British Racing Motors

British Racing Motors (usein lyhennetty BRM) oli Raymond Maysin vuonna 1945 perustama brittiläinen kilpa-autoilutalli, joka kilpaili myös Formula 1 -sarjassa.^[2][1][3]

BRM
Koko nimi	British Racing Motors
Päämaja	Bourne, Lincolnshire, Englanti
Perustajat	Raymond Mays, Peter Berthon
Henkilökunta	Alfred Owen, Louis Stanley, Tony Rudd
Tunnetuimmat kuljettajat	Reg Parnell, Mike Hawthorn, Maurice Trintignant, Jo Bonnier, Dan Gurney, Graham Hill, Jackie Stewart, John Surtees, Niki Lauda
Valmistajat	BRM, Maserati
Moottorit	BRM, Maserati, Climax
Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa
Ensimmäinen kilpailu	Britannian GP 1951
Kilpailuja	216 (203 starttia)
Valmistajien maailmanmestaruuksia	1 (1962)
Kuljettajien maailmanmestaruuksia	1 (1962)
Voittoja	17[1]
Paalupaikkoja	11[1]
Nopeimpia kierroksia	15[1]
MM-pisteitä	385 (433)
Viimeinen kilpailu	Italian GP 1977
Infobox OK

Formula 1:ssä talli kilpaili vuosina 1951 sekä 1954–1977, ja osallistui valmistajana 208 osakilpailuun (asiakastallit laskettu mukaan), joista se voitti 17.^[1][3] Vuonna 1962 BRM voitti valmistajien mestaruuden^[1][3] Samana vuonna sen kuljettaja Graham Hill ajoi maailmanmestariksi.^[4] Vuosina 1963–1965 ja 1971 BRM sijoittui valmistajien sarjassa toiseksi.^[1][3]

Historia

BRM:n perustivat Raymond Mays ja Peter Berthon toisen maailmansodan aikoihin.^[2][1] Mays oli rakentanut useita moottoripyöriä ja kilpa-autoja ERA-brändille ennen sotaa.^[2] Berthon oli Maysin pitkäaikainen yhteistyökumppani. Maysin menestys ennen sotaa innoitti häntä rakentamaan kokonaan brittiläisen Grand Prix -auton sodan jälkeiselle aikakaudelle.^[2][3] Projektia avusti brittiläisen moottoriteollisuuden ja sen yhteyksien luottamusrahasto. Tämä osoittautui kömpelöksi tavaksi organisoida ja rahoittaa hanketta. Jotkut tukijoista vetäytyivät hankkeesta syrjään pettyneinä tallin hitaaseen edistymiseen ja ensimmäisiin kunnollisiin tuloksiin. Luottamuksellisen osakkaan, Alfred Owenin, osaksi tuli ottaa tiimi kokonaisuudessaan hoitaakseen.^[1] Berthon ja Mays jatkoivat tallin pyörittämistä hänen puolestaan 1960-luvulle asti.

V 16

V16-moottorinen BRM-malli 15.

Tehdas rakennettiin Spalding Roadille Lincolnshiren Bourneen. Se oli entinen ERAn työpaikka. Useat ERA:n työntekijät ryhtyivät työskentelemään BRM:lle, kuten Harry Mundy ja Eric Richter. Talli onnistui pääsemään testitiloihin Folkinghamin lentoasemalle.

Ensimmäinen sodanjälkeinen huippumoottoriurheilun sääntösopimus salli 1,5-litraiset ahdetut tai 4,5-litraiset ahtamattomat moottorit. BRM:n ensimmäinen moottorisuunnittelu oli todella kunnianhimoinen: 1,5-litrainen ahdettu V16. V16:n suunnittelutyyliä ei ollut aiemmin käytetty laajasti autoissa, joten ongelmia esiintyi paljon. Moottori saatiin täysin toimivaksi vasta kesäkuussa 1949, ja se osoitti olevansa erityisen tehokas.

Tyyppi 15, joka oli nimitys V16-autolle, voitti kaksi ensimmäistä kilpailua, joihin se osallistui. Kilpailut olivat Formula Libre- ja Formula 1 -tapahtumat Goodwoodissa syyskuussa 1950. Autoa ajoi Reg Parnell.^[5] Siitä ei kuitenkaan koskaan tullut menestyksekästä Grand Prix -kilpailuissa, sillä moottori osoittautui epäluotettavaksi ja vaikeasti kehitettäväksi. Kehitysyritykset eivät onnistuneet parantamaan tilannetta. Moottoririkkojen ketju tuotti tallille paljon häpeää.

Samaan aikaan Grand Prix -kilpailujen järjestäjät äänestivät autojensa ajattamisesta Formula 2 -kilpailuissa seuraavan kahden vuoden ajan, kun Alfa Romeo oli vetäytynyt autokilpailuista eikä BRM kyennyt esittelemään kilpailukykyisiä autoja. BRM:n V16-autot jatkoivat kilpailemista Grand Prix’n ulkopuolisissa, lyhyemmissä Formula 1- ja Formula Libre -lähdöissä 1950-luvun puoleen väliin asti. 1954–1955 moottorit alkoivat olla melko luotettavia, ja lyhyempiä sprinttikisoja varten tehtiin kevyempi Mark II/Tyyppi 30. Näissä vähempi merkityksellisissä lähdöissä talli saavutti useita voittoja.

2,5-litraiseen formulaan sopivaa ja kestävää omaa autoa odoteltaessa BRM ajatti kilpailuissa vuosina 1954–1956 Maseratilta ostamaansa 250F-autoa.

Tyyppi 25 ja 48

BRM P25 BRP-tallin väreissä.

Tyyppi 25 (myöhemmin tunnettu nimellä P25) oli seuraava auto. Se käytti Stuart Tresilianin suunnittelemaa 2,5-litraista ahtaamatonta nelisylinteristä moottoria. Moottori toimitettiin BRM:lle tyypillisesti myöhässä, eikä sillä sen vuoksi päästy heti kilpailemaan. Lukuisten vikojen vaivaama P25 ei ollut lainkaan kilpailukykyinen vuosina 1955–1956. Julkisten epäonnistumisten jälkeen Owen uhkasi lakkauttaa koko BRM:n kilpaprojektin. Ulkoista konsultaatiota haettiin Lotuksen Colin Chapmanilta, jonka ehdottamien teknisten parannusten toteuduttua autot alkoivat parhaimmillaan saavuttamaan Grand Prix -kilpailujen pistesijoja. Jean Behra voitti Grand Prix -kilpailuiden ulkopuolisen Caenin kisan 1957.^[6] Harry Schell pääsi BRM:llä kuljettajien pistetaulukon kuudenneksi 1958. Epäluotettavuus ja etenkin jarruongelmat vaivasivat yhä. Odotettu osakilpailuvoitto tuli viimein Jo Bonnierin ajamana Hollannin Grand Prix’sta 1959.^[1][7]

Vuonna 1960 talli muutti uusiin tiloihin Bournessa. Uusiksi kuljettajiksi palkattiin Dan Gurney ja Graham Hill. Kuljettajien toivomuksesta talossa vuodesta 1951 toiminut etevä insinööri Tony Rudd siirtyi kilpatoimintojen johtoon. Takamoottorinen Cooper oli voittanut maailmanmestaruuden vuonna 1959. Peter Berthonin suunnittelema enimmäkseen P25-mallin osista rakennettu takamoottorinen P48 oli nopea vastaus kaudelle 1960. Auto pysyi uusien Lotusten ja Cooperien vauhdissa, mutta oli mekaanisesti epäluotettava eikä menestyksiä tullut. Syksyllä 1960 valmistui Tony Ruddin suunnittelema P48 Mark II, joka oli koriltaan aerodynaamisempi ja ajettavuudeltaan parempi.

1,5-litraiset 1961–1965

Graham Hill ja BRM P57 Nürburgringillä 1962.

Kaudella 1961 tuli voimaan uudet Formula 1 -säännöt 1,5-litraisilla moottoreilla. BRM turvautui aluksi Coventry Climaxin voimanlähteeseen P48 Mark II-malliin pohjautuvassa P57-korissa. Loppuvuodesta valmistui Peter Berthonin ja Aubrey Woodsin suunnittelema V8-moottori, joka oli verrattavissa Ferrarin Dino V6- ja Coventry Climaxin V8-moottoreihin. Tällä voimanlähteellä varustettu P57-malli toi BRM:lle sen toisen osakilpailuvoiton, jälleen Hollannin GP:ssä 1962.^[8] Kolmen muun voiton jälkeen talli onnistui voittamaan valmistajien mestaruuden kaudella 1962, ja Graham Hill kuljettajien mestaruuden.^[1]

Menestyksekästä BRM-moottoria myytiin muillekin talleille, kuten BRP:lle ja yksityisille Lotus-kuljettajille. Pienemmät tallit, kuten Scuderia Centro-Sud, ostivat myös kokonaisia autoja. Vuonna 1963, Lotus 25-mallin innoittamana, Rudd suunnitteli osittain kantavalla monokokkirungolla varustetun tyypin P61, josta kehittyi P261. Kuljettajat Graham Hill ja 1964 mukaan tullut Jackie Stewart olivat P261-mallilla mukana Formula 1 -luokan kärkikamppailuissa, BRM tuli valmistajien sarjassa toiseksi kausina 1963, 1964 ja 1965.^[1][3]

H16

H16-moottorinen BRM P83.

Kaudelle 1966 moottorisäännöt muuttuivat 3,0-litraisiin vapaasti hengittäviin (tai 1,5-litraisiin ahdettuihin) moottoreihin. BRM kieltäytyi Aubrey Woodsin ehdotuksesta rakentaa V12. Sen sijaan rakennettiin oudohko H16-moottori.^[1] Moottori oli tehokas, mutta painava ja epäluotettava. BRM:ää moottori kuitenkin kiehtoi, sillä siinä oli samoja elementtejä kuin menestyksekkäässä 1,5-litraisessa V8:ssa. Jackie Stewartin, joka oli tuolloin BRM:n kuljettaja, kerrotaan sanoneen, että ”tämä metallikasa olisi parempi laivan ankkurina kuin voimanlähteenä”. Noihin aikoihin BRM sai lisänimen ”British Racing Misery”. Lotus oli käyttänyt laajennettua versiota BRM:n 1,5 litran V8:sta vuonna 1966, kun kilpailevat 3,0 litran moottorit saivat vähän tukea sääntöjen ensimmäisinä vuosina. Lotus otti myös käyttöönsä H16-moottorin väliaikaiseksi voimanlähteeksi, rakentaen Lotus 43:n sen ympärille. Jim Clark onnistui voittamaan Yhdysvaltain Grand Prix’n 1966 Watkins Glenissä tällä yhdistelmällä ja voitto oli tämän moottorin ainoa maailmanmestaruussarjassa.^[9]

V12

Pedro Rodríguez BRM:llään vuonna 1968.

Woodsin suunnittelema V12 korvasi H16-moottorin. Moottori oli aluksi tarkoitettu käytettäväksi urheiluautoissa, mutta sitä käytettiin ensimmäistä kertaa Formula 1:ssä McLaren M5 -autossa. Ensimmäiset vuodet uudella moottorilla eivät tuottaneet menestystä. Huonon kauden jälkeen tallin kuljettajat pikkuhiljaa vaihtuivat. Ensimmäisen voiton V12-moottorilla saavutti Pedro Rodríguez Belgian Grand Prix’ssa 1970 P153-autolla.^[1][10] P160-autolla saavutettiin vielä lisää voittoja: Jo Siffert ja Peter Gethin vuonna 1971.^[11][12] Sekä Siffert, että Rodríguez kuolivat juuri ennen kautta 1972, joten tallin oli järjestäydyttävä kokonaan uudelleen. Viimeinen voitto tuli, kun Jean-Pierre Beltoise voitti sateisen Monacon Grand Prix’n 1972 P160:llä.^[13]

Viimeiset hetket

Viimeinen merkittävä esitys oli toinen sija Etelä-Afrikan Grand Prix’ssa 1974 P201-autolla.^[14] Talli ei kuitenkaan enää menestynyt, ja John Jordan osti osan tallista. Talli lopetti sen jälkeen toimintansa.

Formula 1 -tulokset

Tulokset kilpailuittain

Kausi	Runko	Moottori	Renkaat	Kuljettajat	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	Pisteet	Sijoitus
1951	15	BRM P15 1.5 V16s	D		SUI	500	BEL	FRA	GBR	GER	ITA	ESP										–[a]	–
				Peter Walker					7
				Reg Parnell					5		DNS
				Ken Richardson							DNS
				Hans Stuck							DNS
1954	Maserati 250F	Maserati 250F1 2.5 L6	D		ARG	500	BEL	FRA	GBR	GER	SUI	ITA	ESP									–[a][b]	–
				Ken Wharton				Kesk.	8	DNS	6		8
1955	Maserati 250F	Maserati 250F1 2.5 L6	D		ARG	MON	500	BEL	NED	GBR	ITA											–[a][b]	–
				Peter Collins						Kesk.
1956	Maserati 250F	Maserati 250F1 2.5 L6	P		ARG	MON	500	BEL	FRA	GBR	GER	ITA										–[a][b]	–
				Mike Hawthorn	3			DNS
	P25	BRM P25 2.5 L4	D			DNS				Kesk.												–[a]	–
				Tony Brooks		DNS				Kesk.
				Ron Flockhart						Kesk.
1957	P25	BRM P25 2.5 L4	D		ARG	MON	500	FRA	GBR	GER	PES	ITA										–[a]	–
				Ron Flockhart		Kesk.		Kesk.
				Roy Salvadori		DNQ
				Herbert MacKay-Fraser				Kesk.
				Jack Fairman					Kesk.
				Les Leston					Kesk.
1958	P25	BRM P25 2.5 L4	D		ARG	MON	NED	500	BEL	FRA	GBR	GER	POR	ITA	MOR							18[1][3]	4.
				Harry Schell		5	2		5	Kesk.	5	Kesk.	6	Kesk.	Kesk.
				Jean Behra		Kesk.	3		Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	4	Kesk.	Kesk.
				Maurice Trintignant						Kesk.
				Jo Bonnier										Kesk.	4
				Ron Flockhart											Kesk.
1959	P25	BRM P25 2.5 L4	D		MON	500	NED	FRA	GBR	GER	POR	ITA	USA									18[1][3][c]	3.
				Harry Schell	Kesk.		Kesk.	7	4	7	5	7
				Ron Flockhart	Kesk.			6	Kesk.		7	13
				Jo Bonnier	Kesk.		1	Kesk.	Kesk.	5	Kesk.	8
1960	P25, P48	BRM P25 2.5 L4	D		ARG	MON	500	NED	BEL	FRA	GBR	POR	ITA	USA								8[1][3]	4.
				Graham Hill	Kesk.	7		3	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.		Kesk.
				Jo Bonnier	7	5		Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.		5
				Dan Gurney		NC		Kesk.	Kesk.	Kesk.	10	Kesk.		Kesk.
1961	P48/57	Climax FPF 1.5 L4	D		MON	NED	BEL	FRA	GBR	GER	ITA	USA										7[1][3]	5.
				Graham Hill	Kesk.	8	Kesk.	6	Kesk.	Kesk.	Kesk.	5
				Tony Brooks	13	9	13	Kesk.	9	NC	5	3
1962	P48/57, P57	BRM P56 2.1 V8	D		NED	MON	BEL	FRA	GBR	GER	ITA	USA	RSA									42 (56)[3][1]	1.
				Graham Hill	1	6	2	9	4	1	1	2	1
				Richie Ginther	Kesk.	Kesk.	Kesk.	3	13	8	2	Kesk.	7
1963	P57, P61	BRM P56 2.1 V8, BRM P60 2.1 V8	D		MON	BEL	NED	FRA	GBR	GER	ITA	USA	MEX	RSA								36 (45)[3][1]	2.
				Graham Hill	1	Kesk.	Kesk.	3	3	Kesk.	16	1	4	3
				Richie Ginther	2	4	5	Kesk.	4	3	2	2	3	Kesk.
1964	P67, P261	BRM P60 2.1 V8	D		MON	NED	BEL	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	USA	MEX								42 (51)[3][1]	2.
				Graham Hill	1	4	5	2	2	2	Kesk.	Kesk.	1	11
				Richie Ginther	2	11	4	5	8	7	2	4	4	8
1965	P261	BRM P60 2.1 V8	D		RSA	MON	BEL	FRA	GBR	NED	GER	ITA	USA	MEX								45 (61)[3][1]	2.
				Graham Hill	3	1	5	5	2	4	2	2	1	Kesk.
				Jackie Stewart	6	3	2	2	5	2	Kesk.	1	Kesk.	Kesk.
1966	P261, P83	BRM P75 3.0 H16, BRM P60 2.1 V8	D		MON	BEL	FRA	GBR	NED	GER	ITA	USA	MEX									22[3][1]	4.
				Graham Hill	3	Kesk.	Kesk.	3	2	4	Kesk.	Kesk.	Kesk.
				Jackie Stewart	1	Kesk.		Kesk.	4	5	Kesk.	Kesk.	Kesk.
1967	P261, P83, P115	BRM P75 3.0 H16, BRM P60 2.1 V8	G		RSA	MON	NED	BEL	FRA	GBR	GER	CAN	ITA	USA	MEX							17[3][1]	6.
				Jackie Stewart	Kesk.	Kesk.	Kesk.	2	3	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.
				Mike Spence	Kesk.	6	8	5	Kesk.	Kesk.	Kesk.	5	5	Kesk.	5
1968	P115, P126, P133, P138	BRM P142 3.0 V12, BRM P75 3.0 H16	G		RSA	ESP	MON	BEL	NED	FRA	GBR	GER	ITA	CAN	USA	MEX						28[3][1]	5.
				Pedro Rodriguez	Kesk.	Kesk.	Kesk.	2	3	NC	Kesk.	6	Kesk.	3	Kesk.	4
				Mike Spence	Kesk.
				Richard Attwood			2	Kesk.	7	7	Kesk.	14
				Bobby Unser									DNS		Kesk.
1969	P133, P138, P139	BRM P142 3.0 V12	D		RSA	ESP	MON	NED	FRA	GBR	GER	ITA	CAN	USA	MEX							7[3][1]	6.
				Jackie Oliver	7	Kesk.	Kesk.	Kesk.		Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	6
				John Surtees	Kesk.	5	Kesk.	9		Kesk.	DNS	NC	Kesk.	3	Kesk.
				Bill Brack									NC
				George Eaton										Kesk.	Kesk.
1970	P139, P153	BRM P142 3.0 V12	D		RSA	ESP	MON	BEL	NED	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	CAN	USA	MEX					23[3][1]	7.
				Pedro Rodriguez	9	Kesk.	6	1	10	Kesk.	Kesk.	Kesk.	4	Kesk.	4	2	6
				Jackie Oliver	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	5	Kesk.	NC	7	Kesk.
				George Eaton	Kesk.	DNQ	DNQ		Kesk.	12	Kesk.		11	Kesk.	10	Kesk.
				Peter Westbury												DNQ
1971	P153, P160	BRM P142 3.0 V12	F		RSA	ESP	MON	NED	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	CAN	USA							36[3][1]	2.
				Jo Siffert	Kesk.	Kesk.	Kesk.	6	4	9	DSQ	1	9	9	2
				Howden Ganley	Kesk.	10	DNQ	7	10	8	Kesk.	Kesk.	5	DNS	4
				Pedro Rodriguez	Kesk.	4	9	2	Kesk.
				Vic Elford							11
				Peter Gethin								10	1	14	9
				Helmut Marko								11	Kesk.	12	13
				John Cannon											14
1972	P153, P160B, P160C, P180	BRM P142 3.0 V12	F		ARG	RSA	ESP	MON	BEL	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	CAN	USA						14[3][1]	7.
				Reine Wisell	Kesk.		Kesk.	Kesk.		Kesk.		Kesk.		12
				Howden Ganley	9	NC	Kesk.	Kesk.	8	DNS		4	6	11	10	Kesk.
				Helmut Marko	10	14		8	10	Kesk.
				Peter Gethin	Kesk.	NC	Kesk.	Kesk.	Kesk.	DNS	Kesk.		13	6	Kesk.	Kesk.
				Alex Soler-Roig	Kesk.		Kesk.
				Jean-Pierre Beltoise		Kesk.	Kesk.	1	Kesk.	15	11	9	8	8	Kesk.	Kesk.
				Jackie Oliver							Kesk.
				Bill Brack											Kesk.
				Brian Redman												Kesk.
1973	P160C, P160D	BRM P142 3.0 V12	F		ARG	BRA	RSA	ESP	BEL	MON	SWE	FRA	GBR	NED	GER	AUT	ITA	CAN	USA			12[3][1]	7.
				Clay Regazzoni	7	6	Kesk.	9	10	Kesk.	9	12	7	8	Kesk.	6	Kesk.		8
				Niki Lauda	Kesk.	8	Kesk.	Kesk.	5	Kesk.	13	9	12	Kesk.	Kesk.	DNS	Kesk.	Kesk.	Kesk.
				Jean-Pierre Beltoise	Kesk.	Kesk.	Kesk.	5	Kesk.	Kesk.	Kesk.	11	Kesk.	5	Kesk.	5	13	4	9
				Peter Gethin														Kesk.
1974	P160E, P201	BRM P142 3.0 V12	F		ARG	BRA	RSA	ESP	BEL	MON	SWE	NED	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	CAN	USA			10[3][1]	7.
				Jean-Pierre Beltoise	5	10	2	Kesk.	5	Kesk.	Kesk.	Kesk.	10	12	Kesk.	Kesk.	Kesk.	NC	DNQ
				François Migault	Kesk.	16	15	Kesk.	16	Kesk.		Kesk.	14	NC	DNQ		Kesk.
				Henri Pescarolo	9	14	18	12	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	10		Kesk.
				Chris Amon														NC	9
1975	P201	BRM P200 3.0 V12	G		ARG	BRA	RSA	ESP	MON	BEL	SWE	NED	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	USA				0[3][1]	NC
				Mike Wilds	Kesk.	Kesk.
				Bob Evans			15	Kesk.	DNQ	9	13	Kesk.	17			Kesk.	Kesk.
1976	P201B	BRM P200 3.0 V12	G		BRA	RSA	USW	ESP	BEL	MON	SWE	NED	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	CAN	USA	JPN		0[3][1]	NC
				Ian Ashley	Kesk.
1977	P201B, P207	BRM P200 3.0 V12, BRM P202 3.0 V12	G		ARG	BRA	RSA	USW	ESP	MON	BEL	SWE	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	USA	CAN	JPN	0[3][1]	NC
				Larry Perkins		Kesk.	15
				Conny Andersson					DNQ		DNQ	DNQ	DNQ
				Guy Edwards										DNPQ
				Teddy Pilette											DNQ		DNQ	DNQ

Asiakastallien tulokset

Kausi	Talli	Runko	Moottori	Renkaat	Kuljettajat	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12
1959						MON	500	NED	FRA	GBR	GER	POR	ITA	USA
	British Racing Partnership[16]	P25	BRM P25 2.5 L4	D	Stirling Moss				DSQ	2
					Hans Herrmann						Kesk.
1962						NED	MON	BEL	FRA	GBR	GER	ITA	USA	RSA
	Bruce Johnstone	P48/57	BRM P56 1.5 V8	D	Bruce Johnstone									9
1963						MON	BEL	NED	FRA	GBR	GER	ITA	USA	MEX	RSA
	Scuderia Centro Sud[17]	P57	BRM P56 1.5 V8	D	Lorenzo Bandini				10	5	Kesk.
					Maurice Trintignant							9
					Moisés Solana									11
1964						MON	NED	BEL	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	USA	MEX
	Maurice Trintignant	P57	BRM P56 1.5 V8	D	Maurice Trintignant	Kesk.			11	DNQ	5		Kesk.
	Scuderia Centro Sud[17]	P57	BRM P56 1.5 V8	D	Giancarlo Baghetti		10	8		12	Kesk.	7	8
					Tony Maggs		DNS	DNS		Kesk.	6	4
1965						RSA	MON	BEL	FRA	GBR	NED	GER	ITA	USA	MEX
	Scuderia Centro Sud[17]	P57	BRM P56 1.5 V8	D	Lucien Bianchi			12
					Willy Mairesse			DNS
					Masten Gregory			Kesk.		12		8	Kesk.
					Roberto Bussinello							DNQ	13
					Giorgio Bassi								Kesk.
1966						MON	BEL	FRA	GBR	NED	GER	ITA	USA	MEX
	Team Chamaco Collect[18]	P261	BRM P60 2.0 V8	D	Bob Bondurant	4	Kesk.		9		Kesk.	7
					Vic Wilson		DNS
	Bernard White Racing[19]	P261	BRM P60 2.0 V8	D	Innes Ireland								Kesk.	Kesk.
1967						RSA	MON	NED	BEL	FRA	GBR	GER	CAN	ITA	USA	MEX
	Reg Parnell Racing[20]	P261, P83	BRM P56 2.0 V8, BRM P75 3.0 H16	F	Piers Courage		Kesk.				DNS
					Chris Irwin				Kesk.	5	7	9	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.
	Bernard White Racing[19]	P261	BRM P60 2.1 V8	G	David Hobbs						8		9
1968						RSA	ESP	MON	BEL	NED	FRA	GBR	GER	ITA	CAN	USA	MEX
	Reg Parnell Racing[20]	P126	BRM P142 3.0 V12	G	Piers Courage		Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	6	8	8	4	Kesk.	Kesk.	Kesk.
	Bernard White Racing[19]	P261	BRM P142 3.0 V12	G	Frank Gardner									DNQ
1969						RSA	ESP	MON	NED	FRA	GBR	GER	ITA	CAN	USA	MEX
	Reg Parnell Racing[20]	P126	BRM P142 3.0 V12	G	Pedro Rodríguez	Kesk.	Kesk.	Kesk.

Saavutukset

Palkintosijat [1] Nro Kilpailu Kuljettaja 1 Hollannin GP 1958 Harry Schell 2 Hollannin GP 1958 Jean Behra 3 Hollannin GP 1959 Jo Bonnier 4 Britannian GP 1959 Stirling Moss 5 Hollannin GP 1960 Graham Hill 6 Yhdysvaltain GP 1961 Tony Brooks 7 Hollannin GP 1962 Graham Hill 8 Belgian GP 1962 Graham Hill 9 Ranskan GP 1962 Richie Ginther 10 Saksan GP 1962 Graham Hill 11 Italian GP 1962 Graham Hill 12 Italian GP 1962 Richie Ginther 13 Yhdysvaltain GP 1962 Graham Hill 14 Etelä-Afrikan GP 1962 Graham Hill 15 Monacon GP 1963 Graham Hill 16 Monacon GP 1963 Richie Ginther 17 Ranskan GP 1963 Graham Hill 18 Britannian GP 1963 Graham Hill 19 Saksan GP 1963 Richie Ginther 20 Italian GP 1963 Richie Ginther 21 Yhdysvaltain GP 1963 Graham Hill 22 Yhdysvaltain GP 1963 Richie Ginther 23 Meksikon GP 1963 Richie Ginther 24 Etelä-Afrikan GP 1963 Graham Hill 25 Monacon GP 1964 Graham Hill 26 Monacon GP 1964 Richie Ginther 27 Ranskan GP 1964 Graham Hill 28 Britannian GP 1964 Graham Hill 29 Saksan GP 1964 Graham Hill 30 Itävallan GP 1964 Richie Ginther 31 Yhdysvaltain GP 1964 Graham Hill 32 Etelä-Afrikan GP 1965 Graham Hill 33 Monacon GP 1965 Graham Hill 34 Monacon GP 1965 Jackie Stewart 35 Belgian GP 1965 Jackie Stewart 36 Ranskan GP 1965 Jackie Stewart 37 Britannian GP 1965 Graham Hill 38 Hollannin GP 1965 Jackie Stewart 39 Saksan GP 1965 Graham Hill 40 Italian GP 1965 Jackie Stewart 41 Italian GP 1965 Graham Hill 42 Yhdysvaltain GP 1965 Graham Hill 43 Monacon GP 1966 Jackie Stewart 44 Monacon GP 1966 Graham Hill 45 Britannian GP 1966 Graham Hill 46 Hollannin GP 1966 Graham Hill 47 Belgian GP 1967 Jackie Stewart 48 Ranskan GP 1967 Jackie Stewart 49 Monacon GP 1968 Richard Attwood 50 Belgian GP 1968 Pedro Rodríguez 51 Hollannin GP 1968 Pedro Rodríguez 52 Kanadan GP 1968 Pedro Rodríguez 53 Yhdysvaltain GP 1969 John Surtees 54 Belgian GP 1970 Pedro Rodríguez 55 Yhdysvaltain GP 1970 Pedro Rodríguez 56 Hollannin GP 1971 Pedro Rodríguez 57 Itävallan GP 1971 Jo Siffert 58 Italian GP 1971 Peter Gethin 59 Yhdysvaltain GP 1971 Jo Siffert 60 Monacon GP 1972 Jean-Pierre Beltoise 61 Etelä-Afrikan GP 1974 Jean-Pierre Beltoise

Paalupaikat [1] Nro Kilpailu Kuljettaja 1 Hollannin GP 1959 Jo Bonnier 2 Belgian GP 1962 Graham Hill 3 Belgian GP 1963 Graham Hill 4 Yhdysvaltain GP 1963 Graham Hill 5 Itävallan GP 1964 Graham Hill 6 Monacon GP 1965 Graham Hill 7 Belgian GP 1965 Graham Hill 8 Hollannin GP 1965 Graham Hill 9 Yhdysvaltain GP 1965 Graham Hill 10 Itävallan GP 1971 Jo Siffert 11 Argentiinan GP 1973 Clay Regazzoni

Nopeimmat kierrokset [1] Nro Kilpailu Kuljettaja 1 Ranskan GP 1959 Stirling Moss 2 Britannian GP 1959 Stirling Moss 3 Britannian GP 1960 Graham Hill 4 Britannian GP 1961 Tony Brooks 5 Ranskan GP 1962 Graham Hill 6 Saksan GP 1962 Graham Hill 7 Italian GP 1962 Graham Hill 8 Monacon GP 1964 Graham Hill 9 Monacon GP 1965 Graham Hill 10 Britannian GP 1965 Graham Hill 11 Yhdysvaltain GP 1965 Graham Hill 12 Monacon GP 1968 Richard Attwood 13 Ranskan GP 1968 Pedro Rodríguez 14 Itävallan GP 1971 Jo Siffert 15 Monacon GP 1972 Jean-Pierre Beltoise

Huomioita

1. Valmistajien mestaruuspisteitä alettiin jakaa kaudesta 1958 alkaen.
2. BRM oli Maseratin asiakastallina.^[15]
3. Sisältää asiakastallien saavuttamia pisteitä.

Aiheesta muualla

• F1-tallin perinnesivusto (englanniksi)

Lähteet

1. BRM Teams. ESPN. Viitattu 21.7.2017. (englanniksi)
2. Raymond Mays - Great Britain ESPN. Viitattu 21.7.2017. (englanniksi)
3. BRM (Car Manufacturer) Teams. ChicaneF1.com. Viitattu 21.7.2017. (englanniksi)
4. Hill and BRM triumph ESPN. Viitattu 21.7.2017. (englanniksi)
5. 1950 Goodwood Trophy ChicaneF1.com. Viitattu 21.7.2017. (englanniksi)
6. 1957 Caen GP ChicaneF1.com. Viitattu 21.7.2017. (englanniksi)
7. First success for Bonnier and BRM ESPN. Viitattu 21.7.2017. (englanniksi)
8. Hill triumphs at Zandvoort ESPN. Viitattu 21.7.2017. (englanniksi)
9. Clark finally wins in '66 ESPN. Viitattu 21.7.2017. (englanniksi)
10. Rodriguez wins for BRM in McLaren's shadow ESPN. Viitattu 21.7.2017. (englanniksi)
11. Siffert upsets the odds as Stewart clinches second title ESPN. Viitattu 21.7.2017. (englanniksi)
12. Gethin wins fastest ever GP ESPN. Arkistoitu 18.9.2017. Viitattu 21.7.2017. (englanniksi)
13. Beltoise brilliant in Monte Carlo downpour ESPN. Viitattu 21.7.2017. (englanniksi)
14. 1974 SOUTH AFRICAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 21.7.2017. (englanniksi)
15. BRM (Team) Teams. ChicaneF1.com. Viitattu 22.7.2017. (englanniksi)
16. BRP (Team) Teams. ChicaneF1.com. Viitattu 22.7.2017. (englanniksi)
17. Scuderia Centro Sud (Team) Teams. ChicaneF1.com. Viitattu 22.7.2017. (englanniksi)
18. Team Chamaco Collect (Team) Teams. ChicaneF1.com. Viitattu 22.7.2017. (englanniksi)
19. Bernard White Racing (Team) Teams. ChicaneF1.com. Viitattu 22.7.2017. (englanniksi)
20. Reg Parnell (Team) Teams. ChicaneF1.com. Viitattu 22.7.2017. (englanniksi)

Formula 1 -luokan valmistajien maailmanmestarit

1950-luku: 1958:  Vanwall 1959:  Cooper-Climax 2000-luku: 2000:  Ferrari 2001:  Ferrari 2002:  Ferrari 2003:  Ferrari 2004:  Ferrari 2005:  Renault 2006:  Renault 2007:  Ferrari 2008:  Ferrari 2009:  Brawn-Mercedes

1960-luku: 1960:  Cooper-Climax 1961:  Ferrari 1962:  BRM 1963:  Lotus-Climax 1964:  Ferrari 1965:  Lotus-Climax 1966:  Brabham-Repco 1967:  Brabham-Repco 1968:  Lotus-Ford 1969:  Matra-Ford 2010-luku: 2010:  Red Bull-Renault 2011:  Red Bull-Renault 2012:  Red Bull-Renault 2013:  Red Bull-Renault 2014:  Mercedes 2015:  Mercedes 2016:  Mercedes 2017:  Mercedes 2018:  Mercedes 2019:  Mercedes

1970-luku: 1970:  Lotus-Ford 1971:  Tyrrell-Ford 1972:  Lotus-Ford 1973:  Lotus-Ford 1974:  McLaren-Ford 1975:  Ferrari 1976:  Ferrari 1977:  Ferrari 1978:  Lotus-Ford 1979:  Ferrari 2020-luku: 2020:  Mercedes 2021:  Mercedes 2022:  Red Bull Racing-RBPT 2023:  Red Bull Racing-Honda RBPT

1980-luku: 1980:  Williams-Ford 1981:  Williams-Ford 1982:  Ferrari 1983:  Ferrari 1984:  McLaren-TAG 1985:  McLaren-TAG 1986:  Williams-Honda 1987:  Williams-Honda 1988:  McLaren-Honda 1989:  McLaren-Honda

1990-luku: 1990:  McLaren-Honda 1991:  McLaren-Honda 1992:  Williams-Renault 1993:  Williams-Renault 1994:  Williams-Renault 1995:  Benetton-Renault 1996:  Williams-Renault 1997:  Williams-Renault 1998:  McLaren-Mercedes 1999:  Ferrari

Kaudella 2024	Red Bull Racing Mercedes Ferrari McLaren Aston Martin Aramco Alpine Williams RB Kick Sauber Haas
Entiset valmistajat	AFM AGS Alfa Romeo AlphaTauri Alta Amon Andrea Moda Apollon Arrows Arzani-Volpini Aston-Butterworth ATS (Italia) ATS (Saksa) BAR Behra-Porsche Bellasi Benetton BMW Sauber Boro Brabham Brawn BRM BRP Bugatti Caterham Cisitalia Coloni Connaught Connew Cooper Dallara De Tomaso Derrington-Francis Eagle Eifelland Emeryson EMW ENB Ensign ERA EuroBrun Ferguson FIRST Fittipaldi Fondmetal Footwork Force India Forti Frazer Nash Fry Gilby Gordini Hesketh Hill HWM Honda HRT Jaguar JBW Jordan Kauhsen Klenk Kojima Kurtis Kraft Lancia Larrousse LDS LEC Leyton House Life Ligier Lola Lotus Lotus Lyncar Maki Manor March Martini Marussia Maserati Matra McGuire Merzario Midland Milano Minardi Modena Onyx OSCA Osella Pacific Parnelli Penske Porsche Prost Racing Point RAM Rebaque Renault Rial Sauber Scarab Scirocco Shadow Shannon Simtek Spirit Spyker Stebro Stewart Super Aguri Surtees Talbot Talbot-Lago Tec-Mec Tecno Theodore Token Toleman Toro Rosso Toyota Trojan Tyrrell Vanwall Veritas Virgin Williams (FWRC) Wolf Zakspeed
Indianapolis 500 -tallit (1950–1960)	Adams Deidt Del Roy Dunn Elder Epperly Ewing Hall Kuzma Langley Lesovsky Marchese Meskowski Moore Nichels Olson Pankratz Pawl Phillips Rae Schroeder Sherman Stevens Sutton Trevis Turner Watson Wetteroth

Formula 1 -valmistajat

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.