maailmanlopun käsite monissa uskonnoissa From Wikipedia, the free encyclopedia
Tuomiopäivä tai viimeinen tuomio on joissain uskonnoissa viimeisen tuomion päivä. Eräissä uskonnoissa maailmanloppuun liittyy jumalan tai jumalien tuomio vastustajilleen.
Sana tuomiopäivä perustuu suomalaisessa kulttuurissa lähinnä kristillisen käsitykseen maailmanlopusta. Kristinuskon mukaan Jumala tuomitsee ihmiset viimeisellä tuomiolla toisaalta sen mukaan, miten kukin on elänyt maan päällä, ja toisaalta sen mukaan keiden nimet on kirjoitettu elämän kirjaan. Taivaaseen pääsevät saavat tunnustusta hyvistä teoistaan, kadotukseen joutuvia sen sijaan rangaistaan laiminlyönneistään. Tuomio on ikuinen.[1]
Jeesuksen opetuksen mukaan kukaan ei tiedä, milloin tuomiopäivä koittaa, ei edes Jeesus itse, vaan yksin Isä.[2] Tästä huolimatta kristinuskon piirissä on kautta aikojen pyritty ennustamaan maailmanlopun päivämäärää tutkimalla erilaisia Raamatun kirjoituksia.
Raamatun Johanneksen ilmestyksen mukaan arkkienkeli Mikael sitä ennen tuhoaa vastustajansa Saatanan Harmageddonin taistelussa.[3]
Islamiin kuuluu usko elämän jatkumisesta tuonpuoleisessa maailmassa. Ihminen joutuu joko Helvettiin tai Paratiisiin sen mukaan, miten kukin tuomitaan viimeisellä tuomiolla. Koraanissa toistuvana aiheena on lupaus hurskaita odottavasta Paratiisista (Janna), joka on nautintojen ylenpalttinen tyyssija. Vielä yleisempi on varoitus uskottomia odottavasta Helvetistä (Jahannam), jonka kauhuista kirja antaa konkreettisia esimerkkejä. Islamilainen eskatologia on värikästä ja perustuu sekä Koraaniin että islamilaiseen perimätietoon, joka löytyy 800-luvulla kirjatuista haditheista.
Kuoltuaan ihminen saa hautaansa kaksi vierasta. He ovat enkelit nimeltä Munkar ja Nakir (منكر ونكير). Nämä kuulustelevat kuollutta hänen uskostaan Muhammediin ja kiduttavat häntä, jos vastaukset eivät kelpaa. Uskottomien kidutus alkaa heti kuoleman jälkeen.[4][5] Uskovat sen sijaan saavat nähdä jo välähdyksen Paratiisista.
Tuomiopäivästä tiedetään varmasti vain se, että päivä on perjantai.[6] Sahih al-Bukhari sisältää haditheja, jotka sisältävät luettelon lopun ajan ennusmerkeistä. [7]
Lopun aikojen tuloa ennakoi Antikristuksen (ad-Dajjal) saapuminen. Muhammedin mukaan Antikristuksella on vain yksi silmä, ja hänen otsaansa on kirjoitettu sana kafir (uskoton). Antikristus saapuu Konstantinopolin valloituksen jälkeen ja saa kannattajia Iranin juutalaisista. [8]
Sodan Antikristusta vastaan aloittaa Mahdi, joka tuo mukanaan oikeudenmukaisuuden ja ajaa pois vääryyden. Jeesus palaa nyt maan päälle yhdessä Mahdin kanssa sotimaan muslimina roomalaisia ja Antikristusta vastaan. Hän laskeutuu valkoiseen minareettiin Damaskoksen itäosassa, surmaa ad-Dajjajn, särkee ristit, tappaa siat ja lopettaa jizya-veron tarpeettomana, koska kristittyjä tai juutalaisia ei enää ole. [9][10] Hän voittaa myös Gogin ja Magogin. Jeesus kuolee ennen Viimeistä tuomiota, ja hänet haudataan Medinaan Muhammedin viereen.
Varsinainen viimeinen tuomio tapahtuu, kun maailmanhistoria loppuu ja kuolleet nousevat haudoistaan Jumalan eteen tuomittaviksi. [4] Ihmiset nousevat sellaisina kuin heidät on luotu: alastomina ja vailla ympärileikkausta. Jokaisen hyvät ja pahat teot on kirjattu kirjaan, jota tuomitut itse pitelevät. Tekoja vertaillaan laskemalla yhteen niiden painot enkeleiden Gabriel ja Mikael valvoessa. Tuomio tapahtuu niin, että kukin pannaan kävelemään Helvetin tulen yläpuolella olevaa siltaa (sirat) pitkin. Sillan kansi on terävämpi kuin miekka ja ohuempi kuin hius. Ne, joiden synnit ovat painavampia kuin hyvät teot, menettävät tasapainonsa ja syöksyvät Helvettiin. Hurskaat selviytyvät ja pääsevät Paratiisiin. Tarina sillasta on tullut islamiin Iranin zarathustralaisuudesta.[11]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
