jalkapallojoukkueen pelaajien paikat kenttäryhmityksessä From Wikipedia, the free encyclopedia
Jalkapallon pelipaikat ovat jalkapallojoukkueen pelaajien paikkoja joukkueen kenttäryhmityksessä. Yhdellä joukkueella on 11 pelaajaa kentällä, ellei pelaaja ole saanut ulosajoa. Joukkueella pitää aina olla maalivahti, mutta muuten asetus on vapaa.
 |
Tämä artikkeli tai sen osa saattaa sisältää uutta tutkimusta tai vahvistamattomia väitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla. |
Maalivahdin pääasiallinen tehtävä on estää maalien syntymistä omaan päätyyn, mutta hänellä on tärkeä rooli myös pelin avaamisessa ja puolustajien ohjaamisessa. Maalivahti on ainoa pelaaja, joka saa kentällä koskea palloon käsillään. Hän tekee usein omia harjoitteitaan erillään kenttäpelaajista. Maalivahdit käyttävät nykyään lajia varten suunniteltuja hanskoja, jotka yleistyivät 1950- ja 1960-luvuilla. Tunnettuja jalkapallomaalivahteja ovat muun muassa Neuvostoliittoa edustanut Lev Jašin, englantilainen Gordon Banks, ranskalainen Fabien Barthez, italialainen Gianluigi Buffon, espanjalainen Iker Casillas ja saksalainen Manuel Neuer.
Laitapuolustajan tehtävänä on puolustaa, vartioida ja katkaista laidan kautta tulevia hyökkäyksiä. [1] Laitapuolustajat myös nousevat mukaan hyökkäyksiin ja voivat jakaa syöttöjä omille keskikenttäpelaajille ja hyökkääjille. Laitapuolustajista usein vasen laitapelaaja on vasenjalkainen ja oikea laitapelaaja oikeajalkainen. [2] Tunnettuja laitapuolustajia ovat esimerkiksi englantilainen Ashley Cole ja brasilialainen Maicon.
Toppari eli keskuspuolustaja pelaa nimensä mukaisesti puolustuksen keskellä. Jompikumpi keskuspuolustajista on yleensä puolustuksen johtaja yhdessä maalivahdin kanssa. Kuuluisia toppareita ovat esimerkiksi italialainen Alessandro Nesta, espanjalaiset Carles Puyol ja Sergio Ramos sekä suomalainen Sami Hyypiä.
Etutoppari oli vanhanajan jalkapallossa keskuspuolustaja, joka pysyi aina painollisella puolella peliä. Joukkueen etutoppariksi valittiin yleensä iso ja vahva pelaaja, joka jaksoi liikkua koko kentän leveydellä sekä voitti kaksinkamppailuja. Etutoppari oli varsinkin liberopelin suosion aikana merkittävä pelipaikka, mutta linjapuolustuksessa merkitys on vähäisempi.
Libero on alin puolustaja. Hänellä ei ole tiettyä hyökkäyspelaajaa vartioitavanaan. Sen sijaan liberolla voi olla mahdollisesti pelinrakentajan rooli. Linjapuolustuksessa liberoa ei käytetä. Historian ehkä tunnetuin libero oli saksalainen Franz Beckenbauer.
Keskikenttäpelaajat pelaavat puolustajien ja hyökkääjien välissä. Heidän tehtävänsä on osallistua aktiivisesti sekä hyökkäykseen että puolustukseen. On erikseen hyökkääviä ja puolustavia keskikenttäpelaajia. Keskikenttäpelaajat rakentavat peliä ja onnistuvat melko usein itsekin maalinteossa. Tunnettuja keskikenttäpelaajia ovat esimerkiksi argentiinalainen Diego Maradona, joka pelasi hyökkäävänä keskikenttäpelaajana, italialainen Daniele De Rossi, englantilainen Paul Scholes ja suomalainen Jari Litmanen.
Hyökkääjän päätehtävä on tehdä maaleja, eikä hän yleensä puolusta kovin aktiivisesti. Hyökkääjiä on nykyään joukkueessa yleensä vähintään yksi ja korkeintaan kolme, mutta 1800-luvun puolivälissä heitä saattoi olla jopa kahdeksan.[3] Kuuluisia hyökkääjiä ovat esimerkiksi argentiinalainen Lionel Messi, portugalilainen Cristiano Ronaldo, ruotsalainen Zlatan Ibrahimović sekä brasilialaiset Pelé ja Garrincha.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
