suomalainen korkeimman hallintotuomioistuimen presidentti ja oikeusprofessori From Wikipedia, the free encyclopedia
Antti Johannes Suviranta (30. marraskuuta 1923 Helsinki – 30. maaliskuuta 2008 Helsinki)[1] oli suomalainen juristi, joka toimi korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä vuosina 1982–1993 ja työtuomioistuimen presidenttinä vuosina 1974–1982. Hän toimi myös Helsingin yliopiston työoikeuden professorina vuosina 1967–1982. Suvirantaa on pidetty yhtenä Suomen merkittävimmistä juristeista.[1][2]
Suviranta valmistui ylioppilaaksi Helsingin koelyseosta vuonna 1941. Hän suoritti Helsingin yliopistossa ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1948 ja lainopin kandidaatin ja lisensiaatin tutkinnon vuonna 1954 sekä Harvardin yliopistossa Master of Laws -tutkinnon vuonna 1952. Hän väitteli priimuksena oikeustieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1963.[1][3]
Uransa alussa Suviranta työskenteli Helsingin yliopiston konsistorinnotaarina vuosina 1949–1955 ja valtiovarainministeriön esittelijänä vuosina 1956–1959. Hän toimi Helsingin yliopiston hallinto- ja finanssioikeuden assistenttina vuosina 1958–1963 ja työoikeuden virkaa tekevänä professorina vuosina 1962–1967. Vuonna 1967 Suviranta nimitettiin työoikeuden professoriksi, ja hän oli professorina nimellisesti vuoteen 1982 asti, vaikka virkaa hoitivat enimmäkseen sijaiset. Hän oli myös Hämäläis-Osakunnan inspehtori vuosina 1969–1972.[1][3]
Suviranta toimi korkeimman hallinto-oikeuden ylimääräisenä hallintoneuvoksena vuonna 1968. Hän toimi työtuomioistuimen varapuheenjohtajana vuosina 1968–1970, puheenjohtajana vuosina 1970–1974, ja presidenttinä vuosina 1974–1982. Hän toimi myös työneuvoston puheenjohtajana vuosina 1973–1979. Vuonna 1982 Suviranta nimitettiin korkeimman hallinto-oikeuden presidentiksi, ja hän toimi virassa kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1993.[1][3]
Suviranta toimi puheenjohtajana useissa lainsäädäntötoimikunnassa ja -komiteoissa. Hän oli jäsenenä myös Kansainvälisen työjärjestön asiantuntijakomiteassa vuosina 1984–1993 ja Venetsian komissiossa[3]. Suviranta toimi useissa yhdistyksissä, mukaan lukien Työoikeudellisen yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1974–1982, Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1977–1979, ylimpien hallintotuomioistuimien kansainvälisen yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1986–1989 ja Kansainvälisen oikeustieteellisen yhdistyksen Suomen osaston puheenjohtajana vuosina 1986–1994. Hänet valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1973, ja hän sai Tiedeakatemian kunniapalkinnon vuonna 2005[4]. Hän sai Tukholman yliopiston oikeustieteen kunniatohtorin arvon vuonna 1984, Suomen Valkoisen Ruusun suurristin vuonna 1987, Pohjantähden suurristin vuonna 1988, Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen kunniajäsenen arvon vuonna 1988,[5] ja Suomen Lakimiesliiton K. J. Ståhlberg -mitalin vuonna 1991.[1]
Suvirannan vanhemmat olivat taloustieteilijä Bruno Kaarle Suviranta (ent. Olander) ja kansakoulunopettaja Aino Tarjanne (ent. Törnqvist). Hänen puolisonsa vuodesta 1953 oli osastopäällikkö, dosentti Annikki Suviranta (o.s. Elosuo, ent. Ekman, 1923-1999). Heillä oli kolme lasta, joihin kuuluu korkeimman hallinto-oikeuden oikeusneuvos Outi Suviranta.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
