englantilainen jalkapalloseura From Wikipedia, the free encyclopedia
Everton Football Club on Liverpoolissa vuonna 1878 perustettu englantilainen jalkapalloseura. Se on yksi Englannin menestyksekkäimmistä joukkueista. Everton on pelannut neljää kautta lukuun ottamatta aina maan korkeimmalla sarjatasolla, ja onkin täten viettänyt maan korkeimmalla sarjatasolla useamman kauden kuin mikään muu joukkue.
| Everton | ||||
|---|---|---|---|---|
 |
||||
| Koko nimi | Everton Football Club | |||
| Lempinimet | The Toffees[1] | |||
| Perustettu | 1878 | |||
| Kaupunki |
 Liverpool, Englanti |
|||
| Kenttä | Goodison Park | |||
| – kapasiteetti | 40 260 | |||
| Sarja | Englannin Valioliiga | |||
| Omistaja |
 Farhad Moshiri |
|||
| Puheenjohtaja | Avoin | |||
| Päävalmentaja |
Sean Dyche |
|||
|
||||
Vuonna 1878 perustettu seura sai alkuperäisen nimensä St. Domingo FC St. Domingo Sunday Schoolin seurakunnan mukaan. Seuran perustamisen tarkoitus oli saada lapsille talviharrastus, sillä alueen päälajia krikettiä ei voinut pelata talvella. Seuraavana vuonna seurassa pelasi seurakunnan ulkopuolisia henkilöitä niin paljon, että seuran nimi päätettiin muuttaa Everton Football Clubiksi.
Ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin 20. joulukuuta 1879 Stanley Parkilla St. Peter'siä vastaan. Everton FC voitti ensimmäisen vastustajansa luvuin 6–0. Kauden 1882–1883 jälkeen seura muutti Priory Roadille. Äänekkäät Everton-fanit saivat Priory Roadin kentän omistajan J. Cruittin niin tuohduksiin, että Evertonin oli taas muutettava. Anfield oli Evertonin seuraava kotikenttä. Tämä nykyään Liverpool FC:lle kuuluva kenttä palveli Evertonia vuoteen 1892 asti. Vuonna 1885 Everton FC siirtyi ammattilaisseuraksi. Heti seuraavina vuosina (1886 ja 1887) Everton pelasi Liverpool Cupissa voittaen mestaruuden kumpanakin kautena.
Kautena 1886–1887 Everton osallistui ensimmäisen kerran FA Cupiin. Alku ei sujunut kovin hyvin, sillä Everton hävisi 0–1 Rangersille, joka tuolloin osallistui vielä Englannin cupiin.
Vuonna 1888 perustettiin Englantiin ensimmäinen kansallinen sarja The Football League, johon kuului 12 seuraa. Everton oli yksi sarjan perustajajäsenistä. The Football Leaguen avauskaudella 1888–1889 Evertonin ensimmäinen ottelu oli Accringtonia vastaan. Ottelu päättyi 2–1 Evertonin voitoksi. Preston North End otti kaksi ensimmäistä mestaruutta, mutta Evertonin ei tarvinnut odottaa kauan ensimmäistä liigavoittoaan. Kaudella 1889–1890 Everton oli sarjan toinen. Se keräsi kaudella 31 pistettä ja jäi mestaruuden voittaneesta Preston North Endistä kaksi pistettä. Everton voitti liigamestaruuden kaudella 1890–1891, kun sen pistesaalis 29 pistettä oli kaksi pistettä parempi kuin toiseksi jääneellä Preston North Endillä.[2] Seuraavalla kaudella oli edessä toistaiseksi viimeisin muutto, tällä kertaa Goodison Parkille. Silloinen yleisöennätys rikottiin 44 000 ihmisen seuratessa, kun joukkue kohtasi entisistä pelaajistaan kootun Liverpoolin Goodisonilla. Everton voitti 3–0.
Vuonna 1893 Everton ylsi FA Cupin loppuotteluun, mutta hävisi sen lukemin 0–1 Wolverhampton Wanderersille. 1. divisioonan kaudella 1894–1895 Everton oli toinen. Se saavutti 42 pistettä ja jäi mestaruuden voittaneesta Sunderlandista viiden pisteen päähän. Vuonna 1897 Everton oli jälleen FA Cupin loppuottelussa, mutta hävisi Aston Villalle maalein 2–3.[2] Kaudella 1901–1902 Evertonin peliasut vaihtuivat syvänpunaisista kuninkaallisen sinisiin paitoihin ja valkoisiin shortseihin. Samalla kaudella Everton oli 1. divisioonan toinen. Sunderland voitti mestaruuden 44 pisteellä, Everton saavutti 41 pistettä. Kolme vuotta myöhemmin kaudella 1904–1905 se oli taas ensimmäisen divisioonan toinen. Se jäi mestaruuden voittaneen Newcastle Unitedin 48 pisteestä vain yhden pisteen. Kaudella 1905–1906 Everton voitti ensimmäisen kerran FA Cupin voittamalla loppuottelussa Newcastle Unitedin 1–0. Seuraavana vuonna seura selvisi jälleen FA Cupin loppuotteluun, mutta hävisi sen Sheffield Wednesdaylle lukemin 1–2. Kaudella 1908–1909 Everton oli 1. divisioonan toinen, kun Newcastle United vei mestaruuden. Se voitti hopeaa myös kaudella 1911–1912, kun Blackburn Rovers vei mestaruuden kolmen pisteen erolla. Toisen liigamestaruuden se voitti keväällä 1915 pisteen erolla Oldham Athletic FC:hen. Tämän jälkeen liigajalkapalloilu keskeytyi ensimmäisen maailmansodan ajaksi.[2]
Vuonna 1925 William Ralph "Dixie" Dean siirtyi 18-vuotiaana Evertonin joukkueeseen Tranmere Roversista. Ennen siirtymistään Evertoniin Dean viimeisteli kasvattajaseuralleen 27 ottelussa 27 maalia. Kaudella 1927–1928 Everton voitti liigamestaruuden Deanin johdolla: tämä teki liigassa peräti 60 maalia, mikä on koko Englannin liigan historian yhä voimassa oleva ennätys. Kauden viimeisessä pelissä Dean teki ennätykseen vaaditut kolme viimeistä maalia yli 60 000 ihmisen seuratessa. Dean teki uransa aikana Evertonille 399 liigaottelussa 349 maalia ja Englannin maajoukkueessa 16 maalia 18 ottelussa. Häntä pidetään yhtenä jalkapallon historian tehokkaimmista maalintekijöistä.
Loistavan kauden 1927–1928 jälkeen tapahtui romahdus. Everton putosi keväällä 1930 2. divisioonaan. Seura nousi kuitenkin heti seuraavalla kaudella takaisin korkeimmalle sarjatasolle ja voitti nousukautensa jälkeen vuonna 1932 heti liigamestaruuden (Dean teki 45 maalia). Seuraavalla kaudella Everton voitti Deanin johdolla historiansa toisen Englannin cupin.
Everton voitti kaudella 1938–1939 liigamestaruuden, ja tuon kauden joukkuetta monet pitävät Evertonin kaikkien aikojen parhaana. Sen tähtipelaaja oli nuori hyökkääjä Tommy Lawton, jonka uran toinen maailmansota katkaisi. Jälleen sota pysäytti myös Evertonin voittokulun: kuten ensimmäisen maailmansodan aikana, myös 1939-1946 Everton oli hallitseva liigamestari. Sodan jälkeen Lawton saavutti mainetta Chelsean ja Arsenalin riveissä. Goodison Parkin nykyinen yleisöennätys 78 299 katsojaa on syksyltä 1948 paikallisottelusta Liverpoolia vastaan.
Everton voitti uuden tähtipelaajansa, skottilaisen Alex Youngin johdolla liigamestaruuden jälleen kaudella 1962–1963. Tuolla kaudella Everton ei hävinnyt kertaakaan Goodison Parkilla. 1960-luvun menestys jatkui FA-cupin voitolla vuonna 1966 ja menestyksekkään vuosikymmenen huipensi liigamestaruus jälleen vuonna 1970 sen aikaisella piste-ennätyksellä. Joukkueen suurin tähti tuossa vaiheessa oli myös maailmanmestaruuden Englannin paidassa vuonna 1966 voittanut Alan Ball, joka on yhä monien mielestä Evertonin kaikkien aikojen paras pelaaja.
Evertonin viimeisin kultakausi sijoittui 1980-luvun puoliväliin, jolloin manageri Howard Kendallin johtama joukkue voitti FA-cupin (1984), Englannin liigan kahdesti (1985, 1987) ja Euroopan Cupvoittajien cupin (1985). Evertonin kenties kaikkien aikojen vahvin joukkue hajosi kuitenkin saman tien, kun seura suljettiin muiden englantilaisjoukkueiden mukana pois UEFA:n kilpailuista Liverpoolin kannattajien aiheutettua mellakoinnillaan 39 ihmisen kuoleman kevään 1985 Euroopan cupin finaalissa Juventusta vastaan Brysselin Heysel-stadionilla. 1980-luvun menestyksiin kuului myös FA Charity Shieldin voitto kolme kertaa vuosina 1984–1987. Tässä hyväntekeväisyysottelussa edellisen kauden liiga- ja cupmestari kohtaavat. 1980-luvun tähtipelaajiin kuuluivat walesilaiset maalivahti Neville Southall ja keskuspuolustaja Kevin Ratcliffe, englantilaiset keskikenttäpelaajat Peter Reid ja Trevor Steven, irlantilainen laitahyökkääjä Kevin Sheedy sekä skottilaiset hyökkääjät Andy Gray ja Graeme Sharp. Myös Gary Lineker pelasi kauden 1985–1986 Evertonissa. Tuo kausi muodostui hänen suurimmaksi menestyksekseen, sillä hän voitti silloin Englannin liigan maalikuninkuuden, tuli valituksi Vuoden pelaajaksi ja Vuoden jalkapalloilijaksi, sekä voitti vielä maalikuninkuuden Meksikon MM-kisoissa.
.jpg)
Evertonin viimeisin suuri menestys on ollut Englannin cupin voitto vuonna 1995. Sen jälkeen Everton voitti jälleen Charity Shieldin. 1990-luvun näkyvin pelaaja Evertonissa oli skotlantilainen hyökkääjä Duncan Ferguson, joka pelasi Evertonissa kahteen otteeseen vv. 1994-98 sekä 2000-2006. Vuonna 2002 Evertonin kokoonpanoon murtautui tuolloin vasta 16-vuotias Wayne Rooney, josta tuli sittemmin tähtipelaaja myös Englannin maajoukkueessa. Rooneyn siirto Manchester Unitediin vuonna 2004 oli hyvin kiistelty tapahtuma.
Evertonin manageri on maaliskuusta 2002 alkaen ollut skotlantilainen David Moyes. Hänen johdollaan Everton on selviytynyt parhaimmillaan Premier Leaguessa neljänneksi (2005) sekä viidenneksi (2008). Tänä aikana Moyes on valittu kolme kertaa Vuoden manageriksi Englannissa. Moyesin siirryttyä Manchester Unitedin manageriksi kaudelle 2013-2014 Evertonin manageriksi tuli Roberto Martinez. [3]
Kaudella 2007-2008 Everton osallistui UEFA-cupiin.
Everton FC on osakeyhtiö. Vuonna 2021 siitä 92 prosenttia omisti Blue Heaven Holdings Limited, jonka omistajaksi on ilmoitettu Farhad Moshiri. [4] Vuonna 2017 Ališer Usmanovin omistama USM Holdings -yhtiö solmi viisivuotisen sponsorisopimuksen Evertonin harjoituskeskuksesta ja osti 36 miljoonalla eurolla nimioikeudet seuran uuteen stadioniin. Usmanov on sponsoroinut myös seuran naisjoukkuetta yritystensä kautta. Seura irtisanoi sopimuksen vuonna 2022 Euroopan unioni kohdistettua pakotteita Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluviin oligarkkeihin.[5]
Liverpoolin satama poistetaan Unescon maailmanperintöluettelosta, ja yhtenä syynä on satamaan rakennettu jalkapallojoukkue Evertonin stadion. Uudisrakentamisen vuoksi 1700- ja 1800-luvun satama-alue on menettänyt historiallisen arvonsa peruuttamattomasti. Päätös poistosta tehtiin heinäkuussa 2021 Kiinassa pidetyssä kokouksessa.[6][7]
| Pelaajat | Valmennusjohto | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Päivitetty 2. kesäkuuta 2024 Lähde: Everton FC | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Päivitetty 2. kesäkuuta 2024.[8][9]
| Numero | Pelaaja | Pelipaikka | Joukkue | Päättymispäivä |
|---|---|---|---|---|
| 13 |  Neal Maupay |
H | Brentford |
30. kesäkuuta 2024 |
| Kausi | Ostot | Myynnit | Ostot/Myynnit +- | Arvokkain hankinta | Siirtosumma | Arvokkain myynti | Siirtosumma |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2023–2024 | 40,5M € | 82,8M € | +42,3M € |  Beto |
25,0M € |  Moise Kean |
30,0M € |
| 2022–2023 | 78,2M € | 103,6M € | +25,4M € |  Amadou Onana |
35,0M € |  Richarlison |
58,0M € |
| 2021–2022 | 39,5M € | 46,0M € | +6,5M € |  Vitali Mykolenko |
23,5M € | Lucas Digne |
30,0M € |
| 2020–2021 | 74,37M € | 4,43M € | -69,94M € | Ben Godfrey |
27,5M € | Morgan Schneiderlin |
2,23M € |
| Yht. | 232,57M € | 236,83M € | +4,26M € | ||||
| Kausi | Ostot | Myynnit | Ostot/Myynnit +- | Arvokkain hankinta | Siirtosumma | Arvokkain myynti | Siirtosumma |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2019–2020 | 121,0M € | 87,8M € | -33,2M € |  Alex Iwobi |
30,4M € |  Idrissa Gueye |
30,0M € |
| 2018–2019 | 99,8M € | 28,65M € | -71,15M € | Richarlison |
39,2M € |  Davy Klaassen |
13,5M € |
| 2017–2018 | 203,2M € | 126,38M € | -76,82M € |  Gylfi Sigurðsson |
49,4M € | Romelu Lukaku |
84,7M € |
| 2016–2017 | 86,0M € | 60,8M € | -25,2M € |  Yannick Bolasie |
28,9M € | John Stones |
55,6M € |
| 2015–2016 | 48,2M € | 11,0M € | -37,2M € | Oumar Niasse |
17,9M € |  Steven Naismith |
11,0M € |
| 2014–2015 | 40,16M € | 1,9M € | -38,26M € | Romelu Lukaku |
35,36M € |  Shane Duffy |
1,9M € |
| 2013–2014 | 31,8M € | 46,1M € | +14,3M € | James McCarthy |
15,3M € | Marouane Fellaini |
32,4M € |
| 2012–2013 | 21,65M € | 18,75M € | -2,9M € | Kevin Mirallas |
7,65M € | Jack Rodwell |
15,0M € |
| 2011–2012 | 7,2M € | 26,8M € | +19,6M € |  Nikica Jelavić |
6,6M € |  Mikel Arteta |
12,0M € |
| 2010–2011 | 1,7M € | 6,6M € | +4,9M € | Magaye Gueye |
1,4M € |  Steven Pienaar |
3,6M € |
| Yht. | 660,71M € | 414,78M € | -245,93M € | ||||
| Kausi | Ostot | Myynnit | Ostot/Myynnit +- | Arvokkain hankinta | Siirtosumma | Arvokkain myynti | Siirtosumma |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2009–2010 | 23,3M € | 28,34M € | +5,04M € |  Diniyar Bilyaletdinov |
10,0M € | Joleon Lescott |
27,5M € |
| 2008–2009 | 25,08M € | 13,3M € | -11,78M € | Marouane Fellaini |
21,76M € | Andy Johnson |
13,3M € |
| 2007–2008 | 37,55M € | 14,8M € | -22,75M € | Yakubu Aiyegbeni |
16,5M € | James McFadden |
7,5M € |
| 2006–2007 | 17,9M € | 2,5M € | -15,4M € | Andy Johnson |
11,0M € | Kevin Kilbane |
2,5M € |
| 2005–2006 | 32,53M € | 7,0M € | -25,53M € | Andy van der Meyde |
9,0M € |  Per Kröldrup |
4,0M € |
| 2004–2005 | 11,88M € | 45,4M € | +33,52M € | James Beattie |
9,0M € | Wayne Rooney |
37,0M € |
| 2003–2004 | 9,92M € | 0,975M € | -8,945M € | Joseph Yobo |
6,0M € |  Mark Pembridge |
0,75M € |
| 2002–2003 | 13,88M € | 0,375M € | -13,505M € | Richard Wright |
5,5M € | Kevin McLeod |
0,375M € |
| 2001–2002 | 10,5M € | 11,93M € | +1,43M € |  Tomasz Radzinski |
6,75M € | Michael Ball |
9,75M € |
| 2000–2001 | 34,48M € | 35,55M € | +1,07M € |  Alex Nyarko |
6,3M € | Francis Jeffers |
15,3M € |
| Yht. | 217,02M € | 160,17M € | -56,85M € | ||||
| Kausi | Ostot | Myynnit | Ostot/Myynnit +- | Arvokkain hankinta | Siirtosumma | Arvokkain myynti | Siirtosumma |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1999–2000 | 7,6M € | 20,83M € | +13,23M € | Kevin Campbell |
4,5M € |  Ibrahima Bakayoko Olivier Dacourt |
6,0M € |
| 1998–1999 | 29,65M € | 12,55M € | -17,1M € | Ibrahima Bakayoko |
6,75M € | Duncan Ferguson |
10,7M € |
| 1997–1998 | 8,33M € | 14,25M € | +5,92M € | Don Hutchinson John Oster |
1,5M € | Gary Speed |
8,25M € |
| 1996–1997 | 10,75M € | 15,39M € | +4,64M € | Nick Barmby |
8,0M € | Andrey Kanchelskis |
8,0M € |
| 1995–1996 | 16,98M € | 0,42M € | -16,56M € | Andrey Kanchelskis |
7,5M € | Gary Rowett |
0,42M € |
| 1994–1995 | 12,38M € | 2,25M € | -10,13M € | Duncan Ferguson |
6,1M € | David Burrows |
1,65M € |
| 1993–1994 | 4,05M € | 1,7M € | -2,35M € |  Anders Limpar |
1,9M € | Peter Beardsley |
1,7M € |
| 1992–1993 | 0,703M € | 3,45M € | +2,747M € | Paul Rideout |
0,583M € | Martin Keown |
3,0M € |
| 1991–1992 | 5,48M € | 4,68M € | -0,8M € | Mo Johnston |
2,25M € | Stuart McCall |
1,68M € |
| 1990–1991 | 1,95M € | 0,745M € | -1,205M € | Andy Hinchcliffe |
1,2M € | Mike Stowell |
0,405M € |
| Yht. | 97,873M € | 76,265M € | -21,608M € | ||||
|
|
|
|
|
|
|
|
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
