Korkein hallinto-oikeus
korkein hallintotuomioistuin Suomessa From Wikipedia, the free encyclopedia
korkein hallintotuomioistuin Suomessa From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen korkein hallinto-oikeus (lyh. KHO[1]; ruots. högsta förvaltningsdomstolen, lyh. HFD) käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa ja toimii alempien viranomaisten lainsoveltamisen oikeellisuuden valvojana. Tuomioistuin on perustettu vuonna 1918, ja se aloitti varsinaisen toimintansa 1919, jolloin sille siirtyivät Suomen senaatin talousosaston lainkäyttötehtävät. Korkein hallinto-oikeus sijaitsee Helsingissä.
Korkein hallinto-oikeus Högsta förvaltningsdomstolen |
|
---|---|
Waldemar Aspelinin suunnittelema korkeimman hallinto-oikeuden talo Fabianinkadulla Helsingissä valmistui 1901. |
|
Perustettu | 1918 |
Tehtävä | Tuomioistuin |
Ministeriö | Oikeusministeriö |
Päätoimipaikka |
Fabianinkatu 15, Helsinki |
Valtio | Suomi |
Presidentti | Kari Kuusiniemi |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
KHO:n tehtävät eivät korkeimman oikeuden tavoin ole painottuneet ennakkopäätösten luomiseen vaan valitustuomioistuimena toimimiseen. Kuitenkin jo ennen vuoden 2020 alussa voimaan tullutta hallintoprosessilakia valituslupajärjestelmä oli vähitellen laajentunut käsittämään lukuisia eri asiaryhmiä ja kattanut jo silloin yli puolet kaikista saapuvista asioista. Tämä oli korostanut korkeimman hallinto-oikeuden tehtävää oikeus- ja hallintokäytännön ohjauksessa.[2] Nykyisin valituslupaa edellytetään käytännössä aina, kun muutosta haetaan siellä hallinto-oikeuden tai markkinaoikeuden päätökseen.
Korkeimman hallinto-oikeuden tuomareina toimivat presidentti ja noin 20 oikeusneuvosta, joista osa on määräaikaisia.[3]
Tuomioistuimen presidenttinä on 1.9.2018 lähtien toiminut oikeustieteen tohtori Kari Kuusiniemi.[4]
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on noin 40 juristia esittelijänä ja noin 40 muuhun henkilökuntaan kuuluvaa. Kansliaa johtaa kansliapäällikkö.[3]
Asiat käsitellään kolmessa jaostossa.[5]
Autonomian aikana oikeusturvasta hallintoasioissa vastasivat hallintoviranomaiset. Ylimpänä lainkäyttö- ja hallintoelimenä toimi senaatin talousosasto, joka käsitteli viimeisenä muutoksenhakuasteena valitukset alempien hallintoviranomaisten ja kuntien päätöksistä.[6] Suomen itsenäistyttyä sellaiset hallintoasioihin liittyvät lainkäyttötehtävät, jotka olivat kuuluneet senaatin talousosastolle, siirrettiin pääosin korkeimmalle hallinto-oikeudelle, joka perustettiin Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetulla lailla 22. heinäkuuta 1918. Korkein hallinto-oikeus aloitti varsinaisen toimintansa 2.9.1918.[7] Alemmanasteinen hallintolainkäyttö jäi edelleen hallintoviranomaisille, ja ensimmäisen asteen valituseliminä toimivat lääninhallitukset, keskusvirastot ja ministeriöt.[6]
Vuoden 2016 loppuun saakka korkeimman hallinto-oikeuden jäsenillä, sen presidenttiä lukuun ottamatta, oli virkanimikkeenä hallintoneuvos. Nykyisin nimikkeenä on oikeusneuvos.
Presidentti[8] | Virkakausi |
---|---|
K. J. Ståhlberg | 1918–1919 |
Hugo Rautapää | 1919–1922 |
Karl Söderholm | 1923–1929 |
Urho Castrén | 1929–1956 |
E. J. Ahla | 1957–1958 |
Reino Kuuskoski | 1958–1965 |
Aarne Nuorvala | 1965–1982 |
Antti Suviranta | 1982–1993 |
Pekka Hallberg | 1993–2012 |
Pekka Vihervuori | 2012–2018 |
Kari Kuusiniemi | 2018– |
(Suluissa virassa aloittamisvuosi)
Lisäksi oikeudessa on määräaikaisia oikeusneuvoksia.[10]
Oikeuden kokoonpanoon kuuluu lainoppineiden lisäksi kaksi sivutoimista asiantuntijajäsentä vesi- ja ympäristönsuojelulakia, patenttia, hyödyllisyysmallia ja integroidun piirin piirimallia koskevissa asioissa.
Vuonna 2022 ympäristöasiantuntijaneuvoksia oli seitsemän ja yli-insinöörineuvoksia neljä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.