kansalaisuus | juutalainen[2] |
| Ammatti | puuseppä, profeetta, rabbi |
| Vanhemmat | Maria • Joosef[lower-alpha 1] |
Evankeliumien mukaan Jeesus oli Galilean juutalainen, joka sai kasteen Johannes Kastajalta. Jeesus keskusteli toisten juutalaisten kanssa siitä, kuinka Jumalaa tuli seurata, paransi sairaita ihmeteoilla, opetti vertauksin ja keräsi ympärilleen joukon oppilaita. Hän vaelsi Jerusalemiin, missä hänet juutalaisten pääsiäisjuhlan aikaan pidätettiin jumalanpilkasta. Häntä kuulusteltiin juutalaisviranomaisten johdolla, kunnes hänet luovutettiin roomalaisille ja ristiinnaulittiin prefekti Pontius Pilatuksen käskystä.
Jeesuksen hahmon ympärille syntyi uskonnollinen liike, jossa uskottiin, että Jeesus nousi kuolleista. Uskon pohjalta kehittyi kristillisiä alkuseurakuntia, jotka alkoivat saada jäseniä myös juutalaisuuden ulkopuolelta. Roomassa 300-luvun kuluessa valtionuskonnoksi kehittynyt kristinusko sisältää uskon, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitseellisesti Maria-nimisestä naisesta, astui Taivaaseen, mistä hän tulee vielä uudelleen takaisin maan päälle. Jeesusta kunnioitetaan kristinuskon lisäksi muun muassa islamissa, jossa Jeesusta pidetään profeettana mutta torjutaan kolminaisuusoppi sekä ajatus siitä, että Jeesus olisi Jumalan Poika.
Kertomuksia Jeesuksen elämästä koottiin yhteen ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla. Jeesus puhui evankeliumeissa galileanarameaa.[7][8] Nykyajan antiikintutkijat ovat lähes yksimielisiä siitä, että Jeesus oli historiallinen henkilö, vaikka tutkimus on myös nostanut esiin kysymyksiä siitä, kuinka tarkkaan Raamatussa kuvattu Jeesus heijastelee historiallista Jeesusta.
Jeesuksen nimestä
- Katso myös: Jeesuksen pyhä nimi
Jeesuksen elinaikana juutalaisilla oli tavallisesti vain yksi nimi, johon tarkennuksena saatettiin lisätä henkilön isän nimi tai kotipaikka.[6] Tällä perusteella Jeesusta kutsutaan Uudessa testamentissa usein Jeesus Nasaretilaiseksi.[9] Nasaretissa Jeesuksen naapurit kutsuvat häntä nimityksillä ”rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli”,[lower-alpha 3][10] ”rakennusmiehen poika”,[11] tai ”Joosefin poika”.[12] Johanneksen evankeliumissa opetuslapsi Filippus kutsuu häntä nimellä ”Jeesus, Joosefin poika Nasaretista”.[13]
Suureen osaan maailman kielistä, mukaan lukien suomeen, nimi tulee latinalaisen muodon Iesus kautta, joka puolestaan on translitteraatio kreikkalaisesta nimestä Ἰησοῦς (Iēsoûs). Kreikkalainen muoto on todennäköisesti sovitus heprean ja aramean nimestä ישוע (Yēšûa), joka on lyhyempi muoto heprealaisesta nimestä יהושע (Yəhōšūaʿ, suomeksi Joosua). Yəhōšūaʿ tarkoittaa luultavasti ”Jahve pelastaa”.[14]
Jeesuksesta käytetään myös nimeä Kristus, joka on käännös heprean voideltua eli siunattua tarkoittavasta sanasta messias. Sanaa voideltu käytetään Vanhassa testamentissa alkujaan Israelin kuninkaista.[15] Myöhemmin sana vakiintui tarkoittamaan nimenomaan profeettojen ennustamaa tulevaa vapauttajakuningasta. Kristus-nimestä johdettiin jo Raamatun kirjoittamisen aikana Kristuksen seuraajia tarkoittava nimitys kristitty, jonka käyttö alkoi Antiokiasta.[16] Kristityt tunnustavat Jeesuksen olevan Jumalan Poika[17][18] ja ilmaisevat siten uskovansa hänen jumaluuteensa. Hänen nimeensä liitetään monia lisänimiä: Herra, Pelastaja, Ihmisen Poika, Sana, Daavidin poika, Jumalan Karitsa, Kuningasten Kuningas.[19]
Jeesus evankeliumeissa
Kristillinen käsitys Jeesuksesta perustuu Uuden testamentin neljään kanoniseen evankeliumiin.
Syntymä ja lapsuus
- Pääartikkeli: Jeesuksen syntymäkertomukset
Evankeliumien mukaan Jeesuksen äiti oli nimeltään Maria. Vanhimmassa Markuksen evankeliumissa ei mainita Jeesuksen isää. Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien mukaan Jeesuksen isän nimi oli Joosef. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Joosef ei ollut kuitenkaan Jeesuksen biologinen isä, vaan Maria tuli raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta ollessaan vielä neitsyt. Matteuksen ja Luukkaan mukaan Maria oli vain kihloissa Joosefin kanssa tullessaan raskaaksi. Luukkaan evankeliumin mukaan enkeli ilmoitti Marialle, että hän tulee raskaaksi ja synnyttää pojan.[20][21] Hänen oli annettava lapselle nimeksi Jeesus.[22]
Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit esittävät kumpikin luettelon Jeesuksen sukujuurista.[23][24] Matteuksen evankeliumin luettelossa sukujuuret esitetään 29 sukupolven taakse juutalaisten isään Abrahamiin. Matteuksen evankeliumin kirjoittaja tähtää sanomansa kristinuskoon kääntyneisiin juutalaisiin. Luukkaan evankeliumin luettelo ulottuu 41 sukupolven taakse ihmiskunnan isään Aadamin saakka. Näin Luukkaan evankeliumin kirjoittaja korosti pelastuksen yleistä luonnetta. Molemmissa luetteloissa mainitaan kuningas Daavid.[25]
Evankeliumien mukaan Jeesuksen vanhemmat olivat kotoisin Nasaretista[26] ja Jeesus itse syntyi Betlehemissä.[27][28]
Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksen synnyttyä itäisiltä seuduilta tuli Jerusalemiin tähdistäennustajia, jotka sanoivat Juudean kuningas Herodekselle nähneensä hänen tähtensä ollessaan idässä. Kun Herodes kuuli tästä, hänessä heräsi pelkoa ja epäluuloa. Kun hän sai tietää ylipapeilta ja kirjanoppineilta, että Kristuksen oli määrä syntyä Betlehemissä, hän kutsui tähdistäennustajat luokseen ja otti heiltä selville tähden ilmaantumisajan. Herodes pyysi tähdistäennustajilta, että he tulisivat ilmoittamaan hänelle lapsen olinpaikan. Tähdistäennustajat eivät palanneetkaan Herodeksen luo, koska he saivat jumalisen varoituksen olla tekemättä niin. Tämä sai Herodeksen raivoihinsa ja hän määräsi surmattavaksi kaikkialta Betlehemistä ja sen seuduilta kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat. Jeesuksen vanhemmat olivat sillä välin vieneet hänet Egyptiin, koska Jumala oli varoittanut heitä[29].
Jeesuksen myöhemmästä lapsuudesta ja nuoruudesta kerrotaan vain yksi tapaus. Luukkaan evankeliumin mukaan hän kävi vanhempineen 12-vuotiaana Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla, mutta paluumatkalla vanhemmat huomasivat hänen kadonneen. Hänet kuitenkin löydettiin temppelistä, jonne hän oli jäänyt keskustelemaan opettajien kanssa, jotka ihmettelivät hänen ymmärrystään[30].
Kaste ja kiusaukset
Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus oli isänsä Joosefin tavoin rakennusmies.[31] Evankeliumien mukaan Jeesus aloitti julkisen toimintansa noin 30-vuotiaana.
Markuksen evankeliumin alku kuvaa Jeesuksen Johannes Kastajalta saamaa kastetta.[32] Markuksen ja Matteuksen evankeliumien mukaan Jeesus tuli Jordan-joelle, jossa Johannes oli saarnannut ja kastanut joukoittain ihmisiä. Johannes Kastaja esitetään Jeesuksen tuloa valmistelevana. Johannes Kastaja kutsui ihmisiä parannuksen tielle ja uskoi lopun ajan olevan hyvin lähellä. Kaste merkitsi katumusta.[33] Matteuksen evankeliumin mukaan Johannes kieltäytyi aluksi Jeesuksen kastamisesta, koska katsoi olevansa siihen liian arvoton. Kasteen jälkeen taivaat avautuivat, jolloin Pyhä Henki laskeutui kyyhkysen muodossa Jeesuksen päälle, ja Isä julisti Jeesuksen Pojakseen.[34]
Matteuksen evankeliumin mukaan kasteen jälkeen Jeesus meni erämaahan ja paastosi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Tänä aikana paholainen ilmestyi Jeesukselle ja houkutteli häntä kolme kertaa paljastamaan yliluonnolliset kykynsä osoittaakseen olevansa Jumalan Poika. Jeesus torjui jokaisen kiusauksen vastaamalla lainauksella Viidennestä Mooseksen kirjasta. Saatana lähti torjuttuna ja enkelit tekivät Jeesukselle palvelusta.[35]
Opettajana
Aloitettuaan toimintansa Jeesus valitsi kaksitoista ensisijaista oppilasta eli opetuslasta, niin sanotut apostolit.[36] Häntä seurasi myös paljon muita ihmisiä, jotka on myös luettu opetuslapsiksi. Heidän joukkoonsa kuului evankeliumien mukaan myös naisia, muun muassa Magdalan Maria.
Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus keräsi parhaimmillaan tuhatmäärin ihmisiä ympärilleen.[37][38] Evankeliumien kuvauksen mukaan hän toimi pääasiassa Galilean ja Peraian alueilla, eli nykyisen Israelin ja Jordanian alueella Jordan-joen kummallakin puolella. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesuksen julkisen toiminnan aikaan sijoittui kolme pääsiäisjuhlaa.[39] Tämän johdosta perinteisen näkemyksen mukaan Jeesuksen julkisen toiminnan aikana on pidetty kolmea vuotta. Muiden evankeliumien antaman kuvan mukaan Jeesuksen julkinen toiminta olisi kestänyt noin puolitoista-kaksi vuotta.
Evankeliumien Jeesus saarnasi ihmisille taivasten valtakunnan tuloa, parannuksen teon tarvetta,[40] ehdotonta rakkautta Jumalaa, lähimmäisiä[41] ja myös vihollisia kohtaan,[42] puhuen palvelemisesta, nöyryydestä, pahojen tekojen eli syntien anteeksiantamisesta[43] ja Tooran hengen noudattamisesta sen kirjaimen lisäksi.
Tunnetuin Jeesuksen opetuksista on niin sanottu vuorisaarna, joka on Matteuksen evankeliumissa.[44] Se sisältää Jeesuksen tunnetuimmat opetukset sekä muun muassa Isä meidän -rukouksen. Jeesuksen opetukset olivat usein vertauskuvallisia: suuri osa niistä kuvailee, mitä taivasten valtakunta on ja mitä se ei ole.[45]
Evankeliumeissa Jeesus tapasi usein yhteiskunnan hylkimiä ihmisiä, muun muassa samarialaisia, rikollisia ja prostituoituja, joita juutalaiset halveksivat. Farisealaisten, joiden kanssa Jeesus asetetaan usein vastakkain, valittaessa näistä Jeesus vastaa Matteuksen evankeliumissa: ”En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä”.[46] Hän korosti rakkautta ja syntien anteeksiantoa. Kuuluisia tarinoita ovat muun muassa aviorikoksen tehnyt nainen, laupias samarialainen ja veronmaksukysymys. Jeesuksen opetuksia on myös rakkauden kaksoiskäsky.
Evankeliumien Jeesus opetti, että lopun ajat maailmanlaajuisine mullistuksineen tapahtuvat ennen kuin sukupolvi, jolle hän saarnasi, katoaa.[47][48][49][50] Jeesuksen julistuksessa kantava ajatus oli se, että Jumalan valtakunta oli lähellä. Aikojen loppu oli tullut, mikä ennusti suurta tuomiopäivää saatanalle ja sen pahoille enkeleille ja niille ihmisille, jotka olivat Jumalaa vastaan. Jumalan tuomion voi välttää ainoastaan tekemällä parannuksen ja kääntymällä. Jumala perustaisi valtakuntansa ja vapauttaisi köyhät ja hädänalaiset. Uskovien piti erota maailmasta ja irrottautua sen järjestyksistä. Rajaton rakkaus ja ehdoton alistuminen olisi leimaa-antava valittujen suhteelle muihin ihmisiin. Yleensä vaadittiin itsensä kieltämistä, taistelua, valvomista ja rukoilemista Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi.[51]
Evankeliumeissa Jeesus tekee useita ihmeitä, kuten parantamisia, riivaajien karkottamisia, veden muuttaminen viiniksi,[52] veden päällä käveleminen sekä henkilöiden, kuten Lasaruksen, herättämisiä kuolleista.[53].
Pidätys, oikeudenkäynti ja tuomio
Niin sanottujen synoptisten evankeliumien mukaan Jeesus tuli opetuslapsineen Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, ja hänen saapuessaan kaupunkiin suuri joukko ihmisiä huusi: ”Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!”[54].
Evankeliumin mukaan Jeesus aiheutti häiriötä Jerusalemissa kaatamalla rahanvaihtajien pöydät temppelissä, sanoen heidän tehneen temppelistä ”rosvojen luolan”.[55] Myöhemmin samalla viikolla Jeesus vietti pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa. Sen aikana hän ennusti, että yksi opetuslapsista tulisi pettämään hänet ja että hän tulee kuolemaan pian. Tämän aterian aikana Jeesus otti leivän ja viinin ja asetti ehtoollisen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne” ja ”tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne”.[56] Aterian jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen rukoilemaan Getsemanen puutarhaan.
Evankeliumien mukaan Jeesus vihastutti toiminnallaan aikansa juutalaisia ylipappeja ja lainopettajia, minkä vuoksi hänet haluttiin vaientaa. Johanneksen evankeliumi mainitsee suuren neuvoston kokouksen, jossa käsiteltiin uhkaa, jonka Jeesus muodosti hallitusjärjestelmän vakaudelle. Muissa evankeliumeissa tätä ei mainita lainkaan, vaan kaikki syy pannaan pappispuolueelle.[57]
Markuksen evankeliumin mukaan Jeesuksen pidätti ”miekoin ja seipäin aseistautunut miesjoukko”. Joukon olivat lähettäneet ”ylin papisto sekä vanhimmat ja lainopettajat”.[58] Evankeliumin mukaan pidätys tapahtui yöllä, koska Jeesus oli suosittu ja viranomaiset halusivat välttää levottomuudet.[59] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesuksen petti Juudas Iskariot, yksi opetuslapsista, osoittaen Jeesuksen sotilaille suutelemalla tätä. Jotkut opetuslapset yrittivät tehdä vastarintaa sotilaille, mutta Jeesus kielsi heitä. Jeesuksen pidätyksen jälkeen opetuslapset pakenivat ja hajaantuivat.
Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus vietiin tuomittavaksi Sanhedrinin eteen ja hän vahvistaa olevansa Messias. Jeesus tuomittiin jumalanpilkasta. Evankeliumien mukaan juutalaisilla ei ollut oikeutta kuolemantuomion täytäntöönpanoon, joten Jeesus luovutettiin Rooman prokuraattori Pontius Pilatukselle.[60][61] Matteuksen evankeliumin mukaan Pilatus kääntyi kansan puoleen, joka sai valita joko Jeesuksen tai Barabbaan vapautettavaksi. Väkijoukko huusi Barabbaan vapaaksi ja Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Pilatus pesi kätensä osoittaakseen, ettei ollut vastuullinen päätöksestä.[62]
Ristiinnaulitseminen ja kuolema
- Pääartikkeli: Jeesuksen ristiinnaulitseminen
Jeesus vietiin Golgatalle ristiinnaulittavaksi. Teloitustapa oli roomalainen, sillä juutalaisten teloitustapa oli kivittäminen[63]. Evankeliumien mukaan Jeesus kuoli iltapäivällä.[64] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesuksen kuoleman aikoihin tapahtui maanjäristys ja taivas pimentyi keskipäivästä noin kello kolmeen. Markuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan varakas juutalainen Joosef Arimatialainen sai Pilatukselta luvan ottaa Jeesuksen ruumis ja haudata se omaan hautaansa[65][66].
Ylösnousemus ja taivaaseenastuminen
- Pääartikkeli: Jeesuksen ylösnousemus
Uuden testamentin mukaan Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä ristiinnaulitsemisestaan.[67][68][69][70][70][71][72]
Evankeliumien mukaan tyhjän haudan löysivät ensimmäisenä naispuoliset opetuslapset, jotka olivat tulleet voitelemaan Jeesuksen ruumiin. Markuksen evankeliumin mukaan valkoisiin pukeutunut nuori mies oli haudalla ja kertoi ylösnousemuksesta. Matteuksen evankeliumin mukaan enkeli ilmestyi haudalla. Luukkaan evankeliumin mukaan enkeleitä oli kaksi.
Kaikkien evankeliumien mukaan Jeesus ilmestyi useille ihmisille kuolemansa jälkeen eri paikoissa. Markuksen ja Johanneksen evankeliumien mukaan Jeesus ilmestyi ensimmäisenä Magdalan Marialle haudalla.[73] Luukkaan evankeliumissa Jeesus ilmestyy kahdelle matkalaiselle Emmauksen tiellä.[74] Yhteen kokoontuneille opetuslapsilleen hän ilmestyi samana iltana.
Matteuksen evankeliumissa ylösnoussut Jeesus antaa lähetyskäskyn: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen – – ”.[75] Jeesus lupasi tulla takaisin täyttääkseen ennustukset. Markuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Jeesus nousi opetuslastensa silmien edessä taivaaseen, mikä Apostolien tekojen mukaan tapahtui neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisen jälkeen.[76]
Uuden testamentin mukaan näiden kokemusten seurauksena Jeesuksen opetuslapset alkoivat saarnata evankeliumia eli hyvää sanomaa Jeesuksen ylösnousemuksesta.
Uskonnolliset käsitykset
Kristillinen oppi Jeesuksesta
- Katso myös: Kristologia
Kristillinen oppi Jeesuksesta pohjautuu lähinnä Raamattuun sekä kolmeen vanhakirkolliseen uskontunnustukseen apostoliseen, Nikaian ja Athanasioksen uskontunnustuksiin, jotka suurin osa kristillisistä kirkoista hyväksyy yhteiseksi opilliseksi perustakseen. Näiden mukaan:
- Jeesus on Jumalan Poika, yksi Jumalan kolmesta persoonasta, joka on ollut olemassa jo ennen luomista.
- Jeesus on Vanhan testamentin tulevaksi ennustama Messias eli Kristus, voideltu kuningas Daavidin valtaistuimella.
- Jumala rakasti maailmaa ja osoitti sen lähettämällä Jeesuksen maailmaan, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.[77]
- Jeesusta ei siittänyt mies, vaan hän sikisi Pyhästä Hengestä, ja syntyi Neitsyt Mariasta.
- Lihaksi tullut Jeesus oli kuuliainen Isä Jumalalle; hänessä ei ollut mitään moitetta, eikä hän tehnyt syntiä.
- Noin 30 vuoden ikäisenä Jeesus alkoi opettaa, parantaa sairaita, ruokkia nälkäisiä ja herättää kuolleita.
- Jeesus ristiinnaulittiin Golgatalle, jossa hän antoi henkensä.
- Jeesus sovitti ristillä maailman synnit ja nousi kuolleista kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen, minkä jälkeen Jeesus ilmestyi Magdalan Marialle ja myöhemmin opetuslapsille.[68][78] Jeesus antoi vielä uudelleen opetuslapsille lähetyskäskyn ylösnousemuksensa jälkeenkin.[75]
- Jeesus astuu taivaaseen Isän oikealle puolelle ja jättää uskoville Pyhän Hengen.
- Usko Jeesukseen pelastaa tuomiolta, joka tulee synnin tähden. Jeesuksen sovitustyön kautta uskovista tulee Jumalan lapsia, ja he saavat uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden.
- Jeesus tulee aikojen lopussa tuomitsemaan jokaisen taivaaseen tai kadotukseen.
Jeesus muissa uskonnoissa
Islamissa Jeesus esiintyy runsaasti Koraanin teksteissä. Islaminuskossa Jeesus on profeetta, apostoli, Jumalan lähettiläs (Koraani 19:30) ja Messias.[79] Hän syntyi Mariasta neitseellisesti, suoritti ihmetekoja, saarnasi ja lopulta hänet nostettiin taivaaseen. Koraani kertoo Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta osin Raamatun, osin apokryfisten evankeliumien mukaisesti esimerkiksi Marian suurassa.
Islam torjuu Jeesuksen aseman Jumalan poikana.[80] Jeesus on osa Muhammedia edeltävien profeettojen pitkää ketjua. Jeesuksen kunnianimenä on kuitenkin Muhammedin tavoin ”Jumalan lähettiläs”, koska myös Jeesuksella oli kirja, Evankeliumi eli Injil. Muslimit uskovat, että sekin julisti islamin sanomaa, mutta ajan myötä kirjoitukset rappeutuivat Uuden Testamentin neljäksi evankeliumiksi.
Koraanissa torjutaan myös käsitys Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Tämä vastasi Lähi-idän kristillisten lahkojen yleistä käsitystä: ristisymboli ei ollut idän kirkoissa yhtä suosittu kuin Bysantissa.[81] Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan Jeesus on islamissa myös ankara askeetti.[81] Tässä hän rinnastuu askeettiseen Johannes Kastajaan, jonka kultti oli 600-luvun lopulla Lähi-idässä suositumpi kuin Jeesuksen.[80]
Jeesukseen liitetään uskomuksia eräissä muissakin uskonnoissa, kuten bahai-uskossa, jossa Jeesuksella on profeetan asema.[82] Hare Krishna -liikkeen perustanut A. C. Bhaktivedanta Swami puolestaan arvosti Jeesusta guruna ja Jumalan edustajana.[83] Kristillisperäisissä liikkeissä uskotaan Jeesukseen, tosin eri tavalla kuin varsinaisissa kristillisissä kirkoissa. Esimerkiksi Jehovan todistajat pitävät Jeesusta Jumalaa alempana, luotuna ja eri persoonana kiistäen siten kolminaisuuden.[84]
Jeesuksen historiallisuus
- Pääartikkeli: Jeesuksen historiallisuus
Jeesuksen historiallisuudesta on kiistelty 1700-luvulta lähtien, jolloin kirkoista riippumaton raamatuntutkimus alkoi kehittyä, mutta yleisesti häntä pidetään historiallisena henkilönä. Tutkijoiden näkemyksissä esiintyy suuria erimielisyyksiä Jeesuksen merkityksestä, ominaisuuksista ja häneen liitettyjen kertomusten ja ihmeiden historiallisuudesta.
Kristillisistä lähteistä tärkeimmät Jeesusta koskevat kirjoitukset ovat evankeliumit. Evankeliumien kirjoittajia ei tunneta ja varsinkin synoptisten evankeliumien alkuperäisistä lähteistä on useita teorioita. Jeesukselta ei tunneta omia kirjoituksia, eikä ole varmuutta siitä, missä määrin evankeliumien kuvaukset olisivat peräisin Jeesuksen tunteneilta ihmisiltä. Evankeliumit eivät ole varsinaista historiankirjoitusta, vaan ”ilosanomia” joiden tarkoitus on synnyttää ja vahvistaa uskoa Jeesukseen vapahtajana[85]. Evankeliumien luotettavuus historiallisena lähteenä on kyseenalaistettu kautta vuosisatojen. Jo varhaiskirkon aikana ei-kristityt Kelsos ja Porfyrios arvostelivat terävästi evankeliumeja. Kristinuskon tullessa ainoaksi sallituksi uskonnoksi 380 Porfyrioksen teos kiellettiin useaan kertaan.[22]
Ei-kristillisistä lähteistä tärkeimpinä viittauksina Jeesukseen historiallisena henkilönä pidetään kahden historioitsijan aikalaiskertomuksia. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josephus (noin 37–100) mainitsee teoksessaan Juutalaisten muinaisajat kahteen otteeseen Jeesuksen, jota kutsutaan Kristukseksi[86][87]. Mainintoja pidetään ainakin osittain väärennöksinä. Roomalainen historioitsija Tacitus mainitsee 110-luvulla teoksessaan Keisarillisen Rooman historia Kristuksen, joka kärsi ankaran rangaistuksen keisari Tiberiuksen aikana, ja jonka mukaan kristityt on nimetty[88]. Tässä Tacituksen lähteenä oli kristittyjen usko Jeesukseen, eivätkä asiakirjat.
Varhaisimmat käsikirjoitukset
Tähän on listattu eräitä varhaisimpia käsikirjoituksia, jotka käsittelevät Jeesuksen elämää:
- Kärsimyskertomus, 30–60 jaa. (sisältää Mark. 14:32–15:47)
- Didakhe tai Kahdentoista Apostolin opetus, 50–120 jaa.
- Markuksen evankeliumi, 65–80 jaa.[89]
- Papyrus P52, 117–138 jaa.
Tutkijoiden näkemyksiä
- Katso myös: Historiallinen Jeesus
Syntymäkertomukset
Monet tutkijat eivät pidä Jeesuksen syntymäkertomuksia historiallisesti luotettavana vaan taruna.[90] Samoin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien esittämissä Jeesuksen sukuluetteloissa on suuria eroja.[91] Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesuksen syntyminen neitseestä oli ennustettu Jesajan kirjassa.[92] Joidenkin tutkijoiden mukaan kristityt sijoittivat kertomuksissaan syntypaikan Betlehemiin, koska Miikan kirjan ennustuksen mukaan Israelin hallitsija tulee Betlehemistä.[93]
Luukkaan evankeliumin mainitsemaa verollepanoa[94] ei ole pystytty yhdistämään muissa historiallisissa lähteissä mainittuihin verotustietoihin. Kreikankielisessä alkutekstissä tässä yhteydessä käytetään termiä ”apografé”, joka tarkoittaa rekisteröintiä.[95] Käskynhaltija Quirinius määräsi paikallisen verollepanon, mutta vasta vuonna 6 jaa. eli Herodeksen kuoleman jälkeen.[96] Verotusta varten toimeenpantu henkikirjoitus tapahtuu roomalaisen tavan mukaan omalla paikkakunnalla. Tästä oli poikkeuksena maanomistus toisella paikkakunnalla, mikä evankeliumien Joosefin ja Marian tapauksessa tuntuisi epätodennäköiseltä.[97] On ehdotettu, että Luukkaan mainitsema väestörekisteröinti olisikin tarkoittanut Rooman valtakunnan alueella asuneiden henkilöiden antamaa kuuliaisuudenvalaa keisari Augustukselle, mistä on historiallisia todisteita ajanjaksolta 3/2 eaa.[98]
Ajoitus
- Pääartikkeli: Jeesuksen kronologia
Syntymä
Yleisimmin Jeesuksen on arvioitu syntyneen 7 eaa. – 2 eaa. Matteuksen evankeliumi kertoo Jeesuksen syntyneen kuningas Herodeksen aikana, jonkin aikaa ennen hänen kuolemaansa. Historioitsija Josephuksen mukaan Herodes kuoli hieman ennen pääsiäistä vuonna 4 eaa.[99] Uusin tutkimus antaa viitteitä siitä, että Herodes olisikin kuollut vasta alkuvuodesta 1 eaa.[100] Luukkaan evankeliumi puolestaan sanoo Quiriniuksen olleen Jeesuksen syntymän aikaan Syyrian käskynhaltijana. Raamatun kreikankielisissä alkuteksteissä Quiriniuksesta käytetään termiä ”heegemoneuoo”, joka voi tarkoittaa maaherran lisäksi myös jotain muuta johtavaa asemaa.[101]
Jeesuksen syntymäpäivää on juhlittu ainakin 200-luvulta lähtien. Aluksi juhlapäivänä oli 6. tammikuuta. Jeesuksen syntymän ajoittamiselle jouluun on liitetty liittyy keisari Aurelianuksen vuonna 274 määräämään voittamattomalle auringolle omistettu Sol Invictus -juhlaan, joka oli 25. joulukuuta. Päivän juhlinta oli hyvin suosittua, ja se osui jo ennestään vanhan roomalaisen Saturnalia-juhlakauden loppuun. Vuonna 350 paavi Julius I kehotti kristittyjä juhlimaan Kristuksen syntymää samaan aikaan.
Jeesuksen syntymän ajoitus on yhteydessä länsimaiseen ajanlaskuun. Kristillisessä ajanlaskussa vuosiluvut alkavat Jeesuksen oletetusta syntymävuodesta. Tämän ajanlaskun otti käyttöön käyttöön 520-luvulla munkki Dionysius Exiguus laatiessaan taulukoita pääsiäisen ajankohdan määrittämiseksi. Matteuksen evankeliumin mukaan Herodes Suuri kuitenkin oli Juudean kuninkaana vielä Jeesuksen syntyessä. Mikäli tämä pitää paikkansa, on Jeesus syntynyt muutamaa vuotta ennen Dionysioksen olettamaa ajankohtaa, johon ajanlaskun alku sijoitettiin.
Kuolema
Yleisimmin Jeesuksen on arvioitu kuolleen vuosien 30 ja 33 välillä. Evankeliumien mukaan Jeesuksen kuolema tapahtui juutalaisten pesah-juhlan aikoihin, mutta maininnat, joiden perusteella ajankohta olisi pääteltävissä tarkemmin, eivät ole yhtäpitäviä.
Evankeliumien kirjoittamisen aikoihin kristinuskon ja juutalaisuuden välillä oli suuria jännitteitä. Evankeliumien kertomuksilla haluttiin ensinnäkin tehdä selvä pesäero juutalaisiin, kun toisaalta kirjoittajat esittivät roomalaisten viranomaisten toimet mahdollisimman hyvässä valossa.[102] Suuren neuvoston edessä suoritettu oikeudenkäynti olisi ollut poikkeuksellinen. Evankeliumien kuvaama oikeudenkäynti näyttää tapahtuneen yöllä, juhlapäivän aattona ja vieläpä johtaneen kuolemantuomioon samana päivänä. Nämä seikat olivat vastoin juutalaista lakia.[103] Juutalaisten oikeus kuolemantuomion täytäntöönpanoon on kiistanalainen.[103]
Jeesuksen puhumat kielet
Jeesus puhui hyvin todennäköisesti äidinkielenään arameaa, joka on heprean sukulaiskieli, tai ainakin hän osasi sitä.[104][105][106] Lisäksi Jeesus on saattanut osata hepreaa, josta oli tullut juutalaisten pyhä kieli aramean syrjäytettyä heprean puhekielenä.
Jeesus taiteessa
Kuvataiteen Jeesus
Monet taiteilijat ovat käyttäneet Jeesusta ja hänen elämäänsä teostensa aiheina.[22] Kristuksen pään ympärille kuvattu sädekehä oli alun perin auringonjumalan tunnusmerkki (Apollo tai Sol Invictus). Jeesuksen kuvaaminen pitkähiuksisena tulee Bysantin taiteesta, jossa hänet kuvattiin Zeus-jumalan näköisenä. Pitkät hiukset olivat jumalien tunnusmerkki, mutta Jeesuksen ajan miehet pitivät hiuksensa lyhyinä. Jeesuksen ajan juutalaiset miehet saattoivat olla parrakkaita ja he pukeutuivat yleensä värjäämättömiin villavaatteisiin.[107]
Jeesus, Rooman katakombit.
Giotto di Bondone, Juudaksen suudelma, noin 1304–1306.
Rogier van der Weyden, Jeesuksen ristiltäotto, 1435.
Krusifiksi eli ristiinnaulittua Kristusta esittävä veistos vuodelta 1497.
Leonardo da Vinci, Pyhä ehtoollinen, 1498.
Salvator Mundi, noin 1499–1510.
Bramantino, Paimenten kunnioitus, 1500–1535.
Michelangelo, Viimeinen tuomio, 1541.
Caravaggio, Epäilevä Tuomas, 1602.
El Greco, Kristus kantaa ristiä, 1602.
Caravaggio, Kristuksen hautaaminen, 1603.
Peter Paul Rubens, Kristus ja katuvat syntiset, 1617.
Diego Velázquez, Ristiinnaulittu Kristus, noin 1632.
Henryk Siemiradzki, Jeesus Marian ja Martan seurassa, 1886.
_-_The_Last_Supper_(1495-1498).jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Katso myös
Huomautukset
- Uusi testamentti antaa myös lukuisia muita nimityksiä ja arvonimiä, kuten Ihmisen Poika[3] sekä Jumalan Poika[4]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
