italialainen jalkapalloilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Gianluigi ”Gigi” Buffon (s. 28. tammikuuta 1978 Carrara, Toscana) on italialainen uransa lopettanut jalkapalloilija, pelipaikaltaan maalivahti. Häntä pidetään yleisesti yhtenä parhaimmista maalivahdeista kautta aikojen. Buffon on Italian maajoukkueen historian eniten maaotteluita pelannut pelaaja 176 ottelulla.[2]
_(cropped).jpg) | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Gianluigi Buffon | ||
| Syntymäaika | 28. tammikuuta 1978 | ||
| Syntymäpaikka | Carrara, Toscana, Italia | ||
| Pelipaikka | maalivahti | ||
| Pituus | 192 cm[1] | ||
| Lempinimi | Gigi | ||
| Junioriseurat | |||
| 1991–1995 | Parma | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1995–2001 | Parma | 168 | (0) |
| 2001–2018 | Juventus | 509 | (0) |
| 2018–2019 | Paris Saint-Germain | 17 | (0) |
| 2019–2021 | Juventus | 17 | (0) |
| 2021–2023 | Parma | 43 | (0) |
| Yhteensä | 754 | (0) | |
| Maajoukkue | |||
| 1993–1994 | Italia U16 | 3 | (0) |
| 1995 | Italia U17 | 3 | (0) |
| 1994–1995 | Italia U18 | 3 | (0) |
| 1995-1997 | Italia U21 | 11 | (0) |
| 1997 | Italia U23 | 4 | (0) |
| 1997–2018 | Italia | 176 | (0) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 14. tammikuuta 2023. | |||
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Vain 5 lähdettä näinkin pitkässä artikkelissa. |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Italia | |||
| Jalkapallo | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa | Saksa 2006 | ||
| EM-kilpailut | |||
 Hopeaa | Puola & Ukraina 2012 | ||
| Maanosaliittojen cup | |||
 Pronssia | Brasilia 2013 | ||
| Alle 21-vuotiaiden EM-kilpailut | |||
| Kultaa | Espanja 1996 | ||
| Välimeren kilpailut | |||
| Kultaa | Italia 1997 | ||
Seuratasolla Buffon aloitti Parmassa vuonna 1995, jolloin hän teki Serie A -debyyttinsä ja nousi nopeasti joukkueen ykkösmaalivahdiksi saaden maineen yhtenä Italian lupaavimmista nuorista maalivahdeista; pelatessaan Parmassa hän voitti Italian cupin, UEFA Cupin ja Italian supercupin, kaikki vuonna 1999. Hänestä tuli kaikkien aikojen kallein maalivahti siirryttyään Parmasta Juventukseen 52 miljoonalla eurolla vuonna 2001. Liityttyään Juventukseen vuonna 2001 hän voitti heti Italian sarjamestaruuden kaksi kertaa peräkkäin ja vakiinnutti paikkansa yhtenä pelipaikkansa parhaimmista pelaajista maailmassa. Juventuksen voitettua kaksi peräkkäistä Italian mestaruutta vuosina 2005 ja 2006, joukkueelta otettiin nämä mestaruusmitalit pois ja se tiputettiin sarjatasoa alemmas osuudestaan Italian jalkapalloskandaalissa vuonna 2006. Buffonin huhuttiin siirtyvän pois Juventuksesta, mutta hän jäi seuraan ja auttoi joukkuetta voittamaan Serie B:n ja nousemaan takaisin Serie A:han vuonna 2007. Hänelle annettiin kapteeninnauha Alessandro Del Pieron jätettyä seuran vuonna 2012. Yhteensä hän on voittanut ennätykselliset kahdeksan Serie A -mestaruutta sekä kolme Italian cupin ja viisi Italian supercupin mestaruutta Juventuksessa.
Italian maajoukkueeseen Buffon kutsuttiin ennätykselliset viisi kertaa jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin (1998, 2002, 2006, 2010 ja 2014) tehtyään debyyttinsä vuonna 1997, neljä niistä Italian ykkösmaalivahtina (hän ei pelannut vuonna 1998). Hän oli ykkösmaalivahti Italian voittaessa MM-kultaa vuonna 2006, jolloin hän pelasi ennätykselliset viisi nollapeliä päästäen vain kaksi maalia, joista kumpikin tuli erikoistilanteesta. Hän edusti Italiaa myös neljissä Euroopan-mestaruuskilpailuissa, vuoden 1996 olympialaisissa ja kaksissa maanosaliittojen cupissa voittaen pronssia vuonna 2013. Buffon päätti maajoukkueuransa syksyllä 2017 Italian jäätyä vuoden 2018 maailmanmestaruuskilpailujen ulkopuolelle.
Buffon on valittu Italian Serie A:n parhaaksi maalivahdiksi ennätykselliset kahdeksan kertaa. Lisäksi Buffon äänestettiin maailman toiseksi parhaaksi pelaajaksi ja parhaaksi maalivahdiksi vuonna 2006. Buffon on nimetty MM-kisojen 2006 sekä EM-kisojen 2008 ja 2012 tähdistökentällisiin. Hänet valittiin MM-kisojen 2006 parhaaksi maalivahdiksi ja 2003 Mestareiden liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Lisäksi Buffon on valittu lukuisia kertoja FIFA:n ja UEFA:n kauden tähdistökentällisiin, ja vuonna 2005 Buffon nimettiin kaikkien aikojen 125 parhaan elossa olevan jalkapalloilijan joukkoon, mukaan FIFA 100 -listalle.
Buffon aloitti alun perin jalkapallouransa hyökkääjänä, mutta myöhemmin hänestä tuli maalivahti. Ammattilaisuransa Buffon aloitti jo 17-vuotiaana Parmassa vuonna 1995. Hänen debyyttiottelussaan vastassa oli yksi Italian huippuseuroista, AC Milan. Buffon aloitti ammattilaisuransa nollapelillä ja muutenkin loistavasti, ottelun päättyessä tulokseen 0–0. Buffon pelasi ensimmäisellä kaudellaan Parmassa yhdeksän liigaottelua, joissa hän päästi taakseen kuusi maalia, ja otti pian seuran ykkösvahdin paikan Luca Buccilta. Toisella kaudellaan ammattilaisena, 1996–1997, Buffon pelasi Serie A:ssa 27 ottelua Parman maalinsuulla ja torjui joukkueen upeasti liigan kakkossijalle, edellään ainoastaan Juventus. Toisella kaudellaan Parman selkeänä ykkösvahtina Buffonin vastuu lisääntyi entisestään. Kaudella 1997–1998 hän pelasi 32 ottelua kuudenneksi sijoittuneen Parman maalilla, päästäen taakseen 33 laukausta. Kaudella 1998–1999 Buffon pelasi Parman maalilla Serie A:ssa 34 ottelua ja torjui joukkueen jälleen hienosti neljännelle sijalle. Lisäksi "Gigi" voitti Parmassa vuonna 1999 niin Italian cupin, Italian supercupin kuin myös UEFA Cupin. Buffon esiintyi Parman maalilla niin vakuuttavasti, että viimeistään tuolloin nuori maalivahti herätti suurseurojen kiinnostuksen.
Buffon kuitenkin jatkoi edelleen uraansa Parmassa, sillä vaikka kiinnostusta riitti. Kausi 1999–2000 sujui jälleen niin Buffonin kuin Parmankin osalta hyvin. Buffon urakoi Parman maalilla lähes kaikki liiga-ottelut ja seura hätyytteli jälleen Serie A:n kärkisijoja ollen sarjataulukon viides. Kaudella 2000–2001 Buffon pelasi Parmalle jokaisen Serie A-ottelun ja joukkue petrasi sijoitustaan edelliskaudesta vielä pykälän verran, ja nousi päätöstaulukossa sijalle 4.
Kauden päätteeksi fanisuosikiksi noussut Buffon kuitenkin hyvästeli Parman, ja siirtyi Italian suurseura Juventukseen. Myös muut seurat olivat havitelleet Buffonia, mutta hän valitsi Juventuksen. Juventus maksoi Buffonista peräti 51,9 miljoonaa euroa, mikä on kaikkien aikojen suurin maalivahdista maksettu siirtosumma.
Buffon siirtyi Juventukseen, Marcello Lippin valmennukseen, kaudeksi 2001–2002 ja otti heti seuran ykkösmaalivahdin paikan kiistattomasti itselleen. Buffon pelasi kaikki Juventuksen 34 liigaottelua ja joukkue voitti kauden päätteeksi Serie A:n ja Italian mestaruuden, scudetton. Mestaruus oli Buffonille uran ensimmäinen ja seuralle ensimmäinen, kolmen vuoden tauon jälkeen.
Kaudella 2002–2003 Buffon sai jälleen Lippiltä suuresti vastuusta, ja pelasi 32:ssa liigaottelussa Juventuksen maalilla. Kausi päättyi Juventuksen ja Buffonin osalta jälleen mestaruusjuhliin, kun joukkue voitti scudetton 72 pisteellä. Samalla kaudella Buffon pelasi Juventuksen maalilla loistavasti, myös Euroopan arvostetuimmassa seurajoukkueiden mestaruusturnauksessa, Mestareiden liigassa 2002–2003. Juventus selvisi Mestareiden liigassa aina finaaliin asti, jossa vastassa oli toinen italialaisjätti, AC Milan. Finaali oli tasan niin varsinaisen peliajan kuin jatkoajankin jälkeen ja lopulta voittaja siis selvisi vasta rangaistuspotkukilpailussa. Buffon torjui kaksi rangaistuspotkua, ja antoi Juventukselle torjunnoillaan loistavat mahdollisuudet voittoon, mutta lopulta Juventus hävisi ottelun rangaistuspotkuilla 3-2.
2003–2004 oli Juventukselle huomattavasti vaikeampi kuin edelliskausi. Buffon pelasi jälleen hyvin joukkueen maalilla, mutta päästi 32:ssa ottelussa 41 maalia, 18 maalia enemmän kuin edelliskaudella. Juventus jäi Serie A:ssa kolmanneksi ja kausi oli myös Marcello Lippille viimeinen Juventuksen päävalmentajana. Buffon kuitenkin jatkoi yhä Lippin valmennuksessa, sillä kokenut valmentaja siirtyi nyt Italian maajoukkueen päävalmentajaksi.
Kaudella 2004–2005 Italian jalkapallon pääsarja, Serie A muuttui hieman, sillä sarjassa pelasi nyt 20 joukkuetta, entisen 18 sijaan. Myös Juventuksessa puhalsivat nyt uudet tuulet, sillä Lippin jälkeen valmentajaksi oli tullut toinen kokenut italialainen, Fabio Capello. Vaikka manageri vaihtuikin, Buffonin asema Juventuksessa ei horjunut ja hän pelasi Juventuksen maalilla yhtä vaille kaikki sen liigaottelut, ja torjui seuran jälleen takaisin mestaruuskantaan. Mestaruus oli Buffonille jo kolmas neljänä Juventus-kautena. Juventuksen mestaruus kuitenkin mitätöitiin kauden jälkeen Italian sopupeliskandaalin takia, johon Juventuksen uskottiin olleen osallisena.
Kauden 2005–2006 Buffon aloitti jälleen Juventuksen selvänä ykkösmaalivahtina. Vuoden 2005 Luigi Berlusconi -turnauksessa Buffon kuitenkin törmäsi vaarallisesti Milanin keskikenttäpelaajan Kakán kanssa. Tilanteessa Buffonilta meni olkapää sijoiltaan, mikä vaati leikkauksen. Hän joutui olemaan kentiltä poissa marraskuuhun saakka. Palattuaan hän loukkaantui uudelleen ja oli pakotettu olemaan poissa pelikentiltä vielä vuoden 2006 tammikuuhun saakka. Toivuttuaan hän palasi Juven maalille ja auttoi Juventusta voittamaan toisen peräkkäisen scudetton (neljäs Buffonille), mikä kuitenkin mitätöitiin jälkeenpäin Italiassa riehuneen sopupeliskandaali calciopolin takia.
Sopupeliskandaalilla oli suuria seurauksia, kun Italian jalkapalloliitto jakoi seuroille rangaistuksia. Pisteitä vähennettiin mm. Fiorentinalta, Laziolta ja AC Milanilta, mutta kaikkien pahimmin rangaistiin Juventusta, joka pudotettiin pääsarjatasolta Serie A:sta Serie B:hen. Tuohon asti Juventus ja FC Internazionale Milano olivat olleet Italian ainoat seurat, jotka eivät olleet ikinä pudonneet alemmalle sarjatasolle, mutta nyt kunniaa pitää yksin hallussaan Internazionale.
Sopupeliskandaalista huolimatta uskollinen Buffon päätti jäädä Juventukseen, joka pudotettiin sarjaporrasta alemmaksi Serie B:hen. Hän sai rahakkaampia tarjouksia monista muista seuroista, mutta päätti pysyä seurassa, mistä hän sai suurta kunnioitusta joukkueen kannattajilta. Juventus aloitti kauden 2006–2007 Serie B:ssä 17 miinuspisteellä, mikä myöhemmin vähennettiin yhdeksään. Juventuksen uudeksi valmentajaksi tuli joukkueen entinen pelaaja, ranskalainen Didier Deschamps. Aivan kuten aiemmin Lippiltä ja Capellolta, myös Deschampsilta löytyi suurta luottoa Euroopan parhaaksi maalivahdiksi juuri valittuun Buffoniin. Buffon pelasi Juventuksen Serie B-otteluista 37 ja oli tärkeä osa joukkuetta, joka pistevähennyksistä huolimatta nousi ylivoimaisesti takaisin Serie A:han.
Palattuaan Italian korkeimmalle sarjatasolle Buffon jatkoi sopimustaan Juventuksen kanssa. Sopimus ulottui vuoteen 2012 asti. Juventuksen managerina kaudella 2007–2008 toimi Claudio Ranieri, joka hankki joukkueeseen useita uusia pelaajia, nimekkäimpänä Udinesesta hankittu Italian maajoukkuehyökkääjä Vincenzo Iaquinta. Buffonilla riitti runsaasti torjuntatöitä Juventuksen heikentyneen puolustuksen edessä, kun Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi edellisvuonna valittu toppari Fabio Cannavaro oli poissa. Hän kuitenkin pelasi erinomaisen kauden, ja lopulta Juventus sijoittui monien ylläytykseksi Serie A:ssa sijalle kolme. Buffon pelasi kaudella Juventuksen maalivahtina joukkueen 38:sta Serie A -ottelusta 35, vankistaen erittäin hyvillä peliesityksillään asemaansa yhtenä maailman parhaista maalivahdeista. Loput kolme Juventuksen liiga-ottelua joukkueen maalilla pelasi kakkosmaalivahti Emanuele Belardi. Yksi Buffonin kauden kohokohdista tuli voitokkaassa 3-2 -ottelussa Cagliaria vastaan. Siinä Buffon pelasti vastustajan puskun maaliviivalta loistavalla torjunnallaan, ja takasi joukkueelleen tärkeän voiton.
Juventuksen kolmostila takasi seuralle Mestarien liigaan oikeuttavan karsintapaikan. Juventus pääsikin Mestarien liigan lohkovaiheeseen kukistettuaan slovakialaisen Artmedia Bratislavan karsinnoissa yhteimaalein 5–1.
Kauden 2008–2009 Buffon aloitti taas Juventuksen selvänä ykkösmaalivahtina ja päävalmentaja Ranierin suunnitelmissa olikin peluuttaa Buffonia jälleen lähes jokaisessa kauden ottelussa. Buffon aloittikin kauden Juventuksen maalilla erinomaisesti ja torjui nollapelin myös seuran Mestareiden liiga -paluuottelussa venäläisseura Zenitiä vastaan. Buffon kuitenkin loukkaantui pian kauden alun jälkeen ja näin ollen Juventuksen maalia vartioi itävaltalainen Alexander Manninger. Buffon palasi sairastuvalta juuri ajoissa ennen Mestareiden liigan pudotuspeliotteluita. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Juventus sai vastaansa Chelsean. Juventus hävisi joukkueiden ensikohtaamisen Stamford Bridgellä Didier Drogban ollessa ainoa pelaaja joka onnistui maalinteossa. Toinen osaottelu Juventuksen kotistadionilla Torinossa päättyi tasalukemiin 2-2, mikä riitti pudottamaan Juventuksen jatkosta. Vain muutama ottelu ennen kauden päätöstä Ranieri sai potkut Juventuksesta ja uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin Ciro Ferrara. Serie A-kausi 2008–2009 päättyi Internazionalen mestaruusjuhliin, Juventuksen sijoittuessa sarjassa toiseksi.
Buffon pelasi kaudella 2009–2010 17 ottelua ennen kuin loukkaantui jälleen. Hän pelasi myös Juventuksen kaikki Mestareiden liigan lohkovaiheen ottelut. Näissä otteluissa Buffon piti kolmesti maalinsa puhtaana, muttei silti onnistunut auttamaan Juventusta pudotuspeleihin. Ratkaisevassa ottelussa, josta voittaja eteni jatkoon, Juventus hävisi kotonaan Bayern Münchenille. Buffon palasi loukkaantumisen jälkeen Juventuksen maalille ottelussa Chievo Veronaa vastaan, ja pelasi lopulta 27 liigaottelua Juventukselle. Kausi oli Juventukselle suuri pettymys, kun se sijoittui Serie A:ssa vasta sijalle seitsemän. Kauden aikana Juventuksella oli kaksi päävalmentajaa, ensin Ciro Ferrara, joka sai potkut kesken kauden, ja sen jälkeen Alberto Zaccheroni, jonka johdolla Juventuksen menestys jatkui heikkona. Myös Zaccheroni sai lopulta potkut, mutta vasta kauden jälkeen. Uudeksi kaudeksi, 2010–2011 päävalmentajaksi nimettiin Luigi Delneri.
Kauden 2010–2011 alun Buffon oli sivussa Jalkapallon MM-kisoissa 2010 tapahtuneen loukkaantumisensa takia. Buffon kärsi seläniskias vammasta, ja se vaati leikkaamista lähes saman tien MM-kisojen päätyttyä. Buffon leikattiin ja hän palasi Juventuksen kokoonpanoon tammikuussa 2011 [3] cup-ottelussa Cataniaa vastaan. Buffon teki ottelussa yhden huipputorjunnan ja Juventus voitti ottelun 2-0. Ottelun jälkeen yleisö osoitti suosiotaan Buffonille ja konkarimaalivahti kiitti viskaamalla maalivahdin hanskansa katsomoon, faneille. Juventus oli kaudella 2010–2011 suurissa ongelmissa ilman Buffonia, huolimatta useista uusista pelaajahankinnoistaan, joukossaan TsSKA Moskovasta hankittu nopea serbialainen laitahyökkääjä Miloš Krasić ja Italian maajoukkuetoppari Leonardo Bonucci. Vaikka Buffon palasikin loppukaudesta ei Juventuksen sijoitus sarjataulukossa parantunut kuin pykälän verran. Lopulta se sijoittui liigassa jälleen sijalle seitsemän edelliskauden tapaan ja uusi valmentaja Luigi Delneri sai potkut.
Kaudeksi 2011–2012 Juventuksen manageriksi tuli Antonio Conte, joka uudisti joukkuetta suuresti. Seuraan hankittiin muun muassa tähtipelaajat Mirko Vučinić, Stephan Lichtsteiner, Andrea Pirlo ja Arturo Vidal, ja kokeneet hyökkääjät Amauri, Luca Toni ja Vincenzo Iaquinta hyllytettiin täysin seuran pelaavasta kokoonpanosta. Myös Juventuksen kapteenin, hyökkääjä Alessandro del Pieron peliaika väheni huomattavasti, ja näin ollen Buffonista tuli Juventuksen uusi kapteeni. Joskin del Pieron ollessa avauskokoonpanossa hän kantoi yhä kapteenin nauhaa. Kauden alla media odotti Juventukselta huomattavaa parannusta edelliskausiin nähden, mutta Italian mestaruutta ei pidetty todennäköisenä.
Juventus kuitenkin pelasi erinomaisen kauden, ja joukkueen uudet hankinnat onnistuivat erittäin hyvin. Myös Buffon pelasi Juventuksen erittäin hyvän kauden ja torjui Juventuksen maalilla 35 ottelussa, ja pelasi ajoittain aivan erinomaisesti. Juventus taisteli läpi kauden mestaruudesta AC Milanin kanssa, ja lopulta Juventus voitti Italian mestaruuden, scudetton, neljän pisteen erolla Milaniin. Juventus ei hävinnyt kauden aikana Serie A:ssa yhtään ottelua, ja päästi ainoastaan 20 maalia. Buffon vaikutti Juventuksen menestykseen suuresti, pelattuaan useita erinomaisia otteluita Juventuksen maalilla. Kauden otteluistaan Juventus voitti Italian liigassa, Serie A:ssa, 23 ja pelasi 15 tasapeliä.
Juventus pelasi koko kauden tappioitta, kunnes hävisi kauden viimeisen ottelunsa, Italian cupin finaalin Napolia vastaan. Tuo ottelu oli seuralegenda Alessandro Del Pieron viimeinen ottelu Juventus-paidassa, ja hänen jätettyään seuran, Buffonista tuli Juventuksen virallinen kapteeni.
Kausi 2012–13 alkoi Juventuksen osalta Italian Supercupilla, jossa se Serie A:n voittajana kohtasi Italian Cupin voittajan, Napolin. Buffon pelasi Juventuksen maalilla Juventuksen 4-2 voittoon päättyneessä ottelussa. Juventus voitti näin ollen Italian Supercupin 2012, ja uusi kausi alkoi mestaruusjuhlien merkeissä.
Buffon aloitti kauden 2012–2013 vahvasti niin Serie A:ssa kuin Mestareiden liigassakin. Juventus aloitti kauden Serie A:n kärjessä ja myös Juventuksen paluu Mestareiden liigaan oli onnistunut. 30. maaliskuuta 2013 Buffon torjui Italian kahden menestyneimmän seuran Juventuksen ja Internazionalen kohtaamisessa joukkueelleen erittäin tärkeän 2-1 voiton, joka varmisti Juventuksen ykkös-sijaa Serie A:ssa. Lopulta Buffon torjui Juventuksen jälleen Italian mestariksi, kun seura marssi toiseen perättäiseen scudettoonsa, selvällä erolla toiseksi sijoittuneeseen Napoliin. Buffon pelasi Juventuksen maalilla Serie A:ssa 32 ottelua, ja oli jälleen joukkueensa avainpelaajia, ja tärkeä osa mestaruuden voittanutta joukkuetta.
Mestareiden liigassa Juventus eteni jatkoon kovasta alkulohkostaan, jossa se kohtasi Chelsea FC:n, FK Šah’tar Donetskin ja FC Nordsjællandin. Juventuksen jatkopaikka varmistui lopulta vasta viimeisessä ottelussa, Chelseaa vastaan, jonka Juventus voitti 3-0. Chelsean painostaessa ottelun alussa, Buffon teki joukkueelleen useita tärkeitä torjuntoja. Cup-vaiheessa, Juventus kohtasi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Glasgow Celticin, jonka Juventus voitti yhteismaalein 5-0, ja eteni seuraavalle kierrokselle. Toisella pudotuspelikierroksella Juventus kohtasi saksalaisen Bayern Münchenin. Bayern voitti Juventuksen ensimmäisessä osa-ottelussa 2-0, ja samoin lukemin myös toisessa osaottelussa, ja pudotti Juventuksen näin ollen jatkosta, yhteismaalein 4-0.
Kausi 2013–2014 alkoi Juventukselta Yhdysvalloissa pelatulla kutsuharjoitusturnauksella. Turnaukseen osallistui useita MLS-joukkueita, sekä eurooppalaisia huippujoukkueita mukaan lukien AC Milan ja Real Madrid. Buffon pelasi Juventuksen maalinsuulla turnauksen ensimmäisen ottelun, jonka Juventus hävisi Los Angeles Galaxylle 3-1. Juventuksen toisessa ottelussa maalilla pelasi kakkosmaalivahti Marco Storari, Juventus hävisi Everton FC:lle rangaistuspotkuilla ja jäi näin ollen kahdella tappiollaan harjoitusturnauksen viimeiseksi.
Juventus avasi kauden 2013–2014 virallisesti Italian supercupin 2013 finaalilla, jossa se kohtasi SS Lazion. Juventus voitti ottelun 4–0, Paul Pogban, Giorgio Chiellinin, Stephan Lichtsteinerin ja Carlos Tévezin maaleilla 4–0 ja Buffon juhli jälleen Juventuksen kapteenina Italian supercupin voittoa.
Italian Serie A:n kausi 2013–2014 alkoi 24. elokuuta 2013. Juventus pelasi jo kauden ensimmäisenä ottelupäivänä, kun El Bianconeri kohtasi vieraskentällä UC Sampdorian. Buffon pelasi ottelun Juventuksen maalilla ja oli voiton takuumies, tehtyään joukkueelleen tärkeän torjunnan Lorenzo De Silvestrin laukauksesta. Juventus voitti kauden avauksensa 1–0, Carlos Tévezin tehtyä ottelun ratkaisumaalin. Alkukausi oli Buffonilta ja Juventukselta todella vahva, ja Juventus oli Serie A:n kärjessä aivan alkukierroksista lähtien, taistellen sarjajohtajan paikasta AS Roman kanssa. Vaikka liigassa Juventuksen peli kulki erinomaisesti, Mestareiden liigakausi 2013–2014 oli Juventukselle pettymys, sillä joukkue putosi jo alkulohkossa. Joukkue sijoittui lohkonsa kolmanneksi, joten se pääsi mukaan UEFA Europa Leaguen pudotuspeleihin. Juventus eteni Eurooppa Liigassa voitosta voittoon, kunnes kohtasi semifinaaleissa portugalilaisen SL Benfican. Benifca voitti kotiottelunsa 2-1 ja Torinossa pelattiin 0-0 tasapeli, jonka seurauksena Juventus putosi finaalista.
Serie A:ssa Juventus karkasi Romalta maaliskuussa ja juhli lopulta ylivoimaista Italian mestaruutta, kolmatta perättäistä. Juventus keräsi kaudella yhteensä 102 pistettä, joka on Serie A:n uusi piste-ennätys yhdeltä kaudelta. Lisäksi Juventuksesta tuli ensimmäinen seura, joka onnistui keräämään kaudella yli 100 pistettä. Kauden jälkeen Juventuksen maalilla 34 liiga-ottelussa torjunut 36-vuotias Buffon sanoi, että päättynyt kausi oli hänen uransa paras. Buffon saavutti kaudella paitsi Italian Supercupin ja Italian liigan, Serie A:n mestaruuden, myös paikan Eurooppaliigan tähdistöjoukkueessa.
Kauden 2013–2014 jälkeen alkoivat huhut, että Juventuksen johdolla ja päävalmentaja Antonio Contella oli erimielisyyksiä uusien pelaajahankintojen osalta. Lopulta vuoden 2014 MM-turnauksen päätyttyä, Conte ilmoitti eroavansa. Vain päivää myöhemmin Juventus julkisti uuden päävalmentajansa, Massimiliano Allegrin, joka oli luotsannut edelliskaudella AC Milania. Allegrin kaudella Juventuksella on tavoitteena menestyä aiempaa paremmin Mestareiden liigassa. Allegrin valmennuksessa Juventus aloitti Italian liigan erinomaisesti. Juventus avasi kauden 1-0 voitolla Chievo Veronasta, Buffonin torjuessa voittoon vaaditun nollapelin. Juventuksen voittoputki Serie A:ssa jatkui yhteensä viiden ottelun ajan, ja Buffon loisti torjuen neljä nollapeliä sekä myös rangaistuspotkun 3-0 voitossa Atalantaa vastaan. Serie A:ssa Juventus kärsi ensimmäisen pistemenetyksensä kun se pelasi Sassuoloa vastaan 1-1 tasapelin. Mestareiden liigassa Juventus arvottiin samaan lohkoon Atlético Madridin, Olympiakosin ja Malmö FF:n kanssa. Juventus aloitti Mestareiden liigakautensa 2-0 kotivoitolla Malmöstä, mutta kärsi sitten kaksi niukkaa 1-0 tappiota sekä Atlético Madridille että Olympiakosille. Lokakuun 29. päivä Juventus kohtasi vierasottelussa Genoan, erityisessä ottelussa. Ottelu oli nimittäin Buffonille uran 500. Serie A-ottelu, mitä ennen stadionilla järjestettiin suuret seremoniat ja Juventus julkaisi useita Buffonin uran hienoimpia hetkiä Juventus-ajoilta sosiaalisessa mediassa. Seuraavassa ottelussaan 1. marraskuuta, Juventus kohtasi Empolin. Myös tämä ottelu oli erityinen, sillä se oli Buffonin 400. liigaottelu Juventuksessa. Buffon oli ottelun hahmo ja hän torjui tärkeän nollapelin 2-0 voitossa. Myös Mestareiden liigassa Juventus palasi voittojen tielle, kun se kukisti kotikentällään Olympiakosin värikkään ottelun päätteeksi 3-2 ja piti mahdollisuutensa edetä lohkosta jatkoon varsin hyvinä.
Vuonna 1995, ollessaan 17-vuotias Gianluigi Buffon pelasi ensi kertaa maalleen Italialle, alle 17-vuotiaiden maajoukkueessa. Buffon esiintyi myös Italian alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa, mutta Buffon oli jo 17-vuotiaana niin lupaava ja hyvä maalivahti, että hän nousi pian maansa alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen, nuorten maajoukkueiden päätasolle. Buffon valittiin Italian EM-joukkueeseen alle 21-vuotiaiden EM-kisoihin 1996. Buffon oli tuolloin 18-vuotias. Italia pelasi loistavat kisat, ja voitti EM-finaalissa Espanjan ja juhli näin ollen nuorten EM-kultaa. Joukkueessa pelasi Buffonin lisäksi muista tulevista italialaisista suurpelaajista mm. Fabio Cannavaro, Alessandro Nesta ja Francesco Totti. Buffon, Cannavaro, Nesta ja Totti pelasivat myöhemmin myös vuonna 2006 maailmanmestaruuden voittaneessa Italian A-maajoukkueessa. Buffon pelasi viimeisen kerran alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa vuonna 1997, minkä jälkeen hän teki debyyttinsä, ja pian myös vakuutti paikkansa, Italian A-maajoukkueessa.
Buffon valittiin Italian olympiajoukkueeseen vuoden 1996 Olympialaisiin. Kisoissa Buffonin rooli oli olla Italian kakkosvahti, Gianluca Pagliucan ollessa joukkueen ykkösmaalivahti. Gigi oli Italian Olympiajoukkueen nuorin pelaaja, sillä hän oli kisojen aikana vain 18-vuotias. Olympiakisat olivat Cesare Maldinin valmentamalle Italialle suuri pettymys, sillä joukkue putosi jo alkulohko-vaiheessa, hävittyään niin Ghanalle kuin Meksikolle.
Buffon pelasi ensimmäisen ottelunsa Italian maajoukkueessa lokakuussa 1997 MM-karsintaottelussa Venäjää vastaan. Italian päävalmentaja Cesare Maldini vaihtoi Buffonin maalille, kun Italian ykkösmaalivahti Gianluca Pagliuca loukkaantui. Seuraavan kesän MM-lopputurnauksessa 1998 Buffon toimi Gianluca Pagliucan varamiehenä. Italia eteni kisoissa puolivälieriin, jossa se hävisi tulevalle maailmanmestarille Ranskalle ja putosi jatkosta.
Kun maalivahtilegenda Dino Zoffista tuli Italian päävalmentaja hän nosti Buffonin maajoukkueen ykkösmaalivahdiksi. Buffon pelasi ykkösmaalivahtina EM-karsinnat 2000 ja Buffonin oli tarkoitus olla myös Zoffin valmentaman Italian joukkueen ykkösmaalivahti myös itse EM-lopputurnauksessa. Kuitenkin juuri ennen vuoden 2000 EM-kisoja Buffon mursi kätensä joukkueen kisoja edeltävissä harjoituksissa, minkä vuoksi kisat jäivät häneltä kokonaan väliin. Näin ollen Italian maalilla turnauksessa pelasi näin ollen Francesco Toldo. Toldo nousi suureen rooliin kisojen Hollanti-ottelussa, jossa hän torjui kolme hollantilaispelaajien rangaistuspotkua, rangaistuslaukauskisaan venyneessä ottelussa. Italia eteni kisoissa aina EM-finaaliin asti, jossa se kuitenkin hävisi jatkoajalla 2-1. Loukkaantumisensa vuoksi Buffon ei myöskään voinut edustaa Italiaa vuoden 2000 Sydneyn olympialaisissa.
2002 MM-kisoissa Buffon oli Italian ykkösmaalivahti. Buffon torjui nollapelin Italian kisojen ensimmäisessä ottelussa jossa joukkue kukisti Ecuadorin 2-0. Muissa alkulohko-otteluissa Italia pelasi 1-1 tasapelin Meksikon kanssa ja hävisi Kroatialle 2-1. Italia saavutti lohkossa neljä pistettä ja tämä riitti etenemiseen pudotuspeleihin. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella asettui vastaan kisaisäntä Etelä-Korea. Ottelu oli erikoinen ja ottelun tuomari teki hyvin kyseenalaisia tuomiota. Tällaisia olivat mm. ettei Paolo Maldinia päähän potkaissut korealainen saanut edes varoitusta, Francesco Tottin ulosajo, sekä Christian Vierin paitsiona hylätty maali. Etelä-Korealle tuomittiin myös ottelun alussa rangaistuspotku, jonka Buffon kuitenkin erinomaisesti torjui. Etelä-Korea kuitenkin voitti lopulta ottelun jatko-ajalla 2-1 ja pudotti Italian jatkosta.
Myös EM-kisoissa 2004, Giovanni Trapattonin toimiessa Italian päävalmentajana, Buffon oli joukkueen ykkösmaalivahti. Buffon pelasi hienot EM-kisat. Hän piti Italiaa pystyssä torjunnoillaan niin 0-0 tasapelissä Tanskaa vastaan kuin 1-1 tasapelissä Ruotsia vastaan. Italia päätti kisat 2-1 voittoon Bulgariasta, mutta sen saavuttamat viisi pistettä eivät kuitenkaan riittäneet jatkopaikkaan ja niinpä Italian kisat päättyivät suureksi pettymykseksi jo alkulohkovaiheessa.
Saksan MM-kisoissa 2006 Buffon oli jo totuttuun tapaan ykkösvalinta Italian maaliin. Hänen kisamatkansa oli kuitenkin vähällä kariutua, kun hän oli lyönyt Juventuksen varamaalivahdin Antonio Chimentin kanssa vetoa ottelutuloksista. Syytökset Buffonia vastaan kuitenkin raukenivat ja niinpä hän pystyi osallistumaan MM-kisoihin Italian joukkueen ykkösmaalivahtina. Italia avasi kisat 2-0 voitolla Ghanasta ja pelasi sitten alkulohkossaan 1-1 tasapelin Yhdysvaltoja vastaan ja voitti Tšekin 2-0. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Italia pelasi Australiaa vastaan ja voitti 1-0. Buffon palkittiin ottelun parhaana pelaajana. Seuraavaksi Italia kohtasi Ukrainan, jonka se voitti 3-0. Buffonilla oli ottelussa paljon töitä ja hän löikin päänsä kertaalleen tolppaan ottelun tuoksinnassa. Iskusta huolimatta Buffon pelasi ottelun loppuun asti. Välierä-ottelussa Italia pelasi kisaisäntä Saksaa vastaan. Buffon torjui aivan ottelun varsinaisen peliajan lopulla Lukas Podolskin kohti yläkulmaa suuntautuneen laukauksen kulmapotkuksi. Niinpä ottelu eteni maalittomana jatkoajalle, jossa Italia ratkaisi pelin. Fabio Grosso laukoi ensin 1-0 ja Alessandro del Piero viimeisteli 2-0 viimeisellä minuutilla. Italia eteni finaaliin, Ranskaa vastaan. Ottelu eteni 1-1 tilanteessa jatkoajalle, jossa Ranskan kapteeni Zinedine Zidane puski lähietäisyydeltä pallon kohti Italian maalia, Buffon kuitenkin torjui ja lukemat pysyivät 1-1:ssä. Lopulta tilanteen ollessa sama jatkoajan päätyttyä ottelu ratkaistiin rangaistuspotkuilla. Italia voitti rangaistuslaukauskilpailun 5-3 ja Marcello Lippin valmentama joukkue juhli maailmanmestaruutta ensi kertaa 24 vuoteen. Buffon valittiin turnauksen lopuksi kisojen tähdistöjoukkueeseen.
Marraskuussa 2006 Buffon valittiin Euroopan toiseksi parhaaksi jalkapalloilijaksi ranskalaisen France Football -lehden Ballon d'Or (Kultainen pallo) -äänestyksessä maanmiehensä Fabio Cannavaron jälkeen. Tähän vaikuttivat suuresti upeat MM-kisat jotka Buffon pelasi.
Buffon nimettiin Italian joukkueen kapteeniksi vuoden 2008 EM-kisoihin kapteeni Fabio Cannavaron loukkaannuttua ennen kisoja. Roberto Donadonin valmentama Italia oli suurissa vaikeuksissa avausottelussa Hollantia vastaan ja hävisi Buffonin muutamasta hyvästä torjunnasta huolimatta selvästi 3-0. Seuraavassa alkulohko-ottelussa Italia pelasi 1-1 tasapelin Romaniaa vastaan. Buffon oli ottelun sankari, sillä hän torjui ottelussa Adrian Mutun ampuman rangaistuspotkun. Viimeisessä alkulohko-ottelussaan Italia voitti Ranskan 2-0 ja eteni alkulohkostaan jatkoon. Italian tie kuitenkin katkesi jo puolivälierissä, Espanjaa vastaan. Espanja hallitsi ottelua mutta Buffon pelasi upean ottelun ja piti torjunnoillaan Italian mukana pelissä. Lopulta ratkaisu oli haettava jälleen rangaistuslaukauskilpailusta, jonka Espanja voitti 4-2. Rangaistuspotkukilpailussa Buffon torjui Daniel Güizan ampuman rangaistuspotkun. Kisojen jälkeen Buffon nimettiin turnauksen tähdistöön.
Vuonna 2009 Italia karsiutui ensi kertaa historiassaan mukaan Maanosaliittojen cupiin, hallitsevana maailmanmestarina. Maanosaliittojen cup 2009 meni kuitenkin Italialta heikosti, vaikka se voittikin avausottelussaan USA:n 3-1. Toisessa lohko-ottelussa Egypti voitti ottelua selvästi hallineen Italian 1-0, ja viimeisessä alkulohko-ottelussa Brasilian Luis Fabiano iski pallon kahdesti Buffonin ohi ja katastrofin täydensi Andrea Dossenan oma maali. Italia hävisi ottelun 3-0 ja putosi jo alkulohkovaiheessa. Turnaus jäi historian kirjoihin Italian osalta siltä osin, että turnaus jäi useiden kokeneiden maajoukkuepelaajien, kuten Luca Tonin ja Fabio Grosson viimeiseksi maajoukkueturnaukseksi. Maanosaliittojen cupin jälkeen alkoi sukupolven vaihdos, joka näkyi vuoden 2010 MM-kisoissa, jossa osa pelaajarungosta oli vaihtunut nuorempaan polveen.
Vuoden 2009 lopulla Buffon pelasi Italian maajoukkueessa sadannen ottelunsa, ottelussa Hollantia vastaan. Hänestä tuli historian neljäs pelaaja joka yltää Italian maajoukkueessa kyseiseen saavutukseen.
Buffon oli Italian avainpelaaja vuoden 2010 MM-kisojen karsinnoissa, joissa hän pelasi italian kymmenestä karsinta-ottelusta kahdeksan. MM-kisoissa Buffon oli Italian avauskokoonpanossa, avausottelussa Paraguayta vastaan, mutta joutui jäämään vaihtoon tauolla selän iskiasvamman takia, tappiotilanteessa 0-1. Hänen tilalleen Italian maalille tuli toiselle puoliajalle Federico Marchetti. Toisella puoliajalla Italia hallitsi ja onnistui tasoittamaan ottelun 1-1:een. Buffon ei voinut pelata enää yhtään ottelua kisoissa, joten hän seurasi loput ottelut vaihtopenkin puolelta. Italia pelasi seuraavassa ottelussaan 1-1 tasapelin Uutta-Seelantia vastaan ja hävisi lohkon viimeisen ottelunsa Slovakialle 3-2. Niinpä Italia putosi myös MM-kisoissa Maanosaliittojen cupin 2009 tapaan jo alkulohkossa, ja päävalmentajaksi palannut vuoden 2006 mestarivalmentaja Marcello Lippi erosi tehtävästään kisojen jälkeen.
EM-kisoissa 2012 Buffon oli jälleen Italian ykkösmaalivahti ja myös joukkueen kapteeni. Uusi päävalmentaja Cesare Prandelli oli nuorentanut joukkuetta, mutta Buffon oli yhä pitänyt paikkansa. Alkulohkossa Italia pelasi 1-1 tasan sekä Espanjaa että Kroatiaa vastaan ja voitti Irlannin 2-0 ja eteni jatkopeleihin. Puolivälierissä Italia kukisti rangaistuspotkuilla Englannin ja eteni aina välieriin asti. Siellä Italia kohtasi Saksan joka hallitsi ottelua, mutta Buffon torjui monta tärkeää torjuntaa joukkueelleen ja piti tilanteen ottelun alussa 0-0:ssa. Mario Balotelli iski Italialle ottelun edetessä 2-0 johdon, ja vaikka Mesut Özil ohittikin Buffonin rankkarista 90. minuutilla ei Saksa enää onnistunut pääsemään Italian rinnalle, ja niinpä Italian joukkue eteni EM-finaaliin, Espanjaa vastaan. Espanja hallitsi ottelua alusta asti ja David Silva iski maansa 1-0 johtoon. Myös Jordi Alba, Fernando Torres ja Juan Mata ohittivat Buffonin ottelussa ja niinpä Espanja voitti ottelun 4-0 ja juhli EM-kultaa. Italian oli tyytyminen EM-hopeaan. Hienot kisat pelannut veteraani, Buffon, valittiin kisojen jälkeen viralliseen EM-kisojen tähdistöjoukkueeseen.
Kesäkuussa 2013 Italian päävalmentaja valitsi Buffonin Italian joukkueeseen Maanosaliittojen cupiin 2013 ja nimesi Buffonin myös joukkueen kapteeniksi. Buffon pelasi Italian maalilla avausottelussa Meksikoa vastaan, jonka Italia voitti 2-1. Meksikon maali syntyi rangaistuspotkusta, jonka Javier Hernández ampui maaliin.
Buffon oli Italian maalilla, maan kapteeninnauha kädessään myös Maanosaliittojen Cupin 2013 lohkovaiheen toisessa ottelussa, Japania vastaan. Ottelu alkoi Italian kannalta vaikeasti Japanin hallitessa. Buffon joutuikin jo ottelun alussa torjumaan useasti japanilaispelaajien laukauksia. 20. minuutilla Buffon rikkoi Italian rangaistusalueella Japanin tähtipelaajaa, Keisuke Hondaa. Buffon sai tilanteesta keltaisen kortin ja Japanille tuomittiin rangaistuspotku, jonka Honda ampui maaliin. Shinji Kagawa ampui Japanin 2-0 johtoon puolentunnin kohdalla upeasti, mutta Daniele De Rossi puski Italian maalin päähän Andrea Pirlon antamasta kulmapotkusta. Italia onnistui toisen puoliajan alussa tekemään kaksi maalia, ja siirtyi 3-2 johtoon. Tämän jälkeen Japani painosti, ja Buffon teki tärkeitä torjuntoja Italian maalilla. 70. minuutilla Shinji Okazaki kuitenkin puski Japanin 3-3 tasoituksen. 86. minuutilla Sebastian Giovinco laukoi Riccardo Montolivon syötöstä Italian 4-3 johtomaalin. Japani painosti lopussa, muttei onnistunut tasoittamaan ottelua ja Italia voitti näin ollen ottelun ja varmisti jatkopaikkansa turnauksessa.
Turnauksen alkulohkovaiheen viimeisessä ottelussaan Italia kohtasi vahvasti pelanneen isäntämaa Brasilian. Italian ja Brasilian välisen ottelun voittaja, voittaisi lohkonsa ja pelaisi B-lohkon kakkosta, Uruguayta vastaan, kun taas häviäjä kohtaisi Espanjan. Brasilia painosti heti ottelun alusta lähtien, mutta Buffon piti Italiaa pystyssä muutamalla hyvällä torjunnalla. Ensimmäisen puoliajan lopulla Buffon torjui Fredin puskun, mutta torjunnasta pallo kimposi Dantelle, joka laukoi Brasilian johtoon. Emanuele Giaccherini tasoitti toisen puoliajan alussa, mutta myöhemmin Neymar ampui vapaapotkusta Brasilian jälleen johtoon. Fred ampui voimalla Brasilian kolmannen maalin ja siirsi maansa nyt 3-1 johtoon. Italia kavensi vielä 3-2:een, mutta Buffonin torjunnan jatkopallosta, Fred laukoi pallon maaliin ja sinetöi Brasilian 4-2 voiton ja lohkon ykköstilan.
Italian sijoituttua lohkokakkoseksi, se kohtasi B-lohkon ykkösen, Espanjan välierissä. Ottelu oli tasainen, ja Italia hallitsi ottelua alussa, mutta lopulta peli oli varsinaisen peliajan ja jatkoajankin päätyttyä yhä 0-0 tilanteessa. Niinpä ottelun ratkaisu haettaisiin rangaistuspotkukilpailusta. Espanja voitti rangaistuspotkukisan 7-6, Buffonin epäonnistuttua torjumaan yhtään rangaistuslaukausta, ja näin Espanja jatkoi turnauksen finaaliin ja Italia pronssiotteluun.
Pronssiottelussa "Gli Azzurri" kohtasi Uruguayn. Myös pronssiottelu venyi rangaistuspotkukilpailuun, tällä kertaa tasatilanteessa 2-2. Rangaistuspotkukisassa Buffon nousi Italian sankariksi ja ottelun ratkaisijaksi. Ensimmäisellä kierroksella Buffon torjui Diego Forlanin voimakkaan, mutta melko keskelle suuntautuneen laukauksen. Myöhemmin Buffon torjui myös Juventus-seuratoveri Martin Caceresin ja Walter Garganon laukomat rangaistuspotkut ja ratkaisi Italialle voiton ja maan ensimmäisen Maanosaliittojen Cup-mitalin.
MM-karsinnoissa 2014, Buffon oli Italian selvä ykkösmaalivahti, hänen pelattuaan lähes kaikki maansa MM-karsintaottelut. Buffon on torjui karsinnoissa maalleen tärkeitä pisteitä, kuten ottelussa Tšekkiä vastaan, jossa Buffon valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi, 128. maaottelussaan. 6. syyskuuta 2013, Italia voitti Bulgarian 1-0 Alberto Gilardinon maalilla, Buffon teki kaksi huippupelastusta ja johdatti joukkueensa kapteenina voittoon. Buffon valittiin myös tuossa ottelussa ottelun parhaaksi pelaajaksi ja lisäksi Italian päävalmentaja Cesare Prandelli sanoi, että Buffon pelasti Italialle voiton. Ottelu oli Buffonille 135. A-maaottelu, ja hän on näin enää yhden ottelun päässä Fabio Cannavaron ennätyksestä. Italia johti ottelun jälkeen MM-karsintalohkoaan, voitettuaan seitsemästä ottelustaan viisi ja pelattuaan kaksi tasapeliä.
Syyskuun 11. päivä Italia kohtasi kotiottelussaan Tšekin Juventuksen kotistadionilla, Juventus Stadiumilla. Buffon pelasi ottelun Italian maalilla ja johdatti joukkueensa kapteenina 2-1 voittoon. Tällä voitolla Italia varmisti ensimmäisenä Euroopan maana paikkansa Brasilian MM-kisoissa 2014. Ottelu oli Buffonille samalla 136. A-maaottelu, mikä nosti hänet jaetulle ykkössijalle pelatuissa maaotteluissa Italian maajoukkueessa, yhdessä Fabio Cannavaron kanssa. Lokakuussa Italian joukkue matkusti vierasotteluun Tanskaan pelamaan Tanskan jalkapallomaajoukkuetta vastaan toiseksi viimeistä MM-karsintaotteluaan. Buffon nimettiin Italian avauskokoonpanoon ja ottelu olisi hänen 137. maaottelunsa, mikä nostaisi hänet kaikkien aikojen eniten maaotteluita Italialle pelanneeksi pelaajaksi, ohi Cannavaron. Ottelu oli Italialle vaikea, ja Nicklas Bendtner kuritti Buffonia ottelussa kahdesti. Ottelun ollessa aivan lopussa Tanskalle 2-1, mutta Alberto Aquilani tasoitti loppuhetkillä ja peli päättyi 2-2 tasalukemiin. Näin Buffon teki Italian maajoukkue-historiaa. Vuoden 2013 lopuksi, Buffon valittiin Italian jalkapallomaajoukkueen parhaaksi pelaajaksi, viimeisen kalenterivuoden osalta.
Brasilian MM-kisoissa 2014, Italia arvottiin D-lohkoon, yhdessä Englannin, Uruguayn ja Costa Rican kanssa. Kovatasoista lohkoa on tituleerattu kisojen "kuolemanlohkoksi".
Kesäkuun 2014 alussa Buffon nimettiin odotetusti Italian MM-joukkueeseen ja myös joukkueen kapteeniksi. Buffon on Italian joukkueen selvästi kokenein pelaaja, 140 maaottelullaan. Joukkueen toiseksi kokenein pelaaja on 109 maaottelun turvin. Joukkueessa on Buffonin ja Pirlon lisäksi myös kaksi muuta vuoden 2006 maailmanmestaria, Andrea Barzagli ja Daniele De Rossi.
Italia avasi kisat 15. kesäkuuta alkulohko D:n ottelulla Englantia vastaan. Viimeistelyharjoituksissa vain päivää ennen ottelua Buffon väänsi nilkkansa, mikä aiheutti välitöntä spekulaatiota joutuuko kapteeni ottelusta sivuun. Italian päävalmentaja Cesare Prandelli vakuutti että vamma ei ole vakava, mutta Buffon ei kuitenkaan osallistunut Italian joukkueen lehdistötilaisuuteen, mihin hänen oli tarkoitus osallistua. 14. päivä kävi ilmi, että Buffon ei pysty pelaamaan Italian maalilla. Hänen tilallaan Italian maalilla pelaa Salvatore Sirigu ja kapteenina toimii varakapteeni Pirlo. Italia voitti Englannin tasaisessa ottelussa 2-1 ja avasi turnauksen täydellä pistepotilla.
Buffon kuntoutui pelikuntoon alkulohkon toiseen otteluun, Costa Ricaa vastaan ja torjui Italian maalilla. Italia kärsi ottelussa tehottomuudesta eikä joukkue päässyt parhaimmilleen. Costa Rica sen sijaan käytti vähät maalipaikkansa ja joukkueen kapteeni Bryan Ruiz puski ottelun ainoan maalin ensimmäisen puoliajan loppuhetkillä. Viimeisessä alkulohkon ottelussaan Italia tarvitsi Uruguayta vastaan vähintään tasapelin edetäkseen pudotuspeleihin, tappiolla Uruguay matkaisi jatkopeleihin. Ottelusta tuli todella dramaattinen ja vaiheikas, ottelussa kuohahduttivat muun muassa Claudio Marchision punainen kortti ja Luis Suarezin pureminen, jota ottelun tuomari ei huomannut mutta josta FIFA myöhemmin langetti neljän kuukauden pelikiellon. Buffon oli yksi ottelun hahmoista ja hän sai suorituksestaan ottelussa paljon kiitosta. Buffon teki ottelussa upean tuplatorjunnan Suarezin laukauksista sekä muutaman muun huipputorjunnan. Ottelun loppuhetkillä Uruguayn Diego Godin puski maansa 1-0 johtoon, eikä Italia onnistunut enää saamaan aikaan kunnon takaa-ajoa. Italia taipui Uruguaylle 1-0 ja jäi alkulohkovaiheeseen MM-turnauksessa toista kertaa peräkkäin.
Italian otteita kisoissa häiritsivät joukkueen sisäiset riidat ja hyökkääjä Mario Balotellia syytettiin laajalta joukkuehengen tuhoamisesta. Median mukaan kokeneet pelaajat muun muassa Buffon, riitautuivat Balotellin kanssa turnauksen aikana. Italian kansa antoi pelaajien kiistassa sympatiansa Buffonin ja muiden kokeneiden pelaajien puolelle, ja myöhemmin turnauksen jälkeen päävalmentajan paikkansa jättänyt Cesare Prandelli sanoi että Balotellin ottaminen kisoihin oli hänen virheensä. Balotelli sen sijaan kommentoi, että hänen "mustat veljensä Afrikassa eivät ikinä jättäneet häntä yhtä yksin kuin Italian joukkue".
Lähes välittömästi MM-turnauksen päätyttyä Italian valmentaja Cesare Prandelli erosi tehtävästään, kuten myös Italian jalkapalloliiton johtaja. Prandellin seuraajaksi maajoukkueen johtoon nimettiin Juventuksen entinen päävalmentaja Antonio Conte, jonka kanssa Buffon oli työskennellyt aiemmin jo kolmen kauden ajan. Kun Conte nimesi ensimmäisen joukkueensa Buffon oli odotetusti mukana ja myös joukkueen kapteeni. Italia avasi tiensä Conten valmennuksessa 2-0 -voitolla Hollannista harjoitusmaaottelussa. Buffon on torjunut Italian maalilla kaikissa EM-karsintaottelussa. Syyskuussa 2014 Italia voitti Norjan 2–0 vierasottelussa.[4] Lokakuussa joukkue voitti Azerbaidžanin 2–1[5] ja Maltan 0–1[6].
Buffonin torjuntatyyli on useimmiten hyvin rauhallinen sekä akrobaattinen. 191-senttinen Buffon on ulottuva, mikä on suureksi eduksi keskityspalloissa. Akrobaattisuus näkyy Buffonin kyvyssä pystyä upeisiin, lähes mahdottomiin torjuntoihin. Buffonin vahvuuksiin voidaan lukea tasaisuus, pelinluku, perustorjunnat, refleksit ja johtajuus sekä kentällä että sen sivussa.
Buffonin pelityyliä on myös arvioitu räväkäksi mutta samalla kuitenkin rauhalliseksi. Buffonia itseään on kuvattu "rauhallisuuden perikuvaksi".
Gianluigi Buffon syntyi urheilulliseen perheeseen. Hänen äitinsä Maria Stella oli kiekonheittäjä ja isä oli painonnostaja. Lisäksi Gianluigin kaksi siskoa pelaavat lentopalloa. Hänen setänsä, Angelo Masocco, oli koripalloilija. Maalivahtilegenda Lorenzo Buffon on Gianluigin isoisän serkku. Buffon oli pitkään kihloissa tšekkiläisen mallin Alena Šeredován kanssa, kunnes he menivät naimisiin vuonna 2011. Heillä on kaksi yhteistä poikaa, Louis Thomas Buffon (synt. 28. joulukuuta 2007), sekä David Lee Buffon (synt. 19. marraskuuta 2009. Buffon erosi Šeredovasta vuonna 2014. Lapsista heillä on yhteishuoltajuus.
| Kausi | Joukkue | Liiga | Kotimaan pelit | Italian Cup | Kansainväliset pelit | Yhteensä | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | |||
| 1995–96 | Parma | Serie A | 9 | 0 | – | – | – | – | 9 | 0 |
| 1996–97 | Parma | Serie A | 27 | 0 | – | – | 1 | 0 | 28 | 0 |
| 1997–98 | Parma | Serie A | 32 | 0 | 6 | 0 | 8 | 0 | 46 | 0 |
| 1998-99 | Parma | Serie A | 34 | 0 | 6 | 0 | 11 | 0 | 51 | 0 |
| 1999–00 | Parma | Serie A | 32 | 0 | 0 | 0 | 9 | 0 | 41 | 0 |
| 2000–01 | Parma | Serie A | 34 | 0 | 2 | 0 | 7 | 0 | 43 | 0 |
| 2001–02 | Juventus | Serie A | 34 | 0 | 1 | 0 | 10 | 0 | 45 | 0 |
| 2002–03 | Juventus | Serie A | 32 | 0 | 0 | 0 | 15 | 0 | 47 | 0 |
| 2003–04 | Juventus | Serie A | 32 | 0 | 0 | 0 | 6 | 0 | 38 | 0 |
| 2004–05 | Juventus | Serie A | 37 | 0 | 0 | 0 | 11 | 0 | 48 | 0 |
| 2005–06 | Juventus | Serie A | 18 | 0 | 2 | 0 | 4 | 0 | 24 | 0 |
| 2006–07 | Juventus | Serie B | 37 | 0 | 3 | 0 | – | – | 40 | 0 |
| 2007–08 | Juventus | Serie A | 34 | 0 | 1 | 0 | – | – | 35 | 0 |
| 2008–09 | Juventus | Serie A | 23 | 0 | 2 | 0 | 5 | 0 | 30 | 0 |
| 2009–10 | Juventus | Serie A | 27 | 0 | 1 | 0 | 7 | 0 | 35 | 0 |
| 2010–11 | Juventus | Serie A | 16 | 0 | 1 | 0 | – | – | 17 | 0 |
| Yhteensä | 458 | 0 | 31 | 0 | 94 | 0 | 585 | 0 | ||
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
