Turve Suomen energiantuotannossa
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Remove ads
Turpeen osuus Suomen energiantuotannossa on noin 4 prosenttia. Suurimmat turpeesta energiaa tuottavat yritykset Suomessa ovat Neova sekä Turveruukki Oy.[1] Suomen turpeen energiakäyttö oli vuonna 2007 sähkönkulutuksesta 7,6 % ja energiankulutuksesta noin 7,0 %. Vuonna 2000 turpeen osuus sähköstä ja energiasta oli 4,7 %.[2] Suomi on ollut niitä maita, joissa on turvetta eniten maailmassa. Kolmannes Suomen pinta-alasta eli noin 10 miljoonaa hehtaaria on ollut erilaisia soita. 2020-luvulla ojittamatonta suota on neljä miljoonaa hehtaaria. Suomen soista 0,6 % on energiaturvekäytössä. Noin 12,0 % maan soista on suojeltuja.[3][4][5] Suojelualueet eivät ole kuitenkaan jakautuneet tasaisesti, vaan niistä iso osa on Pohjois-Suomessa.[5] Näin ollen Etelä-Suomen soista on suojeltu vain alle 2 %.[5]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Remove ads
Yleistä
Polttoturpeen koneellinen nosto alkoi 1800-luvulla , turvetta nostettiin 1900-luvun alkupuolella erityisesti höyryveturien polttoaineeksi. Vähitellen käyttö hiipui edullisten tuontipolttoaineiden, öljyn ja kivihiilen saatavuuden parantuessa. 1970-luvun öljykriisin seurauksena turpeen energiakäyttö kasvoi valtion ohjauksella ja oli huipussaan 1997 jolloin turpeen osuus energian kokonaiskäytöstä oli 7%. [6]
Suomen soista 40 % on enää luonnontilaisia. Esimerkiksi Keski-Suomessa vain alle 20 % soista on luonnontilassa.[5] Metsähallitus on todennut, että luonnontilaisten soiden vähennyttyä soiden luontotyypit ja lajit ovat uhanalaistuneet ja suoluonnon laatu on heikentynyt.[7]
Turvemaita kuivataan Suomessa maatalouskäyttöön, mutta se aiheuttaa suuret CO2- ja N2O-päästöt. Paras tapa ehkäistä se on välttää turvemaan kuivaus.[8] IPCC:n mukaan maataloudessa hiilidioksidin ehkäisyn päämenetelmiin sisältyy viljeltyjen turvemaiden entistäminen takaisin alkuperäiseen tilaan. IPCC ei suosittele turvemaiden metsittämistä tai ojittamista, vaan ojien poistoa ja metsitettyjen turvemaiden entistämistä suoalueiksi.[9]
Suomessa kaikki energiaturvekäytöstä poistuneet maa-alueet ennallistetaan, metsitetään tai hyödynnetään maatalouskäytössä[10][11]. Ennallistamisella tarkoitetaan, että maa-alueet palautetaan joko luonnontilaisiksi ekosysteemeiksi, esimerkiksi kosteikoiksi tai hiiltä tehokkaasti sitoviksi viljelyksiksi[12]. Monet tärkeistä maan lintujärvistä, kuten esimerkiksi Limingan lintujärvi, ovat entisiä energiaturvealueita. Kaikkia alueita ei kuitenkaan ennallisteta, vaan niistä tulee esimerkiksi talousmetsää. Ruokohelpiviljelykset puolestaan tuottavat biomassaa uusiutuvan energian tuotantoon.
Suomi on yksi maailman soisimmista valtioista[13]
[14]. Suomi oli maailman suurin turpeen tuottaja vuonna 2005. Suomen osuus koko maailman energiaturpeen tuotannosta oli yli 50 %. U.S. Geological Surveyn mineraali vuosikirjan mukaan vuonna 2005 turvetta tuotetaan energiaksi vain Euroopassa. Energiaturpeen tuottajamaat olivat: Suomi 51 %, Irlanti 31 %, Valko-Venäjä 11 %, Moldova 3,0 % ja Ruotsi 3,6 %. Lähteessä Viro, Latvia, Liettua, Venäjä ja Unkari eivät ole määrittäneet turpeen käyttötarkoitusta. Maailmanlaajuisesti energiaturpeen tuotanto on kasvuturpeen tuotantoa suurempaa.[14]
Turvevoimaloita on Suomessa noin 60 ja VTT:n vuonna 2009 julkaiseman selvityksen mukaan turve työllistää Suomessa suoraan ja välillisesti yhteensä yli 12 000 henkilötyövuoden verran, ja sen vaikutus valtion- ja kuntatalouteen on vuosittain noin 370 miljoonan euron luokkaa[15]. Turpeen kansallisten markkinoiden liikevaihto on noin 200 miljoonaa euroa. Kansainvälinen liikevaihto ei ole merkittävää, sillä turpeen käyttö energiantuotantoon on kannattavaa vain paikallisesti.[16]
Suomessa turpeella tuotettua sähköä on tuettu syöttötariffien avulla toukokuusta 2007 lähtien.[17] IEA, Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat arvostelleet tariffeja.[18][19][20]
Valtakunnan turvevarojen energiasisältö on noin 13 000 TWh. Turvevarojen energia vastaa 1 100 miljoonaa öljytonnia. Suomen turvevarat ovat kaksinkertaiset Pohjanmeren tunnettuihin öljyvaroihin ja 2/3 Norjan tunnettuihin öljyvaroihin verrattuna. Suomen turvevarat ovat lähes kymmenkertaiset Suomen puuvarojen energiaan ja 35-kertaiset puuston tilavuuteen verrattuna.[21]
Remove ads
Lainsäädäntö
Päästökauppalaki (683/2004) tuli voimaan elokuussa 2004.
Turpeen syöttötariffia maksetaan lakisääteisesti lauhdutusvoimalaitoksissa tuotetulle sähkölle 1.5.2007−31.12.2010. Lain mukaan kantaverkonhaltijan tulee kerätä syöttötariffimaksu kaikilta verkon sähkön kuluttajilta tasapuolisesti ja ketään syrjimättä.[27][28] Mauri Pekkarisen mukaan järjestelmä koskee yli 120 MW:n kokoisia laitoksia, joiden pääasiallinen polttoaine on turve. Syöttötariffi kohdistuu 400 MW:n tuotantoon. Se maksaa vuodesta riippuen 1−10 miljoonaa euroa. Pekkarisen mukaan työllisyysvaikutus on useita satoja työpaikkoja.[29] Syöttötariffia maksetaan lauhdutusvoimalaitoksissa tuotetulle sähkölle kuukausittain lisähintaa seuraavasti:[27][28]
Lisähinta (€/MWh) = 1 €/MWh + (Pt+ εtx Pe)/ ηt - (Ph+ εhx Pe)/ ηh, jossa
- Pt = polttoturpeen hinta sähkön lauhdutustuotannossa arvonaan 7 € MWh;
- ε0t = polttoturpeen ominaispäästökerroin arvonaan 0,377 hiilidioksiditonnia MWh:lta;
- Pe = päästöoikeuden hinta aritmeettisena keskiarvona Euroopan talousalueen vaihdoltaan kolmen suurimman päästöoikeuspörssin päivittäiskaupan hintanoteerausten päiväkeskiarvosta kyseisenä kalenterikuukautena, euroa hiilidioksiditonnilta;
- ηt = polttoturvetta polttoaineena käyttävän lauhdutusvoimalaitoksen hyötysuhde arvonaan 0,37;
- Ph = kivihiilen hinta sähkön lauhdutustuotannossa Tilastokeskuksen julkaiseman polttoaineen hintatekijän h (yksi kuukausi) verottomana arvona kyseisenä kalenterikuukautena, euroa MWh:lta;
- εh = kivihiilen ominaispäästökerroin arvonaan 0,337 hiilidioksiditonnia MWH:lta;
- ηh = kivihiiltä polttoaineena käyttävän lauhdutusvoimalaitoksen hyötysuhde arvonaan 0,40.
Verot ja tuet
Turpeen energiakäytöstä maksettiin vuosina 2003−2005 veroa 1,59 €/MWh. Tämän jälkeen turve on luokiteltu samaan valmisteverottomaan ryhmään ydin- ja vesivoiman kanssa. Kivihiilestä, öljystä ja maakaasusta maksetaan edelleen valmisteveroa.[30] Eduskunta sääti vuonna 2006 lain, jolla korvataan turvevoimaloille hiilidioksidipäästöistä aiheutuvia päästöoikeuskustannuksia. IEA:n pääjohtaja Nobuo Tanaka mukaan Suomen pitää huolehtia siitä, että tämä tuki on vain väliaikainen.[31]
Remove ads
Ympäristövaikutukset
Turvetuotanto voi aiheuttaa muun muassa pienhiukkaspölyä, meluhaittaa, vesistön kuormittumista ja maiseman muutoksia. Korkein hallinto-oikeus kielsi näillä perusteilla Järvelänsuon turvetuotannon vuonna 2005.[32]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Turpeen energiakäytön rikkipäästöt Suomessa olivat 15,6 (9,7) x 1 000 t SO2 2003 (2005). Suomessa turpeen energiakäyttö 2003 (2005) vastaa 15 % (14 %) rikkipäästöistä; 6,3 % (4,3 %) typpipäästöistä, 12.5 % (10,4 %) kasvihuonepäästöistä ja 15 % (13 %) energiantuotannon kasvihuonepäästöistä. Vuonna 2003 Suomen turpeen energiankäytön hiilidioksidipäästöt olivat 86 % verrattuna Suomen liikennepolttoaineiden hiilidioksidipäästöihin.[30]
Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan turpeen polton lisäämistä ei voi perustella millään syyllä. Luonnonsuojeluliitto katsoo, että uhanalainen suoluonto tarvitsee lisäsuojelu- ja ennallistamisohjelman, jonka tavoitteena on soiden monimuotoisuuden ja hiilitaseen säilyttäminen.[33]
VTT:n vuonna 2007 julkaiseman tutkimuksen mukaan turpeen käytön kasvihuonevaikutus on kivihiiltä pahempi riippumatta siitä onko turve peräisin luonnonsuolta vai metsäojitetulta suolta.[34]
Ilkka Savolaisen (VTT) mukaan tilastokeskuksen lukujen valossa turvemaan hiili vähenee Suomessa 6 miljoonalla tonnilla vuodessa. Luonnontilaisia soita on vain 40 %, ja ne sitovat korkeintaan kolmanneksen tästä. Savolaisen mukaan suot ovat turvetuotannon vuoksi hiililähteitä ja niiden ilmastovaikutukset ovat kielteiset.[35]
IEA:n mukaan Suomen bonustariffi on suunniteltu tekemään EU:n päästökauppa tehottomaksi. Päästökaupassa hiilipäästöjä pyritään hintaohjaamaan. Bonustariffi poistaa Suomen kannusteen vaihtaa runsas hiilipäästöinen turve-energialähde vähäpäästöisempään.[36]
Professori Jyri Seppälän mukaan turve ei kuulu kansainvälisesti uusiutuvien energialähteiden piiriin. Siksi turpeen käyttöä varten Suomi perusti 2002−2005 tutkimusohjelma. Keväällä 2008 kansallinen ilmastopaneeli paljasti, ettei tutkimustieto anna perusteita muuttaa tulkintaa kasvihuonekaasulaskelmissa: Turve on fossiilinen polttoaine ja sen käyttö lisää ilmastonmuutosta. Turpeen kasvihuonepäästöt ovat viime vuosina verrattavissa Suomen henkilöautoliikenteen kasvihuonepäästöihin. Jyri Seppälän mukaan turpeen biodieselmäärittely on vaikeaa eikä soiden tulevaisuuden hiilisidontaa voi vahvistaa. Kansainvälinen päästölaskelma ei tunne tulevaisuuden maankäyttöoptioita.[37]
Monet poliittiset vaikuttajat vastustavat turvetuotantoa. Eräs tunnetuimmista henkilöistä, joka ovat aikaisemmin kannattanut turvetuotantoa, mutta on alkanut sitä myöhemmin vastustamaan, on Suomen entinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen.[38] Usein turvetuotannon arvostelijat myös sanovat, että Suomen suurin turvetuottaja Vapo harjoittaa viherpesua.[39] Vapo on myös joutunut maksamaan korvauksia pilattuaan vesistöjä turvetuotannolla.[40]
Perussuomalaiset kannattavat turvetuotantoa ja haluaisivat estää sen alasajon.[41]
Remove ads
Energiantuotanto
EU:n linjauksen mukaisesti Suomella on velvoite vastata kasvavaan tarpeeseen uusiutuvalla, teknisesti tehokkaalla ja paikallisesti tuotetulla energialla. EU:n tavoitteena on, että jäsenmaiden energiaomavaraisuus vahvistuu merkittävästi tulevien vuosien aikana[43]. Suomessa tämä tarkoittaa omien energiaresurssien tehokkaampaa ja vastuullista hyödyntämistä. Suomessa on mittavat uusiutuvan energiantuotannon resurssit metsä- ja muussa biomassassa. Teknisesti biomassan hyödyntäminen on mahdollista kuivaavan tukipolttoaineen, esimerkiksi energiaturpeen avulla[44]. Biomassan ja energiaturpeen yhteiskäytön pienhiukkaspäästöt ovat edullisimpia tuotettuun energiamäärään verrattuna.
Maailmalla turvetta pidetään fossiilisiin rinnastettavana polttoaineena, mutta Suomessa turve on luokiteltu hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi.[45][46] Määritelmään päätyi Kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 2000 julkaisema selvitys Turpeen asema Suomen kasvihuonekaasutaseissa.[45] Selvityksen mukaan puusto uusiutuu Suomessa sadassa vuodessa, mutta turvekerros vaatii syntyäkseen jopa tuhansia vuosia, eikä toisaalta energiaksi käytettyjä turvesoita edes yritetä uusia soiksi kuin poikkeustapauksissa. Turpeen käyttö ei ole yksittäisen suon kannalta kestävää. Turvekerroksen uusiutumisen vaatiman pitkän aikajänteen vuoksi sitä voidaan pitää puuhun verrattuna vain ”hitaasti uusiutuvana polttoaineena”.[47] Raportti on saanut osakseen voimakasta kritiikkiä sekä kotimaisilta että ulkomaisilta tutkijoilta.[48] Keskusta ja Kristillisdemokraatit puoltavat tätä luokittelua.[49]
Tilastokeskuksen mukaan vuosien 2004−2005 hyvä vesitilanne vuosiin (2001−2003) verrattuna vähensi turpeen energiakäyttöä Suomessa. Vuosina 2002−2003 turpeella tuotettua sähköä myytiin pohjoismaisille sähkömarkkinoille.[50]
Turpeen käytön väheneminen
Huippuvuoden turpeen osalta koettiin vuonna 2007 jälkeen turpeen energiankäyttö on kääntynyt laskuun,[51] turpeen polton määrä on jopa puolittunut huippu vuosista.[52]
Turvetta tuottava Vapo yhtiö valmistautuu luopumaan energiaturpeen eri energian poltosta koska se yleisesti nähdään fossiilisen polttoaineena.[53][54]
Energiayhtiöt ovat ilmoittaneet vähentävänsä turpeen polttoa energiaisiksi.[55][56][57]
Energiaturve tukipolttoaineena
Suomessa on runsaasti biomassaa muun muassa metsissä. Biomassalla tarkoitetaan uusiutuvia luonnonvaroja, pääosin puita ja peltokasveja. Termiä biomassa käytetään erityisesti silloin, kun kasveista tuotetaan muuta kuin elintarviketta, kuten energiaa, polttoaineita tai muovia.[58] Biomassan saatavuus on hyvä joka puolella Suomea.
Biomassaa saadaan metsistä ja pelloilta sekä perinteisen teollisuuden jäteliemistä.[58] Osa biomassasta hyödynnetään suoraan energiantuotannossa. Luontaisen kosteutensa ansiosta biomassa tarvitsee teknisen tukipolttoaineen, jotta palaminen olisi puhdasta ja energiatehokasta.[59] Yksi teknisesti toimivimmista tukipolttoaineista on energiaturve, jonka käytön avulla biomassa palaa puhtaasti ja esimerkiksi paikalliset hiukkaspäästöt ovat pienet.[60] Hiukkaspäästöt pysyvät pieninä, koska energiaturve sitoo metsähakkeen epäpuhtauksia, kuten alkaleita tehokkaasti.[61] Metsähakkeen ja energiaturpeen yhteiskäyttö parantaa selvästi polttokattilan puhtaana pysymistä, minkä seurauksena kattila ei esimerkiksi kuumene liikaa ja toimii täten tehokkaammin.[62] Kun polttoaineseos on kuivaa, myös sen lämpöarvo on parempi. Tällöin siitä saatu hyötysuhde on parempi, eli samalla polttoainemäärällä saadaan tuotettua enemmän energiaa hyödynnettävässä muodossa. Lisäksi biomassa sisältää klooria, joka on lähtöisin lehtivihreästä. Turpeen sisältämä rikki sitoo biomassasta vapautuvan kloorin ja siten estää kattilan lämpöpintoja syöpymästä kloorin vaikutuksesta.[63] Biomassaa hyödyntävän CHP-tuotannon hyötysuhde voidaan saada lähelle 80 prosenttia.[64]
Energiaturve ja Suomen huoltovarmuus
Huoltovarmuuskeskuksen ja Bioenergia-yhdistyksen mukaan turpeella ei ole merkitystä Suomen huoltovarmuudelle, koska turpeentuotanto on romahtanut 2010-luvulla.[65]
Turvepelletit
Turvetuotanto sisältää myös turvepellettien energiamäärän. Tilastokeskuksen mukaan turvepellettejä valmistettiin 26,9 miljoonaa tonnia vuonna 2004, 29,3 miljoonaa tonnia vuonna 2005 ja 3,5 miljoonaa tonnia vuonna 2006. Suomen turpeen kulutuksesta turvepelletit mukaan lukien 98−99 % käytetään teollisuudessa. Vuonna 2006 kulutuksesta oli noin 30,0 % sähköntuotantoa, 39,5 % kaukolämmön ja sähkön yhteistuotantoa ja 29,5 % muuta teollisuuskäyttöä.[24]
Voimalaitokset
Biomassaa ja energiaturvetta käytetään paikallisissa CHP-voimaloissa (Combined Heat and Power), jotka tuottavat sekä lämpöä että sähköä[66]. CHP-voimaloiden hyötysuhde on erittäin korkea, jopa 90 prosenttia, jolloin hukkalämmön osuus on hyvin pieni. Pelkästään sähköntuotantoon erikoistuneiden voimaloiden hyötysuhde on noin 30-40 prosentin tuntumassa. Maailman suurin yksinomaan lauhdesähköä tuottava turvevoimalaitos sijaitsee Haapavedellä.
Suuri osa suomalaisten kaukolämmöstä ja käytettävästä sähköstä tuotetaan paikallisesti, jolloin energian siirtoetäisyydet ovat lyhyet. Suomessa energiantuotannon paikallisuus on hyvin perusteltua myös raaka-aineiden saatavuudella. Suomen pinta-alasta 86 prosenttia on metsätalousmaata[67]. Metsähaketta on lähtökohtaisesti kaikissa maakunnissa. Myös energiaturvetta on saatavilla useimmissa Suomen maakunnissa, joten kuljetusetäisyydet ovat lyhyet.
Remove ads
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads