Kansliapäällikkö

Kansliapäällikkö on Suomen valtionhallinnossa ministeriön korkein virkamies, eräiden tuomioistuinten kanslian (esittelijöiden ja avustavan henkilökunnan) päällikkö tai kunnallishallinnossa kaupungin tietynlaisen hallintoyksikön päällikkö. Myös tasavallan presidentin kansliassa toimii kansliapäällikkö. Hän johtaa organisaationsa hallinnollista työtä. Esimerkiksi ministeriön toimintaa kansliapäällikkö johtaa parlamentaarisen vastuun kantavan ministerin alaisuudessa. Ulkoasiainministeriön ja valtiovarainministeriön kansliapäällikköinä toimivat valtiosihteerit.

Kansliapäälliköt nimitetään Suomessa ja monissa EU-maissa usein virkaan poliittisin perustein. Suomessa on myös muista EU-maista poiketen pakastevirkoja, jossa viran haltija säilyttää aiemman virkansa. Muissa maissa viran haltija luopuu entisestä virasta.^[1] Kansliapäälliköllä voi olla enemmän valtaa kuin heikolla ministerillä.^[2] Ministeriön kansliapäällikön nimittää valtioneuvosto asianomaisen ministeriön esityksestä.^[3]

Kansliapäällikkö-nimikkeellä käännetään usein eräissä muissa maissa käytetyt henkilöstön päällikkö -nimitykset. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentin henkilöstön päällikön virka-asema "Chief of Staff" käännetään usein kansliapäälliköksi.

Lähteet

1. Uusikylä, Petri – Himberg, Janina: Ylimmän virkamiesjohdon urajärjestelmät: Kansainvälinen vertailu euroopan unionin jäsenmaiden toimintamalleista ja hyvistä käytännöistä (PDF) (Sivut 16–17 [poliittisten virkanimitysten jakauma], 39.) 5/2014. Helsinki: Valtiovarainministeriö. Viitattu 22.1.2020.
2. Nurmi, Lauri: Vihreiltä härski poliittinen virkanimitys Iltalehti. 21.1.2020. Alma. Viitattu 21.1.2020.
3. Sajari, Petri: HS selvitti, millä perusteella valtio­varain­ministeriö nimittäisi kanslia­päälliköksi Päivi Nergin, jonka talous­osaaminen on muita hakijoita heikompaa Helsingin Sanomat (www.hs.fi). 21.4.2020. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 13.3.2024.

Aiheesta muualla

• Kanslichef hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)