Guru (sanskritiksi गुरु, ’opettaja’) on hindulaisuudessa henkilökohtainen ja valaistunut henkinen ohjaaja. Hindulaisessa perinteessä guru on paitsi opettaja, myös hengellinen neuvonantaja ja opastaja, jonka päätehtävät käsittävät oppilaan initiaation eli henkisen vihkimisen sekä opetuksen. Guruilla on keskeinen rooli oppilaansa dharmapolulla eli henkisen kasvun ja kehityksen ohjaajina, tarjoten sekä tiedollista että henkistä ohjausta heidän henkisellä matkallaan.
Sanan guru perusmerkitys sanskritin kielessä on 'painava'. Toissijaisesti sana tarkoittaa henkilöä, joka on "painava" eli kunnianarvoinen asemansa tai ominaisuuksiensa takia. Tällaisia ovat ihmisen vanhemmat sukulaiset, hallitsijat ja opettajat; esimerkiksi intialaiset lapset voivat käyttää guru-nimitystä taideaineiden opettajistaan.[1] Tämä kunnioitus ja arvonanto heijastuvat myös Advayataraka Upanishadin sanoissa, jossa gurun merkitystä valotetaan syvemmin: "Sana 'gu' tarkoittaa pimeyttä, sana 'ru', hän joka hajottaa sen. Guruksi häntä kutsutaan, sillä hän hajottaa tietämättömyyden pimeyden." — Advayataraka Upanishad, Säe 16.[2] Tämä kuvaa, kuinka valaistuja opettajia, guruja, arvostetaan heidän kykynsä vuoksi hälventää tietämättömyyttä ja tuoda valoa ymmärryksen muodossa.[3][4]
Historiaa
Varhaisena Veda-kautena noin 1600–1000 eaa. gurun tehtävänä oli siirtää pyhät Veda-kokoelmat suullisesti oppilailleen. Guru oli pätevä, jos hän osasi ulkoa omat Vedansa. Gurun oppilaat olivat yleensä hänen omia poikiaan, ja gurun ja oppilaan suhde rajoittui oppilaan opiskeluaikaan, minkä jälkeen hänet lähetettiin takaisin kotiin.[5]
Gurun asema muuttui huomattavasti myöhempänä Veda-kautena noin 1000–350 eaa. Monet oppimestarit pakenivat kaupungeista yksinkertaisen elämän pariin oppilaittensa kanssa. He alkoivat ajatella, että kärsimyksestä vapauttavan henkisen tiedon pystyi saavuttamaan vain mystisesti oivaltamalla, ei ulkoa oppimalla. Näin todellisesta gurusta tuli paitsi oppinut, myös oman itsensä ja maailman syvimmän merkityksen oivaltanut mystikko. Oppilaan ihannekuvaksi tuli askeetti, joka jäi loppuelämäkseen asumaan gurunsa ashramiin, jatkoi tämän työtä, tai lähti vaeltamaan ympäri maata.[6]
Koska hindulaisuudessa ei ole koskaan ollut yhtä korkeinta auktoriteettia tai muita guruja määräävää gurua, gurun asema kehittyi eri tavoin eri ryhmissä. Gurun asema alkoi riippua entistä vähemmän hänen yhteiskunnallisesta asemastaan tai koulutuksestaan ja entistä enemmän hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan ja vaikutusvallastaan. Tantrismissa oppilaat alkoivat palvoa gurua jumalanaan, ja ainoastaan gurun armosta saattoi oppilas saavuttaa henkisen päämääränsä.[7]
Shankara (788–820) uudisti gurulaitosta ja nosti ihanteeksi jagad-gurun, maailman gurun. Tämä oli luostarin johtajana toimiva munkki, joka matkusti ympäri Intiaa ja jolla saattoi olla kymmeniä tuhansia oppilaita. Tällaisia jagad-guruja ovat nykyisin esimerkiksi Äiti Amma ja Ravi Shankar. Suurin osa Intian guruista toimii kuitenkin edelleen tällaisia guruja pienimuotoisemmin.[8]
Merkitys
Gurulaitos on tärkeä osa hindulaisuutta, etenkin sen länteen saapuneita muotoja.[1] Useimmissa hindulaisissa traditiossa gurua pidetään välttämättömyytenä, jos yksilö haluaa edistyä henkisellä polulla. Monissa puranoissa ja tantrisissa teksteissä on varoituksia initioimattoman ihmisen kauheasta kohtalosta. Länsimaissa on korostettu gurujen merkitystä henkisinä oppaina.[9]
Ominaisuudet ja asema
Pyhien kirjojen mukaan todellisen gurun tärkeimpiä ominaisuuksia ovat oppineisuus, kieltäymyksellisyys, henkinen edistyneisyys ja karismaattisuus.[10]
Intialaiset valitsevat gurunsa usein jonkun läheisensä suosituksesta tai saavat initiaationsa perheensä gurulta.[11]
Jotkut gurut ovat perineet gurun asemansa isältään. Joskus guru saa asemansa edellisen gurun nimityksellä, tai tämän perustaman ryhmän valinnalla gurun itsensä kuoltua. Jotkut karismaattiset yksilöt voivat nimittää itsensä guruksi ja perustella nimitystään esimerkiksi jumalallisella käskyllä tai edellisen gurun välittämällä viestillä.[12]
Bhakti-liikkeissä guru nähdään tavallisesti jumalan ja ihmisen välikappaleena. Jumalan palvonnan aluksi oppilaat palvovat ensin guruaan ja lukevat tälle rukouksen. Jotkut gurut väittävät kanavoivansa ilmoituksia jumalilta tai edesmenneiltä pyhimyksiltä.[13] Tantrismissa guruja pidetään maanpäällisinä jumalan ilmentyminä ja joissain kirjoituksissa jumalan jälkeläisinä. Jumalhahmoista gurua palvotaan kuten jumalaa. Guru antaa audienssin eli darshanan, jotta palvojat voivat nähdä hänet ja rukoilla häntä. Gurulle kumarretaan ja hänen jalkojaan kosketetaan nöyryyden osoituksena. Sen jälkeen palvoja rukoilee ja antaa lahjoituksen. Gurujen uskotaan myös voivan astua patsaaseen tai kuvaan, joita myös palvotaan. Gurun käyttämät kaikenlaiset esineet ovat puhdistavia, ja joidenkin gurujen oppilaat kauppaavat niitä.[14]
Tehtävät
Gurujen tärkeimmät tehtävät ovat initiaatio ja opettaminen, ja monet gurut tekevät vain jompaakumpaa.[15]
Gurulla on oppilaalleen monissa tilanteissa vanhemman asema, ja oppilaat kutsuvat guruaan usein äidiksi (matajiksil amma) tai isäksi (baba). Guru voi etenkin suljetuimmissa yhteisöissä omaksua biologisten vanhempien sosiaalisia velvollisuuksia ja järjestää oppilailleen avioliittoja tai työpaikkoja. Gurun luoma henkinen perhe voi olla hyvin kiinteä, ja oppiveljet ja -sisaret tekevät maallisessakin elämässään yhteistyötä.[16]
Guru voi antaa oppilailleen näiden lapsuusvuosina oman mantran ja joitain ohjeita, ja oppilaat antavat gurulleen symbolisen lahjan, dakshinan. Oppilaan ja gurun suhde rajoittuu tällöin initiaatiotilaisuuteen, ja useimmat oppilaat eivät vietä lainkaan aikaa gurunsa ashramissa. Tällaisilla guruilla voi olla tuhansia oppilaita, ja hänen tärkein ominaisuutensa on kuuluminen oikeaan ryhmään tai perheeseen, tai oltava itse jonkun tunnetun gurun oppilas.[15]
Initiaatio on siirtymäriitti, johon kuuluu usein ritualistinen kylpy, uudet vaatteet ja joskus uusi nimi, mutta riitit eroavat usein suuresti eri ryhmissä. Initiaation jälkeen oppilas joutuu seuraamaan uusia sääntöjä kuten kasvisruokailua, selibaattia ja seurustelusääntöjä, etenkin jos hän asuu ashramissa. Hänen on yleensä kohdeltava gurua hyvin kunnioittavasti. Ashramiopiskelunsa jälkeen oppilas saa hylätä säännöt mantran toistamista lukuun ottamatta.[17]
Opettajina toimivilla guruilla on yleensä oma ashram tai matha, jossa he asuvat oppilaittensa kanssa suljetussa yhteisössä. Ashramiin tullaan aikuisina ja vapaaehtoisesti, ja oppilaat pyrkivät kaikin tavoin noudattamaan karismaattisen gurunsa esimerkkiä ja ohjeita.[18]
Monet gurut opettavat jooga-asanoita, mietiskelymenetelmiä, hindulaista filosofiaa ja teologiaa. Opetus tapahtuu yleensä ääneen lukemalla tai kommentoimalla vanhoja tekstejä. Gurut opettavat aina mantran ja tavallisesti samalla kertovat jotain sen tarkoituksesta ja ohjeistavat sen mietiskelyä. Gurujen edellytetään myös opettavan omalla esimerkillään ja teoillaan.[19]
Gurulta odotetaan, että hän vaalii hindulaisuuden perinteitä huolellisesti. Muutokset kohtaavat usein vastarintaa vanhoillisten taholta, joten suuria muutoksia tekeviltä uudistajilta vaaditaan paljon henkilökohtaista karismaa, ja muutoksen tarpeen pitää olla yleisesti havaittu sekä pyhillä kirjoituksilla perusteltu.[20]
Tiibetinbuddhalaisilla guru (tiibetiksi tsawe lama) on valaistuneen Buddhan ilmentymä. Gurun valintaa painotetaan paljon, se tulisi tehdä huolellisesti, ehkä jopa vuosien kriittisen tarkkailun jälkeen. Kun gurun on valinnut, vajrayanan mukaan syntyy hyvin vahva side, jonka rikkominen ei ole suositeltavaa. Gurun ohjeita on siis noudatettava tarkkaan ja uskollisesti. Kerrotaan jopa oppilaasta, joka noudatti gurunsa ohjeita uskollisesti saavuttaen lopulta valaistumisen. Sitten hän palasi gurun luokse kiittämään tätä. Huomatessaan oppilaan valaistuneen, guru pyysi tätä ryhtymään opettajaksi, jotta hänkin saisi kunnon ohjausta.
Sikhiläisyydessä guruja olivat ensimmäiset kymmenen opettajaa. Guru Nānakin kuollessa 1539 hän nimesi seuraajansa. Myöhempinä aikoina gurut omaksuivat myös sotilasjohtajan toimia. Kymmenes ja viimeinen guru, Gobind Singh, julisti ennen kuolemaansa (1708), että perimys oli tullut loppuun.
Historiallisia guruja
- Adi Shankara
- Shri Chaitanya Mahaprabhu
- Shri Ramakrishna
Uuden ajan guruja
- Äiti Amma (Mata Amritanandamayi Devi)
- A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupada
- Sathya Sai Baba
- Sri Chinmoy
- Madhukar
- Sadhguru
- Swami Sivananda Saraswati
- Swami Satyananda Saraswati
- Srii Srii Anandamurti
- Shri Ram Chandra
- Shri Aurobindo Ghosh
- Shri Ramana Maharshi
- Sri Chandrashekarendra Saraswati
- Swami Chinmayananda
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
